Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Huutolaiset
Mauno Väänänen
21.10.11, 10:19
Löytyykö tiedostoja joihin olisi merkitty eri pitäjien huutolaiset eri aikoina?
Enpä usko että löytyy sillä sen verran paljon heitä oli ja henkilöt vaihtelivat vuodesta toiseen jne.
Itse olen bongannut heitä mm. rippikirjojen viimeisiltä sivuilta
Juha
Eri pitäjien kunnallislautakuntien pöytäkirjoista 1900-luvun alkupuolelta saattaa löytyä tietoja huutolaisista. Joissakin pitäjissä oli erikseen köyhäinhoitolautakunta, jonka vastuulla oli sen ajan sosiaalihuolto.
Eri pitäjien kunnallislautakuntien pöytäkirjoista 1900-luvun alkupuolelta saattaa löytyä tietoja huutolaisista. Joissakin pitäjissä oli erikseen köyhäinhoitolautakunta, jonka vastuulla oli sen ajan sosiaalihuolto.
Tämä saattaa selvitä kunnan (kaupungin) arkistosta, jos sattuu olemaan sellainen arkistonhoitaja, joka jaksaa nostaa takalistonsa tuolistaan ja hakea asiakirjat nähtäville.
Oma kokemukseni on nimittäin sellainen, että ei jaksanut. Soitin edellisenä päivänä ja asian piti olla selvä. Paikalle tultuani minulle sanottiin, että arkistossa olleen vesivahingin takia niitä ei voida tuoda. No sattui olemaan tosi helteinen päivä, vieläpä iltapäivä, eli kunnan virkamieheltä ei voi mahdottomia moisessa tilanteessa vaatia. Kyselin paikallisilta tästä vesivahingosta ja se oli muille tuntematon juttu.
Summaten: huutolaisten kohtalo on eräissä maalaiskunnissä edelleen niin arka asia, että sitä ei haluta avata. Siinähän paljastuisi ketkä ökyisännät käyttivät härskeimmin hyväkseen näitä (useimmiten) orpoja.
P.S. tämäkin juonne taitaa liittyä kirkon kieltaiseen kantaan avata sukututkimukselle 1900-luvun alkupuolen rippikirjoja.
Heikki Koskela
21.10.11, 20:19
Sijoitustoiminnan tarkoitus oli alunperin auttaa orpoja tai sijoitettavia lapsia taloihin, jotta he vosivat saada elantonsa tekemällä työtä taloissa. Laki oli tarkoitettu heidän auttamiseksi mutta se (laki) kääntyi itseään vastaan alusta alkaen.
Ajoittain - kerran vuodessa - kunta järjesti tilaisuuden, jossa kaupattiin huutolaisiksi tarkoitettuja lapsia ja vanhuksia taloihin ja pienimmäm tarjouspyynnön tehnyt talollinen sai huutolaisen hoitaakseen. Kunnan tavoitteena oli siis saada huutolainen hoitoon taloihin yhteiskunnan maksun päälle ja halvin tarjous oli kunnalle edullisin.
Toiminta oli nykyisen mittapuun mukaan erittäin nöyryyttävää huutolaista kohtaan, joka saattoi joskus joutua lähes orjan asemaan riippuen isännän tahdosta. Joitakin saattoi onnistaa.
Minä olen tavannut aikoinaan huutolaisiksi myytyjä ihmisiä sillä vielä ennen sotia huutolaisia pidettiin taloissa. En osaa sanoa oliko toiminta edes enää lainvoimaista mutta näin kutenkin tapahtui. Vanhemmalla iällä he sitten kertoivat omista kohtaloistaan.
Tässä yhteydessä voisi keskustella myös Mikkelinpäivän pestuumarkkinoista joissa piiat ja rengit vaihtoi taloja. Oma tätini lähti kotipitäjästään 300 km päähän palvelukseen, joka päättiyi lyhyeen kun äiti kuoli ja pienet sisaret tarvitsi huolenpitäjän.
Olavi
Kiinnostaisi minuakin.
Isoisäni (ädin isä) joutui n. 10-vuotiaana huutolaiseksi "saatuaan" äitipuolen kolme vuotta aiemmin. Mielenkiintoista olisi tietää missä taloissa hän joutui olemaan - myöhemmissä rippikirjoissa hänet löytää renkinä, vuoronperään kolmessa eri talossa. Tällöin hän on ollut kuitenkin jo vähän vanhempi.
Isoisä kuoli vuonna 1945 eli minulla ei ole näistä muuta kuin toisen käden tietoa. Huutolaispoika teki niin tolkusti töitä että pääsi vuonna 1908 torppariksi ja lokakuun 24. päivänä vuonna 1919 lunasti torpan vuokranantajaltaan omaksi.
Ylikiiminki on kyseessä ja ajankohta todennäköisesti alkaen vuodesta 1890.
-Solja
Heikki Koskela
21.10.11, 23:25
Löytyykö tiedostoja joihin olisi merkitty eri pitäjien huutolaiset eri aikoina?
Luulenpa löytyvän kuntien arkistoista tietoja tällaisesta asiasta. Olihan se toki kunnallista toimintaa ja vielä lainmukaista. Ei tarvitse seurakuntien arkistoissa edes käydä. Voidaan väistää sadan vuoden sääntö.
Mauno Väänänen
22.10.11, 09:40
Löytyisköhän mistään Pälkjärven kunnan arkistoja?
Kiinnostaisi minuakin.
Isoisäni (ädin isä) joutui n. 10-vuotiaana huutolaiseksi "saatuaan" äitipuolen kolme vuotta aiemmin. Mielenkiintoista olisi tietää missä taloissa hän joutui olemaan - myöhemmissä rippikirjoissa hänet löytää renkinä, vuoronperään kolmessa eri talossa. Tällöin hän on ollut kuitenkin jo vähän vanhempi.
Isoisä kuoli vuonna 1945 eli minulla ei ole näistä muuta kuin toisen käden tietoa. Huutolaispoika teki niin tolkusti töitä että pääsi vuonna 1908 torppariksi ja lokakuun 24. päivänä vuonna 1919 lunasti torpan vuokranantajaltaan omaksi.
Ylikiiminki on kyseessä ja ajankohta todennäköisesti alkaen vuodesta 1890.
-Solja
Hei
Olet varmaan huomannut, että Ylikiimingin Pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjoissa on suomenkielisiä pöytäkirjoja köyhäinruotijaosta vuodelle 1867 saakka.
Kaipaamaasi asiaanhan niistä ei ole apua, mutta mielenkiintoisia keinoja näkyy olleen käytössä "köyhäin ja kivuloisten" avustamiseksi: jyvälahjoitusta, kinkerikuntain kiertämistä, kylänkiertämistä, huutokaupalla myymistä....
Äitini 1870 Muhoksella aviottomana syntynyt isä on tiettävästi myös ollut huutolaisena puolenkymmenen vuoden ikäisestä lähtien, mutta en minäkään ole saanut tietooni sijoituspaikkaa. Rippikirjassa näkyy kuitenkin äitinsä kanssa samalla sivulla.
Heikki Koskela
22.10.11, 12:07
Löytyisköhän mistään Pälkjärven kunnan arkistoja?
Kannattaa aloittaa Arkistolaitoksesta, jonne luovutettujen alueitten (kunta/seurakunta/yksityiset) arkistoja on siirretty. Sitten on maakunta-arkistot, joihin on koottu myös mm. kuntien arkistoja. Itse en ole ollut tekemisissä asian kanssa.
K. Sandström
24.10.11, 19:55
Osaako joku kertoa milloin tämä lopetettiin? Meillä on suvussa 1930-luvun alussa syntynyt henkilö joka on ollut lapsena omien sanojensa mukaan huutolaisena.
Heikki Koskela
24.10.11, 20:25
Osaako joku kertoa milloin tämä lopetettiin? Meillä on suvussa 1930-luvun alussa syntynyt henkilö joka on ollut lapsena omien sanojensa mukaan huutolaisena.
Minäkin tunnen kotikylästäni erään perheen, jonka kaikki seitsemän lasta 1 tyttö ja 7 poikaa, kaikki ovat jo kuolleet) sijoitettiin kylän eri taloihin. Tämä tapahtui ennen sotia. Mutta käsitykseni on, että heidät sijoitettiin eri taloihin ei-huutolaisina. Voi olla niinkin, että he pitivät sijoitusta huutolaisuutena mutta sitä ei varmaan enää tuohon aikaan ollut.
Käsitykseni on, ettei huutolaisuus-kulttuuri kuitenkaan loppunut yht'äkkiä vaan jatkui vielä joissakin kunnissa uudistustenkin jälkeen. Se oli edullinen "sosiaalinen" toimi sekä kunnille että taloille, joissa tarvittiin edullista työvoimaa halvalla. Toiminnassa pelasivat kapitalismin lait.
Pistänpä minäkin lusikkani soppaan.
Sukututkimusta tehdessäni löysin suvustani Jaakko Nikkisen, joka kirjojen joukosta löysin vuonna 1922 julkaistun huutolaisaiheisen kirjan.
Onnistuinkin sen hankkimaan antikvariaatista.
Arvelen, että kirjoittajalla on ollut jotain todenperäistä tietoa huutolaisuudesta.
Liikuttava kirja.
Tämän vuoden alkupuolella ilmestyi Jouko Halmekosken kirjoittama kirja "Orjamarkkinat", joka kertoo huutolaisten kohtaloista.
http://kaikenvoilukea.blogspot.com/2011/02/jouko-halmekoski-orjamarkkinat.html
Irkku
jukkaukkola
24.10.11, 22:32
Löytyykö tiedostoja joihin olisi merkitty eri pitäjien huutolaiset eri aikoina?
tuolta linkistä saattas löytyä ,mutta aineisto on käyttörajoitettu 100 v.Henkikirjoittajat – Portti (http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Henkikirjoittajat)
Käsitykseni on, ettei huutolaisuus-kulttuuri kuitenkaan loppunut yht'äkkiä vaan jatkui vielä joissakin kunnissa uudistustenkin jälkeen. Se oli edullinen "sosiaalinen" toimi sekä kunnille että taloille, joissa tarvittiin edullista työvoimaa halvalla. Toiminnassa pelasivat kapitalismin lait.
Tähän täytyy lisätä, että "huutolaisuus" kohtasi mitä todennäköisimmin lapsen tai toimintakyvyttömän aikuisen jos hänellä ei ollut lähisukua, joka olisi ottanut vastuun. Nimittäin pienissä maalaiskunnissa ei ollut mitään "lastenkoteja".
Tunnen läheltä tapauksen, jossa neljä 7 - 14 vuotiasta täysorpoa lasta sijoittui sukulaisiin. Nuorin enolleen ja isommat serkkujensa taloihin. Nuorin näistä kiitteli myöhemmin sukuaan, että heitä ketään ei kohdannut huutolaisen osa, vaan vastuuntuntoisten sukulaisten hoiva. Eihän sekään mitään juhlaa taannut, mutta auttoi jokaisen aikuisuuden kynnykselle.
Tätä tapausta on myöhemmin selitetty kysymyksellä, että oletteko nähneet kerjäävää körttiläistä? Niissä yhteisöissä ei nimittäin suuremmin katsella toisen hätää, vaan toimitaan oma-aloitteisesti.
Heikki Koskela
29.10.11, 08:27
Käsitykseni on, ettei huutolaisuus-kulttuuri kuitenkaan loppunut yht'äkkiä vaan jatkui vielä joissakin kunnissa uudistustenkin jälkeen. Se oli edullinen "sosiaalinen" toimi sekä kunnille että taloille, joissa tarvittiin edullista työvoimaa halvalla. Toiminnassa pelasivat kapitalismin lait.
Kävin aamusella obligatorisella aamukahvilla kahvilassa ja selasin tavan mukaan lehdet läpi. Yhdessä lehdessä oli kirjoitus, jonka tähden minun piti tehdä omaan kirjoitukseeni lisäys.
Siinä vahvistettiin oma oletukseni koskien huutolaisasiaa. Tietenkin se oli lehteen kirjoittettu erittäin sivistyneeseen tapaan syyllistämättä ketään. Uutinen kertoi, että lapsien huostaanotto on siirtymässä kiihtyvällä vauhdilla markkinavoimien haltuun (sanavalinta minun). Se tarkoittaa sitä, että vanha huutolais-kulttuuri on palaamassa takaisin. Kunnat, joiden tehtävänä on yleisesti ottaen hoitaa sosiaalisia kunnallisia ongelmia, ovat "ulkoistamassa" lasten huostaanoton markkinavoimien pyörittämiin lastenkoteihin. Kun alkaa esiintyä kilpailua lasten huostaanotosta kuntien on helppo tehdä valintoja ottamalla huomioon halvimmat tarjoukset huostaanotosta. Talollisten tilalla ovat nyt rahalle persot markkinavoimat. Ollaan astuttu sata vuotta taaksepäin. Toiminnassa pelaa jälleen kapitalismin lait.
Heikki Koskelan kirjoitus palaamisesta huutolaisaikaan ulkoistamisen muodossa palautti mieleen että Ruotsissa järjestetään julkinen anteeksipyyntö yhteiskunnan hylkäämille lapsille 21 marraskuuta 2011 Tukholman kaupungintalolla.
Tässä linkki joka valitettavasti on ruotsiksi. (Upprättelseceremoni för vanvårdade).
http://svt.se/2.22620/1.2566863/upprattelseceremoni_for_vanvardade
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.