Suvun rajaaminen

[lankinen]

Onko sääntöä, miten rajata sukututkimus? Eli mikä tapa on järkevin otettaessa suvun jäseniä mukaan?

[Juha]

Ei kait siihen mitään sääntöä ole tai ainakaan tarvita. Ajanpuute on varmaan monella se, miksi rajauksia käytännössä kannattaa tehdä.

Ensi alkuun voisi esimerkiksi aloittelija ottaa yhden esivanhempansa jostain tuolta 1800-luvun puolelta ja selvittää kaikki hänen jälkeläisensä.


Toinen yhtä mielenkiintoinen projekti voisi olla selvittää esim. 1700-luvun alkuun saakka kaikki suorat esivanhemmat ja heidän sisarensa. Sitten jos mielenkiintoa ja ennen kaikkea aikaa löytyy, voi alkaa seurata näiden sisarusten jälkeläisiä.

Kolmas vaihtoehto on tutkia vaikka yhden kylän tai vaikka vain yhden talon asujaimia. Tässä tapauksessa ei välttämättä ole kyse koko aikaa samasta suvusta, mutta yhtä kaikki se voi olla mielenkiintoista.

Mitä ikinä teetkin, et voi tehdä väärin :)

[eeva häkkinen]

No eihän tällaista sääntöä ole, eikä voikaan olla, jokainen tekee tutkimuksensa omista lähtökohdistaan. Yhden kohderyhmä ovat isoisän isoisän kaikki jälkeläiset, toinen kokoaa samoihin kansiin vaikkapa Kainuun Kinnuset mieskantaisena sukujohtona ja kolmas haluaa tietää kaikki biologiset esivanhempansa. Ehkä sellaisen säännön voisi kuitenkin sorvata, että rajaus pitää olla olemassa, harkittu ja määritelty sekä kerrottu lukijalle ja että rajausta pitää myös noudattaa - siis kaikki rajaukseen kuuluva käsitellään eikä sen ulkopuolista tietoa vedetä mukaan. Valitettavan usein ainoa rajausehto näyttää olevan "mitä on helposti löytynyt". Rajaus kannattaa määritellä mieluummin liian tiukaksi kuin löysäksi, monella loppuu aika kesken, kun on kuvitellut pystyvänsä kokoamaan kaikki 1700-luvun alussa eläneen esi-isänsä jälkeläiset.

Olipa rajaus mikä hyvänsä, rajankäyntiongelmia tulee varmasti (adoptiot, puolisoiden muiden avioliittojen lapset, jne...). Sukulaisuuskin voidaan määritellä monella tavoin (geneettinen, sosiaalinen, ...). Mietintämyssy vain päähän - lycka till!

--- Juha ehti ensin, mutta sama taisi olla meillä viesti ...

[kkylakos]

Olen Eevan ja Juhan kanssa samaa mieltä, mutta jos kaipaat lisänäkemyksiä, verkossa on luettavissa Georg Lutherin Genos-artikkeli Näkökohtia tutkittavan suvun rajauksesta http://www.genealogia.fi/genos/56/56_97.htm . Aiheesta Kuka kuuluu sukuun on täällä Forumilla keskusteltu ainakin kerran aiemmin: http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=8387 . Todennäköisesti muiatkin kertoja.

[Käppi]

Huomionarvoista on se, että puhutaanko suvun rajaamisesta vai sukulaisuudesta?

Joidenkin mielestä kaukaiset esim. viidennen polven serkut eivät ole sukua keskenään, mutta näinhän asia ei ole. Mielestäni henkilöt ovat sukua keskenään, mikäli näillä on yhteinen esi-isä... toisarvoista on se, onko ko. esi-isä elänyt 1900- vai 1500-luvulla.

Suvun rajaamista sukututkimuksessa määrittelee käytettävissä oleva aika, kuten edellä on jo esitettykin, mutta rajaavana tekiänä voi olla myös tutkimuspäämäärä. Esim. laajaa sukua täytyy jollain tapaa rajata, mikäli aikoo julkaista tutkimuksensa ns. normaalikokoisessa sukukirjassa. Tässäkin tilanteessa kannattaa tosin miettiä, onko järkevää rajata itse sukututkimusta vai suorittaako "rajauksen" vasta kirjaa taitettaessa.