Lupalappukäytännöt arkistoissa, kokemuksia?

[kkylakos]

A Metsäpuron blogikirjoistuksessa (http://metsis.blogspot.com/2011/11/maataloustiedustelu.html ) kiinnitti huomiotani kohta, joka näytti siltä kuin HMA:ssa olisi vaadittu "lupalappu" vuoden 1929 maataloustiedusteluun tutustumiseen. Mikä olisi KERRASSAAN kummallista, kun uusi lupakäytäntö koskee tiedotteen (http://www.arkisto.fi/fi/news/626/61/Uudet-lupakaeytaennoet-kirkonkirjojen-ja-siviilirekistereiden-tutkimiseen-voimaan/ ) mukaan "sata vuotta nuorempia kirkonkirjoja ja siviilirekistereitä". Maataloustiedustelu ei ole siviilirekisteri!

Minkälaisia kokemuksia lupalapuista? Onko niitä pyydetty väärästä aineistosta, jäänyt saamatta? KA:n päivystäjän kanssa juttelun perusteella lomake on koettu monimutkaiseksi täyttää ja työllistää Arkistolaitosta turhan päiten.

[Sirkkari]

Hei!

Minusta näyttää siltä, että on tarkoitettu sitä lomaketta, jolla tilataan varastosta haluttu aineisto eikä siis mitään varsinaista tutkimuslupaa.

Lupia en itsekään ole vielä anonut.

Sirkkari

[kkylakos]

Minusta näyttää siltä, että on tarkoitettu sitä lomaketta, jolla tilataan varastosta haluttu aineisto eikä siis mitään varsinaista tutkimuslupaa.

Joo, näin blogitekstiin myöhemmin tulleen kommentin perusteella. En ole HMA:ssa käynyt, joten en tiedä paljonko sikäläisessä tilauslapussa on kirjoitustilaa. KA:n vanhassa ei kysytty tutkimuksen tarkoitusta ja TMA:ssa piti vaan rinkuloida yksi vaihtoehdoista ilman lisätietoja.

[ristojohannes]

TMA:ssa luvan saaminen ainakin toimi joustavasti syyskuun alussa.
Aamulla mennessä tein anomuksen ja illalla pois lähtiessä sain käteeni, hyväksytyn luvan , sama tuli sähköpostiin seuraavana päivänä.
Alkupäivinä oli virkailijoillakin epäselvyyttä mitä sinne täytyy laittaa.
Vähän tuli vaikutelma, että se oli pelkkää byrokraattista näyttöä jonnekin suuntaan (kirkkoruhtinaille ?)
Käyttäjälle tuli samassa yhteydessä yhden uuden salanumeron opetteleminen.
Ollaan me vaikeimmistakin asioista selvitty.

[JaMaHa]

Heippa!

Me tulostimme mieheni kanssa hakemuslaput netistä ja täytettyämme ne lähetimme postitse Mikkelin maakunta-arkistoon. Parin päivän päästä sieltä tuli sähköpostiin myönteinen lupalappu. Kävimme sitten Turun maakunta-arkistossa lappuinemme ja vietimme yhden tutkintapäivän siellä. Näppärää, kun pääsi Mikkelin sijasta Turkuun, jonne on huomattavasti lyhyempi matka meiltä.

Turussa oli mukava henkilökunta, joka opasti meidät pääsemään alkuun koneiden kanssa ja lisäseurakuntien saaminen tutkittavaksi onnistui sekin hienosti. Tutkimme siis luovutettua Karjalaa. Ainoat huonot puolet olivat itse tietokoneet, joiden yhteydet digiarkistoon pätkivät turhan usein ja tietojen etsiminen oli hieman monimutkaista. Mutta ehkä tuohon jälkimmäiseen ongelmaan harjaantuu ajan saatossa.


Terv. Jaana

[ametsapuro]

Nyt meni lupaliput ja laput minun takiani sekaisin.
En todellakaan muista mitä sen lupalapun päällä luki mutta suurin veikkaus on "Käyttölupahakemus". Siltä se muistikuvani mukaan näyttää.
Mutta huomatkaa, olin intoa piukassa, silmät pyöreinä ja ekaa kertaa täyttämässä kyseistä lomaketta. Mietin vain kovasti että kirjoitan siihen varmasti oikeat asiat ja että saan materiaalin eteeni :) Juuri tämän takia haluaisin aina kopion näistä lipuista ja lapuista jotta muistan sitten varmasti kaiken ollessani pää piukassa uutta asiaa.

Olen täyttänyt useamman kerran sen pienen lapun jolla materiaalia haettiin makasiinista ja siitä ympyröitiin se kohta "Sukututkimus". Nämä laput on Hämeenlinnassa kuulemma jo siirretty arkistoon :)
Ja täytin myös lupalapun "100 vuotta vanhojen ja sitä nuorempien väestörekisteriasiakirjojen käyttöön tutkijasalissa" ja sain seuraavana arkipäivänä luvan sähköpostiini. Hämmästyin kuinka nopeasti se kävi. Harmi vaan kun siitä eniten kiinnostavasta kunnasta ei tietenkään noita uudempia kirjoja ole saatavilla. Pitäisköhän alkaa pommittaa seurakuntaa pyynnöillä...

Kiitos Kaisa kun kysyit tästä lupalapusta. Lähteiden merkitsemistä ei voi korostaa liikaa ja tämä minun ylimalkaisesti heittämäni "lupalappu", varsinkin kun kaikenmaailman lupia kysellään joka paikassa, tulkittiin erilaiseksi kuin mitä minä tarkoitin. Opin jälleen uutta!

-Anne