Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Yksinkertainen ohje yksinkertaiselle ihmiselle, kiitos.
Antakaa nyt te lukeneemmat ihmiset perusohje sata vuotta nuorempien kirkonkirjojen tietojen hakemiseen paikallisen seurakunnan kirkonkirjoista.
Siis - voinko tutkia em tietoja tekemällä jollakin kaavakkeella anomuksen tutkimukseeni?
:confused:
Jos kirjat ovat paikallisessa kirkkoherranvirastossa ja he noudattavat kirkkohallituksen ohjeita, et saa katsoa kirjoja, voit vain pyytää selvityksiä ja maksaa niistä.
Jos kirjat ovat säilytyksessä maakunta-arkistossa, eikä seurakunta ole niiden käyttämistä kieltänyt, niin Arkistolaitoksen ohjeet sivulla http://www.arkisto.fi/fi/news/626/61/Uudet-lupakaeytaennoet-kirkonkirjojen-ja-siviilirekistereiden-tutkimiseen-voimaan/ ja linkitetyissä dokumenteissa.
Ei tässä pintapuolisesti näyttäisi olevan mitään kovin omituista. Hakemuslomake löytyy tuolta sivulta ja se toimitetaan "viikkoa ennen aiottua asiointikäyntiä arkistolaitoksen keskitettyyn kirjaamoon (Mikkelin maakunta-arkisto/Kirjaamo, PL 2, 50101 Mikkeli), arkisto*narc.fi, fax (015) 321 3157) tai asioimaansa arkistolaitoksen toimipisteeseen."
En siis pääse enää paikallisten seurakuntien mikrofilmien äärelle.
Eikä näy olevan maakunta-arkistossakaan tutkimieni seurakuntien alle satavuotiaita tietoja.
Joten tyssäsi nyt kerralla koko innostukseni. Pakko kai elää noiden vanhojen tietojen kanssa ja yrittää saada tietoja jollakin muulla tavalla.
Harmillista!
Onko mitään keinoa vaikuttaa asioihin? :confused:
Heikki Koskela
24.08.11, 11:54
Varmuuden vuoksi toistan minäkin. Voit saada 100 vuotta nuorempia tietoja ainakin omasta suvustasi virkatyönä kirkkoherranvirastosta mutta joudut maksamaan siitä työstä korvausta. Tiedon keruuta ei siis ole kielletty. Omakohtainen tiedon tutkiminen kirkkoherranvirastossa ei ole enää mahdollista 100 vuotta nuoremmista kirkonkirjoista/mikrokorteista.
Tietojen julkaiseminen onkin sitten neuvottelukysymys elossaolevien sukulaisten kanssa. Sukututkimusta ei ole kielletty.
Matti Lund
24.08.11, 12:42
Varmuuden vuoksi toistan minäkin. Voit saada 100 vuotta nuorempia tietoja ainakin omasta suvustasi virkatyönä kirkkoherranvirastosta mutta joudut maksamaan siitä työstä korvausta. Tiedon keruuta ei siis ole kielletty. Omakohtainen tiedon tutkiminen kirkkoherranvirastossa ei ole enää mahdollista 100 vuotta nuoremmista kirkonkirjoista/mikrokorteista.
Tietojen julkaiseminen onkin sitten neuvottelukysymys elossaolevien sukulaisten kanssa. Sukututkimusta ei ole kielletty.
Tämä tulee olemaan "soutamista ja huopaamista".
Lainkohdat ja hallinnolliset menettelytavat, joihin nämä rajoitukset johdetaan, ovat typeriä, aukollisia, ja tukevat väärää käyttäytymistä eli haitataan vapaata henkilöhistorian tutkimusta ilman mitään järjellisiä perusteita.
Siis laki on selvästi kestämätön.
Joten jossain vaiheessa lakia näiltä kohdin muutetaan järkevämpään suuntaan, vähintäänkin paikataan aukkokohtia, jonka jälkeen arkistolaitos voi harjoittaa tutkijapalvelua paremmin velvoitteensa mukaisesti, siis olla pimittämättä tutkijoilta hallussaan olevia lähteitä.
Mutta nythän kirkkoherranvirastot saavat entiset tutkimustilansa muuhun heille olennaisempaan käyttöön ja vapautettua resussejaan, joten eivät ne ota enää tämän jälkeen mitään vastuuta tutkijoitten palvelemiseksi, vaan kyllä kirkkoherranvirastot tulevat olemaan vastedeskin tutkijoilta suljettuja. En näe tätä tarpeelliseksikaan, kunhan arkistolaitos saa vain kaikki kirkkoherranvirastojen käyttökopiot kuten ennen vanhaankin.
Siis näen tulevaisuuden positiivisemmin: tämä painajaisuni koskee lähinnä meidän tutkijapolveamme ja tulevaisuudessa kyllä palataan vapaaseen yhteiskuntaan tältäkin osin, mutta aikaa siihen mennee sen verran, että silloin ovat tutkijoina aivan uudet polvet, ja ehkä nuorimmat nykypolvesta vielä senkin ajan näkevät.
Lisäksi näiden lähteiden tutkimus on arkiston paikasta riippumatonta, eli niitä tutkitaan pääsääntöisesti digitaalisista kopioista nettiyhteyksien turvin.
terv Matti Lund
Varmuuden vuoksi toistan minäkin. Voit saada 100 vuotta nuorempia tietoja ainakin omasta suvustasi virkatyönä kirkkoherranvirastosta mutta joudut maksamaan siitä työstä korvausta. Tiedon keruuta ei siis ole kielletty. Omakohtainen tiedon tutkiminen kirkkoherranvirastossa ei ole enää mahdollista 100 vuotta nuoremmista kirkonkirjoista/mikrokorteista.
Tietojen julkaiseminen onkin sitten neuvottelukysymys elossaolevien sukulaisten kanssa. Sukututkimusta ei ole kielletty.
Ymmärsin kyllä asian.
Tuntuu vaan niin ikävältä, kun olen omissa pienissä tutkimuksissani päässyt jo 1800-1900-lukujen vaihteeseen, niin nyt sitten en pääsekään eteenpäin.
En aio haaskata vähäisiä pieneläkeläisen varojani siihen, että teettäisin sukututkimusta seurakunnan virkatyönä.
Isänisän sukua olen tutkinut vuodesta 1704 ja äidinisän sukua v.1650 alkaen. Aloitin näköjään liian myöhään tutkimukseni, koska vielä viime vuonna sai tutkia ne sata vuotta nuoremmatkin tiedot.
Matti Lund
24.08.11, 13:24
Ymmärsin kyllä asian.
Tuntuu vaan niin ikävältä, kun olen omissa pienissä tutkimuksissani päässyt jo 1800-1900-lukujen vaihteeseen, niin nyt sitten en pääsekään eteenpäin.
En aio haaskata vähäisiä pieneläkeläisen varojani siihen, että teettäisin sukututkimusta seurakunnan virkatyönä.
Isänisän sukua olen tutkinut vuodesta 1704 ja äidinisän sukua v.1650 alkaen. Aloitin näköjään liian myöhään tutkimukseni, koska vielä viime vuonna sai tutkia ne sata vuotta nuoremmatkin tiedot.
Hei
Katsoin profiilistasi, että jotkin esivanhemmistasi saattavat olla Laihialta.
Tilanne ei ole niin synkkä kannaltasi, sillä on useampia sukututkijoita, jotka ovat keränneet valtaisan määrän sukutietoja Laihialta 1900 -luvunkin puolelta.
Itsekin olen kirjannut aikoinaan Laihian 1900 -luvulta satoja A4 -liuskallisia tietoja, mutta ne kohteet eivät näyttäisi osuvan samaan kohtaan kanssasi, vaikka muutamia samoja nimiä on kyllä tiedostoissani. Kysymys näyttäisi olevan kuitenkin aivan eri sukuhaaroista kuin Sinun kohdallasi.
Mutta on siis tiedonkerääjiä, jotka ovat keränneet minua paljon enemmän. Jos pääset heidän kanssaan yhteyteen, saatat löytää kaipaamiasi tietoja heiltä.
Jos kuitenkin asut lähellä Laihiaa, käy ottamassa itsellesi digitaalikameralla kuvat niin vanhan kuin uudenkin kalmiston niistä hautakivistä, jotka koskettavat Sinua. Näin ehkä saat itsellesi joitakin kaipaamiasi tietoja, vaikka et pääse niitä vähemmällä vaivalla noutamaan enää kirkkoherranvirastosta. Tänä kesänäkin otin itselleni satakunta kuvaa Laihian hautakivistä. Miksi niin vähän? - No siihenkin meni varttitunti ja vaimoni alkoi siinä vaiheessa aivan oikeutetusti hätistellä minua pois hautuumaalta.
terv Matti Lund
Heikki Koskela
24.08.11, 14:23
Ymmärsin kyllä asian.
Tuntuu vaan niin ikävältä, kun olen omissa pienissä tutkimuksissani päässyt jo 1800-1900-lukujen vaihteeseen, niin nyt sitten en pääsekään eteenpäin.
En aio haaskata vähäisiä pieneläkeläisen varojani siihen, että teettäisin sukututkimusta seurakunnan virkatyönä.
Isänisän sukua olen tutkinut vuodesta 1704 ja äidinisän sukua v.1650 alkaen. Aloitin näköjään liian myöhään tutkimukseni, koska vielä viime vuonna sai tutkia ne sata vuotta nuoremmatkin tiedot.
En minä sen vuoksi kirjoittanutkaan asiasta. Yritin valaa uskoa sukututkimukseesi eteenkin päin. Asenne, joka tuomitsee annetut ohjeet joita ei kuitenkaan voi muuttaa, on väärä. On sopeuduttava kulloisinkiin olosuhteisiin ja ymmärrettävä kaikkia osapuolia. Asiaa ei viedä eteen päin jatkuvalla kritiikillä sellaisia tekijöitä kohtaan, joihin vaikuttaminen on minimaalista. Jatkuva kirtiikki saattaa vaikutta juuri päinvastaiseen suuntaan.
Eihän tuo sata vuotta niin kovin pitkä aikaväli ole. Sen voi siis ylittää joko maksamalla (joka ei ole mukavaa) tai etsimällä/kysymällä tiedot eläviltä sukulaisiltaan ja pian on kolmen sukupolven aukko täytetty. Toivon, ettei tästä sukupolviaukosta tulisi kenellekään kovin suurta rasitetta, joka estäisi tutkimuksen kokonaan. Itse arvelen, että tätä "ongelmakohtaa" suurennellaan tietoisesti. Toivotan sinulle hyvää mieltä ja yrityshenkeä sukututkimuksessasi.
Tämä asia on kohdaltani loppuun käsitelty.
Hei
Katsoin profiilistasi, että jotkin esivanhemmistasi saattavat olla Laihialta.
Tilanne ei ole niin synkkä kannaltasi, sillä on useampia sukututkijoita, jotka ovat keränneet valtaisan määrän sukutietoja Laihialta 1900 -luvunkin puolelta.
Itsekin olen kirjannut aikoinaan Laihian 1900 -luvulta satoja A4 -liuskallisia tietoja, mutta ne kohteet eivät näyttäisi osuvan samaan kohtaan kanssasi, vaikka muutamia samoja nimiä on kyllä tiedostoissani. Kysymys näyttäisi olevan kuitenkin aivan eri sukuhaaroista kuin Sinun kohdallasi.
Mutta on siis tiedonkerääjiä, jotka ovat keränneet minua paljon enemmän. Jos pääset heidän kanssaan yhteyteen, saatat löytää kaipaamiasi tietoja heiltä.
Jos kuitenkin asut lähellä Laihiaa, käy ottamassa itsellesi digitaalikameralla kuvat niin vanhan kuin uudenkin kalmiston niistä hautakivistä, jotka koskettavat Sinua. Näin ehkä saat itsellesi joitakin kaipaamiasi tietoja, vaikka et pääse niitä vähemmällä vaivalla noutamaan enää kirkkoherranvirastosta. Tänä kesänäkin otin itselleni satakunta kuvaa Laihian hautakivistä. Miksi niin vähän? - No siihenkin meni varttitunti ja vaimoni alkoi siinä vaiheessa aivan oikeutetusti hätistellä minua pois hautuumaalta.
terv Matti Lund
Äitini esivanhemmat ovat pääosin laihialaisia, isäni esivanhemmat suurimmaksi osaksi jurvalaisia.
Pitääkin ottaa yhteyttä paikallisiin laihialaisten sukujen tutkijoihin, jospa sieltä saan apua. Juuri 1900-luvun tietoja nyt kaipailenkin.
Ps. Hautausmaat on tullut kierrettyä ja kuvattua, mukavaa puuhaa, varsinkin kesäaikaan. Monta "osumaa" on tullutkin bongattua.
Miten sinä varttitunnissa sait sata kuvaa?
Minulta kului eilenkin yli kolme tuntia..;)
Matti Lund
24.08.11, 15:25
En minä sen vuoksi kirjoittanutkaan asiasta. Yritin valaa uskoa sukututkimukseesi eteenkin päin. Asenne, joka tuomitsee annetut ohjeet joita ei kuitenkaan voi muuttaa, on väärä. On sopeuduttava kulloisinkiin olosuhteisiin ja ymmärrettävä kaikkia osapuolia. Asiaa ei viedä eteen päin jatkuvalla kritiikillä sellaisia tekijöitä kohtaan, joihin vaikuttaminen on minimaalista. Jatkuva kirtiikki saattaa vaikutta juuri päinvastaiseen suuntaan.
Eihän tuo sata vuotta niin kovin pitkä aikaväli ole. Sen voi siis ylittää joko maksamalla (joka ei ole mukavaa) tai etsimällä/kysymällä tiedot eläviltä sukulaisiltaan ja pian on kolmen sukupolven aukko täytetty. Toivon, ettei tästä sukupolviaukosta tulisi kenellekään kovin suurta rasitetta, joka estäisi tutkimuksen kokonaan. Itse arvelen, että tätä "ongelmakohtaa" suurennellaan tietoisesti. Toivotan sinulle hyvää mieltä ja yrityshenkeä sukututkimuksessasi.
Tämä asia on kohdaltani loppuun käsitelty.
On aivan selvää, että jos tämän epäkohdan kohdalta ollaan hiljaa, sen korjaaminen siirtyy sitä pitemmälle tulevaisuuteen.
Vaikuttamisyritykset epäkohdan korjaamiseksihan ovat kyllä alkaneet, mutta koska kysymyksessä on epäonnistuneesta lain säätämisestä johtuva asiantila, epäkohdan ja sen haittavaikutusten korjaus ei ole taipuvainen tapahtumaan nopeasti.
Lisäksi tämä lähihistorian tutkijoitten asiaton haittaaminen ja kiusaaminen, on muun yhteiskunnan näkökulmasta niin vähäpätöistä, ettei tämän epäkohdan korjaamista katsota niin tärkeäksi, koska yhteiskunnassamme on aina tärkeitä akuutteja ja elintärkeitäkin epäkohtia, jotka vaativat nopeaa korjausta. Siksikin tästä epäkohdasta vaikeneminen tai tappiomielialan lietsominen, ovat vain omiaan lisäämään epäkohdan vaikutuksen kestoaikaa.
Jokin menneisyyden eduskunta on tehnyt tämän lainsäädäntötöpin, kuten on tehty niin monta muutakin lainsäädäntötöppiä, jotka ovat vaatineet lakien pikaisia korjauksia. Jokin tuleva eduskunta korjaa kyllä tämän lainsäädäntötöpin, mutta esimerkiksi omasta mielestäni nykyinen eduskunta on sellaiseen lainsäädäntötyöhön kyvytön, joten mitään toivoa en siihen pane. Yhteiskunnan ilmapiirin on nähdäkseni muututtava vapaampaan suuntaan ja jonkin uuden eduskunnankin on sitä kuvastettava, ennen kuin tilanne on otollinen sellaiseen lainsäädännölliseen muutostyöhön.
Siihen asti meidän velvollisuutemme on muistuttaa tästä väärämielisestä asiatilasta, johon kenelläkään ei ole mitään asiallista intressiä ja joka asettaa täysin tarpeettomia ja järjettömiä esteitä lähihistorian henkilöhistorian tutkijoille.
terv Matti Lund
Minä käytän aika usein googlettamista, kun etsin lisätietoa esivanhemmista. Jo pelkästää Esipolvitaulu +Laihia -yhdistelmällä näkyy tulevan 118 tulosta. Jos laitat esim. Esipolvitaulu +sukunimi, niin saat ehkä tietoja muidenkin paikkakuntien samannimisistä henkilöistä - jopa aivan nykyaikaan asti. Googlettamalla olen osunut usein myös Suku Forumin sivustolle, jossa julkaisuraja on sovittu yli 100 vuodeksi syntymäpäivästä laskien.
Tällä tavalla pääsee helposti yhteyteen myös ao. sukututkijoiden kanssa tai jopa sukuseurojen yhteystietoihin. Kannattaa kokeilla! "Paras" hakuni on erään kadonneen henkilön etsinnässä osunut etunimillä ja syntymäajalla tehtynä sotasurmat-sivulle, jolloin päättyi ihmettelyni, mihin tiedot henkilöstä katoavat.
Googlettamisella pelkästään nimellä osuu toisinaan geni.com -tyyppisille sivustoille. Kokeile esim. Kekkonen +geni.com. Henkilöt lienevät usein vähän vanhemmilta ajoilta. Jokainen päätelköön sitten itse, onko sivusto luotettava! Yleisesti ottaen niillä oleva tieto on "niin oikein", että sillä on helppo jatkaa tutkimista edelleen pelkillä tarkistuksilla. Googlettamisella on sekin hyvä puoli, että nimen kirjoitusasun ei tarvitse olla prikulleen oikein. Useinhan niistä on monta kirjoitusasua, mikä oli ollut ongelma mainitsemassani tapauksessa.
eeva häkkinen
25.08.11, 14:31
Ja sekin kannattaa muistaa, etteivät kirkonkirjat suinkaan ole sukututkimuksen ainoa lähde. Esim. henkikirjat ja tuomiokirjat ovat edelleen käytettävissä myös 1900-luvulta - ja haluaisinpa nähdä oikeusvaltion, jossa salaisia tuomioita annetaan salaisissa tuomioistuimissa. Matti on tietenkin siinä oikeassa, että tämän uuden oikeushyvän, henkilötietosuojan, lanseeraamisen jälkeen on asiaan innostuttu niin, että ylilyöntejäkin on tapahtunut. Mutta eiköhän heiluri heilahda aikanaan takaisin ja löydä tasapainoasennon.
Mutta niistä muista lähteistä piti puhua: henkikirjat ovat käytettävissä sekä KAssa että maakunta-arkistoissa, joka viidenneltä vuodelta filmeinä ja joka vuodelta suurina kirjoina. Noin vuodesta 1940 lähtien liittyy kirjoihin aakkoshakemisto henkilöistä ja tästä lähtien on myös kaikki ihmiset, pienimmätkin, lueteltu syntymäpäivineen. Kuolin- ja vihkipäivämäärät tosin puuttuvat. Tuomiokirjoista saattaa löytyä kokonaisia usean polven sukuselvityksiä, ainakin lainhuudoista ja perintöriitajutuista. Perukirjoihin monesti liittyy myös papintodistus. Eivät keinot vielä lopussa ole, ei kannata hyllyttää noinkin kattavaa tutkimusta.
Ja pyri verkottumaan. Sellaista sukua ei olekaan, jonka jotain haaraa ei joku tutkisi, tai ainakin sukuun naineita ihmisiä. Kysele vaikka sukututkimuspalstoilla, onko tietoa. Ja guugleta, niinkuin täällä jo ehdotettiin. Onnea tutkimuksillesi!
Tervehdys!
Yksinkertaista ohjetta on vaikea tai lähes mahdoton kysymykseen antaa.
Kunnallisista arkistoistakin saattaisi olla apuja. Esim. kansa- ym. koulujen arkistoista, vaikkapa oppilasluetteloista todistusjäljennöksistä ym.
Iloitsen kysymyksestä, koska keskustelussa on tullut esille monia unholassa olleita lähteitä. Kiitos kysymyksen esittäjälle ja kaikille vastaajillekin toiselta yksinkertaiselta kyselijältä.
Tsemppiä tutkimuksiin, olipa tavoitteesi pieni tai laaja!:)
Terveisin Eila
Mutta niistä muista lähteistä piti puhua: henkikirjat ovat käytettävissä sekä KAssa että maakunta-arkistoissa, joka viidenneltä vuodelta filmeinä ja joka vuodelta suurina kirjoina.
Näistä henkikirjoista... Tietääkö joku, onko tarkoitus jossain vaiheessa digitoida "välivuodetkin"? Tai voiko niitä kaukolainata lähimpään maakunta-arkistoon ja kuinka kalliiksi se sitten tuleekaan?
Matti Lund
25.08.11, 18:44
Näistä henkikirjoista... Tietääkö joku, onko tarkoitus jossain vaiheessa digitoida "välivuodetkin"? Tai voiko niitä kaukolainata lähimpään maakunta-arkistoon ja kuinka kalliiksi se sitten tuleekaan?
En osaa tarkasti vastata juuri nyt, kun sellaista arkistoluetteloa ei ole edessäni, mistä pystyy laskemaan sen, mikä osuus henkikirjoista on rullilla ja mikä vielä niteinä. Arkistolaitoksen tavoitehan on ollut, että kaikki käyttökopiot ovat rullilla.
Lisäksihän rullia on jonkin verran digitoitu ja digitoidaan määrärahojen puitteissa lisää.
Arkistolaitoksen sivuilta löydät nykyiset lainaustaksat.
Tässä oli 2-3 vuotta, jolloin 5 rullaa sai lainattua 20 eurolla ja hinta jopa alennettiin 19 euroon. Lainasin aina 5 rullan eriä.
Tämä on välivaihe, mutta pelkään, että se kestää pitkään, koska lainsäädäntövirheen tunnustaminen ja virheen sovellusala ovat senluontoisia asioita tässä tapauksessa, että kun muutos otetaan valmisteluun, se tahtoo aina pudota prioriteettilistassa alimmaiseksi niin, että monet kymmenet paljon nuoremmat lain korjausta vaativat lainkohdat ohittavat sen tärkeysjärjestyksessä. Se uhkaa jatkuvasti tukehtua muitten jalkoihin, koska muissa epäkohdissa näyttelee osaansa jokin taloudellinen intressi, kun taas tässä haittavaikutus on lähinnä hengenviljelyä haittaavaa ja lähinnä vain historiantutkijoita koskeva murhe.
Se että tutkimusta kirkonkirjoista näin huomattavasti vaikeutetaan ja joltain osin jopa tyystin estetään, varmaan lisää henkikirjojen lainaamista sukututkijoiden keskuudessa.
Koska vähän laajempi henkikirjoihin perustuva tutkimussuunnitelma edellyttää kymmenien rullien tai niteitten lainaamista, siihen saattaa helpostikin hurahtaa satoja euroja, usealla kymmenellä eurolla saa vain muutaman vuoden kokoon. Tämä johtuu osittain siitä, että sivuja on paljon. Esimerkiksi Pohjanmaan henkikirjat vuonna 1704 mahtuvat neljälle rullalle ja vuonna 1708 viidelle rullalle, ja kun väestö niihin nähden suorastaan räjähtää 1800 -luvulle tultaessa, rullia kuuluu muutamaan vuoteen jo kymmenittäin. Ja siis vain rullia on tutkijan käytettävissä siltä osin, kun tietoja on rullilla.
Arkiston käyttökopioiden lainaus tuli maksulliseksi vasta 1990 -luvun alussa, se oli muistaakseni markan per rulla, mutta on ollut viime aikoina noin 5 euroa per rulla.
Muistan, että kun lainaus tuli maksulliseksi 1990 -luvun alussa, lainojen jonotusaika puolittui joidenkin asiakirjatyyppien osalta tai jopa putosi kolmasosaansa. Vaikutus oli siis merkittävä, sillä oli tapauksia, että joskus 1980 -luvulla joutui rullaa jonottamaan kaksikin kuukautta. Nyt se tuli yleensä kahden viikon sisällä.
2000 -luvulla rullien jonotusajat ovat taas huomattavasti lyhentyneet. Syinä näen kaksi ennen muuta, aineistojen digitointi, jolloin aineistoa on tullut nettiin käytettäväksi. SSHY:n vapaaehtoinen rippikirjojen digitointi vaikutti selvästi siihen, että rippikirjarullien jonotusaika jonkin verran lyheni, mutta suurempi vaikutus on ollut KA:n digitointien valmistumisella. Tämä digitaalikopioiden käyttö on vain toinen jonotusta lyhentänyt syy. Nimittäin olen pannut merkille, että tuomiokirjarullien jonotusajatkin ovat huomattavasti lyhentyneet, ja jo useita vuosia ennen kuin KA digitoi ne vuoteen 1700 asti. Tähän en ole keksinyt muuta syytä kuin, että jonottajien määrä yksinkertaisesti romahti, koska tuomiokirjojen tutkijoiden määrä on romahtanut vuosien 1990-2005 välillä.
Tähän ei ole vaikuttanut pelkästään lainojen maksullisuus, mutta oma osavaikutuksensa silläkin on ollut. Suurempi vaikutus on ehkä sillä, että nuoremmassa tutkijapolvessa on paljon vähemmän valmiutta ja/tai kykyä tuomiokirjojen lukemiseen ja tulkintaan. On tapahtunut netittymisen vanavedessä selvää perustaitojen rapistumista, tai se on tuonut harrastuksen pariin uutta polvea, jolla tavoitteet ja tahto oppia ovat paljon alemmalla tasolla kuin oli vanhemmalla polvella.
Myös yliopistot ovat saattaneet valita keinoja välttää asiakirjojen massiivisia kaukolainoja, koska siellä on raha aina tarkalla. Lisäksi yksittäiset opiskelijat joutuvat harkitsemaan opinnäytesuunnitelmiensa kustannuksia, kun 100 rullaa tekee noin 500 euroa, joka on opiskelijalle iso raha, mutta 1980 -luvulla tuhatkaan rullaa ei maksanut rahassa mitään, vaan vaati aika lailla odottamista. Ilman huomattavaa apurahaa ei vähävarainen opiskelija itse asiassa voi enää ryhtyä arkistoissa tutkimaan kuin tarkoin tietyn arkistoyksikön alueeseen rajattua kohdetta, jolloin lainakustannuksia ei ole, tai muussa tapauksessa hänen on tyydyttävä niihin painettuihin lähteisiin, mitä yliopistojen kirjastoista löytyy.
Siis lopputulemana on se, että kannattaa lainata henkikirjoja ja päästä siten tutkimuksissaan eteenpäin. Ei kannata ajatella kovinkaan hintaa, mutta tulee varata riittävästi rahaa hankkeisiin. Pitänee kuitenkin tässä tilanteessa varautua myös siihen, että niteiden ja henkikirjarullien lainaamiseen kohdistuu enemmän painetta nyt, kun vastaaviin henkilötietoihin ei enää pääse käsiksi kirkonkirjoja tutkimalla. Siis henkikirjalainojen jonotusajat varmaankin jonkin verran pitenevät tässä valitettavassa tilanteessa ja siihen on varauduttava.
terv Matti Lund
Kiitos vastauksestasi, Matti Lund. Tulee siis huomattavasti halvemmaksi matkustaa paikanpäälle ja ehkä jopa yöpyäkin paikkakunnalla kuin kaukolainata.
Näistä henkikirjoista... Tietääkö joku, onko tarkoitus jossain vaiheessa digitoida "välivuodetkin"? Tai voiko niitä kaukolainata lähimpään maakunta-arkistoon ja kuinka kalliiksi se sitten tuleekaan?
1800-luvun välivuosia ei ole mikrofilmattu, joten a) digitointia saa odottaa jonkin aikaa ja b) kaukolainaus maakunta-arkistoihin hintavaa.
Kaisa,
eli jos niitä ei ole edes mikrofilmattu, niin niitä ei saa tutkia? Tarvitsisin 1800-luvun puolenvälin jälkeen viiden vuoden pätkän...
Sami Lehtonen
25.08.11, 19:33
Heikille toteaisin, että tosiaan tuo 100 vuoden yli pääseminen maksamalla ei ole mikään ongelma - kun tehdään esipolvitutkimusta. Jos taas tarkoitus olisi kerätä jonkin sopivaksi katsomansa esivanhemman jälkeläisiä, niin tuosta välistä 1911-1960 (tosiasiallisestihan viimeistä 50v ei omatoimisesti päässyt tutkimaan ennenkään) tulee vanhaan käytäntöön verrattuna uskomattoman kallis.
Omalta osaltani olen ryhtynyt kiertämään ongelmaa ostamalla mm. matrikkeliteoksia aina sellaisia nähdessäni kirpputoreilla tai antikvariaateissa.
Kaisa,
eli jos niitä ei ole edes mikrofilmattu, niin niitä ei saa tutkia? Tarvitsisin 1800-luvun puolenvälin jälkeen viiden vuoden pätkän...
Osa on käyttökiellossa, muttei kaikki. Isojen kirjojen siirtely maksaa, eli pitää itse päästä arkistoon asti.
:)
Iloitsen kysymyksestä, koska keskustelussa on tullut esille monia unholassa olleita lähteitä. Kiitos kysymyksen esittäjälle ja kaikille vastaajillekin toiselta yksinkertaiselta kyselijältä.
Tsemppiä tutkimuksiin, olipa tavoitteesi pieni tai laaja!:)
Terveisin Eila
Mielenkiinnolla luin kommenttejanne.
Tuulakki - googlettamalla olen löytänytkin hyvinkin ihmeellisiä "juttuja", jopa blogin USA:sta, jossa kuvattuna isoisäni veljien hautamuistomerkit.
Seuraan aktiivisesti SukuForumia, Sukuraitin tutkimuksia ja Sukuhakuria sekä kuulun SSHY:een.
Eeva Häkkinen, henkikirjoista olen löytänyt paljon hyödyllistä tietoa, tuomiokirjoihin en ole vielä perehtynyt.
Mukava, että aihe herättää keskustelua.
eeva häkkinen
25.08.11, 19:52
Kaisa,
eli jos niitä ei ole edes mikrofilmattu, niin niitä ei saa tutkia? Tarvitsisin 1800-luvun puolenvälin jälkeen viiden vuoden pätkän...
Kyllä niitä saa tutkia, mutta tietääkseni kirjoja ei lähetellä - ja jos läheteltäisiin, olis varmasti tosi tyyristä. Sitä en tiedä, koskeeko kaukolainauskielto samaa materiaalia kuin kopiointi- ja kuvauskielto, eli 100 vuotta nuorempia henkilörekistereitä.
Matti Lund
25.08.11, 20:16
Kiitos vastauksestasi, Matti Lund. Tulee siis huomattavasti halvemmaksi matkustaa paikanpäälle ja ehkä jopa yöpyäkin paikkakunnalla kuin kaukolainata.
Niin, kun minä olen matkaillut kesällä kotimaassa ja kun kirkkoherranvirastot ovat nyt meiltä tutkijoilta lopullisesti suljetut, olen aina Oulussa ja Vaasassa ollessani ottanut rullilta itselleni digitaalikameralla jonkin Pohjanmaan henkirverovuoden, eli kelannut ne noin viideltä henkiverorullalta ja napannut kuvan joka aukeamasta. Tummemmista sivuista olen joutunut ottamaan sivu sivulta kuvan tai oikein huonosta rullasta puoli sivua per puoli sivua kuvan. Valoisuus on ratkaisevaa, eli lukulaitteen ja rullan kunto kokonaisuudessaan.
Digitaalikameran tulo, kumouksellisti rullien käytön, koska niiden läpimeno nopeutui monin verroin.
Näin olen saanut itselleni koneelleni pikku hiljaa useampia Pohjanmaan henkiverovuosia lainaamatta rullia ja siis säästänyt ehkä 100 euroa lainauskuluja muutamassa vuodessa. Niitä ilmaisia vuosia on kertynyt noin 20, muut vuodet, mitä on, on maksettuja ~5 euroa rulla.
Silloin kun netissä ei vielä ollut mitään digitoituna, käytin muutamia satoja euroja vuosittain rullien kaukolainoihin, eli minulla oli muutamana vuotena jatkuvassa ketjussa viiden rullan tilaus (joka on maksimimäärä), enimmäkseen tuomiokirjoja, mutta nyt taitaa jo jäädä selvästi alle sadan Euron.
terv Matti Lund
Kävin eilen (7.9.-11) tutkimassa eräässä seurakunnassa kirkonkirjoja. Täytin kaavakkeen, jonka jälkeen sain tutkia kaikkia kirjoja mitä halusin ja joita ei ollut lähetetty maakunta-arkistoon. Tuoreimmat tiedot kirjoissa joita katselin olivat 1950-luvulta. Joustoakin näköjään löytyy.
Erkki Kiuru
08.09.11, 13:06
Arkistolaitoksen sivulla http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/Lomakkeet/Kirkonkirjat/Digitaaliarkisto%20v%C3%A4est%C3%B6rekisteriasiaki rjat.pdf (http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/Lomakkeet/Kirkonkirjat/Digitaaliarkisto%20v%C3%A4est%C3%B6rekisteriasiaki rjat.pdf)
on luettelo seurakunnista, joiden alle 100 vuota vanhaa materiaalia voi tutkia maakunta-arkistoissa tai Kansallisarkistossa. Lupamenettely muuttui 1.9. lukien, ohjeet löytyvät Arkistolaitoksen weppisivulta. Asiasta löytyy myös aikaisempaa keskustelua.
Laskin em. luettelosta luterilaisten seurakuntien lukumäärän, joiden alle 100 vuoden ikäistä materiaalia voi vielä tutkia luvan kanssa. Suomen- ja ruotsinkielisten seurakuntien määrä on 124 kpl, lisäksi ortodoksiset seurakunnat ja Mikkelin maakunta-arkistossa olevat aineistot.
Luterilaisia seurakuntia taitaa tällä hetkellä olla n. 450, joten 1/4 seurakunnista ei ole noudattanut Kirkkohallituksen suositusta, ainakaan 1.9. mennessä.
Erkki
Heikki Särkkä
08.09.11, 13:34
Olisiko koulutodistusten kopiokirjoista apua (1900-luvun osalta yleensä kuntien arkistoissa)? Suomessa on ollut oppivelvollisuus lähes koko itsenäisyyden ajan, joten materiaalia on saatavilla lähes jokaisesta meistä.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.