Kaunokirjallisuutta 1800-luvun maalaiselämästä?

[Käppi]

Osaakos joku suositella kaunokirjallisuutta, jotka pohjautuu 1800-luvun suomalaiseen maalaiselämään?

Olisi mukava lukea kirjoja, joissa kirjailija olisi pystynyt herättämään esivanhempiemme asuinmiljöön henkiin :)

[Hannu Numminen]

Eiköhän kaunokirjallisuuteen voi huoleti lukea Sakari Pälsin poikajutut, jotka sijoittuvat 1800-luvun lopun Kanta-Hämeeseen, tarkemmin sanoen Lopelle. Wikipediasta voi lukea lisää Pälsistä, joka ei sentään ollut sukututkija, mutta kylläkin mm. kansatieteilijä. Tässä vielä lainaus Wikipediasta: "Pälsi tunnettiin aikanaan myös humoristisista poikajutuistaan, joissa kertojan toverina seikkailee Fallesmannin Arvo. Hän kehitti näihin kansatieteellisestikin oivaltaviin humoreskeihin erikoisen, välimerkittömän ja polveilevan virkerakenteen."

[Antti Järvenpää]

Hyvä kokoelma vanhemmasta suomenkielisesta kirjallisuudesta löytyy linkistä http://www.gutenberg.org/browse/languages/fi joista osa koskee 1800-luvun elämänmuotoa.

Olen itse lukenut tuolta muutaman, esim. Gustaf Schröderin Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa, joka oli jo kirjoitettaessa historiallinen romaani Värmlannin suomalaisista ja ihan mukiin menevä. Tätä kirjailijaa en tuntenut ennenkuin osui silmään tuolta Gittenberg projektista.

Mielestäni 1800-luvun kuvausta löytyy melko tavalla varhaisten kirjailijoidemme tuotannosta. Tällaisia kirjailijoita ovat esim Juhani Aho, Minna Canth, Maiju Lassila, Unto Seppänen (kuvausta Karjalan kannakselta) ja miksei myös Aleksis Kivi tai Topelius. Mielenkiintoinen 1800-luvun kuvaus on Anders Ramsayn Muistoja lapsen ja harmaahapsen, jossa on hieno kuvaus konkurssiin menneen aatelismiehen elämästä ensin Suomessa ja sitten karkoitettuna Euroopassa Pariisissa ja Roomassa.

Itse luin vähän aikaa sitten Pirjo Tuomisen, Puoliherran huone Tammi 2009. Tämä kirja kertoo 1900-luvun alun herrasväestä ja Suomen teollistumisesta ja erityisesti jonnekin "Varkauden" tienoille sijoittuvan tehtaan elämästä. Mielenkiinoinen kertomus on myös Elias Lönnrothin Vaeltaja, Muistelmia jalkamatkalta Hämeestä, Savosta ja Karjalasta 1828; SKS 2002. Joel Lehtosen Putkinotkokin asettunee 1800-luvulle ja ymmärtääkseni osa Kiannonkin kertomuksista. Sillanpäällä on myös hyviä maalaiselämän kuvauksia, mutta ne taitavat tulla jo 1900 luvulle. Jos on kiinnostunut 1900-luvun alusta, niin kannattaa tutustua Eeva Joenpellon tuotantoon, joka on erittäin monipuolista kuvaus Lohjan seudulta.

Joskus kirjoja lukiessa pohtii, että kun itse luen noin 30-40 kirjaa vuodessa, niin ihmiselämässä ei kerkiä lukemaan kovinkaan suurta määrää ja moni hyvä kirja jää lukematta, kun ei tiedä niiden olemassa oloa.

[Matti Lund]

Osaakos joku suositella kaunokirjallisuutta, jotka pohjautuu 1800-luvun suomalaiseen maalaiselämään?

Olisi mukava lukea kirjoja, joissa kirjailija olisi pystynyt herättämään esivanhempiemme asuinmiljöön henkiin :)


Sitä on paljon molempien kieliryhmien puolella.

1870 -luvulta alkaen sai huomattavan alan naturalistinen kaunokirjallisuus maalaiselämän tarkkoine kuvauksineen, joista tarkimpia voi pitää lähes dokumentaarisina. Itse asiassa yksi jos toinenkin sen ajan suomalaiskirjailija yritti kantaa kortensa tähän kekoon.

Onhan tietysti jo Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä paljon sellaista kansankuvausta, josta monet aikalaiset kokivat tunnistavansa itsensä.

Johtavien kansallisten kirjailijoiden rinnalle kuten Juhani Aho tai Minna Canth nousi myös joukko tunnettuja ns. kansankirjailijoita, jotka yrittivät uskollisesti kuvata omaa elinympäristöään, toki monilla oli myös paljon moraalista tahi uskonnollista paatosta näissä kuvauksissa, siis tendenssiä johonkin.


Syystä tai toisesta tunnetuimmat ns. kansankirjailijat sijoittuvat Pohjanmaalle tai Savoon, mainittakoonpa Heikki Meriläinen Kainuusta, Heikki Kauppinen eli Kauppis-Heikki Pohjois-Savosta tai vaikkapa Pietari Päivärinta.


Santeri Alkion kootuista löytyy aika paljon kansanelämän kuvausta 1800 -luvun Pohjanmaalta, myös historiallisesti takautuvaa.


Ruotsinkielisellä puolella tunnetuin kuvaus taitaa olla Karl August Tavastjernan "Hårda tider", joka sijoittuu suuriin nälkä- ja kuolonvuosiin 1867-68. Lie tuo suomennettukin, jos kiinnostaa. Suomenkielisellä puolella tunnetuin nälkävuosikuvaus lienee Pentti Haanpään romaani Jauhot.


Muistettakoon vielä, että 1800 -luvun lopun johtavilla suomalaiskirjailijoilla suuntautumisessa naturalismiin ja kansakuvaukseen vaikutti kansainvälinen trendi, varsinkin vastaavanlainen aalto Ranskan kirjallisuudessa (esim Gustav Flaubert, Emile Zola jne.), johon reagoitiin ilman sen suurempia viivytyksiä, koska monet Juhani Aho mukaanlukien menivät suin päin Pariisiin haistelemaan kansainvälistä ilmapiiriä, etteivät vain jäisi sitä paitsi.


terv Matti Lund

[Leo Suomaa]

Jo nimettyjen lisäksi:

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanistakin ainakin viisi ensimmäistä lukua kertoo 1800-luvun maalaiselämästä.

Kustaa Vilkunan Työ ja ilonpito ei ole mikään romaani, mutta kertoo maalaiselämästä.

Volter Kilven Alastalon salissa kertoo myös 1800-luvun tapahtumista, joskaan sen kuvaama kustavilaisten kylänmiesten neuvottelu parkkilaivaan sijoittamisesta ei liene kaikkein tyypillisintä maalaiselämää. Se antaa kuitenkin hyvän käsityksen siitä, miten sääty-yhteiskunnassa kaikilla oli oma paikkansa ja kuinka tärkeää oli se oikein ymmärtää.

[Kataja]

Jos on kiinnostunut 1900-luvun alusta, niin kannattaa tutustua Eeva Joenpellon tuotantoon, joka on erittäin monipuolista kuvaus Lohjan seudulta.

Joskus kirjoja lukiessa pohtii, että kun itse luen noin 30-40 kirjaa vuodessa, niin ihmiselämässä ei kerkiä lukemaan kovinkaan suurta määrää ja moni hyvä kirja jää lukematta, kun ei tiedä niiden olemassa oloa.

Eeva Joenpelto olisi ollut Nobel-tason kirjailija.
Marjatta

[Antero Westerlund]

Hugo Ekhammar: Under torparsolen (1922).
"Under torparsolen är en mustig och färggrann skildring av torparlivet i Snappertuna under slutet av 1800-talet. Titeln syftar givetvis på att torparna tvingades arbeta också i månens sken för att klara sitt uppehälle."

Romaanista on tehty näyttämösovitus, joka on kahtena vuotena esitetty Raaseporin kesäteatterissa suurella menestyksellä.

Kirja on loppuunmyyty, mutta nettidivareissa näkyy tarjolla joitakin olevan.

[skoykka]

Sara Wacklinin (1790-1846) 'Sata muistelmaa Pohjanmaalta' on mielenkiintoinen, koska kirjailija kertoo oman aikansa tapahtumista naisnäkökulmasta katsoen Suomen historiallisia hetkiä.

[Erkki Järvinen]

siitäkin huolimatta, että oli kysymys 1800-luvun suomalaiseen maalaiselämään pohjautuvasta kirjallisuudesta niin uskallan suositella norjalaisen Trygve Gulbranssenin (1894 - 1962) romaaneja

Metsien humina, tarinoita 1760-luvulta v:n 1810 paikkeille
Tunturilta tuulee
Ainoa tieLukijaa kohtaa patriarkaalisen sukutunteen ja suurten metsien ilmapiiri, nyt jo ainaiseksi kadonnut..

Kirjat on syytä lukea tuossa järjestyksessä koska ne ovat jatkoa toisiinsa.

[Laardi]

Ei ole kaunokirjallisuutta, mutta:

Suomen maatalouden historia I. Perinteisen maatalouden aika esihistoriasta 1870-luvulle (2003)
Suomen maatalouden historia II. Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle (2004)
Suomen maatalouden historia III. Suurten muutosten aika. Jälleenrakennuskaudesta EU-Suomeen (2004)
Gylling, Edvard: Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet ruotsinvallan aikana : tutkimus. Helsinki : Puromiehen kirjapaino, 1909 (Väitöskirja - Helsingin yliopisto)
Peltonen, Matti: Talolliset ja torpparit : vuosisadan vaihteen maatalouskysymys Suomessa. Helsinki : Suomen historiallinen seura, 1992 (Väitöskirja - Helsingin yliopisto)
Haatio, Toivo: Torpat ja torpparit. Espoo : 2005
Rasila, Viljo: Suomen torpparikysymys vuoteen 1909. (1961)
Rasila, Viljo: Torpparikysymyksen ratkaisuvaihe. (1970)
Niemelä, Jari: Talonpoika toimessaan : Suomen maatalouden historia. Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008


Suutari Asp - hämeenkyläläisen mäkituvan elämää.
http://www.valt.helsinki.fi/s...taa/asp/ (http://www.valt.helsinki.fi/staff/parikka/vantaa/asp/)


Kaunokirjallisuutta:
Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla