Geenitutkimus ja sukututkimus

[Virva Kilpirinne-Kääriäinen]

Jos alkaisin tutkia sukuani, aloittaisin geenitutkimuksesta, muusta ei kannata aloittaakaan.
Löytyykö täältä geenitutkijaa-en ole alan ammattilainen?
Pyydän, että korjaatte tietoni, jos ne ovat vääriä.

Olen päässyt käsitykseen liittyen kaksostutkimukseen, että ei-identtisillä kaksosilla on 50% eri geenit, kuin identtisillä kaksosilla.
Jos tästä alkaa laskea kahta sisarusta, jotka eivät ole ollenkaan kaksosia,
paljonko yhteisiä geenejä jää? Entä kun siihen lisätään isän ja äidin isovanhempien geenit= 4 eri isovanhempaa. Ja siihen lisätään näiden 4 isovanhemman geenit, sitten näiden 4 isovanhemman geenit ja jatketaan eteenpäin, mitä meille enää jää kaukaisemmista isovanhemmistamme?
Jääkö enää mitään, miksi siis edes aloittaa koko sukututkimusta, ellei koko suvulle tehdä geenitutkimusta? Asia on mahdoton, koska monilla ovat jo isovanhemmatkin kuolleet. Sukututkimusta tekisin siis enää pelkästä kiinnostuksesta menneistä sukupolvista, millaisia nämä ihmiset olivat, millaisia kohtaloita oli suvuissa, millaisia ihmisiä, millaisia piirteitä, taipumuksia jne. Tutkimukseni perustuisi siis pelkkään romanttiseen kiinnostukseen, ei muuhun. Itseltäni putoaa ainakin kokonaan pohja pois sukututkimukselta. Esim. minulla on ainoastaan yksi sisarus-velipoika. Kahta erilaisempaa ihmistä tuskin voi olla olemassakaan vaikka samoista vanhemmista olemme lähtöisin. Meissä ei ole edes ulkonältä yhtään samaa piirrettä, ehkä kasvojen luustossa voisi olla samaa. Meitä ei yhdistä mikään, paitsi kaksi asiaa. Musikaalisuus ja se, että olemme hulluna purjehtimiseen. Siinä kaikki -ei muuta. Olemme toisillemme täysin vieraat ihmiset. En silti ollenkaan kiellä geenien merkitystä esim. ulkonäköön, sairauksiin ja moniin muihin asioihin, mutta kuinka pitkälle ja mihin suuntaan nämä geenit vaikuttavat? Haluaisin, että joku valottaisi tätä asiaa tieteen näkökulmasta. Olen isäni tytär-äitini suku on minulle täysin vieras. Mikä minua yhdistää äitini sukuun? Pelkkä musikaalisuus. Siinä kaikki. Ei muu. Suvussamme on tosi paljon ammattimuusikoita, joista jotkut säveltävätkin-myös minä. No. Minkä skenaarion tästä voisi muodostaa?

Luin sattumalta, että Sibelius kuului Sursillien sukuun. Tässähän voisi röyhistellä rintaansa, että suvun musikaalisuus johtuu siitä.
Mielestäni tämä on harha. Pelkkä romanttinen skenaario jolla voi yrittää kohottaa itsetuntoaan. Asialla ei minun nähdäkseni ole yhtään mitään totuuspohjaa. Voisin sanoa, että olen kaikkein lähimpänä isääni ja isän suku tuntuu omalta. Olen perinyt lähisuvulta ominaisuuksia, mutta pelkältä lähisuvulta, enkä usko että ne geenit juontavat kovinkaan kauas-jos ei ole lähisukulaisten kanssa avioliittoja, geeniperimä on olematon, tai siis leviää taivaan tuuliin. Millä perusteella voidaan enää väittää että olisi sama geeniperimä? Nimittäin edullinen geeni/edulliset geenitkin voivat sammua milloin kenelläkin ihmisellä ties mistä syystä.

Sibeliuksesta puheen ollen: koko Sursillien suku olisi silloin täynnä ammattimuusikoita ja säveltäjiä, näinhän ei ole. Olen ammattimuusikko ja minulla on myös pedagoginen koulutus, koska tykkään tosi paljon opettamisesta, todella harvinaisen paljon. Suvussa ei ole nähtävissä mitään opettajalinjaa tai kutsumusta varsinaisesti, muutamia yksittäistapauksia vain. Joten opettajuus lienee ilmaantunut minulle jotenkin sattumalta, vai mistä minulle on ilmaantunut harvinaisen vahva opettajakutsumus? Se kyllä ei ainakaan ole periytynyt yhtään mistään. En ole avioton lapsi. En ole kenenkään sukulaiseni näköinen. Täkäläiset sanovat, että olen äitini näköinen. Isän suku sanoo, että olen isän näköinen. Mielestäni en ole kummankaan näköinen, en kenenkään sukulaiseni. Miten tämäkin selitetään? DNA:asta muuten, voisiko joku valottaa tieteellisesti tätäkin näkökulmaa, koska se alkoi kiinnostaa minua 90-luvulla. Ihmisen DNA ulottuu Kuusta Maahan ja takaisin.

Joku sanoo, että astrologia on huuhaata. Uskokaa tai älkää, niin muistaakseni Mensan jäsenistä melkein puolet uskoo astrologiaan. Tein mielenkiinnosta kerran itselleni tähtikartan. Ja mitä sieltä näin? Tasan tarkkaan juuri ne ominaisuudet, jopa erittäin, harvinaisen voimakkaan opettajakutsumuksen, sekä taiteilijan aspektin sekä ne omituiset luonteenpiirteet, myös nekin, jotka eivät ole omituisia ja siltä väliltä. Kaikki luovien alojen ammatit, joihin minulla on vahvimmat taipumukset. Sekä merimiehen ammatin-niin-olenhan hulluna purjehtimiseen ja voisin koko elämäni seilata ympäri maailman meriä, otin jokin aika sitten selvääkin siitä, millaista on laivasiivoojan ammatti. Siivouksesta minulla on paljon kokemusta.

[Virva Kilpirinne-Kääriäinen]

Varmasti moni väittää minulle, että astrologia on täyttä huuhaata.
Tekemäni tähtikartan mukaan näyttää siltä, ettei se olekaan sittenkään huuhaata. Tähtikartta oli suorastaan pelottavan totta. Ennustamisen linjalle en missään nimessä lähtenyt, se olisi ollut liian pelottavaa.

En suosittele astrologiaa kenellekään, koska se liittyy okkultismiin.
Älkää siis lähtekö. Se on vaarallista, puhun kokemuksesta.
Suorastaan kiellän lähtemästä. Olen tehnyt päätöksen, etten edes lue horoskooppeja.

Okei, ihan varmasti suurin osaa sanoo minulle, että astrologia on huuhaata. Näyttäisi kuitenkin, ettei se ole.

Tieteellisestä näkökulmasta katsoen näyttää kyllä siltä, että sukututkimus, jos siitä vetää itselleen piirteitä, on täyttä huuhaata. Jos jollakin on tietoa geeniperimästä pitkiltä ajoilta, niin voisiko joku selvittää asiaa, minua kiinnostaa. En tosiaankaan ole lääketieteen, biologian yms. ammattilainen. Tämä viesti ei ole pottuilua. Fakta on vaan se, että minusta näyttää siltä, sukututkimus on pelkkää romantiikkaa. Jos asia on näin, älkää masentuko. Jos asia ei ole näin, niin sitten sukututkimus on hyvinkin mielenkiintoista. Itselläni ei vaan ole minkäänlaista alan koulutusta geeneihin liittyen. Ja onhan degeneroitumistakin. Sekä fyysistä että henkistä, tämä henkinen degeneroituminen näkyy erittäin masentavasti myös kulttuurissa, mitä nyt elämme.

[kkylakos]

Virva hyvä,
Tätä keskustelupalstaa käyttäville sukututkimus on mielekäs harrastus eikä liene yllättävää, ettet löydä täältä kannattajia ajatuksillesi. Itselleni alkaa syntyä mielikuva, että provosoit tarkoituksellisesti.

[Virva Kilpirinne-Kääriäinen]

Ei, olet käsittänyt täysin väärin asian ja olen erittäin pahoillani siitä.

Huomasin vasta jälkeen päin, että alempana mietittiin juuri nimeomaan DNA-tutkimusta. Olen keskustellut niin paljon tieteeseen ja kaikkiin mahdollisimmin asioihin liittyen vuosikausia, että minusta on outoa,
että asiallisia viestejäni pidetään loukkaavina.

Puhun nyt yksinomaan tieteellisisitä seikoista,

Kertomallani tiede-foorumilla nimenomaan pohditaan kaikkea näihin asioihin liittyyvää, sekä kaikkiin muihin asioihin liittyvä mainaan ja taivaan väliltä, että he eivät esim. millään muotoa olisi provosoituneet tästä kysymyksestä.
Joissakin ketjuissa vastauksia voi olla jopa monta tuhatta, ellei jopa 10 000 tuhatta ja tehdään hypoteeseja, eräviä mielipiteitä on paljon. Jos vastaa, niin oma viesti täytyy osata argumentoida mahdollisimman perusteelliseellisesti, itse en argumentoi sellaisiin viesteihin, joihin minulla ei ole mitään asiantuntemuksta, saati kokemusta joltakin alueelta. En vieläkään käsitä, miksi viestini otetaan henkiökohtaisina loukkauksina, koska ainakin itse haluaisin saada objektiivisia ja perusteltua näkemyksiä kaikkii keskusteluihin. Älä siis pidä tätä provosointina, se ei todellakaan ole sitä. En muuten vastaavaa ole tavannut kuin jossain suomi24-foorumilla, joissa ei ole varsinaista keskustelua. Eräät kommentit voivat olla tasoa tapa ittes, kun argumentoiti ei riitä.

[Virva Kilpirinne-Kääriäinen]

Koska minulla on sanottu, että minun pitää kestää krittiiä, kestän kyllä, mutta en tunteeseen perustuvaa argumentointia pidä pätevänä.

Joten siis on kohtuullista ja oikeídunmukaista, että minunkin kritiikkiäni kestetään ja siihen argumentoidaan asiallisesti.

Kysyin ilman mitään pahaa tahtoa tieteellisistä perusteista.

[geekoo]

Geni (http://www.geni.com/discussions/82204)ssä "Kaapo Kumma" kertoo, että Virva Kilpirinteestä on siellä tehty kaksi feikkiprofiilia. Ko. sivun loukkaavan sisällön vuoksi Virva on käynyt poliisiasemalla 28.8.2010, sanotaan.
Herää kysymys, onko meidän Virva-jäsenellämme sen oikean vai väärän Virvan geenit?
Tämä alkaa olla mielenkiintoista.

[Juha]

Virva,


Sinulla on nyt hieman väärä käsitys useimmista sukututkijoista. Meille tämä on harrastus siinä kuin joillekin jääkiekko, riippuliito tai postimerkkeily. Eihän harrastuksessa välttämättä tarvitse olla mitään järkevää syytä eikä sen tarvitse johtaa mihinkään. Miksi siis sukututkimuksella pitäisi olla tieteellinen perusta? Olet tietysti oikeassa siinä, että vaikka 1600-luvulla syntyneen esivanhemman geenejä on minulla hyvin vähän, mutta eipä tuolla asialla olekaan merkitystä;

Tämä on itselleni mukavaa ajankulua, Suomen ja välillä lähialueen maiden historian opiskelua sekä yhteydenottoja enemmän tai vähemmän tutuilta saman alan harrastajilta. Ajankulua, vastapainoa työelämälle ja muille kivoille harrastuksille.


Ja tuskin kukaan vuonna 2011 kehuskelee herra X:n tai neiti Y:n kuuluvan johonkin tiettyyn sukuun. Sursill -suku on vain siinä mielessä merkittävä, että sen kautta maassamme virisi sukututkimus harraste jo aikoja sitten.


Aika erikoista on se, että jos sinä itse et pidä sukututkimusta lainkaan tärkeänä, niin miksi olet halunnut liittyä tälle forumille? Tämähän on nimenomaan ja vain sukututkijoita/harrastajia varten perustettu keskustelupaikka.
Mitä tulee erilaisten tiedeforumien argumentointiin, niin kaikki mitä netistä löytyy, ei todellakaan täytä tieteellisiä määritelmiä. Ei vaikka sivun otsikossa niin lukisi.


Lainaan lopuksi Wikipediaa ja tämä seuraava kannattaa lukea ajatuksella;

Sukututkimuksen merkitys muille tieteille

Sukututkimus eli genealogia on historian aputiede, ja historiantutkimus käyttää sen antamia tuloksia hyväkseen luodessaan synteesiä eli selitystään menneisyydestä. Sukututkimuksella ei ole niin oleellista roolia nykyisessä historiantutkimuksessa kuin sillä oli ns. tapahtumahistorian aikana, jolloin suurmiehet ja heidän tekemisensä olivat tutkimuksen keskeisiä kohteita. Myös erilaiset hallitsijaluettelot ja vastaavat ovat menettäneet merkitystään historiankirjoituksen apuvälineinä.
Erityisesti Suomessa sukututkimuksella on käyttöä myös muissa tieteissä. Lääketiede ja sen erikoisala genetiikka ovat voineet pitää Suomen rajattua geeniperintöä ja pitkälle ulottuvia kirjallisia rekistereitä materiaalinaan, kun on tutkittu perinnöllisiä sairauksia ja perimään liittyvä geneettisiä kysymyksiä.
Yhteiskuntatieteet ovat käyttäneet sukututkimusmateriaalia tutkiessaan suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisia rakenteita, esimerkiksi sosiaalisen aseman nousuun ja laskuun liittyviä kysymyksiä. Myös yhteiskunnan rakenteet, kylät ja muut vastaavat yhteisöt ovat tulleet esille em. rekistereistä. Sukututkimusmateriaalin avulla saadaan paljon tietoa yhteisöissä tapahtuneista fyysisistä ja demografisista muutoksista.



Juha

[Jaska]

Olen päässyt käsitykseen liittyen kaksostutkimukseen, että ei-identtisillä kaksosilla on 50% eri geenit, kuin identtisillä kaksosilla.
Jos tästä alkaa laskea kahta sisarusta, jotka eivät ole ollenkaan kaksosia,
paljonko yhteisiä geenejä jää? Entä kun siihen lisätään isän ja äidin isovanhempien geenit= 4 eri isovanhempaa. Ja siihen lisätään näiden 4 isovanhemman geenit, sitten näiden 4 isovanhemman geenit ja jatketaan eteenpäin, mitä meille enää jää kaukaisemmista isovanhemmistamme?
Tosi on, että yksittäiset autosomaaligeenimme (jotka peritään sekä isältä että äidiltä) hajoavat esisukupolvien mittaan aivan eri suuntiin. Tältä pohjalta ei siis synny "perimyslinjaa". Linjoja saadaan kuitenkin aikaan toisvanhempaisesti periytyvistä geeneistä, eli mitokondriaalisesta DNA:sta (äitilinja) ja Y-kromosomaalisesta DNA:sta isälinja. Suurella todennäköisyydellä minulla, kaikilla veljilläni, isän puolen serkuillani ja vielä aiemmillakin sukupolvilla on aivan sama isälinja-haplotyyppi kuin minulla.

Näitä linjoja voidaan seurata hamaan alkuun saakka eli Afrikkaan. Esimerkiksi mtDNA-haploryhmästä U5b1b1a1 voidaan löytää 7 kanta-U:n jälkeistä mutaatioaskelta, ja U:sta taaksepäin ainakin vielä 9 mutaatioaskelta afrikkalaiseen "kantaäitiin" asti mentäessä. Nämä 16 eriaikaista esiäitiä voidaan sijoittaa kartalle haplotyyppivertailun jälkeen, jolloin saadaan jo aika tarkka kuva esiäitien reitistä tänne Suomeen.

Nykyään on saatavana myös genominlaajuisia tutkimuksia, joissa satojatuhansia merkittäviä kohtia genomista kartoitetaan. Tällöin saadaan suhteutettua oma geenistö muihin näytteenantajiin niin että kaikki esivanhempilinjat otetaan samalla kertaa huomioon.
http://www.isogg.org/wiki/Family_Finder
(http://www.isogg.org/wiki/Family_Finder)
Varmasti moni väittää minulle, että astrologia on täyttä huuhaata.
Tekemäni tähtikartan mukaan näyttää siltä, ettei se olekaan sittenkään huuhaata. Tähtikartta oli suorastaan pelottavan totta. Ennustamisen linjalle en missään nimessä lähtenyt, se olisi ollut liian pelottavaa.

En suosittele astrologiaa kenellekään, koska se liittyy okkultismiin.
Älkää siis lähtekö. Se on vaarallista, puhun kokemuksesta.
Suorastaan kiellän lähtemästä. Olen tehnyt päätöksen, etten edes lue horoskooppeja.
Horoskoopit ja astrologia ovat ainakin astrologien mielestä aivan eri asioita. :) Astrologian kritiikki keskittyy yhtäältä siihen, ettei tunneta vaikutusmekanismia (mutta ei ole tunnettu montaa muutakaan mekanismia ennen kuin joku nerokas tiedehenkilö on ne löytänyt), ja toisaalta siihen, että astrologia toimii monesti jälkiviisaasti: etukäteen ei olekaan niin helppo määrittää, millä osa-alueella henkilön lahjakkuus tulee esiin... Toistaiseksi astrologian toimivuus on uskon asia.

Mitä pahaa muuten okkultismissa on?


Tieteellisestä näkökulmasta katsoen näyttää kyllä siltä, että sukututkimus, jos siitä vetää itselleen piirteitä, on täyttä huuhaata.
Huuhaa on metodisesti epäpätevää näennäistiedettä, joten sukutukimus ei ole huuhaata. Sukututkimus on menetelmiensä osalta osa historiatieteen kenttää.

Joten siis on kohtuullista ja oikeídunmukaista, että minunkin kritiikkiäni kestetään ja siihen argumentoidaan asiallisesti.
Kritiikki on aina tervetullutta, mutta perusteeton huuhaaksi leimaaminen ei. En ihmettele ihmisten reaktioita täällä - tuskin saisit enempää vastakaikua myöskään menemällä esim. kokkifoorumille tuomitsemaan ruoanlaittotaito huuhaaksi, vieläpä ilman mitään perusteluja. :)

[AudreY]

En vieläkään käsitä, miksi viestini otetaan henkiökohtaisina loukkauksina.



Varmaankin siksi, että haukut sukututkimusta huuhaaksi ja mielestäni jopa vähättelet meidän harrastustamme.
Monet meistä eivät lähesty sukututkimusta noin ego-keskeisestä näkökulmasta kuin sinä näytät tekevän. Monella meistä on harrastuksen ja kiinnostuksen kohteena myös muu Suomen ja maailmanhistoria. Kirjoittivathan esi-isämme sitä teoillaan samalla tavalla kuin me "kirjoitamme" tämän ajan historiaa jälkipolville, kuka enempi kuka vähempi.

Itselleni on tullut joitakin esi-isiä läheisemmiksi (syystä jota en osaa selittää) ja koitan löytää heistä joitakin pieniä asioita joista selviäisi heidän luonnettaan tai jopa heidän ajatusmaailmaansa.