Sari H
05.11.11, 10:00
Tästä aiheesta virisi keskustelu tuolla DNA osiossa, joten siirrään Matti Lundin kirjoituksen tähän aloitukseksi. Iät ja ajat on kiistelty Vienan Karjalan asutuksen historiasta. Mistä suvut ovat sinne tulleet ja mistä runonlaulu on syntynyt.
Lueskelin tässä yhtenä päivänä kertaalleen läpi Armas Luukon vuonna 1954 julkaisemaa Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historiaa ja kiinnitin siinäkin huomiota siihen aika jyrkkään tapaan, jolla hän sulkee Vienasta päin tulleitten asuttajien mahdollisuuden ulos Pohjanmaan asuttajissa. Hän jättää ainoastaan kolme vaihtoehtoa:
1. Hämeen eli Satakunnan
2. Savon
3. Laatokan Karjalan
Siis hänen teesinsä on kärjistettynä, että kaikki ikivanhat jäljet ja merkit, mitä karjalaisuudesta löytyvät Pohjanmaan asutuksessa ovat Laatokan karjalaisuutta.
Nämä ovat ihan hyvin perusteltuja vuonna 1954 vallinneitten käsitysten valossa, mutta kysymys kuuluukin, kuinka hyvin nämä käsitykset pitävät kutinsa.
Mielestäni ne kestävät aika hyvin Satakunnan ja Savon kohdat, mutta mielestäni Karjala on ongelmallisempi.
Luukon perustelu Vienan poissulkemiselle on hyvin selvä ja kerrasta poikki: Viena oli silloin hänen mukaansa aivan asuttamaton, kun taas Laatokan Karjala samaan aikaan hyvin asutettu. Jälkimmäistä pointtia ei voida mitenkään kiistää, mutta se väite, että Vienassa ei olisi ollut asutusta, voidaan mielestäni kyseenalaistaa.
Kun Luukko päätyi käsitykseensä vuonna 1954, niin sen jälkeen Heikki Kirkinen on julkaisuut 1960- ja 1970 -luvuilla laajempia tutkimuksiaan ja myöhemmin täydentäviä kirjoituksiaan, jotka koskettelevat paljon tarkemmin kuin aikaisemmat historioitsijat Vienan asuttamista. Hän toteaa näitten selvitystensä alussa, että Vienan historiaa oli suomalaisten toimesta tutkittu siihen mennessä erittäin vähän. Kirkinen pääsi silloin käyttämään venäläisiä lähteitä, joita kukaan suomalainen historiantutkija ei ollut ennen häntä päässyt käyttämään noin 50 vuoteen eikä sitä ennen niihin ollut ilmennyt kiinnostusta! Mielestäni niistä käy ilmi käsitys, että Vienassa oli paljon aikaisemmin asutusta kuin Luukko oletti ja Vienan asutus oli keskiajalla paljon runsaampaa kuin Luukko oletti.
Itsellänikin tämä tulkinta on paljolti uskon asia kuten keskiajan historian tulkinta ylipäätään, mutta katson tässä Kirkisen tulokset enemmän suuntaa antaviksi kuin esimerkiksi Luukon.
Nimenomaan pidän Vienanmeren ja Jäämeren rantavyöhykettä osin Kirkisen tutkimustenkin valossa suotuisana vyöhykkeenä jo paljon varhaisemman asutuksen syntymiselle kuin Luukon ikäpolven käsitys oli. Meren rannan mahdollisuudet tarjosivat vaurastumisen mahdollisuuksia ja hyödykkeitä, joilla oli suurta kysyntää esimerkiksi Alankomaitten ja Brittein kauppahuoneissa.
Toisaalta Luukko ja kumppanitkaan eivät kiistä varhaista norjalaisvaikutusta, vaan tolkuttavat siitä, että norjalaiset olivat ensimmäisten joukossa verottamassa lappalaisiakin, niin Lapissa kuin Vienassakin (Vienan Lapissa), mutta jotenkin he näyttävät unohtavan sen merkityksen matkan varrella.
Nähtävästi jo viikinkiaikana merenkulkijoilla oli kiinnostusta Vienaan enkä ole oikein nähnyt kunnollisia perusteluja sille, että kun viikingit levittäytyivät kauas itään, että miksi he olisivat hylkineet Vienaa, joka oli heille niin helpon matkan päässä.
Siis olen sitä mieltä, että vienalaisia on ollut varhemmin asuttamassa Kuolan niemimaan rantoja ja pohjalaisilla ja vienalaisilla on ollut kanssakäymistä varhemmin kuin on perinteisesti oletettu. Toki kanssakäyminen on ollut erittäin vaikeaa, tarkoin reviireistä kiinnipitävää, ja on johtanut jonkinlaisiin heimokahakoihinkin jo ennen kuin vienalaiset joutuivat novgorodin vallan alle ja pohjalaiset Ruotsin vallan alle, jolloin heistä tuli etupiirisotien välikappaleita ja keskinäinen vihanpito sai näin uusia yllykkeitä. Mutta vihanpidon lisäksi on ollut muutakin kanssakäymistä.
Edelleen palaan Luukon 1954 esittämiin väittämiin, jotka olivat aikoinaan laajasti hyväksyttyjä. Siinä hän myös käy hyvin ja monipuolisesti läpi kysymyksen muinaisista kainulaisista Pohjanmaalla. Toisessa ketjussa tästä aiheesta olen valottanut sitä käsitystä, mihin historioitsijat olivat monien vaiheitten jälkeen päätyneet tässä kysymyksessä, eli että mitään kainulaisten heimoa erikseen ei ollut.
Kuitenkin 1900 -luvun alkuun asti oli aiheesta jatkuvaa väittelyä historiantutkijoiden kesken ja oli muodostunut myös yksi koulukunta, joka kannatti sitä, että kainulaiset olisivat saapuneet Pohjanmaalle nimenomaan Vienan Karjalasta ja olisivat olleet oma heimonsa, eivät samaa kuin laatokankarjalaiset. Tämä tyrmättiin vasta 1900 -luvun alussa juuri sillä perusteella, ettei Vienassa olisi ollut lainkaan asutusta siinä vaiheessa, kun kainulaiset saapuivat Pohjanmaalle.
Kehoittaisinkin olemaan varuillaan vanhimman hapatuksen suhteen, joka aina tai monessa käänteessä heittää pohdinnoista Vienan laidan yli ja sen sijaan pohjustamaan kysymystä lukemalla vaikkapa Heikki Kirkisen tutkielmat "Karjala idän kultturipiirissä" (1963) ja "Karjala Idän ja Lännen välissä" (1970).
Toivottavasti pian saamme DNA -tutkimuksistakin lisävalaisua tähän problematiikkaan.
Nythän perinteisen historiankäsityksen mukaan siis se vähä, mitä me pohjoissuomalaiset olemme Vienasta saaneet, on erittäin myöhäistä ja aivan marginaalista verrattuna siihen, mitä me olemme saaneet Laatokan Karjalasta. En väitä sitä, että olisimme siltä saaneet enemmän, mutta uskon, että DNA:kin tulee joskus osoittamaan, että sen merkitystä todellisuuteen nähden on kovin vähätelty.
terv Matti Lund
Lueskelin tässä yhtenä päivänä kertaalleen läpi Armas Luukon vuonna 1954 julkaisemaa Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historiaa ja kiinnitin siinäkin huomiota siihen aika jyrkkään tapaan, jolla hän sulkee Vienasta päin tulleitten asuttajien mahdollisuuden ulos Pohjanmaan asuttajissa. Hän jättää ainoastaan kolme vaihtoehtoa:
1. Hämeen eli Satakunnan
2. Savon
3. Laatokan Karjalan
Siis hänen teesinsä on kärjistettynä, että kaikki ikivanhat jäljet ja merkit, mitä karjalaisuudesta löytyvät Pohjanmaan asutuksessa ovat Laatokan karjalaisuutta.
Nämä ovat ihan hyvin perusteltuja vuonna 1954 vallinneitten käsitysten valossa, mutta kysymys kuuluukin, kuinka hyvin nämä käsitykset pitävät kutinsa.
Mielestäni ne kestävät aika hyvin Satakunnan ja Savon kohdat, mutta mielestäni Karjala on ongelmallisempi.
Luukon perustelu Vienan poissulkemiselle on hyvin selvä ja kerrasta poikki: Viena oli silloin hänen mukaansa aivan asuttamaton, kun taas Laatokan Karjala samaan aikaan hyvin asutettu. Jälkimmäistä pointtia ei voida mitenkään kiistää, mutta se väite, että Vienassa ei olisi ollut asutusta, voidaan mielestäni kyseenalaistaa.
Kun Luukko päätyi käsitykseensä vuonna 1954, niin sen jälkeen Heikki Kirkinen on julkaisuut 1960- ja 1970 -luvuilla laajempia tutkimuksiaan ja myöhemmin täydentäviä kirjoituksiaan, jotka koskettelevat paljon tarkemmin kuin aikaisemmat historioitsijat Vienan asuttamista. Hän toteaa näitten selvitystensä alussa, että Vienan historiaa oli suomalaisten toimesta tutkittu siihen mennessä erittäin vähän. Kirkinen pääsi silloin käyttämään venäläisiä lähteitä, joita kukaan suomalainen historiantutkija ei ollut ennen häntä päässyt käyttämään noin 50 vuoteen eikä sitä ennen niihin ollut ilmennyt kiinnostusta! Mielestäni niistä käy ilmi käsitys, että Vienassa oli paljon aikaisemmin asutusta kuin Luukko oletti ja Vienan asutus oli keskiajalla paljon runsaampaa kuin Luukko oletti.
Itsellänikin tämä tulkinta on paljolti uskon asia kuten keskiajan historian tulkinta ylipäätään, mutta katson tässä Kirkisen tulokset enemmän suuntaa antaviksi kuin esimerkiksi Luukon.
Nimenomaan pidän Vienanmeren ja Jäämeren rantavyöhykettä osin Kirkisen tutkimustenkin valossa suotuisana vyöhykkeenä jo paljon varhaisemman asutuksen syntymiselle kuin Luukon ikäpolven käsitys oli. Meren rannan mahdollisuudet tarjosivat vaurastumisen mahdollisuuksia ja hyödykkeitä, joilla oli suurta kysyntää esimerkiksi Alankomaitten ja Brittein kauppahuoneissa.
Toisaalta Luukko ja kumppanitkaan eivät kiistä varhaista norjalaisvaikutusta, vaan tolkuttavat siitä, että norjalaiset olivat ensimmäisten joukossa verottamassa lappalaisiakin, niin Lapissa kuin Vienassakin (Vienan Lapissa), mutta jotenkin he näyttävät unohtavan sen merkityksen matkan varrella.
Nähtävästi jo viikinkiaikana merenkulkijoilla oli kiinnostusta Vienaan enkä ole oikein nähnyt kunnollisia perusteluja sille, että kun viikingit levittäytyivät kauas itään, että miksi he olisivat hylkineet Vienaa, joka oli heille niin helpon matkan päässä.
Siis olen sitä mieltä, että vienalaisia on ollut varhemmin asuttamassa Kuolan niemimaan rantoja ja pohjalaisilla ja vienalaisilla on ollut kanssakäymistä varhemmin kuin on perinteisesti oletettu. Toki kanssakäyminen on ollut erittäin vaikeaa, tarkoin reviireistä kiinnipitävää, ja on johtanut jonkinlaisiin heimokahakoihinkin jo ennen kuin vienalaiset joutuivat novgorodin vallan alle ja pohjalaiset Ruotsin vallan alle, jolloin heistä tuli etupiirisotien välikappaleita ja keskinäinen vihanpito sai näin uusia yllykkeitä. Mutta vihanpidon lisäksi on ollut muutakin kanssakäymistä.
Edelleen palaan Luukon 1954 esittämiin väittämiin, jotka olivat aikoinaan laajasti hyväksyttyjä. Siinä hän myös käy hyvin ja monipuolisesti läpi kysymyksen muinaisista kainulaisista Pohjanmaalla. Toisessa ketjussa tästä aiheesta olen valottanut sitä käsitystä, mihin historioitsijat olivat monien vaiheitten jälkeen päätyneet tässä kysymyksessä, eli että mitään kainulaisten heimoa erikseen ei ollut.
Kuitenkin 1900 -luvun alkuun asti oli aiheesta jatkuvaa väittelyä historiantutkijoiden kesken ja oli muodostunut myös yksi koulukunta, joka kannatti sitä, että kainulaiset olisivat saapuneet Pohjanmaalle nimenomaan Vienan Karjalasta ja olisivat olleet oma heimonsa, eivät samaa kuin laatokankarjalaiset. Tämä tyrmättiin vasta 1900 -luvun alussa juuri sillä perusteella, ettei Vienassa olisi ollut lainkaan asutusta siinä vaiheessa, kun kainulaiset saapuivat Pohjanmaalle.
Kehoittaisinkin olemaan varuillaan vanhimman hapatuksen suhteen, joka aina tai monessa käänteessä heittää pohdinnoista Vienan laidan yli ja sen sijaan pohjustamaan kysymystä lukemalla vaikkapa Heikki Kirkisen tutkielmat "Karjala idän kultturipiirissä" (1963) ja "Karjala Idän ja Lännen välissä" (1970).
Toivottavasti pian saamme DNA -tutkimuksistakin lisävalaisua tähän problematiikkaan.
Nythän perinteisen historiankäsityksen mukaan siis se vähä, mitä me pohjoissuomalaiset olemme Vienasta saaneet, on erittäin myöhäistä ja aivan marginaalista verrattuna siihen, mitä me olemme saaneet Laatokan Karjalasta. En väitä sitä, että olisimme siltä saaneet enemmän, mutta uskon, että DNA:kin tulee joskus osoittamaan, että sen merkitystä todellisuuteen nähden on kovin vähätelty.
terv Matti Lund