PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Miten pääsen sukupuussani eteenpäin?


Heidi H
31.03.11, 21:12
Olen päässyt sukututkimuksessani jo vuoteen 1828 jolloin syntyi Simon Hirvonen(isäni iso-isoisä) mutta ketkä olivat Simonin vanhemmat syntymäpaikkana on Iisalmi ja oliko Simonilla sisaruksia?
Hiskistä löysin http://hiski.genealogia.fi/hiski/2xjrb5?fi+0112+kastetut+18237 joka kertoi että B. Petter Hirvonen ja Elin Kettunen olisivat hänen vanhemmat ja 16.8.1828 on syntymäpäivä Simon Hirvoselle joka täsmää. Mutta sitten äitini suku Iida Maria Kumpulainen s.28.11.1884 Iisalmi enkä pääse tästä pidemmälle.

Miten siis pääsen sukupuussani eteenpäin? ja miten saan selvitettyä että onko kenties Hirvosen ja Kumpulaisen suvussa muitakin naimisiin menneitä keskenään kuin vanhempani.

Toinen mitä mietin että voiko suvustaan tutkia eri sairauksia ja jos voi niin miten?

Juha
31.03.11, 21:39
Sieltä Hiskistä näit ne kylät, joissa esivanhempasi asuivat.

Täältä löydät sitten Iisalmen maaseurakunnan rippikirjat tuolta ajalta;

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm


Mikäli maksat pienen jäsenmaksun, pääset näkemään ripppikirjoja Iisalmen osalta aina vuoteen 1900

Tapani Kovalaine
31.03.11, 22:53
Juha sanoi juuri niin kuin asia on: vain SSHY:n jäsensivuilta (digi 344 lastenkirja, ym) löytyy tieto, että 31.8.1884 vihittiin Pekka Juho Pekanp Kumpulainen 1863 ja Reeta Stina Kustaantr Huttunen 1864 ja heille syntyi 28.11.1884 Iita Maria.

Mökkiläinen Viita nro 6 Alatalo
Pekka Paulinp Kumpulainen 6.9.1832
vaimo Ulriika Heiskanen 6.12.1843

Talollinen Muuraisjärvi 3 Raiskionmäki
Kustaa Huttunen 29.11.1840
vaimo Maria Liisa Komulainen 5.4.1838

Siinäpä olisivat ne etsittävät isovanhemmat Iita Maria Kumpulaiselle.

Päivi H
31.03.11, 23:22
Toinen mitä mietin että voiko suvustaan tutkia eri sairauksia ja jos voi niin miten?
Kaikkien arkaluonteisuus-keskustelujen välissä tämä tuntuu vähän tragikoomiselta kysymykseltä, anteeksi vain, Heidi.

Sopiva DNA-testi voi antaa viitteitä joihinkin sairauksiin, mutta niistä en osaa sanoa enempää. Ehkä joku muu osaa.

terveisin Päivi

Pekka Hiltunen
01.04.11, 01:44
Kaikkien arkaluonteisuus-keskustelujen välissä tämä tuntuu vähän tragikoomiselta kysymykseltä, anteeksi vain, Heidi.

Sopiva DNA-testi voi antaa viitteitä joihinkin sairauksiin, mutta niistä en osaa sanoa enempää. Ehkä joku muu osaa.

terveisin Päivi

On kyse vain juuri viitteistä, kuten sanoit, Päivi: DNA-testeillä voimme saada tietoa vain omista alttiuksistamme, ilman että saisimme tietää esim. sen, että kummalta vanhemmalta jokin tietty sairaus tai alttius siihen periytyy. Vielä mutkikkaammaksi tekee asian se, että monet sairaudet vaativat tullakseen ilmi usein molempien vanhempien geenien aktiivisen tai passiivisen osallistumisen sairauden ilmenemiseen jälkeläistösssä (passivisella osallistumisella tarkoitan sitä, että asianomaisen osapuolen sekä isältään että äidiltään perimät alleelit tai "geenit" ovat resessiivisiä eli väistyviä "tautigeenin" suhteen eivätkä siten tarjoa suojaa ulkoa päin, puolisolta tai partnerilta tulevaa, sairastumiseen altistavaa genetiikkaa vastaan). Jos nyt sitten on saatu kokoon kaikki palapelin palat sairautta varten, niin vielä tarvitaan yleensä määrätyt ympäristötekijät asettelemaan palat kohdalleen niin, että sairastumisalttius johtaa taudin puhkeamiseen.

On siis sanottava, että DNA-tutkimuksista on ainakin toistaiseksi vain hyvin vähän iloa sukututkimukselle sairauksien esiintymistä lähökohtana pitämällä. Toki on joitain "klassisia esimerkkejä" sairauksista, joitten voisi arvella läheisesti liittyvän sukututkimukseen, kuten hemofilia, nivelreuma, eräät perinnölliset lihasrappeumataudit, jotkut aineenvaihduntasairaudet (kuten vaikkapa aikuisiän diabetes), kihti tai skitsofrenia. Emme kuitenkaan sukututkijoina useimmiten voi mitenkään päätellä edes sitä, että kumman vanhemman puolelta jokin tietty sairastumisalttius on periytynyt, koska emme pääse selvittelemään esivanhempiemme perimäainesta kovinkaan tarkasti tai ainakaan kovinkaan pitkälle, eikä useimpien perinnöllisinä pidettyjen tautien taustalla suinkaan ole yksi ainoa "virheellinen" tai muuten kokonaisuuteen sopimaton geeni, vaan kokonainen joukko perintötekijöitä yhdistyneenä mitä moninaisimpiin ympäristötekijöihin.

En kyllä menisi suosittelemaan DNA-tutkimuksia omien sairastumisalttiuksien selvittelemiseksi sukututkimusmerkityksessä, vaikka näistä tiedoista voi joskus olla paljonkin hyötyä henkilön omalle terveydelle tai tulevan terveydentilansa ennustamiselle. Tavanomaisista sukututkimuksen lähdeaineistoista voi ehkä saada joitain vihjeitä, jos epäilee jonkin tietyn sairauden esiintymistä omassa suvussa. Tällaisia voisivat olla vaikkapa kuolinikä, kuolinsyy, lapsikuolleisuus, lasten lukumäärä, työhistoria jne., mutta kyse on kuitenkin vain vihjeellisestä tiedosta, joka herättää enemmän kysymyksiä kuin mihin se kykenee vastaamaan.

Mielestäni lähtökohtana siis lopulta on se, että on tehtävä aivan perinteisin menetelmin omien esivanhempiensa ja sukupiirinsä kartoitusta, jos sitten itse kukin missäkin mielessä on kiinnostunut syntyperästään. Vasta sitten, kun tämä perustyö on tehty, voidaan ehkä kokea "ahaa-elämyksiä" eli tehdä enemmän tai vähemmän luotettavia päätelmiä mahdollisista perinnöllisistä sairauksista sen-tai-sen sukuhaaran osalta. Mitään oikotietä ei siis ole, vaikka DNA-testejä olisi tarjolla vaikka millä mitalla - ja hinnalla.
PH

Päivi H
01.04.11, 12:54
Kiitos Pekka selventävästä kommentistasi, ja samalla tuli Heidin alkuperäiseen kysymykseenkin vastaus.

Mutta mehän emme enää saa tietää lähimpien esivanhempiemme sairauksia tai kuolinsyitä, niin että kivinen on tie. Pappien tuherrukset ovat... miten sen sanoisi... kulttuurihistoriaa. Geenitutkimus on sentään tiedettä.
ph

Tapani Kovalaine
01.04.11, 15:14
Dna ja digi alkavat kumpikin deellä. Tässä tulee neljä digikuvaa, joista voi löytyä neljän duuon verran esipolvia eli Paul Kumpulainen, Brita Stina Pulkka, Job Heiskanen, Lovisa Hirvonen, David Huttunen, Margreta Komulainen, Lars Komulainen ja Margreta Huttunen. Sukupuun seuraava oksisto tulee heidän avullaan kuntoon ja kiipeämistä (laskeutumista) voi jatkaa.
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/iisalmen_maaseurakunta/rippikirja_1851-1860_tk1449-1450/560.htm
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/iisalmen_maaseurakunta/rippikirja_1851-1860_tk1449-1450/283.htm
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/iisalmen_maaseurakunta/rippikirja_1851-1860_tk1449-1450/224.htm
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/iisalmen_maaseurakunta/rippikirja_1851-1860_tk1449-1450/333.htm

Risto H
02.04.11, 19:44
Terve sukuvelho Kovanlainen!

Minulla näin. Missähän olen lukenut/kirjoittanut väärin?
Risto H.

Tapani Kovalaine
02.04.11, 20:49
Riston löytämät tiedot ovat sukututkimusta ja minun tietoni olivat varttitunnissa tehtyä sukuhutkimusta, joissa oli joitakin ihan oikeita tietoja joukossa. Nyt taas nähtiin, että joskus voi puoliso vaihtua ja lapsi onkin edellisestä avioliitosta. Äitipuoli ja äiti ovat eri asioita. Kannattaa siis seurailla Riston viitoittamaa esipolvireittiä.