Keskiajan lähteet

[HennaS]

Hei! Onko tälle palstalle kirjoittelevista kukaan onnistunut selvittämään omien esi-isiensä vaiheita vuotta 1540 edeltävältä ajalta? 1540 kun on se vuosi, jolta voudintilit alkavat.

Vaikka tämä kausi on Suomen tapauksessa lähes täysin prehistoriallinen eikä voudin- tai läänintilien tai kirkonkirjojen kaltaisia koko maan kattavia yhtenäisiä väestörekistereitä ole pidetty, esimerkiksi joku yksittäinen oikeudenkäyntiasiakirja tmv. esim. vuodelta 1520 voisi auttaa sukututkijaa pääsemään edes yhden sukupolven verran taaksepäin omissa tutkimuksissaan, jos on muuten päässyt vuoteen 1540 saakka. Tosin jo vuoteen 1540 saakka pääseminen on yleensä pelkästään hyvästä tuurista kiinni, koskee pelkästään isälinjoja ja edellyttää, että esivanhemmat ovat pysyneet koko ajan samalla paikalla.

Ei-aatelisista suomalaisista suvuista Sursillien ja Juustenien ohella keskiajalle asti on tiettävästi päästy ainakin rautalampilaisen Hintikan suvun kohdalla, josta myös itse polveudun. Suvun kantaisä Matti Matinpoika Hintikka syntyi Rautalammin Siikakoskella vuoden 1560 tienoilla. Hänen isänsä Matti Eerikinpoika Hintikan väitetään syntyneen Pälkäneen Mälkilässä vuoden 1530 tienoilla. Tässä kohtaa mennään voudintilejä edeltävään aikaan: hänen isänsä Eerik Hintikka oli kotoisin Kokemäen Hintikkalasta, josta suku on saanut nimensä. Samalla paikalla asui myös Eerikin isä Olavi Hintikka (s. n. vuonna 1480). Hänellä tiedetään olleen Barbara-niminen vaimo. Olavin kuolinvuoden 1552 pitäisi vielä olla tarkistettavissa voudintileistä, mutta mitenkä on hänen isänsä Henrikin, isoisänsä Olavin ja isoisoisänsä Henrik Engelikinpojan laita? Mistä asiakirjoista heidät on löydetty?

Sukututkijan aikajanan (http://personal.inet.fi/luonto/kuntienkorkeimmat/aikajana.html) mukaan Suomen vanhimmat kirkontilit ovat Kallialan kirkontilit, jotka alkavat vuodesta 1469. Niiden sisällys on luettavissa täältä: http://www.pori.fi/material/attachments/kirjasto/maakuntakirjasto/satakunta-sarja/5vVavY9bN/Satakuntasarja3.pdf. Hintikoista ja Kokemäestä nekään eivät tosin kerro mitään, vaikka Satakunnan alueella liikutaankin, joten muitakin keskiaikaisia lähteitä on oltava olemassa, mutta mitä ne ovat ja mistä ne ovat luettavissa? Onko niitä edes digitoitu?

[jukkaukkola]

Onpa hienoa jos olet päässyt esivanhemmissa varmuudella 1500-luvulle,itseltäni loppuu selvitys 1600-luvun lopulle ,joka oli tuhoisaa aikaa täällä Oulujoki-varressa ,ei löydy varmoja muistiinpanoja tuolta-ajalta ;ainakaan digi-toituna.

[eeva häkkinen]

Valitettavasti yhtään kunnianhimoisempi sukututkimus ei ainakaan vielä suju pelkästään netin avulla, vaan on jalkauduttava - eikä tämä koske pelkästään aikaa ennen 1540. Varsin harvoin on keskiajan lähteistä apua sukututkimuksessa, mutta kaksi sellaista kirjallista lähdettä on, joihin kannattaa tutustua, jos haluaa kurkkia "rajan tuolle puolen":

Seppo Suvannon teos "Yksilö myöhäiskeskiajan yhteiskunnassa. Suvanto on käynyt huolella läpi Sääksmäen vanhimmat tuomiokirjat ja kartoittanut asutusta niiden avulla.

Suomen keskiajan lähteet. 8-osaisen kokoomateoksen on tietääkseni toimittanut silloinen Valtionarkiston johtaja, jonka nimen olen unohtanut. Sisältää keskiajan tuomioita, kronikoita, kirjeitä ym. lähdemateriaalia puhtaaksikirjoitettuina, sekä nimihakemiston. Lienee KAn lisäksi kaikissa maakunta-arkistoissa.

[HennaS]

Kiitos molemmista vinkeistä. Tarkoitat ilmeisesti Suomen arkistolaitoksen johtajan toimittamalla kahdeksanosaisella Suomen keskiajan lähteet-teoksella historioitsija ja arkistonhoitaja Reinhold Hausenin vuosina 1910-1935 julkaistua Finlands medeltidsurkunder I-VIII sarjaa, jota ei liene suomeksi edes käännetty.

Myös muiden kommentit keskiaikaisia lähteitä ja Hintikan sukua koskien ovat tervetulleita.

[eeva häkkinen]

Joo, juuri sitä tarkoitin. Vastasin ihan muistinvaraisesti, joten oikeellisuutta en takaa, mutta ajattelin, että näillä tiedoin kyllä löytyvät.

Tästä keskiaika-sarjakirjasta käyttää arkistoväki jotain lyhennettä, olisko FMU? Eikä sitä todellakaan ole suomennettu, monet tekstit ovat latinaa ja muut enimmäkseen ikivanhaa ruotsia, mutta puhtaaksikirjoitus mahdollistaa kuitenkin niiden lukemisen.

Tuli vielä mieleeni, että myös Suomen vanhimmat säilyneet tuomiokirjat on kirjoitettu puhtaaksi ja julkaistu KA toimesta. Olen tutustunut vain Savon aineistoon (Kauko Pirisen toimittama, vv. 1559-65), mutta näissäkin on joskus viitattu 1540-lukua vanhempiin tuomiohin ja sukulaisuussuhteisiin. Maksoi markka-aikaan viisikymppiä. Muuten saattavatkin sitten lähteet olla vähissä.

[miikabehm]

Hei,
Mistähän tuon Kauko Pirisen toimittaman teoksen mahtaisi löytää?

yst.terv. Miika Behm

[eeva häkkinen]

Omani ostin Kansallisarkistolta joskus vuosia sitten, tämähän on KA:n eli silloisen Valtionasrkiston julkaisuja. Tykästyin kovasti kirjaan, toimitustyö on erittäin perusteellista, mm. saman ajan sakkoluetteloja on käytetty vertailutietoina, lyhenteitä on täydennetty ja kirjaan on laadittu sekä henkilö- ja paikannimi- että asiahakemistot. Painos oli vuodelta 1953, toivotaan, ettei ole lopussa.

[Bodniemi37]

Kiitos molemmista vinkeistä. Tarkoitat ilmeisesti Suomen arkistolaitoksen johtajan toimittamalla kahdeksanosaisella Suomen keskiajan lähteet-teoksella historioitsija ja arkistonhoitaja Reinhold Hausenin vuosina 1910-1935 julkaistua Finlands medeltidsurkunder I-VIII sarjaa, jota ei liene suomeksi edes käännetty.

Myös muiden kommentit keskiaikaisia lähteitä ja Hintikan sukua koskien ovat tervetulleita.

Diplomatarium Fennicum -tietokanta (lähtökohtanaan Finlands medeltidsurkunder (FMU) ja Åbo Domkyrkas Svartbok) löytyy täältä http://extranet.narc.fi/DF/index.htm.

Terveisin,

[Hannu Numminen]

Seppo Suvanto on tehnyt mm. kirjan "Knaapista Populiin. Tutkimuksia erilaistumisesta Satakunnan talonpojistossa vuosina 1390-1571", jota kannattaa lukea ainakin niiden, joilla on tai on ollut sukua vanhassa Satakunnassa (Kokemäenkartanon läänissä). Kirjan on julkaissut 1987 Suomen Historiallinen Seura. Kirjaa löytynee kirjastoista ja ehkä antikvaareistakin.

[Antti Järvenpää]

Vanhaakin aineistoa löytyy kohtuudella esim. Googlen teoshaulla selaamalla vanhoja ruotsalaisia lähteitä. FMU:n verrattuna sellaista aineistoa on todella paljon. Hyvällä tuurilla niistä voi löytää jotakin vaikkakin ne pääsääntöisesti koskevat säätyläisiä, valtion asioita ja papistoa.

Vaatii kuitenkin melkoista sitkeyttä lukea läpi tekstejä etsien neulaa heinäsuovasta, mutta joskus se voi palkita.

Noin yleisesti olen itse miettinyt sitä, että kun REA ja FMU pitävät sisällään aika kattavasti suomalaisia koskevia asioita, niin paljonkohan on voinut jäädä niiden ulkopuolelle, sillä sellaistakin varmasti on.

http://books.google.com/googlebooks/about.html

toinen kohtuu hyvä haku paikka teoksille on

http://www.archive.org/index.php

[Matti Lund]

Vanhaakin aineistoa löytyy kohtuudella esim. Googlen teoshaulla selaamalla vanhoja ruotsalaisia lähteitä. FMU:n verrattuna sellaista aineistoa on todella paljon. Hyvällä tuurilla niistä voi löytää jotakin vaikkakin ne pääsääntöisesti koskevat säätyläisiä, valtion asioita ja papistoa.

Vaatii kuitenkin melkoista sitkeyttä lukea läpi tekstejä etsien neulaa heinäsuovasta, mutta joskus se voi palkita.

Noin yleisesti olen itse miettinyt sitä, että kun REA ja FMU pitävät sisällään aika kattavasti suomalaisia koskevia asioita, niin paljonkohan on voinut jäädä niiden ulkopuolelle, sillä sellaistakin varmasti on.

http://books.google.com/googlebooks/about.html

toinen kohtuu hyvä haku paikka teoksille on

http://www.archive.org/index.php


Huomattava osa noista eri julkaisuihin, varsinkin FMU:hun puhtaaksi kirjoitetuista asiakirjoista on suomalaisiin liittyviä poimintoja aikakauden eri hallitsijoitten registratuurista. Tämä puoli on aika kattava.

Toinen ryhmä on vatikaanin arkistosta poimittuja asiakirjoja. Aika pieni osa on tätä ja onkin oletettavaa, että vatikaanista löytyy lisää sellaisia asiakirjoja. Eräissä tutkimuksissa sellaisiin (esim. Biaudet) onkin viittauksia.

Lisäksi on vanhoista tuomiokirjoista 1600- ja 1700 -luvuilta poimittuja 1400- luvun ja 1500 -luvun asiakirjoja siten, että ne on esitetty uudistettaviksi noiden aikojen käräjillä ja niiden aikaisemmin vahvistettuja ja oikeiksi todistettuja kopioita on luettu oikeuden pöytäkirjoihin. Tämä on ollut työlästä neulojen poimintaa heinäsuovista, mutta näitä on kunnioitettava saavutus näissä kokoelmateoksissa. Silti tuomiokirjoissa on säilynyt paljon enemmänkin näitä asiakirjoja (ainakin Pohjanmaan osalta), eli läheskään aivan kaikkia ei ole löydetty näihin puhtaaksikirjoitettuihin kokoamateoksiin.

Turun Mustakirja on tullutkin jo mainittua ja hyppään tällä toteamalla sen yli.

Tietysti huomattava osa on "Suomen" keskiaikaisen rälssin arkistoista, joita on ollut yksityisissä "säätyläisarkistoissa" ja ovat varmaankin nykyään lähes kaikki valtionarkiston säilyttämiä.

Lisäksi 1500 -luvun osalta on asiakirjoja poimittu myös voudintileistä. On vaikea sanoa, mitkä korkean esivallan käskykirjeet on poimittu suoraan registratuurasta, mitkä voudintileiltä. Lisäksi registratuurapoiminnat lienevät suurimmaksi osaksi poimittu puhtaaksikirjoitetuista registratuurista, joita on ollut Ruotsin arkistoista saatavissa jo 1700 -luvulta alkaen. Siten jos tulkintavirheitä niissä on ollut, ne ovat siirtyneet ehkä näiden poimintojen kautta näihin kokoomateoksiin, jotka on painettu täällä.


Hausenin työ on ollut merkittävin, muttei uraauurtava, vaan siksi voitaneen julistaa A.I. Arvidssonin toimittama "Finlands Häfder" osat I-X. Nämä painatukset alkoivat 1847 ja ne on tehty Tukholmassa kappale per vuosi niin, että osa X on vuodelta 1858. Toimittajakunta näyttää olleen sangen laaja. Suureksi osaksi Hausenin toimituksissa on samojen asiakirjojen esemplaareja. Joistakin on nähtävissä, että ne on poimittu eri lähdekokoelmasta.

Tämän jälkeen jo vuodesta 1857 tuli Edvard Grönbladin kokoomateos "Nya källor till Finlands Medeltidshistoria I-II". Kaiketi tarkoitettu FH:n täydennykseksi.

Siis registratuurissa oli kysymys Ruotsin hallitsijoista. Tanskan keskiaikaisten hallitsijoitten registratuurat ovat paljon massiivisempia ja vanhastaan puhtaaksi kirjoitettuja. Niistä lienee saatavissa täydennystä keskiajan lähteisiin. Myös Norjassa ovat omat keskiaikaiset lähteistönsä, joista olisi saatavissa täydennystä. Eikä sovi unohtaa Baltiaakaan (huomattava osa saksankielistä!).

FMUssa on muutamia asiakirjoja myös venäläisistä lähteistä. Mutta mieleen muistuu, että esimerkiksi Heikki Kirkinen oli saanut 1960 - ja 1970 -luvulla julkaisemiinsa tutkimuksiin paljon ennen julkaisemattomia venäläisiä keskiajan lähteitä. Siis näitä olisi koottavissa paljon enemmän lisää painettuihin julkaisuihin nykyarkistojen kokoelmista. Näistä venäläisistä oli jo Matias Akiander julkaissut 1800 -luvulla yhden kokooman.


Lisäksi on monia muitakin painettuja puhtaaksikirjoitettuja lähteitä keskiaikaisista asiakirjoista, esimerkiksi riimikronikoista, vaikkakin niiden tulkinnassa kyllä mennään jo monta pykälää korkeamman matematiikan yläpuolelle sen arvottamiseksi, mikä niissä on jollakin tavalla vastannut jotain historiassa tapahtunutta ja miten, ja mikä on silkkaa mielikuvitusta, josta on saatavissa ulos ainoastaan imaginääristä pseudohistoriaa. (Tämä on vaikea asia, koska näyttää siltä, että sukututkimuksen harrastajien enemmistöä näyttää kiinnostavan ainoastaan tämä pseudohistoria. Itseäni ei kiinnosta tämä pseudohistoria tippaakaan tai otan sen puhtaasti runouteen kuuluvana asiana, josta en sorru tekemään falskeja päätelmiä historian tapahtumista.)

Mutta olen sitä mieltä, että jos haluaa saada uutta vanhaa tietoa rahvaansuvuista aina keskiajalle asti, pitää ehdottomasti pätevöittää itsensä vanhojen asiakirjatekstien lukemiseen ja tulkintaan vähintään ruotsin ja latinan kielillä. Ei siis pelkkää puhtaaksikirjoitettuun tekstiin, jotta kykenisi tietonsa arvottamaan ja tulkitsemaan. Itse olen viime aikoina opiskellut lisää keskiaikaista latinaa.



terv Matti Lund

[risto]

voisiko olla toisinpäin?
kerättäisiin yhteen paikkaan kaikki maininnat suomalaisista, vuosisata ja paikkakunta kohtaisesti.
esim paavin pannaan julistamat hämäläiset talonpojat