Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Johanin kronikka
Huomasin juuri tuossa alla Tiina Miettisen mainitsemana ennakkotiedon hänen ja Urban Sikborgin työstämästä Genos-artikkelista, joka perustuu Johan Abrahamsson Alftanin, isänsä Abraham Alftanin jälkeen kirjoittamaan selvitykseen Alftan-suvun juurista. Tämä "Alftan-kronikkojen kantaäiti" on hiljattain pulpahtanut esiin Kansallisarkistossa. Onneksi olkoon löydöstä! Tätä on kaivattu!
Nykytutkijoilla on ollut käytettävissään toistaiseksi vain ruotsalaisen historioitsija Samuel Loenbomin “Upplysningar i Svenska Historien”-sarjassa julkaistu Israel Johansson Alftanin versio, joka mm. sisältää seuraavan Abraham Alftanin virkkeen:
“Af dessa ofwanskrefne är jag på Fäderne utkommen, och hörde ofta min sal. Moder EMERENTIA TOTT, här om tala, och med förnämliga Män conferera.
Datum Hattula Prästegård den 6 Martii 1695.
Abraham Alftanius. Praepos. & Past. Hattulensis, ataetis 65”
Sama teksti on toistettu myös muutamia vuosia sitten löytyneessä Isonkyrön kronikkaversiossa.
Nykytutkimus, pääosin, on pitänyt mainintaa Emerentia Tottista kopiointiviheenä . Mm. Jouni Kalevan Genos-artikkeli “Alftan-kronikka,
Varhainen sukupuu ja muistojen kultanauha”, lähtee tästä. Kalevan esittelemänä kronikkateksti on siirtynyt Johanin suuhun, jolloin
kronikan kertojaksi osoittautuisikin Johanin oma äiti, Emerentia , jolle nykytutkimus tuntee sukunimeksi Torsk. Torsk-sukunimi hänelle
tosin istuu huonosti, sillä tällä forumilla esiintuotu tuomiokirja-aineisto antaa Torskin ainoalle tyttärelle asuinpakaksi Räävelin (Tallinna).
Miten teksti seisoo Johan Abrahamssonin kronikassa tämän kriittisen kappaleen kohdalla? Mainitaanko Emerentiaa? Jos mainitaan; onko sukunimenä Tott, vai Torsk?
Voiko Tiina Miettinen ystävällisesti “raoittaa salaisuuden verhoa”, tämän kaikkia kiinnostavan yksityiskohdan osalta?
Näppäilyvirheen korjaus: Sikeborg, ei Sikborg.
Tunnettu ruotsalainen sukututkija on aikaisemminkin kommentoinut Alftan-kronikkaa. Todella jännittävää, että hän on paneutunut tehtyihin löydöksiin nyt tuoreeltaan. Olisiko Johanin kronikka peräti sanasta sanaan yhdenmukainen Loenbomin julkaisun kanssa; sillä sehän se todellinen uutinen olisi, kaiken modernin spekuloinnin jälkeen?!
Jännitys tihenee; mitäköhän pukki tuo?!
Kävisikö kuitenkin niin, kuin usein lapsuuteni jouluina; kaikki kätketyt lahjat olivat jo etukäteen tulleet tunnistetuiksi pienten, kokeneitten kätten toimesta, kauan ennen aattoiltaa , siis ne, jotka "pukki toi". Jatko olikin pelkkää pitkästyttävää yllätyksen teeskentelyä.
Taidan olla liian vanha ja skeptinen uskomaan pukkia; odottamaan jotain uutta. Siksiköhän vain kerran, viimeisen 33 vuoden aikana, olen viettänyt joulua synnyinmaassani?
Koska Tiina Miettinen ei, ymmärettävistä syistä johtuen, ole raoittanut salaisuuden verhoa edes pikkuruisen detaljin osalta uudessa kronikkalöydössään(?), lyödäänpä löylyä lisää tähän "joulusaunaan".
Johan Abrahmasson Alftanin, isänsä kirjasta kopioima kronikkateksti, kulkeutui Israel Eskolinin, Israel Alftanuksen vävyn, kätten kautta (ja tässä mahdollinen linkki Isonkyrön kronikkaversioon, sillä Israel A., kuten tunnettua, oli Isonkyrön kirkkoherra), Eskolinin omalle vävylle, Henrik Indréenille ja tältä ruotsalaisen aatelin asiantuntijan, kanslianeuvos Anders Anton von Stiernmanin, kokoelmiin.
Von Stiernman oli Lundin piispa Olof von Celsen appi, jonka veli, valtionhistorioitsija (rikshistoriograf) Magnus von Celse, suosiollisesti lopulta toimitti kronikkakäsikirjoituksen jo edesmenneen (1765) von Stiernmanin arkistoista Loenbomin opuksen (Katsauksia Ruotsin Historiaan, painettu v. 1773) kaunistukseksi.
Olen kiinnittänyt useaan otteeseen huomiota siihen, että Magnus & Olof von Celsen isoisä käytti sekä Alptaneus (Alftaneus)-, että Helsingus-lisänimiä.
Kukaan näistä herroista ei hätkähtänyt Emerentia Tottin ylhäistä nimeä kronikan “äitinä”; tyhmyyttäänkö, vaiko modernia tutkimusta tietäväisempinä?
Olen siis hyvässä seurassa!
Se, mitä asiasta kirjoitin on kaikkien silmissä ja vapaata riistaa; hyödyksi ja opiksi tuleville tutkijapolville.
Koska Tiina Miettinen ei, ymmärrettävistä syistä johtuen, ole raoittanut salaisuuden verhoa edes pikkuruisen detaljin osalta uudessa kronikkalöydössään(?), lyödäänpä löylyä lisää tähän "joulusaunaan".
Johan Abrahmasson Alftanin, isänsä kirjasta kopioima kronikkateksti, kulkeutui Israel Eskolinin, Israel Alftanuksen vävyn, kätten kautta (ja tässä mahdollinen linkki Isonkyrön kronikkaversioon, sillä Israel A., kuten tunnettua, oli Isonkyrön kirkkoherra), Eskolinin omalle vävylle, Henrik Indréenille ja tältä ruotsalaisen aatelin asiantuntijan, kanslianeuvos Anders Anton von Stiernmanin, kokoelmiin.
Von Stiernman oli Lundin piispa Olof von Celsen appi, jonka veli, valtionhistorioitsija (rikshistoriograf) Magnus von Celse, suosiollisesti lopulta toimitti kronikkakäsikirjoituksen jo edesmenneen (1765) von Stiernmanin arkistoista Loenbomin opuksen (Katsauksia Ruotsin Historiaan, painettu v. 1773) kaunistukseksi.
Olen kiinnittänyt useaan otteeseen huomiota siihen, että Magnus & Olof von Celsen isoisä käytti sekä Alptaneus (Alftaneus)-, että Helsingus-lisänimiä.
Kukaan näistä herroista ei hätkähtänyt Emerentia Tottin ylhäistä nimeä kronikan “äitinä”; tyhmyyttäänkö, vaiko modernia tutkimusta tietäväisempinä?
Olen siis hyvässä seurassa! Ruotuun herrat!
Se, mitä asiasta kirjoitin on kaikkien silmissä ja vapaata riistaa; hyödyksi ja opiksi tuleville tutkijapolville.
Korjattu versio.
Joko lopetitte?
“Johanin kronikka” - Isonkyrön löytöjen jälkeinen auttamaton antikliimaksi, joka on osoittautumassa juuri sellaiseksi paperilappuseksi, joka ei tule kiinnostamaan jälkipolvia!
Johan Alftan, provinssipappi, on keskittynyt oman vaatimattoman pappisuransa kuvaukseen ja vain “kehyksiksi” kopioinut isänsä perintökirjan kanteen merkitsemästä sukuselvityksestä sen, jonka jo entuudestaan tiesimme. Kopioitsijoitten (?) hutiloinnin ansiosta ovat jatkosivulle (?) kirjoitetu Johanin omien isovanhempien ja vanhempien tiedot kadonneet, tai tuhottu.
Näin katoaa kronikasta mm. eräs sen ydinkohta:
“Min fader war Ericus Erici Alftan 1) en Rector utaf en Gymnasist förordnad på Helsingforss. 2) en Lector Theologiae uti Abo Gymnasio, och hade Lundo till Annexe. 3) en Pastor och Probst i Töfsala.
Af dessa ofwanskrefne är jag på Fäderne utkommen, och hörde ofta min sal. Moder Emerentia Tott, här om tala, och med förnämliga Män Conferera. Datum Hattula Prästegård den 6 Martii 1695.
Abraham Alftanius. Praepos. & Past. Hattulensis, aetatis 65.”
Ei voitane kuvitella, että Johan, hingussaan päästä käsiksi omaan leipätekstiinsä (s.o. ansioluetteloonsa), olisi hypännyt yli nämä vitaalit tiedot, vai voimmeko?
Syntynyttä sotkua kuvaa mainiosti se, että tekstin kirjoittajaksi on alunperin annettu Harald Alftan , jonka avulias reviisori on myöhemmin korjannut Johaniksi.
Onneksi Isonkyrön kronikkaversio ja sitä tukeva Lonbomin julkaisu ovat käytössämme!
On mielestäni selvää, että Abrahamin kronikka on kirjoitettu Alftan-suvussa kulkeneen kirjan kansiin. Se ei siis voine olla aiemmin povaamani Hattulan kirkolle kuuluva inventaarikirja, vaan esim. koulumestari Ericus Ericin hengellinen opus. Kopioita on ollut liikkeellä useita, mm. se, joka tuli kätketyksi Alftanien Erik XIV saaman hopeakannun salalokeroihin (“tiedot lahjan antajasta (s.o. Erik) ja sen saajista( s.o. kronikka)”).
Se, että Johanin fragmentti löytyy Sursill-sukua kronikoineen Elias Robert Alceniuksen arkistosta, panee jälleen miettimään, miksi juuri Alceniuksen toimittama Sursillien taru on tanaan juhlittu genealogian “kivijalka” Suomessa ja Alftan-suvun vastaava, vain halveksittu “juurienkultaus” – samat pohjalaiset hengenmiehethän olivat osin molempien “kopioitsijoina”?! Olisiko syynä se, että Sursillien taru on riitävän kansanomainen ja rahvas; siitä puuttuvat Alftanien loistavat linkit Ruotsin kuningashuoneeseen? Onko Sursillien kronikka “poliittisesti korrekti” ja Alftanien ei?
Korostan, ettei mikään Alftan-kronikan osalta ole lopullisesti “kirkossa kuulutettu”, eikä ainuttakaan sen yksityiskohtaa voida mitätöidä, sillä niin puutteelliset ovat nykytiedot suvun ja ajan tapahtumista. Povaan lisää arkistoyllätyksiä, paljon järisyttävämpiä, kuin nyt käsillä oleva “Johanin kronikka.”
Pari pikkuhuomioita pikaisella läpikäynnillä:
Tottien Eurajoen omistuksiin liittyvät epämuodollisuudet (“Ake Tott vain ilmoitti talonpojille olevansa nyt näiden herra”) vahvistaa käsitystäni siitä, että Alftan-veljekset olivat myyneet, tai lähes lahjoittaneet (uutta lakia kiertääkseen) tiluksensa sukulaiselleen Sigridille pilkkahintaan, sillä salaisella ehdolla, että omaisuus sopivilla järjestelyillä (esim. myötäjäisten muodossa) voisi palautua Alftan-sukuun. Ake Tott sitten ahneuttaan ja salaliiton paljastumisen pelossa jätti noudattamatta tehtyä sopimusta, möi kaiken pois alta ja piti rahat , Alftanien jäädessä puille paljaille!
Jos "Johanin kronikka" ansaitsisi edes toisen vilkaisun, voisi huomiota kiinnittää esim. siihen, että hän toimi vv 1691-1692 silloisen eversti Johan Ribbingin Suomalaisen ratsuväkirykmentin saarnaajana. Alftanien saarnaajakomennuksilla (vrt. Abrahamin vastaava) on tuntunut olevan sukulinkintöjä; ehkä silloinkin sukupiiriin kuuluva ehdokas oli valinnassa tuikivierasta parempi vaihtoehto.
Kenraalimajurina Narvassa kaartunut Johan Ribbing oli aviossa Beata Kurckin, kanssa, jonka isän isoäiti oli Ingeborg Tott af Skedebo, isoäiti Brita Gylta, Ingeborg Krummen tytär ja äitipuoli Christina Horn af Kanckas, jonka täti Kerstin Henriksdotter Horn af Kanckas oli kronikan mukaisen Emerentia Tottin isoäiti ja Sigrid Vasan anoppi.
Lopuksi:
Tiina Miettisen mukaan “Alftanien oletettu sukuyhteys kuningatar Kaarina Maununtyttäreeseen on ainoa syy sille miksi kronikka ylipäätään päätettiin julkaista Ruotsissa vuonna 1773.”
Onko todella niin? Kuka päätti? Mitä ilmeisimmin se päättäjä oli itse rikshistoriograf (valtakunnanhistorioitsija) Magnus von Celse, joka korkeimman omakätisesti kaivoi ja kantoi suomalaisen provinssipapin puheenvuoron jo manallemenneen von Stiernmanin kokoelmista Loenbomin painettavasi.
Miksi von Celse olisi pannut kunnioitetun nimensä ja koko elämäntyönsä valtakunnanhistorioitsijana vaakalaudalle, julkaisemalla pelkkää "potaskaa” hänen ja von Stiernmanin erikoisalalta (Ruotsin kuningashuone ja sen aatelisto)? olen kysynyt.
Von Celsellä on mielestäni ollut selvä syy ja tehtävä raoittaa ja murtaa Erik XIV jälkeläisiin liittyvää hiljaisuuden muuria. Ajat olivat muuttuneet; Erik XIV rehabilitointi oli korteissa. Mutta tuliko kuoleman väliin? Menikö “tilaus” ohi?
Olisi naiivia olettaa, ettei Emerentia Tottin ylhäinen nimi olisi pistänyt hänen silmiinsä maalaispapin käsikirjoituksessa. Mielestäni juuri siinä nimessä on eräs pääsyy sille, miksi teksti löysi tiensä “Katsauksia Ruotsin Historiaan”-sarjaan. Valtakunnahistorioitsija tiesi tarkalleen kuka Emerentia Tott oli ja niin on tuuminut Wasastjernakin julkaistessaan Alftanien kuninkaallisen sukulinjan aatelismatrikkelissaan 1800-luvulla!
Von Celse on saattanut tavoitella myös henkilökohtaista kunniaa julkaisullaan ja ratsastaa silläkin, että hänen oma isoisänsä Magnus Nicolai Alptaneus-Helsingus oli syntynyt Alftan pitäjässä 16.1.1621 ja kenties sukuakin (esim. avion kautta) kronikan hekilöille. Tätä emme varmuudella tiedä nyt, mutta tulevaisuuden tutkimus sen (linkin) kyllä kaivaa esille, uskon ja toivon.
Palaan vielä Miettisen tekstiin, jonka mukaan kronikan kirjoittajaksi on ensin ilmeisesti Alceniuksen, tai Laguksen toimesta oletettu Harald Erici Alftania. Harhaanjohtajana on toiminut "ilmeisesti erikoisella tavalla kirjoitettu sana "Karis"". Kronikan tapahtumiin tutustunut henkilö on sitten selvittänyt että kirjoittajana onkin Johan Alftan, Haraldin sijasta.
Muistuttaisin, että myöskin Isonkyrön kronikkatekstissä kummittelee Abrahamin ja Israelin rinnalla kolmantena veljeksenä Harald (Erici) Alftanus, Pastor i Caris i Nyland, jota mikään pappismatrikkeli ei Suomessa tunne.
Miksi tämä nimi "Harald Erici Alftan" nyt pulpahtaa uudelleen esille, jos häntä ei kerran ollut olemassakaan, kuten nykytutkimus väittää?!
Jari Nykänen
01.01.12, 17:57
Hyviä huomioita ja teräviä päätelmiä.
Uskon ettei kukaan vastaa kun yleisenä tapana tuntuu olevan että asia pitää olla kiistattomasti todistettu virallisesti aikakauden kirjallisin todistein.
Mutta uskon että jokainen ymmärtää että täydellistä varmuutta ei koskaan saada, vaikka olisi kirjattu kirkonkirjoihin. Sokeasti kirkonkirjoihin tuijottaen, emme koskaan löydä niitä ratkaisuja jotka saattavat olla ihan nenämme edessä. En ota tähän asiaan kantaa, vaan yleisesti.
Usein pyöritään samassa piirissä ja siitä piiristä löytyvät ovat usein sukua toisilleen. Joten todennäköisin vaihtoehto on samassa piirissä tanssiva, kuin kokonaan eri kuvioissa oleva henkilö.
Olen samaa mieltä. Alftan-kronikan riippana on lisäksi tuo mainitsemani "poliittinen epäkorrektius", joka "sokaisee silmät" hyvin monilta nykytutkijoilta. On kuin Suomessa olisi palattu "vanhaan hyvään 1900-luvun alkuun", jolloin kansallismielisyys kukoisti. Ainakin sellaisen mielikuvan olen saanut hiljattaisia nettikirjoitteluja seuratessani.
Omin Suomeni oli 1950-1970-lukujen Suomi; nykyistä en juuri tunne, tunnista.
Miettisen KA-löydön myötä ruokahalu lisääntyy.
Edellinen asiaan liittyvä, hätkähdyttävä löytö siellä olikin Jeremias Parginsulanuksen omakätisesti laatima Kaarinan muistoruno, joka muutama vuosi sitten pulpahti esille ja julkaistiin näyttävästi mediassakin
Se oli alunperin sijoitettu USEITTEN MUITTEN DOKUMENTTIEN KERA puulla päällystettyyn kuparirasiaan Tottien kuoriin, Kaarinan arkun seuraksi, mutta tuli Kustaa IV Adolfin (1792-1809) määräyksestä poissiirretyksi sieltä. Ainakin muistoruno talletettiin aluksi Turun tuomiokirkon ns. vanhaan sakaristoon ja sieltä sitten 1900-luvun alussa silloiseen Valtionarkistoon (nykyinen KA).
Mitä tapahtui noille muille dokumenteille? Miksi vain muistoruno on löytynyt? Vietiinkö arkaluontoisempi aineisto peräti Ruotsiin kuninkaan komennuksesta? Onko se vielä tallessa ja jäljitettävissä?
Jo muistoruno antaa autenttista aikalaistietoa Kaarinan suvusta:
“Och hade hon den nåden af Konungh Erich hennes kära man,
Att hennes Förälldrar befvo adlade och fingo ett ädelt nampn.
Och bekommo i vapn en Måna med hielm och skiöldh,
Hvilket henne lände der af både ähra och frögdh.”
Mihin katosi Kaarinan aateloitu suku aikakirjoista? Vaakunanhan jo jäljitimmekin Siuntion kirkon vanhan saarnastuolin paneleista, kuten keskustelua seuranneet muistavat.
Paljon aineistoa on vielä piilossa ja huikeita löytöjä luvassa!
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.