Sikarilaatikossa uuninkolossa !

[Hannu Soikkeli]

Pientä kevennystä syksyn ja arkiston harmauteen!
Oikealla keskellä oleva teksti....
183

Toivottavasti näkyy ?
Terv.Hannu

[tellervoranta]

Tämän Hannun löytämä papin merkintä on ihana :)

[mirjamarja]

Kiitoksia! Muistan itsekin, että olin sen joskus siellä huomannut, harmittelin, etten pannut nimeä muistiin.
Kuva on siksi epäselvä, etten saa nimestä selvää. Viitsisitkö antaa tiedot?
Tekisi mieleni katsoa, miten pikku miehen kävi. :)

Vaikka onhan tuossa sivunumero näkyvissä.

[tellervoranta]

En tiedä, minuako tarkoitat :confused:. Siinä lukee:

Juho oli niin pieni, että sikarilaatikossa makuutettiin uunin kolossa.

[Antti Järvenpää]

Mielenkiiinnosta kysyn, minkä pitäjän Heinävaarasta on kyse? Nimet tuntuisivat vaikuttaisi olevan Keski-Karjalasta, vai ovatko?

[Seppo Niinioja]

Todella piristävä juttu! Mistähän olivat sen sikarilaatikon saaneet? Pakko niiden sikareiden on ollut aika tuhteja olla kuitenkin. Kyse näyttää olevan Kiihtelysvaaran Heinävaaran talosta n:o 11 ja, lastenkirjasta 1853-1873 ja talollinen Olof Vatasen lapsesta. Vanha mahtipitäjä Liperi (Libelits), josta kaiketi Fleming af Libelitz -aatelissuku on saanut nimensä on aika lähellä. Olisiko kartanonherra tai miksei tietysti pappikin antanut tyhjän laatikon äitiyspakkaukseksi? Tuskin Olli sikareita poltteli.

Seppo Niinioja

[Erkki Järvinen]

Mielenkiiinnosta kysyn, minkä pitäjän Heinävaarasta on kyse? Nimet tuntuisivat vaikuttaisi olevan Keski-Karjalasta, vai ovatko?

tuo pitäisi johtaa ko. sivulle;

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2686&pnum=195

[Seppo Niinioja]

Tästä pitäisi päästä ilman salasanaakin, kun en muista ulkoa:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kiihtelysvaara/lastenkirja_1853-1872_mko405-416/195.htm

Seppo Niinioja

[Heikki Koskela]

Sikarilaatikon täytyi olla tukkukauppa-kokoa? :rolleyes:

[Seppo Niinioja]

Sikarilaatikon täytyi olla tukkukauppa-kokoa? :rolleyes:

Sunnuntaita!

Tutkimukset ovat ihan alkuvaiheissaan, mutta Tampereen Sanomat kertoi 21.9.1887 otsikolla "Sikaareita omassa maassa kasvaneesta tupakasta" öwersti Smirnoffin, monta vuotta oleskellessaan Turkinmaalla ja Etelä-Venäjällä mieltyneen tupakan viljelykseen. Sikareita, tehtyjä tupakasta, joka on kasvanut Sommarön tilalla, Tammisaaren saaristossa, on näytetty E.N:n [Ekenäs Notisblad] toimitukselle, ja kuuluvat olevan kaikin puolin hyviä.

Vaimoni Tampereella syntynyt äidinäiti oli tuolloin puolen vuoden ikäinen. Ei ole vielä tiedossa, olisiko hän mahtunut sikarilaatikkoon ja minkälaiseen. Niitä kyllä luultavasti talossa oli, ainakin vierasvaraksi. Hänestä tuli tiettävästi Suomen ensimmäinen ammattimaisesti esiintynyt naishuilisti ja ihailen aina hänen herkkää valokuvaansa huiluineen vuoden 1900 paikkeilta. Hoikka hän siinä ainakin oli. Valitettavasti en ehtinyt häntä tavata ja anoppikin kuoli 12 vuotta sitten. Aina pitäisi muistaa haastatella vanhempi polvi ajoissa!

Öwersti Smirnoff taisi sittemmin siirtyä toisen nautintoaineen tuottajaksi.

Seppo Niinioja

[Antti Järvenpää]

Nykyään näitä pakkauskokoja ajattelee siitä näkökulmasta, että kioski tai kauppa on muutaman minuutin päässä. Ennen nämä kauppamatkat taisi olla aikatavalla pidempiä. Tiedän ainakin äitini isoisän käyneen usein Ähtäristä kauppamatkalla Pietarissa, josta ostettuja esineitä on edelleen tallessa, tosin ei itselläni.

Tavaraa toki saatiin lähempääkin, kierto- ja maakauppialta, mutta jos jotain erikoisempaa tarvitsi, lähdettiin pitkällekin, ja luultavasti tuotiin ainakin vuoden tarve, jolloin pakkauksetkin taisi olla muuta kuin taskuun sopivia. Oletettavasti vuoden tarpeisiin oleva sikarilaatikkokin oli jo jonkin kokoinen. Epäilisin, että vajaan metrin yhteen suuntaa, toiseen ehkä 1/2 metriä ja korkeuttakin jonkin verran.

Isäni isoisän taasen tiedän harrastaneen polttöljykauppaa kylän tarpeisiin. Tätä hän haki Tampereelta Jämsään, ja vei mennessä teurasruhoja torille. Näitä reissuja tehtiin huomattavasti tiheämmin, mutta olettaisin niidenkin osuneen pääsääntöisesti talviaikaan.

[Antti Järvenpää]

Tuli vielä mieleen, että sikari oli aika kallis tuote, johon ei ihan jokaisella ollut varaa. Sikarien kääriminen on kaiketi aina ollut käsityötä ja vaatinut suuria ehjiä tupakanlehtiä. Köyhemmät polttelivat piippua tai nuuskasivat, ja tupakka taisi aika monasti olla itse kasvatettua kessua.

Jotenkin muistuu tässä samassa mieleen, kun lapsena aina ihmettelin junan vaunussa komeaa kylttiä "spåtta ej på gålvet", joka varmaan oli mällin käyttäjille suunnattu. Ilmeisesti mällin purut oli melkoinen harmi ja jotenkin muistan itsekin, että lapsena vanhat miehet maalla karisteli tupakkansa yleensä lattialle uunin edessä olevalle pellille naisten siivottavaksi. Ihminen muistaa kummia asioita, ja jotenkin tämä on piirtynyt muistiini, kun kaupungissa tuo ei olisi tullut kyseeseenkään.

Paperossi levisi tietääkseni 1850-luvulla Krimin sodasta eurooppaan turkkilaisilta ja milloin lienee Suomeen. Minna Cantin romaneissa ja novelleissa herrat yleensä menee sivuhuoneeseen totille ja paperossille, joten tapa on ilmeisesti tullut Suomeen joskus vuosisadan viimeisen kolmanneksen aikana. Tuskin kuitenkaan rahvaan piiriin kovin nopeasti.

Sikarilaatikko, jossa Juho nukkui, on ihan mielenkiintoinen historiallisestikin. Kiihtelysvaaran Heinävaarassa voisi kuvitella olleen kievarin, joten sikarilaatikon sinne joutumiselle voisi löytyä aivan oma tarina.

[Mariaana]

Hei!

Tupakkatietoudesta tuberkuloosiin. Voisiko tuo spåtta ej på golvet -kyltin takana olla pyrkimys vähentää tuberkuloosin leviämistä? Muistelen kuulleeni, että tuberkuloosin taistelua vastaan annettiin varsin yksityiskohtaisia neuvoja ja rajoituksia.

t. Mariaana

[Antti Järvenpää]

Kouvolan kaupungin sivuilta seuraava kirjoitus: http://www.kouvola.fi/palvelut/kulttuurijamuseot/kulttuurihistoriallisetmuseot/museokokoelmat/esineitajatarinoita/alasyljelattialle.html

Minusta tuossakin jutussa on virheellistä se, että sylkykupit varmaankin hävisi junista jo 1950 luvulla, mutta kyltit olivat puuvaunuissa ainakin vielä 1960-luvullakin.

Muistan, että lapsena aina ojennettiin, että jätkät vain syljeskelee. Kylttien takana varmaankin oli hygienia ja sitä myöten keuhkotaudin pelko. Itse syljeskelyn tavan voisi kuvitella tulleen purutupakasta.

Hakusanalla sikarilaatikko googlettamalla saa muuten näkyviin monenlaisia kapineita.

[JaskaS]

Tuolla Kouvolan sivuilla mainitaan vain kyltin tekstit
Älä sylje lattialle
Spåtta ej på golfvet
Jotenkin alitajuntaan on jäänyt myös kolmas:
Не плевать на пол
tai jotain sinnepäin. Tsaarinaikaisesta vaunusta kun on ollut kyse.

:) Jaska

[Rauno Rosenqvist]

Kun poikamme (keskimmäiseltä etunimeltään muuten Juho) syntyi keväällä 1985, nukkui hän osan ensi ajoista koristellun ja pehmustetun äitiyspakkauksen pahvilaatikossa - ainakin siihen aikaan sitä jopa suositeltiin siihen tarkoitukseen, ja käteväähän se olikin -, jonka sijoitimme pinnasänkyyn oman vuoteemme viereen.

Kesällä vuokrasimme kesämökin Teiskon Kukkosaaresta (vai oliko se sittenkin Kanasaari?), jossa sängyn vieressä oli iso piironki. Vetämällä ulos keskimmäisen laatikon sai siitä kätevästi vuoteen pojalle. Naureskilimme vaimon kanssa, että lapsi aikuisiässä varmaan kirjoittaa kirjan nimeltään "Lapsuuteni laatikossa".

Toivottavasti sikarilaatikko-Juhosta myöhemmin kasvoi salskea nuori mies, kuten meidän laatikkopojastamme.

Rauno

[Seppo Niinioja]

Me käytimme ajoittain kerrossängyn vahtoehtona vuodevaatelaatikkoa, joka oli kätevää työntää päiväksi sängyn alle, niin että siskoksille ja vastaavasti veljeksille jäi enemmän leikkitilaa. Vedottomissa huoneissa tästä ei koitunut haittaa. Se palveli myös lelulaatikkona sitten kun lapset kasvoivat laatikosta ulos. Kun kaksi ensimmäistä olivat tyttöjä, panin tietysti kirveen (oli nyt öxa tai yxa) oman sänkymme alle ja sehän toimi: Loput kaksi ovat poikia.

***************************

Tuberkuloosista vielä: Sylkykiellot olivat kyllä aiheellisia. Prof. Arno Forsiuksen sivuilla on paljon pätevää asiaa lääketieteen historiasta. Tuberkuloosista ks. http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tubsuomi.html (http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tubsuomi.html) ja http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tubercul.html (http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tubercul.html) .

Forsius kertoo:
Saksalainen Georg Cornet (1858–1915) osoitti vuonna 1888, että tuberkuloosibakteeri säilyi pitkiä aikoja tartuttamiskykyisenä huonepölyssä. Sen jälkeen alettiin kiinnittää yleisön huomiota siihen, että ysköksiä ei pidä sylkeä lattioille ja kävelyväylille, sekä otettiin käyttöön mukana kannettavat sylkipullot ja julkisiin tiloihin asetettavat sylkikupit tai -laatikot. Lisäksi oleskelutiloihin, rautatieasemille ja junanvaunuihin kiinnitettiin ohjekylttejä: "Älä sylje lattialle!".

Edelleen Forsiusta lainaten: Keuhkotaudin hoito perustui kauan yleiskunnon kohottamiseen joko kotioloissa tai entistä useammin parantoloissa. Eräs yleinen hoitotapa oli makuuttaminen avoimissa ulkoilmahalleissa useita tunteja päivässä. Vasta toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun loppupuolella kehitettiin ensimmäiset tuberkuloosibakteeriin tehoavat lääkkeet.

Äitini oli osastonhoitajana Takaharjun tuberkuloosiparantolassa Punkaharjulla 1930-luvulla ja isäni siellä potilaana. Siellä heidän romanssinsa alkoi ja tässä sitä ollaan... Kylläkin vasta 1940-luvun puolella syntyneenä. Isäni tauti parani niin hyvin että siitä ei myöhemmin näkynyt minkäänlaisia jälkiä röntgenkuvassa. Lienee parantumiseen osuutensa ollut lumpustelullakin. Se oli potilaiden ja hoitajienkin välistä pientä riiuuta (Nykysuomen sanakirja: 2. ark. parantolakielessä: flirttailla, hakkailla), johon kuulemma suorastaan rohkaistiin.

Seppo Niinioja

[tellervoranta]

Hyvää huomenta kaikille tasapuolisesti :)
Tunnustan nyt, että kirjoitin tarinan tyttölapsesta, jonka pappi oli varmaan samalla tavalla merkinnyt. Painoi syntyessään 1,8 kg ja nukkui alvariinsa ensimmäiset kuukaudet.
Lukijoiden määrä kasvoi päivässä eksponentiaalisesti.
Mutta pörinäni sitten sopimuksesta poistettiin ja ihan ölövinä olen myöhemmin ottanut jutun esille. :rolleyes::cool:;)

[Seppo Niinioja]

Kun poikamme (keskimmäiseltä etunimeltään muuten Juho) syntyi keväällä 1985, nukkui hän osan ensi ajoista koristellun ja pehmustetun äitiyspakkauksen pahvilaatikossa - ainakin siihen aikaan sitä jopa suositeltiin siihen tarkoitukseen, ja käteväähän se olikin -, jonka sijoitimme pinnasänkyyn oman vuoteemme viereen.

Kesällä vuokrasimme kesämökin Teiskon Kukkosaaresta (vai oliko se sittenkin Kanasaari?), jossa sängyn vieressä oli iso piironki. Vetämällä ulos keskimmäisen laatikon sai siitä kätevästi vuoteen pojalle. Naureskilimme vaimon kanssa, että lapsi aikuisiässä varmaan kirjoittaa kirjan nimeltään "Lapsuuteni laatikossa".

Toivottavasti sikarilaatikko-Juhosta myöhemmin kasvoi salskea nuori mies, kuten meidän laatikkopojastamme.

Rauno

Miten muuten mahtoi menestyä Tynnyrissä kasvatettu tyttö?

Seppo N.

[tellervoranta]

......enpäs osaa edelliseen vastata :eek:, mutta siirryn sikarilaatikosta tynnyriin, kun on kauhea puhuri....

ja koska varmaankin kohta sähköt on kaputt, niin

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA :);):)

[tellervoranta]

Esi-isäni tyttären tarina



Anna Kustaantytär Leskelän käräjäjuttu


Lähde: Raili Rytkönen SUUR-IIN HISTORIA 1700-1870





Karja oli tärkeä osa omaisuutta, ja sen hyvinvointi tietenkin turvasi osaltaan talonpojan ajoittain epävarman toimeentulon. Karja vaati siis sekä varsinaisia taikoja että taianomaisia parannuskeinoja. Hyvin usein näiden taikojen taitaja oli vanha ja viisas mummo, jota pyydettiin paikalle, kun karja laskettiin keväällä laitumelle tai kun joku eläimistä sairastui. Tällainen paikkkuntalaisille arvokas ihminen oli Pudasjärvellä 1700-luvun alkupuolella vaikuttanut Väätäjän talon vanhaemäntä Anna Kustaantytär Leskelä (http://www.jurvansuu.net/leskela_jolos_suku.htm#Leskelä Anna Kustaantytär) Jurmun kylästä.
Vanhaemäntä joutui vuoden 1736 kesä- ja syyskäräjillä syytteeseen lähinnä siksi, että hän oli parantanut kirkkoherran lehmän. Tämä 80-vuotias vanhus joutui kulkemaan pitkän käräjämatkan useaan otteeseen, kun juttua siirrettiin aina seuraaville käräjille lisätodistajien kuulemisen vuoksi. Kirkkoherra Barthold Ervast oli ostanut lehmän Anna Leskelän poikapuolen vaimolta, ja kun se oli sairastunut, Anna oli sivellyt sen selkää voilla ja eläin oli parantunut. Voi taas oli peräisin Räisäsen talosta. Anna oli nähnyt paljon vaivaa sen hankkimiseksi. Muuan kerjäläinen oli saanut voin Räisäsestä ja Anna oli yhyttänyt tämän Pintamon talon eteisessä. Voi oli saatava juuri Räisäsestä, koska Anna Leskelän päättelyn mukaan lehmän maidontulon ehtyminen johtui Räisäsen talon väestä. Häneltä kysyttiin, mistä hän oli oppinut tämän parannuskeinon, ja hän kertoi ensimmäisillä käräjillä sen olevan vanha ja yleisesti käytetty, nyöhemmin hän selitti, että oli nähnyt vanhojen ihmisten pirskoittavan lehmän selälle sen omaa maitoa, ja että hän tästä oli saanut ajatuksen kokeilla voin käyttämistä. Oikeus etsi taikuuden tuntomerkkejä, ja siinä mielessä kysyttiin, oliko Anna lukenut loitsuja voita sivellessään niin kuin väitettiin - ei toki Anna loitsuja, kuiskasi vain "Jeesus siunatkoon", hän pyytää apua vain elävältä Jumalalta. Anna Leskelä tuntuu olleen ovela muori, vaikka muutamissa kohdin puhuikin vähän ristiin. Niinpä onkin kaikin puolin todennäköistä, että hän oli syyllistynyt ainakin osaan niistä teoista, joista häntä syytettiin.
Kappalainen Forsberg oli kuullut, että Anna Leskelä oli leikannut joltakin lehmältä hännän ja sekoittanut sen vereen suolaa, jonka sitten oli syöttänyt talon väelle ruoan seassa. Anna selitti vuolaasti, miten lehmän häntään oli ilmestynyt matoja - häntämätä oli yleinen ja paha karjantauti - ja sitä piti leikellä, jotta madot saataisiin pois. Suolaa hän oli käyttänyt vain hieroakseen sitä häntään, jotta olisi estetty sairauden 'painuminen' (diupa) eli leviäminen koko eläimeen. Anna selitys vaikuttaa tässä totuudenmukaiselta. - Kappalainen oli edelleen kuullut, että Anna oli juoksennellut lantatunkion ympärillä suolattua maitoa kantaen. Annan kertoman mukaan tämä tehtiin siksi, että maito ei ollut ruvennut juoksettumaan.
Pudasjärveläiset lautamiehet tiesivät, että Anna oli tunnetusti taipuvainen pikku taikoihin. Forsberg oli samaa mieltä ja lisäsi, että vaikka Anna osasi hyvin lukea, tämä ei hänen mielestään ollut aivan viisas. Vanhus vakuutti anteeksi pyydellen tekevänsä vain pelkkää hyvää eikä nähnyt mitään moitittavaa ajatusiensa juoksussa. Lautakunta katsoi, että "ei ole luonnollinen keino karjantaudin parantamiseksi se että otetaan vierasta voita ja sillä voidellaan lehmän selkä ja vielä vähemmän se parannuskeino maidontulon ehtymiseen, kun juoksee heinätupon kanssa ympäri tunkiota ja antaa siitä karjalle, vaan sellainen on vain taikauskoa". Annalle määrättiin 10 hopeataalarin sakot, mutta koska hänellä ei ollut siihen varaa, rangaistus oli muutettava vankeudeksi. Vesi ja leipä -rangaistus lievennettiin hänen korkean ikänsä vuoksi kahdeksaksi päiväksi vankeutta ilman vesi ja leipä -kovennusta.