P. Pihlman
14.04.11, 12:07
17 vuotias tyttö
Petomaisen verityön uhrina
Lauantaina heinäkuun 16 p:nä 1938 tapahtui
Valkealassa Lappajärven Verkkosaari nimisessä
yksinäisessä saaressa raaka verityö. Murhaaja
Narinen murhasi hyvin kammottavalla tavalla
liikeapulaisen Sirkka Anna-Liisa Sihvolan sekä
upotti ruumiin järveen. Murha oli ennakolta
suunniteltu.
Kirjoitti K.L-s.
Otto Adersenin Oy:n Kirjapaino, Pori 1938
Surulaulu petomaisesta murhatyöstä
Kaiho täyttää monen rinnan
kun tapausta muistelee.
Ja tyttösen suurta kärsimystä
moni kyynelsilmin aattelee.
Hän oli kaunis ja tiedettiin
hänet kunnon naiseksi.
Siksipä hän jättikin
surun sydämiin ainaiseksi.
Lauantai-iltana Verkkosaareen
Sirkka kanoottinsa ohjaa.
Ja aikomuksena hällä oli
siellä auringonkylpyjä ottaa.
Mutta murhaajakin veneessään,
uhriaan innolla oottelee.
Ja siksipä aikansa kuluksi,
hän uistia soutelee.
Saaren vastakkaiselle rannalle
murhaaja veneensä soutaa.
Sekä yli saaren kävelee
ja uhrinsa siellä kohtaa.
He ovat naapureita ja siksi
tyttökin rauhalliselta näyttää.
Mutta murhaaja alkoikin
heti väkivaltaa käyttää.
Tyttöraukka ponnisteli,
saaden hetkiseksi rauhan.
Kunes murhaaja uudelleen
heitti hänet maahan.
Ei ollut tytöllä voimia,
enää murhaajaa vastustaa.
Kun roisto säälimättä,
häntä kurkusta kuristaa.
Nyt puukollansa murhaaja
kurkkuun haavoja veti.
Sekä lopuksi painoi puukon niin,
että kuolema seurasi hei.
Ei tuntenut tyttönen tuskia enää,
kun murhaaja häntä siirtelee.
Ja uimapukuun viimeiseksi
puuollaan rikki viiltelee.
Tukasta uhrinsa rannalle vetää,
ennekuin työnsä lopettaa.
Ja viisitoista metriä rannasta,
hän ruumiin järveen upottaa.
Työn tehtyänsä veneellänsä,
hän toiseen saareen kiiruhtaa.
Ja alkaa siellä itseänsä,
työn liasta nyt puhdistaa.
Eräs Sirkan tovereista,
lähti Verkkosaareen katsomaan,
miten hän nauttii auringosta,
sekä myös itse ottamaan.
Mutta sinne päästyänsä,
ei toveriaan nähdä saa.
Kylpyviitan, kanootin, ynnä muuta
toverinsa omiksi varmentaa.
Työväenopistossa käydessään,
tyttö tutustui nuorukaiseen.
Ja sen piti tänä iltana,
tulla myöskin saareen.
Mutta silloin murhajakin,
ajoi tyttöä takaa.
Ja vannoi ettei nuorukainen
tyttöä elävänä saa.
Sukeltajan avulla saatiin ruumis
järvestä nostetuksi.
Ja tytön kaamea kohtalo,
myöskin samalla todetuksi.
Murhaajan elämä on täynnä pahaa,
niin myös viestit kertovat tietää.
Myöskin mielisairaalassa,
on saanut aikaansa viettää.
Nyt on tyttö levon saanut,
ei myrskyt enää pauhaa.
Ei paheet maailman kaameimmatkaan,
voi häiritä tytön rauhaa.
Oli valtava surusaattue,
kun hänet hautaan kannettiin.
Kun kukkia kummulle asetettiin,
ne kyynelin kasteltiin.
Oi ihmislapsi ken lienetkin,
kun susrua saat kantaa.
Niin muista että Jumalasi
voi sulle lohdun antaa.
(Tämä ei ole kirkon salassapidettäviä.) Näitä lauluja on jätetty myytäväksi
ja jälleenmyyjien saatvaksi, Otto Andersenin Oy:n Kirjakaupaan Porissa,
Isolinnankatu 22.
P. Pihlman
Petomaisen verityön uhrina
Lauantaina heinäkuun 16 p:nä 1938 tapahtui
Valkealassa Lappajärven Verkkosaari nimisessä
yksinäisessä saaressa raaka verityö. Murhaaja
Narinen murhasi hyvin kammottavalla tavalla
liikeapulaisen Sirkka Anna-Liisa Sihvolan sekä
upotti ruumiin järveen. Murha oli ennakolta
suunniteltu.
Kirjoitti K.L-s.
Otto Adersenin Oy:n Kirjapaino, Pori 1938
Surulaulu petomaisesta murhatyöstä
Kaiho täyttää monen rinnan
kun tapausta muistelee.
Ja tyttösen suurta kärsimystä
moni kyynelsilmin aattelee.
Hän oli kaunis ja tiedettiin
hänet kunnon naiseksi.
Siksipä hän jättikin
surun sydämiin ainaiseksi.
Lauantai-iltana Verkkosaareen
Sirkka kanoottinsa ohjaa.
Ja aikomuksena hällä oli
siellä auringonkylpyjä ottaa.
Mutta murhaajakin veneessään,
uhriaan innolla oottelee.
Ja siksipä aikansa kuluksi,
hän uistia soutelee.
Saaren vastakkaiselle rannalle
murhaaja veneensä soutaa.
Sekä yli saaren kävelee
ja uhrinsa siellä kohtaa.
He ovat naapureita ja siksi
tyttökin rauhalliselta näyttää.
Mutta murhaaja alkoikin
heti väkivaltaa käyttää.
Tyttöraukka ponnisteli,
saaden hetkiseksi rauhan.
Kunes murhaaja uudelleen
heitti hänet maahan.
Ei ollut tytöllä voimia,
enää murhaajaa vastustaa.
Kun roisto säälimättä,
häntä kurkusta kuristaa.
Nyt puukollansa murhaaja
kurkkuun haavoja veti.
Sekä lopuksi painoi puukon niin,
että kuolema seurasi hei.
Ei tuntenut tyttönen tuskia enää,
kun murhaaja häntä siirtelee.
Ja uimapukuun viimeiseksi
puuollaan rikki viiltelee.
Tukasta uhrinsa rannalle vetää,
ennekuin työnsä lopettaa.
Ja viisitoista metriä rannasta,
hän ruumiin järveen upottaa.
Työn tehtyänsä veneellänsä,
hän toiseen saareen kiiruhtaa.
Ja alkaa siellä itseänsä,
työn liasta nyt puhdistaa.
Eräs Sirkan tovereista,
lähti Verkkosaareen katsomaan,
miten hän nauttii auringosta,
sekä myös itse ottamaan.
Mutta sinne päästyänsä,
ei toveriaan nähdä saa.
Kylpyviitan, kanootin, ynnä muuta
toverinsa omiksi varmentaa.
Työväenopistossa käydessään,
tyttö tutustui nuorukaiseen.
Ja sen piti tänä iltana,
tulla myöskin saareen.
Mutta silloin murhajakin,
ajoi tyttöä takaa.
Ja vannoi ettei nuorukainen
tyttöä elävänä saa.
Sukeltajan avulla saatiin ruumis
järvestä nostetuksi.
Ja tytön kaamea kohtalo,
myöskin samalla todetuksi.
Murhaajan elämä on täynnä pahaa,
niin myös viestit kertovat tietää.
Myöskin mielisairaalassa,
on saanut aikaansa viettää.
Nyt on tyttö levon saanut,
ei myrskyt enää pauhaa.
Ei paheet maailman kaameimmatkaan,
voi häiritä tytön rauhaa.
Oli valtava surusaattue,
kun hänet hautaan kannettiin.
Kun kukkia kummulle asetettiin,
ne kyynelin kasteltiin.
Oi ihmislapsi ken lienetkin,
kun susrua saat kantaa.
Niin muista että Jumalasi
voi sulle lohdun antaa.
(Tämä ei ole kirkon salassapidettäviä.) Näitä lauluja on jätetty myytäväksi
ja jälleenmyyjien saatvaksi, Otto Andersenin Oy:n Kirjakaupaan Porissa,
Isolinnankatu 22.
P. Pihlman