Rikos N:3611

[kapakonen]

Mihinkähän rikokseen Elias Esaiaksenpoika Paakkonen on syyllistynyt.
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=5133&pnum=99
Ruokolahden rippikirjoissa mainitaan rikos N:o 3611.
Taipalssaren muuttokirjassa häntä kerrotaan rangaistun §46 mukaan.
Erään toisen henkilön kohdalla oli rikos N:o 180.

Onko jostain löydettävissä 1800-luvun rikoskoodien selvityksiä?

Kari Paakkonen, Piikkiö

[Juha]

Ettei tuo tarkoittaisi vain rikoskirjan tapausnumeroita, ei rikosta itseään



Juha

[Heikki Koskela]

Suomenkielellä kirjoitetuissa rippikirjoissa on usein merkintä RK-56 jne. Se tarkoitti rikoksen numeroa tiettynä vuonna ja löytyi tällä nimerolla erityisestä rikoskirjasta, joita seurakunnat (ehkeivät kaikki) pitivät. Itse olen "vahingossa " päässyt selamaan kyseistä rikoskirjaa ja totesin asian olevan mainitsemani kaltainen.

En vain ymmärrä miksi seurakunnat pitvät tällaista reksiteriä sillä rikokset voivat olla maallisen tuomioistuimen (käräjät) antamia ja ne löytyisivät tarkemmin julkisista tuomiokirjosta. Taisi kuulua sata vuotta sitten maan tapaan.

[eeva häkkinen]

1800-luvulta lähtien tuomiokunnasta lähetettiin pitäjiin käräjien tuomioluettelot niistä rikosasioista, joista kirkkoherran piti olla tietoinen voidakseen esim. toimeenpanna käräjillä määrätyn kirkkorangaistuksen tai mainetodistuksen kirjoittamista varten. Nämä eivät ole sen salaisempia kuin muutkaan kirkonkirjat, useita 1800-luvun loppupuolen rikoskirjoja on netissäkin ja niitä saa vapaasti kopioida siltä osin kuin henkilötietosuoja ei aseta rajoituksia. Mitään rikoskoodeja en tiedä olevan olemassa.

Sensijaan § 46 joko viittaa käräjien juttuluetteloon (tuomiokirjassa jutut on merkitty pykäliksi) tai jos on todella tuomittu jonkun pykälän mukaan, on kyse lainkohdasta, johon tuomio perustui. Yleensä tuomion perusteena ilmoitettiin esim. J[orde] B[alken] Cap xx § yy eli lakikaari, kappale ja pykälä. Jos tämä tieto esiintyy kokonaisuudessaan, saa siitä hyvän kuvan rikoksen laadusta.

[Matti Lund]

Suomenkielellä kirjoitetuissa rippikirjoissa on usein merkintä RK-56 jne. Se tarkoitti rikoksen numeroa tiettynä vuonna ja löytyi tällä nimerolla erityisestä rikoskirjasta, joita seurakunnat (ehkeivät kaikki) pitivät. Itse olen "vahingossa " päässyt selamaan kyseistä rikoskirjaa ja totesin asian olevan mainitsemani kaltainen.

En vain ymmärrä miksi seurakunnat pitvät tällaista reksiteriä sillä rikokset voivat olla maallisen tuomioistuimen (käräjät) antamia ja ne löytyisivät tarkemmin julkisista tuomiokirjosta. Taisi kuulua sata vuotta sitten maan tapaan.


No ainakin kirkkoherroilta pyydettiin mainetodistuksia.

Seurakunnan oheisinaan ylläpitämä rikosrekisteri ja syntymätodistus yhdistettiin mainetodistuksessa. Käytännössä asianomainen pyysi, koska maine oli puhdas ja tällä todistuksella eliminoi epäilyt maineen puhtaudesta, kun siirtyi paikkakunnalle, jossa oli tuntematon.

Muuttolitteroista näkyy, että monet niistä ovat samalla mainetodistuksia, joita kirkkoherra oli antanut. Yleisin tieto on naimattomalle se, että tämä oli todella naimaton ja esteetön avioitumaan. Rikosrekisteristä näkyivät muut kuin kirkolliset esteet (katekismuksen opetus,ripilläkäynti).

Tarvetta rikoskirjan pitoon siis oli julkisen viranhoidonkin kannalta eikä vain tunnustuksellisista syistä.


Ja tämä oli vuoroin vieraissa toimintaa oikeusistuimen kanssa, koska oikeusistuimet asiakkaina hakivat kirkkoherroilta tutkintaansa varten mainetodistuksia esimerkiksi selvittääkseen kaksinnaimistapauksia, alaikäisenä avioitumista jne...


terv Matti Lund

[Tapani Kovalaine]

En vain ymmärrä miksi seurakunnat pitivät tällaista rekisteriä sillä rikokset voivat olla maallisen tuomioistuimen (käräjät) antamia ja ne löytyisivät tarkemmin julkisista tuomiokirjosta. Taisi kuulua sata vuotta sitten maan tapaan.
Syyt kirkonkirjoihin tehtyihin rikosmerkintöihin olivat varsin käytännön läheiset. Siis nimismiesten kannalta. Kun rikoksia tehtiin milloin minkäkin tuomiopiirin alueella ja kun ihmiset vaihtoivat seurakuntaa, niin jos ei olisi muuttokirjan mukana siirtynyt tietoja rötöksistä uuteen asuinpaikkaan, niin maineet olisivat kaikilla olleet yhtä puhtaat.

Nimismies oli poliisipäällikkö ja myös syyttäjä. Tuon takia oli hänen työssään tärkeää saada oman paikkakuntansa pappilasta rikostiedot. Vielä senkin jälkeen kun maahan saatiin valtakunnallinen rikosrekisteri, jatkui kirkonkirjoihin ja siviilirekistereihin rikostietojen kirjaaminen. Perustelu oli nyt uusi: kesti ihan liian kauan saada kaukaa Helsingistä tiedot henkilön aikaisemmista rangaistuksista. Ei ollut nettiä, ei telefaksia ja puhelutkin piti etukäteen tilata keskuksesta, jos halusi kauas soittaa. - Jos sitten uusi rikosasia meni oikeuden käsittelyyn, niin siihen mennessä oli kaukaa Helsingistä hankittu "kunnollinen" rikosrekisterin ote.

Vuonna 1991 tehtiin väestöluetteloihin rikostietojen kohdalle leimaus, että nämä tiedot eivät enää ole väestörekisteritietoja. Tietyn asteisen salassapidon alaisia nuo tiedot yhä ovat viimeisen 100 vuoden ajalta. Yli 100 vuotta vanhoihin rikostietoihin liittyy aiheellinen määräys: arkistoista saatuina tuollaisia tietoja ei saa käyttää kenenkään halventamiseksi. Tai siis tuollainen sitoumus piti aina antaa, kun tilasi Valtionarkiston makasiineista asiakirjoja tutkijasaliin...

[jukkaukkola]

No ainakin kirkkoherroilta pyydettiin mainetodistuksia.

Seurakunnan oheisinaan ylläpitämä rikosrekisteri ja syntymätodistus yhdistettiin mainetodistuksessa. Käytännössä asianomainen pyysi, koska maine oli puhdas ja tällä todistuksella eliminoi epäilyt maineen puhtaudesta, kun siirtyi paikkakunnalle, jossa oli tuntematon.

Muuttolitteroista näkyy, että monet niistä ovat samalla mainetodistuksia, joita kirkkoherra oli antanut. Yleisin tieto on naimattomalle se, että tämä oli todella naimaton ja esteetön avioitumaan. Rikosrekisteristä näkyivät muut kuin kirkolliset esteet (katekismuksen opetus,ripilläkäynti).

Tarvetta rikoskirjan pitoon siis oli julkisen viranhoidonkin kannalta eikä vain tunnustuksellisista syistä.


Ja tämä oli vuoroin vieraissa toimintaa oikeusistuimen kanssa, koska oikeusistuimet asiakkaina hakivat kirkkoherroilta tutkintaansa varten mainetodistuksia esimerkiksi selvittääkseen kaksinnaimistapauksia, alaikäisenä avioitumista jne...


terv Matti Lund

tuossapa kuva RK:sta jossa iii:ni joutu tuomiolle rikoksesta 2 kertaa,joka oli tuohon aikaan luultavasti yleisin ,nykyään tuosta ei rangaista sinkkumiehiä,nuo RK merkinnät viittaavat käräjiin ,joita pöytäkirjoja on mielenkiintoista lukea (löytyvät maakunta-arkistosta).iii-Matille ei noista käräjillä-käynneistä ollut muuta haittaa ,kuin menetti kunniallisen Lautamiehen viran (nämdet-man).

[Heikki Koskela]

Nimismies oli poliisipäällikkö ja myös syyttäjä. Tuon takia oli hänen työssään tärkeää saada oman paikkakuntansa pappilasta rikostiedot. Vielä senkin jälkeen kun maahan saatiin valtakunnallinen rikosrekisteri, jatkui kirkonkirjoihin ja siviilirekistereihin rikostietojen kirjaaminen. Perustelu oli nyt uusi: kesti ihan liian kauan saada kaukaa Helsingistä tiedot henkilön aikaisemmista rangaistuksista. Ei ollut nettiä, ei telefaksia ja puhelutkin piti etukäteen tilata keskuksesta, jos halusi kauas soittaa. - Jos sitten uusi rikosasia meni oikeuden käsittelyyn, niin siihen mennessä oli kaukaa Helsingistä hankittu "kunnollinen" rikosrekisterin ote.

Vuonna 1991 tehtiin väestöluetteloihin rikostietojen kohdalle leimaus, että nämä tiedot eivät enää ole väestörekisteritietoja. Tietyn asteisen salassapidon alaisia nuo tiedot yhä ovat viimeisen 100 vuoden ajalta. Yli 100 vuotta vanhoihin rikostietoihin liittyy aiheellinen määräys: arkistoista saatuina tuollaisia tietoja ei saa käyttää kenenkään halventamiseksi. Tai siis tuollainen sitoumus piti aina antaa, kun tilasi Valtionarkiston makasiineista asiakirjoja tutkijasaliin...

Viimeinen virke oli kieltämättä vähän provokatiivinen olemukseltaan kirjoituksessani. Kyllä minä sen tuohon tapaan käsitinkin kuten edellä on kerrottu. Oli kuitenkin hyvä saada hieman epävarmaan käsitykseeni varmuus. Oman vaarini osalta opin tuon asian ymmärtämään. Hänen nuoruuteensa kuului mm. puukkotappelut ja juopottelu. Näistä on rippikirjassa vain tuo rikosmerkintä-numero ja tätä merkintää eräitten muidenkin kohdalla tarkistin rikoskirjasta. Asia kiinnosti kovasti ja kävin Vaasan maakunta-arkistossa katsomassa myös tuomiokirjaa vaarin osalta ja siinä oli ko. tarina kaikessa karuudessaan parin sivun verran kerrottuna. Kirkon rikoskirjaan on ymmärtääkseni koottu lyhyt maininta asiasta.

Sanottakoon lopuksi, että vaarista tuli linnassa aivan erinomainen puuseppä, joka kävi kylillä tekemässä klaffipiironkeja ja muuta semmoista. Niin, ja lopetti myös räyhäämisen ja juopottelun.

[kapakonen]

Kiitokset vastauksistanne. Vielä kiinnostaisi tietää milläköhän hakusanalla Kuukkeli näyttäisi nuo 1800- luvun rikoskirjat.
Kari Paakkonen, Piikkiö

[Matti Lund]

Kiitokset vastauksistanne. Vielä kiinnostaisi tietää milläköhän hakusanalla Kuukkeli näyttäisi nuo 1800- luvun rikoskirjat.
Kari Paakkonen, Piikkiö

Oletan, että tiedät, mikä Hiski on.

Mene ensin Hiskiin valiten kohdeseurakuntasi.

Katso seurakunnan tiedoista, mitä mikrofilmejä on käytettävissä ja mitä niillä on. Ota hakukohteesi ylös.

Mene sitten Kansallisarkiston digitaaliarkiston kotisivulle:

http://digi.narc.fi/digi/


Hae hakutoiminnolla kohdeseurakuntasi.


Selaa kohdeseurakuntasi mikrofilmikopioille talletettua arkistoa.


Ellet täältä löydä mitään, niin etsi Vakka -ym. arkistokannoista, löytyykö mitään kohteenasi olevia rikosasiakirjojoja, joita KA säilyttää.

Ellei näistä ole vielä löytynyt, Sinun on jalkauduttava Kansallisarkistoon tai muuhun lähimpään arkistolaitoksen toimipisteeseen ja etsittävä siellä olevista arkistoluetteloista kohdettasi.

Tässä vaiheessa kannattaa mennä suoraan tuomiokirjasignumeihin ja varata ko. seurakunnan ko. kihlakunnan ko. vuoden tuomiokirjaniteet ja tilata ne ko. toimipisteeseen, jos se ei satu olemaan niitä säilyttävä yksikkö.

Kun olet saanut niteet käytettäväksi, niitä lukemalla asia selviää tarkemmin. Niteellä (tai sen rullalla, jos on käytettävissä) on aakkostettu sisällysluettelo, josta selaamalla asianomaisten henkilöitten nimien mukaan, kantaja yleensä ensin, saat selville sivun niin, ettei Sinun tarvitse selata sokkona niteitä.


terv Matti Lund

[kapakonen]

Parhaat kiitokset Matti!
Kari Paakkonen, Piikkiö

[P. Pihlman]

Suomenkielellä kirjoitetuissa rippikirjoissa on usein merkintä RK-56 jne. Se tarkoitti rikoksen numeroa tiettynä vuonna ja löytyi tällä nimerolla erityisestä rikoskirjasta, joita seurakunnat (ehkeivät kaikki) pitivät. Itse olen "vahingossa " päässyt selamaan kyseistä rikoskirjaa ja totesin asian olevan mainitsemani kaltainen.

En vain ymmärrä miksi seurakunnat pitvät tällaista reksiteriä sillä rikokset voivat olla maallisen tuomioistuimen (käräjät) antamia ja ne löytyisivät tarkemmin julkisista tuomiokirjosta. Taisi kuulua sata vuotta sitten maan tapaan.


Papiston pitämät Kirkonkirjat: pääkirja, historiankirja, kastetut, aviokuulutukset,vihityt, kuolleet ,kirkkourin alaisina olleet, maallisessa oikeudessa tuomitut,, muuttaneet, kalustoluettelo, kirkkokokouksen
ja kirkkoneuviston pöytäkirja

P. Pihlman

[ReinoIlmari]

Saatan löytää käräjien pöytäkirjoista hakemani rikoksen käsittelyn käräjillä, mutta....mutta kun pöytäkirjan sivuja voi olla kymmeniä ja kun ne ovat vanhaa ruotsia ja lakislangia, niin ne jäävät "tavalliselta" sukututkijalta ymmärryksen ulottumattomiin ja suomentamatta.

[jukkaukkola]

Saatan löytää käräjien pöytäkirjoista hakemani rikoksen käsittelyn käräjillä, mutta....mutta kun pöytäkirjan sivuja voi olla kymmeniä ja kun ne ovat vanhaa ruotsia ja lakislangia, niin ne jäävät "tavalliselta" sukututkijalta ymmärryksen ulottumattomiin ja suomentamatta.
Totta,vaikeaa on vanha ruotsin virkakieli ymmärtää,varsinkin jos kirjuri on omaa "lakislangia"käyttänyt.Pöytäkirjan sivuja on paljon ,jos rikoksella ei ole ollut väh. 2 yhtä-aikaista todistajaa rikostapahtuman silminnäkijänä,monesti on että varsinaisessa rikos-tapahtumassa ei ole ollut paikalla kuin vastaaja ja kantaja,jotenka tapahtuman taustat on tutkittu molempien osa-puolten kannalta tarkkaan ja päätös tehty tuon mukaan.Itse olen pyytänyt noita "kokeneempia"sukututkijoita tulkitsemaan noita vaikeasti suomennettavia käräjä-pöytäkirjoja ja selvyys on tullut asiaan.