Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Arentaattori
mikä mahtaa olla tämä .luutnantin virkatalo arentaattori.
tuli etyeen kun hain huittisista Iida Tervaportin syntymää.
vihitty 7.7.1896 Frans Fredik toperin kanssa.
olisiko Iida tuolta juha joosepin ja Esterin tyttärenä.s../.1874
En ehkä ymmärrä mitä haluat kysyä, mutta arrendaattori oli tilanvuokraaja.
Juha
kiitti Juha,kyllä ymmärsit oikein.
eroaako jotenkin lampuutista,joka on kai vuokraviljeliä.
Minä taas en ole varma olenko ymmärtänyt tuota rippikrjan tekstiä,vai olenko väärillä jäljillä.
kiitti Juha,kyllä ymmärsit oikein.
eroaako jotenkin lampuutista,joka on kai vuokraviljeliä.
Minä taas en ole varma olenko ymmärtänyt tuota rippikrjan tekstiä,vai olenko väärillä jäljillä.
nuo Toperi ja Tervaportti ovat siis huittisista (keikyä)
Pekka Hiltunen
29.12.11, 20:43
kiitti Juha,kyllä ymmärsit oikein.
eroaako jotenkin lampuutista,joka on kai vuokraviljeliä.
Minä taas en ole varma olenko ymmärtänyt tuota rippikrjan tekstiä,vai olenko väärillä jäljillä.
Olen ymmärtänyt, että arrendille on voitu ottaa rustholli tai useampia tiloja käsittävä kartano, mikä on edellyttänyt arrendaattorilta jonkinmoista varallisuutta ja säätyasemaakin, kun taas lampuoti on yleensä viljellyt vain yhtä tilaa maksaen siitä verojen lisäksi vuokraa tilan omistajalle ilman perintöoikeutta. Kruununtilaa lampuotina viljellyt isäntä on tietenkin voinut vaurastuttuaan ostaa tilan jälkeläistensä perinnöksi. Sotilasvirkatalon arrendaattorilla on varmaankin ollut alaisuudessaan lampuoti.
PH
Lampuodin ja arrendaattorin eroista on käyty mm. tämä keskustelu;
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=4220
Lainaan tässä ao. ketjusta Kaisa Kyläkosken lähettämää viestiä;
Lähdekirjallisuus ei ole tässä käsillä, mutta äskettäin luin määritelmän, jossa vuokraaja maksoi vuokran rahana (tai tavarana) ja lampuoti osin päivätöinä.
Säätyhierarkiassa arrendaattori oli korkeammalla kuin lampuoti.
Juha
Lampuodin ja arrendaattorin eroista on käyty mm. tämä keskustelu;
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=4220
Lainaan tässä ao. ketjusta Kaisa Kyläkosken lähettämää viestiä;
Säätyhierarkiassa arrendaattori oli korkeammalla kuin lampuoti.
Juha
nuo linkit nyt selvittivät asiaa. kiitti.
rippikirjoissakin arrendaattorien ja lampuodien teet ja ärrät vaihtelevat,varmasti kirkkoherrojen murretaustoista johtuen.
Edellä arendaattoreista kirjoitettu ei päde 1600-luvulla suoritettujen reduktioiden jälkeiseen aikaan. Tuolloin ja vielä 1700-luvun alkupuolellakin Arendaattori ei ollut vuokraviljelijä vaan kuninkaalta vanhojen läänitysmaidensa veronkanto-oikeuden vuokrannut aatelinen tai säätyläinen.
t. Hannu
Pekka Hiltunen
29.01.12, 00:04
Edellä arendaattoreista kirjoitettu ei päde 1600-luvulla suoritettujen reduktioiden jälkeiseen aikaan. Tuolloin ja vielä 1700-luvun alkupuolellakin Arendaattori ei ollut vuokraviljelijä vaan kuninkaalta vanhojen läänitysmaidensa veronkanto-oikeuden vuokrannut aatelinen tai säätyläinen.
t. Hannu
Todellakin: alkuperäisessä kysymyksessähän käsiteltiin Venäjän-vallan aikaa, jolloin arrendaattori ja lampuoti ovat voineet olla synonyymejä.
PH
Leo Suomaa
29.01.12, 07:48
Vähäisten havaintojeni perusteella arvelisin alustavasti, että lampuodit vuokrasivat talonpoikaistaloja ja arrendaattorit (valtion) virkataloja, ja kumpaisellakin voi olla vuokraamansa tilan osaa vuokranneita torppareita.
Kaisan esittämä ero oli se kaikkein tärkein eli arrendaattori maksoi vuokran rahassa ja sai sitten sadosta voittoa tai tappiota. Hän siis sijoitti tuohon vuoteen panoksensa. Lampuoti oli myös vuokraviljelijä, mutta hän teki osan vuokrasta (riippuen sopimuksesta) päivätöinä vuokranantajalle, samoin hänellä saattoi olla myös muita rasitteita, kuten halkojen hakkuu, puolukoiden poiminta jne (aivan samoin kuin torppareillakin). Sadosta hän sai yleensä puolet ja vuokranantaja toisen puolen.
Mitä taas tulee näiden vuokraviljelijöiden sosiaaliseen statukseen, niin lampuodit ovat hyvin paljon rinnastettavissa talollisväestöön. Heillä ei ollut kaikkia samoja oikeuksia, mutta muuten he olivat samaa tasoa. Arrendaattoreiksi useimmiten nimitettiin säätyläistaustaista vuokraviljelijää (ja oletettavasti oikeastaan riippumatta siitä, mikä hänen vuokrausmetodinsa todellisuudessa oli). Vastaavasti olen nähnyt myös merkintöjä talonpoikaisesta arrendaattorista (tämä 1800-luvun jälkipuoliskolla)
Make
Leo Suomaa
02.02.12, 21:27
Ilmeisesti senaatilla oli valtion sotilasvirkatalojen vuokraamista varten valmiiksi painettu vuokrasopimuslomake. Se alkaa: "Kejserliga Senatens för Finland Oeconomie-Departements Militiae och Finance Expeditioner Göra vetterligt:"
Lomakkeesta näkyy, että se mitä sillä pantiin toimeen oli "arrendering". Lomakkeeseen on painettu valmiiksi sana "Arrendatoren" kohtiin joissa määritellään vuokralle ottajan velvollisuuksia. Mutta. Siihen sopimukseen, jonka kopio on edessäni, käsin kirjoitettuihin kohtiin vuokralle ottajan arvoksi tai ammatiksi ei olekaan merkitty Arrendatoren vaan - Landbonden. Siis ainakin tässä tapauksessa arrendaatori oli lampuoti.
Alpo Rantala
03.02.12, 11:27
Arrendaattorinimitys on tullut vastaani muutamassa kaukaisessa sukuhaarassa. Seuraavassa esitetyt asiat perustuvat lähinnä hämeenlinnalaisen Einar Palmusen julkaisuun 'Ojoisten latokartano ja virkatalo', Karisto 1968. Kuninkaankartanot ja sotilasvirkatalot määrättiin annettavaksi vuokralle puolipaastosta 1848. Ojoisten (2,5 mnt) kohdalla tämä merkitsi sitä, että kuvernööri Otto Rehbinder joutui luovuttamaan kartanon vuokralle. Ensimmäinen vuokraaja oli porvari, kauppias Henrik Holm, joka vuokrasi kartanon puolipaastosta 1848, hoidettuaan lampuotina kartanon Ali-Mattilan lampuotitilaa 1841-47. Henrik kuoli 1853, vuokra-aika oli vuoteen 1854, jonka jälkeen hänen vaimonsa, leski Maria Holm jatkoi vuokrausta vuoteen 1862. Hänen jälkeensä vuokralaiseksi tuli Holmien vävy merikapteeni Anders Reinhold Dannberg, jonka vuokra-aika kesti vuoteen 1862, käytännössä hän luovutti kartanon 12.12.1867, jolloin pidettiin lähtö- ja tulokatselmus. Kapteeni Fridolf Herman Karl Kuhlefelt sai kartanon haltuunsa 14.3.1868. Hänenpuolisonsa oli Anna Sofia os. Wetterhoff.
Vuokratussa kartanossa pidettiin säännölliset tarkastukset, joissa kirjattiin kaikki yksityiskohdatkin rakennuksista, maasta, metsästä torppareista (esim. 1857torppia oli 14) jne., sekä määrättiin vuokraajalle uusia parannuskohteita. Keisarillinen asetus 25.9.1863 kuvaa hyvin perusteellisesti näiden kruunun kartanoiden tilaa.Pykäliä oli 68. Asetuksella määrättiin nämä kartanot ja sotilasvirkatalot (puustellit) tulivat suoraan kruunun hallintaan ja ne oli huutokaupalla annettava vuokralle. Samalla poistettiin kruununpäivätyöt. Vuokraajan oli asetettava takuu ensimmäiselle 10 vuodelle, vuokra-aika oli 20 vuotta samalla vuokralla, mutta sitten vuokraa nostettiin 10 % 10 vuoden välein. Vuokra luettiin jyvissä, puoliksi rukiina ja ohrina, mutta puolet tästä oli maksettava rahassa läänin käyvä hinnan mukaan. Kapteeni Kuhlefeltin vuosivuokra oli 249t ynnyriä jyviä. Lampuodin pito oli sallittua ja torppiakin sai perustaa, kunhan sopi asiasta (valtion) tarkastajan kanssa. Vuokraajan kanssa tehty sopimus oliv arsin tarkka. 26.7.1871 uusitussa asetuksessa pykäliä oli 76 ja se oli aikaisempaa yksityiskohtaisempi. Em. julkaisusta käy selville arrendaattoreiden asema ja sääty. He olivat usein paikkakuntansa merkittäviä vaikuttajia1850-luvun jälkeen. Ainakin mikäli vuokrattu talo oli riittävän iso. Heillä saattoi olla alaisinaan lampuoteja ja he voivat vuokrata kartanon tiloja eteenpäin, perustaa uusia torppia jne. Esim. Dannberg vuokrasi Rengon Kuittilan kylän Viialan lukulahkon Viialan torpan sikaritehtailija Karl Sundmanille, joka olinaimisissa Dannbergin vaimon siskon, Amalian, kanssa.
AlpoRantala
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.