Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Tiedonjyvänen Lempelius - suvun alkujuurista
Suvun kantaisä Pietari / Per Ingvaldinpoika, porvari, kirjuri ja pormestari,
lähtöisinTukholmasta, avioitui toiseen avioonsa Turun varakkaimman kauppiasrouvan, leski Valpuri Innamaan kanssa 1567.
1. Pso N.N.
Lampeelin suvun kantaisämme Per Ingvaldinpoika oli kirjuri ja avioiduttuaan Valpuri Innamaan, kauppiasrouvan, kanssa hän yleni Turun pormestariksi neljäksi vuodeksi.
Ja 1571 verotusluettelon mukaan omaisuutta oli 3000 markan edestä, osa ilmeisesti Valpurin, josta molempien osuuksista maksoi Turun suurimmat verot. Turun hopeaveroluettelossa v. 1571 (Toropainen, Genos 4/2005, s. 177 ) Eniten tuota veroa Turussa maksoi Per Ingvaldsson, yhteensä 190 markkaa ja 4 äyriä. Valtio keräsi Älvsborgin lunnaat Tanskalle. Kaupungissa maksettiin kahdestoista osa omaisuudesta veroina. Tämä Hopeavero maksettiin muiden verojen lisäksi.
Innamaan kaupunkitalo, joka oli tiettävästi tiilestä rakennettu, sijaitsi Aninkaisten korttelissa lähellä siltaa eli nykyisen kaupunginkirjaston edessä. Valpuri Eerikintytär Innamaa oli Turun mahtavin nainen 1500-luvulla. Hän keräsi suuren omaisuuden ja oli varsin vaikutusvaltainen henkilö.
Poika, kirkkoherra Andreas Petri
Pso Valborg Tynisdotter hänen 1. avioliitossaan.
Andreas Petri oli Naantalin luostarin viimeinen pappismunkki vuoteen 1569
Hänet nimitettiin Lempäälän kirkkoherraksi 1584, jota virkaa hän hoiti kuolemaansa asti vuoteen 1609. Tuomiokirjan tiedoista käy lisäksi ilmi, että »hyvinvointinsa päivinä» oli herra Andreas testamentannut vaimolleen Valpuri Tynintyttärelle kaiken.
Hän edusti eräänlaista mahtavaa kirkkoruhtinastyyppiä, joka suuren omaisuutensa turvin hallitsi kirkkopitäjäänsä joka suhteessa. Hän osallistui ajan kirkkopolitiikkaan. V. 1593 hän allekirjoitti Upsalan kokouksen päätöksen, jolla luterilainen usko haluttin turvata katolisen kuningas Sigismundin aikana.
Seuraavana vuonna Andreas Petri vannoi uskollisuutta Sigismundille, jonka kannattajiin hän ilmeisesti lukeutui.
Seuraavan hallitsijan Kaarle IX:n aikana joutui istumaan vv 1606-07 Turun linnassa 1597 pidätettynä epäiltynä erääksi nuijasodan alkuunpanijoista.
Valtiopäiväedustajana hän oli ollut v. 1600.
Andreas Petri saapui Lempäälään Naantalista, missä hän oli ollut luostarikirkon palveluksessa ja oli kuulunut luostarin munkistoon vuoteen 1569 asti.
Kirkkoherra Andreas omisti kaupunkitalon Turussa.
Jo Lempäälään tullessaan hän oli rikas mies. Valpuri Innamaa omisti useita tiloja Lempäälässäkin, missä hänen nimensä on jäänyt säilymään Innamaan talon nimessä. Innamaa asutti Lempäälässä Kuokkalan Pylsyä, jonka hän asutti autiotilasta. Lempäälän tilojen omistus Lahden kylässä ja Kuokkalassa siirtyi Innamaalle samana vuonna kuin Andreas Petri tuli Lempäälän kirkkoherraksi. Andreas Petri hankki omistukseensa Kuokkalan Tauskulan tilan, jota lampuoti viljeli. Kun hän v. 1602 sai Innamaan ratsutilan, hän hankki vielä samasta kylästä Rautulan tilan ja yhdisti nämä kolme tilaa. Nämä Innamaan Lempäälän tilat siirtyivät aikanaan Andreas Petrille. Lempäälän tiloista muodostettiin Innamaan ratsutila ja kirkkoherra Andreas Petri varusti peräti kolme ratsumiestä, joten hänellä oli jokaiseen tilaansa, joita yhdysviljelyssä viljeltiin.
Andreas Petri, kirkkoherra, harjoitti suurisuuntaista lainaustoimintaa, mikä tietysti lisäsi hänen varallisuuttaan. Talonpojat ja säätyläisetkin kautta koko Ylä-Satakunnan kävivät lainaamassa häneltä rahaa.Velkojen pantteina käytettiin hyvin erilaisia esineitä ja suurista summista ollen kysymyksessä mm maakappaleita ja rakennuksia.
Andreas Petrin testamentin mukaan kaikki hänen kiinteä ja irtain omaisuutensa maalla ja kaupunkitalonsa Palikan talon vieressä Turussa siirtyi hänen leskensä omistukseen ja tämän kuoltua perinnöksi avioparin kolmelle nuorimmalle lapselle. Andreas Petrin hankkima ratsutila oli lesken hallussa vuoteen 1622 asti.
Heidän kahdesta pojastaan, Simosta ja Juhosta tuli huomattavia mahtimiehiä Lempäälään. Simo toimi voudinkirjurina ja hankki itselleen Ryökkään autiotilan Hauralasta ja ryhtyi viljemään sitä. Hän toimi myös varakkaana miehenä nimismiehenä. Suku säilyi siellä 1800-luvulle asti.
Juho Andreaksenpoika sai haltuunsa isänsä varsin mahtavaksi paisuneen Kuokkalan ratsutilan.
Poika Paulus Andreae Lempelius eli Lempelensis1592 -28.9.1666 oli suomalainen Virossa Hiidenmaalla vaikuttanut pappi. Vanhemmat Lempäälän kirkkoherra Andreas Petri ja Valborg Tönnesdotter hänen 1. avioliitossaan.
Pso Valborg Tynis/Tönnesdotter
Paulus Lempelius opiskeli Turussa ja Tallinnassa. Lempelius toimi Tallinnan katedraalikoulun kollegana vuodesta 1622 ja koulun rehtorina 1624–1625. Jouduttuaan erotetuksi rehtorin virasta Lempelius valittiin 1625 Hiidenmaalla sijainneen Reigin seurakunnan kirkkoherraksi ja hän astui virkaansa 1627.
Poika Magnus Andreae Scraderus oli Kumlingen ja myöhemmin Maarian kirkkoherra, s.Turku tai Lempäälä oletettavasti 1580-luvulla. Vanhemmat Lempäälän kirkkoherra Andreas Petri ja Valborg Tönnesdotter hänen 1. avioliitossaan.
Tuomiokirjatietojen mukaan oli siis Paulus Andreae Lempeliuksen veli Räntämäen eli Maarian kirkkoherra Magnus Andreae, sukunimeltään Scraderus, josta TALLGREN Maarian paimenmuistossaan on antanut joukon tietoja.
Mainitaan 1609–1644. Valtiopäivämies Nyköpingissä, allekirjoitti valtiopäiväpäätöksen 15.2.1640.
Poika
Paulus Andreae Lempelius eli Lempelensis1592 -28.9.1666 oli suomalainen Virossa Hiidenmaalla vaikuttanut pappi.
Vanhemmat Lempäälän kirkkoherraAndreas Petri ja Valborg Tönnesdotter hänen 1. avioliitossaan.
Paulus Andreae Lempelius syntyi Lempäälässä 1592
Paulus Lempelius opiskeli Turussa ja Tallinnassa. Hän opiskeli Turun tuomiokirkkokoulussa ja valmistui 30-vuotiaana vuonna 1622 erinomaisin tuloksin. Hänelle myönnettiin 32-vuotiaana tohtorin arvo vuonna 1624, vaikka hän ei ollut opiskellut missään yliopistossa.
Lempelius meni naimisiin 33-vuotiaana vuonna 1625 Catharina Wyckin, kauppiaan ja Haapsalun kauppias Hans Wyckin ja Sofia Netebohmin tyttären kanssa Tallinnassa.
Catharinan paikallisesta alkuperästä kertoo myös se, että hänen lähisukulaisensa Hindrich Jäger asui Hiidenmaalla 1640-luvulla.
Vuosina 1622-1624 30-32-vuotiaana hän työskenteli opettajana Tallinnan tuomiokirkkokoulussa
Koulun rehtori vuoteen 1625 asti, 33-vuotiaaksi.
Paavali vieraili Turussa viedessään poikiaan Akatemiaan opiskelemaan ja samalla kävi noutamassa kirjojaan ja vanhempiensa perintöä. Hänen matkansa Turkuun johti siihen, että perhe työllisti vuonna 1642 Tarton yliopistosta valmistuneen Smoolannin kansalaisen Jonas Nicolai Kempen lasten kotiopettajaksi ja kolme vuotta myöhemmin hänestä tuli seurakunnan apulaispappi vuonna 1644.
Pojista Johannes ja Paulus olivat opiskelemassa Turussa 1642.
Vuosina 1640–1852 sanalla ylioppilas (student) tarkoitetaan yksinomaan yliopiston opiskelijaa. Ylioppilaat olivat siis läpäisseet yliopiston pääsykuulustelun, mutta eivät nykyisen kaltaista ylioppilastutkintoa, joka syntyi vasta vuoden 1852 yliopistostatuuttien myötä. Vanhoissa lähteissä esiintyy myös termejä, jotka aiheuttavat helposti sekaannuksia. Sanasta opiskelija (studerande, stud.) ei voi päätellä, tapahtuiko opiskelu yliopistossa, muussa oppilaitoksessa vai yksityisopettajan johdolla. Latinankielinen studiosus tarkoittaa useimmiten ylioppilasta, mutta poikkeuksiakin on, kuten pharmaciæ, chirurgiæ ja geometriæ studiosus.
Vuonna 1630 Lempelius 38-vuotiaana rakennutti uuden kirkon ja vuonna 1635 uuden pappilan
42-vuotiaana.
Paulus oli 40-vuotias v 1642 kun Kempe muutti Reigiin.
Paulus oli 45-vuotias, kun Catherine pakeni v 1647 Kempen kanssa Turkuun. Kempe oli asunut silloin kolme vuotta Reigissä.
Vuonna 1633 hän 41 -vuotiaana rakennutti yhden alueen ensimmäisistä jauhomyllyistä.
Lempelius yhdessä papin kanssa oli ensimmäinen, joka omistautui paikkakunnan yleissivistykseen.
Salasuhdetta Kempen kanssa kesti vuoden 1646 loppuun asti. Paljastuttuaan rakastavaiset pakenivat Ahvenanmaalle. Heidät saatiin kiinni 16.2.1647, ja lähetettiin takaisin Tallinnaan oikeudenkäyntiä ja teloitusta varten vuonna 6.2.1649. Heidät mestattiin, Wöllamagi eli Jeruusalem teloituspaikka, Tallinn, Harju.
Päätöksen kuultuaan Lempelius sanoi: "Antakaa Jonas Kempe vuodattaa verta niin monta pisaraa kuin hän on antanut kyyneleiden valua silmistäni."
Hän jatkoi työskentelyä seurakunnassa kuolemaansa asti vuonna 1665.
Vaimonsa Catharinan ja Kempen teloituksen aikaan vuonna 1649 Paulus oli silloin 57-vuotias.
Paul Lempeliuksella ja Catharinalla oli ainakin kuusi jälkeläistä eri lähteiden mukaan: vuonna 1637 kuollut Magnus, Turun yliopistossa vuonna 1642 ylioppilaat Johan ja Paul. Heillä oli myös ainakin yksi tytär. Tiedetään, että vuonna 1644 syntynyt poika Thomas (Lempel) ryhtyi räätäliksi Hans Beckerin Laukan kartanoon. Heillä oli myös ainakin yksi tytär.
Lauka Manor (saksalainen (https://et.wikipedia.org/wiki/Saksa_keel) Lauk, myös Lauk, myös Lauck) oli Hiiumaal (https://et.wikipedia.org/wiki/Hiiumaa)lähellä (https://et.wikipedia.org/wiki/K%C3%B5rvalm%C3%B5is) Highlandsin kartanoa (https://et.wikipedia.org/wiki/K%C3%B5rgessaare_m%C3%B5is) Reigi (Roicks) kihelkonnas (https://et.wikipedia.org/wiki/Reigi_kihelkond) historiallisessa Länsimaassa (https://et.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4%C3%A4nemaa)[1] (https://et.wikipedia.org/wiki/Lauka_m%C3%B5is#cite_note-M%C3%B5isaportaal-1). Hautajaisten sijaitsee Hiiu maakonnas (https://et.wikipedia.org/wiki/Hiiu_maakond)Laukan (https://et.wikipedia.org/wiki/Lauka) kylässä Hiiuman piirikunnassa Hiiun (https://et.wikipedia.org/wiki/Hiiumaa_vald) piirikunnassa.
Jürgen, s. 1628, on esi-isäni, (isänsä silloin 36-vuotias) hän hakeutui ilmeisesti sotilaalliselle alalle, sillä hän oli arrendaattori ja vuokrasi Inkerinmaalla Kaprion läänissä Orlovin hovin.
Lempelius eleli edelleen yli 30 vuotta rauhallista ja yksinäistä elämää Hiiumaassa / Hiidenmaalla vaimonsa kuoleman jälkeen, ei koskaan avioitunut uudelleen.
Hän pysyi Reigissä pappina kuolemaansa asti 29. syyskuuta 1665.
Reigin kirkkoherra Hiiumaallla 1627-1665. Paulus 73-vuotias kun hän kuoli.
Lempelius toimi Tallinnan katedraalikoulun kollegana vuodesta 1622 ja koulun rehtorina 1624–1625. Vuonna 1625 Lempelius erotettiin rehtorin virastaan, hänen omien sanojensa mukaan "ilman mitään epäkristillistä syytä". Katedraalikoulusta erottamisen syyksi ilmoitettiin häiriökäyttäytyminen, ruotsin kielen taito ja tyttöjen kanssakäyminen koulurakennuksessa. Irtisanomisen jälkeen Lempelius jäi työttömäksi kaksi vuotta ja joutui "kärsimään suurta puutetta ja kerjäämään leipää vaimonsa kanssa", kuten hän itse kuvaili. Paulilla ja Catharinalla oli tänä aikana ainakinviisi poikaa ja yksi tytär. Vanhimmat pojat Paul ja Johannes menivät myöhemmin opiskelemaan Turun yliopistoon. Lisäksi mukana olivat Andres ja Magnus, joista jälkimmäinen kuoli vuonna 1637.
Kesällä 1627 Lempelius onnistui vihdoin löytämään työpaikan – hänet nimitettiin Hiidenmaan Reigin kirkon pastoriksi. Jos Ruotsista Viroon uudistamaan paikallista kirkkoelämää lähetetty Västeråsin piispa Rudbeckius ei olisi henkilökohtaisesti suositellut häntä tähän virkaan, hän ei ehkä olisi päässyt sinne.
Lempelius valittiin 1625 Hiidenmaalla sijainneen Reigin seurakunnan kirkkoherraksi ja hän astui virkaansa 7.9.1627.
Reigi oli todella hieno paikka. Uusi puukirkko oli juuri valmistunut, ja Paul Lempeliuksesta tuli sen ensimmäinen pastori. Reigin seurakunnassa asui sekä rannikonruotsalaisia ??että virolaisia, ja suomea, ruotsia ja viroa puhuva Lempelius oli erinomainen valinta. Hiidenmaa oli tuolloin erittäin kehittynyt ja sivistynyt saari, jonka omisti yksi Ruotsin tuolloin vaikutusvaltaisimmista sotilasjohtajista ja valtiomiehistä Jacob de la Gardie, joka perusti sinne Viron ensimmäisen lasitehtaan vuonna 1628. Se toimi 36 vuotta ja työllisti kukoistusaikoinaan 30-35 henkilöä. Lasitehdas sijaitsi Hütin kylän lähellä, Kõrgessaareen, Käinaan ja Kõpuun johtavien teiden risteyksessä. Päätuotanto siellä oli ikkunalasit, laboratoriolasit, apteekki- ja lääkelasit. Paul Lempeliuksesta tuli myös Hütin lasitehtaan tuotteiden välittäjä. Reiki-seura ei ollut ollenkaan köyhä. Kirkkoon kuului vanha kirkkokartano, jossa oli navetta ja karsinoita. Vuonna 1635 pastorin perheelle rakennettiin jopa uusi lasi-ikkunoilla varustettu monikammioinen kartano. Kirkkokartanoon kuului myös suuria peltoja ja niittyjä sekä useita upeita ulkorakennuksia. Jousimiehen avulla pastori jopa pystytti mailleen pienen tuulimyllyn.
1779 – Reigin pappilan nykyinen rakennus valmistuu
1802 – Reigin kivikirkko valmistuu
Catharinan ja Paulin suhde oli kireä. Talonpojat Christian Mårtinsson ja Jacob Larsson kuulemma sattuivat näkemään, että pastori antoi vaimolleen kaksi tai kolme iskua kädellä. Syynä tähän oli se, että "nainen joi paljon ja kutsui miestä suomalaiseksi huoraksi, suomalaiseksi roistoksi ja suomalaiseksi koiraksi". Samoin pastorin naapuri Pila (Pihla) Micko näki kerran pastorin lyövän vaimoaan kasvoihin ja vetäneen tämän hiuksista.
Aino Kallas on "Reikin opettajassa" luonut mestarillisen dramaattisen tarinan rakkauskolmiosta 1600-luvun Hiidenmaalla. Tämän pohjalta J. Müür teki elokuvansa ja E. Tubin sävelsi oopperan. Näiden hahmojen todellinen elämä ja kohtalo Ruotsin miehittämällä Hiidenmaalla oli kuitenkin paljon proosallisempaa ja synkempää.
On hyvin todennäköistä, että Catharina oli paikallista alkuperää. Kaikki lähteet viittaavat siihen, että hän oli luultavasti Haapsalun kauppias Hans Wickin (lähteissä myös Wijk tai Wyck) tytär, joka avioituessaan pastori Paul Andreas Lempeliuksen kanssa sai sieltä myötäjäisenä talon. Catharinan paikallisesta alkuperästä kertoo myös se, että hänen lähisukulaisensa Hindrich Jäger asui Hiidenmaalla 1640-luvulla. Häät tapahtuivat luultavasti 1620-luvulla Tallinnassa ja sen järjestivät Lempeliuksen Tallinnan ystävät. Paul Lempelius syntyi Lempäälan seurakunnassa paikallispastorin Andreas Petrin poikana. Hänen isänsä jäi historiaan myös värikäänä hahmona, jota kutsuttiin "Naantalin luostarin viimeiseksi munkina". Paul opiskeli Turun tuomiokirkkokoulussa ja muutti sitten Tallinnaan. Vuodet 1622–1624 hän oli Tallinnan tuomiokirkkokoulun opettaja ja 1624–1625 sen rehtorina.
Oikeusasiakirjat kertovat, että Catharinalla oli lievä alkoholiongelma, mikä teki hänestä aggressiivisen. Useiden todistajien mukaan pastorin vaimo kierteli kylässä kerjäämässä vodkaa ja kerran jopa uhkasi tytärtään veitsellä, kun tämä yritti hillitä häntä. Pastorin vaimo valitti myös saunanaiselle miehensä kyvyttömyydestä sanoen, että "mies oli lumoutunut eikä voinut enää täyttää aviovelvollisuuttaan". Paul Lempelius oli tuolloin todellakin varsin iäkäs mies. Nuoren kotiohjaajan saapuminen Vuonna 1642 Catharinan elämä sai täysin toisenlaisen käänteen, kun nuori ja hurmaava Tarton yliopistosta valmistunut Jonas Nicolai Kempe saapui heidän kotiopettajakseen. Nuori mies oli kotoisin Smoolannista ja opiskeli Tartossa vuodesta 1638. Sinä vuonna pastori Lempelius suunnitteli matkustavansa Suomeen ja vierailevansa kotikaupungissaan Turussa. Tätä varten hänen täytyi pyytää lupa Viron piispalta Joachim Jheringiltä, ??jolle hän lähetti kirjeen, jossa hän totesi muun muassa, että hänellä on erittäin hyvä lastenopettaja, joka oli täysin voittanut hänen luottamuksensa. hän aikoi ryhtyä apulaisopettajaksi ja ehkä joskus jopa hänen vävykseen.
Nuori Anders Lempelius piti tällaista juttua suorastaan huvittavana olihan isoisä ollut varakas mies ja pappi eikä suinkaan mikään varas tai murhamies. Muuan vastaajapuolen todistajista kertoi tällöin, että herra Andreas oli ollut 1597 pidätettynä epäiltynä erääksi nuijasodan alkuunpanijoista (»misstänkt att hafva warit een aff klubbekrigets uphooff»).
Käännös eestin kielestä:
Vuonna 1642 Catharinan elämä sai hyvin erilaisen käänt, kun Jonas Nicolai Kempe, nuori ja viehättävä yliopiston kouluttaja, saapui heidän luokseen kotiopettajana. Nuori mies oli kotoisin Smålandista ja oli opiskellut Tartussa vuodesta 1638 lähtien.
Aiemmin tänä vuonna pastori Lempeliuksen oli määrä tehdä matka Suomeen ja vierailla kotikaupungissaan Turussa. Tätä varten hän joutui hakemaan lupaa Viron piispalta Joachim Jheringiltä, jolle hän lähetti muuten kirjeen, jossa hän totesi, että hänellä oli erittäin hyvä lasten opettaja, joka on täysin voittanut luottamuksensa ja aikoo tehdä apulaisopettajan ja ehkä hänestä tulee jonain päivänä strategi.
Tuona vuonna kirkonkävijä oli Suomessa pahaa aavistamatonta, alkoi nuoren Jonasin ja useiden lasten jo keski-ikäisen äidin, Catrinan, rakkausromanssi. Yksinkertaiselle pastorille rakastavaiset pystyivät piilottamaan suhteensa hyvin pitkään. Kempe vannoi diakonin vuonna 1644. Pastori oli hyvin lempeä ja hemmoteltu diakonin suhteen, koska se oli aina hyvin uskollinen ja rehellinen hänelle. Jopa se, että kun Paul puhui tyttärelleen avioliitosta, Jonas sanoi, että hän olisi mieluummin tavannut vaimonsa kuin tyttärensä, ei tehnyt Lempelistä epäilyttä.
On mahdollista, että juuri samana vuonna, kun pastori oli pahaa aavistamatta Suomessa, alkoi rakkaussuhde nuoren Jonaan ja keski-ikäisen usean lapsen äidin Catharinan välillä. Rakastajat pystyivät piilottamaan suhteensa yksinkertaiselta pastorilta hyvin pitkään. Kempe vihittiin diakoniksi vuonna 1644. Pastori oli hyvin lempeä diakonia kohtaan, koska hän oli aina ollut hänelle hyvin uskollinen ja rehellinen. Edes se seikka, että kerran, kun Paavali otti puheenaiheeksi tyttärensä naimisiinmenosta, Jonas kuulemma vastasi, että hän mieluummin kosi hänen vaimoaan kuin tytärtään, ei saanut Lempeliusta epäilemään mitään.
Paikalliset talonpojat ja kyläläiset saivat ensimmäisenä tietää Jonasin ja Catharinan salaisesta suhteesta. Nainen jäi kiinni myöhään illalla paita päällä hiipivän nuoren miehen huoneesta, hänet löydettiin diakonin sängystä, josta hän kertoi paenneen kirppuja, ja pariskunta nähtiin myös yhdessä ratsastamassa. Entinen Kärdlan kubjas Lars Jürgensohn kuitenkin näki kerran talonpoikien häissä, kuinka Jonas Kempe pastorin vaimon jalat sylissään ruokki Catharinalle kuivuneita hauen paloja. Pariskunnan käytöksen sanottiin olleen niin moraalitonta, että päällikkö piti tarpeellisena kutsua heidät järjestykseen. Salaisuus paljastuu. Vuonna 1644 Lempeliuksille syntyi poika Thomas. Jälkikäteen on erittäin vaikea tunnistaa, kenen lapsi hän tarkalleen oli. Joka tapauksessa vuonna 1647 talonpoikien keskuudessa alkoi levitä tieto, että pastorin vaimo oli jälleen raskaana. Aluksi pastori Lempelius ei uskonut tarinaa, mutta purskahti nauruun ja sanoi, että "jos naiselle tapahtuu tällaisia ??asioita, se ei ole hänen vikansa, koska hän ei ole nukkunut vaimonsa vieressä kerran kolmessa vuodessa. vähemmän harjoitettu aviorakkaus hänen kanssaan."
Loppiaisena vuonna 1647 Lempeliuksen piika väitti löytäneen lattialta "Herra Joonas makaamassa herra Paulin vaimon päällä", kun Lempelius nukkui syvässä unessa hänen vieressään aviovuoteessa. Pastorin vaimo ja diakoni suostuttelivat palvelijan olemaan hiljaa antamalla hänelle lahjaksi juustopallon, villahuivin ja hansikkaat. Pian piika alkoi kuitenkin tuntea syyllisyyttä, ja hän kertoi koko tarinan kuraattorille ja sitten Lempeliukselle.
Tämä tarina päätyi pian piispa Jheringin korviin, joka kutsui Jonas Kempen ja Paul Lempeliuksen Tallinnan oikeuteen 16. helmikuuta selvittämään asiaa. Jonas kuitenkin pakeni meren yli Suomeen Catharinan kanssa välttääkseen oikeudenkäynnin. Pariskunta onnistui piiloutumaan jonkin aikaa, mutta vuoden 1649 alussa heidät saatiin kiinni ja tuotiin oikeuteen Tallinnassa. Tuomio Sekä Catharina Wickiä että Jonas Kempeä syytettiin noituudesta Tallinnan linnaoikeudessa. Mutta myöhemmät todistajien kuulustelut toivat sen sijaan päivänvaloon selkeän tarinan aviorikoksesta. Jonas Kempe myönsi heti oikeudessa syyllistyneensä aviorikokseen. Tuomarit harkitsivat erilaisia ??rangaistuksia rakastajille, mutta päättivät lopulta tuomita sekä Jonasin että Catharinan kuolemaan. Heidät teloitettiin mestauksella 6. helmikuuta 1649 Võllalla eli Jerusalemin kukkulalla Tõnismäen alueella. Tuomion kuultuaan Lempeliuksen sanotaan huudahtaneen: "Jonas Kempeltä vuodattakoon verta niin monta pisaraa kuin hän on antanut kyyneleiden valua silmistäni."
Surmamõistetud toimetati läbi Harju tänava (https://et.wikipedia.org/wiki/Harju_t%C3%A4nav) – Harju väravate (https://et.wikipedia.org/wiki/Harju_v%C3%A4rav) – Roosikrantsi tänava (https://et.wikipedia.org/wiki/Roosikrantsi_t%C3%A4nav) üle Tõnismäe (https://et.wikipedia.org/wiki/T%C3%B5nism%C3%A4e) mööda endist Vaestepatuste tänavat (https://et.wikipedia.org/wiki/Vaestepatuste_t%C3%A4nav) (praeguses mõistes Kosmose (https://et.wikipedia.org/wiki/Kosmos_(kino)) kino ja endise Sõnajala kaupluse vahelt EKE maja (https://et.wikipedia.org/w/index.php?title=EKE_maja&action=edit&redlink=1) – praeguse Swedbanki (https://et.wikipedia.org/wiki/Swedbank)) ette Võllamäele, kus linna timukas viis otsuse täide. Vaestepatuste tänava lõpus asus Roosikrantsi plats[2] (https://et.wikipedia.org/wiki/V%C3%B5llam%C3%A4gi#cite_note-:0-2), kus asus hukkamiskoht.
Vangit kuljetettiin Harju-kadun (https://et.wikipedia.org/wiki/Harju_t%C3%A4nav) porttien läpi (https://et.wikipedia.org/wiki/Harju_v%C3%A4rav) Rosehillin (https://et.wikipedia.org/wiki/Roosikrantsi_t%C3%A4nav) Tõnismäe (https://et.wikipedia.org/wiki/T%C3%B5nism%C3%A4e)kaduilla, entisen Poor Place -kadun (https://et.wikipedia.org/wiki/Vaestepatuste_t%C3%A4nav) varrella (nyt Kosmose (https://et.wikipedia.org/wiki/Kosmos_(kino))Space Cineman ja entisen Words-myymälän, EKE (https://et.wikipedia.org/w/index.php?title=EKE_maja&action=edit&redlink=1) Housen, (https://et.wikipedia.org/w/index.php?title=EKE_maja&action=edit&redlink=1) nykyisen Swedbankin välillä (https://et.wikipedia.org/wiki/Swedbank)), jossa kaupungin teloittaja toteutti päätöksen. Poor Depot Streetin päässä sijaitsi (https://et.wikipedia.org/wiki/V%C3%B5llam%C3%A4gi#cite_note-:0-2) Roselands Placejossa teloituspaikka sijaitsi.
Lempeliuksen tuleva elämä.
Hans Wickin myötäjäiseksi antama talo Haapsalussa, jota pastori ei varsinaisesti tarvinnut, aiheutti hänen pojilleen paljon päänsärkyä. Haapsalun raatihuoneen pöytäkirjassa vuodelta 1646 mainitaan, että Lempelius-talo oli velkaa Uuemõisan kuvernööri Wilhelm Cornisenille 100 valtiotaaleria, jota seuraavina vuosina hieman pienennettiin. Vuonna 1647 talossa tapahtui juopuneiden talonpoikien välinen suuri tappelu, joka herätti myös kaupunginvaltuuston huomion. 24. marraskuuta 1652 asuinpaikka vaurioitui tulipalossa, joka syttyi Andreas Hardin talosta. Seuraavan vuoden helmikuussa Lempeliuksen vanhin poika Paul joutui vaatimaan vanhaa rouva Ahlenia muuttamaan pois mainitusta talosta remonttia varten. Tiedetään, että vuonna 1644 syntynyt poika Thomas (Lempel) ryhtyi räätäliksi Hans Beckerin Laukan kartanoon. Pojat Johan ja Andres muuttivat todennäköisesti Suomeen. Artikkelia kirjoitettaessa viitattiin Kalev Jaagon artikkeliin "Lisäyksiä Reigin kirkon papin Paul Lempeliuksen elämäkertaan" ja Karl Heinin kirjaan "Historiallisia hahmoja virolaisen kaunokirjallisuuden kirjallisuudessa".
Katarina Hennuntytär Wycke/Wicki, kauppiaan tytär Haapsalusta, mestattiin Tallinnan Wöllamägin eli Jeruusalemman teloituspaikalla aviorikoksesta smålantilaissyntyisen Jonas Nicolai Kempen kanssa. Kaikki lähteet viittaavat siihen, että hän oli luultavasti Haapsalun kauppias Hans Wickin (lähteissä myös Wijk tai Wyck) tytär, meni naimisiin pastori Paul Andreas Lempeliuksen kanssa ja sai talon sieltä myötäjäisiksi. Catharinan paikallisesta alkuperästä kertoo myös se, että hänen lähisukulaisensa Hindrich Jäger asui Hiidenmaalla 1640-luvulla. Häät tapahtuivat luultavasti Tallinnassa 1620-luvulla ja sen sovittivat Lempeliuksen ystävät Tallinnassa.
Lempeliuksen puoliso karkasi yhdessä Reigin apulaispapin Jonas Kempen kanssa Suomeen 1647. He joutuivat kiinni ja heidät mestattiin aviorikoksen vuoksi Tallinnassa 1649
Kirkkoherra Paulus olisi viime hetkellä halunnut armahdettavan vaimonsa, mutta tiedon siitä saapuessa oli liian myöhäistä. Kempe oli saapunut Tartosta 1642 Lempeliuksen apulaiseksi ja kotiopettajaksi. Salasuhdetta Kempen kanssa kesti vuoden 1646 loppuun asti. Paljastuttuaan rakastavaiset pakenivat Ahvenanmaalle. Heidät saatiin kiinni 16.2.1647.
Katarina Wicki oli ilmeisimmin syntyperältään eestiläinen. Hän oli neljän pojan ja yhden tyttären äiti.
Aino Kallaksen teoksen henkilöt eivät liikkuneet nykyisessä kirkossa, vaan sitä edeltäneessä vanhassa puukirkossa.
Käinan pitäjästä erotettiin vuonna 1627 itsenäinen Reigin pitäjä, johon liitettiin siihenastisista Pühalepan alueista myös Tahkuna ja Kärdla.
1600-luvulla rakennetun kirkkokartanon rakennukset rakennettiin silloisia oloja vastaavasti puusta, eivätkä ne ole pystyneet kestämään aikaa. Kolmas Reigin pappilan päärakennuksista on säilynyt tähän päivään asti. Tämä vuosina 1775–1779 rakennettu rakennus on Suuremõisan kartanon lisäksi toinen erinomainen barokkityylin esimerkki Hiidenmaalla.
Myös Aino Kallaksen teoksen Reigin pappi eli Paul Andreas Lempelius on haudattu sinne, mutta hänen hautansa tarkkaa sijaintia ei tunneta.
Aino Kallas is your 10th cousin once removed. Yhteiset esivanhemmat: Agneta Reinholdsdotter Boisman (https://www.geni.com/people/Agneta-Boisman/6000000011869063302?through=6000000004671412129) (his mother) ? N.N. Reinholdsdotter Boisman (https://www.geni.com/people/N-N-Boisman/6000000014842783146?through=6000000004671412129) (her sister)
Pauluksen veli, Andreaanpoika Magnus Andreae Scraderus oli Kumlingen ja myöhemmin Maarian kirkkoherra, s.Turku tai Lempäälä oletettavasti 1580-luvulla. Vanhemmat Lempäälän kirkkoherra Andreas Petri ja Valborg Tönnesdotter hänen 1. avioliitossaan.
Tuomiokirjatietojen mukaan oli siis Paulus Andreae Lempeliuksen veli Räntämäen eli Maarian kirkkoherra Magnus Andreae, sukunimeltään Scraderus, josta TALLGREN Maarian paimenmuistossaan on antanut joukon tietoja.
Mainitaan 1609–1644. Valtiopäivämies Nyköpingissä, allekirjoitti valtiopäiväpäätöksen 15.2.1640.
1563 – Ruotsi valloittaa Hiidenmaan, alkaa ns. kultainen Ruotsin aika
Pohjan sodan tiimellyksessä 1655–1661 saaren hallinta siirtyi Ruotsin kuningaskunnalta Venäjän keisarikunnalle.
Paulus Lempelius k. 29.9.1665
Reigi õpetaja
Reigin pappi (suomenkielinen nimi)
Skorpion (venäjänkielinen nimi)
Elokuva, pitkä fiktio, Neuvostoliitto
Jüri Müür (https://www.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_197799/Details#), Ohjaaja
1977
Aino Kallaksen tekstiin pohjautuva virolaiselokuva pappi Paul Lempeliuksen elämästä 1600-luvun Hiidenmaalla.
Poika: Johannes Lampelius (o.s. Lempelius)
-Ylioppilas Turussa 1642
Poika: Tiedetään, että vuonna 1644? syntynyt poika Thomas (Lempel) ryhtyi räätäliksi Hans Beckerin Laukan kartanoon.
Poika Paul Lempelius
-Ylioppilas Turussa 1642
Poika Magnus Lempelius
Sisko, nimeltä mainitsematon
Poika (Hans )Jürgen Lampelius, s 1628, k. 1691
Jürgen Lampelius (alk. Lempelius kirjoitti nimensä vielä 1688 Lempli)
amptmanni ja arrendaattori
Kaprion läänin yläosan käräjät 13.–18.7.1685 s. 163 (Een Ung person Hans Jörgen Lempelius förestältes hwilken opå H:r Capit: Leut:s Giakenhåltz Håff Glaskowitz, med en pijga Kirstin Michelsdotter i Lönskeläger barn aflat); KA mf. ES 1809 (hh 5)
Kaprion läänin yläosan käräjät 9.–14.7.1688 f. 171 (Hans Jören Lampelius); KA mf. ES 1809 (hh 6) Kaprion läänin alaosan käräjät 18.–23.3.1689 f. 82v (nu warande Arrendatoren Jören Lampelius).
Valtaneuvos kreivi Krister Hornin amtmanni Orlinan hovissa Kaprion läänin samannimisessä pogostassa.
sai vuonna 1688 vuokralle kolmeksi vuodeksi Orlina-nimisen läänityksen Christer Hornin jälkeläisiltä Kaprion läänistä Orlinskoin pitäjästä.
Tilanvuokraaja Jürgen Lampelius kirjoittaa kuitenkin omakätisesti nimensä Jürgen Lempli (tai Lemplj) ja esiintyy tuomiokirjoissa aluksi nimellä Lempelius. Kun hänellä tämän lisäksi oli Paul-niminen poika, on allaolevassa selvityksessä hyvin suurin varauksin otaksuttu hänet Reigin kirkkoherran Paulus Andreae Lempeliuksen pojaksi ja näin ollen Lempäälän kirkkoherran Andreas Paulin pojanpojaksi.
Valtaneuvos kreivi Krister Hornin amtmanni Orlinan hovissa Kaprion läänin
samannimisessä pogostassa (jo 1685.
Vuokrasi Orlinan hovin (nytt. Orlino) siihen kuuluvine kylineen reduktion jälkeen kruunulta sopimuksella 11. syysk. 1688 kolmeksi vuodeksi ja sopimuksella 24. tammik. 1691 edelleen kuudeksi vuodeksi. Elossa vielä 1690, lienee k. 1691. -
Puoliso Ursula Jackenholt von Gagenholtz, elossa 1702, hd. kapteeniluutnantti Peter Gagenholtzin, aatel. von Gagenholtz, sisar. Kaptenlöjtnanten Peter Gagenholtz, adlad von Gagenholtz till Glaskovitz (inte Laskovitz) i Jama län och Sofia Cronman.
Vihitty 4.4.1674. K. 1702 Kapriossa?
-tuhoutui täydellisesti vihollisen hävittäessä seutua kesällä 1701. Omisti jo ennen isoavihaa Lieson Simolan Lammilla.
Veronvuokraus sopimuksen mukaan vuokraaja maksoi kruunulle kiinteän summan rahaa, ja
sai sitä vastaan veronkanto-oikeuden alueen talonpoikien veroihin. Sopimuksen teossa
toisena osapuolena kruunun puolelta oli kenraalikuvernööri. Sopimukset ovat säilyneet läänintilien tosite- eli verifikaatiokirjassa.
Arrendaattorit koettivat saada vuokra-alueestaan mahdollisimman suuren hyödyn. Tämä
tarkoitti käytännössä sitä, että veronvuokraajat saivat vaatia talonpojilta verot ja päivätyöt,
joita käytettiin hovileirien eli kartanoiden taloudessa. Arrendaattorijärjestelmän tarkoituksena
oli siis varmistaan kruunun kassaan mahdollisimman suuri tuotto. Vuokraajalle annettiin
oikeus nauttia kaikista tuotoista, mitä alueeltaan sai. Kruunu piti itsellään ylimääräiset
suoritukset. Vuokraaja sai verojen keräämisen lisäksi myös lisätuloja. Näitä lisätuloja hän saattoi saada esimerkiksi kaupankäynnistä talonpoikien ja porvareiden kanssa. Arrendaattori
järjestelmä merkitsi uusien kartanoiden syntymistä ja talonpoikien karkottamista niiden
viljelysten alta syrjäisimmille seuduille. Vuokraajan toimeentulo muodostui pääosin vuokra-
alueen verotuottojen ja vuokran erotuksesta, hovin maiden viljelyksistä ja karjanhoidosta.
Vuokraaja saattoi saada lisätuloja esimerkiksi hoitamalla jotain valtion virkaa.
Arrendaattoreiden taustojen selvittämiseen käytin pääasiassa Gustaf Elgenstiernan teosta Den
introducerade svenska adels ättartavlor I–IX (1925–1936) sekä Ramsay Jullyn sukukirjaa
Frälsessläkter i Finland intill stora ofreden (1909). Myös Tor Carpelanin Ättartavlor för de
på Finland riddarhus inskrivna ätterna-teoksesta (1954) löytyi joitakin tietoja. Taustatietoja
selvittäessä käytin myös apuna Adam Lewenhauptin teossarjaa Karl XII:s officerare.
Biografiska anteckningar av Adam Lewenhaupt (1920–1921). Teoksesta löytyi muutamia
nimiä, joita en esimerkiksi Elgenstiernasta löytänyt, mutta muuten Lewenhauptin teokset
olivat mielestäni tiedoiltaan puutteellisempia kuin esimerkiksi Elgenstiernan teokset tai niissä
oli samat tiedot kuin Elgenstiernalla. Carpelanin teos oli myös puutteellisempi, eikä sieltä
löytynyt läheskään kaikkia samoja sukuja kuin Elgenstiernan ja Ramsayn teoksista.
Carpelanin teos todennäköisesti pohjautuu muun muassa Elgenstiernan teos sarjan tuottamiin
tietoihin, joten tämänkin vuoksi tiedot siinä ovat puutteellisempia tai ne ovat samoja.
Tietoja arrendaattoreista löytyi myös lukuisista muista teoksista. Näistä teoksista on
mainittava muun muassa Gunnar Soinisen, Yrjö Blomstedtin, Ragnar Rosenin ja Heikki
Soininvaaran toimittama Uusi Sukukirja III:1(1952), josta löytyi tietoa muutamasta suvusta.
Myös muista lukuisista teoksista, kuten Kyösti Väänäsen Herdaminne för Ingermanland
I(1987) sekä Georg Lutherin samannimisessä toisessa osassa:Herdaminne för Ingermanland
II(2000) on puikahtanut esiin muutamia nimiä ja taustatietoja, samoin kuin Pontus Möllerin,
Karl Johann Paulsenin ja Gotthard v. Knorringin toimittamasta teoksesta V. Knorring:
ätterna Knorring (2000).
Inkerin arrendaattorit ovat tuntematon aihe monelle. Ylipäätänsä 1600-luvun Inkeriä on
tutkittu vähän, ja etenkin arrendaattoreista on löytynyt vain kourallisen verran tietoa. Pro
gradu–työni onkin ensimmäinen varsinainen ja kokonainen Inkerin veronvuokraajiin ja
heidän sosiaalisiin verkostoihin paneutuva tutkimus. Tutkimuksesta, ja varsinkin mukana
olevasta matrikkelista on hyötyä myös vanhoista säätyläissuvuista ja avioliittoverkostoista
kiinnostuneille tutkijoille.
Myös Mika Kallioinen on käsitellyt tutkimuksessaan kauppias, kaupunki ja kruunu: Turun
porvarisyhteisö ja talouden organisaatio varhaiskeskiajalta 1570-luvulle (2000) sosiaalisten
verkostojen muodostumista porvarisyhteisössä; eli sitä, miten sosiaalisia verkostoja solmittiin
avioliittojen kautta ja miten merkityksellisiä ne olivat suvun, mutta toisaalta myös
liiketalouden toiminnan kannalta. Myös Anni Kallio käsittelee samaisia porvarillisia
avioliitto- ja sosiaalisia verkostoja tutkimuksessaan Räätälimestari yhteisönsä jäsenenä
Turussa vuosina 1625–1626 (2000). Myös monet Inkerin arrendaattorit, kuten virkamiehet,
saattoivat saada taloudellisia etuja avioliittoja solmiessaan.
Inkerin arrendaattorit olivat tutkimuksen perusteella yleensä kotoisin Baltiasta ja Inkeristä.
Myös Ruotsissa ja Saksassa syntyneiden arrendaattoreiden määrä oli suuri.
Inkeristä tai Baltiasta tulleet veronvuokraajat kohtelivatkin talonpoikia melko julmasti. Baltiassa talonpojat olivat Suomeen verrattuna lähes maaorjan asemassa, ja usein monet, Baltiasta tulleet vuokraajat kohtelivat talonpoikia brutaalilla, feodaalisella tavalla.
Inkerin arrendaattoreiden joukossa oli sotilasarvoltaan eritasoisia upseereita. Tyypillisimpiä
olivat luutnantit, majurit, komentajat, ratsumestarit, everstiluutnantit ja kapteenit. Joukossa oli
useita Inkerinmaan aatelisrykmentin sotilaita, myös johdossa olevia luutnantteja,
everstiluutnantteja ja komentajia. Monet upseereista hankkivat vuokrauksilla lisätuloja
upseerin palkan lisäksi.
Pinta-alaltaan suurissa Pähkinänlinnan ja Kaprion lääneissä myös läänitykset ovat olleet
suurempia riippumatta arrendaattorista. Upseerit asuivat hyvin usein vuokraamillaan tiluksilla. Tämä oli yleistä myös muualla, eikä vain pelkästään Inkerissä. Kartanot ja hovit olivat upseereille aseman mukainen majapaikka.
Inspehtori Jacob Hoppenstång sai vuonna 1689 kuudeksi vuodeksi Pähkinälinnan läänistä Kuivasin pitäjästä Lembala-nimisen vuokrauksen. Läänitykseen kuuluvat kylät olivat aikaisemmin kuuluneet eversti Carl Mörnerille.
Amptmanni ja arrendaattori Jurgen Lempli sai vuonna 1688 vuokralle kolmeksi
vuodeksi Orlina-nimisen läänityksen Christer Hornin jälkeläisiltä Kaprion läänistä Orlinskoin
pitäjästä. Lempeiljin leski Ursula Jackenholt asui vielä vuonna 1691 Orlinassa.
Aikaisemmin on tullut jo ilmi, että Inkerin arrendaattorit kuuluivat ylimpään väestönryhmään eli säätyläistöön. Säätyläistöä määritteli sen monimuotoinen hierarkkisuus, ja säätyläisyys oli aina tiukan arvoporrastuksen sanelemaa120. Säätyläistö pysytteli tiukasti omana ryhmänään, ja tällainen oli havaittavissa myös Inkerin veronvuokraajien kohdalla.
Avioliitot olivat erittäin merkittäviä säätyläistön piirissä ja tämän vuoksi myös Inkerin
arrendaattoreiden keskuudessa. Arrendaattorius ei kuitenkaan välttämättä merkinnyt nopeaa
pääsyä yhteiskunnan ”kermaan”, mutta sosiaalisen nousun väylä se kuitenkin oli. Avioliitto
vahvisti aina sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia yhteyksiä. Tämä näkyi myös Inkerin
arrendaattoreiden kohdalla; esimerkiksi vuokraajana toimiva virkamies saattoi saada
avioliiton kautta merkittäviä taloudellisia etuja, esimerkiksi naidessaan toisen virkamiehen
tyttären.
Jurgen Lempli( Lempelius), amptmanni ja arrendaattori
Jurgen sai Kaprion läänistä Orlinskoin pitäjästä todennäköisesti Christer Hornin jälkeläisistä
Orlina-nimisen hovin kolmeksi vuodeksi. Orlinan hovi oli saatu reduktiosta kruunulta.
Jurgenin puoliso oli Ursula Jackenholt, joka vuokrasi miehensä kuoleman jälkeen 11.2.1697
Orlinan. ( Blomstedt 1950; 80–84; VA 9758, 407–410)
Vuokrasi miehensä kuoleman jälkeen Orlinan sopimuksella 11. helmik. 1697 vielä kuudeksi vuodeksi.
Lapset:
Margareta Kristina - Puoliso korpraali Anders Ruuth, k. 1695.
Tytär (=? Katarina, naimisissa 1692 [19]). - Puoliso N. N. Heldt.
Hans Jürgen, luutnantti, k. luult. 1723. Taulu 4.
Anna Elisabet, k. Iissä 12. syysk. 1753. - Puoliso luutnantti Gabriel Gustaf Sundrooth (Rothenius)
(hänen 2. aviossaan), kaatui Viipurin luona 20. helmik. 1704.
Paul. Kornetti Karjalan kaksinnusratsuväkirykmentissä 15. maalisk. 1701, luutnantti 15. kesäk.
1703. Joutui vangiksi Viipurin luona 24. helmik. 1704, vietiin Sabakzarskiin. K. Simbirskissä
sotavankina 15. huhtik. 1719. Naimaton.
Petter, s. 1668, majuri, k. 1740. Taulu 5.
Konrad, s. 1669, kapteeni, k. 1754. Taulu 6.
Barbara, s. 1670, k. Elimäellä 20. toukok. 1753. - Puoliso luutnantti Johan Brandt, k. kesäk. 1712
Lempeiljin leski Ursula Jackenholt asui vielä vuonna 1691 Orlinassa
Lisätietoja?
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2025, vBulletin Solutions Inc.