Janne Asplund
20.12.11, 19:42
Uusimmassa Sukutiedossa olleen Heikki Vuorimiehen artikkelin "Unohdetut kirkonkirjat" innoittamana ajattelin laittaa tähän vielä yhden vinkin liittyen ruotsalaisiin kirkonkirjoihin. Vuorimiehen kiintoisassa artikkelissa keskityttiin lähinnä vuosien 1713-1721 ruotsalaisiin historiakirjoihin ja niiden antiin koskien valtakunnan länsiosassa tuolloin oleilleita suomalaisia. Haluaisin nostaa tässä esille etenkin kuolleiden ja hadattujen luettelot n. 1730-1770-luvuilla. Nämä luettelot sisältävät parhaimmillaan jopa useampien sivujen elämänkertatietoja vainajasta itsestään, jopa hänen vanhemmistaan ja muusta lähipiiristään. Kannattaa siis ehdottomasti tarkastaa Suomessa syntyneen, mutta Ruotsin puolella kuolleen henkilön kuolin- ja hautaustiedot alkuperäislähteestä. Ohessa yksi esimerkki:
http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=91397&postcount=7
Liitteenä on vielä pari peräkkäistä sivua erään västmanlantilaisen seurakunnan kuolleiden luettelosta. Näissä ei ole kyse suomalaisista henkilöistä, mutta ne antavat esimerkin siitä millaista kyseisen lähteen anti saattaa parhaimmillaan olla.
Eri asia on sitten se, missä seurakunnissa vainajien tietoja on merkitty ylös näin laajassa mittakaavassa ja minä aikana näin on tapahtunut. Kenties kyse oli osin papin omasta jaksamisesta, sillä taustatyötähän kaikkien noiden asioiden selville saaminen on ehdottomasti vaatinut. Olen myös havainnut, että mikäli seurakunnassa kuoli paljon väkeä lyhyen ajan sisällä, ei pappi ole ehtinyt merkata muuta kuin vainajan "perinteiset" kuolintiedot (tämä koskee siis seurakuntaa, missä pappi normaalisti kirjoitti laajat elämänkertatiedot).
http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=91397&postcount=7
Liitteenä on vielä pari peräkkäistä sivua erään västmanlantilaisen seurakunnan kuolleiden luettelosta. Näissä ei ole kyse suomalaisista henkilöistä, mutta ne antavat esimerkin siitä millaista kyseisen lähteen anti saattaa parhaimmillaan olla.
Eri asia on sitten se, missä seurakunnissa vainajien tietoja on merkitty ylös näin laajassa mittakaavassa ja minä aikana näin on tapahtunut. Kenties kyse oli osin papin omasta jaksamisesta, sillä taustatyötähän kaikkien noiden asioiden selville saaminen on ehdottomasti vaatinut. Olen myös havainnut, että mikäli seurakunnassa kuoli paljon väkeä lyhyen ajan sisällä, ei pappi ole ehtinyt merkata muuta kuin vainajan "perinteiset" kuolintiedot (tämä koskee siis seurakuntaa, missä pappi normaalisti kirjoitti laajat elämänkertatiedot).