Valpuri Innamaan perilliset

[Benedictus]

Valborg Eriksdotter Innamaa on Suomen historian tunnetuimpia naisia 1500-luvulta.

Valborg oli varakkaimpia ja kovimpia kauppiaita aikanaan, aikana jolloin nainen ei yleensä itse voinut hoitaa asioitaan.

Valborg tuli vastaan yhden kumman mutkan kautta, ja kun koetin etsiä hänen perillisiään, niin mitään selvää yhtenäistä tietoa ei tullut.

Teenkin tähän ne tiedot, jotka löysin netistä. Sekä sen löydön,joka tuli vastaan.

Valpuri Eerikintytär Innamaa (kuoli noin 1602 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1602)) oli varakas turkulainen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Turku) kauppias.
Valpuri Innamaan mies Henrik Hannunpoika Innamaa oli turkulainen kauppias, jonka nimi mainitaan asiakirjoissa vuonna 1549. Henrik osallistui Juhana-herttuan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhana-herttua) kosiomatkalle Puolaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Puola) ja Turun raadin toimintaan. Juhanan vagitsemiseen vuonna 1563 päättyi myös Henrik Innamaan ura.
Leskeksi jäänyt Valpuri jatkoi miehensä perustaman kauppahuoneen toimintaa. Koska kuningas Eerik XIV (http://fi.wikipedia.org/wiki/Eerik_XIV) ja Juhana riitaantuivat ja Juhana vangittiin 1563, odottivat myös Juhanan lähipiiriä kovat ajat. Innamaan laiva takavarikoitiin Danzigissa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Danzig) 1563 ja hänen kauppahuoneensa ryöstettiin. Valpuri kirjoitti kuningas Eerikille vaatien oikeutta. Juhanan syrjäytettyä Eerikin vuonna 1568 toiveet omaisuuden palauttamisesta kasvoivat, mutta vasta vuonna 1582 Valpuri sai takaisin omaisuutensa. Valitusten lähettämistä Tukholmaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma) hän ei kuitenkaan lopettanut.
Valpuri Innanamaan laivat kuljettivat tavaraa Tukholmaan ja muualle Itämeren (http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri) satamiin, ja hän itse kävi kauppaa omassa maakunnassa. Rahansa hän sijoitti ostamalla maata Turun seudulta. Lisäksi hän varusti Ruotsin armeijan joukkoja 1580-luvulla ja avusti kuningasta rahallisesti. Kruunu antoi hänelle rahojen vastineeksi 15 maatilan verotulot vuonna 1590 ja veronkanto-oikeutta jatkettiin tämän jälkeenkin.
Valpuri Innamaalla oli ainakin neljä laivaa 1580–1590-luvuilla, ja hän olikin Turun laivanvarustajista mahtavin. Suurin laiva oli vetoisuudeltaan 60 lästiä (http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4sti).
Valpurilla oli asuintalot sekä keskikaupungilla Aninkaisten korttelissa, lähellä nykyistä pääkirjastoa, että Kakskerran (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kakskerta) Kollissa.
Valpuri Innamaa oli neljästi naimisissa. Hänen toinen miehensä oli Pietari Ingvaldinpoika, kolmas Olavi Kaarlenpoika ja neljäs Luukas Laurinpoika.


Valpuri Innamaa oli turkulainen varakas kauppias 1500-luvun lopulla. Innamaan suku alkaa esiintyä asiakirjoissa 1500-luvun puolivälissä. Henrik Hannunpoika Innamaa mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1549. Hän toimi mm. kaupungin raadissa sekä oli mukana Juhana-herttuan kosiomatkalla Puolassa. Juhanan ystäväjoukkoon kuuluneena Henrik Innamaan ura katkesi vuonna 1563, jolloin Juhana vangittiin. Mahdollista on, että hän menetti tuossa yhteydessä myös henkensä.
Henrik Innamaan leski, Valpuri Eerikintytär, alkoi johtaa tarmokkaasti miehensä kauppahuonetta. Innamaan suku ei ollut uuden kuninkaan suosiossa ja kauppahuone ryöstettiin sekä Innamaan alus takavarikoitiin Danzigissa vuonna 1563. Valpuri Innamaa kääntyi kirjeitse kuningas Eerikin puoleen ja teki valituksen ryöstetystä omaisuudestaan. Hänelle aukeni paremmat mahdollisuudet, kun Eerik syrjäytettiin ja Juhana nousi uudestaan valtaistuimelle. Valpuri Innamaa sai kuitenkin omaisuutensa takaisin vasta lukuisten valitusten ja Tukholman raastuvanoikeudessa tapahtuneiden oikeuskäsittelyjen jälkeen vuonna 1582. Valpuri jatkoi kuitenkin taistelua oikeuksistaan vielä tämänkin jälkeen. Valpuri rouva oli niin sitkeä valituksissaan, että ajan mittaan Tukholman raastuvanoikeuden jäsenet alkoivat hermostua häneen. Eräänkin oikeusjutun jälkeen Valpuri ei ollut tyytyväinen ja väitti, että "nämä hyvät herrat kuten Turunkin herrat" tekivät hänelle vääryyttä. Tällöin "hyvät herrat osoittivat hänelle ovea, ja he tekivät ison ristinmerkin hänen lähdettyään, ja rukoilivat Jumalaa ettei hän koskaan palaisi".
Velkomisjuttujensa ohella Valpurilla riitti kuitenkin aikaa harjoittaa laajaa ja tuotteliasta liiketoimintaa. Hänen aluksensa liikennöivät Tukholmaan ja Itämeren satamiin. Valpuri itse osallistui oman maakunnan markkinoille. Liikenevät rahat hän sijoitti maaomaisuuteen Turun seudulla. Valpuri toimi armeijan hankkijana, hän oli mukana varustamassa joukkoja 1580-luvulla, mutta kykeni auttamaan kuningasta myös käteisvaroin. Vuonna 1569 antamansa lainansa vakuudeksi hän sai pantiksi Raunistulan kylän Kastun ja Lonttisen talot. Korvaukseksi kruunun veloista Valpuri sai vuonna 1590 oikeuden periä neljän vuoden ajan kaikkiaan 15 maatilan vuosiverot. Myöhemmin veronkanto-oikeutta vielä jatkettiin. Valpuri Innamaa oli 1580-90-luvuilla Turun suurin laivanvarustaja, hänellä oli rahtiliikenteessä ainakin neljä laivaa, joista suurin oli 60 lästin vetoinen.
Valpuri Innamaa asui ajoittain Kakskerran Kollin talossa, jonka omistusoikeuden hän oli hankkinut itselleen. Valpurin perilliset omistivat Kollin vuoteen 1629 asti.
Innamaan kaupunkitalo, joka oli tiettävästi tiilestä rakennettu, sijaitsi Aninkaisten korttelissa lähellä siltaa eli nykyisen kaupunginkirjaston edessä.
Valpuri Innamaa oli kaikkiaan neljästi avioliitossa. Hänen toisena aviomiehenään mainitaan vuonna 1567 Pietari Ingvaldinpoika. Valpuri jäi nopeasti leskeksi ja avioitui kolmannen kerran vuonna 1572 porvari Olavi Kaarlenpojan kanssa. Tämäkin avioliitto jää lyhyeksi, Olavi katoaa asiakirjoista v. 1578. Neljännen avioliittonsa Valpuri solmi talvella 1591/92 Luukas Laurinpojan kanssa. Kaikki Valpurin myöhemmät aviomiehet ovat liiketoimissa olleet taka-alalla, Valpuri oli se joka asioista määräsi. Valpuri Innamaa kuoli n. vuonna 1602.


Valborgin lapsista ei oikein löydy tietoa. Toisen puolisonsa Per Ingevaldssonin poika sentään:


Anders Persson
S ilmeisesti Turku. Mahdollisesti turkulaisen suurporvarin Valpuri Innamaan poikapuoli (Kirsti Arajärvi 1959).
Naantalin luostarin viimeinen (pappis)munkki vuoteen 1569 (Kyösti Vilkunan historiallisen romaanin Viimeiset luostariasukkaat (1912) päähenkilöitä). Todennäköisesti Turun katedraalikoulun apuopettaja (hypodidascalus) 1578 -1579; Turun tuomiokirkkoseurakunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) kappalainen (choralis), mainitaan 1581–1584; Lempäälän (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5050) kirkkoherra 1584.
Andreas Petri ("Her Andris i Lämppela") määrättiin 9.12.1589 maksamaan 10 taalaria raha-apua sotaväen palkkaukseen.
Allekirjoitti ("Andreas Petri Lempelensis"; Confessio Fidein vuonna 1693 painetussa suomennoksessa "Andreas Petri Lempälässä") Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593 ja uskollisuudenvalan ("Andreas i Lempelä", "Andreas Petri") kuningas Sigismundille Uppsalan kruunajaisvaltiopäivillä 23.2.1694.
Andreas Petri oli läsnä Linköpingin valtiopäivillä 1600. Kuningas Kaarle IX vangitutti hänet myöhemmin, ja hän oli vankina Turun linnassa 1606–1607.
Kirkkoherra Andreas omisti kaupunkitalon Turussa. Lempäälään tultuaan hän hankki omistukseensa Kuokkalan Tauskulan tilan, jota sitten tilan entinen omistaja sai lampuotina viljellä. Hän omisti vuodesta 1602 myös Innamaan ratsutilan, hankki samasta kylästä vielä Rautulan tilan ja yhdisti kaikki kolme tilaa ja varusti kolme ratsumiestä. Turun käskynhaltija Tönne Jonasson antoi hänelle verovapauskirjeen erääseen maatilaan 6.8.1601. Lisäksi Andreas Petri harjoitti mittavaa lainaustoimintaa, ja hänen velallisinaan oli säätyläisiä ja talonpoikia koko Ylä-Satakunnan alueelta.
K Lempäälä 1609.
P Valborg Tynisdotter hänen 1. avioliitossaan.
Andreas Petrin testamentin mukaan kaikki hänen kiinteä ja irtain omaisuutensa maalla ja kaupunkitalonsa Palikan talon vieressä Turussa siirtyi hänen leskensä omistukseen ja tämän kuoltua perinnöksi avioparin kolmelle nuorimmalle lapselle. Andreas Petrin hankkima ratsutila oli lesken hallussa vuoteen 1622 asti. Avioparin pojista Paulus Andreae Lempelius eli Lempelensis (K 1665) toimi koulumestarina Tallinnassa ja myöhemmin Reigin kirkkoherrana Hiidenmaalla, toinen poika Magnus Andreae Scraderus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2246) oli Kumlingen ja myöhemmin Maarian kirkkoherra.
Valborg Tynisdotterin P2 vouti N.N.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=466538



http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=466638
Hollo:innamaa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=466639
hollo: kappalainen nils

Nicolaus Erici (K 1616)
Nils Eriksson
Kotoisin Turusta (Aboensis).
Lempäälän (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5050) kappalainen ainakin jo 1.9.1591, kirkkoherra 1611.
Allekirjoitti ("Nicolaus Erici sacellanus Lempelensis"; Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa "Cappalaiset - - Ylimmäises ja Alimmaises Satagunnasa - - Nicolaus Erici Lempäläsä") Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593.
Nicolaus Erici hankki kappalaisena omistukseensa Kuokkalan Hollon(Innaman) tilan sekä toisen tilan, joka hänen siirryttyään seurakunnan kirkkoherraksi joutui hänen seuraajalleen kappalaisena.
K Lempäälä 1616.


Nettihaulla ei löytynyt flunssasen taidoilla yhtään virallista omaa lasta Valborgille, heitä varmankin on ollut, mutta ..

[Benedictus]

Otettu Astrenius-ketjun puolelta, missä enemmänkin Yrjäntilästä.

Aiemmin käsiteltiin Marttilan Yrjäntilän Sigfrid Bengtsonia. Hän kuoli 1633 Saksassa.
Poikansa Simon Sigfridsson taasen kuoli 1645.

Perintöjä selvitti Peter Såger.

Marttilan käräjät 21-22.3.1647
Henrik Mickelsson (i Årikpääby och Pöyttis sochn) perii Jöran Mickelssonilta (i Kyröi) vaimonsa siskosten lasten puolesta Simon Sigfridssonin palkkaa. Simon oli lähtenyt Jöranin talon puolesta ratsumieheksi Liivinmaalle puoleksitoista vuodeksi ja kesällä 1636 Saksaan, jossa oli viisi ja puoli vuotta sekä sitten uudestaan kesällä Saksaan ja oli palvellut kaikkiaan 11 vuotta kunnes kaatui Juutinmaalla 7.8.1645.

Heti perään
Mårten Winter selvittelee edesmenneen Simon Sigfridssonin puolesta ja edesmenneen Petter Sågerin valtuuttamana Yriendelän ja osittain Pappelan tilojen asioita. Pitkä juttu, jossa mukana Petter Sågerin leski ja tilan viljelijöitä.

Tab. 2. Petter (se tab. 1). Aflade borgared i Åbo 10.12.1642. Handlande därstädes; d. i slutet af 1646. - Gift med Margareta Gabrielsdotter (Melartopaea), d. 1677 och begr. 9.9. s.å., i hennes 1 gifte, dotter of rektorn i Åbo, slutligen biskopen i Viborg Gabriel Melartopaeus i hans 1 gifte med Gunborg Pauli. Margareta Gabrielsdotter gifte sig 2 ggn före 1649 med sin svågers frände handels- och rådmannen i Abo Albrekt Rosskamp, d. 1685.


Eräs haara asioiden selvittelyssä on Claes Brennerus, joka vaatiin velkaansa pesältä,asiamiehenään sisarensa Elin Brenneruksen vävy, Jacobus Clementis Stigelius.

Claes Brennerus oli Sigfrid Bengtssonin lasten huoltaja, mistä ei ole selvyyttä miksi, koska yleensä förmyntariksi valittiin lähin miespuolinen sukulainen.

Ylläoleva Peter Såger on toisaalta voinut olla se lähisukulainen, sillä kuten yllä näkyy mainitaan perinnönyhteydessä Marttilan Yrjäntilän lisäksi myös Papala niminen talo, joiden asioita Peter Såger valtuuttaa kapteeni Mårten Winterin selvittämään.
Kapteeni Mårten Winterin poika Henrik oli Sigfrid Bengtsonin vävy. Mårten Winter omisti Sauvon kirkonkylässä suuren ratsutilan.

Papalan ratsutila onkin se tämän jutun juoni.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1212101
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5368835
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1204227

Ylläolevista näkyy vielä 1644, että Papala on Valborg innamaan omistama tila.
Valborg kuoli n. 1602, miksi siis tila mainitaan Valborg noinkin myöhään?

Mikä on siis selitys tuohon perintökiistaan, josta on muitakin Vehmaalla olevia käräjäjuttuja, joissa Claes Brennerus käräjöi Sigfridin lasten perinnöstä Papalaan.

Eräs selitys olis ehkä tässä.

Elin Såger (30. kesäkuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/30._kes%C3%A4kuuta) 1614 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1614) Turku (http://fi.wikipedia.org/wiki/Turku)–14. elokuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/14._elokuuta) 1669 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1669) Turku) oli suomalainen talouselämän vaikuttaja 1600-luvulla.
Elin Johanintytär Såger syntyi Turussa Aurajoen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurajoki) itärannan talossa, jossa toimii nykyisin Aboa vetus & ars nova (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aboa_vetus_%26_ars_nova&action=edit&redlink=1)-museo. Hänen isänsä Johan Såger (kuoli 1632), alkujaan Sager, oli varakas kauppias, joka oli tullut Turkuun 1590-luvulla Saksan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksa) Holsteinin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Holstein) läntisestä maakunnasta Dithmarschenista. Johan Såger jäi leskeksi 1610 ja avioitui uudelleen Elin Plagmanin kanssa, jonka isä Peter Plagman oli Turun vaikutusvaltaisimpia miehiä ja myöhemmin Turun pormestari. Elin Såger oli vanhin lapsi vanhempiensa neljästä yhteisestä lapsesta.
Elin Såger avioitui vuonna 1631 kauppias Peter Thorwösten (http://fi.wikipedia.org/wiki/Peter_Thorw%C3%B6ste) kanssa. Thorwöste hankki omistukseensa Anskun (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ansku) ja Mustion (http://fi.wikipedia.org/wiki/Mustio) rautaruukit 1647 ja perusti Fiskarsin ruukin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Fiskarsin_ruukki) 1649. Thorwösten kuoltua vuonna 1659 Elin-rouva ryhtyi johtamaan ruukkeja ja häntä ruvettiin nimittämään patrunessaksi. Hän johti myös suvun Turun kauppahuonetta. Hänen tarmokkuutensa ansiosta kaikki ruukit saivat helpotuksia verotuksessa ja muitakin etuja kruunun taholta, ja Peter Thorwösten ottama suuri ulkomainen velka saatiin hoidettua.
Elin Såger selvisi myös monista muista vaikeuksista. Perheen omaisuus tuhoutui tulipalossa Turussa 1656, Mustion ruukissa oli tulipalot 1664 ja 1665, ja Fiskarsin ruukin nippuvasara tuhoutui noin vuonna 1660. Lisäksi hänen omistamansa laiva upposi 1668.
Suomen taloushistorian kannalta katsoen Elin Såger on ollut Suomen vaikutusvaltaisimpia naisia.
Elin Sågerille ja Peter Thorwöstelle syntyi kymmenen lasta, joista kaksi kuoli aivan pienenä. Neljä poikaa kohosi merkittäviin asemiin: kauppias ja valtiopäivämies Hermann Thorwöste (noin 1635–1685 tai 1686) sekä Fiskarsin patruunat Jakob Thorwöste (kuoli 1671), Petter Thorwöste (noin 1640-1703) ja Johan Thorwöste (noin 1636-kuoli 1712). Neljä tytärtä miehineen kohosivat myös merkittäviin asemiin Suomessa.
Elin Såger haudattiin Turun tuomiokirkkoon (http://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_tuomiokirkko) miehensä viereen 15. tammikuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/15._tammikuuta) 1670 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1670).


655/56 Gabriel Såger Gabriel Petri, Aboensis 1104 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1104). Vht: turkulainen kauppias Petter Johansson Såger († 1646) ja Margareta Gabrielsdotter Melartopaeus tämän 1. avioliitossa. Ylioppilas Turussa 1655/56 Såger Gabr. Petri Ab _ 53. — Ratsumies (1658).
Serkku: turkulainen kauppias Herman Thorwöste 581 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=581) (yo 1647, † 1685).
Serkku: Turun hovioikeuden asessori Johan Rosskamp 634 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=634) (yo 1648, † 1702).
Viittauksia: HYK ms., Index s. 170b. — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 70 (XVI), 481 (Tillägg och rättelser. XVI). — T. Carpelan, Åbo i genealogiskt hänseende. Länsi-Suomi 3 (1890) s. 93 (Köpmannasläkter i Åbo, Såger Tab. 2); E. Suolahti, Porvarispoikien opinkäynti (1946) s. 198.


Ylläolevasta selviää, että Elin Sågerin veli oli Peder Johansson Såger, jonka vaimo oli Viipurin piispa Gabriel Melartopaeuksen tytär.


Heidän isänsä oli mennyt naimisiin 2. kerran 1610 jälkeen, ehkä 1613, Peder Plagmanin tyttären Elinin kanssa.


Sigfrid Bengtssonin lasten asioita hoitivat siis Claes Brenerus ja Peder Såger.


Johan Sågerista tiedetään, että on tullut Turkuun Saksasta 1590-luvulla.
Hänen ensimmäistä vaimoaan 1610 kuollutta, ei tunneta.


Voisaankin pohtia, onko tämä tuntematon vaimo Valborg Innamaan tuntematon tytär?


Sigfrid Bentsonin kuoli 1633, poikansa 1645, oltuaan 11 vuotta sotilaana.


Poika Simon on siis alkanut sotilasuran n. 1634. Jos on silloin ollut 16-18 v. niin olisi syntynyt n. 1617.
Tästä seuraa, että äitinsä olisi syntynyt viimeistään n. 1599, jotta sai pojan n. 18v. ikäisenä.


Tämä aika sopii Johan Sågerin Suomeen tuloon.


Kysymys onkin olisiko Valborgilla tytär, joka olisi 1590-luvulla vielä naimaikäinen, voi olla myös leski.


Näkisin, että ainoa mahdollisuus, että Papala ja Såger liittyy Sigfrid Bengtssonin lapsiin, on se, että he ovat Sågerin ja Innamaan jälkeläisiä.


Eräs mahdollisuus olisi, että Elin Plagmanin äiti olisi Innamaa-sukuinen.


Helsingius Marcus Henrici 1595-1609

Syntyisin Uudeltamaalta, todennäk. Helsingistä.

Papiksi vihittynä apuopettajana Turun koulussa jo 1589. Kirjoittautui 14.3.1592 Wittenbergin yliopistoon. Väitteli siellä 10.8.1593, maisteriksi 17.3.1594. Palasi saman vuoden aikana kotimaahan. Teologian lehtori Turussa 1594. Koulumestari eli Turun katedraalikoulun rehtori 1595. Raamatunsuomennoskomitean jäsen 4.7.1602. Merkittävä kirjallinen tuotanto, tosin pääosin painamatonta. Kuoli 31.1.1609.

Pso 1596 Gunborg Paavalintytär, k. 7.4.1623, sai 16.7. 1609 kruunulta verovapauden omistamaansa tilaan korvaukseksi miesvainajansa rästiin jääneistä saatavista. Mainitaan leskenä vielä helmikuussa 1610, vmon II pso n.1610 rehtori, sittemmin Viipurin ja Inkerinmaan piispa Melartopaeus Gabriel Petri.

Lapsia:
Helsingius N.N., haud. 26.7.1598 Turun tuomiokirkon kuoriin.
Helsingius Tuomas, mainitaan isänsä kuoleman jälkeen tonttiäyriluettelossa “skolmesters Tomas”. Helsingiuksen perijänä mainitaan Tomas Tomaksenpoika, joka kutsuu Peter Plagmania langokseen.
?Helsingius Georgi, nimi päätelty seuraavien sukupolvien patronyymien mukaan, ei kuitenkaan löydy lähteistä.
Helsingius tytär, pso I Turun pormestari Plagman Peter, haud.1626, pso II Stamer Herman.
Helsingius N.N., haudattu tammikuu 1612
Helsingius N.N., haudattu joulukuu 1612
Helsingius Margareta, haud. 1.5.1614 Turun tuomiokirkkoon
Helsingius N.N., haudattu marraskuu 1621
Helsingius Johan, kirjoittautuu Upsalan yliopistoon 8.9.1625 Johan Marci Abamneus Finno, myy 1627 ylioppilaana isältään perimänsä raamatun ja käsinkirjoitetun laulukirjan tuomiokirkkon.


Peder Plagman ei tunnu sopivan, sillä hänen vaimonsa näkyy yllä ja oli Peder Sågerin vaimon sisar tai sisarpuoli äitinsä kautta.


Tässä nyt kyllä rupeaa taas henkilöt sekoamaan!


Jos Valborgista on tietoa ja Papalasta, niin olisi kiinnostava nähdä, olenko kuinka väärässä?


Näin mututuntumalla näyttäisi, että 1600-luvun alun Turun valtaporvareiden varat taitavatkin olla pitkälti Valborg Innamaan kokoamia ja perintönä tulleita.

[Kivipää]

Kuka mahtoi olla Eskil Jönsson Innamaa, joka mainitaan Turun hopeaveroluettelossa v. 1571 (Toropainen, Genos 4/2005, s. 177)? Hän vaikutti Aninkaisten korttelissa ja maksoi hopeaveroa yhteensä 31 markkaa ja 1 äyri. Hopeaa oli 10 luotia ja irtainta omaisuutta 500 markan arvosta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Luostarikorttelissa verotettu Sigfrid Mattson (till Ispois?) maksoi veroa 12 markkaa ja 6 äyriä. Sigfridin irtain omaisuus oli 100 markan arvoinen, mutta verotettua hopeaa hänellä oli 125 luotia eli eniten koko Turussa. Eniten tuota veroa Turussa maksoi (Valpuri Innamaan puoliso?) kauppias Per Ingvaldsson, yhteensä 190 markkaa ja 4 äyriä.
____________________
Matti Pesola

[Juha]

Välitän Anu Lahtiselta saamani tiedon;

Oja, Aulis 1937: Valpuri Innamaa. Turkulainen suurporvari 1500-luvulla. julkaistu teoksessa Varsinais-Suomen Maakuntakirja 6, ss. 94-110, ainakin perustiedot. Kirja varmasti Turun kaupunginkirjastossa ja Fennicumissa (Henrikinkadulla) Kansatieteen kirjastossa


itse sanoisin, että löytyy varmasti myös Turun Yliopiston kirjastosta.

[Benedictus]

Walborg Innamaalla näyttää todella olleen tiloja isossa mitassa.

Ojan kirjoitus Varsinais-Suomen maakuntakirjassa oli aika pitkä, mutta pääasiassa keskityi kertomaan Innamaan bisneksistä ja pahasta sisusta.

Valborgin perilliset kuitattiin yhdellä sivulla, mikä sinänsä on väärin, kun näyttäisi, että hänen jälkeläisiään kyllä riittää runsaastikin, monesti ei vain ole edes tajuttu ketä he ovat.

Walborg Eriksdotter, Innamaan leski.

1. puoliso Henrik Hansson, porvari Turussa, vaikka hänen alkuperästään on kaikkia arveluja, mitään varmaa tietoa ei ole. Ehdotetaan jopa että olisi Juhana Herttuan frillan Kaarina Hansdotterin veli.

2. Per Ingesson, porvari Turussa. Poikansa Anders Persson oli Innamaan Lempäälän tilojen omistaja.

3.Olof Larsson, joka ei elänyt kauaa.

4. Lucas Larsson, joka lienee ollut Innamaan pomorenki, joka mainitaan usein Innamaan liiketoimien yhteydessä.

Innamaan perheessä mainitaan tytär ensikerran 1563, kun Erik kuninkaan kannattajat ryöstivät Innamaan talouden.

1577 mainitaan Tenholan ja Turun kirkkoherra Thomas Larsson Walborgin vävynä.
Vaimon N. Henriksdotterin nimeä ei tiedetä.

Tämän poika Bertill Thomasson oli Turun porvari ja peri suurimman osan Valborgin omaisuudesta.
Bertill kuoli 1610 ja leski mainitaan Innamaan talossa vielä 1623.

Edellä mainitun tyttären lisäksi oli myös toinen tytär Brita Henriksdotter.

Tällä Brita Innamaalla on ollut 2 puolisoa.

1.Jacob, josta ei tiedetä muuta, kuin nimi poikansa takia.
Britan ja Jacobin poika oli Henrik Jacobsson Gråå, 1608 Tenholan kappalainen, myöhemmin Tenholan kirkkoherra.

2. Anders Henriksson
Tämän poika oli Mårten Andersson

Lisäksi mainitaan Yrjänä Innamaa 1591, Innamaan laivurina, joka peri
Oripään tilat.

Ojan tietojen mukaan ei muita lapsia olisi kuin nuo 2 tytärtä ja mahdollisesti tuo Yrjänä.

Epäilen, että tuo Yrjänä voisi olla sama kuin Oripäässä mainitut Yrjänä ja Lukas Johanssonit.

Toisaalta 1571 hopeaveroluettelossa mainittu Eskil Jönsson/Johansson/Hansson Innamaa vois olla Henrik Hansson Innamaan veli.

Jos Ojan tutkimus pitää paikkansa, on Valborgin vävyn ura aika hyvin selitettävissä anopin suorilla suhteilla Juhana Kuninkaaseen.
Thomas Laurentii (K 1595) Tomas Larsson
Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) tuomiokirkon suomalaisen seurakunnan kappalainen (choralis), mainitaan 1569–1571; Tenholan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5106) kirkkoherra kuningas Juhana III:n nimittämänä 21.6.1571; Turun kirkkoherra Juhana III:n nimittämänä 1581 kuninkaan liturgisen uudistuksen vastustajana erotetun Henricus Jacobin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=970) tilalle; Turun tuomiokapitulin jäsen 1582.
Thomas Laurentii oli Juhana III:n liturgisten näkemysten innokas kannattaja ja kuninkaan suomalaisia luottohenkilöitä. Kun kuningas luopui kirkkopolitiikassaan turhauttavaksi kokemastaan yhteistyöstä roomalaiskatolisen kirkon kanssa ja yritti lähentyä Konstantinopolin ekumeenista patriarkkaa, hän tavoittelemansa uuden yhteistyön edellytysten luomiseksi lähetti 1585 Turun kirkkoherran opintomatkalle Saksaan päätehtävänään opiskella kreikkaa Tübingenin yliopistossa. Thomas Laurentii kirjoittautui 5.9.1585 Helmstedtin yliopistoon, mutta jatkoi sieltä vielä saman kuukauden lopulla matkansa pääkohteeseen Tübingeniin. Hänet promovoitiin maisteriksi vajaan puolen vuoden opintojen jälkeen Tübingenin yliopistossa 9.2.1586.
Jussi Nuorteva selostaa väitöskirjassaan (1997) Thomas Laurentiin opintomatkaa, sen taustaa ja tavoitteita:
"Juhanan suosikkeihin Turussa kuului myös Thomas Laurentii, joka 1581 oli nimitetty Turun kirkkoherraksi. – – Hänen vuosina 1585–1586 suorittamansa opintomatka oli osa Juhanan 1580-luvulla muotoilemaa uutta kirkkopolitiikkaa, – – Matkan pääkohteeksi valittu Tübingen oli poikkeuksellinen kohde; vain yksi ruotsalainen opiskelija, maaliskuussa 1585 kirjoittautunut Magnus Clementis, oli ennen häntä opiskellut yliopistossa.
Thomas Laurentiin tehtävän kannalta Tübingen oli paras mahdollinen vaihtoehto, parempi kuin klassisen kreikan alalla korkeatasoinen Rostock. Tübingenin kreikan kielen professorina toimi Martinus Crusius, joka klassisten kielten lisäksi hallitsi myös nykykreikan. Hänen teologinen näkemyksensä sopi Juhanalle hyvin myös sen vuoksi, että Crusius tunsi suurta kiinnostusta kreikkalais-ortodoksista kirkkoa kohtaan. Yliopiston rehtori ja sen merkittävin teologi Jacobus Andreae jakoi Crusiuksen kiinnostuksen itäiseen kristillisyyteen. Hän oli vuodesta 1573 lähtien pyrkinyt luomaan yhteyksiä patriarkaattiin ja oli lähettänyt sinne muun muassa kreikankielisen käännöksen luterilaisista tunnustuskirjoista. Modernin kreikan oppiminen oli tarpeellista niissä oppikeskusteluissa, joihin Thomas Laurentiin oli määrä osallistua yhdessä Ericus Ericin (Sorolaisen) (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=556) kanssa. – –
Thomas Laurentiille kuninkaan antama tehtävä oli luonnollisesti huomattava suosionosoitus. Hän näyttääkin käyttäneen saavuttamansa suosion täysimittaisesti hyväkseen. Yliopiston matrikkeliin kirjoittautuessaan hänen nimenomaisesti mainittiin olevan tuomiokirkon kirkkoherra Ruotsin kruunulle kuuluvassa Suomessa (ecclesiae cathedralis pastor in Finlandia sub corona regis Sueciae). Kun Thomas Laurentii vajaan puolen vuoden opintojen jälkeen promovoitiin maisteriksi helmikuussa 1586, mainitsi professori Crusius hänet erityisesti promovoitavien joukossa (”Promoti Magistri Febr. 9. viginti quinque, inter quos, Thomas Laurentij, in Finnonia Aboensis Cathed. Ecclesiae primarius pastor”). Kovin suuria valmiuksia pikainen opintomatka ei varmasti antanut, mutta eivätpä kirkkoherran kielelliset taidotkaan joutuneet koetukselle tositilanteessa. Juhanan utopistinen suunnitelma raukesi tyhjiin, kuten niin monet muutkin hänen suunnitelmansa."
Thomas Laurentii osallistui Uppsalan kokoukseen maaliskuussa 1593 ja hän oli yksi niistä kolmesta suomalaisesta papista, jotka allekirjoittivat alkuperäisen päätösasiakirjan Uppsalassa 20.3.1593 (Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa ”Turun Caupungin Capitulariuxet. – – Thomas Laurentii Pastor.”).
Juhana III:n liturgian hyväksyneet papit joutuivat kuninkaan kuoltua ankarien moitteiden kohteeksi. Thomas Laurentii joutui vastaamaan Kaarle-herttuan huomattavimman suomalaisen kannattajan, sotamarsalkka Kaarle Henrikinpoika (Karl Henriksson) Hornin syytöksiin siitä, että hän oli liturgian takia saanut edeltäjänsä erotetuksi ja oli muutenkin menetellyt väärin. Thomas Laurentii yritti ensin kiivastuneena torjua syytökset, mutta joutui lopulta esittämään kokoukselle julkisen anteeksipyynnön aiemmasta toiminnastaan.
Turun kaupungin vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan herra Thomas (”herre Thomas Koralis”) maksoi hopeaveroa 14 äyriä (Toropainen, Genos 2005). Hänet määrättiin 9.12.1589 maksamaan 50 taalaria raha-apuna sotaväen palkkaukseen.
K Turku 1595.
P Kaarina Innamaan tytär (ks. Aulis Oja, Varsinais-Suomen maakuntakirja 6 1937).


TÄMÄ ON VAIN ARVAUS, MUTTA VEIKKAISIN, ETTÄ ALLA OLEVA LAURENTIUS OLI THOMAS LARSSONIN ISÄ.

Laurentius (K viimeistään 1570)
Lars
Pohjan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5082) kirkkoherra, mainitaan (Pirinen 1962) kymmenysten tilittäjänä 1543 ja (“Dominus Laurentius de Poio”) 1554; Tenholan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5106) kirkkoherra Juhana-herttuan nimittämänä 28.6.1556, oli virassa vielä 1569.
Mainitaan (”her Lars i Thenala”) tinan pakko-ostajana ao. veroluettelossa 1567.
K Tenhola todennäköisesti viimeistään 1570.
P N.N. Tytär Anna avioitui Juhana-herttuan drabantin Mårten Olofssonin kanssa, joka Turun linnan kukistuttua teloitettiin kuningas Eerik XIV:n käskystä 1563.

Gråå, Henricus Jacobi (K 1643)
Grå, Hinricus Jacobj, Henrik Jakobsson
S Turku oletettavasti 1580-luvun alussa.
Ylioppilas (Henricus Jacobi Grå Finno) Wittenbergissä 14.12.1601.
Tenholan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5106) kappalainen 1608–1612; Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) tuomiokirkon taloudenhoitaja 1616–1618; Tenholan kirkkoherra ainakin jo 31.1.1618 (mahdollisesti astui virkaan 1619).
Gråå oli pidätettynä virasta virkatehtäviensä (pitäjällä sairaiden luona käyntien) laiminlyömisen takia 1623, samoin ilmeisesti myös 1632–1633. Kiivasluontoisena miehenä hän joutui etenkin juovuspäissään tappeluihin seurakuntalaistensa kanssa, ja näitä sekä muitakin hänen riitojaan ja edesottamuksiaan selviteltiin toistuvasti käräjillä.
Gråå omisti muun muassa maatilan Maarian pitäjässä ja hankki omistukseensa kaksi maatilaa Tenholasta, Kesubölen ja Könickin kylistä. Hän toimi myös rahanlainaajana.
K Tenhola 1643.
P N.N.
Julkaistu 19.1.2011.
Lisätietoa / palautetta:
Pekka Hellemaan tiedonanto 26.1.2011: korjattu syntyperään ja uraan liittyviä tietoja (Lähde: Pakka Hellemaa, Antti Järvenpää ja Liisa Rajala: Henrik Finnon suvun alkuvaiheista // Genos 4/2010)

Ylläolevasta voidaan päätellä, ettei Walborg Innamaalla, ehkä ollut kuin nuo kaksi tytärtä, jotka olivat 1. puolison Henrikin lapsia. Jos olisi poikia, niin he olisivat perineet talon ja muut, mutta ne peri tyttärenpoika.

Jos Johan Sågerin vaimo on ollut Innamaan jälkeläinen, olisi hän luultavasti jommankumman tytären tytär, tuskin Innamaan tuntematon tytär.

Toisaalta yksi kysymys on myös, miksi Innanmaan kummankin tytären jälkeläiset ovat Tenholan kanssa tekemisissä. Olisiko se Valborgin kotiseutua?

Eräs uteluttava kysymys on myös, ketä olivat Thomas Larssonin lapset, jos heitä oli?
Ojaa Uskoen, Gråå suvun geenit tulevat Valborgilta.
Ketä muita löytyy?

[Benedictus]

1647) Henrik Gråå Henricus Benedicti, Tenalensis 584 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=584). Vht: majuri Bengt Henriksson Gråå (Tenholan kirkkoherran poika, † 1646) ja Katarina Knutsdotter Witting tämän 1. avioliitossa. Näytteli Chronanderin ylioppilaskomediassa Surge 6.5.1647 Henricus B. Gråå. — Pohjanmaan jalkaväkirykmentin (Gust. Hornin, myöh. Detl. Hauenschildtin rykm.) rykmentinkirjuri (1663), samalla Pohjanmaan maakapteeni 1679. Oulun ja Kajaanin linnojen komendantti 1693. ‡ Oulussa 25.3.1698. Pso: 1:o N.N.; 2:o 1668 Elsa Claesdotter Jenderjan († 1697).
Serkku: Kokkolan kaupunginsihteeri, raatimies Knut Vitting 1152 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1152) (yo 1656/57, † 1681).
Poika: Oulun pormestari Gabriel Gråå 2818 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2818) (yo 1679, † 1715).
Poika: sotatuomari Henrik Gråå 3397 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3397) (yo 1687, † 1704).
Vävy: kihlakunnantuomari Jakob Pontus Tavast, v:sta 1687 Tavaststjerna 2497 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2497) (yo 1676, † 1716).
Vävy: rykmentinkirjuri Isak Brennerus, myöh. Brenner 3142 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3142) (yo 1684, † 1700).
Vävy: Kajaanin pormestari, kruununvouti Johan Tammelander U451 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U451) († 1714).
Vävy: Turun hovioikeuden asessori Johan Costianus, myöh. Costian 3934 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3934) (yo 1693, † 1744).


Jag har inte hittat ett enda exempel på att Mårten använt familjenamnet Gråå. Att hans barn gjort det och speciellt prästen Johan anser jag bevisa att de hade ett ursprung i släkten Gråå. Jag antar därför att Mårten varit gift med en Gråå. Han har en fru i Rimitto, som omnämns i tinget, tyvärr inte med namn. Jag har inte kunnat bevisa, vem som kunde ha varit Mårtens svärfar, men intressant är att en Jacob Gråå finns på Taipale i Rimitto i början av 1600-talet. Om detta är densamme som kämnären mm Jacob Gråå i Åbo vet jag inte.



http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=15161


Läänitysvouti Mårten Olofsson ei koskaan käyttänyt Gråå nimeä eli voitaisiin päätellä, että se oli vaimon nimi, koska lapset käyttivät nimeä.

Oliko Mårten Olofssonin vaimo siis Jacob Gråån ja Brita Henriksdotter Innamaan tytär, Henrik Jacobsson Gråån sisko?

[Kivipää]

Tenholan kirkkoherra Henrik Jacobsson Gråån tytär ja majuri Bengt Gråån sisar Sophia oli naimisissa erään Hans Henrikssonin kanssa. Tämän Hansin (k. ennen 1638) äiti oli Elisabeth Henriksdotter, joka oli David Måssin leski. Sukunimen perusteella tuo David saattoi olla skottitaustainen (Måss = Moss). Nämä sukulaiskiemurat löytyvät Veli Pekka Toropaisen luettelosta "Tietoja 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista" (Genos 4/2002, s. 216).

Sophia Henriksdotter Gråå avioitui sittemmin turkulaisen valtaporvarin Pieter Willemsoon Fachtin (nimimuoto omakätisestä allekirjoituksesta eli hän oli hollantilaistaustainen) kanssa, joka haudattiin vuonna 1659. Sophia mainitaan tuolloin hänen leskenään (Toropainen, Genos 4/2003, s. 209).
_______________
Matti Pesola

[Benedictus]

http://www.pbk-pvk.fi/loki/2002/1/innamo2.htm


Innamon saari ja kylä - osa 2

Granitin sukukronikasta

http://www.pbk-pvk.fi/images/innamo/small/dido2.jpg (http://www.pbk-pvk.fi/images/innamo/large/dido2.jpg) Dido Björkblad

Muistelmateos Tusen öar sisältää metsänhoitaja A. W. Granitin kirjoittaman Fagerströmien nauvolaissuvun kronikan. Sen mukaan Innamon saariryhmä olisi keskiajalla kuulunut eräälle hansakauppiassuvulle. 1500-luvun alussa sukua edusti Jöns Gaut tai Gote Gotlannista.
Innamo sijaitsi noina aikoina vilkasliikenteisen väylän varrella ja kylässä vieraili sekä kruunun väkeä, postinkuljettajia että muitakin matkalaisia. Aluksia todennäköisesti muonitettiin täällä ja saarelaiset järjestivät kyyditystä tarvitsijoille. Saaren elinkeinoihin kuului luultavasti myös purjealusten rakentaminen Turun porvaristolle.
Jöns Gautin poika Henrik Jönsson, yleensä Henrik Innamaksi kutsuttu, oli niiden aikojen etevimpiä laivureita ja kauppamiehiä. Niinä vuosina kun Juhana Herttua asui Turun linnaa, oli Henrik hänen uskotuin "matkamiehensä", jonka huomaan hän uskoi toimeksiantoja sekä kotimaassa että ulkomailla. Henrik Innaman kuoltua hänen vaimonsa Walborg Eriksdotter (Valpuri Eerikintytär) jatkoi miehensä liiketoimia menestyksekkäästi. Valpuri Innamaan katu Turussa on nimetty hänen mukaansa.
Jönsin kuoleman jälkeen Innamo näyttää jaetun hänen kahden vävynsä, Frans Clemetssonin ja Hans Thomassonin kesken. Tiloja lienee kutsuttu nimillä Gaudis ja Storgård. Frans Clemetsson kuului oletettavasti Grabben sukuun. Hänellä oli monta lasta, joista poika Clemet peri tilan ensin. Myöhemmin tila siirtyi toiselle pojalle, Jöns Franssonille. Tämän tytär Margareta nai kruunun leivissä olleen perämiehen, myöhemmin nimismieheksi nimitetyn Henrik Mattssonin, joka kuoli vuonna 1635.
Hans Thomasson kuului otaksuttavasti erittäin vanhaan rälssisukuun Esping tai Clade, joka oli niihin aikoihin laajasti levittäytynyt Paraisten ja Korppoon seuduille. Hans Thomasson hallitsi Innamon päätilaa vuonna 1540 ja hänen jälkeläisensä aina 1690-luvulle asti. Hans Erikssonin myötä tämä sukuhaara sammui hallittuaan tilaa 160 vuotta. Sen jälkeen tila, jota silloin kutsuttiin nimellä Erikas, siirtyi perintönä toisessa sukuhaarassa, lähinnä Erik Erikssonille ja Johan Erikssonille, vielä isovihan jälkeenkin.
http://www.pbk-pvk.fi/images/innamo/small/ranta.jpg (http://www.pbk-pvk.fi/images/innamo/large/ranta.jpg)
Vuonna 1647 lahjoitettiin Innamo siihen kuuluvine saarineen rälssiksi kuningatar Kristiinan sihteerille, Nils Tungelille. Jo vuonna 1664 hän vaikuttaa menettäneen veronkanto-oikeutensa, joka siirtyi seuraavan vuoden alusta aina 1680-luvun alkupuolelle saakka Korppoon vapaaherrakunnalle.
Granitin mukaan Innamon asujaimiston katsottiin keskiajalla ja pitkään sen jälkeenkin kuuluneen Turun läntisen saariston tärkeimpiin sukuihin. Monet saariston perhekunnat olivat ylpeitä ollessaan vaikka vähän kaukaisempaakin sukua noille vanhojen hansakauppiaiden jälkeläisille, jotka asuivat omaa erillistä saariryhmäänsä.
Ylläolevat tiedot Innamosta ovat peräisin Granitin kirjoittamasta sukukronikasta. On ehkä arveluttavaa pitää kaikkea esitettyä historiallisena totuutena. Mutta kronikka on mielenkiintoa herättävä ja saari avautuu vallan uudesta näkökulmasta kun tietää sen olleen asuttu jo keskiajalta saakka.


Yllä olevasta tarinasta ei voi olla varmuutta, mutta usein tarinat saattavat pitää hyvinkin perusasioissa paikkansa.
Henrik innamaasta ei tiedetä alkuperää, mutta taitava laivuri hänen on pitänyt olla, koska muuten ei olisi päässyt ohjaamaan Juhana Herttuan häälaivaa Puolaan.

[Kivipää]

Valpuri Innamaan perillisten omistama Kaarinan (nyk. Turun) Kakskerran Kollin tila joutui v. 1629 piispa Isac Rothoviukselle, vaikka perintöoikeuden haltija, tuolloin Saksassa ollut majuri Bengt Gråå ilmoitti haluavansa lunastaa tilan. Sikäli mielenkiintoinen tilanne, koska tuohon aikaan Bengtin isä Tenholan kirkkoherra Henricus Jacobi Gråå oli elossa. Miksiköhän tuossa asiassa hypättiin yhden sukupolven yli? Kolli oli ilmeisesti velkainen, koska mm. Turun kirkkoherra Joachim Stutaeuksella oli sieltä niittyjä panttina. Maisteri Joachim omisti samoilta kulmilta Kakskerran Haaviston tilan. Joachimin leski myi v. 1643 Haaviston Turun porvari Peter Wedrichille. Tällaisia tietoja löysin kirjoista Kaarinan pitäjän historia I ja II.
____________
Matti Pesola

[ritva laiho]

Toisaalla forumilla (Hans West-Vanaja -Harviala) on linkki de la Gardien ar-
kistojen sisältöön. Satuin huomaamaan kuninkaan kirjeen vuodelta 1584.Fru Anna till Fulkilan kuoltua tuli ottaa huomioon Turun kirkkoherra Thomas Laurentii ja hänen kanssaperillisensä. Fru Annan mies oli Simon Thomasson
till Kapellstrand. Impolan teoksessa Frälset och dess rusttjänst... sivulla 358
kerrotaan Simonin oman omaisuuden menneen veljen Jacob Thomassonin perillisille.
Veljeksillä oli myös sisar Katarina,joka oli nainut Henrik Skräddaren Turusta.

[Benedictus]

Jos käsitän oikein niin Fru Annan miehen omaisuus oli mennyt hänen sisaruksilleen ja Annan omaisuuden perimisessä piti huomioida Thomas Larsson kanssa perillisineen.
Siis Tomas Larsson edusti Anna till Fulkkilan isän tai äidin tai sisarusten perintöoikeutta.

Thomas Larsson oli Valbori Innamaan vävy ja saattoi edustaa tuossa asiassa anoppiaan tai itseään.

Tiedetäänkö tarkasti ottaen ketä Anna till Fulkkilan vanhemmat olivat?

[ritva laiho]

Impolan kirjan mukaan Annan vanhemmat olivat rälssimies Hans Persson Starck till Fulkila ja Karin Andersdotter Boije af Gennäs. Annan äitiä kutsuttiin nimellä hustru Kadrina till Pojoby. Tässä de la Gardien sisällysluettelossa en ymmärrä sanan tillfredställa merkitystä.
Terv. Ritva

[Benedictus]

Thomas larssonin alkuperästä ei ole käsittääkseni mitään varmaa ja ainoa arvelukin voisi olla, että olisi Tenholan khr Laurentiuksen poika, koska oli siellä kirkkoherrana ennen Turkuun tuloaan. Mihin taasen vaimonsa sisarenpoika Gråå myöhemmin meni kirkkoherraksi.

Toisaalta jos oli edustajana Innamaan perheelle, niin sitäkautta Henrik Innamaan sukuyhteyksistä voisi löytyä jokin viite.
Tässä sukukronikka katkelmassa mainitaan Henrik Innamaan sisarien miehet rälssimiehiksi, kronikan paikkansapitävyyttä taasen on vaikea tietää.
lainaus:
Jöns Gautin poika Henrik Jönsson, yleensä Henrik Innamaksi kutsuttu, oli niiden aikojen etevimpiä laivureita ja kauppamiehiä. Niinä vuosina kun Juhana Herttua asui Turun linnaa, oli Henrik hänen uskotuin "matkamiehensä", jonka huomaan hän uskoi toimeksiantoja sekä kotimaassa että ulkomailla. Henrik Innaman kuoltua hänen vaimonsa Walborg Eriksdotter (Valpuri Eerikintytär) jatkoi miehensä liiketoimia menestyksekkäästi.
Jönsin kuoleman jälkeen Innamo näyttää jaetun hänen kahden vävynsä, Frans Clemetssonin ja Hans Thomassonin kesken. Tiloja lienee kutsuttu nimillä Gaudis ja Storgård. Frans Clemetsson kuului oletettavasti Grabben sukuun. Hänellä oli monta lasta, joista poika Clemet peri tilan ensin. Myöhemmin tila siirtyi toiselle pojalle, Jöns Franssonille. Tämän tytär Margareta nai kruunun leivissä olleen perämiehen, myöhemmin nimismieheksi nimitetyn Henrik Mattssonin, joka kuoli vuonna 1635.
Hans Thomasson kuului otaksuttavasti erittäin vanhaan rälssisukuun Esping tai Clade, joka oli niihin aikoihin laajasti levittäytynyt Paraisten ja Korppoon seuduille. Hans Thomasson hallitsi Innamon päätilaa vuonna 1540 ja hänen jälkeläisensä aina 1690-luvulle asti. Hans Erikssonin myötä tämä sukuhaara sammui hallittuaan tilaa 160 vuotta. Sen jälkeen tila, jota silloin kutsuttiin nimellä Erikas, siirtyi perintönä toisessa sukuhaarassa, lähinnä Erik Erikssonille ja Johan Erikssonille, vielä isovihan jälkeenkin.
http://www.pbk-pvk.fi/images/innamo/small/ranta.jpg (http://www.pbk-pvk.fi/images/innamo/large/ranta.jpg)
Vuonna 1647 lahjoitettiin Innamo siihen kuuluvine saarineen rälssiksi kuningatar Kristiinan sihteerille, Nils Tungelille. Jo vuonna 1664 hän vaikuttaa menettäneen veronkanto-oikeutensa, joka siirtyi seuraavan vuoden alusta aina 1680-luvun alkupuolelle saakka Korppoon vapaaherrakunnalle.

Ylläolevat tiedot Innamosta ovat peräisin Granitin kirjoittamasta sukukronikasta. On ehkä arveluttavaa pitää kaikkea esitettyä historiallisena totuutena. Mutta kronikka on mielenkiintoa herättävä ja saari avautuu vallan uudesta näkökulmasta kun tietää sen olleen asuttu jo keskiajalta saakka.

[ritva laiho]

Olen pohtinut nimen Gråå alkuperää . Tenholan ja Perniön rajamailla oli Grååböle niminen kylä ,joka kuului kirkollisesti Perniöön mutta muuten Tenholaan. Turun linnan tilikirjoissa v.1558 esiintyy Anders Gråå finne. Tämä finne on kiinnostava lisä, sehän voi merkitä montaa eri asiaa. Merkintöjä Anders Grååsta en ole löytänyt kuin kaksi mainitulta vuodelta.
Etelä-Suomen sakkoluettelossa v.1555 Perniön käräjillä Lass Gråå sai sakkoja,olisiko syynä ollut laiminlyönti sillan ,tien tms. ylläpidossa.
Grååböle sijaitsi ainakin lähellä keskiaikaista Helgån kuninkaankartanoa,joka häviää asiakirjoista 1500-luvun puolivälissä. Alueelta oli vielä 1500-luvulla vesitse pääsy merelle.

[kati tuloisela]

Turun kaniikki Jacob Blome mainitaan omistaneen Maarian Paimalan [sitt. Innamaan] tilan ulkokyläläisomistuksena v.1534, sen jälkeen tämän tilan omisti 1540 ulkokyläläisomistajana Niilo Lång, vv.1578-1603 turkulainen porvari Valpuri Erikintytär Innamaa (kauppias, kauppalaivuri ja Juhana-herttuan hovihankkija, joka jatkoi miehensä kuoltua tämän yritystoimintaa ja joka vasta antoi Innamaan tilalle nimensä ja puumerkkinsä) ja 1603- hänen poikansa Perttu Tuomaanpoika vaimoineen (ainakin tämän leski asui tilalla vielä 1623), sen jälkeen ihan uusia sukuja [Aulis Oja: Maarian pit.historia].
Valpuri Erikintytär Innamaa omisti lukuisia taloja Varsinais-Suomessa eri puolilla ja oli saanut ne haltuunsa joko velkarästien maksuina tai edullisin kaupoin ahdinkoon joutuneilta (alueen eri pitäjänhistorioissa on useissa lyhyitä mainintoja Innamaan omistuksista siellä sun täällä).

Minun esivanhempani tulivat Innamaan isänniksi 1806 naapuritilalta Paimalan Knuutilta ja tila oli tällä suvulla 1904 asti. Myös kaniikki Jacob Blome on kaukainen esi-isäni (toista kautta). Knuutin tila oli edelleen 1800-luvun alussa (ja vielä 1870-luv. tultaessa) Suomen akatemian prepandatalo eli veroaputila. Kooltaan Knuuti oli puolen manttaalin tila. Juho Knuuti otti haltuunsa samasta Paimalan kylästä Innamaan tilan kahdessa osassa: puolet v. 1806 ja puolet v. 1809. Innamaa oli myöskin ½ manttaalin suuruinen akatemian augmenttitila (samoin vielä 1870-luv. tultaessakin). Innamaan tilan nimi oli aiemmin kirjoitettu myös Innama ja Innamo.

[ritva laiho]

Hei
Paimalan tilan historiasta on kiintoisaa lukea, mutta Bertil Thomassonin leski kuoli jo v.1613 Turussa. Bertil Innamaan kuoltua Turun Innamaan talossa asui Gotskalk Schluter , joka oli avioitunut lesken kanssa kuten Pöytyän käräjillä v.1624 ilmenee. Bertil Thomasson oli Valpurin tyttärenpoika, taisi tulla lapsus.
Tässä lähteet:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719806
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1698184
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791139

Joulurauhaa toivottaen Ritva Laiho

[ritva laiho]

Lisäisin vielä etteivät nämä varmoja todisteita ole, Gotskalk Schluter on voinut naida samasta talosta kahdesti. Onko Ojalla merkitty lähteitä?
Terv. Ritva