Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Onko naisen vuosi 1,1 kertaa miehen vuosi?
Antti Järvenpää
24.05.11, 11:44
Suomen Sukututkimusseuran blogi ei varmaankaan ole maailman luetuimpia blogeja, joten nyt mainostan sitä hiukan, kun vein sinne yhden kirjoituksen. Blogi löytyy osoitteesta http://suomensukututkimusseura.blogspot.com/
Tarkoitus ei ole nyt mainostaa kirjoitustani vaan toivoisin, että blogin saisi uusia lukijoita.
Varsinainen syyni kirjoittaa, on mielenkiintoinen tilasto, jonka poimin esille Jämsän kuolleista. Kun nykyisin puhutaan, että naisen euro on 80-90 centtiä, niin vastaavasti naisen vuosi on 1,1 vuotta miehen ikävuosiin verrattuna tänä päivänä.
Hämmästyksekseni sitten havaitsin, että näin ei ole ollut aina. Minulla on jo vuosia ollut excelissä Jämsän kuolleet, mutta harmikseni taulussa ei ollut sukupuolen määrittelyä. Niinpä tein yhtenä iltana koko tuohon noin 10.000 kuolleen tauluun kentän lisää, johon laitoin rivi riviltä sukupuolen tai jos se ei selvinnyt kuolinkirjauksesta laitoin sen tuntemattomaksi. Kun sain taulukon kasaan, odotin innolla, että tästä ehkäpä tulisi aika tavalla samankaltainen kuin nykypäivänkin kuolintilastoista, mutta hämmästys oli suuri, kun 1700-1850 aineiston pohjalta miehet ja naiset näyttivät kuolevan aivan samassa tahdissa, ilman että siinä olisi mitään näkyvää saatikka tilastollista eroa sukupuolten välillä.
Tuohon blogi juttuun verrattuna laitan tähän kuvan, jossa on myös vuonna 2010 kuolleet samalla tavoin järjestettynä. Ero on hämmästyttävä ja yllättävä.
Miksi sitten kirjoitan tälle listalle tästä, niin syy on lähinnä siinä, että mielestäni tässä olisi oiva opinnäytteen paikka, ja ne listan lukijat, jotka ovat sellaisessa asemassa tai heidän tuttava piiriinsä kuuluu sellaisia ihmisiä, jotka antavat ja ohjaavat opinnäytteitä, niin tässä olisi kerrassaan mielenkiintoinen tilastollinen aihe. Laajemman lähtöaineiston saisi varmaankin SSS:lta Hiskii kannasta. Tulos on myös lääketieteellisesti mielenkiintoinen ja itseäni ainakin kiinnostaisi onko kaikissa kunnissa Jämsän tavoin, vai eroavatko kaupungit tai myöhemmin teollisuuspaikkakunnat jotenkin tästä.
Jouni Kaleva
24.05.11, 16:42
Hei Antti
Mielenkiintoiset käyrät!
En ole tilastomatemaatikko, mietin tuota käsittelytapaasi. Ensin on summakäyrät 150 vuoden ajalta ja sitten poikkileikkaustilanne yhdeltä vuodelta 2010, vai kuinka?
Sehän ei ole uutinen, että nykyään naiset elävät pitempään (ja kuluttavat sos.terv.huollon resursseja vielä suhteessa enemmän) kuin miehet.
Hieman ajateltuna tuo esiteollisen ajan tasa-arvoisuus ei ole myöskään loppujen lopuksi ihme. Tuolloin naisilla oli varmasti reilua ylikuolleisuutta raskauksiin ja synnytyksiin liittyen. Se tasoitti miesten tapaturmakuolleisuutta.
Valtaosa kuolemista johtui infektioista ja niissä ei kummallakaan sukupuolella ole erityistä suojaa.
Teollisessa ajassa varsinkin 1950-luvulta alkaen tuberkuloosin poistuessa kuolinsyistä, miesten ylikuolleisuus johtuu sydäntapahtumista; estrogeeni suojaa naisia vaihdevuosiin saakka; myös miesten tupakoinnin yleisyys korosti eroa, nythän naiset ovat sen kirineet kiinni.
Nykyään vanhemmalla iällä (75++) on valittavissa lähinnä kahta kuolinsyytä; dementia tai syöpä, usein molemmat ;-)) Näissä ei luonto suosi kumpaakaan sukupuolta.
Se vielä on varteenotettava huomio, että jo esiteollisena aikana saavutti 90++ iän lähes yhtä suuri osa koko väestöstä kuin nykyisinkin.
Antti Järvenpää
24.05.11, 17:06
Hei Antti
Mielenkiintoiset käyrät!
En ole tilastomatemaatikko, mietin tuota käsittelytapaasi. Ensin on summakäyrät 150 vuoden ajalta ja sitten poikkileikkaustilanne yhdeltä vuodelta 2010, vai kuinka?
Sehän ei ole uutinen, että nykyään naiset elävät pitempään (ja kuluttavat sos.terv.huollon resursseja vielä suhteessa enemmän) kuin miehet.
Hieman ajateltuna tuo esiteollisen ajan tasa-arvoisuus ei ole myöskään loppujen lopuksi ihme. Tuolloin naisilla oli varmasti reilua ylikuolleisuutta raskauksiin ja synnytyksiin liittyen. Se tasoitti miesten tapaturmakuolleisuutta.
Valtaosa kuolemista johtui infektioista ja niissä ei kummallakaan sukupuolella ole erityistä suojaa.
Teollisessa ajassa varsinkin 1950-luvulta alkaen tuberkuloosin poistuessa kuolinsyistä, miesten ylikuolleisuus johtuu sydäntapahtumista; estrogeeni suojaa naisia vaihdevuosiin saakka; myös miesten tupakoinnin yleisyys korosti eroa, nythän naiset ovat sen kirineet kiinni.
Nykyään vanhemmalla iällä (75++) on valittavissa lähinnä kahta kuolinsyytä; dementia tai syöpä, usein molemmat ;-)) Näissä ei luonto suosi kumpaakaan sukupuolta.
Se vielä on varteenotettava huomio, että jo esiteollisena aikana saavutti 90++ iän lähes yhtä suuri osa koko väestöstä kuin nykyisinkin.
Aivan oikea tulkinta 150 vuotta ja sitten vuosi 2010. Olisin voinut toki ottaa nykyajasta 20 - 30 vuoden poikkileikkauksen, mutta se ei itse asiaa muuttaisi, joskin siirtäisi lukuja hieman vasemmalle.
Varmaankaan kukaan ei tiedä lopullista vastausta, miksi teollinen-/palveluyhteiskunta poikkeaa näin voimakkaasti tuosta historiallisesta maatalousyhteiskunnasta.
Osa syistä on varmaankin niitä joita tuossa kerrot. Itse lisäisin siihen teolliset työpaikat. Olen aikoinaan mennyt itse 16-vuotiaana tehtaaseen töihin ja näin ne olosuhteet, jotka luultavasti oli jo selkeästi paremmat kuin vuosisadan alkupuolella. Kaasut ja höyryt pääsivät melko vapaasti työtiloihin. Imureita oli hallin katossa jos sielläkään. Paikallisimurit olivat melko tuntemattomia. Valimoissa ei valujen aikaan nähnyt montaa metriä eteensä. Ilmassa oli liuottimia, jotka eivät nykyisin ole sallittuja. Suojaimia ei juuri käytetty mihinkään. Näitä työperäisiä tekijöitä ei ole juuri otettu huomioon, koska niita on ollut paljon.
Toinen seikka mihin olen kiinnittänyt huomioni, niin nykyisissä ikäihmisisssä on harvakseltaan raskaissa teollisuustöissä työuransa tehneitä. Jos tilanne on nykyään tuo, joka on tuossa grafiikassa, on mielenkiintoista nähdä, jos ikää riittää, niin alkavatko miesten ja naisten keskimääräiset eliniät lähenemään toisiaan. Syinä voisi olla nykymiesten paremmat työolot ja naisten osallistuminen työelämään samassa määrin kuin miehet. Olosuhteet ovat siis tasa-arvon myötä muuttumassa samankaltaisiksi, vaikka edelleenkin on miesten ja naisten aloja.
Lopulta omatkin mielipiteeni ovat vain arveluja. Olisikin hyvä, jos joku innostuisi oikein tosissaan tutkimaan tätä ilmiötä.
Heikki Jokipii
24.05.11, 18:30
Tämä on ehdottomasti hyvä tutkimusidea.
Nyt eräs "automaattisesti" sukututkimusaineistossa oleva tieto on myös siviilisääty, oliko naimisissa vai ei. Ja lasten saaminen. Sosiaalinen asema, jollain tavalla luokiteltuna. Jne. Jne.
Tästä saisi varmasti lisää, kun asian tekisi kaikin puolin tieteellisesti ja huolellisesti.
PS. Ja tilastollisesti! Olen kirkonkirjoja selatessani törmännyt sekä kirkonvaivaisakkaan että -ukkoon, jotka olisivat kuolleet 110-vuotiaina!
PS2. Forumin pääasian kannalta tämä aihe kyllä olisi - vaikka tärkeä - "Asian vierestä" ... :)
Jouni Kaleva
24.05.11, 20:39
Luulenpa, että tätä teemaa on tilastomielessä tutkittu maassamme varsin perusteellisesti. Tässä vain pikku heitto yhteen artikkeliin.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00021
Seurakunnissa on jo varhain laadittu väkilukutaulukoita, joista kuolinsyyt, iät ja sukupuoli yms. käyvät ilmi - helpottaisi siis varmaankin tutkimuksen tekemistä aikalaisarvioinnin perusteella.
Kyseisiä taulukoita on digitoitunakin esim. SSHY:n sivuilla http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm.
Antti Järvenpää
25.05.11, 12:46
Luulenpa, että tätä teemaa on tilastomielessä tutkittu maassamme varsin perusteellisesti. Tässä vain pikku heitto yhteen artikkeliin.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00021
Ihan mielenkiintoinen artikkeli, joka kertoo, että naisten ja miesten eliniässä on jo pitkään ollut vaihtelua. Tämän kaltaista tutkimusta 1900-luvulta on varmaankin vaikka millä mitoin, mutta vertailua historiaan varmaankin vähemmän.
Kuolinsyissä on joitakin sukupuolesta riippuvia tekijöitä, kuten aikaisemmin synnytykseen liittyvät. Sitten on nykyisin eturauhassyöpä ja rintasyöpä. Vaikka pienenä anekdoottina Suomessakin kuolee vuosittain 1-2 miestä rintasyöpään. Sitten on kuolinsyitä, jotka nykyisin tyypitetään miesten ja naisten syiksi, mutta ovatko ne oikeasti sukupuolesta riippuvia, vai selittääkö sitä jokin muutos, joka on historiallisen maatalousyhteiskunnan ja nykyisen teollistuneen ja urbanisoituneen yhteiskunnan välillä.
Oma mielenkiintoni näihin kuolinkäyriin sai alkunsa jo 1980-luvulla, jolloin sain käsiini amerikkalaisen miljoonaa ihmistä koskevan seurannan. Siinä kyse ei ollut läpileikkauksesta kuten tuossa minun kuvassa, vaan aineistosta, jossa oli seurattu miljoonan syntyneen ihmisen elinkaari, jolloin tietyn ikäluokan koko elämän statistiikka oli yhdessä käyrässä.
Itseäni ei kiinnosta niinkään se, miten asiat ovat nyt, vaan se, miksi kehitys on johtanut siihen, että miesten ja naisten elinikäkäyrät näyttäisivät eronneet. Mikä siis on muuttunut. Tuollainen ero ei synny sattumalta. Ennen elettiin samassa taloudessa, syötiin samaa ruokaa, juotiin samoja ruokia, altistuttiin samalla tavoin kaikelle, mihin nyt oli mahdollista altistua. Nykyaika eroaa tuosta ainakin jossakin määrin. Kun ollaan työssä, syödään eri ruokia, juodaan eri juomia, altistutaan varsin erilaisille asioille, vaikkakin se työ on vain osa elinajasta, mutta joka tapauksessa se vaikuttaisi ainoalta isolta erolta. Varmaan on myös muitakin asioita, mutta luultavasti se, mikä erottaa kaksi aikaa toisistaan, myös selittäisi osan ilmiöstä.
Itseäni ei kiinnosta niinkään se, miten asiat ovat nyt, vaan se, miksi kehitys on johtanut siihen, että miesten ja naisten elinikäkäyrät näyttäisivät eronneet. Mikä siis on muuttunut.
Itse ottaisin huomioon jo aiemmin Jounin esittämän havainnon siitä, että naiset "kuluttavat sos.terv.huollon resursseja vielä suhteessa enemmän kuin miehet".
Kyllähän perinteisesti on ollut niin, että miehet hakeutuvat lääkäriin kun viikatemies kolkuttelee jo ovella... Nykylääketieteen avulla yhä useampi sairaus voidaan parantaa tai sen kehitystä voidaan hidastaa, mikäli lääkäriin hakeudutaan sairauden alkuvaiheessa. Maalaisjärjellä ajatellen tämä johtaa elinikäkäyrien muuttumiseen em. syistä...
Antti Järvenpää
25.05.11, 16:03
Itse ottaisin huomioon jo aiemmin Jounin esittämän havainnon siitä, että naiset "kuluttavat sos.terv.huollon resursseja vielä suhteessa enemmän kuin miehet".
Kyllähän perinteisesti on ollut niin, että miehet hakeutuvat lääkäriin kun viikatemies kolkuttelee jo ovella... Nykylääketieteen avulla yhä useampi sairaus voidaan parantaa tai sen kehitystä voidaan hidastaa, mikäli lääkäriin hakeudutaan sairauden alkuvaiheessa. Maalaisjärjellä ajatellen tämä johtaa elinikäkäyrien muuttumiseen em. syistä...
Myönnän kyllä, että tuolla on varmasti jotakin merkitystä tänä päivänä, mutta tuossa Jounin viittaamassa artikkelissa oli seuraava kuva sukupuolten keskimääräisen eliniän kehittymisestä
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/suo/3.1.gif
Tämä kuva kertoo, että eroa oli jo 1940 ja kuka tietää kuinka kauan sitä ennen. Ennen sotia oli lähinnä kai kunnanlääkäri instituutio ja kätilöt maaseudulla. Kaupungissa varmaankin oli toisin. Heti sodan jälkeen tai sitä ennen ei käsittääkseni lääkäriin menty kuin todellisen pakon edessä. Ja sitten oli tapauksia kuten äidin - äidin äitini, joka kolmekymmenluvulla kuollessaan oli todennut että lääkäriä on turha vaivata. Luin tuossa, joitakin vuosia sitten Kolin alapuolella olevan Puson Heräjärven kylä historian. Siinä muistaakseni mainittiin ensimmäisen kätilön ilmestyneen niille kulmille 30-luvulla.
Jos leikkauksia tarvittiin, niin vielä hengissä oleva äitini kävi Ähtäristä Helsingissä leikkauksessa 20/30 lukujen taitteessa ja samoin tätini lähti samoihin aikoihin Jämsästä Helsinkiin, kun jalka oli mennyt poikki. Kovin suuria operaatioita ei käsittääkseni tuohon aikaan rintamailla tehty.
Jouni Kaleva
25.05.11, 17:16
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/suo/3.1.gif
Tämä kuva kertoo, että eroa oli jo 1940 ja kuka tietää kuinka kauan sitä ennen.
Tämä lienee keskustelun ydinkysymys.
Siis Antin käyrän mukaan 1700-1850 eroa ei ollut. Ero näyttäisi olleen suurimmillaan 1970-80-luvulla ja nyt jo kaventumassa (?)
Voisitko, Antti jakaa aineistosi kolmeen 50-vuotisjaksoon, olisiko siellä jaksokohtaisia eroja päinvastaisiin suuntiin, jotka olisivat sattumalta summakäyrässä nollautuneet? Entä mistä saataisiin vuoden 1900 käyrä?
Antti Järvenpää
25.05.11, 18:16
Tämä lienee keskustelun ydinkysymys.
Siis Antin käyrän mukaan 1700-1850 eroa ei ollut. Ero näyttäisi olleen suurimmillaan 1970-80-luvulla ja nyt jo kaventumassa (?)
Voisitko, Antti jakaa aineistosi kolmeen 50-vuotisjaksoon, olisiko siellä jaksokohtaisia eroja päinvastaisiin suuntiin, jotka olisivat sattumalta summakäyrässä nollautuneet? Entä mistä saataisiin vuoden 1900 käyrä?
Kokeilin jaksoilla 1700-1749; 1750-1799; 1800-1850.
Kaikista tulee samallaiset käyrät kuin koko jaksolta, joten tuollaista epäilemääsi sattumaa ei tunnu olevan ainakaan tuossa Jämsän aineistossa.
Antti Järvenpää
25.05.11, 18:53
Jonkun tilastollisen vuosikirjan mukana minulle on tullut vuoden 1877 tilastokirjan sähköinen kopio. Siinä on vuoden 1877 kuolleet 5 vuoden ikäluokissa, ja tässä koko maata koskevassa aineistossa, näyttäisi naisten keskimääräisiä elinikiä olevan noin 3-4 vuotta korkeampi. Miesten keskimääräisiä elinikiä näyttäisi olevan noin 56 vuotta ja naisten 59-60 vuoden välillä.
Kun vertaan tuohon Jämsän keskimääräisiä elinikiä, niin 1700-1749 se oli 64,5 vuotta (otos 318), 1750-1799 aineistossa se on 61 vuotta (otos 1165), ja 1800-1850 aineistossa 59 vuotta (otos 2654). Tuossa 1750-99 jaksossa on yksi suuri kuolinvuosi 1794, jolloin kuolleita oli noin 3-kertainen määrä. 1800-1850 jaksossa oli kaksi suurta kuolinvuotta 1808 ja 1836, joissa kuolleisuus oli molemmissa 2-kertainen. Tuossa 1700-1749 aineistossa on lähinnä isonvihan jälkeen kuolleet, ja ikämääritykset voivat olla liioiteltuja.
Siis nuo keski-iät ovat siis niiden henkilöiden keskimääräisiä elinikiä, jotka ovat eläneet vähintään 20-vuotiaiksi. Eli lapsi ja nuoruuskuolleisuus on poistettu pois näistä luvuista.
Olisi mielenkiintoista, jos jollakin muulla olisi vertailu arvoja. Erityisesti ihmetyttää tuossa Jämsän aineistossa se, että keski-ikä olisi laskenut 1700-luvulta 1800-luvulle tultaessa. Toinen seikka on sitten se, että noista luvuista puuttuu muualla kuolleet. Esim. kuolleet sotilaat eivät näy noissa.
Timo Verho
26.05.11, 18:18
Olet, Antti aivan oikeassa siinä, että keskimääräinen elinikä laski tultaessa 1800-luvulle. Tämän on todennut myös Turpeinen tutkimuksissaan. Syynä on aivan ilmeisesti ollut keuhkotaudin yleistyminen karjankasvatuksen mukana. Olen itse tutkinut Loimaanseudun kuntia ja todennut aivan saman. Samoin vanhojen (siis yli 90- ja 100-vuotiaiden) ihmisten lukumäärä on laskenut 1600-luvulta 1800-luvun loppuun ja näiden lukumäärä alkoi nousta vasta 1900-luvulla. Turpeisen tutkimukset ovat todella mielenkiintoiset.
Timo Verho
Antti Järvenpää
29.05.11, 22:39
Olet, Antti aivan oikeassa siinä, että keskimääräinen elinikä laski tultaessa 1800-luvulle. Tämän on todennut myös Turpeinen tutkimuksissaan. Syynä on aivan ilmeisesti ollut keuhkotaudin yleistyminen karjankasvatuksen mukana. Olen itse tutkinut Loimaanseudun kuntia ja todennut aivan saman. Samoin vanhojen (siis yli 90- ja 100-vuotiaiden) ihmisten lukumäärä on laskenut 1600-luvulta 1800-luvun loppuun ja näiden lukumäärä alkoi nousta vasta 1900-luvulla. Turpeisen tutkimukset ovat todella mielenkiintoiset.
Timo Verho
Kiitos vinkistä. Löysin pari juttuanetistäkin Tosiaankin hän on kirjoitellut aiheesta. Mahtaisiko jossakin olla jo valmiiksi tutkittua itse tuosta aloitus aiheesta, että naisten ja miesten kuolleisuuskäyrät eivät olleet aikoinaan eriytyneet siten, kuten ovat nykyisin.
Kyllähän perinteisesti on ollut niin, että miehet hakeutuvat lääkäriin kun viikatemies kolkuttelee jo ovella... Nykylääketieteen avulla yhä useampi sairaus voidaan parantaa tai sen kehitystä voidaan hidastaa, mikäli lääkäriin hakeudutaan sairauden alkuvaiheessa. Maalaisjärjellä ajatellen tämä johtaa elinikäkäyrien muuttumiseen em. syistä...
Tuo on niin valitettavan totta! Naiset mielestäni kyllä sairastelevat enemmän mutta osaavat vaatia hoitoa ja hakeutuvat hoitoon/hakevat parannuskeinoja.
Varsinainen syyni kirjoittaa, on mielenkiintoinen tilasto, jonka poimin esille Jämsän kuolleista. Kun nykyisin puhutaan, että naisen euro on 80-90 centtiä, niin vastaavasti naisen vuosi on 1,1 vuotta miehen ikävuosiin verrattuna tänä päivänä.
Hämmästyksekseni sitten havaitsin, että näin ei ole ollut aina. Minulla on jo vuosia ollut excelissä Jämsän kuolleet, mutta harmikseni taulussa ei ollut sukupuolen määrittelyä. Niinpä tein yhtenä iltana koko tuohon noin 10.000 kuolleen tauluun kentän lisää, johon laitoin rivi riviltä sukupuolen tai jos se ei selvinnyt kuolinkirjauksesta laitoin sen tuntemattomaksi. Kun sain taulukon kasaan, odotin innolla, että tästä ehkäpä tulisi aika tavalla samankaltainen kuin nykypäivänkin kuolintilastoista, mutta hämmästys oli suuri, kun 1700-1850 aineiston pohjalta miehet ja naiset näyttivät kuolevan aivan samassa tahdissa, ilman että siinä olisi mitään näkyvää saatikka tilastollista eroa sukupuolten välillä.
Tuohon blogi juttuun verrattuna laitan tähän kuvan, jossa on myös vuonna 2010 kuolleet samalla tavoin järjestettynä. Ero on hämmästyttävä ja yllättävä.
Tämä vanha ketju muistui mieleeni tutkittuani tänään Tilastokeskuksen julkaisemaa tilastoa, johon oli listattu eri vuosikymmeninä syntyneiden suomalaisten elinajanodotteet syntymän hetkellä sukupuolen mukaan vuodesta 1750 eteenpäin ja siitä käy ilmi, että "naisen vuosi" on tuona ajanjaksona aina ollut miesten vastaavaa pidempi. Tämä ero vielä jyrkkeni entisestään 1700-luvulla syntyneistä 1800-luvun alun syntyneisiin tultaessa - ensin mainitun ryhmän kohdalla miesten elinajanodote oli 94 % naisten vastaavasta, jälkimmäisen kohdalla 90 %. Sukupuolieron suuruus näyttää korreloineen myös negatiivisesti yleisen elinajanodotteen kanssa. Tuon aikakauden alhainen elinajanodote tosin ei selity niinkään vanhusten vähäisellä määrällä vaan korkealla lapsi- ja imeväiskuolleisuudella ja tämän perusteella näyttäisi siis siltä, että pojat ovat tyttöjä huomattavasti alttiimpia imeväiskuolleisuudelle. Tämä sama ilmiö on havaittu nykyaikana korkean lapsi- ja imeväiskuolleisuuden kehitysmaissa: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23151996
Tämän ilmiön vaikutukset näkyvät odotetulla tavalla Antin tilastoissa yli 20-vuotiaiden jämsäläisten keskuudessa - kun tarkastellaan muiden kuin pienten lasten kuolleisuutta, elinajanodotteet sekä kuolleisuuskäyrät näyttävät miehillä ja naisilla samanlaisilta.
Syyt siihen, miksi miesten ja naisten kuolleisuuskäyrät ovat sitten erilaisia nykyajan Suomessa, jossa lapsikuolleisuus on olematonta ovat mm. miesten naisia epäterveellisemmät elämäntavat (tupakointi, alkoholinkäyttö, lihavuudelle altistavat tekijät), miesten itsetuhoisuus (tekevät itsemurhan viisi kertaa suuremmalla todennäköisyydellä) sekä alttius tietyille sairauksille (rintasyövän ennuste on parempi kuin eturauhassyövän).
Yllä olevaan haluaisin vielä lisätä maininnan kahdesta muusta Tilastokeskuksen julkaisemasta demografisesta taulukosta, jotka käsittelevät Suomea vuoden 1750 jälkeisenä aikana: väkiluku sukupuolen mukaan 1750-2006 ja elävänä syntyneet sukupuolen ja äidin avioisuuden mukaan 1761-2005. Niistä ilmenee, että naiset ovat muodostaneet Suomen väestön enemmistön koko tänä aikana, vaikka enemmistö syntyneistä on ollut aina poikia (1029-1066 elävänä syntynyttä poikaa 1000 elävänä syntynyttä tyttöä kohti). Jos miesten ja naisten välisissä elinajanodotteissa ei olisi ollut mitään eroa missään ikäluokassa hyvinvointivaltiota edeltäneenä aikakautena, väestön enemmistön olisi aina pitänyt olla miespuolista.
En malttanut ihan kaikkea lukea, joten ehkä mainittu, mutta minun mieleeni tulee kyllä automaattisesti useiden lasten saamisen suhteellisesti paljon raskaampi rasitus naisille tuolloin vs. nyt.
Lapsia saatiin niin kauan kuin biologia antoi periksi, ja synnyttämisen riskit olivat moninkertaiset nykyiseen verrattuna. Useat terveysriskit, joita vanhempana synnyttäminen saattaa aiheuttaa, ja nyt voidaan hoitaa, olivat myös hengenvaarallisia tuolloin aina.
Kun vaikka jokaisessa synnytyksessä on, hatusta heitettynä, 3% riski kuolla ja synnytyskertoja tulee keskimäärin esim. 5 naisilla, niin tästä akkumoloituu helposti aivan valtava tilastollinen ero kuolleisuuteen verrattuna vaikka nykypäivän naisiin jotka saavat ehkä keskimäärin 1.5 lasta ja synnytyskuolleisuus on ehkä 0.01% (yksi kymmenestä tuhannesta? onko niinkään paljon?) tai jotain.
Laskin Hiski-tietokannan avulla, mikä osuus lapsivuodekuolleisuudella oli Akaalla tiettynä ajanjaksona 1800-luvulla yli 15-vuotiaina kuolleiden naisten kuolinsyistä ja sain tulokseksi 15/419. Eli 15 vuoden iän saavuttaneella naisella oli 3,6 % todennäköisyys menehtyä lapsivuoteeseen ja 96,4 % todennäköisyydellä hän kuoli johonkin muuhun. 15 vuoden iän saavuttaneiden naisten keskimääräinen elinajanodote tuolla ryhmällä Akaalla oli 59 vuotta, kun ilman lapsivuodekuolleisuutta se olisi ollut 60 vuotta.
Tämä vahvistaa sen, mitä jo sukututkimusta tehdessäni olen pitkään epäillyt eli sen, että naisten lapsivuodekuolleisuutta menneinä aikoina syystä tai toisesta kernaasti liioitellaan ja kauhistellaan populaarihistorian piirissä. Suurta nykyajan Suomen 0,005 % (lähde: The World Factbook) lapsikuolleisuuteen verrattuna, mutta miesten ja naisten elinajanodotteiden eroja tarkasteltaessa kuitenkin melko olematon.
Totuuden selvittämisen kannalta olisi suotavaa, jos jättäisi "hatustaan vetämänsä" (omaan vankkaan mutu-tuntumaan perustuvat) arviot sikseen ja soveltaisi tutkijamaisempaa ja analyyttisempaa otetta aiheeseen. Tämä moite ei ole suunnattu pelkästään edellisen viestin kirjoittajalle vaan ihan yleisemminkin kaikille tämän foorumin kirjoittajille, joista useimmat tässäkin ketjussa ovat keskittyneet pelkän löysän tajunnanvirran suoltamiseen ilman yritystäkään mihinkään täsmällisempään tiedonhakuun.
Laskin Hiski-tietokannan avulla, mikä osuus lapsivuodekuolleisuudella oli Akaalla tiettynä ajanjaksona 1800-luvulla yli 15-vuotiaina kuolleiden naisten kuolinsyistä ja sain tulokseksi 15/419. Eli 15 vuoden iän saavuttaneella naisella oli 3,6 % todennäköisyys menehtyä lapsivuoteeseen ja 96,4 % todennäköisyydellä hän kuoli johonkin muuhun. 15 vuoden iän saavuttaneiden naisten keskimääräinen elinajanodote tuolla ryhmällä Akaalla oli 59 vuotta, kun ilman lapsivuodekuolleisuutta se olisi ollut 60 vuotta.
Tämä vahvistaa sen, mitä jo sukututkimusta tehdessäni olen pitkään epäillyt eli sen, että naisten lapsivuodekuolleisuutta menneinä aikoina syystä tai toisesta kernaasti liioitellaan ja kauhistellaan populaarihistorian piirissä. Suurta nykyajan Suomen 0,005 % (lähde: The World Factbook) lapsikuolleisuuteen verrattuna, mutta miesten ja naisten elinajanodotteiden eroja tarkasteltaessa kuitenkin melko olematon.
Totuuden selvittämisen kannalta olisi suotavaa, jos jättäisi "hatustaan vetämänsä" (omaan vankkaan mutu-tuntumaan perustuvat) arviot sikseen ja soveltaisi tutkijamaisempaa ja analyyttisempaa otetta aiheeseen. Tämä moite ei ole suunnattu pelkästään edellisen viestin kirjoittajalle vaan ihan yleisemminkin kaikille tämän foorumin kirjoittajille, joista useimmat tässäkin ketjussa ovat keskittyneet pelkän löysän tajunnanvirran suoltamiseen ilman yritystäkään mihinkään täsmällisempään tiedonhakuun.
Haha! Huono päivä? Tarkoitus nyt vain oli sanoa, että lapsikuolleisuus oli huomattavasti suurempi ennen mikä pätee täysin paikkansa, ja vaikuttivat varmasti osaltaan välittömästi, minkä myös empiirinen aineistosi osoittaa, sekä VÄLILLISESTI naisten kuolemiin (et ottanut huomioon). Luvut nyt vain oli tarkoitettu kuvainnollistamaan asiaa, sydämelliset pahoittelut niiden epämääräisyydestä.
Lisäksi jos "hatustavetäjälle" suotaneen tutkijan arvostelu, niin 419 kuoleman otoksesi populaatiosta on pahan kerran vajaa, ja hiskin tarkkuus kyseenalaista.
On selkeä fakta, että nykyään miehet elävät keskimääräisesti lyhyemmän elämän kuin naiset. Jos lähdetään olettamuksesta, että ennen näin ei olisi ollut, niin ainakin itselläni on vaikea nähdä mitään toista yksittäistä niin suurta muutosta naisten elämässä kuin lasten määrä silloin ja nyt.
Jouni Kaleva
10.12.13, 18:11
Laskin Hiski-tietokannan avulla, mikä osuus lapsivuodekuolleisuudella oli Akaalla tiettynä ajanjaksona 1800-luvulla yli 15-vuotiaina kuolleiden naisten kuolinsyistä ja sain tulokseksi 15/419. Eli 15 vuoden iän saavuttaneella naisella oli 3,6 % todennäköisyys menehtyä lapsivuoteeseen ja 96,4 % todennäköisyydellä hän kuoli johonkin muuhun. 15 vuoden iän saavuttaneiden naisten keskimääräinen elinajanodote tuolla ryhmällä Akaalla oli 59 vuotta, kun ilman lapsivuodekuolleisuutta se olisi ollut 60 vuotta.
En ole tilastotieteilijä, mutta tuntuu, että lapsivuodekuolleisuus pitäisi laskea siitä populaatiosta, joka tuon elämänvaiheen käy läpi; siis se naispopulaatio, jolla on vähintään yksi synnytys. Otitko tämän huomioon? Mitkä kuolinsyyt otit mukaan, ja kuinka pitkän ajan kuluessa synnytyksestä?
Jälkimmäistä johtopäätöstäsi en ymmärtänyt, kuinka eliminoit lapsikuolleisuuden vaikutuksen laskelmassasi?
Oletetaanpa, että saavutit totuuden: "15 vuoden iän saavuttaneella naisella oli 3,6 % todennäköisyys menehtyä lapsivuoteeseen" Tuohan on hurjan suurin osuus yhdelle kuolinsyylle, joka kohdistuu vain toiseen sukupuoleen. Ajatellaanpa, että tyttöjä ja poikia syntyisi ikäkohorttiin X 50/50. Muut kuolinsyyt olisivat yhteneväiset. Tällöin naisen fertiili-iän päätyttyä olisi naisia elossa 3,6% vähemmän kuin miehiä. Tuolla ketjun alkupäässä haettiin selvitystä nykyisin tiedossa olevalle 8-10% erolle sukupuolten välillä. Eikö se ainoa tekijä, joka selittää erosta 30-40%, ole merkittävä selittäjä?
Kaarlo Mikael
11.12.13, 11:36
Jospa se johtuu naisilla olevista kahdesta X -kromosomista. Toisen huonojen geenien vaikutukset peittyvät toisessa olevien hyvien vastingeenien toiminnan alle. Miehillä on panna likoon vain pieni Y -kromosomi, joka ei riitä tähän hommaan, erilainenkin kun on.
Oletteko muuten huomanneet, että vanhoilla naisilla on vähemmän pölyä vintillä kuin vanhoilla miehillä, noin keskimäärin?
Mikko Laaksonen
PS. En ole geneetikko.
Niin, tietenkin jos kritiikkiä/oikaisua annetaan se on aina merkki pelkästään siitä, että oikaisijalla on oltava huono päivä (niin kuin tietenkin joskus onkin eikä oikaisijakaan ole aina oikeassa). Kun en parempiakaan tilastoja lapsivuodekuolleisuudesta menneiltä vuosisadoilta löytänyt, laskin nopeasti Hiskistä erään muutamia satojen suuruisen naisryhmän todennäköisyyden kuolla lapsivuoteeseen. Testasin tänään myös muita samanlaisia pienehköjä ryhmiä ja vakuutuin siitä, että lapsivuoteeseen kuolleiden naisten keskiarvo jokaisessa ikäluokassa on vaihdellut yleensä 2-4 % välillä, eli sikäli tuo 3,6 % vaikuttaisi vastaavan hyvin todellisuutta.
Tällä foorumilla vaikuttaisi muutenkin esiintyvän aiheetonta "Hiski-skeptisyyttä", sillä kyllä kokemukseni mukaan Hiskiin syötetyt tiedot ovat pääasiassa oikein ja yhdenpitäviä (ainakin tutkimieni paikkakuntien osalta) kirkonkirjojen kanssa joitakin yksittäisiä lyöntivirheitä lukuun ottamatta. Tällä en tarkoita, että sukututkimusta voi tehdä pelkästään Hiskiin tukeutuen, mutta yleensä siitä on ollut enemmän apua uusien henkilöiden löytämisessä kuin kahlaamalla esim. syntymäkirjojen jokainen sivu läpi. Lisäksi tällaisiin demografisiin pika-analyyseihin Hiski soveltuu erittäin mainiosti.
Sitä paitsi riski kuolla lapsivuoteeseen ei ole jokaisen synnytyksen kohdalla vakio. Jos esimerkiksi synnyttäjällä on ollut liian kapea lantio, jolloin hänen jokainen hänen synnytyksensä vaatisi nykyaikanakin keisarileikkausta, tällainen synnyttäjä kuolisi todennäköisesti jo ensimmäiseen synnytykseensä. Sen sijaan on hyvin todennäköistä, että terve nainen, joka on synnyttänyt viisi lasta ilman mitään komplikaatioita synnyttää myös kuudennen lapsensa yhtä ongelmattomasti. Siksi ei voida laskea, että jos keskimäärin naisen todennäköisyys kuolla lapsivuoteeseen on se-ja-se (esimerkiksi 3 %), kolme lasta synnyttäneellä naisella on enää 91,3 % todennäköisyys olla hengissä sellaiseen naiseen verrattuna, joka ei ole synnyttänyt kertaakaan, kahdeksan lasta synnyttäneellä vastaavasti 78,4 % jne.
En ole tilastotieteilijä, mutta tuntuu, että lapsivuodekuolleisuus pitäisi laskea siitä populaatiosta, joka tuon elämänvaiheen käy läpi; siis se naispopulaatio, jolla on vähintään yksi synnytys. Otitko tämän huomioon? Mitkä kuolinsyyt otit mukaan, ja kuinka pitkän ajan kuluessa synnytyksestä?
Kun lasketaan, että mikä on koko naispuolisen väestön todennäköisyys kuolla tuohon syyhyn, on otettava lukuun myös ne naiset, jotka eivät ole synnyttäneet. So simply as that. Sen sijaan riski kuolla lapsivuoteeseen yhdessä synnytyksessä lasketaan äitien synnytyskuolemien määränä sataa tuhatta synnytystä kohti.
Jälkimmäistä johtopäätöstäsi en ymmärtänyt, kuinka eliminoit lapsikuolleisuuden vaikutuksen laskelmassasi?
En ole eliminoinut lapsivuodekuolleisuuden vaikutusta missään vaiheessa tai sanonut, etteikö se olisi ollut huomattavaa olemattomaan nykytilanteeseen verrattuna, vaan että lapsivuodekuolleisuuden osuutta sukupuolten välisissä elinajanodotusten eroissa on huomattavasti liioiteltu. Välillä kun törmää jopa sellaisiin kommentteihin, että "suurin osa naisista kuoli vielä 1800-luvulla lapsivuoteeseen", vaikka selkeästi yleisin kuolinsyy sekä aikuisilla miehillä että naisilla on kirkonkirjoissa aina ollut "vanhuus". Joka tapauksessa lapsivuoteeseen kuolleiden naisten osuus on ollut niin pieni, ettei se voi selittää kokonaan naisten ja miesten elinajanodotteiden eroavuuksia.
Oletetaanpa, että saavutit totuuden: "15 vuoden iän saavuttaneella naisella oli 3,6 % todennäköisyys menehtyä lapsivuoteeseen" Tuohan on hurjan suurin osuus yhdelle kuolinsyylle, joka kohdistuu vain toiseen sukupuoleen. Ajatellaanpa, että tyttöjä ja poikia syntyisi ikäkohorttiin X 50/50. Muut kuolinsyyt olisivat yhteneväiset. Tällöin naisen fertiili-iän päätyttyä olisi naisia elossa 3,6% vähemmän kuin miehiä.
Riippuu siitä, että mikä mielletään "hurjan suureksi osuudeksi", sillä eihän tuo ole vielä mitään teollista hyvinvointivaltiota edeltäneen aikakauden imeväis- ja lapsikuolleisuuslukuihin verrattuna. Perehdypä vaikka jonkin nykyisen kehitysmaan vastaaviin lukuihin, esimerkiksi Afganistanissa vuonna 2005 136 ensimmäisen elinvuoden aikana kuollutta 1000 elävänä syntynyttä lasta kohti (13,6 %). Vielä vuonna 1950 imeväiskuolleisuusluku Afganistanissa oli huikeat 27,5 %. Eikä ole mitään syytä olettaa, että Suomessa entisaikana lapsi- ja imeväiskuolleisuusluvut olisivat olleet yhtään sen valoisampia. Kun otetaan huomioon vielä se edellä mainitsemani yleisesti tunnettu seikka, että nimenomaan pojat ovat imeväis- ja lapsikuolleisuudelle tyttöjä alttiimpia, on aikuisten naisten lapsivuodekuolleisuus korkeintaan antanut pientä tasoitusta lapsuudesta saakka vallinneeseen epäsuhtaan sukupuolten välillä. Tyttöjä ja poikia ei Suomessakaan ole koskaan syntynyt fifty-fifty, vaan pojat ovat aina olleet lievästi enemmistönä. Tämä on luultavasti luonnon oma tapa vastata poikien suurempaan pienokaiskuolleisuuteen.
Myös parhaassa työiässä olevien ihmisten menehtyminen infektiotauteihin aivan sukupuolesta riippumatta oli ennen yleistä, eikä muutaman prosentin lapsivuodekuolleisuus ole siksi aikalaisia niin kovin paljon hätkähdyttänyt.
Tuolla ketjun alkupäässä haettiin selvitystä nykyisin tiedossa olevalle 8-10% erolle sukupuolten välillä. Eikö se ainoa tekijä, joka selittää erosta 30-40%, ole merkittävä selittäjä?
Jos olisit lukenut aikaisemmin kirjoittamani viestit muistaisit, että tuo sama 8-10 % ero päti myös menneinä aikoina kuten Tilastokeskuksen taulukoista ilmenee, mutta ilmeisesti eri syistä. Mistä sait nuo 30-40 %?
Niin, tietenkin jos kritiikkiä/oikaisua annetaan se on aina merkki pelkästään siitä, että oikaisijalla on oltava huono päivä (niin kuin tietenkin joskus onkin eikä oikaisijakaan ole aina oikeassa). Kun en parempiakaan tilastoja lapsivuodekuolleisuudesta menneiltä vuosisadoilta löytänyt, laskin nopeasti Hiskistä erään muutamia satojen suuruisen naisryhmän todennäköisyyden kuolla lapsivuoteeseen.
Lähinnä nyt tarkoitin sitä miten kovin kärkevästi kommentoit imo suoraan minun viestiäni (vaikka sanoitkin, että ei "pelkästään edelliseen viestiin") ja "hatusta vetämistä". Tein omasta mielestäni selväksi, että tarkoitus oli vaan kuvainnollistaa asiaa esimerkin kautta ja eiväthän nuo minun arvioimani luvut olleet edes kauhean väärät verrattuna noihin mitä sinä laskit. Ei kai aina tarvitse kvantitativiisulkeisia harrastaa jos jotain haluaa kommentoida?
Kuitenkin tässä ihan oikeaa tieteellistä tavaraa, ja tutkimusta - tosin Briteistä. En ole lääkäri, joten en tiedä millainen laatujournaali vai mikä on kyseessä, mutta "Cambridge Journal of Medical History" kuulostaa laadukkaalta.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1139579/
Maternal mortality rate:
"The rate at Queen Charlotte's Hospital between 1857 and 1879 was on average 29.6 per 1,000, reaching the spectacular levels of 84.4 per 1,000 in 1859 and 70.3 per 1,000 in 1860 (see table 5).66" (sivu 21)
Eli vielä 1800-lvuun lopullakin oltiin välillä yli 8%.
Joka tapauksessa jos ajatellaan, että sinun lukusi Henna on oikea (eli 3.6% suunnilleen tuon ajan syntyvyyskuolleisuus), niin onhan siinä verrattuna nykyiseen lukuun 0.005% aivan järkyttävä ero äitien kuolleisuudessa. Eli siksi en ihan ymmärrä miksi näet tämän suurena epäkohtana, että tämä mainitaan erona naisten eliniänodotteeseen silloin ja nyt.
Ja vielä: kuten mainitsin, pelkkä välitön kuolleisuus synnytyksissä ei kerro meille tarpeeksi. Välillinen kuolleisuus lukuisten synnytysten ja lapsien aiheuttamasta terveydellisestä rasituksesta ja vanhemmalla iällä (ei ehkäisyä, lapsia "viimeiseen asti") lasten saamisen aiheuttamat lisääntyvät terveysriskit, joihin ei tuolloin ollut juuri mitään kunnollista hoitoa, vaikuttivat omalta osaltaan myös eliniänodotteeseen. Tätä lukua on mahdoton saada selville - johtopäätöksiä voi tehdä kun katsoo eliniänodotetta nyt ja silloin.
Hannu Seppinen
12.12.13, 19:34
katsoin omasta tietokannastani ja minulla 11692 kuolinsyystä, sattumalta sukupuolijakauma on 50% -50%. Naisten kuolinsyynä lapsivuode on 327 naisella eli % kaikista naisista se on 5,6 %. Lapsina 0-15 ikäisinä kuolleita kaikista henkilöistä on 51,5 %. ja yli 60 vuotiaina kuolleita on 15 %. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että synnytysikäisistä naisista kuoli lapsivuoteeseen lähemmäs 15 %. Toisaalta miehiä hukkui yli 7 % kaikista eri kuolinsyistä. Koivistolla varmaan hukkuneita keskivertoa enemmän. Koleraankin kuoli reilusti enemmän miehiä, johtuen Pietarin kaupankäynnistä. Nämä syyt tasoittivat mies / naistasapainoa.
Kuitenkin tässä ihan oikeaa tieteellistä tavaraa, ja tutkimusta - tosin Briteistä. En ole lääkäri, joten en tiedä millainen laatujournaali vai mikä on kyseessä, mutta "Cambridge Journal of Medical History" kuulostaa laadukkaalta.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1139579/
Maternal mortality rate:
"The rate at Queen Charlotte's Hospital between 1857 and 1879 was on average 29.6 per 1,000, reaching the spectacular levels of 84.4 per 1,000 in 1859 and 70.3 per 1,000 in 1860 (see table 5).66" (sivu 21)
Eli vielä 1800-lvuun lopullakin oltiin välillä yli 8%.
Cambridge Journal of Medical Historyn tiedot ovat aitoja, mutta ne kuvaavat tilannetta Kuningatar Charlotten sairaalassa, jota ei voida yleistää kotona synnyttäneisiin. Nimittäin vielä 1800-luvulla hygieniataso yleisissä sairaaloissa oli sillä tasolla, ettei lääketieteen ammattilaisten käsiin kannattanut uskoutua, mikäli mieli pitää elinmahdollisuuksistaan kiinni. Yleisimpiä lapsivuodekuolleisuuden aiheuttajia olivat raskausmyrkytys ja lapsivuodekuume, joista viimeksi mainitun aiheuttavat mikrobit siirtyivät synnyttäjältä toiselle (joko elävältä tai kuolleelta) välillisesti kätilöiden ja lääkäreiden pesemättömien käsien kautta tai välittömästi, kun pieneen tilaan oli ahdattuna paljon potilaita. Tämä oli itävaltaunkarilaisen lääkärin Ignaz Semmelweissin uraauurtava havainto, kun hän teki työtään kotimaansa synnytyssairaaloissa 1800-luvulla.
Arno Forsius on kirjoittanut aiheesta hyvän ja perinpohjaisen artikkelin nimeltä "Synnytysten historiaa": http://www.saunalahti.fi/arnoldus/synnhist.html
Niille, jotka eivät koko artikkelia jaksa lukea läpi listattakoon muutamia kirkonkirjojen pohjalta laskettuja tietoja:
- Elävänä syntyneiden lasten määrä eli syntyvyys oli vuodessa väestön lukumäärän suhteen oli noin 4 % eli noin 40 o/oo (nykyään noin 1,1–1,2 % eli 11–12 o/oo).
- Sukukypsässä iässä (15–49 vuotta) olleista naisista synnytti vuodessa noin joka 6., 25–34 -vuotiaista noin joka 4.
- Keskenmenoja (spontaaneja, ei-rikollisia) oli karkean arvion mukaan noin 3 %:lla raskaana olleista. (Nykyisen käsityksen mukaan osuus on ollut ainakin 15 % todetuista raskauksista.)
- Raskauden kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana naisista kuoli noin 3%, syinä kohdunulkoinen raskaus, tulehduksellinen keskenmeno tai rikollinen raskaudenkeskeytys.
- Synnytykseen ja lapsivuoteeseen kuoli synnyttävistä naisista noin 1,5 %, tärkeimpinä syinä raskausmyrkytys, pitkittynyt synnytys, verenvuoto ja tulehdukset. Synnytyslaitoksissa synnyttäjien kuolleisuus oli 1800-luvulla lapsivuodekuumeen vuoksi ajoittain paljon suurempi, usein 10 % ja joskus jopa 30 %. (Kuningatar Charlotten sairaala ei siis ollut edes sieltä pahimmasta päästä, vaan kyseessä oli tasokas eliittisairaala.)
- Elävänä syntyneistä lapsista kuoli ensimmäisen elinvuoden aikana noin 20–30 %, mutta määrä vaihteli paljon yleisistä elämänoloista, ravintotilanteesta ja epidemioista riippuen. Äidit surmasivat joitakin vastasyntyneitä vuosittain.
- Kuolleena syntyneiden lasten osuus oli noin 3,5 % elävänä syntyneiden määrästä.
- Elävänä syntyneistä lapsista kuoli ensimmäisen elinvuoden aikana noin 20–30 %, mutta määrä vaihteli paljon yleisistä elämänoloista, ravintotilanteesta ja epidemioista riippuen. Äidit surmasivat joitakin vastasyntyneitä vuosittain.
Myöhemmin artikkelissa todetaan äitien lapsivuodekuolleisuuden olleen 1700-luvun lopulla 1 % eli 100 kuolemaa 10 000 synnytystapahtumaa kohden ja kuolleina syntyneiden lasten osuuden olleen 35 lasta 1000 elävänä syntynyttä kohden. Keskenmenoista ei ole tältä ajalta mitään tilastoja.
1800-luvun lopulle tultaessa synnyttävien äitien kuolleisuus laski 0,5 % (50 kuolintapausta 10 000 synnytystä kohti). Jos oletetaan kuolleisuuden laskun pysyneen koko 1800-luvun ajan suht tasaisena, vuoden 1850 paikkeilla äitien synnytyskuolleisuus olisi ollut 0,75 %. Vuonna 1945 äitien synnytyskuolleisuus oli 0,45 % (45 kuolemantapausta 10 000 synnyttäjää kohti).
Jouni Kaleva
12.12.13, 22:20
Kun lasketaan, että mikä on koko naispuolisen väestön todennäköisyys kuolla tuohon syyhyn, on otettava lukuun myös ne naiset, jotka eivät ole synnyttäneet. So simply as that. Sen sijaan riski kuolla lapsivuoteeseen yhdessä synnytyksessä lasketaan äitien synnytyskuolemien määränä sataa tuhatta synnytystä kohti.
Niinhän se, kun nyt vähän kertailen hataria demgrafian peruskäsitteitäni.
Äitiyskuolleisuus lasketaan väestössä elävänä syntyneitä lapsia kohti. Siis ei riitä, että lasketaan naisten äitiyskuolleisuus suhteessa kokonaiskuolleisuuteen, vaan täytyy tietää myös vertailujaksona syntyneiden määrä. Suomessa tämä oli 1800-luvun jälkipuoliskolla luokkaa 1.000/100.000 ja nyky-Suomessa siis tuo 5/100.000.
http://www.soat.fi/index_files/luennot/Aitikuolleisuus.pdf
Jos olisit lukenut aikaisemmin kirjoittamani viestit muistaisit, että tuo sama 8-10 % ero päti myös menneinä aikoina kuten Tilastokeskuksen taulukoista ilmenee, mutta ilmeisesti eri syistä. Mistä sait nuo 30-40 %?
Tämä keskusteluketju lähti siitä havainnosta, että 1750-1900 ei näyttänyt olevan sukupuolieroa elinajan odotteessa. Miksi on tullut 8-10 vuoden ero naisten hyväksi teollisena aikana? Yksi osavastaus on selvästi se, että aiemmin nuoria naisia tappanut äitiyskuolleisuus on käytännössä poistunut kuolinsyistä. Tuo vähenemä (olettakaamme saamasi 3,6% on lähellä oikeaa) on noin 30-40% mainitusta selitettävästä 8-10% erosta.
Jouni Kaleva
12.12.13, 22:23
Tämä keskusteluketju lähti siitä havainnosta, että 1750-1900 ei näyttänyt olevan sukupuolieroa elinajan odotteessa.
Korjaan 1700-1850.
Ja vielä: kuten mainitsin, pelkkä välitön kuolleisuus synnytyksissä ei kerro meille tarpeeksi. Välillinen kuolleisuus lukuisten synnytysten ja lapsien aiheuttamasta terveydellisestä rasituksesta ja vanhemmalla iällä (ei ehkäisyä, lapsia "viimeiseen asti") lasten saamisen aiheuttamat lisääntyvät terveysriskit, joihin ei tuolloin ollut juuri mitään kunnollista hoitoa, vaikuttivat omalta osaltaan myös eliniänodotteeseen. Tätä lukua on mahdoton saada selville - johtopäätöksiä voi tehdä kun katsoo eliniänodotetta nyt ja silloin.
Olet osittain oikeassa. Toistuvat raskaudet ja synnytykset altistavat naisen elimistön gynekologisille laskeumille, peräpukamille valtimoiden laskeutumisen myötä ja tyrille, mikä johtuu vatsan peitteiden venymisestä ja repeilystä. Lisäksi myöhemmin syntyneiden lasten syntymäpaino on suurempi ensimmäisiin verrattuna, mikä saattaa altistaa repeytymille synnytyksessä. Toistuvilla raskauksilla ja synnytyksillä on kuitenkin myös äidin terveydelle myönteisiä vaikutuksia, kuten endometrioosin ja kohdun, munasarjojen ja rintojen syöpäriskin pieneneminen.
Cambridge Journal of Medical Historyn tiedot ovat aitoja, mutta ne kuvaavat tilannetta Kuningatar Charlotten sairaalassa, jota ei voida yleistää kotona synnyttäneisiin.
Tuossa artikkelissa on paljon muutakin, siteerasin vain nyt yhden kohdan nopeasti.
Ja noinhan sielläkin sanotaan:
"In general, it is fair to say that, before about 1880, it was much safer to be delivered at home than in a lying-in hospital."
Joka tapauksessa, en ole nyt lainkaan varma mistä tässä väännetään.
Synnytyksissä kuolleita (ja siitä johtuen kuolleita) äitejä oli paljon enemmän ennen kuin on nyt. Olet samaa mieltä, eikö niin?
Näin ollen tämä syy vaikuttaa selkeästi naisten eliniän odotteeseen. Se on ainoa mitä olen täällä sanonut, enkä ole varma mikä sinun pointtisi on?
Tässä vielä yksi graafi tuolta tutkimuksesta. Toki lääketiedekin kehittyi muiden sairausten hoidossa, ja läheskään kaikkea ei voi laittaa synnytysten piikkiin, mutta kai tämäkin nyt jotain jo kertoo kun puhutaan 15-44 vuotiaiden naisten kuolemasta (ikä ei ole syy missään mielessä kuolemaan):
http://i40.tinypic.com/2r6gmc3.png
Tämä keskusteluketju lähti siitä havainnosta, että 1750-1900 ei näyttänyt olevan sukupuolieroa elinajan odotteessa. Miksi on tullut 8-10 vuoden ero naisten hyväksi teollisena aikana? Yksi osavastaus on selvästi se, että aiemmin nuoria naisia tappanut äitiyskuolleisuus on käytännössä poistunut kuolinsyistä. Tuo vähenemä (olettakaamme saamasi 3,6% on lähellä oikeaa) on noin 30-40% mainitusta selitettävästä 8-10% erosta.
Kunpa olisit lukenut aiemmin kirjoitetun, niin ei tarvitsisi kaikkea kerrata uudestaan: myös vuosina 1700-1850 on Suomessa ollut selkeä ero elinajanodotteessa sukupuolten välillä naisten hyväksi, minkä näkee Tilastokeskuksen taulukosta "Vastasyntyneiden elinajanodote 1751-2005", joka on vapaasti netissä luettavissa. Laittaisin siihen tästä suoran linkin, mikäli tiedosto ei olisi Excel-taulukkomuodossa. Oleellinen ero tämän taulukon ja Antin käyrien välillä on se, että nimensä mukaisesti Tilastokeskuksen taulukko kuvaa elinajanodotteen sukupuolten välillä syntymän hetkellä ja Antin käyrät vain yli 20-vuotiailla.
Laitetaan nyt tähän Tilastokeskuksen tiedot eri vuosikymmenillä syntyneiden elinajanodotteista miesten ja naisten välillä:
1750-luku: miehet 36,1 vuotta; naiset 38,4 vuotta
1760-luku: miehet 33,9 vuotta; naiset 35,8 vuotta
1770-luku: miehet 38,3 vuotta; naiset 40,4 vuotta
1780-luku: miehet 32,4 vuotta; naiset 35,2 vuotta
1790-luku: miehet 35,6 vuotta; naiset 38,5 vuotta
1800-luku: miehet 30,4 vuotta; naiset 33,2 vuotta
1810-luku: miehet 34,5 vuotta; naiset 37,7 vuotta
1820-luku: miehet 36,6 vuotta; naiset 40,2 vuotta
1830-luku: miehet 33,0 vuotta; naiset 36,3 vuotta
1840-luku: miehet 38,5 vuotta; naiset 42,5 vuotta
1850-luku: miehet 33,4 vuotta; naiset 36,8 vuotta
1860-luku: miehet 30,7 vuotta; naiset 33,5 vuotta
1870-luku: miehet 40,3 vuotta; naiset 42,9 vuotta
1880-luku: miehet 41,3 vuotta; naiset 44,1 vuotta
1890-luku: miehet 42,8 vuotta; naiset 45,7 vuotta
1900-luku: miehet 45,3 vuotta; naiset 48,2 vuotta
1910-luku: miehet 43,1 vuotta; naiset 49,2 vuotta
1920-luku: miehet 50,2 vuotta; naiset 55,1 vuotta
1930-luku: miehet 53,4 vuotta; naiset 59,0 vuotta
1940-luvun alkupuolisko: miehet 54,1 vuotta; naiset 60,9 vuotta
1940-luvun loppupuolisko: miehet 58,4 vuotta; naiset 65,8 vuotta
1950-luvun alkupuolisko: miehet 63,4 vuotta; naiset 69,9 vuotta
1950-luvun loppupuolisko: miehet 64,9 vuotta; naiset 71,6 vuotta
1960-luvun alkupuolisko: miehet 65,4 vuotta; naiset 72,6 vuotta
1960-luvun loppupuolisko: miehet 65,9 vuotta; naiset 73,7 vuotta
1975: miehet 67,4 vuotta; naiset 75,9 vuotta
1980: miehet 69,2 vuotta; naiset 77,8 vuotta
1985: miehet 70,1 vuotta; naiset 78,5 vuotta
1990: miehet 70,9 vuotta; naiset 78,9 vuotta
1995: miehet 73,0 vuotta; naiset 80,2 vuotta
2000: miehet 74,1 vuotta; naiset 81,0 vuotta
2005: miehet 75,5 vuotta; naiset 82,3 vuotta
Vertailun vuoksi:
2010: miehet 76,7 vuotta; naiset 83,2 vuotta
Laskin aluksi, että esim. 1800-luvulla naisten elinajanodote ilman lapsivuodekuolleisuutta olisi kohonnut vain vuodella (en tosin mene väittämään, että tämä olisi mikään absoluuttinen totuus mutta kertoo varmasti jotain summittaista). Lapsivuodekuolleisuuden vaikutusta sukupuolten väliseen elinajanodotteiden eroon ei sitä paitsi lasketa tuolla tavalla (jakamalla johonkin erotuksen selitykseksi uskotun tekijään menehtyneiden määrät kokonaiserotuksen määrällä, jolloin tulokseksi tulisi 30-40 %).
Ainoa selitys sille, että sekä Tilastokeskuksen että Antin tilastot samalta ajalta pitävät yhtä lailla paikkansa olisi se, että Antin tarkastelujoukkonsa ulkopuolelle rajaamassa ikäryhmässä, siis alle 20-vuotiailla, olisi hyvin voimakkaasti poikiin vinoutunut kuolleisuus. Muussa tapauksessa Antin tilastot eivät kuvaa sitä yleistä tilannetta, mikä Suomessa vallitsi joskus 1700-1800-luvuilla (siis muuallakin kuin Jämsässä). Aikuisten naisten lapsivuodekuolleisuutta kiinnostuneempi olisin siis tietämään, että voivatko erot lasten ja nuorten kuolleisuudessa sukupuolten välillä olla niin suuria, että se selittäisi sukupuolten välisten elinajanodotteiden eron, jos yli 20-vuotiaiden keskuudessa tällaista eroa ei olisi.
Laitetaan nyt tähän Tilastokeskuksen tiedot eri vuosikymmenillä syntyneiden elinajanodotteista miesten ja naisten välillä:
1750-luku: miehet 36,1 vuotta; naiset 38,4 vuotta
1760-luku: miehet 33,9 vuotta; naiset 35,8 vuotta
1770-luku: miehet 38,3 vuotta; naiset 40,4 vuotta
1780-luku: miehet 32,4 vuotta; naiset 35,2 vuotta
1790-luku: miehet 35,6 vuotta; naiset 38,5 vuotta
1800-luku: miehet 30,4 vuotta; naiset 33,2 vuotta
1810-luku: miehet 34,5 vuotta; naiset 37,7 vuotta
1820-luku: miehet 36,6 vuotta; naiset 40,2 vuotta
1830-luku: miehet 33,0 vuotta; naiset 36,3 vuotta
1840-luku: miehet 38,5 vuotta; naiset 42,5 vuotta
1850-luku: miehet 33,4 vuotta; naiset 36,8 vuotta
1860-luku: miehet 30,7 vuotta; naiset 33,5 vuotta
1870-luku: miehet 40,3 vuotta; naiset 42,9 vuotta
1880-luku: miehet 41,3 vuotta; naiset 44,1 vuotta
1890-luku: miehet 42,8 vuotta; naiset 45,7 vuotta
1900-luku: miehet 45,3 vuotta; naiset 48,2 vuotta
1910-luku: miehet 43,1 vuotta; naiset 49,2 vuotta
1920-luku: miehet 50,2 vuotta; naiset 55,1 vuotta
1930-luku: miehet 53,4 vuotta; naiset 59,0 vuotta
1940-luvun alkupuolisko: miehet 54,1 vuotta; naiset 60,9 vuotta
1940-luvun loppupuolisko: miehet 58,4 vuotta; naiset 65,8 vuotta
1950-luvun alkupuolisko: miehet 63,4 vuotta; naiset 69,9 vuotta
1950-luvun loppupuolisko: miehet 64,9 vuotta; naiset 71,6 vuotta
1960-luvun alkupuolisko: miehet 65,4 vuotta; naiset 72,6 vuotta
1960-luvun loppupuolisko: miehet 65,9 vuotta; naiset 73,7 vuotta
1975: miehet 67,4 vuotta; naiset 75,9 vuotta
1980: miehet 69,2 vuotta; naiset 77,8 vuotta
1985: miehet 70,1 vuotta; naiset 78,5 vuotta
1990: miehet 70,9 vuotta; naiset 78,9 vuotta
1995: miehet 73,0 vuotta; naiset 80,2 vuotta
2000: miehet 74,1 vuotta; naiset 81,0 vuotta
2005: miehet 75,5 vuotta; naiset 82,3 vuotta
Vertailun vuoksi:
2010: miehet 76,7 vuotta; naiset 83,2 vuotta
Laskin aluksi, että esim. 1800-luvulla naisten elinajanodote ilman lapsivuodekuolleisuutta olisi kohonnut vain vuodella (en tosin mene väittämään, että tämä olisi mikään absoluuttinen totuus mutta kertoo varmasti jotain summittaista). Lapsivuodekuolleisuuden vaikutusta sukupuolten väliseen elinajanodotteiden eroon ei sitä paitsi lasketa tuolla tavalla (jakamalla johonkin erotuksen selitykseksi uskotun tekijään menehtyneiden määrät kokonaiserotuksen määrällä, jolloin tulokseksi tulisi 30-40 %).
Ainoa selitys sille, että sekä Tilastokeskuksen että Antin tilastot samalta ajalta pitävät yhtä lailla paikkansa olisi se, että Antin tarkastelujoukkonsa ulkopuolelle rajaamassa ikäryhmässä, siis alle 20-vuotiailla, olisi hyvin voimakkaasti poikiin vinoutunut kuolleisuus. Muussa tapauksessa Antin tilastot eivät kuvaa sitä yleistä tilannetta, mikä Suomessa vallitsi joskus 1700-1800-luvuilla (siis muuallakin kuin Jämsässä). Aikuisten naisten lapsivuodekuolleisuutta kiinnostuneempi olisin siis tietämään, että voivatko erot lasten ja nuorten kuolleisuudessa sukupuolten välillä olla niin suuria, että se selittäisi sukupuolten välisten elinajanodotteiden eron, jos yli 20-vuotiaiden keskuudessa tällaista eroa ei olisi.
Uskon, että ei ole vain yhtä ja ainoata oikeata tapaa esittää näitä elinaikatietoja ja odotusarvoja. Itse asiassa saattaa olla niin, että kokonaiskuva tulee paremmin ymmärretyksi, kun niitä tarkastelee ja laskee eri tavoin.
Kuolinikien keskiarvo ei ole läheskään paras tapa kuvaamaan sitä, miten pitkään ihmiset ovat voineet elää. Varsinkin suuren lapsikuolleisuuden aikana keskiarvo vääristää kuvaa ja antaa sen vaikutelman, että ihmiset olivat ikäloppuja jo 40-vuotiaina vielä 1800-luvullakin. Se ei ole oikea kuva.
Paremman kuvan asioista saisi, kun ikätilastoja esitettäisiin samaan tapaan kuin palkkojen jakautumaa. Ilmoitettaisiin niitä ikärajoja, joiden ylitse odotetaan syntyneistä ja syntyvistä elävän esimerkiksi 5 %, 10 %, 25 %, 50 %, 75 %, 90 %, 95 % tai mitkä rajat nyt milloinkin haluttaisiin esittää.
Käsitteenä minua ihmetyttää, että esitetään 1700-luvulla syntyneiden elinajanodotteita, kun tulokset ovat ilmeisesti toteutuneitten elinikien keskiarvoja siitä osasta ihmisiä, joista elinikä on ollut tiedossa.
Ymmärtäisin, että eliniän odote tarkoittaa vain elossaolevien ja vielä syntymättömien elossaoloajan ennustetta. Kuolleitten kohdalla ei mielestäni voi olla odotetta, on vain toteutuma.
- KariKK
Antti Järvenpää
13.12.13, 14:47
Ihan mukava, että tämä aihe nousi uudestaan esille.
Oma ajatukseni tuon Jämsän osalta on jotakuinkin sellainen, että jos työympäristö ja työ on jotakuinkin sama sukupuolten kesken, niin ilmeisesti kuolleisuuden pitäisi mennä jotakuinkin samoin. Näin on maatalousyhteisössä. Jos sitten mennään vaikkapa kaupunkeihin, niin tilanne lienee eri, puhumattakaan sotilaista, merimiehistä jne.
Laitan tähän vielä kuvan koko Jämsä aineistosta, jossa on myös nuo alle 20-vuotiaat ja vertailuksi 2000-luvulla kuolleet. Tämä antaa hyvän käsityksen siitä, miten merkittävä tekijä oli toisaalta lapsikuolleisuus ja toisaalta lapsuusiän infektiot. Noin 50 % elämäntaival päättyi ennen nykyistä kouluikää.
Toinen juttu on sitten nuo elinikä odotteet. Kun katsoo Suomen tilastotoimen historiaa, niin käytännössä se on alkanut 1800-luvun lopulla. Nuo 1700-luvulta olevan elinikäodotteet on joku tilastonikkari taikonut taskustaan jollakin oletuksella, joka ei varmaankaan perustu väestönlaskentaan vaan on pikemminkin sivistynyt arvaus. Matemaattiset tilastolliset edellytykset on syntyneet vasta paljon myöhemmin - mielestäni ehkä joskus 1900 alun paikkeilla, jolloin tilastolliset vuosikirjat olivat jo jonkinmoisia ja niiden taustalla oli jotakin todellista aineistoa.
Tuon elinaikaodotteen kanssa kannattaa myös olla varovainen. Määritelmän mukaan se lasketaan seuraavasti:
Elinajanodote on vuosien määrä, jonka verran tietyn ikäinen henkilö eläisi kuolleisuuden pysyessä ennallaan. Elinajanodote lasketaan väestön ja kuolleiden ikä- ja sukupuolijakaumatietojen avulla vuosittain.
Kyse ei tavallaan ole nimenmukaisesta odotteesta, vaan siitä, että kaunko eläisi jos eläisi kuten tänä vuonna kuolleet. Tarkoitan tällä sitä, että jos katson syntymävuoteni 0-vuotiaiden elinikäodotetta, niin se on totaalisen pielessä oman ikäluokkani osalta, mutta pitää paikkansa sen vuoden kuolleiden suhteen.
Tarkoitan tällä sitä, että se joka nuo luvut on paperille laittanut ei varmasti ole käynyt läpi todellisia kuolleisuuslukuja, jotka ovat olleet kirkonkirjoissä pitkin pitäjiä. Kirkkoherrat teki niistä tosin yhteenvetona väkitauluja, mutta epäilen, että todellinen kuva on mahdollista muodostaa vasta HISKI:n kaltaisen tietokannan kautta.
Toisaalta voi myös sanoa, että kun lapsikuolleisuus oli määräävä, niin noilla elinikäodotteilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, sillä ne, jotka elivät aikuisiksi saakka, niin niiden elinkaari oli aivan jotain muuta, kuin nuo keskimääräiset elin-ikä odotteet. Juuri tämän vuoksi tiputin Jämsän aineistosta pois kaikki alle 20-vuotiaat.
Sukupuolten välillä on varmasti aina ollut kuolinsyy eroja, mutta oletettavasti ne kompensoivat toisiaan ainakin jossakin määrin. Varsinaiset sairaudet varmaankin jakaantuvat melko tasaisesti, jos olosuhteet ovat tismalleen samat, joskin on niin miesten kuin naistentauteja.
Antti Järvenpää
13.12.13, 15:20
Jatkan vielä hiukan tuosta elinikä odottesta.
Jos otamme tuon 0-vuotiaan elinikäodoteen, niin se on ikä, johon 50 % väestöstä elää. Jos katsoo tuota Jämsän aineistoa, niin elinikäodote on ollut tuon tarkasteluajan perusteella 8 vuotta, mikäli se laskettaisiin kuten nykyisin.
Jo tämä kertoo sen, että nuo ennen 1900-luvun alkua esitetyt elinikäodotteet eivät ole vertailukelpoisia nykyisiin elinikäodotteisiin. Ne on hatusta otettuja arvoja. Jos ottaisimme esimerkiksi rajaksi 20-vuotiaiden elinikäodotteet olisi Jämsän aineistossa 58-59-vuotta, joka on huomattavasti korkeampi kuin tilastokeskuksen luvut.
Mielestäni nuo tilastokeskuksen luvut vaatisivat selityksen, sillä ne eivät ole 0-vuotiaiden elinikäodotteita eikä myöskään 20-vuotiaiden elinikäodotteita vaan jokin siltä väliltä tai ehkä vain sivistyneitä arvauksia.
Jouni Kaleva
13.12.13, 18:23
Kunpa olisit lukenut aiemmin kirjoitetun, niin ei tarvitsisi kaikkea kerrata uudestaan: myös vuosina 1700-1850 on Suomessa ollut selkeä ero elinajanodotteessa sukupuolten välillä naisten hyväksi, minkä näkee Tilastokeskuksen taulukosta "Vastasyntyneiden elinajanodote 1751-2005", joka on vapaasti netissä luettavissa. Laittaisin siihen tästä suoran linkin, mikäli tiedosto ei olisi Excel-taulukkomuodossa. Oleellinen ero tämän taulukon ja Antin käyrien välillä on se, että nimensä mukaisesti Tilastokeskuksen taulukko kuvaa elinajanodotteen sukupuolten välillä syntymän hetkellä ja Antin käyrät vain yli 20-vuotiailla.
Laitetaan nyt tähän Tilastokeskuksen tiedot eri vuosikymmenillä syntyneiden elinajanodotteista miesten ja naisten välillä:
1750-luku: miehet 36,1 vuotta; naiset 38,4 vuotta
1760-luku: miehet 33,9 vuotta; naiset 35,8 vuotta
1770-luku: miehet 38,3 vuotta; naiset 40,4 vuotta
1780-luku: miehet 32,4 vuotta; naiset 35,2 vuotta
1790-luku: miehet 35,6 vuotta; naiset 38,5 vuotta
1800-luku: miehet 30,4 vuotta; naiset 33,2 vuotta
1810-luku: miehet 34,5 vuotta; naiset 37,7 vuotta
1820-luku: miehet 36,6 vuotta; naiset 40,2 vuotta
1830-luku: miehet 33,0 vuotta; naiset 36,3 vuotta
1840-luku: miehet 38,5 vuotta; naiset 42,5 vuotta
1850-luku: miehet 33,4 vuotta; naiset 36,8 vuotta
1860-luku: miehet 30,7 vuotta; naiset 33,5 vuotta
1870-luku: miehet 40,3 vuotta; naiset 42,9 vuotta
1880-luku: miehet 41,3 vuotta; naiset 44,1 vuotta
1890-luku: miehet 42,8 vuotta; naiset 45,7 vuotta
1900-luku: miehet 45,3 vuotta; naiset 48,2 vuotta
1910-luku: miehet 43,1 vuotta; naiset 49,2 vuotta
1920-luku: miehet 50,2 vuotta; naiset 55,1 vuotta
1930-luku: miehet 53,4 vuotta; naiset 59,0 vuotta
1940-luvun alkupuolisko: miehet 54,1 vuotta; naiset 60,9 vuotta
1940-luvun loppupuolisko: miehet 58,4 vuotta; naiset 65,8 vuotta
1950-luvun alkupuolisko: miehet 63,4 vuotta; naiset 69,9 vuotta
1950-luvun loppupuolisko: miehet 64,9 vuotta; naiset 71,6 vuotta
1960-luvun alkupuolisko: miehet 65,4 vuotta; naiset 72,6 vuotta
1960-luvun loppupuolisko: miehet 65,9 vuotta; naiset 73,7 vuotta
1975: miehet 67,4 vuotta; naiset 75,9 vuotta
1980: miehet 69,2 vuotta; naiset 77,8 vuotta
1985: miehet 70,1 vuotta; naiset 78,5 vuotta
1990: miehet 70,9 vuotta; naiset 78,9 vuotta
1995: miehet 73,0 vuotta; naiset 80,2 vuotta
2000: miehet 74,1 vuotta; naiset 81,0 vuotta
2005: miehet 75,5 vuotta; naiset 82,3 vuotta
Vertailun vuoksi:
2010: miehet 76,7 vuotta; naiset 83,2 vuotta
Laskin aluksi, että esim. 1800-luvulla naisten elinajanodote ilman lapsivuodekuolleisuutta olisi kohonnut vain vuodella (en tosin mene väittämään, että tämä olisi mikään absoluuttinen totuus mutta kertoo varmasti jotain summittaista). Lapsivuodekuolleisuuden vaikutusta sukupuolten väliseen elinajanodotteiden eroon ei sitä paitsi lasketa tuolla tavalla (jakamalla johonkin erotuksen selitykseksi uskotun tekijään menehtyneiden määrät kokonaiserotuksen määrällä, jolloin tulokseksi tulisi 30-40 %).
Ainoa selitys sille, että sekä Tilastokeskuksen että Antin tilastot samalta ajalta pitävät yhtä lailla paikkansa olisi se, että Antin tarkastelujoukkonsa ulkopuolelle rajaamassa ikäryhmässä, siis alle 20-vuotiailla, olisi hyvin voimakkaasti poikiin vinoutunut kuolleisuus. Muussa tapauksessa Antin tilastot eivät kuvaa sitä yleistä tilannetta, mikä Suomessa vallitsi joskus 1700-1800-luvuilla (siis muuallakin kuin Jämsässä). Aikuisten naisten lapsivuodekuolleisuutta kiinnostuneempi olisin siis tietämään, että voivatko erot lasten ja nuorten kuolleisuudessa sukupuolten välillä olla niin suuria, että se selittäisi sukupuolten välisten elinajanodotteiden eron, jos yli 20-vuotiaiden keskuudessa tällaista eroa ei olisi.
Hei
Miksi toistuvasti esität, että en olisi lukenut tämän ketjun viestejä? Tapoihini ei kuulu esittää löysiä mielipiteitä, vaan tutustun aineistoon ja pyrin löytämään faktoja ja argumentteja, kenties uusia näkökulmia.
Tässä ketjussa olen kommentoinut Antti Järvenpään primäärihavaintoa: Jämsän aineistossa ei ollut sukupuolieroja elinajanodotteessa (=tarkemmin muotoiltuna kumulatiivisessa kuolleisuudessa). Antin uusin käyrä jossa myös lapset mukana toistaa saman havainnon.
Tuossa tilastokeskuksen aineistossa sukupuolieroa on, myönnetään ;-)). Olennaista on tämä: esiteollisella ajalla sukupuoliero oli 2-3 vuotta ja kasvoi teollisella ajalla tasolle 8-9 vuotta (tai 8-10% elinvuosien erona, jos niin haluaisi saman ilmaista ja riippuen, ottaako miehen vai naisen iän prosenttilaskun vertailuperustaksi). Nyt tuo näkyy vuonna 2010. kaventuneen ad 6,5 vuotta, eli miesten eliniäin odote viimein nousussa.
Mielestäni keskustelun aiheena on se, mitkä tekijät selittävät tuon sukupuolieron haarukan olennaisen levähtämisen ad 8-10 prosenttiin.
Mielestäni tärkein yksittäinen tekijä on äitiyskuolleisuus; tarkemmin sanoen sen poistuminen kuolinsyistä on antanut naisille lisää elinaikaa tuommoiset 2-3 vuotta eli 30-40% selitettävästä erosta.
Tulkitakseni Sinä olet pitänyt äitiyskuolleisuuden osuutta vähäisenä/merkityksettömänä. Itse tuolla aiemmin totesit, että Akaan aineistossasi äitiyskuolleisuus lyhensi naisten elinajan odotetta 1 vuodella (60 -> 59). Itse näkisin, että vaikutus on 2++-vuotta siis 2-3 vuotta, kuten edellä totean), vaikka en nyt tässä esitä perusteitani.
En usko, että meillä on isoja eroja perusmatematiikassa, ero tulee tulkinnasta, mikä muutos on suuri ja mikä pieni.
Jouni Kaleva
13.12.13, 18:34
Jatkan vielä hiukan tuosta elinikä odottesta.
Jos otamme tuon 0-vuotiaan elinikäodoteen, niin se on ikä, johon 50 % väestöstä elää. Jos katsoo tuota Jämsän aineistoa, niin elinikäodote on ollut tuon tarkasteluajan perusteella 8 vuotta, mikäli se laskettaisiin kuten nykyisin.
Jo tämä kertoo sen, että nuo ennen 1900-luvun alkua esitetyt elinikäodotteet eivät ole vertailukelpoisia nykyisiin elinikäodotteisiin. Ne on hatusta otettuja arvoja. Jos ottaisimme esimerkiksi rajaksi 20-vuotiaiden elinikäodotteet olisi Jämsän aineistossa 58-59-vuotta, joka on huomattavasti korkeampi kuin tilastokeskuksen luvut.
Mielestäni nuo tilastokeskuksen luvut vaatisivat selityksen, sillä ne eivät ole 0-vuotiaiden elinikäodotteita eikä myöskään 20-vuotiaiden elinikäodotteita vaan jokin siltä väliltä tai ehkä vain sivistyneitä arvauksia.
Vielä uusiksi Antin tuoma määritelmä:
Elinajanodote on vuosien määrä, jonka verran tietyn ikäinen henkilö eläisi kuolleisuuden pysyessä ennallaan. Elinajanodote lasketaan väestön ja kuolleiden ikä- ja sukupuolijakaumatietojen avulla vuosittain.
Määritelmän mukaan elinajanodote tulee peruutuspeiliin katsomalla: katsotaan miten pitkään tietyn ikäinen henkilö vielä eläisi, jos tätä ikäluokkaa koskeva (tulevien vuosien) kuolleisuuskäyrä pysyisi ennallaan, kuten se oli viimeisten havaintojen mukaan.
Tämä selittää osin sitä, miksi suomalaisen miehen eliniän odote on viime vuosiin junnannut paikallaan, kun naisten odote on kasvanut. Tämän päivän vastasyntyneen eliniän odotetta heijastetaan taaksepäin aina sinne asti, kuinka vuonna 1913 syntyneen ikäkohortin (ja jokaisen sitä nuoremman kohortin) todellinen kuolleisuus on edennyt. Ja tämä edelleen pitää sisällään mm. sotien aikaisen ja jälkeisen miesten ylikuolleisuuden; aina vähenevällä impaktilla.
Jos otamme tuon 0-vuotiaan elinikäodoteen, niin se on ikä, johon 50 % väestöstä elää.
Antti, tässähän tarkoitat eliniän mediaania, puolet syntyneistä elää tuota pitemmälle. Jos halutaan laskea väestön keskimääräinen kuolinikä, niin silloin täytyy tietysti ottaa kohortin jokaisen jäsenen kuoliniän aritmeettinen keskiarvo, eikös niin.
Antti Järvenpää
13.12.13, 21:46
….
Antti, tässähän tarkoitat eliniän mediaania, puolet syntyneistä elää tuota pitemmälle. Jos halutaan laskea väestön keskimääräinen kuolinikä, niin silloin täytyy tietysti ottaa kohortin jokaisen jäsenen kuoliniän aritmeettinen keskiarvo, eikös niin.
Itse asiassa tuo tilastokeskuksen laskema luku ei ole tarkalleen kumpikaan, mutta lähempänä mediaania.
Esim. vuodelta 2010 kuolleiden miesten aritmattinen ka. on jotakuinkin tarkkaan 72-vuotta, mediaani 74-75 vuotta (koska iät vuoden tarkkuudella) ja tilastokeskuksen ilmoittama eliniän odote on 76,7.
Wikipedia kuvaa laskentakaavan seuraavasti:
Elinajanodote tarkoittaa keskimääräistä jäljellä olevaa elinikää kuolleisuuden pysyessä nykyisellään kaikissa ikäryhmissä. Elinajanodote on tietystä populaatiosta tilastollisesti laskettu keskiarvo, ja jos kuolleisuus on korkeaa, tällöin elinajanodote on tilastollisesti pienempi sekä päinvastoin.
Jos laskee vuoden 2010 ikäjakauman ja kuolemanvaaralukujen perusteella wikipedian mainitseman keskiarvon, tullaan elinikäodotteeseen 75-vuotta, joka sekään ei ole sama kuin tilastokeskuksen antama luku.
Olen joskus katsellut noita tilastokeskuksen kuolemavaaralukuja sellaisenaan, niin ne hyppelee oudosti vuodesta toiseen ja ne eivät täsmää todellisten kuolleiden kanssa tarkasteltavan vuoden osalta. Syytä en tiedä, mutta olen ihmetellyt sitä.
Ilmeisesti tuohon tilastokeskuksen ilmoittamaan eliaikaodotteeseen on jokin maaginen kaava tai jokin säätö, jota ei kerrota julkisuuteen tai ainakaan sitä ei missään esitetä. Tämän vuoksi itse katselen kuolleiden mediaania, joka on mielestäni lähinnä totuutta. Toisaalta esim. nykyisten eläkekeskustelujen kannalta on aika oleellista, on tämän (siis tässä vuoden 2010) hetken kuolleiden keskimääräinen kuolinikä 72-vuotta vai 76,7-vuotta.
Kaarlo Mikael
13.12.13, 22:59
Elinvuosien eroon on kaksi tekijäryhmää: perinnölliset tekijät ja ympäristötekijät. Kuten edellä on jo huomautettu synnytyksiin liittyvistä seikoista, sekä perinnölliset että ympäristötekijät ovat mukana kaikissa tapahtumissa, siten että niiden osuutta on usein hankala erotella, eikä se monille edes tule mieleen. Perinnölliset tekijät vaikuttavat voimakkaimmin, mutta eivät täydellisesti, ruumiinrakenteeseen, sitten elintoimintoihin ja mahdollisesti heikoimmin henkisiin kykyihin
Perinnöllisiin tekijöihin kuuluu esim. miesten suurempi taipumus, varsinkin nuorina, ottaa tekemisissään helpommin suuriakin riskejä, josta seuraa kohtalokkaita loukkaantumisia. Sotia on käyty, kun uudet sukupolvet ovat päässeet idioottimaiseen parinkympin ikään. Ihmisen perinnöllinen vika on, että aivot pystyvät järkevään toimintaan vasta neljännesvuosisadan ikäisinä. Miehillä on suurempi taipumus kehitellä tukkeumia suonistoonsa joilta naisia on menopaussiin asti suojannut estrogeeni. Ravintotottumusten muuttaminen yleisesti terveellisempään suuntaan on kutistanut käsittääkseni tästä syntyvää ikäeroa.
Ympäristötekijöihin kuuluvat myös sukupuolten elintapaerot. Edellä jo viitattiin yhteen sellaiseen, naisten herkempään terveydestään huolehtimiseen. Erityisesti 1800-luvun loppupuolelta lähtien alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat yleistyneet huomattavasti, ja erityisesti miehillä. Ne johtivat miesten ennenaikaisiin kuolemiin tappeluiden, muiden onnettomuuksien, maksakirroosin, haimasyövän, keuhkosyövän ja muiden rappeutumissairauksien takia. Valitettavasti näyttää siltä, että naiset ovat ottaneet opikseen ja seuraavat miehiä tällä alalla.
Näitä juttuja löytyy paljon perusteellisemmin esitettynä seuraavasta englanninkielisestä Wikipedia-artikkelista. Siellä esitetään myös tuo kaivattu elinajanodotteen laskukaava. Kuten siinä todetaan, kyse on todennäköisyyslaskennallisesta menetelmästä, jolla johdettu kaava antaa erilaisia tuloksia kuin meikäläisen maatiaisjärjellä johtamat laskelmat.
http://en.wikipedia.org/wiki/Life_expectancy
Ajatuskoe
Miten sitten päästäisiin näkemään onko naisilla ja miehillä sellaisia perinnöllisiä eroja, että ne voisivat johtaa keskimääräiseen eroon eliniässä? On siihen keino. Otetaan satunnaisia tilastollisesti sopivan kokoisia poika- ja tyttövauvojen kohortteja, riittäisikö esim. 1 000 vauvaa kumpiakin per kohortti, ja näitä kohortteja vaikkapa 100. Jokainen kohortti kasvatetaan identtisissä olosuhteissa, koulutetaan identtisiin ammatteihin ja annetaan heidän sitten elää identtisiä elämänvaiheita kuolemaan asti. Eivät saisi lisääntyä. Olisi siis konttoristikohortti, seppäkohortti, kraatarikohortti jne. Tarkoitan, että joka kohortissa kummatkin sukupuolet tekisivät täsmälleen samoja hommia. Ja sitten katsotaan kuinka kauan ihmiset elävät.
Mikko Laaksonen
Pekka Hiltunen
15.12.13, 14:04
Tiedetään, että poikalapsia syntyy maailamalla kaikissa kulttuureissa hieman enemmäm kuin tyttöjä. Aiemmissa kirjoituksissa todettiin, että poikia kuolee ennen aikuisikää tyttäjä enemmän. Tähän voitaisin otaksua syyksi se sama, joka varmaankin on vallinnut jo esihistoriallisina aikoina eli, että testosteroni aiheuttaa käyttäytymistä, joka ilmenee mm. riskinottona. Toisaalta asia ei välttämättä ole näin yksioikoinen, sillä X-kromosomi on kromosomeistamme eräs suurimpia ja se näyttäisi sisältävän paljon sellaisiakin geenejä, jotka ovat sukupuolesta riippumattomia. Kun miehellä on vain yksi X-kromosomi, saattaa yksittäinen mutaatio siinä jo aiheuttaa merkitttävän vähenemisen elimnkelpoisuudessa, kun taas naisella täytyisi tapahtua sama mutaatio molemmissa kromosomeissa kyseisessä geenissä ennen kuin seuraukset olisivat ehkä yhtä kohtalokkaat.
Valitettavasti tilastokeskuksella ei ole tarjota Keskiajan käppyröitä: luulen, että niissä eri ikäisten miesten ja naisten kuolleisuuserot voisivat näyttäytyä Uutta Aikaa paljon hurjempina. Tiettävästi kuitenkin raskauden ja synnytysten aiheuttamat komplikaatiot poistuvat tilastoista maassamme vasta 1800-luvun lopulla ensin säätyläistön parista ja sitten 1900-luvun alkupuoliskolla yleisesti antibioottien käyttööntulon jälkeen. Suomen 1700-luvun aineisto voisi olla aika vertailukelpoinen jonkin Aasian tai Afrikan kehitysmaan kanssa.
Hei
Miksi toistuvasti esität, että en olisi lukenut tämän ketjun viestejä? Tapoihini ei kuulu esittää löysiä mielipiteitä, vaan tutustun aineistoon ja pyrin löytämään faktoja ja argumentteja, kenties uusia näkökulmia.
Käsitykseni lukemattomuudestasi olikin siis väärinkäsitys, joka perustui siihen, että puhuit aiemmin pelkästään siitä ettei sukupuolten välisessä elinajanodotteessa olisi ennen ollut mitään eroa etkä maininnut päinvastaisen johtopäätöksen tehnyttä aineistoa.
Mielestäni tärkein yksittäinen tekijä on äitiyskuolleisuus; tarkemmin sanoen sen poistuminen kuolinsyistä on antanut naisille lisää elinaikaa tuommoiset 2-3 vuotta eli 30-40% selitettävästä erosta.
Tulkitakseni Sinä olet pitänyt äitiyskuolleisuuden osuutta vähäisenä/merkityksettömänä. Itse tuolla aiemmin totesit, että Akaan aineistossasi äitiyskuolleisuus lyhensi naisten elinajan odotetta 1 vuodella (60 -> 59). Itse näkisin, että vaikutus on 2++-vuotta siis 2-3 vuotta, kuten edellä totean), vaikka en nyt tässä esitä perusteitani.
Tämä ei ketjun aihepiirin kokonaisuutta ajatellen ole kovinkaan merkittävää, mutta tuo laskutapa on väärä. Havainnollistetaanpa asiaa esimerkin avulla:
Tehdään sellainen ajatusleikki, että on 200 ihmisen ryhmä (100 miestä ja 100 naista), joista jokaisen tiedettäisiin varmuudella saavuttavan 100 vuoden iän, ellei joutuisi onnettomuuden tai vaikka jonkin rikoksen uhriksi. Lisäksi tässä kuvitteellisessa tilanteessa ryhmän jokainen jäsen olisi syntynyt täsmälleen samana päivänä. Kuitenkin koko porukan 90-vuotissyntymäpäivänä tapahtuisi sellainen onnettomuus, että 90 miestä kuolisi (90 % koko miespopulaatiosta) ja kaikki muut jäisivät henkiin, eläisivät odotetusti 100-vuotiaiksi ja kuolisivat sitten. Sinun laskentaperiaatteesi mukaan tällöin miesten ja naisten välille muodostuisi 90 % ero elinajanodotteessa, jolloin kaikki naiset ja henkiinjääneet miehet eläisivät 900-vuotiaiksi! Todellisuudessa ryhmän miesten keskimääräiseksi elinajanodotteeksi muodostuisi 91 vuotta, kun naisilla se olisi 100 vuotta, jolloin miehillä ja naisilla olisi 9 prosenttiyksikön elinajanodotteiden ero eli 90-vuotiaina kuolleiden miesten prosenttiosuus jaettuna kymmenellä.
Arno Forsiuksen mukaan 1700-luvun lopun Suomessa synnytyksessä naisella oli keskimäärin 1 % riski kuolla, kun suljetaan pois täällä harvinaiset laitossynnytykset, joissa lapsivuodekuolleisuus - kuten jo tuli todetuksi - oli ihan omaa luokkaansa. Kun sitten pidetään mielessä, että hedelmällisessä iässä olevista, siis 15-49-vuotiaista joka 6. oli raskaana joka vuosi ja 25-34-vuotiaista joka 4. joka vuosi, saadaan hedelmällisyysluvuksi 5-6 lasta per nainen. Kuten jo aikaisemmin sanoin, lapsivuodekuolleisuusriski ei kaikilla synnytyskerroilla tietenkään ollut sama, sillä esim. liian ahtaan lantion omaava todennäköisesti menehtyi jo ensimmäistä kertaa synnyttäessään, mutta joku toinen saattoi synnyttää kymmenenkin lasta ilman suurempia ongelmia. Silti kun lapsivuodekuolleisuuden riskiä ei tarkastella yksittäisen naisen kohdalla vaan koko väestössä, saadaan lapsivuodekuolleeseen kuolleiden naisten prosenttiosuudeksi 5. Tämä on pöyristyttävän suuri nykyiseen tilanteeseen verrattuna, mutta...
Tehdäänpä vielä toinen havainnollistava, raju yksinkertaistus. Jos vaikka lapsivuoteeseen kuolleiden naisten keski-ikä on 35 vuotta, ja muiden naisten ja miesten keskimääräinen elinajanodote 60 vuotta (nyt tarkastellaan pelkästään aikuisia yksilöitä) ja lapsivuoteeseen kuolleiden osuus viisi naista sadasta, tulee naisten keski-iäksi kuolinhetkellä keskimäärin 58,75 vuotta, kun muussa tapauksessa se olisi 60 vuotta. Suuretkaan prosenttiosuudet eivät siis vaikuta jonkin ryhmän keskiarvoon niin paljon, mitä äkkiä luulisi. Tämä on se seikka, jota olen koko ajan yrittänyt ajaa takaa. Naisten ja miesten väliset elinajanodote-erot selittyvät suurimmaksi osaksi siis jollakin muulla.
Laitan tähän vielä kuvan koko Jämsä aineistosta, jossa on myös nuo alle 20-vuotiaat ja vertailuksi 2000-luvulla kuolleet. Tämä antaa hyvän käsityksen siitä, miten merkittävä tekijä oli toisaalta lapsikuolleisuus ja toisaalta lapsuusiän infektiot. Noin 50 % elämäntaival päättyi ennen nykyistä kouluikää.
Toinen juttu on sitten nuo elinikä odotteet. Kun katsoo Suomen tilastotoimen historiaa, niin käytännössä se on alkanut 1800-luvun lopulla. Nuo 1700-luvulta olevan elinikäodotteet on joku tilastonikkari taikonut taskustaan jollakin oletuksella, joka ei varmaankaan perustu väestönlaskentaan vaan on pikemminkin sivistynyt arvaus. Matemaattiset tilastolliset edellytykset on syntyneet vasta paljon myöhemmin - mielestäni ehkä joskus 1900 alun paikkeilla, jolloin tilastolliset vuosikirjat olivat jo jonkinmoisia ja niiden taustalla oli jotakin todellista aineistoa.
Tuon logiikan mukaan myöskään itse piirtämääsi kuvaajaan 1700- ja 1800-luvuilta ei voi luottaa, vaan ennen n. vuotta 1900 kuolleisiin pitäisi ottaa puhtaasti agnostinen asenne eli nostaa kädet pystyyn ja sanoa, ettemme voi tietää tuona aikakautena kuolleiden elinajanodotteista mitään.
Olen nyt käyttänyt muutaman päivän käydäkseni läpi Jämsässä vuosien 1710-1850 aikana haudatut. 1700-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana kuolleiden ikiä ei ole vielä tilastoitu ja koska tuolta ajalta ei useimpien kohdalla ole muutenkaan olemassa luotettavia kastemerkintöjä, heidät kannattaa rajata käsiteltävän aineiston ulkopuolelle. Vuosien 1710-1850 aikana Jämsän kirkonkirjaan kuolleista merkittiin yhteensä 10 188 vainajaa. Alla on näiden vainajien elinikiä kertymäfunktiona:
alle 1-vuotiaana kuolleet: 23,4 %
alle 2-vuotiaana kuolleet: 30,1 %
alle 5-vuotiaana kuolleet: 40,2 %
alle 7-vuotiaana kuolleet: 43,4 %
alle 10-vuotiaana kuolleet: 46,3 %
alle 17-vuotiaana kuolleet: 49,7 %
Jämsän kuolleiden mediaaniksi, joka siis on eri asia kuin aritmeettinen keskiarvo tulee 17 vuotta. Tämä muuten osuu yllättävän lähelle arviota, joka populäärihistoriankirjoissa on esitetty. Siksi minua kiinnostaisi tietää, että millä laskentavalla tai populaation rajauksella sinä oikein olet saanut mediaaniksi 8 vuotta?
Jämsän kuolleiden aritmeettiseksi keskiarvoksi, joka siis on kaikkien vainajien yhteen lasketut elinvuodet jaettuna vainajien lukumäärällä tulee minun rajaamassani aineistossa 28 vuotta ja sinun koordinaatistotasi 26,42 vuotta. Se on siis paljon lähempänä Tilastokeskuksen ilmoittamia arvoja kuin ehdottamaasi 8 vuoden mediaania, jonka sekoitit aritmeettiseen keskiarvoon.
Jämsän koko maata alhaisempi elinajanodote saattaa selittyä sarviruokinnan suosimisella rintaruokinnan sijaan. Sarviruokinnassa, joka oli yleisesti käytössä Etelä-Pohjanmaan ja Peräpohjan alueella imeväisikäistä lasta ruokittiin lehmän tai vuohen maidolla, joka annosteltiin lehmän sarvesta, jonka päähän oli tehty pieni reikä ja jonka päässä oli eräänlainen "tutti", siis jonkin kotieläimen nisä, jota lapsi imi. On yleisesti tiedossa, että lapsikuolleisuus oli paljon korkeampaa sarviruokinnan alueilla versus rintaruokinnan alueilla, sillä ensin mainitussa pieni lapsi, jonka immuniteetti on muutenkin heikko altistuu itsensä ja äitinsä ulkopuolisille mikrobeille.
Lisäksi on otettava huomioon miesten ja naisten välisiä elinajanodotteita tarkasteltaessa, että nälänhädät tappoivat aina enemmän aikuisia miehiä kuin naisia lähinnä kahdesta syystä: 1. pienempikokoisina naisten tarvitsema päivittäinen kaloriannos on vähäisempi kuin miesten vastaava ja 2. naisten elimistö varastoi tehokkaammin rasvaa kuin miesten, joiden elimistössä on suhteessa enemmän vettä.
Elinikiä kuvaavat taulukot kannattaisi tehdä ennemmin piirturina esim. Excel-taulukko-ohjelman avulla kuin käsin, niin mahdolliset virheet tulisi minimoitua. Sitä paitsi sellaisessa taulukossa, johon on sisällytetty mukaan koko väestö 0-vuotiaat lukien käyrän pitäisi aina alkaa origosta, mutta sinä olet käyrässäsi ikään kuin hypännyt 20 % imeväiskuolleisuuden yli ja tällä tavoin nostanut koko populaation kuolleisuuden määrää.
Jouni Kaleva
21.12.13, 19:05
Tämä ei ketjun aihepiirin kokonaisuutta ajatellen ole kovinkaan merkittävää, mutta tuo laskutapa on väärä. Havainnollistetaanpa asiaa esimerkin avulla:
Tehdään sellainen ajatusleikki, että on 200 ihmisen ryhmä (100 miestä ja 100 naista), joista jokaisen tiedettäisiin varmuudella saavuttavan 100 vuoden iän, ellei joutuisi onnettomuuden tai vaikka jonkin rikoksen uhriksi. Lisäksi tässä kuvitteellisessa tilanteessa ryhmän jokainen jäsen olisi syntynyt täsmälleen samana päivänä. Kuitenkin koko porukan 90-vuotissyntymäpäivänä tapahtuisi sellainen onnettomuus, että 90 miestä kuolisi (90 % koko miespopulaatiosta) ja kaikki muut jäisivät henkiin, eläisivät odotetusti 100-vuotiaiksi ja kuolisivat sitten. Sinun laskentaperiaatteesi mukaan tällöin miesten ja naisten välille muodostuisi 90 % ero elinajanodotteessa, jolloin kaikki naiset ja henkiinjääneet miehet eläisivät 900-vuotiaiksi! Todellisuudessa ryhmän miesten keskimääräiseksi elinajanodotteeksi muodostuisi 91 vuotta, kun naisilla se olisi 100 vuotta, jolloin miehillä ja naisilla olisi 9 prosenttiyksikön elinajanodotteiden ero eli 90-vuotiaina kuolleiden miesten prosenttiosuus jaettuna kymmenellä.
Arno Forsiuksen mukaan 1700-luvun lopun Suomessa synnytyksessä naisella oli keskimäärin 1 % riski kuolla, kun suljetaan pois täällä harvinaiset laitossynnytykset, joissa lapsivuodekuolleisuus - kuten jo tuli todetuksi - oli ihan omaa luokkaansa. Kun sitten pidetään mielessä, että hedelmällisessä iässä olevista, siis 15-49-vuotiaista joka 6. oli raskaana joka vuosi ja 25-34-vuotiaista joka 4. joka vuosi, saadaan hedelmällisyysluvuksi 5-6 lasta per nainen. Kuten jo aikaisemmin sanoin, lapsivuodekuolleisuusriski ei kaikilla synnytyskerroilla tietenkään ollut sama, sillä esim. liian ahtaan lantion omaava todennäköisesti menehtyi jo ensimmäistä kertaa synnyttäessään, mutta joku toinen saattoi synnyttää kymmenenkin lasta ilman suurempia ongelmia. Silti kun lapsivuodekuolleisuuden riskiä ei tarkastella yksittäisen naisen kohdalla vaan koko väestössä, saadaan lapsivuodekuolleeseen kuolleiden naisten prosenttiosuudeksi 5. Tämä on pöyristyttävän suuri nykyiseen tilanteeseen verrattuna, mutta...
Tehdäänpä vielä toinen havainnollistava, raju yksinkertaistus. Jos vaikka lapsivuoteeseen kuolleiden naisten keski-ikä on 35 vuotta, ja muiden naisten ja miesten keskimääräinen elinajanodote 60 vuotta (nyt tarkastellaan pelkästään aikuisia yksilöitä) ja lapsivuoteeseen kuolleiden osuus viisi naista sadasta, tulee naisten keski-iäksi kuolinhetkellä keskimäärin 58,75 vuotta, kun muussa tapauksessa se olisi 60 vuotta. Suuretkaan prosenttiosuudet eivät siis vaikuta jonkin ryhmän keskiarvoon niin paljon, mitä äkkiä luulisi. Tämä on se seikka, jota olen koko ajan yrittänyt ajaa takaa. Naisten ja miesten väliset elinajanodote-erot selittyvät suurimmaksi osaksi siis jollakin muulla.
Me nyt varmasti kirjoitamme (laskemme) toistemme ohi. Tuossa eka esimerkissäsi johtopäätökseni on tarkkaan sama kuin Sinulla. En ymmärrä, mistä sait tuon kuvittelemasi "minun laskentaperiaatteeni" joka olisi johtanut noihin esittämiisi mielikuvituksen sfääreihin nouseviin lukuihin.
Toka esimerkkisi myönnän myös hyvin oikeansuuntaiseksi, siinä tuli sukupuolten elinikien ero 1,25 vuotta äitiyskuolleisuuden perusteella.
Voisin huvikseni vähän venytellä esimerkkisi lukuja: aivan oikein esität, että äitiyskuolleisuuden riski ei ole vakio, vaan riippuu synnytyksen järjestysluvusta. Itse asiassa tämä käyrä on U-mallinen, riski on korkein ensisynnyttäjällä, mutta myös huomattava synnytysten (ja synnytysiän) kasvaessa. Laitetaanpa tähän keskimääräiseksi äitiyskuoleman keski-iäksi 25 vuotta, jota pidän oikeampana 1700-1800-lukua ajatellen kuin esittämääsi 35 vuotta. Ja laitetaanpa muiden naisten keskimääräiseksi eliniäksi 65 vuotta. Pelkästään näillä manipulaatioilla äitiyskuolleisuuden aiheuttama elinajan odotteen alenemaksi tulee 2,0 vuotta (65 -> 63).
Itse tähän ketjuun tuomissasi luvuissa osoitetaan, että sukupuolten välinen ero oli hyvinkin vakaasti 2-3 vuotta 1700-1800-luvuilla. Vuonna 1900 ero oli 2,9 vuotta. Ero suorastaan räjähti 10 vuodesssa, vuonna 1910 ero oli jo 6,1 vuotta. Ero kasvoi koko teollisen ajan ja korkeimmillaan se oli 8,5 vuotta vuonna 1975.
Samaan aikaan tapahtui merkittävä äitiyskuolleisuuden lasku 5% tasolta käytännössä nollaan. Kuten molemmat toteamme, tämä yksi muuttuja selittää 1,25 -2,0 vuotta tuosta max. 8,5 vuoden erosta. Toisin sanoen yksi muuttuja selittää kuudesosan-neljäsosa selitettävästä erosta. Eikö tuo ole merkittävää jos mikä? Samaan aikaan ilman muuta monet muutkin tekijät johtivat siihen, että naiset voittivat lähes koko 1900-luvun ajan terveyshyötyä ja elinajan odotteen hyötyä miehiin verraten.
Toka esimerkkisi myönnän myös hyvin oikeansuuntaiseksi, siinä tuli sukupuolten elinikien ero 1,25 vuotta äitiyskuolleisuuden perusteella.
Voisin huvikseni vähän venytellä esimerkkisi lukuja: aivan oikein esität, että äitiyskuolleisuuden riski ei ole vakio, vaan riippuu synnytyksen järjestysluvusta. Itse asiassa tämä käyrä on U-mallinen, riski on korkein ensisynnyttäjällä, mutta myös huomattava synnytysten (ja synnytysiän) kasvaessa. Laitetaanpa tähän keskimääräiseksi äitiyskuoleman keski-iäksi 25 vuotta, jota pidän oikeampana 1700-1800-lukua ajatellen kuin esittämääsi 35 vuotta. Ja laitetaanpa muiden naisten keskimääräiseksi eliniäksi 65 vuotta. Pelkästään näillä manipulaatioilla äitiyskuolleisuuden aiheuttama elinajan odotteen alenemaksi tulee 2,0 vuotta (65 -> 63).
Toisessa esimerkissäni oleellista ei ollut synnyttäjien keskimääräinen kuolinikä vaan oikean laskutavan havainnollistaminen keskiarvon laskemisen kohdalla. Havainnollistamisen kannalta olisin siksi voinut ihan hyvin käyttää myös keltaisia ja sinisiä palloja ja laittaa keltaisten keski-iäksi 2 vuotta ja sinisten 5 vuotta ja sanoa, että keltaisten pallojen todennäköisyys tuhoutua ennen sinisiä olisi ollut se-ja-se. Siksi en mene väittämään, että lapsivuoteeseen kuolleiden naisten keski-ikä olisi ollut 35 vuotta.
Olet oikeassa synnyttäjien kuolleisuuden U-muotoisen käyrän suhteen, mutta samalla tulee muistaa, että lapsivuoteeseen kuolleiden enemmistö oli silti 20-40-vuotiaita, sillä valtaosa synnyttäjistä on tuon ikäisiä. Samasta syystä myös enemmistö kaksosista syntyy tuon ikäisille naisille, vaikka todennäköisyys kaksosten synnyttämiselle on korkeimmillaan sekä hedelmällisen iän alussa että lopussa. Samoin suurin osa kromosomianomalioisista lapsista syntyy nuorille synnyttäjille, vaikka kromosomianomalioiden (kuten Downin oireyhtymän) riski kasvaa äidin iän myötä. Tämä on pelkästään siitä syystä, että nuoret synnyttäjät ovat hedelmällisempiä kuin vanhat.
Kuten jo edellä sanoin, minua eivät kiinnosta hatusta vedetyt arviot vaan ainoastaan kova data, koska olen kiinnostunut asioiden todellisen laidan selvittämisestä eivätkä hatusta vedetyt arviot vie sitä eteenpäin. Siinä mielessä olen kyllä iloinen "kvantitaativisulkeisten" kannattaja. Olet valinnut tuossa sekä lapsivuoteeseen kuolleiden naisten sekä muiden naisten keskimääräisen elinajanodotteen a priori siten, että lapsivuodekuolleisuus kaventaa naisten elinajanodotetta kahdella vuodella. Kuitenkin ensin pitäisi laskea ihan kirkonkirjoihin perustuen lapsivuoteeseen kuolleiden naisten sekä muiden naisten keski-ikä ja sitten verrata niitä toisiinsa a posteriori.
Antti Järvenpää
22.12.13, 19:21
Tuon logiikan mukaan myöskään itse piirtämääsi kuvaajaan 1700- ja 1800-luvuilta ei voi luottaa, vaan ennen n. vuotta 1900 kuolleisiin pitäisi ottaa puhtaasti agnostinen asenne eli nostaa kädet pystyyn ja sanoa, ettemme voi tietää tuona aikakautena kuolleiden elinajanodotteista mitään.
Olen nyt käyttänyt muutaman päivän käydäkseni läpi Jämsässä vuosien 1710-1850 aikana haudatut. 1700-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana kuolleiden ikiä ei ole vielä tilastoitu ja koska tuolta ajalta ei useimpien kohdalla ole muutenkaan olemassa luotettavia kastemerkintöjä, heidät kannattaa rajata käsiteltävän aineiston ulkopuolelle. Vuosien 1710-1850 aikana Jämsän kirkonkirjaan kuolleista merkittiin yhteensä 10 188 vainajaa. Alla on näiden vainajien elinikiä kertymäfunktiona:
alle 1-vuotiaana kuolleet: 23,4 %
alle 2-vuotiaana kuolleet: 30,1 %
alle 5-vuotiaana kuolleet: 40,2 %
alle 7-vuotiaana kuolleet: 43,4 %
alle 10-vuotiaana kuolleet: 46,3 %
alle 17-vuotiaana kuolleet: 49,7 %
Jämsän kuolleiden mediaaniksi, joka siis on eri asia kuin aritmeettinen keskiarvo tulee 17 vuotta. Tämä muuten osuu yllättävän lähelle arviota, joka populäärihistoriankirjoissa on esitetty. Siksi minua kiinnostaisi tietää, että millä laskentavalla tai populaation rajauksella sinä oikein olet saanut mediaaniksi 8 vuotta?.
En oikein tiedä, mistä lukusi ovat kotoisin. Laitan oheen Jämsän kuolleiden aineiston .rtf-aineistona, jonka voi siirtää exceliin ja laittaan sarakkeisiin text to columns komennolla käyttäen comma eli pilkku erottelua.
Tässä aineistossa on kymmenkunta vuotta sitten Hiskiistä imuroidut Jämsän kuolleet, joihin on lisätty sukupuoli (joskus tuntematon), poistettu ne kirjaukset, joissa ikää ei ole määritelty ja poistettu muistaakseni joitakin kaksinkertaisia tietoja. (aineistossa on varmaankin jotain virheitä sukupuolten suhteen, sillä 10.000 rivin manuaalissa läpikäynnissä tulee aina jokunen virhe). Halutessa voin myös toimittaa excel taulukoin halukkaille sähköpostitse, mutta se on niin iso, ettei sitä voi liittää forumin liitetiedostoksi.
Pdf tiedostossa on Jämsän ainestosta Excelin pivot toiminnolla ristiintaulukoituja kuolleisuustauluja eri ikärajauksilla ja vastaavat kuvat.
Kun nyt kävin aineiston uudestaan läpi, niin huomasin, että excel on aina vaarallinen, jos käyttää vanhoja taulukoita. Uudelleen läpikäydessäni aineiston, tuli esille, että 0-20 lapsissa poikien kuolleisuus on huomattavasti suurempi kuin tytöillä. Tuossa aiemmin laittamani kuva 0-vuotiaista alkaen oli siis virheellinen. En ollut siis riittävän huolellinen vanhan taulukon kanssa.
Tuosta rtf aineistossa jokainen voi tarkastaa laskelmat jos niin haluaa. Olen ryhmitellyt siihen aineiston 5-vuoden luokkiin, joten siitä voi tehdä erilaisia aikarajauksia halutessaan 5-vuoden välein.
Mitä sitten tulee matematiikkaan, niin elinaikaodotekäsite koskee tulevaisuutta. Historian osalta sillä ei ole merkitystä, koska tiedämme todelliset elämänkaaret ja faktiset kuolleisuusluvut.
Olen laskenut tuonne pdf sekä aritmaattiset keskiarvot, että interpoloinut mediaanit vuosien välille, kun iät on vuoden luokissa. Todellisuudessa voidaan ajatella että ikäluokissa olevat ihmiset ovat keskimäärin 0,5 vuotta vanhempia, jolloin lukuihin voi lisätä tuon puolivuotta, mutta en ole lisännyt sitä taulukoihin.
Yleisesti ottaen voidaan tietenkin pohtia, mikä kuvaa ihmisen elämänkaaren pituutta parhaiten. Aritmaatttisessa keskiarvossa käy niin että korkea iät painottavat keskiarvoa ylös päin, jos lapsia kuolee paljon nuorena. Matemaattisesti luku on tietenkin oikein, mutta mediaani kertoo sen, että puolet väestöstä elää mediaanin verran tai kauemmin. Jos kuolinkäyrä on loiva, nämä eivät eroa paljoa toisistaan.
Se, mistä keskustelu lähti käyntiin, oli kaksitahoinen:
A) yli 20 vuotiaiden Jämsän kuolleiden osalta ei ole juurikaan eroa naisten ja miesten kuolleisuuskäyrissä
B) yli 20-vuotiaiden odotettavissa oleva mediaani elinikä ei poikkea kovinkaan paljon nykyisistä kuolinkäyristä
C) Ihmisten elinikäkäyrät pysyivät jotakuinkin vakioina 1700-1800-lukujen ajan
Se, mitä 1900-luku toi, oli lapsikuolleisuuden suuri pieneneminen ja toisaalta kulkutautien aiheuttaman lapsikuolleisuuden valtava pieneneminen ilmeisesti rokotteiden ja penisiliinin avulla. Ehkäpä yleisellä hygieniatasolla on ollut osansa tässä.
Antti Järvenpää
22.12.13, 20:23
Jatkan hiukan vielä aiheesta.
Tilastokeskus käyttää elinikäodotteen laskemiseen kuolemanvaaralukuja, joiden avulla lasketaan, kauanko elinikää olisi odetettavissa, jos kuolemisen todennäköisyys olisi sama kuin tällä hetkellä eri ikäluokissa. Teoreettisesti tämän pitäisi mennä määritelmän mukaan näin.
Kun sitten katsotaan tilastokeskuksen kuolemanvaaralukuja ja todellisia kuolemia 1000 henkilöä kohti esim. vuoden 2012 tilastoista, niin kuolemanvaaran ja todellisen kuolleisuuden välillä ei ole mitään eroa noin 60-vuoteen saakkaa, mutta sen jälkeen tilastokeskuksen kuolemanvaara on optimistisempi kuin todellinen kuolleisuus.Oheisesta grafiikasta näkyy, että optimistisuus alkaa kasvamaan voimakkaasti 80-ikävuoden paikkeilla.
Tämä optimistisuus on se syy, joka johtaa siihen, että lasketut elinikäodotteet ovat korkeampia, kuin mitä todelliset kuolleisuuskäyrät antavat odottaa.
Teorian mukaan tällaista optimistisuutta ei pitäisi olla. En ole katsonut miten se näkyy historian tilastoissa. Ilmeisesti näitä kuolemanvaaralukuja käytetään edelleen väestöennusteisiin, joissa mm. yli satavuotiaiden määrät kasvavat monisatakertaisiksi muutaman vuosikymmenen kuluttua, joka ei tunnu uskottavalta.
Kiitos selvennyksestä. Ylläolevat luvut ovat peräisin Hiskistä, mutta niiden eroavuus sinun lukuihisi johtuu kaiketi siitä, että vertasin tiettynä ikäkautena kuolleiden osuutta kaikkiin kuolleisiin, joka pitää sisällään myös ne henkilöt, joiden kuoliniästä ei ole varmuutta.
Jämsässä miesten elinajanodote syntymän hetkellä on siis ollut 26,2 vuotta ja naisten 30,1 vuotta.
Minua kiinnostaisi vielä tietää, että mistä olet löytänyt ne nykysuomalaisten kuolemanvaaratilastot, joita laskemalla olet päätynyt siihen tulokseen, että yli 60-vuotiaiden elinajanodotteet ovat matalampia mitä yleensä esitetyt arviot antavat ymmärtää. Arviot, joissa yli satavuotiaiden määrän odotetaan moninkertaistuvan seuraavien vuosien kuluessa ovat kuitenkin eri asia kuin kuolemanvaaraluvut. Kuolemanvaaraluvut perustuvat todellisiin vuoden aikana kuolleiden suhteellisiin osuuksiin, kun taas tulevaisuuden arvioissa on kyse puhtaasti ekstrapoloidusta ennusteesta mihin nykyinen kehitys johtaa, mikäli elinajanodotteen nousu noudattaa samanlaista eksponentiaalista kasvua kuin nykyään. Mikään ei tietenkään sano, että näin olisi. Arkijärkikin puhuu jo sen puolesta, että jossain vaiheessa on ihmisen eliniälle pakko tulla jokin biologinen yläraja vastaan, elleivät geneetikot sitten ala jalostaa uutta metusalem-ihmisrotua sitä ennen.
Hiski tuntee 26 286 kuolintapausta, jossa kuolinsyyksi on annettu "barnsbörd", "barnsäng", "lapsivuode" tai "synnytys" ja merkitty myös synnyttäjän kuolinikä. Tämän avulla saadaan jonkinlaista osviittaa synnytykseen kuolleiden keskimääräisestä eliniästä. Alla on lapsivuoteeseen kuolleiden lukumäärät ikävuosittain:
14-vuotiaat: 1
15-vuotiaat: 4
16-vuotiaat: 15
17-vuotiaat: 16
18-vuotiaat: 151
19-vuotiaat: 298
20-vuotiaat: 387
21-vuotiaat: 696
22-vuotiaat: 854
23-vuotiaat: 887
24-vuotiaat: 1073
25-vuotiaat: 1162
26-vuotiaat: 1252
27-vuotiaat: 1114
28-vuotiaat: 1173
29-vuotiaat: 1196
30-vuotiaat: 1461
31-vuotiaat: 1210
32-vuotiaat: 1339
33-vuotiaat: 1126
34-vuotiaat: 1202
35-vuotiaat: 1182
36-vuotiaat: 1188
37-vuotiaat: 1057
38-vuotiaat: 1074
39-vuotiaat: 1022
40-vuotiaat: 1156
41-vuotiaat: 761
42-vuotiaat: 676
43-vuotiaat: 512
44-vuotiaat: 417
45-vuotiaat: 254
46-vuotiaat: 137
47-vuotiaat: 72
48-vuotiaat: 54
49-vuotiaat: 38
50-vuotiaat: 22
51-vuotiaat: 12
52-vuotiaat: 9
53-vuotiaat: 5
54-vuotiaat: 2
55-vuotiaat: 6
56-vuotiaat: 4
57-vuotiaat: 6
58-vuotiaat: 2
59-vuotiaat: 1
Näin synnytykseen kuolleiden keski-iäksi tulee 32,3 vuotta.
Antti Järvenpää
26.12.13, 16:54
…..
Minua kiinnostaisi vielä tietää, että mistä olet löytänyt ne nykysuomalaisten kuolemanvaaratilastot, joita laskemalla olet päätynyt siihen tulokseen, että yli 60-vuotiaiden elinajanodotteet ovat matalampia mitä yleensä esitetyt arviot antavat ymmärtää. Arviot, joissa yli satavuotiaiden määrän odotetaan moninkertaistuvan seuraavien vuosien kuluessa ovat kuitenkin eri asia kuin kuolemanvaaraluvut. Kuolemanvaaraluvut perustuvat todellisiin vuoden aikana kuolleiden suhteellisiin osuuksiin, kun taas tulevaisuuden arvioissa on kyse puhtaasti ekstrapoloidusta ennusteesta mihin nykyinen kehitys johtaa, mikäli elinajanodotteen nousu noudattaa samanlaista eksponentiaalista kasvua kuin nykyään. Mikään ei tietenkään sano, että näin olisi. Arkijärkikin puhuu jo sen puolesta, että jossain vaiheessa on ihmisen eliniälle pakko tulla jokin biologinen yläraja vastaan, elleivät geneetikot sitten ala jalostaa uutta metusalem-ihmisrotua sitä ennen.
……
Kuolemanvaaratilastot löytyy tilastollisesta vuosikirjasta 2013 vuoden 2012 osalta. Vuosikirjat löytyvät osoitteesta http://pxweb2.stat.fi/sahkoiset_julkaisut/julkaisut.asp jossa on samat tiedot kuin painetussa kirjassa.
Todelliset kuolleet vuodelta 2012 ja monelta muultakin vuodelta löytyvät osoitteesta http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/databasetree_fi.asp samoin kuin väestömäärät, jolloin voi laskea todellisen toteutuneen kuolemanvaaraluvun ikäluokittain.
Kuten sanot kuolemanvaaraluvut pitäisi perustua vuoden aikana kuolleiden suhteellisiin osuuksiin, mutta ne eivät ole samoja kuten tuosta aiemmasta grafiikastani näkyy, jossa on verrattu annettuja kuolemanvaaralukuja ja saman vuoden kuolleiden suhteellisia osuuksia. Noin 60-vuotiaisiin asti kuolemanvaaraluvut ovat jotakuinkin samat kuin saman vuoden aikana kuolleiden suhteellset osuudet, mutta sitä vanhempien osalta kuolemanvaaraluvut ovat selkeästi pienempiä kuin saman vuoden aikana kuolleiden suhteellisen osuudet.
Kuolemanvaaralukuja käytetään edelleen elinikäodotteiden laskentaan, jolloin elinikäodotteet kasvavat siihen nähden jos olisi käytetty määritelmän mukaisia saman vuoden aikana kuolleiden suhteellisia osuuksia kuolemanvaaralukuina.
Jos tutkii tilastokeskuksen väestöennusteita aina vuoteen 2060 asti (löytyy jälkimmäisestä linkistä), ne sisältävät voimakkaan eliniän kasvun (2012 ennuste on tosin paljon pienempi kuin 2008 ennuste) ja voimakkaan maahanmuuton. Väestöennusteiden laadinnasta on vaikea sanoa, miten ne tarkkaan ottaen on tehty, sillä kyse on aika vaikeasta laskennasta, joka sisältää maahanmuuttoa ja maastamuuttoa eliniänodotteiden muutosten lisäksi. En väitä tietäväni miten ne on tarkalleen ottaen laskettu tai vedetty hihasta, mutta kaiken järjen mukaan niiden tulisi perustua Suomessa syntyneiden osalta kuolemanvaara lukujen hyväksi käyttöön, joka poistaa väestöä ja syntyvyys tuottaa sitä lisää. Näihin joudutaan sitten lisäämään maahanmuutto ja maastamuutto. Toki niissä voi olla hihastavedettyjäkin lukuja, mutta ilman selkeää logiikkaa, laskenta ajautuu mahdottomaksi tai vähintäänkin epäloogoseksi.
Hyvän indikaation siitä, mitä nämä ennusteet (stat.fi sivustot, jossa on nuo ennusteet) sisältävät, saa yli 100 vuotiaiden määrän oletetusta kehityksestä vuoden 2012 ennusteen mukaan (suluissa vuoden 2008 ennuste).
- 2012 655 (685)
- 2020 959 (1090)
- 2030 1885 (2235)
- 2040 2874 (3538)
- 2050 6557 (8133)
- 2060 8319 (10334)
Kun tähän vielä lisää, että tilastokeskuksen mukaan vuoden 2012 todellinen luku yli 100-vuotiaiden osalta oli 358 yli 100 vuotiasta (ennusteessa liki kaksikertaa enemmän), niiin ennuste vuodelle 2030 tarkoittaisi yli 100 vuotiaiden 5-kertaistumista vuodelle 2050 lähes 20-kertaistumista ja vuodelle 2060 noin 23-kertaistumista.
Näitä samoja ennusteita käytetään nykyisessä eläkekeskustelussa pohjalukuina sen suhteen, mihin pitäisi varautua. Matti Vanhasen ajatukset Rukan lumilla keväällä 2009 perustuvat oletettavssti pitkälti tuohon vuoden 2008 väestöennusteeseen, jota leikattiin oleellisesti vuoden 2012 ennusteessa, joka sekin on vieläyltiö optimistinen (tai näkökulmasta riippuen yltiö pesismistinen), mitä tulee väestön elinikäodotteeseen.
Leo Suomaa
27.12.13, 09:03
Tästä
http://www.etk.fi/fi/gateway/PTARGS_0_2712_459_440_3034_43/http%3B/content.etk.fi%3B7087/publishedcontent/publish/etkfi/fi/julkaisut/tutkimusjulkaisut/erillisjulkaisut/suomen_elakejarjestelman_sopeutuminen_elinian_kasv uun_7.pdf
saa hyvän yleiskäsityksen eläkekeskustelun teemoista.
Eliniän pidentymisestä kiinnostuneiden kannattaa katsoa myös Eino Jutikkalan Kuolemalla on aina syynsä: Maailman väestöhistorian ääriviivoja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14689-7 (mieluiten viimeisin painos). Siinä on aikaperspektiiviä sukututkijankin tarpeisiin.
Tilastokeskuksen käyttämä menetelmä elinajanodotteen laskemiseen ei ole mikään tarkoin varjeltu salaisuus tai "hatusta vedetty arvio", vaan se on selitetty alla olevassa linkissä:
http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_03_05_nieminen.html
Siinä kirjoittaja Mauri Niemisen kirjoitustavan huonoudesta ja sekavuudesta huolimatta tulee selväksi, että elinajanodotteita laskiessa ei kaikkiin ikäluokkiin kuuluvien kumulatiivista ikäsummaa (tai kumulatiivista summaa jäljellä olevista ikävuosista) jaeta tarkasteltavan populaation koko luvulla niin kuin arki-intuitio voisi olettaa, vaan kumulatiiviseen ikäsummaan lisätään seuraavassa ikäjaksossa y olevien henkilöiden keskimääräinen lukumäärä ja jaetaan se ikäjaksossa x elossa olevien henkilöiden lukumäärällä. Tämä asia on uusi minulle itsellenikin, joten en tiedä, että miksi näin oikeastaan tehdään.
Kun tähän vielä lisää, että tilastokeskuksen mukaan vuoden 2012 todellinen luku yli 100-vuotiaiden osalta oli 358 yli 100 vuotiasta (ennusteessa liki kaksikertaa enemmän), niiin ennuste vuodelle 2030 tarkoittaisi yli 100 vuotiaiden 5-kertaistumista vuodelle 2050 lähes 20-kertaistumista ja vuodelle 2060 noin 23-kertaistumista.
Nyt tarkkuutta niiden lukujen kanssa! Tuollahan sanottiin, että elossa olevien yli 100-vuotiaiden määrä oli 709 henkilöä vuoden 2012 lopussa ja 358 on vuoden 2012 aikana kuolleiden yli 100-vuotiaiden määrä.
Eläkekeskustelu ja eläkepolitiikka eivät kuulu tämän ketjun (tai ylipäätään koko forumin) aiheisiin, joten jätetään ne käsittelemättä.
Kun sitten katsotaan tilastokeskuksen kuolemanvaaralukuja ja todellisia kuolemia 1000 henkilöä kohti esim. vuoden 2012 tilastoista, niin kuolemanvaaran ja todellisen kuolleisuuden välillä ei ole mitään eroa noin 60-vuoteen saakkaa, mutta sen jälkeen tilastokeskuksen kuolemanvaara on optimistisempi kuin todellinen kuolleisuus.Oheisesta grafiikasta näkyy, että optimistisuus alkaa kasvamaan voimakkaasti 80-ikävuoden paikkeilla.
Tämä optimistisuus on se syy, joka johtaa siihen, että lasketut elinikäodotteet ovat korkeampia, kuin mitä todelliset kuolleisuuskäyrät antavat odottaa.
Nyt kun sitten kävin vertailemassa annettuja kuolemanvaaralukuja todellisiin kuolinmääriin yli 60-vuotiaiden osalta vuonna 2012, en havainnut niiden välillä minkäänlaista epäsuhtaa. Ainakaan sellaista epäsuhtaa, että kuolemanvaaraluvut olisivat olleet vanhimmissa ikäluokissa huomattavasti pienempiä mitä todelliset kuolinmäärät. No, kai sekin luovuutensa vaatii että löytää epäsuhtaa ja kaaosta sieltäkin, missä sitä ei jo valmiina ole.
Eiköhän tämä keskustelu ollut sitten tässä.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.