Arpa nro 1. Miksi kuitenkin vapaasti Amerikkaan?

[Laardi]

Erään arpa nro 1:n nostaneen sukulaisen kohdalla lukee rippikirjassa v. 1901, että tämä oli päässyt lähtemään vapaasti Amerikkaan. Lähtö oli huhtikuussa 1901, uusi asevelvollisuuslaki astui voimaan heinäkuussa. Voisiko siis päätellä, että henkilö lähti karkuun Venäjän armeijaan joutumista, olihan helmikuun manifestin perusteella jo tiedossa, mitä tuleman pitää?

Mitä tämän muotoilun "vapaasti" (tai vastaava) takana voisi olla, jos kuitenkin on vakinaiseen väkeen joutunut?

Löysin saman henkilön tiedot USA:n armijan värväyskortista v. 1918, jossa lukee, että henkilöltä puuttuu etusormi. Tietoa ei ole, onko sormi menetetty jo Suomessa vai vasta Amerikassa, mutta sormen puuttuminen luultavasti olisi ollut riittävä syy päästä vapaasti lähtemään Amerikkaan. Mitä muita syitä voisi vastaavassa tilanteessa olla?

[PVuorio]

Hej

Oletko löytänyt sukulaisesi myös Siirtolaisuusinstituutin matkustaja- tai passiluettelosta? Tai onko hän lähtenyt ”vapaamatkustajana” muita teitä? Suomesta ilman passia tms?

t Pertti Vuorio

[Laardi]

Hej

Oletko löytänyt sukulaisesi myös Siirtolaisuusinstituutin matkustaja- tai passiluettelosta? Tai onko hän lähtenyt ”vapaamatkustajana” muita teitä? Suomesta ilman passia tms?

t Pertti Vuorio

Löytyy sekä Siirtolaisinstituutin luetteloista että Ellis Islandin luettelosta.

Pystyisikö tuota asiaa selvittämään mitenkään mistään suomalaisesta arkistosta? Kuka tällaisessa asiassa oli tuohon aikaan viranomainen (jos sellaista oli), jolta lupa heltisi?

[PVuorio]

Hej

Eiköhän se ollut passin myöntävä viranomainen. Lääninhallitus.

Muilla tavoin menneistä kertova on Anna-Leena Toivosen: " Etelä-Pohjanmaan valtamerentakainen siirtolaisuus 1867-1930"
Kertoo mm monista muistakin tavoista siirtyä ulkomaille tuona aikana.

t Pertti Vuorio

[Laardi]

Kiitos tiedoista. Vakassa tutkiskelin lääninhallituksen arkistoluetteloa ja kyllähän sieltä löytyi vaikka mitä, mitä pitäisi päästä tutkimaan.

Vakasta pääsemmekin kestikievarien päiväkirjojen kautta Wikipediaan/Kestikievari: "Kestikievarin isäntä oli vapautettu sotaväkipalveluksesta". Tiedän, että tämän sukulaisen kotitalo on ollut kestikievarina (tai sukulaiset ainakin puhuvat niin), mutta en tiedä, oliko enää vuonna 1901. Hänen isänsä oli kuitenkin tuolloin vielä elossa, mutta ulottuiko vapautus poikiin...

[PVuorio]

Hej

Ihan vain olettaisin, että häntä ei ole vapautettu palveluksesta, koska on arvankin nostanut. Toisaalta taas ei kait se ole silti estänyt esim. määräaikaisen passin saantia, vuodeksi tai muuksi vastaavaksi ajaksi. Myöskään ei taida olla tiedossa mihin maahan hän oli passihakemuksensa mukaan lähdössä. Tuskin silti passin myöntäjäkään tuohon aikaan uskoi kotimaahan paluuseen ja palvelukseen astumiseen. . Jään mielenkiinnolla kuuntelulle miten asia etenee. Onnea vaan tiedon haussa

t Pertti Vuorio

[TimoT]

Minun vaarini kyllä sai puolen vuoden passin Amerikkaan, vaikka palvelukseenastumismääräys oli päällä. Hänen kaverinsa vastaavasti oli pakoillut koko kutsuntaa, silti hänellekin oli myönnetty tuo samainen puolen vuoden passi. Eli nuo kutsuntaan liittyvät asiat eivät liene tuolloin estäneet passin myöntämistä. Vaari sittemmin palasi, mutta kaveri jäi pysyvästi Amerikkaan.

[Heikki Koskela]

Minulle on jäänyt sellainen ymmärrys tässä passi-asiassa, että passia myöntävä viranomainen (nimismies ?) käänsi katseensa tarvittaessa toiseen suuntaan myöntäessään passia joillekin henkilöille. Hän oli sitoutunut vallitsevaan käsitykseen silloisen ajan sotapalveluksesta ja sen merkityksestä. Voin olla väärässäkin mutta monet seikat sukutukimuksen yhteydessä viittaavat tähän suuntaan.

[Laardi]

Passi on myönnetty kahdeksi vuodeksi, mutta muistin väärin: nimeä ei ole matkustajaluettelossa - Ellis Islandin listasta kuitenkin löytyy. Onko sillä merkitystä, ettei löydy Siirtolaisuusinstituutin matkustajaluettelosta?

Edit: Passin on myöntänyt Kokkolan maistraatti, kohdemaaksi on merkitty P-Amerikka.

[PVuorio]

Hej

Eihän sillä mitään merkitystä ole onko siinä luettelossa vai ei. Onhan kuitenkin perille onnellisesti päässyt.
Voi olla, että on lähtenyt Göteborgin kautta tai pitänyt nimensä yhtä salassa kuin tälläkin foorumilla (eikä silläkään ole merkitystä). Göteborgin kautta lähteneistä on myös muistakseni olemassa luettelot mm SSS:n kirjastossa dvd:llä.

t Pertti Vuorio

[Antti Järvenpää]

Kun lueskelen kysymystä ja kommentteja, niin jään miettimään, mitä perusteluja on nykyään tai aikaisemmin passin epäämiselle. Tietämättömyytäni tässä kyselen. Ainakin itselläni oli aikanaan kokoajan passi asevelvollisuudesta riippumatta.

Omat nykyajan kokemukset eivät tietenkään paljoa todista, mutta toisaalta ainakaan itselläni ei ole mitään mielikuvaa, miksi passi voitaisiin evätä. Venäjällähän ja sittemmin Neuvostoliitossa oli monia syitä ja tarvittaessa keksittiin lisää. Periaatteessahan passi on vain matkustusasiakirja, joka kertoo viranomaisen vahvistamat henkilön henkilötiedot ja kansallisuuden. Viro on sitten oma lukunsa, joka ei anna heidän passiaan niille venäläisille jotka eivät täytä heidän paragraffejaan. Mutta heilläkin maasta saa lähteä, mutta takaisin ei ole tulemista.

Omasta lähipiiristä toki tiedän, että esim. sodan jälkeen oli vaikea saada passia. En kuitenkaan tiedä edes sitä, miksi näin oli, vai oliko se vain viranomaisvallan näyttöä.

[PVuorio]

Hej

En myöskään tiedä nykykäytäntöä, mutta kyllä sotilaspiirien esikunnissa vielä 1950-luvulla kirjoiteltiin esteettömyystodistuksia. Tuo aikaisemmin mainitsemani kirja tuo kyllä esiin monelaisia temppuja ja matkoja ulkomaille lähdettäessä. On passin ostoa, vääriä passeja, samalla passilla Jälasjärveltä lähteneitä, Monäsin passia etc. Todeksi tulee myös esitetty epäily nimismiesten yms katsomisesta hieman sivuun sortokaudella.

t Pertti Vuorio

[Antti Järvenpää]

Kaivoin esille muutaman passisäädöksen, joista yksikään ei taida osua kysymyksen kohdalle, mutta antavat ehkä jonkinmoisen yleiskuvan esteistä myöstää passia.



Nykyisin passin myöntämisen esteet
Passi voidaan evätä henkilöltä:
1) jos henkilön todennäköisin syin epäillään syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vähintään vuoden vankeusrangaistus ja jota koskeva esitutkinta tai syyteharkinta on kesken taikka josta henkilö on syytteessä tai jonka johdosta henkilö on etsintäkuulutettu;
2) joka on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen eikä ole rangaistusta suorittanut;
3) joka on 28 vuotta täyttänyt asevelvollinen, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 30 vuotta, jollei hän osoita, ettei maanpuolustusvelvollisuus ole esteenä passin antamiselle.

1986

1986 lain passin myöntamisen esteet
Passi voidaan evätä henkilöltä:
1) jota vastaan poliisille tai syyttäjälle on tehty aiheellisena pidettävä ilmianto rikoksesta, josta saattaa seurata yli vuoden vankeusrangaistus, taikka joka on epäiltynä etsintäkuulutettu tai syytteessä tällaisesta rikoksesta;
2) joka on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai asetuksella säädettävän päiväsakkomäärän ylittävään sakkorangaistukseen eikä ole rangaistusta suorittanut;
3) joka on merkitty sakkorangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 20 a §:ssä tarkoitettuun saamisrekisteriin asetuksella säädettävän markkamäärän ylittävän maksamattoman saamisen vuoksi;
4) jonka voidaan perustellusti odottaa passia hyväksi käyttäen tekevän rikoksen;
5) jonka on todettu olevan kykenemätön huolehtimaan itsestään; tai
6) joka on seitsemäntoista mutta ei kolmeakymmentä vuotta täyttänyt asevelvollinen, jos hän ei osoita, ettei asevelvollisuus ole esteenä passin antamiselle.
Passia ei anneta henkilölle:
1) jolle lapsen elatuksen turvaamisesta annetun lain (122/77) 34 §:n 1 tai 2 momentin nojalla on kielletty antamasta passia; tai
2) joka on ulosottolain 7 luvun 10 §:ssä tarkoitetun matkustamiskiellon alainen.

Passisäädös 1858
Me Aleksander Toinen teemme tiettäväksi: Armossa hyväksi katsoneemme säätää:
• 1) että Suomen alamaiset ylipäänsä saakoot passin ulkomaalla ollakseen korkeintansa viisi vuotta; ja
• 2) että niiden henkien, jotka asianomaisella luvalla ovat matkustaneet vieraille maille ja siellä tahtovat viipyä passissansa määrätyn ajan ylitse, pitää siihen lupaa hakeman siltä läänihallitukselta, jonka passilla Suomesta ovat lähteneet, ollen tämän hallituksen vallassa mietinnön mukaan semmoiseen hakemukseen suostua.
Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot.

Helsingistä,
17 p. Syyskuuta 1858.