Viranomaiset erimielisiä kuolleiden sähköposteista

[Erkki Järvinen]

Tämän päivän uutisista lainaus;

Liikenne- ja Viestintäministeriön mukaan kuolinpesällä on oikeus saada vainajan sähköpostitunnukset haltuunsa. Ministeriön mukaan tunnukset ovat pesänselvityksen kannalta tärkeitä, sillä sähköposteissa voi olla oikeudellisesti sitovia asioita. Ministeriö rinnastaa sähköpostit kirjeisiin ja irtaimeen omaisuuteen.
Sen sijaan Viestintäviraston mukaan tunnuksia ei pitäisi luovuttaa, sillä teleyrityksillä on lain mukaan vaitiolovelvollisuus.
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan digitaalisen perinnön käsittelystä pitäisikin tehdä selvitys, sillä nykyään on paljon sellaista dataa, jota ei merkitä perukirjaan, mutta joka on muuten tärkeää.
YLE Uutiset

[Jouni Kaleva]

Tämän päivän uutisista lainaus;

Liikenne- ja Viestintäministeriön mukaan kuolinpesällä on oikeus saada vainajan sähköpostitunnukset haltuunsa. Ministeriön mukaan tunnukset ovat pesänselvityksen kannalta tärkeitä, sillä sähköposteissa voi olla oikeudellisesti sitovia asioita. Ministeriö rinnastaa sähköpostit kirjeisiin ja irtaimeen omaisuuteen.
Sen sijaan Viestintäviraston mukaan tunnuksia ei pitäisi luovuttaa, sillä teleyrityksillä on lain mukaan vaitiolovelvollisuus.
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan digitaalisen perinnön käsittelystä pitäisikin tehdä selvitys, sillä nykyään on paljon sellaista dataa, jota ei merkitä perukirjaan, mutta joka on muuten tärkeää.
YLE Uutiset
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Itse rinnastaisin sähköpostit yksityiskirjeisiin. Omaisillahan on perintöoikeus kirjeisiin siinä kuin muihinkin vainajan asiakirjoihin - ellei testamentissa ole muuta määrätty. Siitä olisin epävarma, että sähköpostit voisivat olla oikeudellisesti sitovia. Jos vainaja on vaikka eläessään sähköpostilla luvannut omaisuuttaan sinne tai tänne, niin tuskinpa siitä juridisesti sitova testamentti syntyisi. Eihän sähköpostiviestejä voi sitovasti todistaa ao. henkilön itse kirjoittamiksi.

Teleyritysten vaitiolovelvollisuus mielesstäni tarkoittaa, että niillä olisi oikeus ja velvollisuus luovuttaa viestit ainoastaan vainajan oikeudenomistajalle. Tosin siitä tulee äkkiä kiista, kuka tai ketkä vainajan perillisistä olisivat näihin oikeutettuja.

[Juha]

Vainajan oikeudenomistajat ovat samat henkilöt, jotka ovat mainitut perukirjassa perillisinä. Eikös se ole loogisinta.


Itse asian kannalta olen samaa mieltä Jounin kanssa.



Juha

[Jouni Kaleva]

Vainajan oikeudenomistajat ovat samat henkilöt, jotka ovat mainitut perukirjassa perillisinä. Eikös se ole loogisinta.
Itse asian kannalta olen samaa mieltä Jounin kanssa.

Juha
On se periaatteessa loogista. Jos ei ole omaisia lainkaan, niin perintö menee valtiolle... kukahan siellä tutkisi sähköpostit:D:

Näkisin, että teleyritys ei voisikaan antaa tilin tunnuksia siinä mielessä, että omainen/perillinen voisi muina miehinä jatkaa ao. tilin käyttöä, siis ikäänkuin vainajan nimissä. Ainoastaan pitäisi luovuttaa lukuoikeus/kopiot viesteistä.

[Kovanen]

Tämän päivän uutisista lainaus;

Liikenne- ja Viestintäministeriön mukaan kuolinpesällä on oikeus saada vainajan sähköpostitunnukset haltuunsa. Ministeriön mukaan tunnukset ovat pesänselvityksen kannalta tärkeitä, sillä sähköposteissa voi olla oikeudellisesti sitovia asioita. Ministeriö rinnastaa sähköpostit kirjeisiin ja irtaimeen omaisuuteen.
Sen sijaan Viestintäviraston mukaan tunnuksia ei pitäisi luovuttaa, sillä teleyrityksillä on lain mukaan vaitiolovelvollisuus.
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan digitaalisen perinnön käsittelystä pitäisikin tehdä selvitys, sillä nykyään on paljon sellaista dataa, jota ei merkitä perukirjaan, mutta joka on muuten tärkeää.
YLE Uutiset

Tervehdys!

Käsittääkseni vaitilolovelvollisuus ja tietojen luovuttaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Vaitiolovelvollisuus tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, mistä asioista, milloin ja kenen kanssa voi tai saa keskustella. Tietojen luovuttamisen ymmärrän dokumentin kirjallisena luovuttamisena. Mikäli tunnuksia luovutettaisiin, tuskin niitä muistinvaraan jätettäisiin, eiköhän pyytäjä tarvitsisi jonkun muistiinmerkistsemisen, kuin myös tietojen luovuttajakin.
Aiheesta säädöksiä Henkilötietolaissa ja Julkisuuslaissa.

Testamentista on omat lainsäädöksensä, se on tehtävä määrämuodossa testamentintekijän/tekijöiden kesken. Testamentti on omakätisesti allekirjoitettava tekijän sekä kahden todistajan toimesta ollakseen oikeudellisesti sitova.

Tässä ketjussa on monta muutakin mielenkiintoista pähkinää purtavaksi.

Terveisin Eila

[Juha]

Operaattorin kannalta (joista yksi on työnantajani) on sellainen juttu, että emme edes saa kertoa, onko henkilöllä X sähköpostiosoite meiltä vai ei.....


On siis todella syytä, että lakeja ja asetuksia säädetään nykyaikaan sopiviksi, sillä muutoin voi tulla eteen perillisten kannalta hyvin ikäviä tilanteita.



Juha

[Erkki]

Tässä ja tämän kaltaisissa asioissa viranomaisten ottama kanta panee ajattelemaan oman vaelluksensä jälkeistä aikaa ja millaisiin ongelmiin läheisensä saattaa johtaa.

Yksi esimerkki:
Kävin viime viikolla vaihtamassa matkapuhelinoperaattoria ja ajattelemattomasti tulin sanoneeksi, että laskun voi lähettaa e-kirjeenä, siis sähköpostiini. (Tämän erheeni korjaan ensi tilassa.)

Perheessäni olen ainoa mainitun (e-mail) taiteenlajin harrastaja, eli jos olen edes tilapäisesti toimintakyvytön, niin maksamattomista laskuista omaiseni saavat tiedon ulosottomieheltä. Puhelimeni mykistyy suht nopeasti, mutta mitä siitä jos minusta ei ole puhujaksi.

Minulla ei ole sellaisia meilaajaystäviä, joiden viestejä pitäisi piilotella, niitä kertyneitä saavat jälkipolvet ihmetellä vapaasti ja punastelematta. Mutta yhtään sellaista viestiä en enään päästä läpi, joka vaatii jotain sopimusoikeudellista sitoutumista.

Katsokaa itse kukin kohdallanne, että laskunne eivät jää viranomaisvalvojien tääkse, kunnes ulosottomies ne tuo paperilla kuolinpesäänne. Nimittäin tämän Forumin lukijoilla alkaa hissukseen se loppusijoituksen etsintä.

[Juha]

Erkki,

karhulaskut tulevat normipostissa - viimeistään sitten perintätoimistolta ;)




Juha

[Sakara]

Valtiohan luovuttaa yleensä perinnön jollekin lähiomaiselle. Haltuusaamisen menettelystä en osaa ottaa kantaa. Joka tapauksessa tie taitaa olla niin pitkä ja mutkikas että voudilla on sormensa jo pelissä.
Muutenkin asioitten hoitaminen alkaa olla niin hankalaa --- nyt suunnitellaan että alle 20€ ostoksia ei tarvitse enää varmentaa pin-koodilla. Jo nyt lukulaitteet ovat hankalia --- miten ikäihminen, tasapainonsa kanssa kamppaileva, ehkä kepin kanssa liikkuva, näköongelmista kärsivtä pystyy peittämään tunnuksensa.
Ohjelmat muuttuvat yhä monimutkaisemmaksi, miten niitä sitten joskus osaa, oppii käyttämään. Ehkä siihen nuorempaan sukupolveen voi luottaa, mutta entä kaikki ns yksinäiset.

[Päivi H]

Jo nyt lukulaitteet ovat hankalia --- miten ikäihminen, tasapainonsa kanssa kamppaileva, ehkä kepin kanssa liikkuva, näköongelmista kärsivtä pystyy peittämään tunnuksensa.
Ohjelmat muuttuvat yhä monimutkaisemmaksi, miten niitä sitten joskus osaa, oppii käyttämään. Ehkä siihen nuorempaan sukupolveen voi luottaa, mutta entä kaikki ns yksinäiset.
Ymmärtäväistä tekstiä Sakaralta. Totta kai on myös ikipirteitä 9-kymppisiä, ja keski-ikäiset omaksuvat helposti kaiken uuden tekniikan, kun ovat siihen lapsesta asti opetelleet.
Maksukortit muuttuvat sietämättömön usein ja taas on muistettava uusi tunnusluku. Matkapuhelintakin inhoan; olen käyttänyt samaa mötikkää vuodesta 2002 ja niin harvoin kuin mahdollista. Sain juuri s-postin, jossa luki "lähetetty iPadista". Mikähän sekin on.

[Juha]

Eikös sitä sanota, että kehitys kehittyy. Kaikkia uusia teknisiä vimpaita kohtaan on tunnettu vastenmielisyyttä. Joskus 1830-luvulla arveltiin, että juna kulkee pohjois-etelä-suunnassa niin kovaa vauhtia, että ihmiset menehtyvät matkalla. Kyse oli tuolloin mieletöntä 30km/h kulkevasta höyryjunasta Englannissa.

Toisaalta 1867 (muistaakseni) heitettiin jenkeissä vankilaan eräs herra, joka oli arvellut lankapuhelinlaitteen hyödylliseksi ja mahdolliseksi. Virkavallan mielestä mies lietsoi älyttömillä mielipiteillään vaarallista ilmapiiriä ja laite olisi joka tapauksessa täysin mahdoton rakentaa; loppujen lopuksi mm. Pietarsaaressa soiteltiin täyttää häkää jo parikymmentä vuotta myöhemmin.

Tietokoneista sinänsä arveli eräs suomalainen konsultti 1960-luvun alussa, että niitä tarvittaisiin maassamme tasan kaksi kappaletta, joista toinen koiraveronlaskentaan.

Olen omissa "ikäihmis"tuttavissani huomannut sen riemastuttavan piirteen, että he ovat varsin innoissaan mm. juuri iPadeista, älykännyköistä ja kaikesta siitä, mikä helpottaa yhteydenpitoa ja muistiinpanojen tekemistä. Kannattaa ottaa elämää helpottavat välineet käyttöön ilman turhia pelkoja :)



arvelee


Juha

[Päivi H]

Tietokoneista sinänsä arveli eräs suomalainen konsultti 1960-luvun alussa, että niitä tarvittaisiin maassamme tasan kaksi kappaletta, joista toinen koiraveronlaskentaan.

Olen omissa "ikäihmis"tuttavissani huomannut sen riemastuttavan piirteen, että he ovat varsin innoissaan mm. juuri iPadeista, älykännyköistä ja kaikesta siitä, mikä helpottaa yhteydenpitoa ja muistiinpanojen tekemistä. Kannattaa ottaa elämää helpottavat välineet käyttöön ilman turhia pelkoja :)



arvelee


Juha
Ikäihmisenä minä en nyt suorastaan pelkää uutta elektroniikkaa, se vain ei kiinnosta. Tietokone sattuu olemaan poikkeus, sen kanssa olin sinut heti, en tietenkään tekniikan kanssa, mutta muuten se on loputon aarreaitta ja ilonaihe ja lopulta välttämättömyys.
Jotkut tuttavani ostivat koneen vain koska se oli muotia ja oli kiva pelata sillä pasianssia.
ph