Pappani suku Hyvärinen ei ole edistynyt

[minnmeri]

:confused: Abram Gabriels Hyvärinen vaimo Liisa Hyvärinen os ?

lapsi Johan Robert Abramssoninpoika Hyvärinen 09.04.1845 - 06.07.1917 vaimo
Hedvig Laurintytär Watjus 18.03.1848 - 03.10.1902 hänen tietoja en tarvii


lapsi Liisa Johantytär Hyvärinen 07.12.1878 - 03.03.1947

Liisan avioton poika Juho Vilho Liisanpoika Hyvärinen 24.03.1906 - 19.07.1969

Enempää en tiedä omista Hyvärisistä,



Haluaisin heistä enemmän vanhempaa tietoa siskoja ja veljiä siis Hyvärisistä
Haapavedeltä

[Matti Lund]

:confused: Abram Gabriels Hyvärinen vaimo Liisa Hyvärinen os ?

lapsi Johan Robert Abramssoninpoika Hyvärinen 09.04.1845 - 06.07.1917 vaimo
Hedvig Laurintytär Watjus 18.03.1848 - 03.10.1902 hänen tietoja en tarvii


lapsi Liisa Johantytär Hyvärinen 07.12.1878 - 03.03.1947

Liisan avioton poika Juho Vilho Liisanpoika Hyvärinen 24.03.1906 - 19.07.1969

Enempää en tiedä omista Hyvärisistä,



Haluaisin heistä enemmän vanhempaa tietoa siskoja ja veljiä siis Hyvärisistä
Haapavedeltä

Yritäpä itse ottaa niistä selvää:

Netistähän pääsee aika hyvin näissä eteen- eli taaksepäin, koska tiedot ovat Haapaveden niissä rippikirjoissa, jotka ovat säästyneet tulipalon tuhoilta.


Tuossahan olisi hyvä kohta aloittaa, esim. SSHY:n sivuilla olevilla rippikirjatiedostoilla:


http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/haapavesi/rippikirja_1845-1851_mko1-13/134.htm


terv Matti Lund

[minnmeri]

Minä en saa selvää rippikirjoista tarviin niihin luku apua.
Olisko joku niin ystävällinen et auttais?

[Jatta Korpisalo]

Hiskitä löytyy Haapaveden syntyneet. Laita esim v.1845 ja haku, niin sieltä löydät Johan Robertin vanhemmat.

SSHY.n rippikirja 1861-1869 kuva 203 sivulta löytyy Juhon vanhemmat y.m.t
ja alaosassa myös Johan Robertin vaimo ja tytär.

Uudempia tietoja vain seurakunnasta tai soittamalla suvun jäsenille.
Netin kautta vaikea löytää.

[Matti Lund]

Minä en saa selvää rippikirjoista tarviin niihin luku apua.
Olisko joku niin ystävällinen et auttais?


Tuo antamani sivuhan on siistiä modernia käsialaa, melko lailla samaa, jolla meidän on pitänyt alakoulussa kirjoittaa. Jos et pysty lukemaan 1800 -luvun ja 1900 -luvun vapaata käsialaa, pitää Sinun selvitykset teettää jollakin siihen pystyvällä, jos asia kuitenkin Sinua kovasti kiinnostaa, mutta mitään edellytyksiä ei ole itsellä sitä tehdä.


Mutta ...

Yritä vielä uudestaan, niin ehkä tämä lukutaidottomuus osoittautuu vain "rimakauhuksi", kun on joskus sattunut aivan sattumalta eteen jokin vanhempi ja vaikeampi teksti.


terv Matti Lund

[Jari T.M.]

Hei :)

Matti antoi Sulle jo hyvät eväät. Kannattaa siis keskittyä rippikirjojen tulkintaan. Äkikseltään vilkaisemalla saattaa tulla se rimakauhu, mutta kun tarkemmin katselee ja tuumailee, niin huomaa, että ei se nyt niin vaikeaa olekkaan. Ehkä koristeellisempaa, mutta kyllä siitä selviytyy. Lisäksi noiden nimien eteen liittyy usein lyhenteitä. Ne kannattaa opetella tietenkin. Netti on täynnä sukututkimukseen tarvittavaa opetusmateriaalia. Googletappas.
Ja hiskin käyttöä kannattaa opetella. Hakemistona hyvä. Tietysti apua täältäkin saa, mutta rohkeasti oma-aloitteisuutta. ;)

-Jari-

[minnmeri]

Apua mä tarviin ,on todettu ettei minusta ole opiskliaksi sen vuoksi on mulle vaikeeta selvitä rippikirjoista :(

[Tapani Kovalaine]

Minnmeri, kuten olet huomannut, kukaan ei tohdi ruveta antamaan apua noin helposti luettavan ja tulkittavan rippikirjan sivun kohdalta. Asiaasi ei auta sekään, ettet ole havainnut itsessäsi vielä opiskelijan ominaisuuksia.

Tulkitse tuo rippikirjan sivu aivan omalla tavallasi ja yrittämättä olla mikään opiskelija. Pääset sen jälkeen kohti vaikeampia sivuja, sillä vaikeampia tekstejä on tulossa vastaan, kun pappasi suku Hyvärinen on edistymässä 1600-luvun puolelle. Ja silloin: silloin löytyy Suku Forumista monen monta innokasta, jotka haluavat sinua auttaa - minäkin! :)

[Laardi]

Minnmeri, kuten olet huomannut, kukaan ei tohdi ruveta antamaan apua noin helposti luettavan ja tulkittavan rippikirjan sivun kohdalta. Asiaasi ei auta sekään, ettet ole havainnut itsessäsi vielä opiskelijan ominaisuuksia.


Haluaisin lisätä edelliseen, että kukaan ei ole tahallaan ilkeä ja jätä auttamatta. Tarkoituksena on pikemminkin rohkaista omatoimiseen sukututkimuksen tekoon, koska sen taidon oppimisesta on sinulle - kenelle tahansa - suuresti hyötyä.

Olen harrastanut 6 vuotta sukututkimusta, mutta kun katson tuota linkkiä, joka on tässä viestiketjussa esimerkkinä, en minäkään saa siitä kaikkea selvää. Anmärkningar-kohta on sellainen, että saa kauan ihmetellä ennen kuin saa edes osasta selvää. Mutta kun käsialasta hahmottaa edes joitain sanoja, niin sitten vaan yrittämään niiden muiden tulkintaa kirjain kirjaimelta, jotka eivät vielä ole selvinneet. Ongelmalliseksi asian tekee osittain se, että kieli on vanhaa ruotsia, jolloin oma kielitaito ei välttämättä riitä, vaikka nykyruotsi sujuisikin vieraana kielenä aika ok.

Jos kiinnostaa pelkät nimet ja syntymäajat niin ne tuossa on suht helppoja saada selvää, kun käsialakin on isompaa. Siihen menee aina aikaa, että tottuu erikseen jokaisen eri henkilön käsialaan. 1700-luvun käsialat ovat itsellekin vielä niin hankalia, että eteneminen on todella hidasta, jos edes saa selvää. Mutta pikkuhiljaa. Ja kun asioita voi tutkiskella omaan tahtiin eikä tarvitse edetä muuten kuin oman aikataulun mukaan, niin uskon kyllä, että jos sinulla minnmeri tahtoa riittää ja itse vaan haluat, niin osaat kyllä.

[Matti Lund]

Haluaisin lisätä edelliseen, että kukaan ei ole tahallaan ilkeä ja jätä auttamatta. Tarkoituksena on pikemminkin rohkaista omatoimiseen sukututkimuksen tekoon, koska sen taidon oppimisesta on sinulle - kenelle tahansa - suuresti hyötyä.

Olen harrastanut 6 vuotta sukututkimusta, mutta kun katson tuota linkkiä, joka on tässä viestiketjussa esimerkkinä, en minäkään saa siitä kaikkea selvää. Anmärkningar-kohta on sellainen, että saa kauan ihmetellä ennen kuin saa edes osasta selvää. Mutta kun käsialasta hahmottaa edes joitain sanoja, niin sitten vaan yrittämään niiden muiden tulkintaa kirjain kirjaimelta, jotka eivät vielä ole selvinneet. Ongelmalliseksi asian tekee osittain se, että kieli on vanhaa ruotsia, jolloin oma kielitaito ei välttämättä riitä, vaikka nykyruotsi sujuisikin vieraana kielenä aika ok.

Jos kiinnostaa pelkät nimet ja syntymäajat niin ne tuossa on suht helppoja saada selvää, kun käsialakin on isompaa. Siihen menee aina aikaa, että tottuu erikseen jokaisen eri henkilön käsialaan. 1700-luvun käsialat ovat itsellekin vielä niin hankalia, että eteneminen on todella hidasta, jos edes saa selvää. Mutta pikkuhiljaa. Ja kun asioita voi tutkiskella omaan tahtiin eikä tarvitse edetä muuten kuin oman aikataulun mukaan, niin uskon kyllä, että jos sinulla minnmeri tahtoa riittää ja itse vaan haluat, niin osaat kyllä.


Niin on Minnmeri kuin Ruokoja ja Tapani sanovat.


Sinulla on nyt mielestäni valintatilanne:

1. Jatkat entisillä asenteillasi, mutta teetät sukututkimuksesi jollakin luotettavalla sukututkijalla, niin saat ne tiedot, joita havittelet. - Ja kaikki on hyvin.


2. Otat uuden suunnan: teet asennevallankumouksen itsessäsi: uskot, että Sinä voit kehittyä, opit lukemaan vapaalla kädellä kirjoitettua tekstiä, ja pystyt tekemään sukututkimuksen omatoimisesti ainakin siltä osin kuin kirkonkirjoja on käytettävissä, siis käyttämään tietojen keruuseen rippikirjoja ja seurakuntien historiakirjoja, ja laatimaan niiden pohjalta sukutaksonomioita, eli esivanhempain tauluja ja jälkipolvitauluja sekä niitä demonstroivia sukukaavioita. Tätä voit tehdä luotettavasti vain, kun Sinulla on hyvä tuntuma lähdetietoihin ja olet kyennyt todentamaan ne omilla tarkastusprosesseillasi. Kun alat uskoa itseesi, saat siitä suurta tyydytystä.

Mutta ...

Tätä harrastusta ei voi tehdä alkuunkaan niin, ettei "pane lainkaan tikkua ristiin", vaan yrittää lypsää tiedot tipotellen täältä sukututkimuspalstalta. Tällä menettelyllä lopputulos on hyvin ennustettavissa: tuloksena on todennäköisimmin sokkona haalittu hajanaisten tiedonantojen kopio eli väärinkäsitysten summa, josta kenellekään ei ole mitään iloa.


Tällä palstalla kyllä pyritään vastaamaan kysymyksiin, mutta lähinnä silloin, kun lähteissä on jokin tulkinta- tai etsintäongelma, johon on hyvä yhdessä etsiä ratkaisua ja auttaa tiedon löytämisessä.


terv Matti Lund

Ps. Itselläni menevät juuret Haapaveden Karsikkaan taloon, jossa paikassa asuneista henkilöistä esitit kysymyksesi. Siihen, ovatko etsimäsi henkilöt omia esivanhempiasi, en pysty ottamaan kysymyksesi perusteella kantaa, koska et ole nähtävästikään kyennyt mitenkään Sinulle annettuja tietoja todentamaan. Niitä pidän toistaiseksi vain hajatietoina, joihin olet vaistomaisesti tarttunut, koska ei ilmene, mistä lähteestä olet lähtötietosi saanut. Omat esivanhempani asuivat Haapaveden Karsikkaassa vielä aivan 1700 -luvun alussa, myivät talonosansa ja muuttivat Ylivieskaan, josta ostivat Ypyän talon.

[Jaakontytär]

Hei minnmeri :)

Itsekin vielä aloittelijana annan sellaisen vinkin, että jos sukututkimus tosissaan kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti käydä sukututkimuksen peruskurssi työväenopiston kautta. Nyt syksyllä on taas uudet kurssit alkamassa.

Kävin peruskurssin talvella 2008-2009 ja vuotta myöhemmin jatkokurssin, ja voin vain suositella noita kursseja. Siellä saa asiantuntevaa opastusta alkuun pääsemiseksi, tietoja siitä millaisia aineistoja on olemassa ja miten niihin pääsee käsiksi, ja ainakin vähän tuntumaa myös vanhojen käsialojen lukemiseen sekä kirkonkirjoissa esiintyvään termistöön. Varsinaisesti käsialat "aukesivat" vasta vähitellen sinnikkään tuijottelun ja selaamisen kautta, ja edelleen joudun välillä pyytämään foorumilla apua joidenkin kohtien selvittämiseen.

Rippikirjojen, syntyneiden, vihittyjen, kuolleiden ja muuttaneiden sivuja saa käydä läpi aika hurjan määrän vaikka tutkisi vain yhtä sukuhaaraa (eikä kuten minä, kaikkien isovanhempeni sukuja...). Jokaiselle sivulle ei oikein voi odottaa suoraa puhtaaksikirjoitusta ja/tai käännöstä, ellei palkkaa siihen hommaan ammattimaista tutkijaa. Siksi on helpompaa aloittaa kurssin kautta niin saa itsekin jalan ovenrakoon. Esivanhempien perheiden ja vaiheiden selvittäminen/jäljittäminen on niin mielenkiintoista ja palkitsevaa, että kurssi maksaa itsensä saman tien takaisin. :)

Tutkimisen iloa!

Ps. Kannattaa myös lainata nämä kirjastosta, ellei halua heti ostaa:
- Toim. Matti J. Kankaanpää, Tuula Kiiski ja Elisabet Uschanov: Sukututkimus askel askeleelta
- (jatkoa edelliselle) Toim. Markku Kuorilehto: Sukututkimuksen jatko-opas
- Huovila, Liskola & Piilahti: Sukututkimuksen käsikirja