Mannerheim-risti n:o 71 huutokaupattiin eilen

[blue-eyed]

Valitettavasti en lue paikkakunnallani ilmestyvia roskalehtia, mutta tänään paperinkeräykseen niitä viedessäni silmiini osui huutokauppailmoitus, jossa kerrtottiin, että Aleksin huutokauppa Lempäälässä oli saanut huutokaupattavakseen harvinaisen keräilyesineen, Mannerheim-ristin n:o 71. Sorry, tämä olisi voinut kiinnostaa myös sukututkijoita.

Tässä nyt kuitenkin linkki po. lehden sivulle:

http://www.pirkanmaansanomat.fi/nakoislehdet/2011/ps-13/primapaper

[JHissa]

Valitettavasti en lue paikkakunnallani ilmestyvia roskalehtia, mutta tänään paperinkeräykseen niitä viedessäni silmiini osui huutokauppailmoitus, jossa kerrtottiin, että Aleksin huutokauppa Lempäälässä oli saanut huutokaupattavakseen harvinaisen keräilyesineen, Mannerheim-ristin n:o 71. Sorry, tämä olisi voinut kiinnostaa myös sukututkijoita.

Tässä nyt kuitenkin linkki po. lehden sivulle:

http://www.pirkanmaansanomat.fi/nakoislehdet/2011/ps-13/primapaper
Eikö aito luutnantti Aarne Aholan Mannerheim-risti n:o 71 ole Kauhajoen Veteraanien Perinneyhdistys ry:n hallussa ja esillä Kauhajoelta veteraanien perinnetalolta. Huutokaupattussa Mannerheim-ristissä ei ole mukana myöntökirjettä ja on hieman viallinen, joten sen aitoutta voi epäillä
http://www.talouselama.fi/uutiset/article600273.ece

[Heikki Koskela]

Valitettavasti en lue paikkakunnallani ilmestyvia roskalehtia, mutta tänään paperinkeräykseen niitä viedessäni silmiini osui huutokauppailmoitus, jossa kerrtottiin, että Aleksin huutokauppa Lempäälässä oli saanut huutokaupattavakseen harvinaisen keräilyesineen, Mannerheim-ristin n:o 71. Sorry, tämä olisi voinut kiinnostaa myös sukututkijoita.

Tässä nyt kuitenkin linkki po. lehden sivulle:

http://www.pirkanmaansanomat.fi/nakoislehdet/2011/ps-13/primapaper

Mannerheimin ristin saaneista on täydellisiä luetteloita ja henkilötietoja myös netissä. Tämän takia merkkiä ei tarvitse sukututkijan ostaa.

Jos ritarimerkin myy, olisi suotavaa, että se jäisi ainakin Suomen rajoen sisäpuolelle. Merkistä luopuminen tarkoittaa sen rahaksi muuttamista eli merkin realisointia. Jos kaupan saa tehtyä hyvin, voi sen arvolla ostaa henkilöauton, jolla pääsee katsomaan sankarivainajien hautoja.

[Matti Lund]

Mannerheimin ristin saaneista on täydellisiä luetteloita ja henkilötietoja myös netissä. Tämän takia merkkiä ei tarvitse sukututkijan ostaa.

Jos ritarimerkin myy, olisi suotavaa, että se jäisi ainakin Suomen rajoen sisäpuolelle. Merkistä luopuminen tarkoittaa sen rahaksi muuttamista eli merkin realisointia. Jos kaupan saa tehtyä hyvin, voi sen arvolla ostaa henkilöauton, jolla pääsee katsomaan sankarivainajien hautoja.


Ainakin isäni isoäidin veljenpojan Eino Mallilan Mannerheimin risti komeilee hänen hautakivessään. En ole kylläkään varma, onko risti se alkuperäinen ja ainoa, mutta mielestäni, jos niin on, se on täysin oikeassa paikassa. Eihän se kenellekään muulle kuulu. - Mikä lie muilla malli?

En nyt muista Einon numeroa (toki olen sen ylös ottanut), mutta hän kuuluu niihin ritareihin, jotka eivät itse kovin kauan ehtineet rististä nauttia, sillä hän kaatui jonkin ajan kuluttua siitä, kun oli saanut ristin vastaanottaa marskilta.


terv Matti Lund

[Heikki Koskela]

Ainakin isäni isoäidin veljenpojan Eino Mallilan Mannerheimin risti komeilee hänen hautakivessään. En ole kylläkään varma, onko risti se alkuperäinen ja ainoa, mutta mielestäni, jos niin on, se on täysin oikeassa paikassa. Eihän se kenellekään muulle kuulu. - Mikä lie muilla malli?

En nyt muista Einon numeroa (toki olen sen ylös ottanut), mutta hän kuuluu niihin ritareihin, jotka eivät itse kovin kauan ehtineet rististä nauttia, sillä hän kaatui jonkin ajan kuluttua siitä, kun oli saanut ristin vastaanottaa marskilta.


terv Matti Lund

Kersantti Eino Mallilan ristin järjestysnumero on 21. Varsin varhainen sankariteko (7.10.1941). (Lähde: Wikipedia).

[Seppo Niinioja]

Kersantti Eino Mallilan ristin järjestysnumero on 21. Varsin varhainen sankariteko (7.10.1941). (Lähde: Wikipedia).

Mannerheim-ristin ritareista on julkaistu muutamia parempia tai huonompia matrikkeleita. Meillä lienee niitä evl-appeni saaman ristin takia noin kolme.
P.S. Tämä on ensimmäinen viestini elokuun jälkeen, jolloin sain forumilta kahden viikon kuntoisuusloman ja 50 aktiivisuuspistettä.

[Matti Lund]

Kersantti Eino Mallilan ristin järjestysnumero on 21. Varsin varhainen sankariteko (7.10.1941). (Lähde: Wikipedia).


Terve Seppo,

Siis Nro 21.

Ainakin yhtä Einon tekoa, jolla lienee ollut vaikutusta ristin myöntämiseen, on luonnehdittu eräänlaisella laihialaisvitsillä.

Eli jokin porukka oli joutunut hirvittävään keskitykseen eikä vain yhdeltä puolelta, eli olivat kaiketi motissa, mutta osa pääsi ryömimään sieltä pois jättämällä mm. konekiväärinsä ja muun painavan materiaalin sinne entisiin asemiinsa, jotka olivat nyt jääneet vihollisen linjojen taakse.

Nämä miehet sitten kohtasivat ensimmäisenä Einon ja harmittelivat hänelle sitä, kun joutuivat jättämään kalustonsa sinne.

Eino meni ja haki sen kaluston sieltä pois (ei tietystikään noin vain, vaan ryömien ees taas tulen alla niin monta kertaa, kun toimenpide vaati).

Kaikki pitivät yritystä aivan toivottomana.

Kun sitten hänen tempaustaan siinä ihmeteltiin, Eino oli kuitenkin todennut, ettei hennonut jättää arvokasta kalustoa viholliselle, vaan säästää omille.


terv Matti Lund

[Seppo Niinioja]

Terve Seppo,

Siis Nro 21.

Ainakin yhtä Einon tekoa, jolla lienee ollut vaikutusta ristin myöntämiseen, on luonnehdittu eräänlaisella laihialaisvitsillä.

Eli jokin porukka oli joutunut hirvittävään keskitykseen eikä vain yhdeltä puolelta, eli olivat kaiketi motissa, mutta osa pääsi ryömimään sieltä pois jättämällä mm. konekiväärinsä ja muun painavan materiaalin sinne entisiin asemiinsa, jotka olivat nyt jääneet vihollisen linjojen taakse.

Nämä miehet sitten kohtasivat ensimmäisenä Einon ja harmittelivat hänelle sitä, kun joutuivat jättämään kalustonsa sinne.

Eino meni ja haki sen kaluston sieltä pois (ei tietystikään noin vain, vaan ryömien ees taas tulen alla niin monta kertaa, kun toimenpide vaati).

Kaikki pitivät yritystä aivan toivottomana.

Kun sitten hänen tempaustaan siinä ihmeteltiin, Eino oli kuitenkin todennut, ettei hennonut jättää arvokasta kalustoa viholliselle, vaan säästää omille.


terv Matti Lund

Tervehdys Matti,

Ilmari Hurmerinnan toimittamassa Ritarimatrikkelissa (2004) mainitaan se suht. vähän tunnettu seikka, että Mannerheim ryhtyi 1927 kahvilanpitäjäksi Hangossa ja luopui Neljän Tuulen Tupa -kahvilastaan 1933.

Kersantti Eino Mallilan uroteko oli juuri tuo mainitsemasi. Hän pakotti ottamansa vangit valjastamaan hevosen, jolla kalusto tuotiin omalle puolelle.

Toinen matrikkeli on Seppo Porvalin toimittama ja julkaistu 2001. Niitä on varmastikin vielä ainakin yksi, ehkä useampia muita. Voin skannata sinulle ao. kohdat, jos haluat.

Terv. Seppo

[tellervoranta]

Minulla on Mauri Sariolan: Marskin ritarit. Aarnesta ja Einosta juttua.

[Heikki Koskela]

Terve Seppo,

Siis Nro 21.

Ainakin yhtä Einon tekoa, jolla lienee ollut vaikutusta ristin myöntämiseen, on luonnehdittu eräänlaisella laihialaisvitsillä.

Eli jokin porukka oli joutunut hirvittävään keskitykseen eikä vain yhdeltä puolelta, eli olivat kaiketi motissa, mutta osa pääsi ryömimään sieltä pois jättämällä mm. konekiväärinsä ja muun painavan materiaalin sinne entisiin asemiinsa, jotka olivat nyt jääneet vihollisen linjojen taakse.

Nämä miehet sitten kohtasivat ensimmäisenä Einon ja harmittelivat hänelle sitä, kun joutuivat jättämään kalustonsa sinne.

Eino meni ja haki sen kaluston sieltä pois (ei tietystikään noin vain, vaan ryömien ees taas tulen alla niin monta kertaa, kun toimenpide vaati).

Kaikki pitivät yritystä aivan toivottomana.

Kun sitten hänen tempaustaan siinä ihmeteltiin, Eino oli kuitenkin todennut, ettei hennonut jättää arvokasta kalustoa viholliselle, vaan säästää omille.


terv Matti Lund

Tässä lainaus netistä Eino Mallilan henkilöhistoriasta:


"V ARMEIJAKUNNAN KOMENTAJAN ESITYS

IV Armeijakunnan komentajan, kenraaliluutnantti K.L. Oeschin allekirjoittma ja armeijakunnan esikuntapäällikön, eversti V. Nihtilän varmentama esitys Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin myöntämisestä alikersantti Eino Ilmari Mallilalle.: "JR 3:n saatua ennen Porlammin motin lopullista ratkeamista määräyksen lähteä Koivistolle, ei kaistaa vastaanottava osasto pysynyt Porlammin kylässä paikallaan, vaan päästi ryssän läpi, jolloin joukkue, johon alikersantti Mallila kuului, joutui saarroksiin keskellä aukeata Porlammin kylän itäpuolella 31.8.41. Tässä tilaisuudessa johti alikers. Mallila kk.1/2-joukkuettaan erittäin taitavasti ja rohkeasti. Saarroksiin jouduttuaan murtautui läpi, otti vankeja ja pakotti ne valjastamaan hevosen sekä meni takaisin hakemaan kk:t pois ja taistellen 3 eri vihollislinjan läpi toi kk:t, miehensä ja vangit takaisin omalle puolelle."
IV Armeijakunnan komentajan esitys on lähetetty Päämajaan IV Armeijakunnan kirjelmällä N:o 1352/I/206.henk/29.9.41. Esitys on kirjattu Päämajan komento-osastolla 29.9.1941 (N:o 1186)."


Sepon mainitsema Ilmari Hurmerinta täytyy olla sama nuori vänrikki, joka 1955 oli Korialla saman joukkueen johtajana, jossa jukkueessa olin kokelasaikana saamassa "rintamavastuuta". Tuntemani Hurmerinta oli hoikka pitkähkö mies, joka luullakseni jäi eläkkeelle everstinä ja taitaa edelleenkin asua Korialla.

[Seppo Niinioja]

Minulla on Mauri Sariolan: Marskin ritarit. Aarnesta ja Einosta juttua.

Sariola näkyy Wikipedian mukaan kirjoitattaneen useampiakin: "Marskin ritarien (1968) taustalla oli tarve haastatella elossa olevat kunniamerkin saajat; teoksen jatkona ilmestyivät Näin tekivät ritarit (1969) ja Viimeiset ritarit (1983). Ritari Kauko Tuomaalasta Sariola kirjoitti teoksen Aamu Heinjoen tiellä (1966)". Varmaan niitä on varhaisempiakin. Sotien jälkeen ei kyllä ulkopoliittisista syistä juuri sotasankareita varsinkaan hyvällä muisteltu. Ryti & Co pistettiin linnaan ja kantahenkilökunnasta moni sai lähteä :mad:
Se hyvä puoli asiassa oli, että moni sai eläkkeeseen tarvittavat palvelusvuodet (tavallisimmin kai 25) täyteen ja ehtivät tehdä vielä siviilissä toisen uran.

[Seppo Niinioja]

Sariola näkyy Wikipedian mukaan kirjoitattaneen useampiakin: "Marskin ritarien (1968) taustalla oli tarve haastatella elossa olevat kunniamerkin saajat; teoksen jatkona ilmestyivät Näin tekivät ritarit (1969) ja Viimeiset ritarit (1983). Ritari Kauko Tuomaalasta Sariola kirjoitti teoksen Aamu Heinjoen tiellä (1966)". Varmaan niitä on varhaisempiakin. Sotien jälkeen ei kyllä ulkopoliittisista syistä juuri sotasankareita varsinkaan hyvällä muisteltu. Ryti & Co pistettiin linnaan ja kantahenkilökunnasta moni sai lähteä :mad:
Se hyvä puoli asiassa oli, että moni sai eläkkeeseen tarvittavat palvelusvuodet (tavallisimmin kai 25) täyteen ja ehtivät tehdä vielä siviilissä toisen uran.

Pistän tähän kaksi elämänviisautta, jotka olen oppinut Haminassa.
1) On kaksi asiaa, joiden perässä ei kannata juosta: Naiset ja raitiovaunut. Niitä tulee aina uusia. (Rippi-isäni rovasti Andstén A.D. 1956)
2) Upseerioppilaan etikettiin kuuluu, että hän ei missään tapauksessa kanna daaminsa käsilaukkua. (silloinen RUK:n johtaja eversti Setälä A.D. 1965). Tästä olen joskus livennyt, mutta ollut silloin siviilikuteissa.

[Syllinpoika]

Ainakin isäni isoäidin veljenpojan Eino Mallilan Mannerheimin risti komeilee hänen hautakivessään. En ole kylläkään varma, onko risti se alkuperäinen ja ainoa, mutta mielestäni, jos niin on, se on täysin oikeassa paikassa. Eihän se kenellekään muulle kuulu. - Mikä lie muilla malli?
...
terv Matti LundIlmeisesti kaikille ritareille (tai omaisille) on aikoinaan toimitettu hautakiveen laitettava pronssinen laatta, jossa on Mannerheim-risti kohokuviona, teksti MANNERHEIM RISTIN RITARI, saajan nimi ja ristin numero.

[Heikki Koskela]

Ilmeisesti kaikille ritareille (tai omaisille) on aikoinaan toimitettu hautakiveen laitettava pronssinen laatta, jossa on Mannerheim-risti kohokuviona, teksti MANNERHEIM RISTIN RITARI, saajan nimi ja ristin numero.

Juuri näin se on.

[Seppo Niinioja]

Juuri näin se on.

Appeni viimeisimmän kodin seinään kiinnitettiin muutama vuosi sitten muistolaatta, joita on muistaakseni valmistanut perinnesäätiö. Hänen ja hänen vaimonsa hautakivessä sitä ei ole ja itse risti on vanhimman pojan hallussa. Vuonna 2007 avattiin Askaisten Ritaripuisto, joka sijaitsee Suomen Marsalkka Mannerheimin syntymäkodin, Louhisaaren kartanolinnan läheisyydessä (http://www.mannerheiminperinnesaatio.fi/index.phtml?s=26 ). Kunkin ritarin tiedot sisältävissä paasissa ei muistaakseni ole Mannerheim-ristin kuvaa, vaan se on kuvattu keskellä olevaan suurikokoiseen kunniakiveen.

Joskus on tullut mietityksi sitä, että "tavallisiin" sankarihautoihin ei ole kai koskaan haudattu sankarivainajan leskeä. Ehkä leskiä ei ole tämä kiusannut, vaikka eivät ole päässet puolisonsa viereen.

[Heikki Koskela]

Appeni viimeisimmän kodin seinään kiinnitettiin muutama vuosi sitten muistolaatta, joita on muistaakseni valmistanut perinnesäätiö. Hänen ja hänen vaimonsa hautakivessä sitä ei ole ja itse risti on vanhimman pojan hallussa. Vuonna 2007 avattiin Askaisten Ritaripuisto, joka sijaitsee Suomen Marsalkka Mannerheimin syntymäkodin, Louhisaaren kartanolinnan läheisyydessä (http://www.mannerheiminperinnesaatio.fi/index.phtml?s=26 ). Kunkin ritarin tiedot sisältävissä paasissa ei muistaakseni ole Mannerheim-ristin kuvaa, vaan se on kuvattu keskellä olevaan suurikokoiseen kunniakiveen.

Joskus on tullut mietityksi sitä, että "tavallisiin" sankarihautoihin ei ole kai koskaan haudattu sankarivainajan leskeä. Ehkä leskiä ei ole tämä kiusannut, vaikka eivät ole päässet puolisonsa viereen.

Käydessäni jollain uudella paikkakunnalla autoillessani Suomessa on minulla poikeuksetta tapana käydä hautausmaalla ehkäpä pelkästään tunnelmayistä. Mutta aina olen käynyt katsomassa sankarihautoja ja lusekellut nimiä kivilaatoista tai risteistä. Olen tullut samaan tulokseen. Aviopuolisoiden nimiä en ole tavannut ainuttakaan. Sen sijaan olen sankarivainajina haudattuja lottien nimiä tavannut.

Useinhan on käynyt sillä lailla, että sodassa kaatuneitten miesten puolisot ovat saattaneet elää vuosikymmeniä miehnsä kaatumisen jälkeen eikä sankarivainajien hautausaluetta ole sodan jälkeen uudellen avattu.

Sen sijaan sodassa haavoittunut ja sodan jälkeen haavoittumisensa takia kuolleet on voitu haudata sankarivainajie riviin myöhemmin. Tämä oletus vaatii paremmin tietävien vahvistuksen.