Läksijä?

[PHH]

Tiedustelen, oletteko törmänneet termiin "läksijä", "läksiä" joka näyttää olleen Kannaksella määritelmänä mm. joillakin lampuodeilla ja mäkitupalaisilla suuriruhtinaskunnan aikoihin, papit ovat kirjanneet termin kirjoihin milloin mitenkin, esim. "torpp. ja läksiäimiä". Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa? Merkinnöissä vilahtaa myös joskus huomautus "Venäjällä oleskelevia". Kyse on valkjärvisistä suvuista. Mahtaako tuo tarkoittaa reppuria, laukkuryssää? Pietarin läheisyys olisi läksemiseen looginen selitys.

[Tapani Kovalaine]

Jos kirjoittaa Hiskiin sellaisen kyselyn, että montako sulhasta on ollut ammatiltaan (?) läksi... ,niin vastaukseksi tulee: Seurakunnista löytyi yhteensä 1801 tapahtumaa.

Kyseessä on eräänlainen murteellinen suomennos sanasta inhyses, siis loinen, kesti, alivuokralainen, helposti vuokrasuhteesta irtisanottava henkilö...

... Kestit tekivät satunnaista työtä etupäässä talonpojille, saaden palkakseen - useasti puutteen vuoksi etukäteen - kapan päivältä viljaa talon ruuassa. ... Kestit näyttävät olleen entisiä renkejä ja piikoja, jotka olivat niin varattomia, etteivät naimisiin mentyään kyenneet torppaa ottamaan. (Historiantutkijan sana, sivu 37. Akateemikko Eino Jutikkalan juhlakirja 1977. SHS nro 105)

[tkukkonen]

Kannaksella päin usein läksein tai läksiäin. Tilaton henkilö, joka on saattanut olla tilanjaossa alunperin osattomaksi jäänyt nuorempi veli, tai oli ollut "bonde" kruununtilalla ja virkamiespäätöksellä menettänyt hallintaoikeutensa osuuteen kruununtilasta.

Nimestä huolimatta hän ei välttämättä "läksinyt" eli lähtenyt mihinkään vaan usein jäi kotitilansa tai lähiympäristön asukkaaksi. Tosin monet päätyivät hyvinkin liikkuvalle kannalle. Torpparius ei ollut Kannaksella niin yleistä kuin muualla, joten se ei ollut välttämättä tarjolla oleva vaihtoehto.

[Nedergard]

"Venäjällä olevat" eivät välttämättä olleet laukkuryssiä vaan aivan "tavallisia" maata viljeleviä ihmisiä. Näitä on niin paljon, että uusimmissa kirkonkirjoissa heille on erilliset sivut (joskus jopa kyläkohtaisesti).

Itse tutkin Sakkolan, Metsäpirtin ja Raudun sukuja ja siellä nuo ovat varsin yleisiä. Useimmissa tapauksissa he ovat kuitenkin vain siirtyneet vain rajan toiselle puolelle Inkerinmaalle - Lempaala, Vuole ja Toksova näyttävät olleen suosituimpia kohteita. Pietariin muuttaneita on ollut huomattavasti vähemmän.

[Kuparinen Jouko]

Nimen läksiäin, jos tämä on sanan perusmuoto, merkitys on minulle selvä. Mutta olen monasti pähkäillyt, kuinka sanasta muodostetaan genetiivi. Kirkonkirjoista tms. löytyy usein muoto läks.pka tai vastaava, mutta aukikirjoitettuna sanan genetiiviä en muista nähneeni. Minulla on kannassa läksiäin poika, läksiäisen poika, läksiäimen poika, läks. poika, läks.pka ym. Onko tietoa? Vai pitääkö kysyä kielitoimistolta?

Sanaa makustellen
Jouko

[Nedergard]

Itse olen mieltänyt perusmuodoksi läksiäinen. Jos perusmuotona käytetään muotoa läksiäin taivutus on läksiäimen (eli samalla tavoin kuin "eläin"), läksiäinen taas läksiäisen.

[tkukkonen]

Läksein sanasta genetiivi on läkseimen.

[Heikki Särkkä]

Eiköhän yleisin muoto kaakkoismurteiden alueella ole läksiäin, läksiäimen. Länsi-Suomessa sana ei ilmeisesti ole ollut ollenkan käytössä.

[tkukkonen]

Eiköhän yleisin muoto kaakkoismurteiden alueella ole läksiäin, läksiäimen. Länsi-Suomessa sana ei ilmeisesti ole ollut ollenkan käytössä. Lappeella oli läksiäin vielä yleinen, mutta isäni suvussa, jolla on juuret Jääsken kihlakunnassa, se oli aina läksein, tai jopa läksei, sillä loppu-n oli tapana nielaista. Tällä muodolla on yhtäläisyyttä miniä > paikallisesti minnei. Kihlakunnan raja oli jyrkän tuntuinen jo siitäkin syystä, että maasto jakoi asutuksen. Avioliitot yli kihlakunnan rajan olivat harvinaisia ennen vuotta 1875. Miten sanottiin Laatokan Karjalassa tai Viipurin ympäristössä onkin minulle jo sitten vieraampaa. En välitä arvailla.