Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Suku ja sukutila
Hei,
olen aivan aloittelija sukututkimuksen alalla. Tarkoituksenani on kuitenkin alkaa selvitellä isäni suvun vaiheita ja siinä sivussa suvun hallussa olleen tilan omistussuhteita. Isäni isän kotikunnan kirkkoherranvirastosta olenkin saanut tietoa eri sukupolvista, mutta mikä olisi paras tapa selvitellä sukutilan vaiheita ja etenkin sitä kiinnostavaa seikkaa, miten tilan omistus siirtyi aikoinaan isoisältäni (perheen ainoa elossa oleva poika) hänen sisarensa miehelle? Lisäksi kiinnostaisi tieto, miten ja millä perusteilla hänelle järjestettiin korvaukseksi huomattavasti pienempi tila naapuripitäjästä….
Isoisäni kotitila on kantatila, joka on ollut isäni suvulla 1760-luvulta. Tämä maininta löytyy mm. Suomen Maatalalousmuseo Sarkan nettisivuilta</SPAN>. Ovatko tällaiset omistussuhteisiin liittyvät tiedot yleensä julkisia?
Asia kiinnostaa, koska olen koko ikäni kuullut suvun vanhemmilta ihmisiltä kertomuksia niistä vääryyksistä, mitkä yllämainittuun talosta luopumiseen liittyvät. Nyt nämä vanhat ihmiset eivät ole enää kertomassa tarinaansa, joten yritän itse selvitellä faktoja. Motiivinani on silkka uteliaisuus ja kiinnostus vanhoihin tapahtumiin.
Eli lyhesti: onko taloilla olemassa omat "kirkonkirjansa"?
Matti Lund
26.07.11, 10:58
Hei,[]
olen aivan aloittelija sukututkimuksen alalla. Tarkoituksenani on kuitenkin alkaa selvitellä isäni suvun vaiheita ja siinä sivussa suvun hallussa olleen tilan omistussuhteita. Isäni isän kotikunnan kirkkoherranvirastosta olenkin saanut tietoa eri sukupolvista, mutta mikä olisi paras tapa selvitellä sukutilan vaiheita ja etenkin sitä kiinnostavaa seikkaa, miten tilan omistus siirtyi aikoinaan isoisältäni (perheen ainoa elossa oleva poika) hänen sisarensa miehelle? Lisäksi kiinnostaisi tieto, miten ja millä perusteilla hänelle järjestettiin korvaukseksi huomattavasti pienempi tila naapuripitäjästä….
Isoisäni kotitila on kantatila, joka on ollut isäni suvulla 1760-luvulta. Tämä maininta löytyy mm. Suomen Maatalalousmuseo Sarkan nettisivuilta[]. []Ovatko tällaiset omistussuhteisiin liittyvät tiedot yleensä julkisia?
Asia kiinnostaa, koska olen koko ikäni kuullut suvun vanhemmilta ihmisiltä kertomuksia niistä vääryyksistä, mitkä yllämainittuun talosta luopumiseen liittyvät. Nyt nämä vanhat ihmiset eivät ole enää kertomassa tarinaansa, joten yritän itse selvitellä faktoja. Motiivinani on silkka uteliaisuus ja kiinnostus vanhoihin tapahtumiin.
Eli lyhesti: onko taloilla olemassa omat "kirkonkirjansa"?
Julkisista asiakirjoista ei ole yksinkertaista päätellä, mitkä intrigit ovat mahdollisesti johtaneet niihin menettelyihin, jotka pöytäkirjoista selviävät.
Kirkonkirjoista et yleensä saa suoranaisesti selville taustoja talon menetyksiin muuten kuin silloin, kun isännällä on ollut sarja rikoksia, joiden seurauksena hän on menettänyt isännyytensä vankeuden tms. ilmeisten seikkojen takia.
Oikeuden pöytäkirjoista sen sijaan saat tärkeimmät faktat, jotka ovat talon luovutuksen syynä (Tapauksessasi on pöytäkirja jo kirjattu kauniilla suomenkielellä, joten kieli- tai tekstintulkintataitosi puute ei ole minkäänlaisena esteenä niiden selvillesaamiseksi).
Tietysti myös vääryyksiä on ennen vanhaan tapahtunut, mutta harvoin suvun perimätieto vääryyksistä pitää paikkansa, vaan talonvaihdokset on pääsääntöisesti sovittu kaikessa ystävyydessä ja sukurakkaudessa. Moiset perimätiedot ovat ennemminkin suomalaisten perisynnin, kademielen luomuksia jälkeenpäin.
Vääryyksiä tapahtui vähän enemmän niin, että talo joutui aivan vieraalle. Syitä siihen, että joku joutui luopumaan talostaan, mutta talo pidettiin suvulla, kuten tässäkin tapauksessa, oli monenlaisia. Tällaista päätöstä ei voitu tehdä laillisesti ilman, että olisi kuultu kaikkia rintaperillisiä. Omistuksista toki "riideltiin", mutta enimmäkseen riidat olivat puhtaasti oikeusteknisiä manooverejä, joilla perilliset turvasivat sulassa sovussa omat etunsa. Tietysti meissä on melkoisesti hankalanluonteisia henkilöitä, jotka lopettavat puhevälit erittäin köykäisistä syistä, mutta silloin ne ovat yleensä menneet jo ennen talokauppoja tai perinnönjakoja muista paljon mitättömämmistä syistä.
En ole tehnyt tarkkoja tilastoja, mutta pääsyynä omistajanvaihdoksiin olivat puhtaasti taloudelliset syyt, jolloin isäntä köyhyytensä takia oli aivan voimaton enää ylläpitämään taloa, mutta sukulunastuksella se voitiin siirtää jollekin sisarukselle tai tarvittaessa kaukaisemmallekin sukulaiselle, jolla oli sen verran varallisuutta, että hän saattoi pitää talon kuivilla ja säilyttää saman suvun omistuksen taloon.
Toinen keskeinen syy omistajanvaihdoksiin oli isännän huono terveys tai vammaisuus, mikä oli vanhaan aikaan aika yleistä, sillä pahat työtapaturmat olivat sangen yleisiä maa- ja metsätöissä, ja oli myös kaikenlaisia syntymästä asti saatuja vammoja, jotka alkoivat vaivata iän myötä ja viedä lopulta kokonaan työkyvyn.
On oman sukunikin piirissä pari tapausta, jossa isäntä on juovuksissa pelannut talon alta. Tällöin on tietysti tietynlainen vääryys se, että talo on mennyt suvulta niin, ettei kanssaperillisillä ei ole ollut kunnollista tilaisuutta lunastaa sitä suvulle ja talon kaappaaja on voinut turvata sen omistuksen itselleen oikeudenkäytön muotoseikkoja hyväksikäyttäen. Toisaalta, jos joku kieroilija on onnistunut höynäyttämään talon juopolta hunsvotilta, ei vääryyttä voida kokonaan pistää kaappaajan piikkiin, vaan isännän typeryydelläkin on asiassa oma osuutensa.
Viimeinen suuri rysäys, oli 1920 -luvun pulakausi, jolloin monet talot joutuivat vasaran alle ja pois suvulta. Ainakin oman sukuni piirissä nämä tapaukset on koettu suurena vääryytenä, koska oma töppäily ja leväperäisyys ei niihin suoraan johtanut, vaan "yleismaailmalliset syyt", joiden uhreiksi jotkut tahtomattaan joutuivat.
terv Matti Lund
Kiitos, Matti, vastauksestasi.
Toki tiedän, että joka suvussa on näitä "menetettyjä omaisuuksia" ja vääriin käsiin joutuneita jättiperintöjä ;) Mutta tiedän myös sen, että tässä meidän tapauksessa ei ollut kyse juopottelusta, varattomuudesta tai muuten kykenemättömyydesta hoitaa tilaa. Ennemminkin siitä, että ostaja puolen edustaja oli tuon ajan mittapuun mukaan oppinut mies, joka oli perehtynyt erityisesti lakiasioihin. Isoisä taas maalla kasvanut, vähän kouluja käynyt ihminen, joka osasi vain työnteon. Aikalaiset ovat kertoneet, miten ko. herra junaili talokaupat niin, että kantatila päätyi hänen hallintaansa.
Mainitsit viestissäsi vanhat oikeuden pöytäkirjat - mistähän sellaisia voisi alkaa kysellä? Joku muukin voi vastata, jos Mattia ei tämä tarina enää kiinnosta.
Ja edelleen korostan, että asia kiinnostaa minua vain asiana. Voisihan milloin vain marssia ko. taloon, joka vieläkin on voimissaan ja kysellä asiaa suoraan pikkuserkuiltani.... joita en tosin edes tunne. Ja jotka toisaalta asiasta tuskin mitään tietävät.
Minusta on myös mielenkiintoista se, että isoisäni sisaren tyttösukunimeksi mainitaan joka paikassa talon nimi, vaikka kaikki muut lapset: isoisäni ja hänen kuolleet sisaruksensa ja heidän vanhempansa kantoivat toista sukunimeä (eli tilalla 1700-luvulta saakka asuneen suvun nimeä). Tuntuu kuin tällä tavalla olisi yritetty katkaista yhteys varsinaiseen sukuun. Toki tiedän, että tuolloin vielä sukunimet saattoivat olla melkein mitä sattuu, mutta jännästi tämä yhteys katkesi juuri näiden talokauppojen aikaan.
Näin kesällä on aikaa miettiä kaikenlaista ;)
Jos tilaat nykyisen maatilan (maatilojen) rekisteritunnuksella (-tunnuksilla) haltijaselvityksen, saat haltijaluettelon ja kaikki viimeiset omistajavaihdokset selville isojaosta alkaen. Selvityksiä tekivät ainakin ennen maanmittauskonttorit. Selvitys näyttää saantojen ajankohdat, joiden jälkeen on helpompi suunnistaa tuomiokirjoja selvittämään ja niistä löytyviin kaikkiin mahdollisesti antoisiin yksityiskohtiin. Jos saat selville tunnuksen, joka oli voimassa isoisäsi aikaan, voinet tilata siitä maatilasta tehdyt lainhuudot, jaot ja ajankohdat maanmittauskonttorista.
Jyväskylässä sijaitseva maanmittausarkisto kattaa jakotoimitukset kaikkine liitteineen, mutta ei myyntejä eikä lainhuutoja, joissa esim. tilan kokoa ei muutettu.
Kansallisarkistosta löysin sellaista materiaalia, joka auttoi löytämään tilojen rekisteritunnuksia.
Talojen/tilojen tutkimisen lähteistä on mielestäni hyvä esitys Matti J. Kankaanpään Oman talon historia : opaskirja talojen historian tutkijalle.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että 1800-luvun lainhuutojen läpikäynti toi sukuhistoriaan hyvää taustaa. Syytinkisopimukset myös mielenkiintoista luettavaa.
Lainhuudoista on ainakin muutamissa maakunta-arkistoissa kortistoja. Timo Kukkosen mainitsemaa selvitystä en ole käyttänyt.
Matti Lund
26.07.11, 12:07
Kiitos, Matti, vastauksestasi.
Toki tiedän, että joka suvussa on näitä "menetettyjä omaisuuksia" ja vääriin käsiin joutuneita jättiperintöjä ;) Mutta tiedän myös sen, että tässä meidän tapauksessa ei ollut kyse juopottelusta, varattomuudesta tai muuten kykenemättömyydesta hoitaa tilaa. Ennemminkin siitä, että ostaja puolen edustaja oli tuon ajan mittapuun mukaan oppinut mies, joka oli perehtynyt erityisesti lakiasioihin. Isoisä taas maalla kasvanut, vähän kouluja käynyt ihminen, joka osasi vain työnteon. Aikalaiset ovat kertoneet, miten ko. herra junaili talokaupat niin, että kantatila päätyi hänen hallintaansa.
Mainitsit viestissäsi vanhat oikeuden pöytäkirjat - mistähän sellaisia voisi alkaa kysellä? Joku muukin voi vastata, jos Mattia ei tämä tarina enää kiinnosta.
Ja edelleen korostan, että asia kiinnostaa minua vain asiana. Voisihan milloin vain marssia ko. taloon, joka vieläkin on voimissaan ja kysellä asiaa suoraan pikkuserkuiltani.... joita en tosin edes tunne. Ja jotka toisaalta asiasta tuskin mitään tietävät.
Minusta on myös mielenkiintoista se, että isoisäni sisaren tyttösukunimeksi mainitaan joka paikassa talon nimi, vaikka kaikki muut lapset: isoisäni ja hänen kuolleet sisaruksensa ja heidän vanhempansa kantoivat toista sukunimeä (eli tilalla 1700-luvulta saakka asuneen suvun nimeä). Tuntuu kuin tällä tavalla olisi yritetty katkaista yhteys varsinaiseen sukuun. Toki tiedän, että tuolloin vielä sukunimet saattoivat olla melkein mitä sattuu, mutta jännästi tämä yhteys katkesi juuri näiden talokauppojen aikaan.
Näin kesällä on aikaa miettiä kaikenlaista ;)
Ehkä saat faktat selville siten, että tarkistat mainitsemastasi maatilamatrikkelista isännänvaihdosajankohdan. Menet sen tarkastamaan maakirjoista maakunta-arkistosta, jonka alueelle ko. tila kuuluu.
Maakirjoissa voi olla reunahuomautuksena ko. tilan siirtopäivämäärä tai käräjäpäätöksen päiväys.
Jos näin pitkälle siitä pääsee, Sinun on katsottava arkistoluetteloista, millä tuomiokirjaniteellä talon isännänvaihdoksen tiedot ovat. Ilmoitusasioihin ko. niteelle on saatettu kirjata se kontrahti, jolla omistus on siirtynyt, mutta jos siihen on vaadittu uskomaasi keplottelua, asiaa on saatettu käsitellä useammassakin istunnossa ja ylemmässäkin oikeusasteessa.
Kun olet selvittänyt niteet, ne on tilattava KA:sta luettavaksi maakunta-arkistoosi, jos et asu paikkakunnalla, jossa niteitä säilytetään.
terv Matti Lund
Suuren suuret kiitokset kaikille vastaajille. Näillä vinkeillä pääsen vähän eteenpäin!
Ulla
Ulla,
vilkaisin profiiliasi. Onko tällä sivulla sukuasi:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/saarijarvi/rippikirja_1873-1880_mko66-89/446.htm
Kun olet selvittänyt niteet, ne on tilattava KA:sta luettavaksi maakunta-arkistoosi, jos et asu paikkakunnalla, jossa niteitä säilytetään.
Eikös se ole niin, että KA:ssa on puhtaaksikirjoitetut ja maakunta-arkistossa erikseen tilaamatta alkuperäiset? Näin ainakin muistelen oman tutkimukseni kulkeneen.
Mutta omaa tutkimusta muistellessani - kyllä siihen sukutalon oveenkin kannattaa koputtaa. Jotain paperia voi sielläkin olla tallessa eikä keskustelua tarvitse aloittaa millään potentiaalisella sukuriidalla.
Matti Lund
26.07.11, 14:59
Eikös se ole niin, että KA:ssa on puhtaaksikirjoitetut ja maakunta-arkistossa erikseen tilaamatta alkuperäiset? Näin ainakin muistelen oman tutkimukseni kulkeneen.
Mutta omaa tutkimusta muistellessani - kyllä siihen sukutalon oveenkin kannattaa koputtaa. Jotain paperia voi sielläkin olla tallessa eikä keskustelua tarvitse aloittaa millään potentiaalisella sukuriidalla.
Niin, jos esimerkiksi asut lähellä Jyväskylän maakunta-arkistoa ja ilmeisesti kohteeseesi liittyviä asiakirjoja säilytetään siellä, pääset niihin käsiksi siellä. Esimekiksi kun itse asun Turussa, minun on ollut aina pakko tilata kaiken muun paitsi Varsinais-Suomea ja jotain osaa Hämettä koskevat asiakirjat Kansallisarkistosta, oli lähteen säilytyspaikka mikä tahansa. Kaikki käyttökopiot ja renovoidut niteet tilataan sitä kautta.
Maakunta-arkistossa niteet ovat hyllytavaraa, joka tilataan omalla lomakkeellaan ja täytyy jäädä odottamaan seuraavaa kärryvuoroa, jolla ne tuodaan lukusaliin luettavaksi. Viime aikoina ei ole tarvinnut montaa minuuttia odottaa toimitusta, koska tutkijoita on "aineiston netittymisen " ja siitä osittain johtuvan tutkimusinnon hiipumisen takia arkistoissa paljon vähemmän kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.
Jos pystyt asianomaisen niteen jäljittämään ja signumin ilmoittamaan, arkisto kyllä toimittaa asiakirjakopiot Sinulle sillä kopiointitaksalla, jonka näet KA:n nettisivuilta.
Vaikka havittelemasi asiakirjat ovatkin selvällä Suomella, olisi suotavaa, että joku jolla on tottumusta lakiasioihin, ne Sinulle analysoisi, jotta pahemmilta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.
Edelleen suosittelen, ettei muodosteta ennakkokäsitystä suvun piirissä olevista jälkipuheista, joilla joku on saattanut haikailla talon perään, vaikka mitään totista pyrkimystä siihen ei ehkä olisi ollutkaan, vaan kaivetaan ensin esiin faktat ja sitten peilataan perimätietoja niihin, ja muodostetaan vasta sen jälkeen käsitys tapahtuneesta.
Kun tapaus on suhteellisen tuore, talon nykyisillä omistajilla saattaa olla vielä asiaa valaisevia talon alkuperäisiä asiakirjoja, joten Kaisan kehoitus sukutalon oven avaamisesta on aivan paikallaan, täysin turha on omia pikkuserkkujaan vierastaa, jos haluaa sukuaan selvittää.
terv Matti Lund
Alpo Rantala
26.07.11, 17:05
Maanmittaustoimistot ja suurimmat kunnat (kaupungit) pitävät kiinteistörekistereitä ajan tasalla. Kaikki tiedot ovat julkisia nykypäivään asti, samoin kauppakirjat, lohkomisasiat, rasitteet jne. Palveluille on vahvistetut maksut. Valtakunnallinen rekisteri on Jyväskylässä maakunta-arkiston yhteydessä. Palvelu on nopeaa ja kädestä pitäen ohjaavaa. Voit ottaa tiedot talon rekisterinumeroista halkomisista ja omistajista ylös isojaosta alkaen. Myös muiden asiakirjojen tiedot löytyvät. Voit myös pyytää talon tiedot skannattuina muistitikulle, jolloin he suorittavat skannauksen ja lähettävät muistitikun kirjeessä. Toimitusaika oli minulle 4 päivää. Hinta on muutama euro/talon tiedot + tikun hinta (15 €). Samalle tikulle mahtuu kymmenien talojen tiedot. Googlaa Maanmittaustoimistojen tiedot, jolloin saat Jyväskylän maanmittaustoimiston yhteystiedot. Palvelu on siellä erinomaista. Tietojen tilaus onnistunee myös puhelimitse, kunhan tiedät pitäjän, kylän ja talon nimen. Itse sain sieltä tietoja 1970-luvulle asti. Suosittelen.
Alpo Rantala
Suonenjoki
Sami Lehtonen
26.07.11, 20:08
olen aivan aloittelija sukututkimuksen alalla. Tarkoituksenani on kuitenkin alkaa selvitellä isäni suvun vaiheita ja siinä sivussa suvun hallussa olleen tilan omistussuhteita. Isäni isän kotikunnan kirkkoherranvirastosta olenkin saanut tietoa eri sukupolvista, mutta mikä olisi paras tapa selvitellä sukutilan vaiheita ja etenkin sitä kiinnostavaa seikkaa, miten tilan omistus siirtyi aikoinaan isoisältäni (perheen ainoa elossa oleva poika) hänen sisarensa miehelle? Lisäksi kiinnostaisi tieto, miten ja millä perusteilla hänelle järjestettiin korvaukseksi huomattavasti pienempi tila naapuripitäjästä….
Isoisäni kotitila on kantatila, joka on ollut isäni suvulla 1760-luvulta. Tämä maininta löytyy mm. Suomen Maatalalousmuseo Sarkan nettisivuilta
Ovatko tällaiset omistussuhteisiin liittyvät tiedot yleensä julkisia?Asia kiinnostaa, koska olen koko ikäni kuullut suvun vanhemmilta ihmisiltä kertomuksia niistä vääryyksistä, mitkä yllämainittuun talosta luopumiseen liittyvät. Nyt nämä vanhat ihmiset eivät ole enää kertomassa tarinaansa, joten yritän itse selvitellä faktoja. Motiivinani on silkka uteliaisuus ja kiinnostus vanhoihin tapahtumiin.
Eli lyhesti: onko taloilla olemassa omat "kirkonkirjansa"?
Kyllähän taloillakin on omat kirjansa. Hyvä perusteos talohistorian selvittelyyn on Matti J Kankaanpään "Talon kertomaa", johon kannattaa tutustua - erityisesti historian selvittämisessä.
Matin kanssa olen hieman eri mieltä siitä, voiko talon omistussuhteissa tapahtua "vääryyksiä". Luen Matin tekstiä niin, että talon omistussuhteissa ei tapahdu varsinaisia laittomuuksia. Se ei tarkoita sitä, etteikö talo voisi siirtyä varsin vastentahtoisesti toiselle perilliselle. Alkuperäisen kysyjän viestin perusteella uskallan kuitenkin väittää, ettei tila siirtynyt sisaren miehelle vaan nimenomaan sisarelle, jonka käsitän olleen yksi perillisistä.
Hyvä asia tarkistaa on sekin, josko tila tosiasiallisesti ehti olla isoisän omaisuutta, vai vain tämän viljelyksessä vielä edellisen isännän eläessä tai tilan ollessa perikunnan hallussa.
Perinteinen tapa siirtää talo isältä pojalle oli syytinkisopimus, jolla edellinen isäntä myi tilan ylöspitoa vastaan yhdelle pojistaan tai vävyistään. Aikanaan tälle oli historialliset perusteet siksikin, ettei tiloja saanut jakaa, jotta veronmaksukyky ei vaarantuisi.
Sellaistakin lienee tapahtunut, että isäntä on ehtinyt eläessään luvata talon jollekin pojista, mutta syytinkisopimusta ei ole ehditty tehdä kuoleman tullessa väliin. Jälkeen jääneet eivät sitten olekaan kunnioittaneet vainajan toivomusta, vaan taloa on alettu sovittaa toiselle perikunnan osakkaalle - esimerkiksi isäntävainajan toisen vaimon pojalle.
Tällaisessakin tilanteessa toki muillekin kuuluu osansa perinnöstä ja perinnöksi on voitu ottaa lohkotila koko tilan sijaan tai ostettu joku pienempi tila. Kaikki menee näin lain kirjaimen mukaan, mutta ei välttämättä vainajan tahdon mukaan tai moraalisesti oikein.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.