Lähteiden merkitseminen

[lankinen]

Seuraava kysymys.

Aloitin kirjoittamaan nimittäin "uudestaan" suvun jäseniä koneelle ja vinkkiä kaipaan lähteiden merkitsemiseen.

Miten Te muut kirjaatte lähteet? Tuntuu vaan että merkkaan ne liian tarkasti.

[kkylakos]

Esimerkki omasta tavastasi olisi auttanut vastaamaan. Itse olen pyrkinyt seuraamaan henkilöt rippikirjoista läpi ja täten merkinnyt rippikirjojen vuosiluvut ja sivunumerot. Mutta viittaukset historiakirjoihin ovat kevyempiä kun niistä tiedot pitäisi päivämäärillä löytää. Kirjoista ja artikkeleista perustiedota ja sivunumerot.

Astetta raskaampaa tapaa edustaa amerikkalainen suositus, jossa pidetään tärkeänä noteerata myös se, että on käytetty mikrofilmiä, digitaalista kuvaa yms. Joissain tapauksissa voi osoittautua oleelliseksi infomaatioksi (jos kopioinneissa tapahtunut virheitä), mutta minusta elämän liian vaikeaksi tekemistä. Mutta digitaalisten kuvien URL:ja tai muiden tunnisteiden muistiinpano voi kyllä auttaa omaa tutkimustyötä.Julkaisuun liittäminen mielestäni turhaa.

[kkylakos]

Itse en ole käyttänyt sukututkimusohjelmia, joten tuli jälkijunassa mieleen, että joissakin voi merkitä lähteet henkilötason sijaan tietoelementtien tarkkuudella. Mistä saatu syntymäaika jne. Voi vaikuttaa turhalta, mutta hyvin pystyn kuvittelemaan monimutkaisempia tapauksia, joissa käytäntö nimenomaan auttaa tutkijaa itseään, kun löytyy lisätietoa tai henkilöön palaa tauon jälkeen.

[lankinen]

Itse teen näin, mietin vaan teenkö liian vaikean kaavan kautta.

Esim.
Kurkijoki, RiKi 1819-1836, sivu 191, kuva 195, Pohjii 11 - SSHY

Kurkijoki, KuHa - Katiha

Kurkijoki, RiKi 1931-1940, kortti 191, Aromäki 2 - Mikkelin MKA

[Tuiju Olsio]

Minä merkitsen kirkonkirjojen lähteet esim. näin:
Rippikirja 1817-1823 Isojoki Vanhakylä Korpi torppa, sivu 26
Isojoki kastetut 1820, sivu 4

En merkitse onko tieto alkuperäisestä kirjasta vaiko mikrokortilta tai rullalta tai SSHY:n tai KA:n digitaaliarkiston digikuvasta. Mielestäni sitä ei tarvita, kun kaikissahan noissa on sama tieto, se on vain kopioitu valokuvaamalla tai skannaamalla alkuperäisestä.

[Hannu Seppinen]

hei
Itse merkitsen Pitäjän ja RK. esim. v. 1471-1751 kylän nimi ja talon nimi ja nro jos jokin niistä tiedossa. tietenkin ripilläkäyntivuodet ja perhesuhteet. vihkimisvuodet ja poistumisvuodt ja naintikylämaininnat ym tiedot. Tutkin kymmenen vuotta Koivistin kyliä ilman riittäviä lähdemerkintöjä, nyt olen käynyt kaikki v. 1741-1799 rippikirjatiedot läpi ja merkinnyt lähteet rekisteriini, aikaa siihen meni n. 1 vuosi lisää, kannattisi lähteet merkitä 1. tutkimuskerralla. pääsisi helpommalla ja myöhäisemmät tutkija selviäisivät vähemmällä työllä

t. hannu seppinen

[lankinen]

Suuret kiitokset vinkeistä!

Onko SSHY:n sivuilla olevat kuvan numerot "varmoja", jos ne merkitsee lähteeksi esim. kuva 40 (kun aina ei kirjan sivun numeroa ole/näy)
Eli muuttuuko kuvan numero mahdollisesti vuosien saatossa?

[TimoT]

Suuret kiitokset vinkeistä!

Onko SSHY:n sivuilla olevat kuvan numerot "varmoja", jos ne merkitsee lähteeksi esim. kuva 40 (kun aina ei kirjan sivun numeroa ole/näy)
Eli muuttuuko kuvan numero mahdollisesti vuosien saatossa?
Digitaaliset lähteethän eivät koskaan ole "lopullisia", niitähän päivitetään kaiken aikaa. Tämän takia niihin viittauksiin olisi syytä liittää myös päivämäärä, jolloin se on katsottu.

[Käppi]

Digitaaliset lähteethän eivät koskaan ole "lopullisia", niitähän päivitetään kaiken aikaa. Tämän takia niihin viittauksiin olisi syytä liittää myös päivämäärä, jolloin se on katsottu.

Aivan, esim. korkeakoulumaailmassa digitaalisiin lähteisiin merkataan viittauspäivämäärä. Tässä tulisi kuitenkin pohtia mikä on lähteen merkitsemisen kannalta järkevää... Esim. vanhentunut digitaalinen lähdemerkintä ei ole juuri minkään arvoinen vaikka sisältäisikin viittauspäivämäärän.

Eikö järkevämpää olisi viitata suoraan kirkonkirjan sivunumeroon ja jos sitä ei ole olemassa, niin silloin esim. kylän ja talon tarkkuudella...?

...ja muutenkin SSHY:n tai Digitaaliarkiston merkitseminen yksittäiseen lähteeseen on hieman hassua... Mikäli ottaisin valokuvan tämän päivän Aamulehdestä, niin viittaisitteko valokuvaani vai kyseiseen lehteen? Mielestäni on aivan selvää, että lähdeviitteet valokuvista tehdään alkuperäisiä asiakirjoja kohtaan. Tietysti alaviitteessä tai muualla voi kertoa, että tutkimuksen tekemisessä on käytetty hyväksi esim. SSHY:n tai Kansallisarkiston digitaalista arkistoa...

[Jorma]

Niinpä. Mutta kun henkilö perheineen esiintyy mahdollisesti 7-8:ssa rippikirjassa, mikä niistä merkitään lähteeksi, vai merkitäänkö kaikki, koska tiedot saattavat muuttua matkan varrella. Ja jos kirjataan kaikki lähteet, mitä tapahtuu silloin kun sukukirja saa painoasun ja hyvässä kirjassa on lähdeluettelo? Lähdeluettelo vie enempi sivuja kuin varsinainen asia...

[Jari Nykänen]

Jos julkaistaan sukututkimus sähköisessä muodossa, niin kuvatiedoston voi myös tallentaa ja linkittää ...

[Juha]

Jep, kunhan muistaa että se linkki voi muuttua :)



Juha

[Antti Järvenpää]

Seuraava kysymys.

Aloitin kirjoittamaan nimittäin "uudestaan" suvun jäseniä koneelle ja vinkkiä kaipaan lähteiden merkitsemiseen.

Miten Te muut kirjaatte lähteet? Tuntuu vaan että merkkaan ne liian tarkasti.

Tekisi nyt mieli kysyä, mitä olet oikeasti tekemässä:
1.) Henkilörekisteriä sukutukimusohjelmaan
2.) Sähköistä tai paperiarkistoa suvustasi itsellesi
3.) Sukukirjaa tai sukuartikkelia

Vastaus nimittäin riippuu aika oleellisesti siitä, mihin näitä lähdemerkintöjä ollaan laittamassa.

[Heikki Koskela]

Tekisi nyt mieli kysyä, mitä olet oikeasti tekemässä:
1.) Henkilörekisteriä sukutukimusohjelmaan
2.) Sähköistä tai paperiarkistoa suvustasi itsellesi
3.) Sukukirjaa tai sukuartikkelia

Vastaus nimittäin riippuu aika oleellisesti siitä, mihin näitä lähdemerkintöjä ollaan laittamassa.

Minä käytän sukuohjelmaa, jossa lähdemerkintä voidaan merkitä aina jos niin haluaa tehdä. Merkinnät ovat silloin paikoillaan ja tallessa. Jos haluaa merkinnät mukaan esim. sukukirjaa kootessaan, ne voi ottaa mukaan tai jättää pois oman tahdon mukaaan.

Jos haluaa kirjoittaa sukuartikkelin, voi siihen ottaa halutessaan mukaan lähdemerkinnät. Kannattaa merkitä lähdevihje mukaan aina. Arvelen kaikkien ohjelmien sisältävän keinon ottaa tai jättää lähdemerkinnät.

Eri asia on kuinka paljon niitä olisi syytä käyttää vaikkapa sukirjaa tehdessään. Lähteiden käyttö tekee kirjan aina hieman vaikeaksi lukea, jos jokaisen lähteen haluaa todeta. Sukukirja ei ole akateeminen väitöskirja.

[Heikki Särkkä]

Sukukirjaa tehtäessä voi käyttää kevennettyä merkintää. Kirkonarkistosta tarkka tieto löytyy helposti pelkällä päivämäärällä tai jopa vain vuosiluvulla, jos mainitaan, onko tieto rippikirjasta vai historiakirjoista. Mitä harvinaisempi lähde on, sitä tärkeämpi on tarkka lähdetietokin.

[Käppi]

Minä käytän sukuohjelmaa, jossa lähdemerkintä voidaan merkitä aina jos niin haluaa tehdä.

Itse olen törmännyt siihen, että sukututkimusohjelma ei hyväksy kuin yhden lähteen tietuetta kohden. Tämä on harmillista silloin jos asiaa pitäisi perustella useamman lähteen avulla. Toki lähdetietoja voi kirjoitella jonnekin lisäkenttiin, mutta kokonaisuudesta voi tulla silloin rikkonainen eivätkä automaattiset raportit osaa muodostaa tulostetta oikein.

Sukukirja ei ole akateeminen väitöskirja.

Jokaisella sukututkijalla on toki oikeus muodostaa sellainen hengentuote kuin itseä miellyttää, mutta itse koen että suomalaiselle sukututkimuskirjallisuudelle ei olisi ainakaan haittaa siitä jos haettaisiin joihinkin asioihin vaikutteita akateemisesta maailmasta. Esim. lähdekriittisyys, lähteiden merkintä ja tutkijan etiikka. Tällä tarkoitan ainoastaan sitä, että omassa sukututkimuksessa ei kannata oikoa mutkia pelkästään sen takia, että "sukukirja ei ole akateeminen väitöskirja". Fantasiakirjallisuus on asia erikseen...

[lankinen]

Käytössäni SukuJutut ohjelmisto ja siihen lähteiden merkintätapaa tarvitsen, haluan että lähteet on helposti löydettävissä koska uudestaan usein niihin joutuu palaamaan, esim. asiaa tarkistaessa.

Toiveissa on joskus painattaa myös pienimuotoinen sukukirja, oman suvun jäsenille.

[kkylakos]

Itse olen törmännyt siihen, että sukututkimusohjelma ei hyväksy kuin yhden lähteen tietuetta kohden. Tämä on harmillista silloin jos asiaa pitäisi perustella useamman lähteen avulla. Toki lähdetietoja voi kirjoitella jonnekin lisäkenttiin, mutta kokonaisuudesta voi tulla silloin rikkonainen eivätkä automaattiset raportit osaa muodostaa tulostetta oikein.

Ilmeisesti ruotsalainen MinSläkt taipuu hyvinkin tarkkaan lähteiden merkintään. Ruotsalainen tutkija, jolta sain tietoja, oli litteroinut lähdeviitteisiin asiakirjojen tekstin sekä tietenkin varsinaisen lähdeviitteen. Jokaisen tiedon (syntymäaika, sotilasuran vaiheet) kohdalla oli selvä yhteys relevantteihin viitteisiin.

Tämä oli tarkkuutta, joka ei sovi sukukirjaan, mutta luo tutkijasta erittäin luotettavan mielikuvan! Samoin suhtaudun tässä vaiheessa "sukututkijauraani" luottaen ainoastaan sellaisiin kirjoihin, joihin lähteet on merkitty. Vaikka tekijä ja laatunsa olisivat tuttuja.

(Digitoitujen kirkonarkistojen myötä forumin ja postituslistojen vastauksissa on entistä useammin linkitys tiedon lähteeseen. Harmittavasti toisinaan edelleen ilmoitetaan vastaus kuin taivaasta pudonneena.)

[Heikki Koskela]

Jokaisella sukututkijalla on toki oikeus muodostaa sellainen hengentuote kuin itseä miellyttää, mutta itse koen että suomalaiselle sukututkimuskirjallisuudelle ei olisi ainakaan haittaa siitä jos haettaisiin joihinkin asioihin vaikutteita akateemisesta maailmasta. Esim. lähdekriittisyys, lähteiden merkintä ja tutkijan etiikka. Tällä tarkoitan ainoastaan sitä, että omassa sukututkimuksessa ei kannata oikoa mutkia pelkästään sen takia, että "sukukirja ei ole akateeminen väitöskirja". Fantasiakirjallisuus on asia erikseen...

Olen täsmälleen samaa mieltä varsinkin viimeisen virkkeen osalta. Jos tekstistäni oli luettavissa maininta mutkien oikaisemisesta, olen silloin kirjoittanut virheellisesti. Jos olen antanut ymmärtää, että sukukirjasta tulee fantasiaa, ellei se ole väitöskirjan kaltainen tieteellinen teos, olen senkin asian kirjoittanut väärin. Sukukirja tehdään luettavaksi teokseksi eikä opponointia varten.