Viinikka

[sukutut642]

Alavudelle muutti 1600-luvun lopulla asumaan eräs esi-isäni Josef Martinpoika Viinikka. Asettui asumaan Lapuanjoen varteen viimeistään vuonna 1695. (Eero Kojonen: Alavuden historia I). Hän tuli Pirkanmaalta, Ylöjärven Pohjankylästä, jossa oli Viinikan talo. Sukua tunnetaan siellä (Ylöjärven talonhaltijaluettelon mukaan) ainakin kolme polvea taaksepäin.
Tamperettahan ei silloin ollut vielä olemassakaan ja koko Ylöjärvi kuului Pirkkalaan. Nyky-Tampereella on sen sijaan hyvin tunnettu kaupunginosa nimeltä Viinikka, tosin kaukana Ylöjärvestä. Olenkin usein pohtinut, onkohan kaupunginosa saanut nimensä juuri tästä talosta vai onko Tampereella ollut jokin toinen Viinikka. Ja mitähän muuten nimi yleensä tarkoittaa? Nimeä löytyy kyllä muualtakin Suomesta.
Terv.AA

[Matti Lund]

... Nyky-Tampereella on sen sijaan hyvin tunnettu kaupunginosa nimeltä Viinikka, tosin kaukana Ylöjärvestä. Olenkin usein pohtinut, onkohan kaupunginosa saanut nimensä juuri tästä talosta vai onko Tampereella ollut jokin toinen Viinikka. Ja mitähän muuten nimi yleensä tarkoittaa? Nimeä löytyy kyllä muualtakin Suomesta.
Terv.AA


Uskon, että Viinikka -nimet eri puolilla Suomea ovat jäänteitä etunimeltään Viinikka -nimisistä asuttajista ja maanomistajista.

Nimeä näkee vielä silloin tällöin aivan vanhimmissa voudintililuetteloissa ja joidenkin keskiaikaisten asiakirjojen nimien seassa, esimerkiksi patronyymissä "uinnickzon".

Itse kansanomainen nimi saattaa juontua jo pakana-ajalta päätellen mm. nimen vokaalinpidennyksestä, mutta mielestäni sitä vastaa pyhimyskalenterissa Vincentius -nimi.


Vincentiukseksi kirjattuja isännännimiä löytyy esimerkiksi Pohjanmaalta vielä 1600 -luvunkin puolelta.


Mielestäni Vincentiuksesta on kansan pariin johdettu useampia sen suuhun paremmin sopivia etunimiä.

Viinikka tai Vinnikka on johdettavissa Vincentiuksen etuosasta ja on nähtävästikin sopinut hämäläiseen puheenparteen kuten samalla tavalla typistettyinä monet muutkin pitkät tai kaksiosaiset nimet.


Sen sijaan Vincentius -nimen takaosasta tulee Etelä-Pohjanmaan Säntti -nimet. Tämä on sopinut paremmin eteläpohjalaisten puheenparteen siitä huolimatta, että siinä on myös selvää hämäläistä sekoitusta. Itsellänikin menevät juuret mm. Kurikan Mietaan Sänttiin, josta löytyy isännännimenä veroluetteloihin kirjattuna muoto Vincentius.

Etelä-Pohjanmaan pohjoisosassa on muistaakseni yksi Viinikka (vanhaa Kokkolan maalaispitäjää), joka tulee isännän etunimestä, mutta sen eteläpuolella tavattavat muutamat Viinikka -nimet kuten Alavudella, taitavatkin olla Hämeen puolelta kulkeutuneita.

Jotkin savolaiset Viina -nimet lienevät johdettavissa samasta etunimestä, mutta tietysti on viina -nimissä on ihan muutakin pohjaa.

Vincentiushan on nykyään aika yleinen etunimi maailmalla, vaikkei enää Suomessa eikä Skandinaviassa. Sitä tapaa ihan latinalaisessa muodossa, mutta englanninkielisissä maissa lyhyempi muoto Vince taitaa olla suositumpi. Italiassa se on Vincenzo kuten säveltäjä Vincenzo Bellini (1801-35) tai Vincenzo Nibali (s. 1984), jo suurta mainetta niittänyt kilpapyöräilijä, jotka molemmat ovat sisilialaissyntyisiä.


Sanan etymologiaan mennäkseni, vincentius tarkoittaa latinassa valloittajaa, voittajaa.


terv Matti Lund

[KKujansuu]

Tämmöistä löytyi myös:

Mikkosen ja Paikkalan kirjan Sukunimet mukaan Viinikka-nimen "taustalla on alasaksalaislähtöinen miehennimi, joka on kotiutunut suomalaiseenkin nimivarantoon 1500-luvulle tultaessa joko muodinomaisesti lainautumalla saksalaisilta tai juurtumalla vieraiden asuttajien mukana. Nimen kantana on miehennimi Winold (Wini), josta on käytetty myös asuja Winicho, Winika jne. 1400-1500-luvulla Viinikka esiintyy etu- tai lisänimenä lähinnä Varsinais-Suomessa, satakuntalais-hämäläisellä alueella, Karjalankannaksella sekä Pohjois-Pohjanmaalla."

Löysin myös teoksen Pertti Järvinen: Viinikan ja Nekalan historiaa, verkossa osoitteessa

http://web.archive.org/web/20071212211528/http://www.mansetori.fi/viinikkalanhistoriaa/artikkel/pjsis.htm

Siinä ei tosin tarkemmin kuvata nimen historiaa, todetaan vain esim. että "Otavala oli 1500-luvulla ollut kylä, johon kuului kolme taloa, niistä yksi Viinikkala". Lisätietona mainitaan että Tampereen Tuomiokirkkokadun entinen nimi on ollut Viinikankatu.

Kari

[Matti Heiniemi]

Näitä alasaksalaista lähtöä olevia kka-päätteisiä henkilönimiä kotiutui Hansa-aikoina suuri määrä suomalaiseen talonnimi- ja sukunimikäyttöön. Tyypillisiä esimerkkejä joko sellaisenaan tai jollain loppupäätteellä jatkettuna ovat mm. Asikka, Avikka, Hallikka, Hartikka, Hintikka, Laatikka, Lyytikkä, Raasakka, Raatikka, Reinikka, Tiilikka, Viinikka ja Vitikka. Viljo Nissilä on tehnyt germaanisesta nimiaineistosta erinomaisen tiivistelmän julkaisuun "Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 4" (Helsinki 1980).

[mika68]

Näitä alasaksalaista lähtöä olevia kka-päätteisiä henkilönimiä kotiutui Hansa-aikoina suuri määrä suomalaiseen talonnimi- ja sukunimikäyttöön. Tyypillisiä esimerkkejä joko sellaisenaan tai jollain loppupäätteellä jatkettuna ovat mm. Asikka, Avikka, Hallikka, Hartikka, Hintikka, Laatikka, Lyytikkä, Raasakka, Raatikka, Reinikka, Tiilikka, Viinikka ja Vitikka. Viljo Nissilä on tehnyt germaanisesta nimiaineistosta erinomaisen tiivistelmän julkaisuun "Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 4" (Helsinki 1980).

Kemin Liedakkalahan on kuulemma saksalaislähtöinen nimi, johdettu Liedecke-nimestä. Lähistöllä sijaitsee Lyypäkinjärvi eli Lyypekinjärvi (saksalainen hansakaupunki Lübeck eli Lyypekki).
Kemijokisuulle on kai asettunut saksalaisia siirtolaisia keskiajalla (Hansa-kaudella).
Joten samaa -kka päätteistä alasaksalaista eli pohjois-saksalaista nimistöä lienee Liedakkalakin.
Kemin seudulla on myös ollut Raatikka -sukunimeä. Oliskohan Kemin Liedakkalassa ollut Fläncke (Flänki) - niminen talokin eli sukunimi saksalaisperäinen?

Tuota Raasakka -nimeähän on ollut myös Sodankylässä viimeistään 1700-luvulla. Sen aikaisissa rippikirjoissa se on muodossa Rasacka. Jotenkin vaikuttaa ,että se ei ole saamelainen. Voisi hyvinkin olla sekin saksalaisperäinen nimiasultaan. Tuossa esim. Matti Hannunpoika Raasakka perheineen http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/sodankyla/rippikirja_1731-1749_ik367/11.htm (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3929&pnum=11)

[mika68]

Lisäyksenä, että Rasacka ei välttämättä ole saamelainen alunperin, vaan saksalainen sukunimi Sodankylässäkin.
Pitää varmaan muistaa, että ruotsin kielihän on hyvin lähellä saksan kieltä, joten noita -kka-päätteisiä nimiä saattaa olla ruotsalaisperäisinäkin.

[Matti Lund]

Uskon, että Viinikka -nimet eri puolilla Suomea ovat jäänteitä etunimeltään Viinikka -nimisistä asuttajista ja maanomistajista.

Nimeä näkee vielä silloin tällöin aivan vanhimmissa voudintililuetteloissa ja joidenkin keskiaikaisten asiakirjojen nimien seassa, esimerkiksi patronyymissä "uinnickzon".

Itse kansanomainen nimi saattaa juontua jo pakana-ajalta päätellen mm. nimen vokaalinpidennyksestä, mutta mielestäni sitä vastaa pyhimyskalenterissa Vincentius -nimi.


Vincentiukseksi kirjattuja isännännimiä löytyy esimerkiksi Pohjanmaalta vielä 1600 -luvunkin puolelta.


Mielestäni Vincentiuksesta on kansan pariin johdettu useampia sen suuhun paremmin sopivia etunimiä.

Viinikka tai Vinnikka on johdettavissa Vincentiuksen etuosasta ja on nähtävästikin sopinut hämäläiseen puheenparteen kuten samalla tavalla typistettyinä monet muutkin pitkät tai kaksiosaiset nimet.


Sen sijaan Vincentius -nimen takaosasta tulee Etelä-Pohjanmaan Säntti -nimet. Tämä on sopinut paremmin eteläpohjalaisten puheenparteen siitä huolimatta, että siinä on myös selvää hämäläistä sekoitusta. Itsellänikin menevät juuret mm. Kurikan Mietaan Sänttiin, josta löytyy isännännimenä veroluetteloihin kirjattuna muoto Vincentius.

Etelä-Pohjanmaan pohjoisosassa on muistaakseni yksi Viinikka (vanhaa Kokkolan maalaispitäjää), joka tulee isännän etunimestä, mutta sen eteläpuolella tavattavat muutamat Viinikka -nimet kuten Alavudella, taitavatkin olla Hämeen puolelta kulkeutuneita.

Jotkin savolaiset Viina -nimet lienevät johdettavissa samasta etunimestä, mutta tietysti on viina -nimissä on ihan muutakin pohjaa.

Vincentiushan on nykyään aika yleinen etunimi maailmalla, vaikkei enää Suomessa eikä Skandinaviassa. Sitä tapaa ihan latinalaisessa muodossa, mutta englanninkielisissä maissa lyhyempi muoto Vince taitaa olla suositumpi. Italiassa se on Vincenzo kuten säveltäjä Vincenzo Bellini (1801-35) tai Vincenzo Nibali (s. 1984), jo suurta mainetta niittänyt kilpapyöräilijä, jotka molemmat ovat sisilialaissyntyisiä.


Sanan etymologiaan mennäkseni, vincentius tarkoittaa latinassa valloittajaa, voittajaa.

Iin pitäjään ei ole tainnut kuitenkaan jäädä Viinikka -nimistä taloa, mutta heti naapuripitäjästä (tuolloin Liminkaa) löytyy, eli Muhoksen Laitasaarenkylästä.


terv Matti Lund


Tähän annan vielä täydennyksenä myös FMU:sta löytyvän nimiesiintymän, eli kysymyksessä on Iin pitäjän lautamies Suni Viineenpoika ("Suän Vinænson") vuodelta 1479. Jos oletamme Sunin keski-ikäiseksi mieheksi, Sunin isä Viinee olisi siinä tapauksessa joskus lähellä vuotta 1400 syntynyt mies. 1300 -ja 1400 -luvuilla tätä etunimeä esiintyi yleisemmin, joten melko monet Viinikka -nimistä eri puolilla lienevät saaneet alkunsa sinä ajankohtana.

FMU:n puhtaaksikirjoittaja on kirjannut "Vinaenson" kuten asiakirjassa lukee. Asiakirjassa esiintyvän "Vitian" -nimen FMU on normalisoinut otsikossaan Villiamiksi. Tuomarin nimi on siinä kirjattu nähdäkseni Göstaff "Slåtte", mutta tunnettua on, että nimi on Slatte.

Oheisesta FMU 3788:sta ei ilmene tarkemmin yhteyttä, mistä asiakirja on "tempaistu". Voin kertoa, että se oli Etelä-Iin talollisen Yrjänä Markunpojan hallussa, joka pyysi uudistamaan sen vuoden 1651 Iin käräjillä ja se on siten kihlakunnantuomarin vuonna 1651 kirjaama tarkka kopio vuoden 1479 laamanninkirjeestä. Tämä Yrjänä Markunpoika oli puolestaan Härmälän talon isäntä. Yrjänä Markunpoika oli ilmeisesti siinä uskossa, että Vitian Paavonpoika oli ollut vuonna 1479 Härmälän talon isäntä Illissä ja hänen esi-isänsä, joka oli ollut vaarassa menettää talonsa, joka oli kantatalo, Vitianin isoisältä tämän Vitianin isälle Paavolle luovutettu, kun taas isoisä on järjestänyt toisen talon Illiin Paavon kahden veljen asuttavaksi, jotteivät veljet riitelisi talosta. Kuitenkin tämä Niiles Laurinpoika uhkasi Vitiania, eli oli nähtävästi Vitianin isoisän Illiin perustaman toisen talon isäntä, jomman kumman Vitianin isän Paavon veljen poika tai vävy.

terv Matti Lund





3788
Ijo 8.7.1479

Gustav Slatte, häradshövding i Österbotten, tilldömer en Villiam Pålsson dennes uti Illi(?) belägna bolstad, som en Nils Larsson velat avhända honom.
Avskrift i Öster-Norrlands dombok 1650–52, fol. 301v., där det sägs om originalet, att det var ”något illafaret, dock läsligt” så när som på kärandens förnamn”.
Ijo 8 juli 1479. Jagh Göstaff Slatte, häredzhöfdinge i Österbotn, bekennes medh dette mit öpne breff, att den tijdh iagh tingh hölt medh almogen i Jio sochn anno Domini mcdlxxix, torsdagen effter visitationis sanctæ Mariæ virginis, tå kom för rätta N: N: (= Vitian) Påålson och kärade till Nils Larson, at han hadhe tagit medh wåldzvärckan hans boolstadh liggiandes i Jlli, huilcken boolstadh hans föräldrar långliga haft och nutit hade; huilcket ärende iagh skööt till desse 12, som i nembden såtho, som [äre] Peder Bengtson i Jio, Henrich Olson i Haukipudas, Peer Olson i Quifuaniemi, Nils Påålson, Oloff Sigferdson(!), Langh Jacobson, Jöns Olson, Suän Vinænson, Anders Morthenson, Jöns Leihtanen, Oloff Larson och Lars Sluuck, ransakade, witnade och efftersuore at förbe:te Vitians fader fader hadhe tree söner; twå af dem rådde han i sin lijfztijdh een godan boolstadh, som then war, som han sielff boodde wppå, medh suå skähl, at hans barn skulle ingen träta hafua effter hans dödh. Effter thessom förnempdom skälom dömbde iagh åfftanempda Vitian then gamble boolstaden, som hans fader hadhe, sigh at niuta och bruka, och förbiuder hwario manne offtare meer här wppå tala vidh sina 3 [mark] för min doom.

[Juhani Mäkitalo]

Viinikkaa (Winick) löytyy kyllä vielä 1700 syntynytkin Winick Larson
Alatornion Kukkolan Wiinikan tilalta. Kuinkahan kaukana se saksalaisuus
siellä on - taitaa jäädä selvittämättä.

JM

[Juhani Mäkitalo]

... jopa 1753 syntynyt Winick samaisessa Kukkolan kylässä.
JM

[Matti Lund]

Viinikkaa (Winick) löytyy kyllä vielä 1700 syntynytkin Winick Larson
Alatornion Kukkolan Wiinikan tilalta. Kuinkahan kaukana se saksalaisuus
siellä on - taitaa jäädä selvittämättä.

JM


Etunimet voivat tietysti etymologialtaan olla monelta kielisuunnalta lähteneitä ilman mitään kieli- heimo- tai sukuyhteyttä näihin kielikuntiin.

Alkuasetelmahan luultavimmin on, että täällä on ollut valtaosaltaan (lähes tykkänään) suomenkielistä väestöä pakanallisena aikana. He ovat antaneet pakanallisia kansankielisiä etunimiä jäsenilleen. Jo ennen kristinuskon tuloa, on ollut kanssakäymistä myös kristittyjen kanssa esim. turkiskaupan merkeissä, ja on vähän lainattu etunimiä kristityiltä.

Krstityt, joiden kanssa täkäläiset pakanat ja suomenkieliset ovat olleet kaupankäynnissä, ovat olleet usein saksalaisia. Siten on tullut saksalaisia nimilainoja jo ennen kuin kristinuskokaan tänne tuli.

Sitten tuli kristinusko, eli brutaalia miekkalähetystä on alettu harjoittaa "Suomessa" 1100 -luvulta alkaen. 1200 -luvulla brutaali miekkalähetys pääsi kunnnolla vauhtiin, eikä kirkko tarvinnut sitä sen vaiheen jälkeen enää kuin silloin tällöin. Tässä prosessissa miekkamiesten joukoissa olleet munkit kastoivat väkeä uusilla latinalaisilla nimillä, mutta niistä sitten rahvas sorvasi omalla kielellään omaan suuhunsa sopivia nimiä tapaillen niitä muotoja, joihin olivat sitä ennen tottuneet. Latinalaisten etunimien valtakausi kesti luterilaistamiseen saakka, eli noin 400 vuotta.

Vasta Kustaa Vaasan hallinnon ja luterilaistamisen myötä tuotiin Ruotsin kieli kunnolla Itä- ja Sisä-Suomeen ja Varsinais-Suomeen, ja latinan sijaan alettiin kasteniminä käyttää ruotsin rahvaankielisiä etunimiä, jotka kirjattiin saksalaisella tyylillä asiakirjoihin. Sitä ennen ruotsi oli ollut lähinnä pohjanlahden rannikon Ruotsista siirtolaisina muuttaneitten luotolaisten kielenä. Ruotsalaisten etunimien valtakausi kesti yhtä pitkään kuin latinalaisten, ja vaikuttaa joskus, että jotkut sukututkijat eivät ole siitä vieläkään luopuneet.

Saksalaisia lainanimiä oli nähtävästi helpompi muunnella rahvaan omaan puheenparteen sopiviksi, jonka takia niitä on ollut vanhastaa käytössä.


Ei 500 vuotta sitten Viinikka tai Viinee -etunimen antaminen jollekulle tehnyt häntä sen saksalaisemmaksi kuin ei nyt tee ketään sen venäläisemmäksi, jos hänet kastetaan Igoriksi, tai ruotsalaisemmaksi, jos hänet kastetaan nyt Börjeksi. Eikä raamatullisten etunimien käyttäminen tee meistä heprealaisia.

Oletteko muuten panneet merkille, että monilla tunnetuilla italialaisilla urheilijoilla on venäläinen etunimi.

terv Matti Lund

[Juhani Mäkitalo]

Kovin nopeisiin päätelmiin ei nimen pohjalta siis pidä mennä,
tätä kuitenkin yleisesti esiintyy jopa väitöskirjoissa.
Mikä on saksalaisuuden osuus esim. Tornionjoki- ja Keminjoki-
laaksoissa loppujen lopuksi ?

JM