Kirkonkirjojen tutkimuskäytänteet muuttuvat arkistolaitoksessa

[kkylakos]

Tiedote http://www.arkisto.fi/fi/news/563/61/Kirkonkirjojen-tutkimuskaeytaenteet-muuttuvat-arkistolaitoksessa/

Kopioituna alle
Arkistolaitos uudistaa kirkonkirjojen omatoimisen tutkimisen lupakäytäntöjä. Uudistuksella arkistolaitos kehittää hallussaan olevien kirkonkirjojen valvottua käyttöä. Uudet käytännöt tulevat voimaan 1.6.2011.
Sata vuotta nuorempien kirkonkirjojen omatoiminen tutkiminen arkistolaitoksen tutkijasaleissa on tähänkin asti edellyttänyt käyttöluvan hakemista. Kesäkuun alusta alkaen arkistolaitos edellyttää käyttölupahakemuksen liitteenä selvitystä tutkimushankkeen (tieteellinen tutkimus, sukututkimus tai muut tutkimus) sisällöstä sekä sen tulosten käyttötarkoituksesta. Käyttöluvan saanut tutkija antaa myös nykyistä yksityiskohtaisemman sitoumuksen henkilötietojen lainmukaisesta keräämisestä ja käsittelystä.
Arkistolaitoksessa säilytetään luovutetun alueen seurakuntien kirkonkirjoja, jotka on kaikki digitoitu. Kesäkuun alusta alkaen sata vuotta nuoremmat kirkonkirjat saa käytettäväksi vain digitaalisina tiedostoina arkistolaitoksen tutkijasaleissa ja niiden mikrokorttikopioiden käyttöön antamisesta luovutaan kokonaan. Perusteena on, että digitaalisten tiedostojen käyttöä voidaan valvoa tarkemmin ja tietoturvallisemmalla tavalla kuin mikrokorttikopioiden.
Arkistolaitokseen on talletettu myös muiden seurakuntien 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen mikrokorttikopioita. Näitä mikrokortteja annetaan edelleen tutkijoiden omatoimiseen käyttöön uuden lupakäytännön mukaisella tavalla, ellei mikrokortit tallettanut seurakunta ole asettanut rajoituksia niiden tutkimiselle.
Arkistolaitos tekee nykyisin sukuselvityksiä vain viralliseen tarkoitukseen. Yksityisiin tarkoituksiin annetaan selvityksinä tietoa vain luovutetun alueen kirkonkirjoista siinä tapauksessa, että tietojen pyytäjälle ei ole myönnetty lupaa sata vuotta nuorempien kirkonkirjojen omatoimiseen tutkimiseen. Tietoja muiden seurakuntien sata vuotta nuoremmista kirkonkirjoista antavat vastaavissa tapauksissa seurakunnat.
Asiakkaat voivat edelleen tutkia ilman käyttölupaa sata vuotta vanhempia kirkonkirjoja kaikissa arkistolaitoksen tutkijasaleissa.
Tarkempia tietoja uudesta käyttölupamenettelystä annetaan myöhemmin. Tähän asti myönnetyt käyttöluvat ovat voimassa toukokuun loppuun.

[Käppi]

Kesäkuun alusta alkaen arkistolaitos edellyttää käyttölupahakemuksen liitteenä selvitystä tutkimushankkeen (tieteellinen tutkimus, sukututkimus tai muut tutkimus) sisällöstä sekä sen tulosten käyttötarkoituksesta. Käyttöluvan saanut tutkija antaa myös nykyistä yksityiskohtaisemman sitoumuksen henkilötietojen lainmukaisesta keräämisestä ja käsittelystä.

Arkistolaitosta voi kiittää em. menettelystä. Kirkkohallituksen tulisi ottaa mallia...

[Leena Heikelä]

Tämä menee nyt varsinaisen sukututkimuksen ulkopuolelle.

Helsingin Sanomissa oli MIKSI-osastolla 6.4.2011 tämä kysymys:
"Miksi väestörekisterikeskuksen nimipalvelua huononnettiin?"

"Haluatko tietää tarkalleen, kuinka monta Milenaa tai Asseria Suomessa on? Ei onnistu, sillä väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta ei enää saa tarkkoja tietoja etunimien määristä eikä vuodesta, jona etunimi on annettu. Väestörekisterikeskuksen mukaan suosittua nettisovellusta huononnettiin tietosuojasyistä."

Väestörekisterikeskuksen tietopalvelujen johtaja Riitta Hagman vastaa kysymykseen, miksi muutos tehtiin näin:
"Yksittäinen kansalainen otti yhteyttä ja uhkasi valittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle, että hänen yksityisyydensuojansa vaarantuu palvelun vuoksi. Hänellä oli harvinainen etunimi."

Vastaus kysymykseen, mitä tietosuojariskejä palveluun liittyy:
"Joku voisi lähteä etsimään jonkun harvinaisen nimen perusteella, että milloin ihminen on syntynyt. SYNTYMÄVUOSI EI OLE JULKINEN TIETO. Emme halunneet huomautusta oikeusasiamieheltä, vaan päätimme parantaa palvelua - tai huonontaa, kumpaa se nyt on."

Haastattelu jatkuu vielä parin kysymyksen verran. Olen tässä todellakin ihmetellyt sitä, että ainakin viime kuussa luin vielä Turun Sanomien maanantaisista seurakuntatiedoista kuolleista, kastetuista ja joistakin harvoista kristilliseen avioliittoon päätyneistä. JOPA VAINAJIEN IKÄ MAINITAAN JOSKUS !! Siis on kirkossa kuulutettua - toisinaan sitä kuulee klo 10 sunnuntaina radioiduista, koko valtakunnan alueella kuuluvista Yle Ykkösen radiojumalanpalveluksistakin. Olen tänä keväänä vielä kuullut...

[Matti Lund]

Tämä menee nyt varsinaisen sukututkimuksen ulkopuolelle.

Helsingin Sanomissa oli MIKSI-osastolla 6.4.2011 tämä kysymys:
"Miksi väestörekisterikeskuksen nimipalvelua huononnettiin?"

"Haluatko tietää tarkalleen, kuinka monta Milenaa tai Asseria Suomessa on? Ei onnistu, sillä väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta ei enää saa tarkkoja tietoja etunimien määristä eikä vuodesta, jona etunimi on annettu. Väestörekisterikeskuksen mukaan suosittua nettisovellusta huononnettiin tietosuojasyistä."

Väestörekisterikeskuksen tietopalvelujen johtaja Riitta Hagman vastaa kysymykseen, miksi muutos tehtiin näin:
"Yksittäinen kansalainen otti yhteyttä ja uhkasi valittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle, että hänen yksityisyydensuojansa vaarantuu palvelun vuoksi. Hänellä oli harvinainen etunimi."

Vastaus kysymykseen, mitä tietosuojariskejä palveluun liittyy:
"Joku voisi lähteä etsimään jonkun harvinaisen nimen perusteella, että milloin ihminen on syntynyt. SYNTYMÄVUOSI EI OLE JULKINEN TIETO. Emme halunneet huomautusta oikeusasiamieheltä, vaan päätimme parantaa palvelua - tai huonontaa, kumpaa se nyt on."

Haastattelu jatkuu vielä parin kysymyksen verran. Olen tässä todellakin ihmetellyt sitä, että ainakin viime kuussa luin vielä Turun Sanomien maanantaisista seurakuntatiedoista kuolleista, kastetuista ja joistakin harvoista kristilliseen avioliittoon päätyneistä. JOPA VAINAJIEN IKÄ MAINITAAN JOSKUS !! Siis on kirkossa kuulutettua - toisinaan sitä kuulee klo 10 sunnuntaina radioiduista, koko valtakunnan alueella kuuluvista Yle Ykkösen radiojumalanpalveluksistakin. Olen tänä keväänä vielä kuullut...


Eihän tuo mene sukututkimuksen ulkopuolelle, vaan on erinomainen osoitus lain tolkuttomuudesta ja osuu harrastuksemme ydinkohtaan, jota häiriköt yrittävät torpedoida:


Laki on suonut Suomen runsaalle pukari- ja häirikköporukalle ilmaisia aseita ja tekosyitä harjoittaa näin häirintää aivan vähäpätöisimmissäkin asioissa. Tämähän on ennemminkin vain merkki ihmisten elämän henkisestä köyhyydestä, tylsyydestä ja turhautuneisuudesta. Lakiin perustuvat toimenpiteet ovat saaneet näin jo kylähulluutta muistuttavia piirteitä, kun ne noudattavat tyhjästä riitelevien pyyntöjä.

Lain perusteella tapahtunut viranomaisiin vetoajien asian vähäpätöisyys, turhuus ja turhamaisuus osoittaa juuri hulluuden laadun.

Muuten , KA:n info kuvastaa kaikesta huolimatta optimismia ja kesällä nähdään, oliko sille ollut katetta.


terv Matti Lund

[Kaija Salminen]

Tiedote http://www.arkisto.fi/fi/news/563/61/Kirkonkirjojen-tutkimuskaeytaenteet-muuttuvat-arkistolaitoksessa/
- - -
Arkistolaitoksessa säilytetään luovutetun alueen seurakuntien kirkonkirjoja, jotka on kaikki digitoitu. Kesäkuun alusta alkaen sata vuotta nuoremmat kirkonkirjat saa käytettäväksi vain digitaalisina tiedostoina arkistolaitoksen tutkijasaleissa ja niiden mikrokorttikopioiden käyttöön antamisesta luovutaan kokonaan. Perusteena on, että digitaalisten tiedostojen käyttöä voidaan valvoa tarkemmin ja tietoturvallisemmalla tavalla kuin mikrokorttikopioiden.
- - -


Olen huolestunut Arkistolaitoksen uudesta käytännöstä saada tutkia luovutettujen alueiden sataa vuotta nuorempia kirkonkirjoja. Olen monet kerrat käynyt tutkimassa Mikkelin maakunta-arkistossa. Mikrofilmisalissa on 11 kortinlukulaitetta, jolloin yhtä monella tutkijalla on kullakin voinut olla oman pitäjänsä kortit tutkittavanaan. MMA:n tutkijasalissa on vain 2 tietokonetta. Niilläkö nyt pitäisi pärjätä digiaineiston kanssa? Ovatko nämä luovutettujen alueiden digitoidut kirkonkirjat muidenkin maakunta-arkistojen käytössä? No, niissäkään ei varmaan ole tietokoneita järin monta, ja niillä on muutakin käyttöä. Voi vain kuvitella, kuinka pitkiksi Karjalan-tutkijoiden jonotusajat venyvät. Toivottavasti uusia koneita on jo hankintalistalla. Onhan tietysti myös Katiha-tietokanta käytettävissä, mutta alkuperäisen (digi)aineiston tutkiminen on kuitenkin oma juttunsa. Olenko aivan väärässä, kun tuntuu siltä, että kaikki viranomaiset pistävät kapuloita sukututkijoiden rattaisiin, yksi toisensa jälkeen?

Ihmettelee Kaija

[Käppi]

Olen huolestunut Arkistolaitoksen uudesta käytännöstä saada tutkia luovutettujen alueiden sataa vuotta nuorempia kirkonkirjoja. Olen monet kerrat käynyt tutkimassa Mikkelin maakunta-arkistossa. Mikrofilmisalissa on 11 kortinlukulaitetta, jolloin yhtä monella tutkijalla on kullakin voinut olla oman pitäjänsä kortit tutkittavanaan. MMA:n tutkijasalissa on vain 2 tietokonetta. Niilläkö nyt pitäisi pärjätä digiaineiston kanssa?

Minulla on niin mukavia kokemuksia Mikkelin maakunta-arkiston palvelusta, että eiköhän siellä sopeuduta tilanteeseen ja "digipäätteiden" lukumäärää nosteta. Toivotaan ainakin... ja mikäli uusia koneita ei saada, niin silloin pitää koneet varata hyvissä ajoin käyttöön. Mieluusi sitä koneet varailee ja odottelee omaa vuoroaan, jos ilmaiseksi pääsee alkuperäisasiakirjojen digikopioita selailemaan :)

[Erkki Kiuru]

Mikkelin maakunta-arkiston palvelut ja henkilökunta ovat aina olleet 10+, kun olen siellä asioinut. Olen saanut erinomaiset esittelyt opiskelijoilleni ja minulle on aina löytynyt aikaa, kun apua olen tarvinnut.

Luovutetun Karjalan seurakuntien osalta tämä Arkistolaitoksen tiedote on iloinen asia! Kun näitä seurakuntia voi jatkossa tutkia vain digitoituina kuvina, niin sehän antaa mahdollisuudet tehdä tutkimusta jokaisessa Arkistolaitoksen toimipisteessä! Pitkä ja monille hankala matka Mikkeliin voidaan unohtaa ja tutkia tämän alueen seurakuntia lähimmässä maakunta-arkistossa tai Kansallisarkistossa.

Toivotaan että kesäkuun alkuun mennessä saadaan selkeät ja toimivat ohjeet.

Erkki

[Matti Lund]

Mikkelin maakunta-arkiston palvelut ja henkilökunta ovat aina olleet 10+, kun olen siellä asioinut. Olen saanut erinomaiset esittelyt opiskelijoilleni ja minulle on aina löytynyt aikaa, kun apua olen tarvinnut.

Luovutetun Karjalan seurakuntien osalta tämä Arkistolaitoksen tiedote on iloinen asia! Kun näitä seurakuntia voi jatkossa tutkia vain digitoituina kuvina, niin sehän antaa mahdollisuudet tehdä tutkimusta jokaisessa Arkistolaitoksen toimipisteessä! Pitkä ja monille hankala matka Mikkeliin voidaan unohtaa ja tutkia tämän alueen seurakuntia lähimmässä maakunta-arkistossa tai Kansallisarkistossa.

Toivotaan että kesäkuun alkuun mennessä saadaan selkeät ja toimivat ohjeet.

Erkki

Erkki, toiveikkuuteesi on tosiaankin jonkin verran aihetta.



Joidenkin viesteissä täällä on mielestäni käsitetty väärin arkistolaitoksen tiedote 7.4., joka koskee 1.6. voimaanastuvia kirkonarkistojen tutkimukseen ottamisen käytänteiden muutoksia arkistolaitoksen toimipisteissä.


Joku on kuvitellut näkevänsä siinä uusia eteen kasautuvia ongelmia ja tutkimisen haittaamisen edistäjätkin ovat kuvitelleet siinä jotain omalta kannaltaan positiivista, eli että se entistä enemmän haittaisi tutkimusta.


KA tietysti joutuu jollain tavalla huomioimaan sen, että jotkut yrittävät käyttää henkilötietolakia tutkimisen haittaamiseen ja ovat valmiita siinä mielessä vaikuttamaan KA:n tutkijapalvelun toimintaedellytysten heikentämiseksi. Koska huono laki antaa vastustajille tähän ilmaisia aseita kuten on nähty, KA on luonnollisesti varuillaan sen suhteen, ettei sen tutkijapalvelulle koituisi ikävää häriötä. Tätä pyrkimystä tiedote mielestäni heijastelee.


Tiedotehan on positiivinen valopilkku viimeisten synkkien uutisten jälkeen, koska se heijastelee KA:n uskoa, että se kykenee turvaamaan tutkijoiden palvelua jatkossakin ja säilyttämään tilanteen lähes ennallaan kirkonarkistoihin pääsyn osalta.


Jos KA saa pitää kirkonarkistojen jäljenteiden käyttöoikeuden siinä laajuudessa kuin tämä tiedote antaa ymmärtää, niin mikään ei olennaisesti muutu tutkijan kannalta, vaan säilyisi aivan ennallaan ja tutkija saisi KA:sta edelleenkin tutkittavaksi samat lähteet kuin tähänkin asti!


Tiedotteesta saa sen käsityksen, että siihen lomakkeeseen, jonka olemme joutuneet niin monesti täyttämään ja allekirjoittamaan, on ainoastaan tulossa joitain lisäkrukseja, ei muuta. Tämä on tutkijan kannalta ainoastaan byrokratian kosmetiikkaa, jolla ei ole aikaisempaan nähden sen suurempaa tutkimuksen haittaavuutta.


KA:n ilmoitus on toisaalta täydellisessä ristiriidassa kirkkohallituksen edustajien suosituksestaan antamien lausuntojen kanssa, joten nähtäväksi jää, lähteekö kirkkohallitus käyttämään lain porsaanreikiä tätä KA:N käytännettä vastaan pyrkien käyttöoikeuksien rajoittamiseen, vai pysyykö se hiljaa asiassa. Luulisi, että jälkimmäinen on mahdollista, sillä kirkkohallituksen ristiretki KA:ta vastaan toisi sille ja nimenomaan kirkolle liikaa kielteistä julkisuutta. Siten on kohtalaisia toiveita, että KA:n "uusi" käytänne tulee 1.6. voimaan.


Tutkijalle on täysin epäolennaista, missä muodossa lähteet saa tutkittavakseen: optisen vai digitaalisen pöntön avulla, kunhan kummassakin tapauksessa laite ja jäljenne ovat kunnossa.


terv Matti Lund

[P. T. Kuusiluoma]

Helsingin Sanomat uutisoi tänään arkistolaitoksen päätöstä otsikolla "Arkistolaitos tiukentaa sukututkimuksen käytäntöjä". Artikkelissa oli pari asiaa hieman oiottu, mutta se päättyi positiivisesti: "Arkistolaitos nosti sukututkimuksen samaan asemaan tieteellisen ja muun tutkimuksen kanssa."

Kirkkoa lähellä oleva Kotimaa-lehden verkkolehti käsitteli myös arkistolaitoksen päätöstä myönteiseen sävyyn. Artikkelissa todettiin mm. seuraavaa: "Arkistolaitos on ottamassa välittävän kannan kirkkohallituksen ja Suomen Sukututkimusseuran välisessä köydenvedossa oikeudesta tutkia sata vuotta nuorempia kirkonkirjoja. Arkistolaitos tiukentaa kirkkohallituksen linjan mukaan yksityisyydensuojakäytänteitään, mutta tekee sen yhteistyössä Sukututkimusseuran kanssa."

Kotimaan verkkolehden artikkeli löytyy osoitteesta http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/4820-arkistolaitos-linjaa-kirkonkirjojen-tutkimisen-periaatteitaan.

[Heikki Koskela]

Helsingin Sanomat uutisoi tänään arkistolaitoksen päätöstä otsikolla "Arkistolaitos tiukentaa sukututkimuksen käytäntöjä". Artikkelissa oli pari asiaa hieman oiottu, mutta se päättyi positiivisesti: "Arkistolaitos nosti sukututkimuksen samaan asemaan tieteellisen ja muun tutkimuksen kanssa."

Kirkkoa lähellä oleva Kotimaa-lehden verkkolehti käsitteli myös arkistolaitoksen päätöstä myönteiseen sävyyn. Artikkelissa todettiin mm. seuraavaa: "Arkistolaitos on ottamassa välittävän kannan kirkkohallituksen ja Suomen Sukututkimusseuran välisessä köydenvedossa oikeudesta tutkia sata vuotta nuorempia kirkonkirjoja. Arkistolaitos tiukentaa kirkkohallituksen linjan mukaan yksityisyydensuojakäytänteitään, mutta tekee sen yhteistyössä Sukututkimusseuran kanssa."

Kotimaan verkkolehden artikkeli löytyy osoitteesta http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/4820-arkistolaitos-linjaa-kirkonkirjojen-tutkimisen-periaatteitaan.

Tämähän alkaa kuullostaa ihan hyvältä.

[P. T. Kuusiluoma]

Tämähän alkaa kuullostaa ihan hyvältä.

Niin, kuten tässä taannoin kirjoitin, edunvalvonta on sitä, että määrätietoisesti hankitun sosiaalisen pääoman koroilla hoidetaan koko sukututkimuskenttää koskevia asioita arkipäivässä.

PTK

[M.Sjostrom]

eikös haudattujen luettelot, ja kuolleiden luettelot, tulisi olla jo julkisia vuoteen 1960 saakka
?

Niitä pitäisi vaatia luettaviksi ja niitä pitäisi vaatia digitoitavaksi julkisille sivuille laitettavaksi.

Perustelen tätä sillä, että suoja-aika on enintäänkin vain 50 vuotta henkilön kuolemasta, ja haudattu henkilö katsottaneen varmuudella kuoliaaksi. Niinpä vuoden 1960 ja sitä edeltävien vuosien kuolintiedoissa edes reunahuomautuksineen ei voine olla yhtään mitään salassapidettävää.

Julkinen tieto puolestaan pitää voida saada autenttisena luettavaksi.

[antero65]

Millaistakohan selvitystä Arkistolaitos edellyttää saavansa tekeillä olevasta sukututkimuksesta?

Onko kellään vinkkiä, miten helpoimmin saisin koottua tiedot, mitkä aineistot tässä joutuvat tiukempaan syyniin 1.6. alkaen, eli lähinnä mistä seurakunnista ja miltä vuosilta nykyisin on tuota 100 vuotta nuorempaa aineistoa? Tai jos jo olisi jollakulla koottuna? Olisi helpompi keskittää oma huhti- ja toukokuun aineistonkeruu juuri niihin tutkittavina oleviin suku(haaroih)in, jotka noilla sijoilla majailivat noihin aikoihin.

[Matti Lund]

Millaistakohan selvitystä Arkistolaitos edellyttää saavansa tekeillä olevasta sukututkimuksesta?

Onko kellään vinkkiä, miten helpoimmin saisin koottua tiedot, mitkä aineistot tässä joutuvat tiukempaan syyniin 1.6. alkaen, eli lähinnä mistä seurakunnista ja miltä vuosilta nykyisin on tuota 100 vuotta nuorempaa aineistoa? Tai jos jo olisi jollakulla koottuna? Olisi helpompi keskittää oma huhti- ja toukokuun aineistonkeruu juuri niihin tutkittavina oleviin suku(haaroih)in, jotka noilla sijoilla majailivat noihin aikoihin.


Ei arkistolaitos ole kokemukseni mukaan yhteisö, joka haluaisi jotenkin estävässä tarkoituksessa tulla tutkijan ja tutkimuskohteen väliin, tai edes esitä minkäänlaisia laadullisia vaatimuksia tutkimukselle. Arkistolaitos on muuten tutkijoita kunnioittava ja muuten tutkijoihin luottava laitos, kunhan tutkija asiakkaana vain tekee sille selväksi, että on tutkija ja tutkii, eikä "vaarana" ole, että hän tekeekin jotain muuta. Lähinnä tämän viime mainitun takia tutkijan on annettava tutkijan vakuutuksensa, jotta arkistolaitoksen lähdemateriaali voidaan turvallisesti antaa hänen käytettäväkseen pelkäämättä, että asiakas turmelee tai varastelee lähteitä.

Mitä tulee tutkijan tarkempiin motiiveihin, ei käytännössä ole mahdollista enempää vaatia kuin tämä vakuutus.

Jää nähtäväksi, mikä muuttuu 1.6.


Välttämättä ei käytännössä muutu mikään, mitä itse arkistolaitoksen asiakaskohteluun tulee.

Sen perusteella, mitä on ilmoitettu käytänteiden kehittämisestä, tutkijalomakkeeseen on tulossa jotain lisäyksiä.

Lomakehan on nykyisellään enimmäkseen kruksattava lomake. Jotain lisäkruksattavia lienee siis tulossa.

Mitään tarkempaa selvitystä ei tutkimuksesta ole tarvinnut antaa, vaan pelkkä tarkoitus, jota on voinut niin halutessaan kuvata parilla vapaalla rivillä. En näe, että juuri tähän kohtaan on mitään tolkkua tehdä muutosta.

Nythän useat seurakunnat ovat jo ehtineet vetää arkistoista pois mikrokorttinsa ja hitaammat tulevat perässä, joten ainakaan niiden suhteen ei käytänne muuten muutu kuin, että sanotaan, ettei niitä enää ole tutkijan käytettävissä. Se on simppeliä.

Siis pääsääntönähän tulee olemaan tämän epänormaalin välivaiheen aikana, ennen kuin lakia on muutettu, ettei mitään seurakunnallista aineistoa ole enää saatavissa käyttöön arkistoista kuin ne vanhat 1940 -luvulla mormonien tuella kuvatut käyttökopiot, jotka ovat aina olleet lainattavissa mihin tahansa julkiseen kirjastoon, jossa sattuu olemaan lukulaite. Nämähän arkistolaitos on tainnut jo ehtiä digitoidakin, joten helpoin tapa niitä on lähestyä KA:n digitaaliarkiston sivujen kautta.

Kuinka huolellisesti ja nopeasti seurakunnat saavat putsattua arkistoista pois seurakunnalliset mikrokortit, jää pian nähtäväksi.

Tämähän on epänormaali tila ja välivaihe, jonka jälkeen tilanne palautetaan normaaliksi. Mutta tämä epänormaali välivaihe saattaa venyä pitkäksikin, koska se vaatii lainmuutoksen, jota tuskin vielä seuraava eduskunta kykenee säätämään.


terv Matti Lund

[Ritva Puomilahti]

Arkistolaitoksen tiedonanto 13.5.2011

http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.com/2011/05/kirkonkirjojen-kayttoonantamisen-uudet.html