Kyläkirjan henkilötiedot

[galileo]

Maalaiskylä syntyy sen taloista ja niissä asuneista henkilöistä. Mielekkyys tehdä kyläkirjaa luovutetulle alueelle jääneen kylän muistoksi ja jälkipolvien mielenkiinnon herättämiseksi/tyydyttämiseksi riippuu pitkälti siitä, miten voi esitellä kyläläiset ennen sotia, vuonna 1939. (Kyse on siis julkaisusta, ei henkilörekisteristä, josta tiedot toki olisivat peräisin).

Käytännesäännöt eivät mielestäni selkeää vastausta anna. Keskustelu-palstoilla näytetään ohitettavan nämä perustietoasiat (päivänselvinä?) ja päädytään vatvomaan arkaluontoisten asioiden julkaisemisen oikeutta.

Kysymys: saako vai eikö saa kertoa kylässä ennen sotia asuneen henkilön nimeä, syntymä- ja kuolinaikaa, puolisoa, lapsia ja vanhempia ? Miten tähän vaikuttavat erilaiset heitellyt vuosirajat: esim. onko henkilö syntynyt yli vai alle 100 vuotta sitten, onko hän kuollut ja jos, niin milloin ?

Saa tietysti kertoa, kun pyytää luvan. Mutta sukuunkin kuuluvia on vaikea jäljittää ja tavoittaa, saati kylällistä. Entä osaako joku kertoa, onko todella olemassa ero sillä, esitetäänkö tiedot sukutaulu- vai proosamuodossa (seuraavaa esimerkkitekstiä pidän proosamuotoisena) ? Esimerkki kuvaa perustarvetta talon asukkaiden kuvaamisesta:

Talo 23:

Rusonen, Matti (1907-1954) ja Lyyli o.s. Latikka (s. 1913)
Lapset: Elli (s. 1935), Elmer (1937-1941), Erkki (1939-2008)

Tila oli Alakylä RN 2:12 Korpisuo, 38 ha. Matti tuli isännäksi isänsä kuoleman jälkeen v. 1932. Hän ehti kuivattaa Alasuosta useita hehtaareja uutta peltoa ennen talvisotaa. Naapuripitäjästä tullut Lyyli -emäntä näytteli nuorisoseuran näyttämöllä.

Sukutaustaa: Matti Rusosen vanhemmat olivat Juho Juhonpoika Rusonen (1870-1932) ja Maria o.s. Lastu (1882-1935). Lyyli Latikan vanhemmat oli vat suutari Vihtori Laurinpoika Latikka (1881-1918) ja Elviira o.s. Mättö (1890-1949).

[Kataja]

Maalaiskylä syntyy sen taloista ja niissä asuneista henkilöistä. Mielekkyys tehdä kyläkirjaa luovutetulle alueelle jääneen kylän muistoksi ja jälkipolvien mielenkiinnon herättämiseksi/tyydyttämiseksi riippuu pitkälti siitä, miten voi esitellä kyläläiset ennen sotia, vuonna 1939. (Kyse on siis julkaisusta, ei henkilörekisteristä, josta tiedot toki olisivat peräisin).

Käytännesäännöt eivät mielestäni selkeää vastausta anna. Keskustelu-palstoilla näytetään ohitettavan nämä perustietoasiat (päivänselvinä?) ja päädytään vatvomaan arkaluontoisten asioiden julkaisemisen oikeutta.

Kysymys: saako vai eikö saa kertoa kylässä ennen sotia asuneen henkilön nimeä, syntymä- ja kuolinaikaa, puolisoa, lapsia ja vanhempia ? Miten tähän vaikuttavat erilaiset heitellyt vuosirajat: esim. onko henkilö syntynyt yli vai alle 100 vuotta sitten, onko hän kuollut ja jos, niin milloin ?

Saa tietysti kertoa, kun pyytää luvan. Mutta sukuunkin kuuluvia on vaikea jäljittää ja tavoittaa, saati kylällistä. Entä osaako joku kertoa, onko todella olemassa ero sillä, esitetäänkö tiedot sukutaulu- vai proosamuodossa (seuraavaa esimerkkitekstiä pidän proosamuotoisena) ? Esimerkki kuvaa perustarvetta talon asukkaiden kuvaamisesta:

Talo 23:

Rusonen, Matti (1907-1954) ja Lyyli o.s. Latikka (s. 1913)
Lapset: Elli (s. 1935), Elmer (1937-1941), Erkki (1939-2008)

Tila oli Alakylä RN 2:12 Korpisuo, 38 ha. Matti tuli isännäksi isänsä kuoleman jälkeen v. 1932. Hän ehti kuivattaa Alasuosta useita hehtaareja uutta peltoa ennen talvisotaa. Naapuripitäjästä tullut Lyyli -emäntä näytteli nuorisoseuran näyttämöllä.

Sukutaustaa: Matti Rusosen vanhemmat olivat Juho Juhonpoika Rusonen (1870-1932) ja Maria o.s. Lastu (1882-1935). Lyyli Latikan vanhemmat oli vat suutari Vihtori Laurinpoika Latikka (1881-1918) ja Elviira o.s. Mättö (1890-1949).

Tuohon en ota kantaa, mutta voin tuoda esiin lukijan näkökulman.
Luin hiljattain muistelmakirjan, jonka eräs kauppiaanpoika oli kirjoittanut lapsuutensa kasvuympäristöstä. Kirja sattui olemaan minunkin kasvuympäristöni, ja olin suunnilleen samanikäinen kuin muistelman kertoja. Kirja oli tavallista kerrontaa ilman pöyristyttäviä skandaaleja. 50-luku oli kehityksen aikaa, monen lähtökohdat olivat vaatimattomat, pyrittiin kohti parempia oloja ja edistysaskeleista osattiin iloita. Kirjan suoma lukunautinto ei ollut kumminkaan kovin kummoinen, koska kaikki nimet oli muutettu, jopa katujen nimet ja muitten kauppojen nimet (kauppoja oli paljon) oli muutettu. Muutokset oli kyllä tehty niin, että oikeita nimiä pystyi keksimään, mutta päänvaivaa se vaati. Olisi ollut antoisampaa lukea, jos nimet olisivat olleet oikein.
Marjatta

[PVuorio]

Hej

Esimerkkisi kyllä muistuttaa mielestäni enemmän matrikkelia kuin proosaa.
"Kylämatrikeli"?

t Pertti Vuorio

[Essimi]

Siis vainko fiktiota saa enää kirjoittaa - pois elämäkerrat, muistelmat ja kaikki oikeasti tapahtunut? Hei, haloooo!!!! Ei voi olla totta, ei voi.

[Juha]

Jälleen kerran yksi tärkeä pointti;


Suomessa on sananvapaus ja julkaisuvapaus ilman ennakkosensuuria.

Voit siis huoletta julkaista mitä vain - faktaa tai fiktiota. Jos kuitenkin julkaisullasi rikot jotain lakia, joudut siitä jälkikäteen leivättömän pöydän ääreen <- jos huono tuuri käy.


Jos itse lähtisin kyläkirjaa tekemään, niin varmistaisin kaikilta nimeltä mainituilta henkilöiltä heidän suostumuksena - aivan kuten sukukirjaankin. Tämän tekisin jo puhtaasti kohteliaisuudesta. Samalla poistaisin sen mahdollisuuden, että joku syyttäisi minua oikeudessa henkilötietolain rikkomisesta jne.


Aina voi miettiä, kuinka oleellisia ne tarkat henkilötiedot ylipäätänsä kyläkirjan tapaisessa julkaisussa ovat. Antavatko ne lukijalle todellista lisäarvoa vai ollaanko sittenkin tekemässä sukukirjaa tietyssä paikassa asuvista ihmisistä.


Juha

[galileo]

Kiitos tähän astisista kommenteista! Muutama kommentti: Juha: olen sananvapaudesta kyllä tietoinen ja sen suuri fani. Kysymykseni liittyykin oikeastaan toteamukseesi "jos julkaisullasi rikot jotain lakia" - eli haluaisin ennalta tietää sellaisissa kuoppia, jotka todella ovat selkeitä, eli esim. noista aikamääreistä henkilön syntymä- ja kuolinajoissa. Jos kirja tulee, siinä on mm. esim. tarinaosuus, jossa varmasti kerrotaan 100 vuotta nuoremmista ihmisten tekemistä asioista ja tapahtumista - eikä mitään tarvetta ole ainakaan tietoisesti loukata ketään. Tuo suosittelemasi varmistaminen kirjassa mainituilta henkilöiltä on vaikeaa - suurin osa heistä on syntynyt 80-99 vuotta sitten eli jo syntyneistä on kuollut, vaikka tietoa heidän kuolinajastaan ei olekaan. Heidän esim. haluaisin kertoa kylässä asuneen - ja siitä sanoisin, että jo puhtaasti kohteliaisuudesta ja kunnioituksesta.

PVuorio: Totta, esimerkkini vaikuttaa matrikkelitekstiltä. Oikeasti aivan näin pelkistettyjä talokuvauksia kirjaan ei tulisi. Vaikka voisi se tällainenkin olla, kirjaan olisi tulossa erikseen tarinaosuus (kuin myös historiaosuus, elinkeino-osuus jne).

Vaikka se ei millään lailla vaikutakaan kysymykseeni, kerron yhden syyn, miksi nyt haluttaisiin kyläkirjassa sotia edeltävän ajan asukkaat kertoa myös heidän vanhempansa. Halutaan a) herättää kiinnostusta oman suvun tutkimiseen ja b) antaa siihen alkutiedot, joilla pääsee sukuun kiinni muuallakin kuin Mikkelin maakunta-arkistossa.

Odotan kovasti vastauksia kysymyksiini.

[Veikko Leskelä]

Käytännesäännöt eivät mielestäni selkeää vastausta anna.
************************************************** **
Kysymys: saako vai eikö saa kertoa kylässä ennen sotia asuneen henkilön nimeä, syntymä- ja kuolinaikaa, puolisoa, lapsia ja vanhempia ? Miten tähän vaikuttavat erilaiset heitellyt vuosirajat: esim. onko henkilö syntynyt yli vai alle 100 vuotta sitten, onko hän kuollut ja jos, niin milloin ?


Käytännesäännöt eivät ottaneet kantaa kyläkirjoihin.

Täytyy yrittää soveltaa sukukirjojen ja henkilömatrikkeleiden analogiaa, ei se sen kummempaa ole.

Tietty elävien hnkilötietojen kanssa kannattaa olla varovainen ja varmistaa sopivalla tavalla tietojen julkistamista. Kyläkirjoissa ei liene normaalisti pakko antaa tarkkoja matrikkelitietoja elävistä, vaan riittanee väljempi ilmaisu.

Hyvä on olla yhteistyössä sekä paikallisten sukuseurojen että sukututkijoiden kanssa. Heiltä saa hyviä vinkkejä ja varmistusta toimintatavoista.

Sukuseurojen sukututkimustyössä olemme kokeneet, että sukuseurojen ja kyläyhdistysten yhteistyö on hedelmällistä. Sitä kannattaa kehittää. Molemmilla tahoilla voi olla annettavaa toisilleen.