Heikki Koskela
01.12.11, 20:35
Näin kaamoksen kestäessä on aikaa lukea ja kirjoittaa. Olen koettanut korjata lukuhaluttomuuttani lukemalla. Satuin ottamaan Steinbeckin teoksen "Edenistä itään" käsittelyn alle ja olen jo päässyt toiseen osaan (kirjaan).
Silmiini sattui kohta, jossa Steinbeck luvun alussa ottaa esille asian, joka jäi mieleeni jo nuoruusvuisilta sen tietynlaisen viisauden takia. Steinbeck kuvaa aluksi ihmisen olemusta erilaisin käsittein ja jatkaa sitten Kroisokseen viitaten:..."teki ateenalaiselle Solonille ohjaavan kysymyksen. Hän ei olisi sitä tehnyt, ellei olisi ollut huolissaan vastauksesta. - Kuka, hän kysyi, on maailman onnekkain ihminen? - Epäilys varmaankin häntä kalvoi, ja varmasti hän isosi vakuuttavaa vastausta. Solon luetteli hänelle kolme vanhan ajan onnekasta miestä. Mutta Kroisos ei uskottavasti häntä kuunnellut; niin huolissaan Kroisos oli omasta itsestään. Ja kun Solon ei häntä maininnut, hänen oli väkisinkin kysyttävä: - Etkö pidä minua onnekkaana?
Solon ei empinyt, vaan vastasi oikopäätä. - Mistä sen tietäisin? hän virkkoi. - Ethän ole vielä kuollut."
Silmiini sattui kohta, jossa Steinbeck luvun alussa ottaa esille asian, joka jäi mieleeni jo nuoruusvuisilta sen tietynlaisen viisauden takia. Steinbeck kuvaa aluksi ihmisen olemusta erilaisin käsittein ja jatkaa sitten Kroisokseen viitaten:..."teki ateenalaiselle Solonille ohjaavan kysymyksen. Hän ei olisi sitä tehnyt, ellei olisi ollut huolissaan vastauksesta. - Kuka, hän kysyi, on maailman onnekkain ihminen? - Epäilys varmaankin häntä kalvoi, ja varmasti hän isosi vakuuttavaa vastausta. Solon luetteli hänelle kolme vanhan ajan onnekasta miestä. Mutta Kroisos ei uskottavasti häntä kuunnellut; niin huolissaan Kroisos oli omasta itsestään. Ja kun Solon ei häntä maininnut, hänen oli väkisinkin kysyttävä: - Etkö pidä minua onnekkaana?
Solon ei empinyt, vaan vastasi oikopäätä. - Mistä sen tietäisin? hän virkkoi. - Ethän ole vielä kuollut."