Kveenit

[Juhani Mäkitalo]

Kirjailija Bengt Pohjanen kirjoitti Pohjolan sanomissa 18/12 -05 aiheesta:

"Olemakos met meänmaalaiset kvääniä ? Oikea vastaus: emmä ainaskhaan !
Vanhoita kvääniä ei ennää ole olemassa, net tappo mustarutto. Meän esivanheemat oon tulheet Karjalasta, Savosta ja muualta käsin Suomea.

Asia on selvä ko pläkki !"

Kts. myös edellä viestini "lappalaisista"

JM

[Juhani Mäkitalo]

Kertokaa nyt minulle olenko minä kveenin jälkeläinen. Vuodesta 1539
alkaen ainakin (aikaisemmasta en tiedä) ovat esi-isäni asuneet lähinnä
Ylitornion alueella. Mitä sukuja kuuluu näihin jälkeläisiin.
Vuosia on muka työtä tehty, olisi jo aika odottaa tuloksia !

JM

[Sari H]

Juhani,
mielenkiintoinen on aiheesi. Lueppas Turjan kirja Ruijanrantaa ja Ruijanmerta (matkakirja, 1928) Siinä on mielenkiintoista juttua tästäkin aiheesta ja muuttoliikkeestä edestakas.

Oletko tehnyt muuten DNA testiä?

[Sari H]

Juhani kävin pikaisesti lukaisemassa mainitsemastasi aiheesta, ja nyt ymmärrän mitä perästit tällä aloituksellasi kveeneistä.
Aihe silti mielenkiintoinen - itse toki katson sitä vienankarjalaisin ja muhoslaisin silmälasien takaa, joten aihe sinänsä kaukainen, mutta edelleen kiinnostava.

Ymmärrän kyllä pointin,mutta käsittääkseni kveeneillä tarkoitetaan nimenomaan Pohjois-Norjassa asuvia suomalaisjuuret omaavia sinne asumaan menneitä immeisiä. Ja sinnehän meni torniojokilaaksosta väkeä. Kirjan silti suosittelen lukemaan =) Hyvä se on jokatapauksessa!

[Juhani Mäkitalo]

Ruijanrannan kveenit eli 1700/1800/1900-luvulla sinne muuttaneet
ihan tavalliset suomalaiset on asia erikseen, siinä ei ole mitään epä-
selvää, lähtöpaikat ja -ajat löytyvät.
Tarkoitin 1300-luvulla tai oliko jopa viimeksi 1200-luvulla pohjoisella
alueella elänyttä kansaa, josta ei paljon muuta tietoa ole kuin jo-
tain taruja. Miten osoitetaan sukulaisuus näihin, kun mitään vertailu-
kohtaa ei ole vaikka DNA-testin tekisikin.

JM

[Rannan Esko]

Kainulaisistako (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kainulaiset) on kyse?

[TapioV]

Kainulaisistako (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kainulaiset) on kyse?

Wikipedian artikkelisa on ohitettu kokonaan paikannimet Kainu tai Kainuu. Niitä lienee monilla paikkakunnilla. Vetelissä ainakin on sen niminen 1500-luvulta lähtien tunnettu talo. Eteläisin Kainu sijaitsee Askaisessa saaressa, keskiakainen rälssitalo. Sanan merkityssisältö näyttää edelleen arvoitukselliselta.
T.V.

[mika68]

Kyrö-nimipesyeesen viitaten, Savonlinnassa ja muualla itä-Suomessa on Kyrö-alkuisia paikannimiä.

[Matti Sandqvist]

Kainuunkylässä syntyneenä ja kasvaneena olen kveeneistä samaa mieltä kuin Juhani. Se on pläkki.

Muuten Ruijan rannoilla käydään nykyään kohtalaista kiistelyä siitä, ollaanko kveenejä (norjalaisten antama nimitys ?) vai sittenkin Norjan suomalaisia ja kieli sitä mukaa,

Matti S

[Matti Sandqvist]

Edellä jäi pois Lassi Saressalon tutkimus ruijansuomalaisista vuodelta 1996: Kveenit, tutkimus erään pohjoisnorjalaisen vähemmistön identiteetistä. Kannattaa kiinnostuneiden selailla.

Matti S

[Matti Lund]

Wikipedian artikkelisa on ohitettu kokonaan paikannimet Kainu tai Kainuu. Niitä lienee monilla paikkakunnilla. Vetelissä ainakin on sen niminen 1500-luvulta lähtien tunnettu talo. Eteläisin Kainu sijaitsee Askaisessa saaressa, keskiakainen rälssitalo. Sanan merkityssisältö näyttää edelleen arvoitukselliselta.
T.V.

Ohessa on vanha kartta Pohjanmaan Kainuu -nimistön jakaantumisesta (Armas Luukon tutkimuksesta).

Näkyvimmät Kainuu -nimet keskittyvät Etelä-Pohjanmaan yläosiin, Kyrön- ja Lapuanjokien varsiin ja ns. Järviseutuun.

Itselläni on juuri meneillään eräs jäljitysyritys Ylistaron Kainastosta, jonne syntyi uudisasutusta 1600 -luvun loppupuolella. Pohjanmaalla on Ylistaron lisäksi useampia Kainasto -nimisiä vanhoja laajoja niittyalueita.

Kainuu -nimistöä on myös Lounaisessa Suomessa kuten Tapio on pannut merkille.

Armas Luukko, joka tutki Pohjanmaan Kainuu -nimistöä Jalmari Jaakkolan ja J.W. Ruuthin tutkimusten pohjalta, mutta otti paremmin huomioon myös piennimistöä, tuli tutkielmassaan siihen tulokseen, että muinaisilla kainulaisilla tarkoitettiin koko laajan Pohjanmaan rannikon asukkaita, jotka olivat alunperin lähtöisin pääosin Satakunnasta, siis ettei kainulaisuus sisältänyt erityistä heimo -määritettä, vaan oli väestöä alueelle sijoittava määrite. Näin se olisi kveeni -määritekin ymmärrettävä norjalaisesa Ottarin kronikassa vuoden 875 tienoilla ja Adam Bremeniläisen kronikassa vuoden 1000 tietämillä.

Siis tämän Luukon kannan mukaan Kainuu paikannimi ei tule "kainulaisista", vaan kainulaiset -nimitys tulee Kainu - paikannimestä.

Useimmiten vastaantuleva yhteinen nimittäjä Kainuu -nimillä on, että niitä tavataan laajoilla alavilla niittymailla ja tämä onkin joidenkin perinteisten kielitieteilijöiden mukaan ollut sanan yksi merkitys.


terv Matti Lund

[Erkki]

Wikipedian artikkelisa on ohitettu kokonaan paikannimet Kainu tai Kainuu. Niitä lienee monilla paikkakunnilla. Vetelissä ainakin on sen niminen 1500-luvulta lähtien tunnettu talo. Eteläisin Kainu sijaitsee Askaisessa saaressa, keskiakainen rälssitalo. Sanan merkityssisältö näyttää edelleen arvoitukselliselta.
T.V.

Kainu esiintyy Vetelissä edelleen. Nimi on peräisin talon isännältä Mikko Ollinpoika Kainulta. Tämän iso-isä oli Grels Kainu s. n. 1490, joka ilmeisesti ei asunut Vetelissä koskaan. Grels on lähtöhenkilönä Kainu-Torppa sukukirjassa Kainu suvun osalta.

Grels Kainun 13. polven jälkeläisen vahvistettu DNA-näyte sijoittuu anglo-saksiseen I1-haploryhmään. Tulos lienee tulkittavissa siten, että varhainen lähtöseutu olisi esim. Pohjois-Saksan tienoilla. Silti on saattanut kulkeutua Ruotsin kautta.

Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy prof. Seppo Suvannon tutkimuksista (Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303 -1571). Eurajoella on ollut Kainun talo(ja) ja 1500 luvun puolivälissä niistä löytyy myös Grels-nimisiä miehiä. Nimillähän on taipumusta toistua suvun piirissä.

[Matti Lund]

Kainu esiintyy Vetelissä edelleen. Nimi on peräisin talon isännältä Mikko Ollinpoika Kainulta. Tämän iso-isä oli Grels Kainu s. n. 1490, joka ilmeisesti ei asunut Vetelissä koskaan. Grels on lähtöhenkilönä Kainu-Torppa sukukirjassa Kainu suvun osalta.

Grels Kainun 13. polven jälkeläisen vahvistettu DNA-näyte sijoittuu anglo-saksiseen I1-haploryhmään. Tulos lienee tulkittavissa siten, että varhainen lähtöseutu olisi esim. Pohjois-Saksan tienoilla. Silti on saattanut kulkeutua Ruotsin kautta.

Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy prof. Seppo Suvannon tutkimuksista (Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303 -1571). Eurajoella on ollut Kainun talo(ja) ja 1500 luvun puolivälissä niistä löytyy myös Grels-nimisiä miehiä. Nimillähän on taipumusta toistua suvun piirissä.


Mihin perustat käsityksesi, että talon nimi Kainu on peräisin isännän jostakin nimestä "Kainu" eikä niin päin, että isäntä on saanut lisänimen Kainu talonnimestä?

Yleensä tämä jälkimmäinen nimentulotapa on sääntönä Pohjanmaalla silloin, kun talonnimi ei ole voinut tulla isännän etunimestä (ehdoton pääsääntö, johon nimien kulkeutumiset tuovat joitakin poikkeuksia!); ja talonnimen tulo uuden tulokkaan lisänimestä on varsinkin Etelä-Pohjanmaalla suhteellisen harvinaista. Tässä on toki pitäjäkohtaisia eroja, muttei ainakaan minulla ole tullut vastaan Pohjanmaan pitäjää niin, että nimien etäkulkeutuminen tulokaskantajiensa mukana horjuttaisi pääsääntöä.

Ja millä ilveellä sitten olet mennyt sanomaan, että nimi on peräisin Mikko Ollinpoika Kainulta, jos tietosi mukaan jo tämän Mikon isoisän nimi olisi ollut Grels Kainu? Minkä takia nimi ei lainkaan tullut isoisältä Grels Kainulta, vaan vasta hänen pojanpojaltaan Mikko Ollinpojalta?

Mielestäni Sinulla on viestissäsi kaksi väittämää, jotka lyövät pahasti ja laakasuoraan vasten Kainu -nimen mahdollista loogista omaksumistapaa!


terv Matti Lund

[Matti Lund]

Mihin perustat käsityksesi, että talon nimi Kainu on peräisin isännän jostakin nimestä "Kainu" eikä niin päin, että isäntä on saanut lisänimen Kainu talonnimestä?

Yleensä tämä jälkimmäinen nimentulotapa on sääntönä Pohjanmaalla silloin, kun talonnimi ei ole voinut tulla isännän etunimestä (ehdoton pääsääntö, johon nimien kulkeutumiset tuovat joitakin poikkeuksia!); ja talonnimen tulo uuden tulokkaan lisänimestä on varsinkin Etelä-Pohjanmaalla suhteellisen harvinaista. Tässä on toki pitäjäkohtaisia eroja, muttei ainakaan minulla ole tullut vastaan Pohjanmaan pitäjää niin, että nimien etäkulkeutuminen tulokaskantajiensa mukana horjuttaisi pääsääntöä.

Ja millä ilveellä sitten olet mennyt sanomaan, että nimi on peräisin Mikko Ollinpoika Kainulta, jos tietosi mukaan jo tämän Mikon isoisän nimi olisi ollut Grels Kainu? Minkä takia nimi ei lainkaan tullut isoisältä Grels Kainulta, vaan vasta hänen pojanpojaltaan Mikko Ollinpojalta?

Mielestäni Sinulla on viestissäsi kaksi väittämää, jotka lyövät pahasti ja laakasuoraan vasten Kainu -nimen mahdollista loogista omaksumistapaa!


terv Matti Lund

Lisäksi tarkistukseni mukaan Kainun talon (myös Vähäkainu) isännällä 1547-52 Mikko Ollinpojalla esiintyy lisänimi Koira.

Onko nimi Koira Kainun talon vaihtoehtonimi (Pohjanmaalla taloilla oli pääsääntöisesti 2-3 vaihtoehtoista nimeä, jotka joissakin tapauksissa vaihtelevat maakirjoissakin, vaikka mitään muutoksia talossa ei tapahtunut) vai isännän liikanimi, en nyt tältä istumalta uskalla sanoa, vaan pitäisi asia tutkia tarkoin.

Kainu-Torppa sukutietoihin en ole tutustunut muuten kuin, mitä sirpaleita niistä näillä palstoilla silloin tällöin eteen läjähtelee.


Edelleen kysyn, mikä on lähteesi tiedollesi esittämästäsi nimestä "Grels Kainu"?


terv Matti Lund

[Erkki]

Lisäksi tarkistukseni mukaan Kainun talon (myös Vähäkainu) isännällä 1547-52 Mikko Ollinpojalla esiintyy lisänimi Koira.

Onko nimi Koira Kainun talon vaihtoehtonimi (Pohjanmaalla taloilla oli pääsääntöisesti 2-3 vaihtoehtoista nimeä, jotka joissakin tapauksissa vaihtelevat maakirjoissakin, vaikka mitään muutoksia talossa ei tapahtunut) vai isännän liikanimi, en nyt tältä istumalta uskalla sanoa, vaan pitäisi asia tutkia tarkoin.

Kainu-Torppa sukutietoihin en ole tutustunut muuten kuin, mitä sirpaleita niistä näillä palstoilla silloin tällöin eteen läjähtelee.

Edelleen kysyn, mikä on lähteesi tiedollesi esittämästäsi nimestä "Grels Kainu"?

terv Matti Lund

Lähteet: Pentti Virrankoski: Kokkolan pitäjän yläosan historia, ja siinä tekijän esittämät talo- ja isäntäluettelo. Toisen lähteen sinä itse mainitsitkin.

[Matti Lund]

Lähteet: Pentti Virrankoski: Kokkolan pitäjän yläosan historia, ja siinä tekijän esittämät talo- ja isäntäluettelo. Toisen lähteen sinä itse mainitsitkin.


Anteeksi vain tiukkuus, jolla suhtaudun näihin tietoihin.

Mutta tässä tapauksessa, jota tarkoitan ...

Ohessa leikkeinä lähteet, joista Virrankoskea ei voida ymmärtää niin kuin itse annat ymmärtää.

Ensiksikään talonhaltijaluettelosta Kainu ei tule esiin lisänimenä kuin vasta 1600 -luvun loppupuolella, kuten voidaan todeta.

Ja vanhimman Kainu -nimimaininnan asiakirjoista Virrankoski on löytänyt vuodelta 1648 eli vasta lähes sata vuotta Mikko Ollinpoika Koiran jälkeen. Muutenkin siinä on mielenkiintoista Kainu -nimen taustan pohdintaa.


Nimianalyysissään Virrankoski tekee vissin erotuksen Mikko Ollinpoika Koiran ja hänen seuraajansa Olli Kreunpojan välillä. Hän katsoo, että kun liikanimikin lakkaa tykkänään esiintymästä Olli Kreunpojan kohdalla, Olli Kreunpoika tuo taloon lähtökohtaisesti uuden suvun (voihan Olli olla Mikon vävy ja siten Ollin pojassa saattaa jatkua Koirankin suku), joka saattaa olla lähtöisin Alavetelin "Kainusta". Tämä on vain hypoteesi siitä, että Ylivetelin Kainun talon nimi ei olisi vielä tullut Mikko Ollinpojan isännyyden aikana eikä ennen, mutta kun se olisi tullut, se olisi tullut toisaalta tuontinimenä toisen talon nimestä ja myöhemmin talon asujat olisivat sen mekanismin kautta saaneet myös lisänimekseen Kainun.

Mitä tulee Koira -nimeen, voidaan mielestäni 1540- ja 1550 -lukujen Vetelin (Veteli luettu myös Räyringin maakirjakylään) veroluetteloista löytää kolme Ollinpoikaa: Mikko, Antti ja Pietari, joiden yhteydessä Koira -nimi tulee ilmi. Virrankoski ei ole tosin huomannut, että se tulee Antin yhteydessäkin, mutta minä tulkitsen ohessa olevasta vuoden 1549 nokkaveroluettelon kohdasta, että Mikko Quiran alla Anttikin on Quira, kirjuri on vain lyhentänyt tapansa mukaan nimeä kun se on edellisen kaimanimi.

Antti Ollinpoika Koira on naapurin Pollarin talon isäntä. Lisäksi Pietari Ollinpoika on Vetelin Puusaaren talon isäntä. Quira ei tule esiin hänellä, mutta heti hänen seuraajallaan Antti Pietarinpojalla.


terv Matti Lund

[Pekka Paavola]

Ruijanrannan kveenit eli 1700/1800/1900-luvulla sinne muuttaneet
ihan tavalliset suomalaiset on asia erikseen, siinä ei ole mitään epä-
selvää, lähtöpaikat ja -ajat löytyvät.
Tarkoitin 1300-luvulla tai oliko jopa viimeksi 1200-luvulla pohjoisella
alueella elänyttä kansaa, josta ei paljon muuta tietoa ole kuin jo-
tain taruja. Miten osoitetaan sukulaisuus näihin, kun mitään vertailu-
kohtaa ei ole vaikka DNA-testin tekisikin.

JM

Jatkaen lainaamani. Jos meitä suomalaisia norjaiset kutsuvat Ruijassa kveeneiksi, niin nimitys on aika nuori siis n.300 vuotta. Tältä pohjalta olisi myös Finnmark-nimi myös yhtä nuori. Jos se on vanhempi, niin "sulameren rannale" on menty jo aikaisemmin suomalaisten toimesta.
Jos näin on, niin tuleeko nyt tuo Bengt Pohjosen myytti uuteen ja tosissaan otettavaan tarkasteluun.

[Juhani Mäkitalo]

Torniosta n. 50 km länteen on Nederkalixin pitäjä/kunta. Meänkieliset
kutsuvat sitä Alakainuuksi/Alakaihnuuksi. Sen pohjoispuolella on Över-
kalix, meänkielellä Ylikainuu. Mistä lie nimi alkuisin, vanha asia, kukaan
tuskin varmasti tietää, ehkä liittyy muinaiseen kveenikansaan. Asukkaita
kutsutaan kainulaisiksi paikkakunnan mukaan. Aivan tavallisia ruotsalai-
sia ovat ja tuskin kuvittelevat mitään kveenejä olevansa
Suomalainen nimitys tälle muinaiskansalle lie kainuulaiset.
Itäsuomen Kainuu on sitten vielä yksi lisäkysymys,
siitäkään ei taida olla varmuutta mistä sen alueen nimi johtuu.

Kysymykseni oli miten sukulaisuus 1300-luvun asukkaisiin osoitetaan -
ei kai muuten kuin valehtelemalla.

JM

[Matti Lund]

Torniosta n. 50 km länteen on Nederkalixin pitäjä/kunta. Meänkieliset
kutsuvat sitä Alakainuuksi/Alakaihnuuksi. Sen pohjoispuolella on Över-
kalix, meänkielellä Ylikainuu. Mistä lie nimi alkuisin, vanha asia, kukaan
tuskin varmasti tietää, ehkä liittyy muinaiseen kveenikansaan. Asukkaita
kutsutaan kainulaisiksi paikkakunnan mukaan. Aivan tavallisia ruotsalai-
sia ovat ja tuskin kuvittelevat mitään kveenejä olevansa
Suomalainen nimitys tälle muinaiskansalle lie kainuulaiset.
Itäsuomen Kainuu on sitten vielä yksi lisäkysymys,
siitäkään ei taida olla varmuutta mistä sen alueen nimi johtuu.

Kysymykseni oli miten sukulaisuus 1300-luvun asukkaisiin osoitetaan -
ei kai muuten kuin valehtelemalla.

JM


Mielestäni kysymyksesi sävyä värittää sukututkimusharrastelijoitten päkäpäinen taipumus ja mieltymys mytologisoida ja legendarisoida kaukaisen menneisyyden trivialiteetteja, koska ei olla kunnollisesti suuntauduttu ottamaan selvää kaukaisen historian tapahtumista.


Historiantutkijathan eivät näe muinaisissa kainulaisissa eli kveeneissä muuta kuin, että he olivat niitä asukkaita, jotka asuttivat ennen historiallista aikaa Pohjanlahden rannikkovyöhykettä. Kysymys on yksinkertaisesti paikallistavasta määritteestä kuten on puhuttaessa pohjalaisista. Pohjalaiset ovat vain ja ainoastaan Pohjanmaan asukkaita.


Sikäli kuin on kysymys sukututkimusharrastajilla vallitsevasta petollisesta näkökulmasta, se on satuilua ilman historismia ja kunkin oma suhtautumistapa siinä näkökulmassa kveenikysymykseen on silkkaa valehtelua joko itsepetoksen tai tietoisen pseudohistorioinnin merkeissä.


Jos taas ottaa huomioon historioitsijoiden triviaalin näkökulman kveenikysymykseen, kysymyshän kääntyy silloin siihen, että jos Sinulla on sukututkimuksesi mukaan ylipäänsä tai jopa paljon juuria 1500 -luvun Pohjanmaalle, niin minkäläiset mahdollisuudet ovat, että Sinulla menee juuria Pohjanmaalle jo 1300 -luvulla.


Jos Sinulle on kertynyt suuri määrä juuria Pohjanmaalle 1500 -luvulla kuten itselläni, on hyvin todennäköistä, että niitä ulottuu 1300 -luvulle ja vielä kauemmaskin.


Omalta osaltani olen pystynyt jäljittämään kaksi esipolvilinjaa aukottomasti noin vuonna 1400 syntyneeseen esivanhempaan Pohjanmaalla (Toisen tapauksen olen vastikään julkaissutkin E-PJ:n Nro 1:ssä. Siinä vanhin henkilö on voinut hyvinkin syntyä jopa 10-20 vuotta ennen vuotta 1400, mutta suuresta varovaisuudesta ja kaikenlaisen liioittelun eliminoimiseksi olen laittanut artikkelini arvion noin vuoteen 1400, jolloin tämä henkilö ei olisi ollut vielä yli 30 -vuotias, kun hänen kaksi tunnettua lastaan on syntynyt.). Mutta nämä molemmat tapaukset ovat ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, joten on oletettavaa, ettei heille löytyisi suoria esipolvilinjoa noin vuotta 1100 edeltävälle ajalle Pohjanmaalla, jos lähteitä olisi käytettävissä.

Omat juureni menevät kuitenkin suurimmaksi osaksi suomenkieliselle Pohjanmaalle, ja niiden kohdalla en pääse oikealla sukututkimuksella sen pitemmälle kuin mitä niitä ilmenee 1540 -luvun voudintileistä. Näitä tapauksia on kuitenkin erittäin paljon ja on syytä olettaa, että nämä juureni ovat asuttaneet jo pitkään näitä Pohjanmaan pitäjiä, eivätkä ole pompahtaneet kuin tyhjästä juuri 1500 -luvulle.


Sinua harmittaa hiukkasen huoleton valehtelu, johon olet nähtävästikin kiinnittänyt monissa sukuselvityksissä huomiota. Minua taas hieman harmittaa se, etteivät sukututkijat rohkene antaa sitä kontribuutiota nimistön ja asutushistorian tutkimukselle, jota heillä voisi olla annettavana, koska nimenomaan mikrotason tarkka tutkimus kykenee oivasti tarkentamaan sellaisen tutkimuksen tuloksia. Siis kritisoin heidän laiskaa asennettaan suitsuttaa ahistoristisia menneisyyden myyttejä ja jättää täysin huomiotta omat tutkimustuloksensa, jotka he ovat toisaalta ahkeruudella keränneet.

Nythän on meneillään myös yrityksiä kartoittaa DNA -näytteiden avulla sitä, onko muinaisilla Pohjanmaan asuttajilla ja nykyasuttajilla merkkejä yhteisistä sukulinjoista. Näistähän yksi esimerkki on Orismalan "suomuumioiden" perimän selvitys ja sen vertaaminen nykyorismalalaisiin. Tosin televisiosta tapausta seuratessani panin merkille, että useat pöydän äärellä olevista nykyorismalalaisista, jotka siinä antoivat sylkynäytteitään, olivat niitä, joilla ei mene juuria itse Orismalaan ennen vuotta noin 1700, vaan heidän esi-isänsä ovat sinne muuttaneet 1700- ja 1800 -luvuilla lähinnä Etelä-Pohjanmaan itäiseltä vyöhykkeeltä, joillakin juurissaan myös tulokkaita Hämeestä. Sikäli elävien DNA -näytteet tulevat uskoakseni olemaan tuloksiltaan kutakuinkin samat kuin jos näytteenantajien otos olisi ollut mistä päin tahansa esimerkiksi Alavutta, Ilmajokea, Lapuaa tai Ylistaroa. Toisaalta sen projektin kannalta näillä vivahde-eroilla ei liene sen suurempaa merkitystä.

Mielenkiinnolla odotan kuitenkin Orismala -projektin vertailutuloksia, sillä omissa juurissani on myös muutama Orismalan isäntä jo 1500 -luvulta ja tuo ikivanha kalmisto on juuri niiden esi-isieni omistamilla mailla.


terv Matti Lund

[Juhani Mäkitalo]

Kysymykseni olenko minä kveenien jälkeläinen oli vitsi. Olen täysin
tällaisen pohdinnan ulkopuolella. Olen halunnut vain herättää kes-
kustelua tällaisen epämääräisen "Kveenikeskuksen" toiminnasta,
joka ehkä saa vielä jostakin yhteiskunnan varoja. On jo kysymys enem-
mästä kuin satuilusta.

JM

[Matti Lund]

Kysymykseni olenko minä kveenien jälkeläinen oli vitsi. Olen täysin
tällaisen pohdinnan ulkopuolella. Olen halunnut vain herättää kes-
kustelua tällaisen epämääräisen "Kveenikeskuksen" toiminnasta,
joka ehkä saa vielä jostakin yhteiskunnan varoja. On jo kysymys enem-
mästä kuin satuilusta.

JM

Onko vitsikkyys sitten vastaveto perättömään muinaisten esi-isien tarunhohtoisuuden lietsontaan, kun mitään muuta ainesta ei siihen oikeastaan ole kuin vaistomainen halu puolustaa omien juurten muinaisuutta?


Mistä sitten viehtymys katteettomaan tarunhohtoisuuden lietsontaan voisi johtua? - Voisiko tässä taipumuksessa olla samankaltaista puoleensavetävyyttä kuin halukkuudella sukujuurten kultaamiseen tai sukujuurilla hienosteluun - ehkä omanarvontunnon kohottamiseksi?


terv Matti Lund

[jakoivur]

Miten Käymäjärven kivi istuu keskusteluun kveeneistä? Onko Käymäjärven kivi todiste kveenien kansan olemassaolosta? Useiden hermaatikkojen keskusteluissa ja arveluissa ollaan tulkittu Käymäjärven kiven olleen jonkinlainen kauppapaikka merireittien varrella.

[Juhani Mäkitalo]

Matti Lundille vastaisin, että sitä kultaamistahan se tällainen
"tutkimus" on. Kun "lappalaisen" Kyrön suvun kantaisäksi osoit-
tautuikin tavallinen tornionlaaksolainen talollinen, niin jotain
tavallisesta kansasta poikkeavaa tästä esi-isästä piti keksiä,
hänestä tehtiin kveenien jälkeläinen. Mikäs sen parempaa,
kun tiedot näistä ovat lähinnä taruja, niin voi sitten keksiä esi-
isilleen kuinka hienon menneisyyden tahansa.
Vanhin tunnettu kyröläinen oli siis Anund Anundson Pellosta. Ei
näissä Tornionlaakson talonpojissa pitäisi olla esi-isinä mitään
häpeämistä, ovatko sitten kveenien jälkeläisiä tai ei.
Sitä kveenisukujen luetteloa ei ole edelleenkään tullut tässä esille.
Olen tätä kysellyt joskus pohjoisen päälehden Pohjolan sanomien
palstoillakin - ilman vastausta.
Tottahan kveeneiksi kutsuttu kansa on joskus pohjoisessa ollut,
mutta nyt on kysymys sukuyhteyksien selvittäminen tähän kansaan.

JM

[Matti Lund]

Matti Lundille vastaisin, että sitä kultaamistahan se tällainen
"tutkimus" on. Kun "lappalaisen" Kyrön suvun kantaisäksi osoit-
tautuikin tavallinen tornionlaaksolainen talollinen, niin jotain
tavallisesta kansasta poikkeavaa tästä esi-isästä piti keksiä,
hänestä tehtiin kveenien jälkeläinen. Mikäs sen parempaa,
kun tiedot näistä ovat lähinnä taruja, niin voi sitten keksiä esi-
isilleen kuinka hienon menneisyyden tahansa.
Vanhin tunnettu kyröläinen oli siis Anund Anundson Pellosta. Ei
näissä Tornionlaakson talonpojissa pitäisi olla esi-isinä mitään
häpeämistä, ovatko sitten kveenien jälkeläisiä tai ei.
Sitä kveenisukujen luetteloa ei ole edelleenkään tullut tässä esille.
Olen tätä kysellyt joskus pohjoisen päälehden Pohjolan sanomien
palstoillakin - ilman vastausta.
Tottahan kveeneiksi kutsuttu kansa on joskus pohjoisessa ollut,
mutta nyt on kysymys sukuyhteyksien selvittäminen tähän kansaan.

JM


Kuten totesitkin, kveenit puheenaiheena ovat toisaalta vitsi.

Kuten aikaisemmin viittasin nimitys tulee esiin jo eräissä riimikronikoissa vuoden 1000 molemmin puolin ja nimittäjä ei ole ollut niissä itse nimitettävä, vaan ne ovat sepitteitä naapurimaista ja on eräs huomiota herättävä piirre, mikä niissä tarinoissa tulee esiin ja joka on räikeässä ristiriidassa perinteisen historioinnin kanssa muinaisten pohjalaisten luonteenlaadusta, mutta saattaa kuvastaa paremmin jotenkin jotain todellisuudesta - palaan siihen jäljempänä.

Historiantutkijat alkaen J.W. Ruuthin tutkielmasta vuodelta 1897 "Silmäys Hämäläisten muinaisiin asutusoloihin Suupohjassa"; ja sittemmin sen jäljillä kuten Jalmari Jaakkola tai Armas Luukko, ovat ottaneet kveeneihin truistisen näkökulman: kveeninmaa, jota riimikroni(i)kat tarkoittavat, on vain maantieteellinen alue muinaisessa Fennoskandiassa, joka vastaa myöhempää Pohjanmaata ja kveenit ovat olleet ainoastaan kveeninmaan = Pohjanmaan sekalaisia asukkaita vielä merovingiaikakautena, muttei enää viikinkiaikakaudella. Mitään muuta kuin paikallistavaa ei tässä näkökulmassa muuten ole kuin, että siinä kannatetaan kveenien eli kainulaisten hämäläistä alkuperää. Toki tätä ennen mm. J.R. Aspelin oli kannattanut sitä, että kainulaiset olivat oma muinaisheimonsa, mutta jo Messenius oli pitänyt Scondia Illustratassa kainulaisia Hämeestä tulleina.

Siis ikään kuin lähtökohtaisesti kaikki ne ovat muinaisten kveenien jälkeläisiä, joilla menevät juuret Pohjanmaalle jo varhemmalla keskiajalla (monet historiantutkijat tosin uskovat, että Pohjanmaa oli lähes kokonaan tyhjentynyt asutuksesta viikinkiaikakaudella). Taas tätä seikkaa ei voida todistaa millään esivanhempain jäljitykseen perustuvalla dokumentaarisella tutkimuksella, mutta saattaa avautua mahdollisuuksia, että luotettavasti merovingiaikakauteen ajoitetuista "suomuumioista" saatettaisiin erotella DNA:ta, jota vertaamalla nykypohjalaisten näytteisiin, voitaisiin saada viitteitä tai jopa sitovia todisteita verrokkien yhteisistä esivanhemmista Skandinaviassa merovingiaikakaudelta ja viitteitä heidän alkuperästään.

Taas palaan sepitteiden myyttisiin kveeneihin, joita sukututkijoilla on taipumus pitää todellisempina kuin historiankirjoittajien truistisia kveenejä. Tarinoiden kveenithän kuvataan historiantutkijain linjan vastaisesti herooisiksi, taistelijoiksi, eli luonteeltaan aivan päinvastaisiksi kuin historiankirjoituksen muinaiset pohjalaiset, jotka taas kuvataan eräänlaisiksi lauhkeiksi uhrilampaiksi, joita kaikki naapuriheimot voivat kupata aivan mielenmäärin näiden mitenkään "hanttiinpanematta" ja estämättä. Näen tässä vähän samaa taipumusta kuin eteläpohjalaisten innossa kehua Jaakko Ilkkaa omaksi esivanhemmakseen.

Oikeastaan tämä "ilikaasuus" on vaikuttanut myös kveenitutkimukseen. Nimittäin Jussi Laurosela esitti aikoinaan 1911 tutkielmassaan "Kveen-Kainulaiskysymys" oman näkemyksensä, että kveenit olivat pohjalaisten esi-isiä, jotka olivat tulleet suoraan Suomenlahden eteläpuolelta Balttian eteläosista eräiden muiden suomalaisten tapaan. Jalmari Jaakkola ja Väinö Voionmaa taas olivat sitä mieltä, että kveeneiksi riimikronikoissa nimitetyt pohjalaiset olisivat lähinnä Sata-Hämeestä Pohjanmaalle siirtyneitä uudisasuttajia, siis hämäläisiä heimollisesti.

Jussi Laurosela katsoi kveenit ryhmäksi, jotka eivät olleet kiinni hämäläisten "napanuorassa", kun taas Jalmari Jaakkolan koulukunnalle, jota Armas Luukkokin edusti, se ei käynyt. Lisäksi Laurosela katsoi, että nykypohjalaiset ovat suoraa jatkumoa kainulaisista. Sellaset olivat mahdottomia ajatuksia vallitsevalle suunnalle ja Laurosela lyötiinkin aivan lyttyyn ehdotuksineen. Larosela korjasi jälkeenpäin hieman näkemystään niin, että piti kainulaisina myös Hämeestä tulleita uudisasuttajia.

Molemmissa selitysyrityksissä ovat omat erittäin ontuvat puolensa, epäjohdonmukaisuutensa, mutta mukavasti ne aiheuttavat pohdintaa. Luulen, että Jussi Laurosela yritti kveenikysymyksessä löytää historiallista perinnettä nuijasoturien kapinallisuudelle, sitä miksi olosuhteet eivät johtaneet apatiaan kuten alistuvaisuusteorian mukaan olisi pitänyt heidän ahdingossaan ennemminkin käydä.



terv Matti Lund

[Juhani Mäkitalo]

Nyt tuli sellaista painavaa asiaa, joka olisi hyvää luettavaa
"Kveenitutkimuskeskus ry:n" jäsenillekin. Keskus näyttää
edelleen toimivan Pellossa koska Fonectalta löytyy sille
osoite ja puhelinnumerokin. Mistään julkaisusta en ole kuullut
vaikka toiminta on jatkunut jo ilmeisesti muutaman vuoden.

JM

[Juhani Mäkitalo]

Ainakin vuodesta 2003 alkaen Pellossa on tämä Kveenikeskus
hanke ollut vireillä. PS:n artikkelissa 1/5 2003 kerrotaan Pellossa
asian tiimoilta pidetystä kokouksesta - sanotaan, että kveeni-
keskusta ei ole vielä perustettu.
Kveeneistä puhutaan alkuperäiskansana ja heidän jälkeläisilleen
vaaditaan alkuperäiskansan oikeuksia. Hankkeen yksi pääpuuha-
miehistä, Niilo Tervo oli asiasta esitelmöinyt. Lehti kirjoittaa Tervon aloittaneen Tornionlaakson kveenien historian jo 800-luvulta, ja
siitä lähtien hän vetää yhtenäisen väestö- ja omistusketjun nyky-
päivään saakka. Pellon osalta asiakirjat alkavat olla valmiina 1500-
luvulta lähtien. Niinpä niin, v. 1539 asti on helppo päästä.
Tavoitteena seuraavaksi on tietysti maaoikeudet, aivan samat oireet
kuin Ylälapin "lappalaisilla" Tervolla on tästä kokemusta aiemmin.
Työvoimatoimisto on ilmeisesti myöntänyt työllistämistukea hank-
keeseen. Ei ole satuilun asteella enää. Viime aikoina asiasta ei
tosin ole kuulunut mitään.

[Pekka Paavola]

Edellä Juhani kertoo, että jo 800-luvulta lähtien on Tervo kerätty tietoja kveeneistä. Toisaalta Matti kertoo aiemmin ,että viikinkiaikana on Pohjanmaan asutus monen tutkijan käsityksen mukaan lopen hävinnyt.

Nuot edellä olevat "väittämät" minusta ovat epäyhtälön aineksia.

Eli jos pohjanmaam kautta on olis muuttoliike Torniojokilaaksoon tapahtunut, niin miten tuon viikinkiaikainen väestön hävitys ei olisi koskettanut myös Torniojokilaaksoa.
Toisaalta kyllä ei Pohjanmaanrannikolta ole varmaan ollut isoa hinkua lähteä itään pakoon viikinkejä, koska siellä taas on Venäjän vaikutus on ollut uhka ja täten este pysyvälle asutukselle.

Ainut selitys Torniojokilaakson hyvin vanhalle asutukselle olis se, että sinne on muutettu jo ennen viikinkiaikaa, joka tuntuu minusta epäloogiselta
- Pekka-

[Juhani Mäkitalo]

Joka on kiinnostunut tällaisista tutkimuksista ja niiden tuloksista
kannattaa ottaa yhteyttä Kveenitutkimuskeskukseen os:
Nivanpääntie 97, 95700 Pello
Itse en ole asiaa tutkinut, enkä aio tutkia. Eiköhän kirjallisuudesta
ole löydttävissä kaikki tieto mitä asiasta on olemassa.
JM

[mika68]

Onko peräti saamelaisten (tai kainulaisten) omassa perimätiedossa, että heidän esivanhempansa ovat tulleet etelä-Pohjanmaalta joskus viikinkiajalla. Kainulaisten perimätieto olisi kopioitunut osaksi saamelaisten perimätietoa.
Eli että merovinkiaikainen etelä-pohjanmaan väestö olisi ainakin osittain muuttanut pohjoiseen ja ollut kainulaisten esivanhempia.
Varmasti murretutkimuskin tukisi tätä teoriaa. Ainakin hoon päälle puhutaan nykyäänkin paikoin etelä- ja keski-pohjanmaalla ja tietysti tunnetuimmin Lapissa. Muutenkin murteet näillä alueilla on samankaltaisia, vaikka tietysti paikallisia eroavaisuuksiakin on.
Eikä tietenkään ole sattumaa, että vanha Pohjanmaan maakunta (Österbotten eli Itä-Pohja) ulottui nykyisen Etelä-Pohjanmaan etelärajalta Kemijärven itärajalle.

[Matti Lund]

..
Toisaalta kyllä ei Pohjanmaanrannikolta ole varmaan ollut isoa hinkua lähteä itään pakoon viikinkejä, koska siellä taas on Venäjän vaikutus on ollut uhka ja täten este pysyvälle asutukselle.

...
- Pekka-

Oman käsitykseni mukaan Pohjanmaan rannikon ja koko Pohjanlahden rannikon väki oli viikinkien valloitusaikakautena täysin turvassa viikingeiltä, koska viikingeillä ei ollut mitään mielenkiintoa sinne. Miten olisi voinut olla?

Tähän tulokseen olen tullut kierrellessäni Euroopassa paikoissa, joihin on jäänyt muistomerkkejä viikinkien valloituksista ja panemalla merkille, mitä konkreettista se on: hehän ryöstelivät ja valloittelivat rikkaita ruhtinas- ja herttuakuntia siellä. Täällä taas oli vähäsen turkiksia pitkospuitten päässä, jos kovasti halusi vaivaa nähdä sellaisen ylläpitämiseksi. Eipä täällä juuri muuta ollut, mikä heille kelpaisi. Näin olen kartoittanut itselleni sen, mihin viikinkien halu muinoin suuntautui.

Viikinkien valloitusretkien tuloksena oli joitakin viikinkisukujen perustamia "establismenttejä" ei puolilla Eurooppaa. Kun valloitukset oli tehty,viikinkien perilliset pyrkivät näistä "establishmenteista" käsin lujittamaan rikkauksien päälle rakentamaansa valta-asemaa, verottaen valloittamiensa alueiden väestöä (eli kaappasivat asein vanhojen vallassukujen oikeudet itselleen ja assimiloituivat niihin) ja harjoittaen kauppaa.


Lähin Pohjanmaahan katsoen sellainen viikinkien perustama siirtokunta oli Novgorod ja jos pohjalaisten tuli viikinkejä pelätä, tuli olla varuillaan itäänpäin Vienan ja Aunuksen suuntaan, sillä ne olivat lähimpiä viikinkien hallitsemia alueita ja karjalaiset heidän uskollisia alamaisiaan. Ei Perämerellä viikinkilaivojen purjeet pullistelleet, mutta kylläkin Vienanamerellä. Vienanmerikään ei muodostunut kovin merkittäväksi kauppamereksi vielä Novgorodin kukoistuskautena, vaan vasta 1500 -luvulla, kun Moskovan suuriruhtinaskunta oli valloittanut Novgorodin ja sinne avattiin sen jälkeen kauppareitti Brittein saarilta.


Lisäksi Venäjälle etabloituneet viikinkidynastiat, Rurikin veljen jälkeläiset, joutuivat 1240 -luvulla mongolien ikeen alle, heidän vasalleikseen, mutta Novgorod oli ainoa "siirtokunta", joka jäi mongoleilta tuhoamatta, koska nämä palasivat 1238 kesken Novgorodin piiritystä Karakorumiin selvittelemään omia välejään.


Mongolien "establismenttia" kesti puolestaan lähes 300 vuotta, jolloin Novgorodilla oli suhteellisen "riippumaton" asema, mutta veroja heidänkin piti maksaa Karakorumiin. Samoin vienalaisilla oli suhteellisen väljä ies suhteessa Novgorodiin, eli Novgorod ei puuttunut joka käänteessä heidän asioihinsa, mutta sen alamaisia he olivat, ja mitä karjalaiset saivat kerättyä "veroja", siitä osa joutui Novgorodin kautta mongoleille Karakorumiin. Mongolien hallintokaupunki oli Volgan eteläjuoksulla sijaitseva Sarai, Kultaisen Ordan keskus. Siellä kiltisti ilmoittautuen Aleksander Nevskikin joutui henkilökohtaisesti kiikuttamaan veroparsellit Karakorumiin ja tällaisella matkalla sitten kuolikin.


terv Matti Lund

[Pekka Paavola]

Heitän lusikallini soppaan netistä löytyneen kirjoitelman kveeneistä ja keitä he geneettisesti olisivat olleet viikinkiaikana, l. tässä:

Keskiaikaisissa skandinaavisissa lähteissä sana finn on aina merkinnyt saamelaista ja norjassa se on ollut käytössä saamelaisista melkeinpä nykyaikaan asti.Suomalaisiin on puolestaan viitattu nimellä kveeni. Viikinki Ottarin matkakuvauksessa 800-luvulta mainitaan kveenit. 1200-luvulla kirjoitetussa Egilin saagassa kveenit pyytävät Torolf Kveldulfsonilta apua taistelussa karjalaisia vastaan. Kveeneillä on viikinkiaikana todennäköisesti viitattu suomensukuisiin väestöryhmiin eikä mihinkään erityinen suomalaiseen heimoon.
Edellinen lainattu sivuilta: www.katajala.net (http://www.katajala.net).

-Pekka-

[Juhani Mäkitalo]

Kukaan ei oikein selkeästi ole ottanut kantaa tähän Pellossa
esitettyyn yhtenäiseen väestö- ja omistusketjuun 800-luvulta
nykypäiviin. Ehkä tätä on pidettävä sellaisena vitsin tapaisena,
joka ei paljon kommentteja kaipaa (Matti taisi jotain mainita kyllä)
Mites tämä minun aloitukseni: "Vuosisadan (viime) huijaus" - oliko
liikaa sanottu ?

JM

[Matti Lund]

Kukaan ei oikein selkeästi ole ottanut kantaa tähän Pellossa
esitettyyn yhtenäiseen väestö- ja omistusketjuun 800-luvulta
nykypäiviin. Ehkä tätä on pidettävä sellaisena vitsin tapaisena,
joka ei paljon kommentteja kaipaa (Matti taisi jotain mainita kyllä)
Mites tämä minun aloitukseni: "Vuosisadan (viime) huijaus" - oliko
liikaa sanottu ?

JM


En ole jaksanut tutustua siihen, kun kiinnostukseni mitta ei aivan yllä siihen.


Mutta se mitä siitä kuvaat, vaikuttaa yhdeltä niistä pseudohistoriallisista projekteista, jotka tavoittelevat jotain sellaista, mikä ei ole järjellä ja historiallisilla lähdedokumenteilla tavoitettavissa. Näitä on muitakin.


Ilmeisesti asian kannattajat eivät pidä sitä huijauksena, huijauksen viitekehys ei ikään kuin kuulu siihen, vaan pikemminkin he kannattanevat sitä jonkinlaisena seuraleikkinä, jonka ymmärtääkseen täytyy olla leikissä mukana. Huumoria siinä ei ehkä ole, mutta jotain humööriä ennemminkin. Se taitaa olla niitä viritelmiä, joissa seriöösin ja leikin raja ei ole siinä selvä.


Tietysti se on totista, että hankkeelle haetaan rahoitusta ja leikitään hömppäkuvitelmilla historiasta ikään kuin ne olisivat oikein tapahtuneet.


En sitten osaa sanoa, liittyykö siihen jotain todella muuta vahingollista kuin köykäistä hölmöilyä arjen ratoksi.


terv Matti Lund

[Juhani Mäkitalo]

Tämä "tutkimus" ei näytä pysähtyvän ihan näihin kuvitelmiin,
vaan sitten ohjelmassa on alkuperäiskansa määritykset ja edel-
leen maanomistuksen järjestäminen "oikeudenmukaiseksi" heidän
käsitystensä mukaan. Kuulostaa varmasti kiinnostavalta, jos
luvataan vaikka muutama hehtaari maata jostain hiihtokeskuksesta,
ry:hyn on helppo saada jäseniä lisää.
Ehkäpä joku virallinen taho lyö kuitenkin kapuloita rattaisiin, ennenkuin mitään maata mullistavaa tapahtuu.
JM

[Jaska]

Kuten moni jo sanoikin, on tärkeää pitää erillään todistus ja todennäköisyys. On todennäköistä, että me kaikki polveudumme ainakin jotain linjaa pitkin jo Suomen jääkautisista alkuasuttajista. Samalla on todennäköistä, että jokaikisellä suomalaisella on jopa viimeisten 500 vuoden sisällä jotain linjaa pitkin ulkomaalainen esivanhempi. Tällaiset todennäköisyydet eivät siis erota meitä toisistamme, eikä niiden pohjalta voi yleistää että olisimme sitä tai tätä. Yksi perimälinja kun ei määrää kokonaisuutta.

Genominlaajuisissa tarkasteluissa on käynyt ilmi, että suomalaiset "etnisenä ryhmänä" koostuvat oikeastaan jopa seitsemästä eri väestöstä, ja näiden väestöjen väliset geneettiset etäisyydet ovat suurempia kuin monien Euroopan kansojen välillä:

http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/SevenFinnish.xps
(http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/SevenFinnish.xps)
http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Suomalaisv%C3%A4est%C3%B6t.pdf
(http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Suomalaisv%C3%A4est%C3%B6t.pdf)
Jälkimmäisessä linkissä on karttoja; länsilappilainen väestö (ESW = Early Settlement West) tulisi todennäköisesti kyseeseen tai ainakin lähimmäksi kveenien kohdalla.

Edelleen todennäköisyyden tasolla murre- ja paikannimistöntutkimus ovat osoittaneet, että länsisuomalaista (muinaishämäläistä) porukkaa on muuttanut Tornionjokilaaksoon jo viikinkiajalla, ennen vuotta 1000 jaa. Hieman myöhemmin sinne päätyi myös karjalaisia (enemmän tosin Kemijokilaaksoon) ja varsinaissuomalaisia. Onpa jokunen savolainenkin suku saattanut 1600-luvulla päätyä niin kauas luoteeseen. Niinpä skandinaavisten lähteiden kveenit lienevät olleet tätä varhaista länsisuomalaislähtöistä väkeä. Heidän jälkeläisiään ovat epäilemättä suuressa määrin Pohjois-Ruotsin meänkieliset, joiden kieli kuuluu peräpohjalaismurteisiin, joissa on siis ainakin hämäläinen, karjalainen ja varsinaissuomalainen osatekijä.

Ruijan kveeneillä ei liene historiallista yhteyttä noihin varhaisiin kveeneihin, vaan nimitys on oppitekoinen ja myöhään omaksuttu. Toki Ruijan kveenikin kuuluu peräpohjalaismurteisiin ja osa kveeneistä lienee peräisin Tornionjokilaaksosta, ollen mahdollisesti alkuperäisten kveenien jälkeläisiä jotain linjaa pitkin.

Todistuksen tasoa ei noin varhaisista ajoista ole saatavissa. Historiallisia dokumentteja ei ole, eikä muinais-DNA:ta; ja vaikka sitä olisikin, todennäköisesti samoja esivanhempia löytyy useimpien sikäläisten taustalta jonkin linjan kautta. Missään tapauksessa yksittäinen geenilinja tai edes todistettu sukulinja ei riitä erottamaan ketään alueen muista asukkaista, joten on todella omituista, että jokin kveeniryhmä kuvittelee olevansa jotenkin alkuperäisempi kuin lähialueiden muut suomalaiset.

[jakoivur]

Aika monet sukututkimukset Tornionjokilaaksossa näyttävät päättyvän tähän savolaiseen alkuperään. Omissa väylänvarren suvuissani ja niiden haaroissa en ole törmännyt vielä länsisuomalaiseen esi-isään, ulkomaisiin haaroihin kylläkin. Sen sijaan savolaisia vilisee useita. Jostakin syystä kaikki tiet eri vuosisadoilla tuntuvat vievän Rautalampi ja Pielavesi akselille.

Kieltämättä oli kyllä aika hassua havaita tornionjoen kielirajan olleen selvä jo Carl Von Linnen lapinmatkalla 1732 ja Edward Clarken kohdalla 1799. Molemamt kuvaavat asian hyvin selvästi. Savolaisia uudisasukkaita muutti 1500 luvulla jokivarren Ruotsinpuoleisiin osiin mm. Täräntöön. Tiedä sitten olisiko tämä sitten ollut yhtenä vaikuttimena meänkielen syntymiselle.

[mika68]

Mielenkiintoista on tuo suomalaisten jako 7 väestöön, jossa länsilappilaiset, keskilappilaiset ja itälappilaiset ovat kukin omia väestöjään.
Omakin sukututkimukseni on tukenut tuota väittämää, että länsilappilaisten ja itälappilaisten geneettinen ero on valtavan suuri. Näiden väestöjen välillä ei juuri ole ollut naimakauppoja.
Eli väestöjen erot Lapin sisällä ovat yhtä suuria kuin Suomen sisällä esim. varsinaissuomalaisten ja savolaisten välillä.
Suomen sisällä muutenkin näyttävät väestöjen erot olevan paljon suurempia kuin esim. ruotsalaisten erot saksalaisin, venäläisiin, englantilaisin ja ranskalaisiin.

[Matti Lund]

Aika monet sukututkimukset Tornionjokilaaksossa näyttävät päättyvän tähän savolaiseen alkuperään. Omissa väylänvarren suvuissani ja niiden haaroissa en ole törmännyt vielä länsisuomalaiseen esi-isään, ulkomaisiin haaroihin kylläkin. Sen sijaan savolaisia vilisee useita. Jostakin syystä kaikki tiet eri vuosisadoilla tuntuvat vievän Rautalampi ja Pielavesi akselille.

Kieltämättä oli kyllä aika hassua havaita tornionjoen kielirajan olleen selvä jo Carl Von Linnen lapinmatkalla 1732 ja Edward Clarken kohdalla 1799. Molemamt kuvaavat asian hyvin selvästi. Savolaisia uudisasukkaita muutti 1500 luvulla jokivarren Ruotsinpuoleisiin osiin mm. Täräntöön. Tiedä sitten olisiko tämä sitten ollut yhtenä vaikuttimena meänkielen syntymiselle.

Nämä väittämäthän perustuvat mututuntumaisiin nimiyhtäläisyysarvauksiin, joissa todennäköisyyskin on hakusessa. Mutta todellisuus on saattanut olla aika lailla toisenlainen.


Kun sukututkimustietoa Kemijärven asuttajista ei ollut jostain syystä historiantutkijoilla 1800 -luvulla käytettävissä, he vetivät "reteitä" johtopäätöksiä siitä, miten uudisasuttajat olivat saapuneet korpivaelluksellaan syvästä Savosta perinteisiä karjalaisten kulkureittejä käyttäen ja asuttaneet Kemijärven seudut.

Kun tämä tapahtui niinkin myöhään kuin vasta 1620 -luvulta alkaen, on sukututkimuksella voitu selvittää, että itse asiassa selvä enemmistö uudisasuttajista, jotka olivat sinne ehtineet asettua ennen 1600 -luvun puoliväliä, olivat lähteneet suhteellisen pieneltä alueelta Oulujoen laaksosta Laitasaaren ja Niskankylän väliseltä vyöhykkeeltä. Nykyisennimisistä kunnista Utajärvi on se alue, joka on eniten luovuttanut kanta-asuttajia Kemijärvelle ja siis Kemijoen latvoille.


Kun tutkitaan näitä Kemijärven "kantasukujen" lähtötalojen asukkaita voudintileiltä Limingan pitäjästä välillä 1540-1620, voidaan havaita tai päätellä, että ne ovat Oulujoen keskijuoksun "kantasukuja". Monilla ovat savolaistyyliset lisänimet, mutta muuta johtopäätöstä ei voi vetää kuin, että vain muutamat ovat vastatulleita ja huomattava osa on asuttanut näitä seutuja jo joitakin polvia. Utajärvikin on ollut aluetta, joka on luettu muinoin erääseen vanhan Limingan pitäjän Savonkylistä.

Oikeastaan voudintilitiedot "sotkevat" selvän pääteltävyyden itse kunkin kohdalta siitä, mitä etnistä alkuperää he voisivat olla. Lähinnä on pääteltävissä, että he olivat savolaisten ja pohjalaisten sekoitusta. Savolainen lisänimi ei kerro muuta kuin, että lähtötalo oli todennäköisesti muinoin Savosta tulleen asuttajan perustama, mutta ei juurikaan muuta, kun talo sai siitä nimensä ja siitä "periytyi" talossa asuneille sama lisänimi, vaikka suku oli saattanut vaihtua talossa moneen kertaan.

Kaikenlaiset yhdistelmät ovat tällöin mahdollisia, mutta Pohjois-Pohjanmaalla on eri sukujen vaihtuvuus taloissa ollut suuri. Oikeastaan talonkuvaukseen sopiva työkulttuuri kertoo paremmin etsinistä seikoista kuin nimiyhtäläisyydet, vaikkakin siinäkin tapahtui jonkinasteista sekoittumista itäisten ja läntisten työ- ja viljelykulttuurien välillä.

Nyt pitäisi kysyä, että mitkä syyt aiheuttaisivat sen, että Kemijoen latvaosien asuttajat 1600 -luvun alkupuolella ja puolivälissä olisivat lähtöisin aivan eri suunnilta (Oulujoelta) kuin Kemijoen alempien juoksujen uudisasuttajat satakunta vuotta aikaisemmin (suoraan Rantasalmelta, Joroisista, Kivennavalta ynnä muilta sellaisilta paikkakunnilta), jos näissä asuttajissa olisi se aivan dramaattinen ero, joka nyt halutaan uskoa?

Itse katson niin, että asuttajat olivat "tyrkyllä" aika lailla samoilta lähtösijoilta. Uskon, että asutus eteni 1400- ja 1500 -luvuilla ennemminkin hivuttavina vaivihkaisina etenemisinä lähemmiltä alueilta asuttamattomaan pohjoisen suuntaan, kun näille oli kertynyt jonkin verran väestöä, kuin harppuunahyökkäyksinä Etelä-Savosta ja Laatokan Karjalasta yli asumattomien Keski-Suomen erämaitten, joka näyttää olevan se tykätyin teoria.

Katson, että itäsavolaiset uudisasuttajat saattoivat kuljettaa jostain Pielisen seudulta lähteneinä eteläisempiä karjalaisuus -kielielementtejä eräänlaisina kulttuurisina Troijan puuhevosina Pohjois-Pohjanmaalle ja Perä-Pohjolaan eikä kaikkia kielilainoja voida katsoa neitseellisten aitokarjalaisten uudisasuttajien tuontilahjoina pohjanperukoille. Onhan meillä aika paljon kielilainoja venäjänkielestä jopa länsimurteissakin, mutta eihän se ole uskottavaa, että Merenkurkussa tai Reposaaressa olisi ollut venäläinen väestö.



terv Matti Lund

[Jouni Kaleva]

Kun sukututkimustietoa Kemijärven asuttajista ei ollut jostain syystä historiantutkijoilla 1800 -luvulla käytettävissä, he vetivät "reteitä" johtopäätöksiä siitä, miten uudisasuttajat olivat saapuneet korpivaelluksellaan syvästä Savosta perinteisiä karjalaisten kulkureittejä käyttäen ja asuttaneet Kemijärven seudut.

Kun tämä tapahtui niinkin myöhään kuin vasta 1620 -luvulta alkaen, on sukututkimuksella voitu selvittää, että itse asiassa selvä enemmistö uudisasuttajista, jotka olivat sinne ehtineet asettua ennen 1600 -luvun puoliväliä, olivat lähteneet suhteellisen pieneltä alueelta Oulujoen laaksosta Laitasaaren ja Niskankylän väliseltä vyöhykkeeltä. Nykyisennimisistä kunnista Utajärvi on se alue, joka on eniten luovuttanut kanta-asuttajia Kemijärvelle ja siis Kemijoen latvoille.


terv Matti Lund
Inarin, sitten Kemijärven (1663) kappalainen Esais Mansveti Fellman oli synt. n. 1630 Iissä. Huhunomainen maininta hänestä, esim. kirjassa "Agricolasta Pakkalaan" kertoo, että Fellman oli suostutellut 7 talonpoikaa muuttamaan Iin ja Oulun pitäjistä Lappiin, muutamat olivat jäänneet Kemijärvelle, toiset taas kauemmaksi Lappiin.

En ole tätä edes pyrkinyt tarkistamaan, vaikka kaiketi tuommoiset muuttajat pitäisi olla maakirjoista tunnistettavissa?

[Juhani Mäkitalo]

Taitaa olla parempi muuttaa otsikko kuten yllä, kveeneistä ei
taida kellään olla paljon lisää sanottavaa.
Ehkä paras esitys tästä asutuksen synnystä on prof. Jouko Vahtolan
väitöskirja: Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty (560 sivua)

Jo sisällysluettelosta saa käsityksen ketä tänne on tullut ja taitaa
esitysjärjestys olla myös suurinpiirtein aikajärjestys.

LAPPALAINEN POHJA
MUINAINEN HÄME LÄHTÖALUEENA
VARSINAIS-SUOMI JA ALASATAKUNTA
KARJALAISET
SKANDINAAVINEN VAIKUTUS
SAKSALAISKAUPAN PYSYVÄT MUISTOT
ASUTUSKEHITYS 1500-LUVULLA JA SAVOLAISTEN TULO

Virheellinen on kyllä käsitys, että sukututkimukset täällä päättyvät
savolaisiin. Vanhimmassa maakirjassa 1543 Tornion pitäjässä oli jo
287 verotaloa, joista ei kai yhtäkään tiedetä savolaiseksi. Näissä
taloissa ja suvuissa vanhojen tornionlaaksolaisten juuret pääosin ovat.
En tiedä onko juuri näitä sukuja alettu nimittää kveenien jälkeläisiksi

Vahtola luettelee s. 439 varmasti savolaisiksi tunnistettavat vanhimmat
suvut ja nimet. Per Savolainen 1573 - Laivaniemi/Alatornio on ensimmäi-
senä luettelossa (sanoisin, että hän oli Taskinen)

Tärännön kylän vanhimmat asukkaat näkyvät Pajalan kylän uudisasuk-
kaina 1621: Grels Tomasson (Krekula) ja Erik Matson (Heinonen)
Omana kylänä Täräntö vasta 1645 -

Taisi kirjoittaja, joka puhui savolaisista täällä 1500-luvulla tarkoittaa
Pajalaa, jossa mm Lasse Pajainen näkyy 1587 alk. Oikeastaan Pellon
alla v. 1603 asti. Kaikki Pellossa ja sen yläpuolella olevat talot kirjat-
tiin Pelloon tuohon asti, että on vaikea varmasti sanoa milloin kukin
paikka sai asukkaansa.

JM

[Juhani Mäkitalo]

Vai mikä se otsikko pitäisi olla ?? JM

[Matti Lund]

Inarin, sitten Kemijärven (1663) kappalainen Esais Mansveti Fellman oli synt. n. 1630 Iissä. Huhunomainen maininta hänestä, esim. kirjassa "Agricolasta Pakkalaan" kertoo, että Fellman oli suostutellut 7 talonpoikaa muuttamaan Iin ja Oulun pitäjistä Lappiin, muutamat olivat jäänneet Kemijärvelle, toiset taas kauemmaksi Lappiin.

En ole tätä edes pyrkinyt tarkistamaan, vaikka kaiketi tuommoiset muuttajat pitäisi olla maakirjoista tunnistettavissa?


Kyllä täällä on tuotu joissakin ketjuissa näitä yksittäisiä asuttajanimiäkin ja heidän lähtötalojaan esiin. Vaikea on sanoa, miten Fellmanin aloitteellista vaikutusta tässä olisi painotettava. Tietynlaista värväystä ei voida kiistää, mutta mikä sen osuus on todella ollut, ei taida olla tarkoin tiedossa.

Pohjolan asuttajakysymyksessä on ollut monenlaista vaihetta ja monenlaista osatekijää ja kukin tapaus on näiden osatekijöiden omanlaisensa yhdistelmä.

Niiden sukututkijoiden, joiden kohteena on vähän ennen historiallista aikaa asutettuja kohteita, ja joiden kohteiden asuttamisesta ei ole tarkkaa asiakirjadokumentaatiota, pitäisi selvittää itselleen tapauksia, jotka ovat tapahtuneet juuri historiallisen ajan alkuaikoina ja joista on tarkkaa aikalaisdokumentaatiota. Kaikki ohittamattomat mekanismit on kaivettava esiin ja pitää sitten mielessä.

Kainuun asuttaminenkin on sellainen "keisi" ja samoin Kemijärven tapaus. Lisäksi on tukku pienempiä kohteita 1500 -luvulta 1700 -luvulle asti, kun jokin ennestään aivan asuttamaton korpikolkka on asutettu. Näiden eri mekanismit pitäisi selvittää itselle ja katsoa sitten, mitkä niistä pätevät ja miten painottuen niihin kohteisiin, joiden alkuajoista ei ole dokumentteja. On analysoitava tulos, joka on tiedossa ja rakennettava vertailuryhmien avulla rekonstruktio (mallinnus), joka on johtanut siihen.


On löydettävä oma yhdistelmä, jossa saattaa olla sekä asuttajien oma-aloitteisuuden elementtejä että korkean esivallan ja kruunun masinoinnin piirteitä aina väestöjen pakkosiirtoja myöten. Nyt näyttää olevan vallalla käsitys, että asuttajat ovat vain asuttamisen masinoinnin sätkynukkeja, mutta kun asuttajat joutuvat lounnonoikkujen sätkynukeiksi, mikään mainen mahti ei kykene heitä pidättelemään, vaan he vyöryvät yli maanpiirin kuin hyökyaalto ja viranomaiset vain joutuvat levittelemään käsiään, kun asuttaminen rakentuu jossain päin maailmaa aivan uuteen uskoon niin, ettei järjestysvallan kepillä tai porkkanalla ole siinä tilanteessa mitään virkaa.


terv Matti Lund

[Outika]

Helsinglannista kiinnostuneena olen kaivanut saagoja, ja nyt jo etukäteen tiedän kulkevani hyvin huteralla alustalla, mutta rohkenen esittää ajatukset, joita koottuani eri teksteistä olen luonnostellut.

Kveeniä on määritelty tutkijoiden toimesta ja Hvini oli Thiodannin[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1) seutua ja hvein-muinaisnorjan sana ”alava, kostea maa[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2)” – alanko, heinämaa. Vahtola selittänyt muinaisnorjalaisen ”hvein” eli ”alava, kostea maa”[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3), joka vastaa ”heinämaata” ja suomalaiskansaa (vrt. Pohjois-Norjan Kven-alkuisten paikannimien määriteosa perustuisi etnonyymiin kven ’kainulainen, suomensukuinen henkilö’). Kainu(u) -sanueelle on Koivulehto (1995) esittänyt selitykseksi kantaskandinaavisen sanan gainu-z eli aukko tai kita, sopii kuvaamaan vuonon kitaa.

Kveenin ja saamenmaan suomalaispäällikkö Frothuksen aikana seutu tunnettiin helsinglantina ja Frothus mainitaan Helsinglandin päällikkönä. Yllättäen lähden liikkeelle lintujen muuttoreittejä tutkien, sillä lintujen muuttoreitit ovat kovin pysyviä, ja olisi luultavaa, että seutu oli jo tuohon aikaan tunnettu linnustostaan ja muuttolinnuistaan, jota kautta isot linnut lekuttelivat suotuisissa tuulissa kesänviettopaikoilleen, jopa aina Gröönlantiin saakka. Netistä voi löytää Skandinavian alueen lintujen kaksi muuttoreittiä. Lisäksi huomasin, että islantilaiset puhuttelisivat valkoposkihanhea helsingjan-nimellä? Tässä voin mennä pahasti pieleen, mutta tämä johdatti tutkimaan viikinkiajan ihmisten kulkua länsi-itäsuunnassa, ja mikä merkitys höyhenillä tai untuvilla tai hanhenmunilla oli senaikaiselle väelle.

Helsingja mainitaan islannissa pesivänä hanhena, jonka alkuperä on Grönlannissa. Islantilaislähteissä viitataan muinaisnorjalaisten puhutelleen valkoposkihanhea (Branta leucopsis) helsingr -nimellä[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn4),[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn5). Tarkoittaneeko helsingja hanhien pesämaata tai paikkaa, jossa hanhia tavattiin erityisen runsain mitoin. Sopivasti Pohjolassa lintujen merkittävimmät kaksi muuttoreittiä[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn6) osuvat norrienmaan Sogn-Trondelag-akselille ja siitä kohti pohjoista, ja vastaavasti toinen suuri muuttoreitti kulkee Pohjanlahden itälaitaa Suomen yli paremmin rannikkoa seuraten.

Osasivatko muuttoreittien varsilla eläneet hyödyntää hanhen untuvilla vuoraaman pesän antimet, sen untuvaiset lämmikkeeksi, munat ja jopa linnunlihan ravinnoksi, ja jos nämä omaksuivat nimenkin tuon mainion lämmittäjän mukaan Helsingur-nimeksi.

Nimittäin viikinkiajan skandinaavisista haudoista on löytynyt höyhentäytteisiä tyynyjä ja patjoja, joita on löydetty erityisen rikkaista haudoista.[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn7) Tuossa projektissa kerrotaan höyheniä löydetyn jo aiemminkin ja tässä haudassa höyhenet ja untuvat olivat säilyneet ja joissakin oli yhä jälkiä luista. Lisäksi haudasta oli kaivettu pieni höyhenlaatikko, joka sisälsi kultalankoja, joita ei aiemmin ole löytynyt[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn8).

Höyhenet olivat skandinaaveille tärkeitä, sillä norrien veronkerääjät kokosivat mm ruijalaisilta maksuina höyheniä, eli esimerkiksi rikkaimmat maksoivat 10 koria höyheniä[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn9).

Tämän tiedon on tarujen mukaan vahvistanut Ottar, eli tarinansa mukaan suurimman osan hän sai niistä veroista, joita lappalaiset hänelle maksoivat. Nämä verot koostuivat nahoista, untuvista, valaanluista ja hylkeennahasta tehdyistä köysistä. Jokainen maksoi asemansa mukaan. Jalosyntyisimpien oli maksettava viisitoista näätää ja viisi poroa ja yksi karhunnahka ja kymmenen paalia höyheniä ja karhu- tai saukkopeski ja kaksi kahdenkymmenen jalan mittaista laivaköyttä, toinen valaannahasta ja toinen hylkeennahasta.

Jämtienmaan Kettilin pojanpojan Torir Helsingurin tietämys höyhenapajien suhteen oli saatu merenkävijöiltä, jotka tunsivat reitin Trondheimista Kölin yli ja alas heinämaalle. Seutu tuskin oli tuntematon heille, sillä se oli vanhan kauttakulkureitin varrella. Viikinkiajan ja jopa vanhemmankin ajan ihmiset kulkivat poikittain lännestä itään ja idästä länteen, eli Norjanmereltä Skandien yli heinämaalle ja vastaavasti sinnepäin kuljettiin. Reitti kulki Pohjanlahden rannikkoa Rodzlagenin kautta Helsinglantiin ja siitä Kölivuorten yli Norjanmeren rannikolle.

Näin voisi nähdä, että Skandinaviassa elettiinkin sidoksissa länsi-itäsuunnassa, missä norrit ja vaanit (vendit-hven, kven) tekivät kauppaa ja pitivät suhteita yllä monella tapaa, myös avioliittojen muodossa. Täytyy muistaa sekin, että hälsinglantilaisten asuttama Helsinginkylä eli Kainuunkylä Tornionjokivarressa on hyvin vanha ja eteläisen rannikon Helsinginkoskella valmistettiin skandien asekirveitä ennen ajanlaskumme alkua noin 1300–1100 eKr. Vastaavasti etelämpänä hoideltiin asioita hajanaisemmin yhteistyössä norrien ja Vikeninlahden alaisten alueiden kesken, mutta kuitenkin olivat tiiviimmin yhteyksissä saksien maalle ja balttian alueelle. Ehkäpä myöhemmin tuntemaamme Trondheimia asuttanut suku Trondin eli Brandrin jälkeen oli se sama lännestä Kölivuorten eli Skandien yli muuttanut suku, joka omaksui nimekseen Helsingi, ehkä alueen tyypillisyyden mukaan, lintujen muuttomaata, tarkemmin Pohjolaan ja aina Grönlantiin matkaavien valkoposkihanhien pesämaata.

Tätä reittiä käyttivät muun muassa ladejaarlien jälkeläiset Thorir Hundin vävy Kalf Arnanpoika ja Einar, kun lähtivät Trondelagista joukkoineen Kölivuorten yli Jämtienmaalle ja siitä Helsinglantiin, mistä saivat parhaat laivat käyttöönsä ja purjehtivat Gardarikiin ja sieltä jatkoivat myöhemmin Adleijuborgiin eli Laatonkanlinnaan. Näin voisi samalla vahvistaa Vikenin nimen syntyhistorian eli se oli muinaisnorjalaisessa kielessä soutuvuoron vaihtopaikka, rodzit sen asukkaita ja omaksuttiin myös paikan nimeksi Roslagen, ja myöhemmin tunnetun leidungin pesäpaikka.

Tore helsingin että isänsä ja isoisänsä Kettil Jämten juuret olivat Trondelagissa Grönlannin hanhien muuttoreitillä, ja tuo ”hanhimaan” suku tuli tunnetuksi paremmin Pyhän Olavin kautta. Nimittäin Tore Helsingin isoisä Kettil Jämte oli Pyhän Olavin äidin kanssa sukulaisia. Jämten isoisä oli Olavin äidin Astan veli. Tore Helsingin isää ne ole onnistunut tunnistamaan, ei myöskään tunneta tuon nn Kettilinpojan etunimeä, ja missä asui. Se on taruihin kirjattuna, että syy Þórir helsingurin pakoon oli isäntappo. Jos nyt isoisänsä perusti Jämtlannin ottamalla käyttöön tuon nimen, saattoi pojanpoika olla tuota samaa ”Helsingien eli hanhimaan” joukkoa Norjanmeren rannalta Trondin eli Brandrin asuinsijoilta, missä valkoposkihanhet pesivät kesäisin.

Kettilin pojanpoikaÞórir Helsingur joutui pakosalle murhan vuoksi, ja kolusi tien läpi metsien alavalle hveinin- eli kainuunmaalle meren rantaan, Helsingjalandiin[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn10). Perässä tuli Harfagerin hallintoa karkuun lisää väkeä ja Helsinginmaalta lähti osa väestä lähti etelämmäksi Vikenin alapuolelle suecioiden maahan [forn.norge Svitjod, Svithiod, lat. Sueonia, isl. Svíþjóð] ja asettuivat pysyvämmin sinne. Jämtlantilaiset kokivat elävänsä kahden maan välissä, eikä kukaan heistä perustanut, etujaan ajanut, kuin vasta Haakonin aikana. Niinpä oli parasta turvautua norrien kuninkaan alamaiseksi kuin seisoa sveojen valtiaan edessä polvillaan. Olivathan ne norrmannien sukua, samoin kuin helsinginmaalaiset, norrmannien rotua suurten vuorten takaa[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn11). Helsinkien lait olivat nimenomaan Haakon jaarlin antamia lakeja sekä helsingien norjalaisjuuria. Tekstissä vielä toistamiseen vahvistetaan, että sekä Jämtet että Helsingerit polveutuvat Thronderista [Þrándr eli Trondr], joka oli norrin ja vaanin jälkeläinen[12] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn12).

Juuri Haakon Hyvä antoi helsingeille lait ja Haakon joutui sotaisien merihyökkäysten vuoksi palaamaan Trondheimista etelämmäksi Sogneen ja antoi Sigurd Hladejaarlille haltuun koko Trondelagin lakeineen, ja valtasi koko norrien maan, ja uhkasi Tanskaa, mistä seurasi sota. Haakon Hyvän käytäntöjä on yhäkin joulun vietto. Hän nimittäin salaa aloitti kristinopin harjoittamisen ja kärsi pakanallisista menoista ja verenvuodatuksesta (tuo tapa oli ikivanha, kun temppelissä tapettiin niin ihmisiä kuin eläimiäkin ja tulessa poriseva pata valmisti tämän ruoaksi Odinin maljoja sillä aikaa kallisteltaessa. Siksipä hän asetti lain aloittaa joulun vietto, jolloin jokaiselle tulee antaa mitta olutta, ja näin joulujuhla keskitalven yönä alkoi iltamyöhään ja sitä kesti kolme yötä. Näin jäivät vähemmälle nämä teurastushommat ja jopa kuulemma kiroilukin. Alkujaan normannien kristinuskossa seitsemäs päivä oli paastopäivä.

Voisiko helsinkien ja Helsinglannin alkuperä olla näissä kveeninmaan, ja vielä vanhemman vaanienmaan tapahtumissa?
____________________

[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle; Þjóðólfr ór Hvini tai inn hvinverski, "Hviniristä" (Þjóð) oli norjalainen skaldi yhdeksännen vuosisadan lopulla tai 1000-luvun alussa. Kuten hänen lempinimensä osoittaa, hän oli kotoisin Hviniristä (Kvinesdal Vest-Agder) – tulkittu alue oli Oslonvuonon perukoilla. Thiodann-muinaisnorjaa tarkoitti ylempää henkilöä, joukon johtajaa

[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Eira Söderholm, Tromssa, Pohjois-Norjan Kven-alkuiset nimet, alkuperäinen lähde Jouko Vahtola: 1980, 466–467

[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) Eira Söderholm, Tromssa, Pohjois-Norjan Kven-alkuiset nimet, alkuperäinen lähde Jouko Vahtola: 1980, 466–467

[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) https://old-norse.net/html/h.php

[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) Fræðaþing landbúnaðarins 2006 Gæsir og gæsaveiði Arnór Þórir Sigfússon, VST, Ármúla 4, 108 Reykjavík: https://www.researchgate.net/profile/Arnor-Sigfusson/publication/266412449_Gaesir_og_gaesaveidi/links/582c367d08ae138f1bf4dafb/Gaesir-og-gaesaveidi.pdf

[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref6) https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/5b/Illegal_hunting_on_migratory_birds_in_europe.png

[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref7) Charlotte Rimstadin ja Ulla Manneringin esitelmä tyynyistä ja patjoista viikinkiajan skandinaavisissa haudoissa. Höyhentäytteiset tyynyt ja patjat vaikuttavat liittyvän poikkeuksellisen rikkaisiin hautoihin, kuten Osebergin laivahautaan ja tanskalaiseen Mammenin kammiohautaan, johon oli laskettu silkkiin puettu henkilö hopeakoristeisen kirveen kanssa. Tanskalainen projekti tutkii haudoista löytyneitä sulkien ja höyhenten jäänteitä tarkemmin. Huomioitava, tämä artikkeli on kirjoitettu 2019 (Kalmistopiiri: EAA 2019 (osa I): Viikinkiajan tutkimuksen kysymyksiä ja historiallisten hautojen tutkimusetiikkaa)

[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref8) Fashioning the Viking Age Report of the first 16 months 1 st of September 2018 – 31st of December 2019 https://natmus.dk/fileadmin/user_upload/Editor/natmus/oldtiden/Report_of_the_first_16_months_Fashioning_the_Vikin g_Age.pdf

[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref9) Katri Päivärinta Suomi muinoin ja nyt Friedrich Rühsin ja A. I. Arwidssonin näkemyksiä 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä teoksessa Suomi ja sen asukkaat

[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref10) Pyhän Olavin saaga kertoo Thoririn nimenneen Helsinginmaan nimensä mukaisesti

[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref11) HÁKONAR SAGA AÐALSTEINSFÓSTRA (https://www.snerpa.is/net/snorri/hakon-g.htm)

[12] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref12) Gerhard Schønings Norges riiges historie by Schøning, Gerhard, 1722–1780. [from old catalog]; Suhm, Peter Frederik, 1728–1798. [from old catalog]; Pre-1801 Imprint Collection (Library of Congress) DLC [from old catalog]: https://archive.org/stream/gerhardschnings01suhmgoog/gerhardschnings01suhmgoog_djvu.txt

[Markku Pelttari]

Helsinki-nimen alkuperää on aivan ymmärrettävistä syistä kovasti mietitty, tässä yksi kooste asiasta. Hanhetkin mainitaan.
https://historia.hel.fi/fi/kaannekohdat/alkujuuret-ja-perustaminen/mika-on-sanan-helsinki-historia#:~:text=Helsingin%20kaupungin%20nimen%20a lkuper%C3%A4%20aiheuttaa%20usein%20sekaannusta%2C% 20etenkin,perustettiin%20Ruotsin%20kuningas%20Kust aa%20Vaasan%20k%C3%A4skyst%C3%A4%20vuonna%201550.

Mutta siitä en oikein saanut kirjoituksestasi kuvaa, miten kveenien voidaan osoittaa liittyvän helsinki-sanaan?

[Outika]

Kiitos paljon, että tästä sekavastakin tekstistä löytyi kysyttävää. Yritän selittää asiaa, en kovin lyhyesti sitä osaa kertoa, mutta kokeillaan.

Olen yhdistänyt Helsinglannin kuuluneen muinoin Norrlantiin, osana Upplantia ja sen omaa lakia, jonka saivat norjalaispäälliköiltä. Muun muassa karttapiirros[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1) vuodelta 1647 tämän vielä osoittaa. Lisäksi kirjoitukset ja asiakirjat antavat ymmärtää Thorir Helsingin antaneen nimen Kainuunmeren rannan Helsinglannille. Kaikista ajoituksista huolimatta uskon, että Þórir Helsingur eli joskus 800–900-luvulla, ja lähti ankaraa hallintoa ja odottavaa rangaistusta karkuun ja siirtyi Norjanmeren rannikolta Skandien yli kohti itää. Uskottavaa, että suunta oli tuttu koska poikkikairan ylämaalla kulkivat ihmiset ja kauppatavara. Vilja vietiin Norjanmeren taakse heinämaalta, alangolle tuli vastalahjana turskaa ja simaa. Kauppamiesten matkassa tuli Pohjanmeren koruja ja mukaan lähti Kainuunmeren pihkaa, hienouksia, koristeita, vaimojensa iloksi, tytärtensä turvaksi.

Näin oli myötäjäiset varmistettu, valtasukujen vaimoille. Koska myös untuva ja höyhenet olivat normanneille tärkeä kauppatavara ja veroparseeli jo ennen 1000-lukua, tuli mieleeni, että tuo Norjanmeren rannikon valkoposkihanhien lentoreitti olisi antanut nimen Helsinglannin asuttajalle. Valkoposkihanhi (islantilaisissa tutkimuksissa[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2) tuo lintu käsitykseni mukaan mainitaan helsinja -nimellä). Jopa tuo uusi asuinpaikka Kainuunmeren rannikolla mahdollisti saman tulonlähteen untuvista ja höyhenistä[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3). Suomalaisen Paikannimikirjankin mukaan Perämeri tunnettiin keskiajalta saakka Kainuunmerenä (Kajano more 1323, Kainw mare 1504, Mare Caino 1535 ja Keynus mehre 1561). Perämeri lienee kovin tuore nimitys tuolle vanhalle vesistölle. Tuskin kainulaisetkaan olivat mikään oma kansa, vaan asuttivat vanhojen tekstien mukaan koko pohjoista ulottuvuutta aina Kainuunmeren rannoilta Jäämerelle asti. Luultavasti olivat lappalaisia ja normanneja pääasiassa.

Kainuunmerestä nousevan Torniojoen varrelle muodostunut ikivanha kauppapaikka Kainuunkylä oli olemassa varhain ja sieltä tunnetaan jo 1400-luvun puolivälistä Baijar ja Olkurr suvut, joiden nimet merkittävästi muistuttavat skandinaavista muotoa. Tornionväylän Hietaniemen markkinapaikka oli käytössä jo 1300-luvulla.[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn4) Myös Helsingin seudun Vantaanjoen suulle nousi Forsby [suom. fors-koski ja by-kylä] jo varhain, joka mainitaan forzabynä paikannimikirjan mukaan vuonna 1417. Tämän Vanhankaupunginkosken alueelle perustettiin Helsingin kaupunki 1550. Onkin jännittävää, kumpi oli varhaisempi nimitys, Þórir Helsingurin ristimä Helsinginmaa[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn5) Pohjanlahden takana lännessä (nyk. Ruotsin valtiota), silloista rajattomuutta, jonka asukkaat päätyivät kannattamaan norjalaista päällikköä Haakonia, koska kokivat olevansa lähtöisin norjalaissuvusta. Jotenkin maininta An Icelandic-English sanakirjassa: ”Helsingjar, m. pl. the name of the people of Helsingja-land”, kuvaa nimenomaan Kainuunmeren länsipuolista asutusta Helsinglannissa paljon aikaisemmin, kuin Helsingin seutu tällä nimellä tuli tunnetuksi, vaikkakin myös sieltä kautta lintujen muuttoreitti kulkee. Mainitaanhan Helsingland jo vuonna 1133 paaville lähetetyssä kirjeessä.

Selvityksistä voi päätellä, että ihmiset omaksuivat lisänimiä, myöhemmin sukunimiä, useinkin asuinpaikoistaan. Jos nyt tämän Helsinglannin nimenneen miehen isä Kettil Jämte oli omaksunut Jämten lisänimekseen, ja tunnetaan Jämtlannin asuttajana. Kettilin pojasta ei ole tietoa, omaksuiko poikansa häneltä nimen vai halusiko tunnustaa vanhaa perintöä, jonka toi Norjanmeren rannalta, valkoposkihanhien [isl. helsingja] pesimäpaikoilta. Niinpä poika vain jatkoi vielä idemmäksi keski-Norjaan ja aina Kainuunmeren rannikolle ja jälleen tutulle lintujen muuttoreitille, ja toi nimen matkassaan.

Sitä voisi pohtia, mitä kautta helsingit tulivat Helsinginkoskelle ja missä vaiheessa. Lisäksi jännittävä havainto sekin, että ns heinämaan päätemppelin Sigtunan eli ”Uinuva vesi” lähteineen oli uhripaikka. Lähteeseen heitetty uhri katsottiin syylliseksi jos ei sieltä päässyt ylös kapuamaan ja rangaistus oli siksi ansaittu. Nyt tulee mieleen ne tarinat vastarannalla olleen vanhan suomalaisen uhripaikan Levänluhdan menneisyydestä. Oliko näillä jotakin yhteistä taustaa?

Tiedä häntä, oliko taustalla edellä oleva hanhien pesimäalueeseen liittyvä helsingja (isl.) nimitys vaiko sitten paikanmuotoihin liittyvä "kaulamainen" väylä helsing vaiko kitamainen muodostelma eli kven? Ehkäpä Thorir Helsing omaksui nimen molemmista, jos hänet mainitaan seudun nimenneenä.

Toivottavasti tämä yhtään rakensi kuvaa siitä näkymästä, jonka olen mielessäni kuvittanut:D:

_____________
[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/146951/85125_0-0_fd2017-00011944.pdf.jpg?sequence=3&isAllowed=y

[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Fjórar tegundir gæsa eru veiddar hér á landi, grágæs (Anser anser), heiðagæs (A. brachyrhynchus), blesgæs (A. albifrons) og helsingi (Branta leucopsis) og er ástand stofna þessara tegunda misjafnt. Kerrottu tutkimusartikkelissa: https://www.researchgate.net/profile/Arnor-Sigfusson/publication/266412449_Gaesir_og_gaesaveidi/links/582c367d08ae138f1bf4dafb/Gaesir-og-gaesaveidi.pdf

[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) Päämuuttoreitit https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/5b/Illegal_hunting_on_migratory_birds_in_europe.png

[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) Jarno Niskala (2018) Perinteinen kalastus Ylitornion – Övertorneån kylissä, Kultaniityn ja Pukhulmin apajat, Vanhaa Asutusta

[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) An Icelandic-English Dictionary: helsingr, m. the barnacle or tree-goose, so called from its white collar (helsi), anas erithropus L., Edda (Gl.), Eggert Itin. 548: a nickname, Fms. iv. 314. ? For the popular tales of this bird see Max Müller’s Lectures, 2nd Series.
Helsingjar, m. pl. the name of the people of Helsingja-land in Sweden, Ó.H.

[Outika]

Lisään tähän vielä joitakin tarkennuksia, selventämään ajatuksia. Jotenkin tässä syntyy usko siihen, että puhutaan eri kulttuurien jopa eri aikoinakin antamista paikannimistä ja yhtä lailla asuttajien nimistä, ja siksi yhteistä nimittäjää tuskin onkaan. Aika lailla hepreaa koko homma, mutta siis näin tahdon kuvata amatöörin vilpittömällä innostuksella kveeninmaan ja alavan maan [helsing] yhtäläisyyttä.

E. Söderholmin tutkima sana kven- osoittaa, että Pohjois-Norjan kven-nimistö on vahvana edustettuna Tromsan ja Finnmarkin korkeuksissa. Sisemmälle lapinmaahan työntyvät Paatsivuono eli Kvenstakkmyra, joka on hyvin alavaa suomaata [stakk-heinä- eli saura] ja Naavuono eli Kvenangen, sekä vuonon eri osien Kvaenir ja Kveneng-alkuiset paikat. Tutkijat lienevät päätymässä siihen tulokseen, että tuo sana kuvasi alkujaan alueen klaania 800-luvulla, Ottarin aikana, ja ehkä myöhemmin siirtynyt paikannimiin seuduilla, missä asuivat. Joukko sai nimensä Gáidnu saamelaisten puheenparressa, ja tällä lienevät tarkoittaneet yleisesti väkeä, jotka elivät vuonoilla [saam. gáidnu - kita tai aukko]. Vahtolan tulkinta nimen taustasta osuu kyllä sekin, jos Hvini oli päällikön eli Thiodannin[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1) seutua ja hvein-muinaisnorjan sana ”alava, kostea maa[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2)” – alanko, heinämaa. Vahtola selittänyt muinaisnorjalaisen ”hvein” eli ”alava, kostea maa”[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3), joka vastaa ”heinämaata” ja suomalaiskansaa (vrt. Pohjois-Norjan Kven-alkuisten paikannimien määriteosa perustuisi etnonyymiin kven ’kainulainen, suomensukuinen henkilö’ – hven, hvein, kven, cwen). Gáidnu eli Kainu(u) -sanueelle on myös Koivulehto (1995) esittänyt selitykseksi kantaskandinaavisen sanan gainu-z eli aukko tai kita, sopii kuvaamaan vuonon kitaa, ja merisaamelaista [Kvenvik, Gáinoluovta, Kvennes].

Olivatko kveenit Jäämeren rannikon klaania, jonka Alfred Suuri (n 849–900) tiesi sijoittuvan Cwensaelle, eli Pohjoiselle jäämerelle. Olivatko ns. vaanit-muinaissuomalaiset näitä kalastajasaamelaisia [cainu-cwen], jotka levittäytyivät maannouseman myötä alavammille heinämaille Perämeren ympäristöön. Voisi uskoa, että jos aikalaisen muistiinpanoja on laitettu ylös, niin nimenomaan Alfred Suuri olisi tiennyt mistä puhui. Karttoja ei juurikaan ole piirretty siten, että Cwensea tai Kainuunmeri olisi piirrettynä Botniaan [Mare Botnicum 1593; Botner fee 1607] eli Perämeren tienoille.

Kvenlanti sijoitettiin 1230- luvulla kirjoitetussa Egilin saagassa Helsinglannin itäpuolelle, siten, että Finnmarkki sijaitsi Jäämeren rannalla, ja maan länsireunalla Haalogalannista alkaen kuljettiin Naumadaliin, tästä itään Jämtlantiin ja edelleen Helsinglantiin, jonka takana oli Kvenlanti ja Lappien maa. Näiden kahden viimeisimmän takana oli sitten Karjala. Koska kveeninmaan ja metsäisen ylänkökansan raja oli häilyväinen, pitäisikö yrittää lähestyä asiaa nimistön kautta. Esimerkiksi Cwensar tai Swensar, kuinka tuon ensimmäisen kirjaimen lausummekaan, eli s- tai k-kirjaimena, nimi muistuttaa jokisuulla merestä noussutta nyppylää, joka tunnettiin nimellä Cwensar, Swensar, Suensar - Suensaari.

Kveenit – vaanit – suomalaiset Vanlandissa olivat suomalaissukuisen viisaana [muin. Frodhus - Viisas] pidetyn päällikön kansaa. Tämä mies palkitsi soturinsa Erikin ruhtinaallisesti antamalla tälle alueita muinaisen sisämeren alavalta rannikolta, jonka tulimme tuntemaan Helsinglantina. Aivan kuten Atlantin rannikon alava seutu samoilla korkeuksilla oli Helsing, tai jokisuiston alava heinämaa Kemijärven alangolla oli Helsingval.

Liittyikö Helsing -nimi jotenkin alankojen klaaneihin, tai puhtaasti tietynlaisiin paikkoihin. Helsinkien lain antoi berserkkisoturi Ar(n)grim, koska Olaus Magnus kuvasi suksisuomalaisten [scricfinia] maan lain ”Argrimus Rex Helsingorum” , ja samoilla tienoin oli jo olemassa Helsigaby Tornionjokivarressa sekä Helsingaval eli Helsinginlaakso Kemijärven koillisosassa. Samoille Kemijärven seutuville piirsi tämä kartanpiirtäjä paikan nimeltä Pirki, eli tarkoittiko birkaa-kauppapaikkaa. Tunnetaanhan sieltä muinaiset tuhotut talvikylät, missä kauppaa käytiin. Oliko tuo lain antanut mies sama porolla ratsastava soturi Arngrim. Olihan Koko Finnmarkki eli kveeninmaa rauhanomaisen kaupanteon aluetta, ja kuka tietää, oliko Olaus Magnuksen kartalla Kemijärven laidalla ollut Pirka toinen näistä saamenkylistä, tiettävästi Vihtala, joka perimätiedon mukaan hävitettiin 1400-luvulla.

Geenit kertovat suomalaissukuisten hylkeenmetsästäjien klaanin elämästä noin 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua Gotlannissa. Tanskalaisten Gesta Danorumin mukaan pohjoisen wendien ja Suomen, eli silloisten Finnien hallitsija 100 jKr oli Sumblus eli Sumble. Gooteista mieleen, että olisiko heidän käyttämänsä nimistö ollut jonkinlaisena perustana tuon helsing-merkityksen muodostumiseen??

Vanha goottilainen ”halja” tarkoitti piilopaikkaa, josta tuli sittemmin muinaisnorjankielessä ”hel”. Norrit pitivät ”hel” merkitystä erityisen sumun ja kylmän seutuna. Käytännön kokemukseenhan tuo tieto varmasti perustui jo tuolloin, sillä mekin tiedämme, että hallaöinä ilma jäähtyy ja valuu alavalle maalle, tuoden kylmyyden lisäksi myös usvan. Lisäksi jos nyt tutkimme Kainuunmeren rannikkoa, oli todennäköistä, että siellä syntyi lisäksi haihtumisesta nousevaa sumua, kun lämmin vesi vastaanotti kylmän ilmamassan vastaan meren päälle.

Viikingit lienevät uskoneet paikan keränneen kaikki pahantekijät, ”hal” [goott.] eli ”hel” [muin.norjaa] oli synnitekijöiden sijoituspaikka, erityisesti norrien maailmassa suurimpia syntejä oli tappo tai valapatoksi joutuminen. Myöhemmin kristillinen ajatteli muutti tätä ajatusmaailmaa, ja ehkä Haakonin aikana sukulaismies sai mahdollisuuden häipyä piiloon sumujen maahan, eli alavalle heinämaalle Pohjanlahden [Kainuunmeri] rannikolle[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn4).

Tähän sanaan ”alava” [suein, hvein] kytkeytyisivät jotenkin lintujen muuttoreitit, luonnonniittyineen, mitkä mahdollistivat esim. monipuolisemman ravinnonsaannin ja tavaran vaihdannan. Tiedetään, että Skandien takaiset normannit kävivät kauppaa seudun asukkaiden kanssa ja birka – Pirki kukaties ilmaantui ainakin Tornion lisäksi Kemijärven erämaahan. Tuohimiehistä olen jo kirjoittanutkin, ja uskon, että tuo Pohjois-Norjan normannien joukko aloittivat kaupankäynnin ja koko tämä kaupankäyntialue loi sellaiset kumppanuusverkostot, että voimat yhdistettiin myöhemmässä taistossa Halogalannin ja Trondelagin vallan säilyttämiseksi ylämaalla, kun vastassa olivat kristinuskon airueet ja Oslon tienoilla vahvistumassa ollut maamiespuolue. Eräs Hákon jaarlin joukoissa kulkenut Frírekur kéna-Frirekur kveeni, olisi luonnollisesti nimensä mukaisesti edustanut jäämeren rannikon kansaa.

Viittaisiko lisänimi pohjoisen cainuan islantilaisten ja muinaisnorjalaisten pientä venettä tarkoittavaan sanaan kæna, joka äännetään c?ai?na[B][5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn5) eli kuulostaa kovin sanalta ”caina ja monikossa cainu.

Kertoisiko tuon soturin lisänimi kéna jotakin kotiseudustaan, ja miksi Trondheimin ja pohjoisen valtaa puolustaneen Haakonin rinnalla olisi kulkenut muita, kuin pohjoisen valtamahdin kannattajia, joilla oli vahvoja siteitä synnyinseuduilleen. Kéna -nimeä on selvitetty monissa tutkimuksissa ja alkuperästä on erimielisyyttä, sillä osa tutkijoista suhtautuu suurella varauksella siihen teoriaan, että nimi viittaisi jotenkin Kiovaan-Kyiv-muotoon ja paremminkin kallistuvat ajatukseen, että etymologisesti sana pohjautuu muinaiseen pohjoismaiseen pieneen veneeseen ja on nimi alavien maiden suomalaisasukkaille Itämeren rannoilla [kainu-alanko], ja luetun perusteella käsitin, että olisi tutkijan mukaan kielellisesti yhtä kaukana kyjanesta kuin Kænugarðr on kotoisin Kyjevhistä[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn6) .

Olivatkohan kveenit kalastajasaamelaisia/lappalaisia, jotka hallitsivat Pohjoisen jokiväyliä ja pienillä veneillään pystyivät liikkumaan, niin vuonojen suojissa kuin jokiväylillä. Ja tästä syystä tämä kveenien vuono- ja jokikansa olisi tunnettu alavien maiden asuttajina? Alavan maan kveenit, tunnettu jokikansana.


__________________

[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle; Þjóðólfr ór Hvini tai inn hvinverski, "Hviniristä" (Þjóð) oli norjalainen skaldi yhdeksännen vuosisadan lopulla tai 1000-luvun alussa. Kuten hänen lempinimensä osoittaa, hän oli kotoisin Hviniristä (Kvinesdal Vest-Agder) – tulkittu alue oli Oslonvuonon perukoilla. Thiodann-muinaisnorjaa tarkoitti ylempää henkilöä, joukon johtajaa

[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Eira Söderholm, Tromssa, Pohjois-Norjan Kven-alkuiset nimet, alkuperäinen lähde Jouko Vahtola: 1980, 466–467

[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) Eira Söderholm, Tromssa, Pohjois-Norjan Kven-alkuiset nimet, alkuperäinen lähde Jouko Vahtola: 1980, 466–467

[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) A R K I V FÖR NORDISK FILOLOGI UTGIVET MED UNDERSTÖD AV AXEL KOCKS FOND FÖR NORDISK FILOLOGI SAMT STATSBIDRAG FRÅN DANMARK FINLAND NORGE OCH SVERIGE GENOM SVEN BENSON UNDER MEDVERKAN AV
S I G U R D F R I E S K R I S T I A N H A L D E Y V I N D F J E L D H A L V O R S E N J Ó N H E L G A S O N L U D V I G H O L M - O L S E N V A L T E R J A N S S O N K R I S T I A N R I N G G A A R D R E D A K T I O N S S E K R E T E R A R E B E N G T P A M P https://journals.lub.lu.se/anf/issue/view/1853/170


[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) WordSense Dictionary, Old Norse Dictionary: Futhark lähteen riimu

[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref6) Arkiv för nordisk filologi Utgivet genom Göran Hallberg och Christer Platzack under medverkan av Lars-Erik Edlund Lennart Elmevik Britta Olrik Frederiksen Eyvind Fjeld Halvorsen Ann-Marie Ivars Ernst Håkon Jahr Marita Akhøj Nielsen Mirja Saari (2005) Artikkeli teoksessa: ELSA MELIN Kønugardr, the Name given to Kiev in the Icelandic Sagas, with an Excursus on Kind in Place-Names

[Outika]

Rohkenen kirjata tähän historiatiedoista luodun kuvauksen alamaan tapahtumista, nyky-Ruotsin sydämessä, ja johon voisi päätyä, valtavasta määrästä epävarmuustekijöistä huolimatta:confused::

Tacitus kuuli Sitoneista [Sithon] jo vuonna 98, jolloin me täällä Skandinaviassa olimme siirtymässä suomensukuisen päällikön Sumbluksen [Suembl-Suen-Sven] alamaisiksi. Lienevätkö myös Sumblen kannattajat kuuluneet skandinaavien kuuluisan temppelin sitonien joukkoon, sillä tuo joukko eleli nimenomaan Mälaren järven seuduilla Sithunin [vrt. Sigtun] papittaren hengellisessä ohjauksessa. Mälaren hautoihin liitetään taruissa nimittäin Vendel -nimi[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1), ja mikä somemmin viittaisi vaaneihin tai kveeneihin (alavan maan jokikansaan). Monissakin tutkimusteksteissä viitataan siihen, että uskonto ja asema sekoittuivat ja päällikkö oli ns pääpappi ja pakanallisilla neuvonantajilla ja toimitusten toteuttajilla oli merkittävä rooli laajassa yhteisössään.

Geenitutkimus kertoo suomalaissukuisten hylkeenmetsästäjien klaanin elämästä noin 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua Gotlannissa ja goottien taustan arvellaan keittyneen Sigtunin temppelin vaikutuspiirissä[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2). Silloinen Swithjod eli Svea oli goottien hallinnassa[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3). Tanskalaisten Gesta Danorumin mukaan pohjoisen wendien ja finnien [kelttien ja muin.norj. finnr] maassa hallitsi 100 jKr Ölvald [vrt. Ivaldenpojat], tunnettu nimellä Sumblus eli Sumble [Sumblus phinnorum rex-Ivalde[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn4)]. Päällikkö Sumble 100-luvulta jätti meille perinnöksi juomarituaalin juhlallisine valoineen. Lienevätkö ”sumpit” tätä perintöä myös? Riittiin kuului vahvan siman juominen juomasarvesta ja tässä hommassa tuli muistaa, että aina ensimmäinen kuppi juotiiin jumalille.

Svíi [suede] ja þjóð [nation], tarkoittaen ehkä sananmukaisesti heinämaan kansaa. Päälliköt varmistivat menestystä monilla kaupankäynnin alueilla. Sumble antoi jopa tyttärensä naimakaupassa tanskalaispäällikölle, jotta tämä jättäisi vaanit jatkossa rauhaan.

Sitonit olivat siis olemassa ”omalla saare(i)llaan” jo ennen Tacituksen löytöä. Teoksessa Agricola and Germany[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn5) on kirjoitettuna, että pohjoisten sithonien nimi oli oletettavasti senaikaisten germaanien käännös vielä vanhemmasta suomenkielisestä nimestä ”kainu-laiset” eli alamaalaiset nyk. luoteis-Suomessa, siis kveenit [norj. kvæn]. Temppelipaikka olisi siis ollut ”tuhansien saarien Mälaren”, ikivanhalla muinaislahdella, Vikenillä. Sitonien saaristo oli varsinainen hallinto- ja riittipaikka pylväineen, ehkä Selaön (suuri saari Mälarella), kertomassa vallanpidosta niin maallisessa kuin hengellisessä elämässä. Temppeli oli rakennettu Njordille, Freyalle ja Thorille. Temppelissään päällikkö luetutti papeillaan muinaisnorjalaisia loitsuja jumaltensa lepyttämiseksi.

Nortlannin eli muinaislahden yläpuolelle sijoittuvan Sigtunan eli ”uinuvan veden” löysi soturi, thi´odann, tarkoittaen ehkä yleisestikin johtajaa, päällikköä, vanhalla kielellä Odin. Kuka tietää, oliko tuo soturi 200-luvulla elänyt ”vapaa mies eli thiodann” [muin. norj. päällikkö] Finn McCumhail [kelttikieli: finn®-valkea, vaalea; cum-cwm- syvä laakso], ja nousi jumalten joukkoon monilla saavutuksillaan[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn6). Hänet tunnettiin Finnr -nimellä koska tämä oli pitkä ja kovin vaalea, mutta yhtälailla vahva ja nopea soturi. Finn merkitsi kelttien kielessä vaaleaa ja rehtiä, reilua), ja tällä samalla etuliitteellä kuvattiin myös viikinkejä, ja erityisesti normanneja[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn7). Temppeli saattoi sijaita soisesta maastosta nousevalla mäellä, Sighnhildsberg, ja mäeltä löytyi tiettävästi myös lähde, jolla oli suuri merkitys uskon ja oikeuden harjoittamisessa. Temppelistä sai kuulla eräs vaani, nimeltä Svegde, joka lupasi isälleen etsiä Swithiodin Godheimin [Godheim-god-jumala, isl. päällikkö; heim-koti; päällikön koti, hallintopaikka] temppelin. Svegde oli ”mies vanirien maasta”, Vanaheimista, ja löysi vaimon vaanien joukosta. Svegdellä oli talviasunto Suomessa, ja seuraajansa oli poikansa Vanlandi, myös suomalaisvaimonsa kanssa. Epäilläänkin, että Vanaheim sijoittui nimenomaan hallintopaikka Asgardiin, Sigtunassa. Kuka tietää jos se olikin Mälaren järven saarista nykyinen Vanö, mistä löytyy mm 800-luvun kuninkaallisen Ingjaldin hauta. Heimojen liikkuessa, ehkä paikan nimi siirtyi vastapäiseen Kemiön saaristoon, missä on Vänön saari, ja jolla on pitkä historia.

Muinaiset kansat nostivat suurmiehensä jumalten joukkoon, ja jumalolennoksi hänen piti nouseman urheana soturina ja yhtenä merkittävimmistä keulakuvista, hän myös teoillaan varmisti paikkansa jumalten maassa, Valhallassa. Jumaliksi näitä miehiä on saatettu uskoa senkin vuoksi, että islantilaiset puhuttelivat 800-luvulla asuttamansa saaren päällikkömiehiä sanalla goð[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn8), joka helposti voidaan käntää tarkoittamaan jumalolentoa. Myös Godheim eli Gudhem tunnetaan saagoista jumalten asuinsijana, jonka pyhin paikka oli lähde. Paikka tunnettiin lisäksi eräänlaisena tuomioistuimena, missä lienee päällikkö Odin [goð] hallinnoinut yhdessä papittarensa kanssa. Sotureilla oli varmistettu pääsy Valhallaan, mutta päällikkönsä alustalaisille, ”bonde”, oli mahdollisuus päästä tuohon tavoiteltuun paikkaan pääskyjen matkassa, jotka hyvin korkealla lentävinä sielulintuina avustivat kulkua Valhallaan. Kulku Valhallaan, korkealla sijaitsevaan taivaalliseen asuntoon kulki korkealla, olipa avustajana lintu tai tulenlieskat.

Mälaren saarissa pidetty Sigtunan kevätpäiväntasauksen blót/f?lkvang-juhla muistutti hyvinkin muinaiskelttien sadonkorjuun juhlaa, jonka aikana polttelivat tulia ja uhrasivat ihmisuhreja, samalla tavoin kuin skandinaavisessa perinteessämme. Uinuvan veden temppeli eli Sigtuna toimi ehken 200-luvulla. Sellä oli papittaren temppeli Situne [lat. Situne-Sigtuna], ja alavan heinämaan eli sueinen Dísablót-juhla, joka 9. vuoden välein kokosi kansoja paikalle. Ohjelmassa luettiin tingetissä tuomioita ja rangaistiin pahantekijöitä, antamalla heidät uhreina jumalille, jotta vastalahjana saataisiin onnea sotaretkille.

Mälaren Birka ja Björkön tunnettiin jumalanpylväistä, joita nostettiin pyhille paikoille Hoveihin ja temppeleihin. Paikalliset puhuttelivat niitä birlc-berek-bierk nimillä ja keskiaikainen bjcerk-toimivalta toi nämä pylväiköt myös kauppapaikkojen tunnuksiksi[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn9). vanhat Värmlannin nimet kertovat menneestä elämästä ja riittipaikoistakin, sillä Rud(h) tarkoitti ”jumalapilaria” ja osittain Rud(h)a ja Rod(h)a tarkoitti ”jumalapilarin ympärillä olevaa aluetta”. Seutuhan sijoittui vanhan muinaislahden alueelle ja sieltä tunnetaankin jo Odin-herran, Hovi eli temppeli, jota paikalliset puhuttelivat birlc-berek-bierk-nimillä ja tuosta keskiajalla muotoutui sana bjcerk eli toimivaltaa kertovasta paikasta, siis kauppapaikkoja. Tuli vain mieleen, onko juhannussalkojen pystytys peruja tästä?

Ehkäpä tuntureiden ja ylängön tulitupien ketju, pyhiltä Haltialta ja Saanalta jatkuivat alaspäin alamaalla jatuleina, molemmin puolin Gulf of Bothnian rannikoita, aina Uppsalaan ja Vaasan korkeudelle saakka. Tulitupaan tehtiin suuria tulia ja ympärille pystytettiin neljä aitaseinää, kiinnitettiin ne kulmistaan yhteen, ja aidan ympärille näkijä piirsi yhdeksän neliötä. Luku yhdeksän[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn10) toistuu riittien harjoittamisessa, oli sitten kyse tulituvista tai tai muista velhontempuista. Aasausko jakoi maailmankaikkeuden yhdeksään maailmaan, joista kaksi pyhitettiin vainajille.

Tarujen mukaan myös Odin kärsi keihästettynä puussa 9 päivän ajan, jotta löytäisi riimujen arvoituksen. Joskin konkreettisempia osoituksia tästä maagisesta numerosta oli mm se, että vanha alus Islendigur kulki yhdeksällä purjehtijalla. Näinhän kevätpäiväntasauksen uhrijuhlatkin järjestettiin joka 9. vuosi, juhannusyönä yhdeksän kukkaa tyynyn alla. Päiviökin haki akkansa kuolleista yhdeksän kirkon läänin päästä ja noita Mihkali Nuortijärven takana oli saanut värinsä yhdeksänkymmenen talven lumista, ja jopa Jaakko Olai Fellman makasi yhdeksän vuorokautta jään alla, hukkumatta. Mikkelinaattona lehmät kytkettiin kiinni ja tarjottiin yhdeksän eri talon heiniä jokaiselle lehmälle, siinä toivossa, että maidontuotanto ja eläinten terveys oli turvattuna. Näin luku yhdeksän toistui ja Pohjolan noitamies istuutui jälleen kerran tuolille tulen ja aidan väliin, ja käski ihmisiä olla aivan hiljaa.

Sittemmin 500-luvulla Pohjolan kaikkivaltana tunsimme Frothuksen, jota myös fornjótur-nimellä puhuteltiin. Frothus oli suomalaista heimoa, Sumbluksen tyttären jälkeläinen. Frothus lähetti heinämaalle parhaimman soturinsa Erikin vasallikseen ja tiettävästi tästä miehestä sai alkunsa tunnetun Ruotsin kuningassuku.

Vielä 800-luvun mainingeissa emme tunteneet Ruotsia vaan Suecian [forn.norge Svitjod, Svithiod, lat. Sueonia, isl. Svíþjóð]. Puhuimme samaa kieltä, joskin viikinkivuosina muinaisnorja jakautui Skandien, ja Islannin länsinorjankieleksi ja itäinen kielialue käsitti suomensukuiset ja tanskalaiset.

Parisataa vuotta myöhemmin 1000-luvulla toimitetussa piispankirjeessä mainittiin sueciat sekä helsinginmaalaiset ja skrifinnet. Tiettävästi muinaislahden yläpuoliselle alueelle eli vanhaan Vikeniin kerääntyi soturi Odinin temppelin tienoille, lahdukan suojaisiin poukamiin venekansaa, jotka sittemmin tulimme tuntemaan lahdukan soutujoukkoina. Syntyikö Viken nimi ”maattomien miesten” eli eivät olleet päälliköitä, mutteivat myös orjiakaan, vaan palkkamiehiä, jotka hallitsivat kveenin alamaalla soutamisen. Varhaisnorjan kielellä Roþer tai Roþin, ja vasta myöhemmin Roslagen, eli muinaisnorjaksi R?ðrslög ja asukkaat olivat R?ðskarlar. Vanha Víken tuli puheenparressa tunnetuksi nimenomaan soutuvuoron vaihtopaikkana, minne rodzit eli soutajat [muin. norja Roþer tai Roþin-soutaa] olivat asettuneet ja tarkemmin ottaen tuota paikallista joukkoa puhuteltiin róðkarleina. Tulivatko varhaisen leidungin soutajat nimenneeksi Svean, meidän tuntemana Ruotsina. Vanha skandinaavinen termi leysing [vrt. leidung] oli käytössä jo yhdeksännellä vuosisadalla Englannissa, tarkoittaen ”vapaita” ehkä ”maattomia” miehiä.

________________
[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Internet Archive P. H. Sawyer Kings And Vikings Scandinavia And Europe A. D. 700 1100

[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Fornvännen. Journa of Swedish Antiquarian Research. Den gotländska runbildstenen från Sanda : om Valhallstro och hednisk begravningsritual Jungner, Hugo Fornvännen 25, 65-82

[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) Norr, S., 1998. To Rede and to Rown. Expressions of Early Scandinavian Kingship in
Written Sources. Occasional Papers in Archaeology 17. Uppsala, 253 pp., 4 plates

[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) Sumblus-Sumbi [lat] merkitsee juhlaa, simaa ja on synonyymi Övaldi eli Ölmódr nimille, jotka nimiperinnön mukaan kuuluivat Ivalden poikien isälle. Valon maassa syntyneiden sisarten Idun ja Signe-Alveigin on arvioitu olevan sisaruksia ja heistä on Idun mainittu olleen Ivalden tytär [Forspjallsljod], ja siten simajuoman ravitsemassa valon maassa elänyt Sumbl eli Ölvaldi eli Ölmódr voidaan osoittaa tytärten isäksi. Asiathan usein esitettiin kuvaannollisina ja kuvaus valon ja lähteiden maasta kuvasti hyvin finnienmaata, missä satoa voitiin korjata alavalla heinämaalla.

[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) Oxford World´s Classic. Tacitus Agricola Germany. A new translation by A.R.Birley. Translated with an Introcution and Notes by Anthony R. Birley (1999) Oxford University Press

[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref6) Kristinuskossa ei enää hyväksytty monijumalaisuutta, joten jatkossa monet suuret soturit kuten viikinki Olavi, nostettiin pyhimysten joukkoon.

[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref7) Wikipedia Dubgaill and Finngaill: Dubgaillin ymmärtämisessä tanskalaisina viikingeinä ja Finngaillin norjalaisina viikinkeinä on pitkä perinne.

[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref8) Eemeli Toljamo (2015) Viikinkikuninkaat pakanallisen Norjan käännyttäjinä Kristillistämisen ja pakanuuden kuvaus Heimskringlassa Snorrin propagandana, sivu 4

[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref9) ORTNAMN OCH KULTURHISTORIA • 4 Gudastoipen ROD och RÅD En studie i fornnordisk språk- och religionshistoria av PETRUS ENVALL ALMQVIST & WIKSELL/STOCKHOLM

[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref10) Wikipedia kertoo Ruotsin Tivedenin metsissä kulkeneen perimätietona runon nimeltä Trollkyrka, jonka mukaan yhdeksän erilaisen puun tuli valaisi tulena, ja uhrit annettiin hengille, joista jokainen oli pirskoteltu verellä, ja se mitä jäi jäljelle, jäi ihmisten käyttöön. Paikka sijoittuu muinaislahden tietämille nykykartallakin.