Tietosuojavaltuutettu on taas älähdellyt

[kkylakos]

Sivusto pakkoruotsi.net olis kerännyt julkisesti saatavilla olevista tiedoista "mustan listan" poliitikkoja, jotka ovat pakollisen ruotsin opetuksen puolella. Tietosuojavaltuutettu Reino Aarnion kanta on se, että listalla olleet tiedot olivat henkilötietoja, eikä niitä saa julkaista ilman henkilöiden lupaa. Sivuston ylläpitäjien näkemys (http://www.pakkoruotsi.net/musta_lista.php) puolestaan
että tietosuojavaltuutetun kanta on väärä ja että tietojen julkaiseminen on osa sananvapautta, koska tiedot olivat henkilöiden itsensä mediassa julkisuuteen tuomia tietoja, kyse on yhteiskunnallisesta asiasta ja koska listan henkilöt ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia. Tietosuojavaltuutetun kanta johtaa sensuuriin, joka estää demokratian toteutumista. Eli vaikka julkisia tietoja keräilisi, ei ole oikealla asialla. Paitsi, jos kyseessä on oikea media, jolla on päätoimittaja, kuten Aarnio Vihreän langan haastattelemana totesi.

Lähteet ja lisätiedot:
Vihreä lanka 27/2011 s. 14
Pakkoruotsi.net joutui sensuurin uhriksi - tietosuojavaltuutettu asialla (http://ryyti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/81973-pakkoruotsinet-joutui-sensuurin-uhriksi-tietosuojavaltuutettu-asialla)

[Jari Nykänen]

Eikö tuo poliitikkojen kohdalla pitäisi olla julkista tietoa?

Minusta poliitikkot eivät nauti samanlaista yksityisyyden suojaa kuin normikansalainen. Poliitikkojen näkemykset ja sidosryhmät yleensä vaikuttavat myös päätöksiin ja siksi ne on julkisempia kuin normaalin kansalaisen mielipiteet.

[eeva häkkinen]

Joo, kyllähän asiakirjojen julkisuusperiaate on perinteisesti mahdollistanut kansalaiskontrollin viranomaisten toimintaa kohtaan ja nyt toivoisi tietosuojavaltuutetunkin kantavan huolta siitä, ettei tässä tietosuojainnostuksessa heitetä lasta pois pesuveden mukana. Päättäjien näkemykset päätettävistä tai keskustelun kohteena olevista asioista ovat nimenomaan sitä tietoa, jonka ei pitäisi nauttia minkaanlaista yksityisyyden suojaa.

[Matti Lund]

Joo, kyllähän asiakirjojen julkisuusperiaate on perinteisesti mahdollistanut kansalaiskontrollin viranomaisten toimintaa kohtaan ja nyt toivoisi tietosuojavaltuutetunkin kantavan huolta siitä, ettei tässä tietosuojainnostuksessa heitetä lasta pois pesuveden mukana. Päättäjien näkemykset päätettävistä tai keskustelun kohteena olevista asioista ovat nimenomaan sitä tietoa, jonka ei pitäisi nauttia minkaanlaista yksityisyyden suojaa.


Sitähän tässä on koko ajan tehty, eli syydetty lasta pesuveden mukana pois.

Julkista kontrollia on sen varjolla murrettu.

Kun julkista kontrollia murretaan, moraalia rapautetaan, epärehellisyyttä pönkitetään.



Lakikömmähdyshän on omiaan edistämään salailua, kähmintää, epärehellisyyttä.

Tilaisuus tekee aina ennemmin tai myöhemmin varkaan. Tällä lailla annetaan sellaisia tilaisuuksia salailulle, joka johtaa valheellisuuteen ja kaikenlaiseen kähmintään kaikkien ihmisryhmien osalta.

Poliitikot ovat vain yksi, mutta tärkeä ihmisryhmä.

Kaikenlaisille lain rajalla, siinä sen veitsenterällä hiippailijoille tämä laki on tietysti mieleen.



Missä määrin ja kuinka voimakkaasti se rapauttaa moraalia, on pikku hiljaa paljastumassa.

- Saapa nähdä kuinka pitkään tätä jatkuu?

Lain yhteiskunnallinen dysfunktionaalisuus aiheuttaa sen, että sen sietoraja tulee vastaan, jolloin viimeistään silloin toivon mukaan lain korjaus tulee päiväjärjestykseen.


terv Matti Lund

[luuppi]

Muutama kuukausi sitten poimin ministereiden tietoja eduskunnan sivuilta ja wikipediasta. Sitten laitoin Facebookiin luettelon kunkin ministerin "rehellisestä" politiikan ulkopuolisesta työkokemuksesta. Tietosuojavaltuutetun tulkinnan mukaan tuo olisi varmastikin ollut lain tarkoittama henkilörekisteri. En olisi varmaan saanut kertoa Jyrkin olevan pääministerinä vuoden työkokemuksella.

[blue-eyed]

Olen tässä lueskellut erittäin mielenkiintoista kirjaa:

Riitta Maria Heino:John Morton Suomalaiset juuret, Jyväskylä 2011

Jo aiva alusta sivuilta 13-15 löytyy aihe, joka sopii keskustelunaiheeseen pakkoruotsi. Olen ennenkin lukenut suomenkielisten ja ruotsinkielisten kielisodasta varsinkin rannikkoseutujen paikallishistoriakirjoista, mutta tässä Heinon kirjassa SE sanotaan niin selvästi, että ketään se ei jätä kylmäksi eikä arvailujen varaa sille, mistä suomalaisten kammo pakkoruotsia kohtaan johtuu.

sivu 13. Sotien uuvuttamat suomalaiset perheet hakivat turvaa ja elintilaa lähialueiden sukulaisilta tai siirtyivät valtakunnan muihin osiin, kuten Vermlantiin. - Noin 20 000 suomalaissiirtolaista elätti itseään Ruotsin metsä- ja teollisuusalueilla 1600-luvulla.

Uusi Ruotsi, Dewalwaren siirtokunta

Saksalaissyntyinen hollantilainen Peter Minuit ehdotti Ruotsin hallitukselle, että kaupan edistämiseksi pitäisi perustaa ruotsalaishollantilainen kauppayhtiö Ruotsin valtiomahdin turvin Amerikan itärannikolle.

sivu 14. Siirtokunnan nimeksi tuli UUSI RUOTSI (S.Ilmonen, Delawaren suomalaiset. 1938)

Ruotsalaiset vallanpitäjät houkuttelivat sekä ruotsalaisia että suomalaisia perheittäin muuttamaan valtameren taakse. Muutamat lähtivätkin aivan vapaaehtoisesti. Varsinkin vapaat suomalaiset kaskiviljelijät olivat halukkaita saamaan uutta viljelymaata, koska he olivat joutuneet emämaa Ruotsissa suoranaisen vainon kohteiksi liiallisen metsänraivauksen vuoksi.

Asiakirjat Ruotsista kertovat Kaarle-herttuan ajalta:
" Voimakkaana sykähteli suomalaiskansan nouseva elämä 1600-luvun alussa tuolla svealaisten naapurruudessa... Tämä voimakas suomalaisen elämän nousu aivan ruotsalaisen emäkansan keskustan liepeille alkoi pian herättää pelkoa, ja jo v. 1636 alettiin suomalaisia ahdistaa kieltämällä kaskenpoltto sekä määräämällä, ettei kukaan saa näitä vaarallisia muukalaisia pitää luonaan asumassa. Vaino jatkui vuoden 1639 käskykirjeellä, jossa suomalaisten pirtit ja viljat määrättiin ilman tutkintoa ja tuomiota poltettavaksi, jotta he lähtisivät metsistänsä. Vuonna 1641 vangittiin suomalaisia laumoittain siirtolaisina Amerikkaan vietäviksi. Vuonna 1646 annettiin julistus, että jokaiselta suomalaiselta, joka m.m. ei halua oppia ruotsia, on talot poltettava, ja hän oleva henkipatto jokaisen ruotsalaisen edessä. Vuonna 1664 kiellettiin väestöä hirttämisen uhalla antamasta suomalaisten asua metsissään" (Eero Kuussaari, Suomen suvun tiet. 1935

Suomalaisia oudoksuttiin: metsien kummallinen käsittely ja hirmuinen sato viljasta oli noituutta. Heitä vieroksuttiin varmaan syystäkin: eivät edes salaman sytyttämät metsät roihunneet moisella lieskalla ja kokolla!


Tässä on siis vahva pohja kielisotaan. Henkipatoksi olen tässä itseni tuntenutkin sukututkimusta tehdessäni. Aina on joku ollut pienen Suomen kimpussa ja riistämässä siitä parhaita osia itselleen (=suomalaisia ihmisiä). Jollei länsi, niin sitten itä ja nyt EU, Aasia ym. mitä nyt maailmasta löytyykään. :mad:

[Erkki]

Tietosuojavaltuutetun kantaa vasten pitäisi tarkastella myös vaalikoneiden tuloksista muodostettavista mahdollisista henkilörekistereistä.

[Erkki Kiuru]

ja jo v. 1636 alettiin suomalaisia ahdistaa kieltämällä kaskenpoltto sekä määräämällä, ettei kukaan saa näitä vaarallisia muukalaisia pitää luonaan asumassa. Vaino jatkui vuoden 1639 käskykirjeellä, jossa suomalaisten pirtit ja viljat määrättiin ilman tutkintoa ja tuomiota poltettavaksi, jotta he lähtisivät metsistänsä. Vuonna 1641 vangittiin suomalaisia laumoittain siirtolaisina Amerikkaan vietäviksi. Vuonna 1646 annettiin julistus, että jokaiselta suomalaiselta, joka m.m. ei halua oppia ruotsia, on talot poltettava, ja hän oleva henkipatto jokaisen ruotsalaisen edessä. Vuonna 1664 kiellettiin väestöä hirttämisen uhalla antamasta suomalaisten asua metsissään" (Eero Kuussaari, Suomen suvun tiet. 1935


Sen verran nuo ajatukset kiinnostavat, että on pakko kysyä kirjassa olevia lähdetietoja. Valistunut arvaukseni on että ei niitä taida olla...

Enempää keskustelematta, otsikkokin koskee tietosuojavaltuutetun mielipiteitä.

Erkki

[JHissa]

Sen verran nuo ajatukset kiinnostavat, että on pakko kysyä kirjassa olevia lähdetietoja. Valistunut arvaukseni on että ei niitä taida olla...

Enempää keskustelematta, otsikkokin koskee tietosuojavaltuutetun mielipiteitä.

Erkki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metsäsuomalaiset (http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4suomalaiset)
antaa viitteeksi: Wallin Väinö: Metsäsuomalaiset Ruotsissa. Helsinki, Otava, 1898
lisäksi http://www.tiede.fi/artikkeli/515/suurin_toivein_ruotsiin_jo_1600_luvulla
Esimerkiksi Fryksdalin pitäjän käräjillä kuulutettiin vuonna 1646, että suomalaisten piti oppia ruotsia ja osoittaa ehdotonta kuuliaisuutta esivallalle ja papistolle. Jos joku ei tahtonut tähän suostua, hänestä tuli henkipatto, jonka koti oli poltettava, Eero Sappinen kertoo.

[Juha]

Jotenkin tuosta voisi jatkaa analogian EU-maiden nykyiseen suhtautumiseen esim. Romaniasta tuleviin pakolaisiin.


Koteja ei ehkä enää polteta mutta paljon ei puutu.

Juha

[blue-eyed]

Sen verran nuo ajatukset kiinnostavat, että on pakko kysyä kirjassa olevia lähdetietoja. Valistunut arvaukseni on että ei niitä taida olla...

Enempää keskustelematta, otsikkokin koskee tietosuojavaltuutetun mielipiteitä.

Erkki

TKukkonen on siirtänyt keskustelun toiseen paremmin aiheeseen sopivaan ketjuun

Suomalaiset Ruotsissa http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=15718

Tässä Riitta Maria Heinon kirjassa on kyllä ihan oikea lähdeluettelo. Tähän nimenomaiseen kohtaan käynee lähteeksi nämä:

Ilmonen, S: Amerikan ensimmäiset suomalaiset eli Delawaren siirtokunnan historia. Hancock. Michigan. USA. 1916

Ilmonen, S: Delawaren suomalaiset. Karisto OY. 1938.

Ilmonen, S.: Amerikan suomalaisten historia ja elämäkertoja. Gummerus. Jyväskylä 1923.

Järnefelt, Akseli: Suomalaiset Amerikassa. Otava Helsinki 1899.

Kuussaari, Eero: Suomen suvun tiet. Suomen Heimosoturien Liitto 1935.

Lampen, Ernest: Värmlannin matka. Otava. Helsinki. 1925.

Lähteenmäki, Eija: Ruotsin suomalaismetsien synty ja savolainen liikkuvuus vanhemmalla Vaasa-kaudella. SKS. 2002.

Kalm, Pehr: resejournal över resan till Norra Amerika 1747-1751.

Delawaren siirtokuntaa koskevia asiapapereita säilytetään Pennsylvanian Historiallisen Seuran arkistossa Philadelphiassa.

[Matti Lund]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Metsäsuomalaiset (http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4suomalaiset)
antaa viitteeksi: Wallin Väinö: Metsäsuomalaiset Ruotsissa. Helsinki, Otava, 1898
lisäksi http://www.tiede.fi/artikkeli/515/suurin_toivein_ruotsiin_jo_1600_luvulla
Esimerkiksi Fryksdalin pitäjän käräjillä kuulutettiin vuonna 1646, että suomalaisten piti oppia ruotsia ja osoittaa ehdotonta kuuliaisuutta esivallalle ja papistolle. Jos joku ei tahtonut tähän suostua, hänestä tuli henkipatto, jonka koti oli poltettava, Eero Sappinen kertoo.


Nyt on kyllä porukalla niin heikosti lähteet hallussa, ettei tästä aiheesta ole ehkä juuri täällä hedelmällistä keskustella.


Pitää muistaa, että Ruotsin vallan aikana vallitsi mm. niin työpakko kuin uskontopakkokin, joita korkea esivalta sovelsi jyrkästi ja armottomasti koko rahvaaseen aivan yhtä suurella ankaruudella kieleen, heimoon ynnä muuhun sellaiseen katsomatta. Samat ankarat madonluvut säännöllisin väliajoin ja varsinkin uudet pakkosäädökset julistettiin kaikelle rahvaalle aivan tasapuolisesti niin kirkon saarnastuolista kuin muistakin instansseista. Jos halutaan asiaa kuvata jollain tunteellisemmalla termillä, niin se oli aivan yhtä kopeaa oli rahvaan edustaja ruotsia tai suomea puhuva.


Paitsi itse esivalta ja kuningas, myös itse rahvaskin oli ankara ja kopea toisiaan kohtaan, kun sille päälle sattui. Se oli siinä suhteessa korkean esivallan peilikuva tai kilpaili siinä sen kanssa. Siten monien ankarien säädösten lattiatason toimeenpanemiseen esivallan ei tarvinnut yleensäkään kahdesti käskeä, kun esimerkiksi jotain rahvaan edustajaa toiset rahvaan edustajat olivat savustamassa ja retuuttamassa kotoaan ulos ja valmiit muiluttamaan "aina iivantiiraan asti", jos tämä ei heitä miellyttänyt ja korkean esivallan säädöstä voitiin soveltaa.

On aivan päivän selvää, että kun Värmlantiin tuli suuri määrä ummikkosuomalaisia lähinnä vielä Savosta, johonkin ruotsinkieliseen pitäjään ja seurakuntaan, heidän koviin päihinsä piti kuuluttaa tehostetusti samaa korkean esivallan kumartamisen ja kunnioittamisen pakkoa mitä samaa kaikille riikinruotsalaisillekin, jotta esivallan viesti meni yhtä hyvin perille heihin kuin riikinruotsalaisiinkin. Mutta ei heiltä edellytetty muuta kuin tasan tarkaan samaa kuuliaisuutta kuin riikinruotsalaiseltakin rahvaaltakin. Eihän silloin ollut mitään kuraattorisysteemejä ja sopeuttamisryhmiä kuten nykymaailmassa, vaan paikalliset viranomaiset törmäsivät aivan yllättäen, mitenkään valmistautumatta ihmisiin, joiden kanssa eivät kyenneet kunnollisesti kommunikoimaan.

Mitään erityisnöyryyttämistä ei julistettu saarnastuolista käsin, vaan samaa kovaa tekstiä kaikille aika tasapuolisesti.


Kun korpraali Örn joutui äkseeräämään Sven Tuuvaa monin verroin enemmän kuin muita alokkaita, ei se ollut Sven Tuuvan etnistä ja kielellistä diskriminointia, vaan Svenin kovan pään takia täytyi tehdä niin, jotta hän osasi marssia käskystä samaan suuntaan kuin muutkin sotamiehet, eli vihollista päin. - Eikö niin. Joten ei sotketa aivan eri kategorian asioita tässä keskustelussa keskenään.

Käteen jää, että ainoastaan mustalaiset oli sellainen ryhmä vanhassa Ruotsin kuningaskunnassa, johon kohdistettiin sellaista sortoa, joka ei ollut tasapainossa muuhun rahvaaseen nähden harjoitettuun rojalistiseen sortoon. Siis siinä ei havaintojeni mukaan ankaruuden tasapuolisuus aivan toteutunut. Mutta sekin oli enemmän agraariyhteiskunnan työkulttuurista juontuvaa, ja erinäisistä ongelmista sen työpakon muotoihin sopeutumisessa kuin etnisistä kulttuurisista erityispiirteistä kuten puvustuksesta, mustalaisten puhumasta romaanikielestä yms. johtuvaa.


terv Matti Lund

[Juha]

Osa blue-eyedin mainitsemista kirjoista löytyy www.archive.org palvelusta. Pistä vain hakusanaksi Ilmonen

Hyvin mielenkiintoisia tarinoita siirtolaisajalta

Juha