Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kiusantekoa?
Sukututkijoiden työtä on viime vuosina monin eri tavoin hankaloitettu tietoturvan nimissä. Naurettavuuksiin ei sentään pitäisi byrokraattienkaan sortua.
Arkistolaitos on digitoinut runsaasti seurakuntien arkistoja, mistä aulis kiitos. Mutta niitäpä ei niin vain holtittomille sukututkijoille näytetä! Kun klikkaat jotakin arkistosarjaa, joka päättyy esim. vuoteen 1880, niin sinulle ilmoitetaan, että voit lukea - erityisluvalla - sarjaa arkistolaitoksen sisäisessä tietoverkossa. Tämä ehto koskee niinkin hirvittävän arkaluontoisia asiakirjoja kuin vihittyjen, syntyneiden, kuolleiden ja muuttaneiden luetteloita.
"Sisäisen verkon" tarkastelu taasen edellyttää käsittääkseni matkaa Helsinkiin tai lähimpään maakunta-arkistoon. Digiprojektista ei ilmeisesti löydy sen vertaa asiantuntemusta, että digitoidut arkistosarjat katkaistaisiin siten, että edes 100 tai 125 vuotta vanhemmat asiakirjat olisivat vapaasti luettaviassa omalta tietokoneelta?
Juttu on sen vuoksi suorastaan naurettava, että Mikkelin maakunta-arkisto samaan aikaan lainaa vapaasti mikrofilmejä ja -kortteja jotka kattavat koko 1800-luvun. HisKissä ja SSHY:n digiarkistossa on vastaavia tietoja jopa 1900-luvun puolelta. Sukututkijoiden hallussa on kymmeniä tuhansia Mikkelin maakunta-arkistosta ostettuja (nykykatsannossa laittomia) kopioita. Ja ilmeisesti ne kymmenet tuhannet sukututkimukset, joihin ei aikoinaan älytty pyytää kaikkien elävien henkilöiden lupaa tietojen julkaisemiseen, pitäisi kai kerätä pois ja polttaa, koska ne sisältävät 125 vuotta nuorempia tietoja.
En ole viitsinyt - enkä viitsi - tutustua yltiödemokraattiseen tietosuojaamme sen syvemmin, mutta ihmettelen, eiko kansallisarkistolla ole halua tai kykyä edistää kansalaisten tasa-arvoisuutta. Kait tarkoitus alkuaan oli se, että niin helsinkiläinen kuin pielavetinenkin sukututkija voisi yhtäläisesti lukea ditoituja aineistoja?
Akseli
Heikki Koskela
27.04.11, 15:52
En ole viitsinyt - enkä viitsi - tutustua yltiödemokraattiseen tietosuojaamme sen syvemmin, mutta ihmettelen, eiko kansallisarkistolla ole halua tai kykyä edistää kansalaisten tasa-arvoisuutta. Kait tarkoitus alkuaan oli se, että niin helsinkiläinen kuin pielavetinenkin sukututkija voisi yhtäläisesti lukea ditoituja aineistoja?
Akseli
Muuan Akseli Niemelä on tehnyt päätöksen omassa tutkimuksessaan jättää tutkimuksestaan pois henkilöitä seuraavasta syystä:
"Jaakko Andersinp. NIEMELÄ E. KAUPPILAN jälkeläisiä kaksi sukupolvea. Jälkeen vuoden 1920 syntyneitten nimiä tai syntymäaikoja ei tässä listassa ole koska emme halua asettaa internettiin vielä elossa olevien syntymäaikoja. Listassa on mahdollisesti muutamia yli 80 vuotiaita jotka viellä elävät."
Hieno ja oikeansuuntainen ele kunnioittaa yksilönsuojaa. Jospa tietosuojalaki tähtää samaan päämäärään?
Niinpä on kuin sanoit. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kansallisarkisto ei halua näyttää kotikoneille edes 1860-luvun tietoja, jos samaan sarjaan liittyy tietoja 1880-luvulta. Eikö tämä ole sinunkin mielestäsi aika erikoinen juttu.
Akseli
Tuo on huonoa suunnittelua eikä käsittääkseni liity tietojen panttaukseen. Kuvat on ajettu joukkona sisään ja viimeinen vuosi sitten ratkaise pelin.
Asiaan on tietääkseni tulossa muutos jossain välissä. Täytyy elää tämän kanssa toistaiseksi ja nauttia niistä reilusti 10 miljoonasta kuvasta, jotka siellä jo on koko kansan nähtävillä :)
Eiköhän ne tiedon panttaajat ja kiusantekijät löydy ihan eri taholta, kuin arkistolaitoksesta :(
Arkistolaitoksen digitoinnista kannattaa lukea heidän omilta sivuiltaan: http://digi.narc.fi/digi/
Mikrokorteille tallennettujen aineistojen (ns. mormonifilmien jälkeiset ajat) digitointia suorittavat tiettävästi ainoastaan SSHY:n vapaaehtoiset.
:) Jaska
pirkko hagman
18.05.11, 17:36
Onko mielestänne ristiriitaa?
Tämänpäiväisessä, 18.5..2011 IS-iltalehdessä sivulla 13 on otsikko" Sotavankikuvat pysäyttävät"ja artikkeli kertoo Sanomatalon valokuvanäyttelystä, joka on kiinnostanut yleisöä.
Artikkeli on varustettu valokuvalla, jonka teksti on " Suomalaiset sotavangit tekevät päreitäTsherepovetsissa".
Mielestäni neljä vangeista on kuvasta tunnistettavissa.
Mikä on asiallinen eroavaisuus intimiteettisuojan suhteen julkaistaessa kuvasta tunnistettava henkilö(elänyt -40 luvulla vankina) vastaan nimi ja numeerinen tunnistin eli synt. aika ?
kyselee uteliaana Pirkko H;man
En ole nähnyt ko. lehteä, mutta ilmeisesti siinä on kysymyksesä Henkilötietolain 2.4 § poikkeusperuste:
"Henkilötietojen käsittelyä toimituksellisia sekä taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten koskevat soveltuvin osin ainoastaan ...".
Varsinaisilla tiedotusvälineillä on huomattavia erivapauksia mitä tulee valokuvien julkaisemiseen ja muihin tietosuoja-asioihin. Muiden tahojen toimintamahdollisuuksia taas rajoitetaan liiankin tiukasti. Lisäksi lain oikea tulkinta on tehty vaikeaksi.
Mediaa koskevat tismalleen samat lainvaateet kuin meitä muita.
Tosin tiedotusvälineet käsittelevät pääsääntöisesti ns. julkisuuden henkilöitä, jotka joko ammattinsa (esim. Jyrki Katainen) tai oman halunsa (J. Tukiainen) johdosta ovat asettaneet itsensä meidän muiden hämmästeltäväksi.
Jos henkilö elää enemmän tai vähemmän julkisuudesta/julkisuudessa, voidaan hänen tietojaan käsitellä vapaammin.
Allekirjoittanut taasen ei ole julkisuuden henkilö, joten minun edesottamuksistani ei media voi kertoa yhtä yksityiskohtaisesti. Tai voihan se niistä julkaista mitä vaan, mutta sitten voikin olla lakimiehillä töitä.
Juha
pirkko hagman
18.05.11, 21:50
tuntemukseni on luonnollisesti varsin subjektiivinen, mutta koen, että noiden kuvissa esiin tulevien vankien ja heidän jälkeläistensä intimeteettiä on loukattu.
Kukaties he/ jälkipolvensa eivät olisi halunneet yleiseen tietoisuuteen sotavankivaihetta, jossa sinänsä ei toki mielestäni ole häpeilyn aihetta.
Palautteesta kiitos--- olen nyt ymmärtävinäni, että lehdistöllä kylläkin on omat lupansa, mutta sukututkijoilla/-harrastajilla tuotostensa julkaisuun( 100-vuotta nuorempien henk. tietojen suhteen) taas ei.
Siksipä sijoitinkin pohdiskeluni aiemmin putkahtaneen "Kiusantekoa"- otsikon alle.
Ärsyyntyneenä vanhuksena ryhdyin pohtimaan termiä "julkaisu"!
Onko Suku Forumilla julkaistu teksti JULKAISU??-- eli voimmeko kysellä--no, kysellähän aina voi, mutta voiko täällä 100 vuotta nuoremmista henkilöistä yleensä keskustella lainkaan?
ymmällään P.H:man
Kuten olen jo toisessa yhteydessä tällä viikolla kerranut ja kuten Suku Forumin säännöissä sanotaan;
Tällä forumilla käsitellään vain ja ainoastaan yli sata vuotta sitten tapahtuneita asioita / syntyneitä henkilöitä.
Suomen Sukututkimusseura
Juha Vuorela
Suku Forumin moderaattori
pirkko hagman
19.05.11, 10:25
Juha,
Kas, tuon ymmärrän!--SSS toimii luonnollisesti lain ja asetusten määräämällä tavalla.
Yrittelin viestissäni ensisijaisesti kritisoida-- etten sanoisi paheksua-- mielestäni ristiriitaista asetusta koskien intimiteettisuojaa. Valokuvin henkilö voidaan paljastaa/julkistaa, mutta sukututkijoiden/-harrastajien arvokkaat tutkimukset ja koosteet sukulinjoista katkaistaan torsoiksi.
t. P.H:man
Juha,
Kas, tuon ymmärrän!--SSS toimii luonnollisesti lain ja asetusten määräämällä tavalla.
Yrittelin viestissäni ensisijaisesti kritisoida-- etten sanoisi paheksua-- mielestäni ristiriitaista asetusta koskien intimiteettisuojaa. Valokuvin henkilö voidaan paljastaa/julkistaa, mutta sukututkijoiden/-harrastajien arvokkaat tutkimukset ja koosteet sukulinjoista katkaistaan torsoiksi.
t. P.H:man
Sukututkimuksessa on hieman laajemmasta tiedosta kyse kuin yhden valokuvan nimilapussa. Joukossamme on useita ihmisiä, jotka eivät halua leviteltäväksi syntymäaikaansa tai vanhempiensa taustoja, syystä tai toisesta.
Omasta mielestäni ei myöskään kuulu hyviin tapoihin esittää henkilöiden valokuvia julkisesti ilman heidän lupaansa. Lainsäädäntö asiasta ei ole tällä linjalla, sillä suojellaan ensisijaisesti kuvaajan oikeuksia. Mutta Jukka Korpela toteaa (http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/4.3.html )
Parasta olisi kysyä kuvattavan lupa jo ennen kuvan ottamista, ellei luvallisuutta voida pitää ilmeisenä olosuhteiden perusteella (esim. valokuvaaminen perhepiirissä yksityistä käyttöä varten). Mutta joka tapauksessa tunnistettavaa ihmistä esittävän kuvan julkistamisessa on syytä huomattavan varovainen.
Ensinnäkin, kysymys oli nyt nimenomaan valokuvasta, ei tekstiaineistosta.
"Mediaa koskevat tismalleen samat lainvaateet kuin meitä muita."Ei se kyllä taida ihan niin olla. Otin tämän asian esiin juuri siksi, että pidän henkilötietolain noudattamista varsin vaativana tehtävänä, vaikka kuinka haluaisi olla lainkuuliainen. Jotta sukututkijat pystyisivät pontevasti osallistumaan lain mahdollisiin kehittämiskeskusteluihin (aihetta siihen kun olisi), meidän tulisi olla hyvin perillä lain pykälien merkityksestä. Mutta en ole nyt tuomassa esiin henkilökohtaista mielipidettäni siitä, tulisiko median (tiedotusvälineiden) oikeuksia vähentää ja muiden oikeuksia lisätä, tai jotain muuta.
Yrittelin viestissäni ensisijaisesti kritisoida-- etten sanoisi paheksua-- mielestäni ristiriitaista asetusta koskien intimiteettisuojaa. Valokuvin henkilö voidaan paljastaa/julkistaa, mutta sukututkijoiden/-harrastajien arvokkaat tutkimukset ja koosteet sukulinjoista katkaistaan torsoiksi.
Tietosuojavaltuutetun toimisto on 27.7.2010 julkaissut oman näkemyksensä Valokuva ja yksityisyyden suoja henkilötietolain kannalta (kaksi viestini lopussa olevaa sitaattia ovat siitä):
http://www.tietosuoja.fi/uploads/qw2kuu7_1.pdf
Se tosin käsittelee asiaa lähinnä muiden kuin median kannalta, sillä monet lain määräyksistähän eivät yksinkertaisesti koskeneet mediaa. Sen omat elimet ovat epäilemättä selvittäneet alan kantaa ongelmakohtiin, joten ehkä samme kuulla jonkun asiantuntijan painokasta tulkintaa.
"Henkilötietolaki sisältää myös luettelon poikkeuksista, jolloin lakia ei sovelleta. Tällaisia poikkeuksia ovat mm. ... valokuvien käyttäminen toimituksellista tarkoitusta varten sekä valokuvien käsittely taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksessa (esim. valokuvanäyttelyn järjestäminen tai kirjan kuvituksen toteuttaminen)."
"Kolmantena poikkeuksena myös ”toimituksellisia sekä taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten” tapahtuva henkilötietojen käsittely jää lain soveltamisalan ulkopuolelle HetiL:n 2 §:n 5 momentissa määritellyin osin. Toisin sanoen henkilötietolaki koskee vain tietyin osin (esim. suojausvaatimus) sellaista valokuvien käsittelyä, jossa valokuvia käytetään esim. sanomalehden tai verkkojulkaisun aineistona, ts. toimituksellisessa tarkoituksessa. Poikkeusperusteen tarkoituksena on osaltaan toteuttaa sananvapauden käyttämistä, mikä koskee yhtä lailla myös kuvallisin keinoin tapahtuvaa sananvapauden käyttöä."
pirkko hagman
19.05.11, 17:54
Kiitän asian hallitsevista kommenteistanne.
Oma tietämykseni asiasta lisääntyi merkittävästi ja olen valmis siirtymään positiivisempien otsikoiden pariin.
yst. terv. Pirkko H:man
"Tällä forumilla käsitellään vain ja ainoastaan yli sata vuotta sitten tapahtuneita asioita / syntyneitä henkilöitä."
Siis suurlakko sallittu, itsenäistyminen ei ? hmm... :confused:
Suku Forumin sääntöjen pohjana on mm. henkilötietolaki. Ao. lain mukaan kuolleella ei ole tietosuojaa siinä mielessä kuin elävällä henkilöllä. Mikään ei estä kirjoittelua itsenäistymisen aikaisista tapahtumista, kunhan pidetään mielessä henkilöiden osalta tämä 100 vuoden raja.
Yli sata vuotta sitten syntyneitä on toki joukossamme, mutta pääsääntöisesti tällä rajauksella forumilla keskustellaan vain jo edesmenneistä henkilöistä. Tämä viimeksi mainittu tarkoittaa myös sitä, että Suku Forumin ylläpidon ei tarvitse murehtia kovin paljon henkilötietolain soveltamista.
Internetin syövereistä löytyy varmasti palstoja, joilla voi keskustella nuoremmista asioista tai henkilöistä.
Suomen Sukututkimusseura
Suku Forumin ylläpidon puolesta
Juha Vuorela
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.