Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Sisältöä sukukirjaan
Forumilla on viime päivinä keskusteltu sukututkimuksen tieteellisyydestä. Viesteissä on esiintynyt ajatus siitä, että perinteiseen muotoon laadittu sukukirja ei täytä tieteellisen tutkimuksen tuntomerkkejä ja on sellaisenaan koulun kurssikirjaan verrattava kokonaisuus.
Toivoisin, että tässä viestiketjussa keskustelijat voisivat esiintuoda erilaisia "tiedon esittämistapoja", joilla sukukirjojen sisältöä ja tutkimusarvoa voitaisiin lisätä.
Esimerkiksi kuvat, haastattelut sekä suvun jäsenten elämänkertomukset tuovat sukukirjaan lukijaa ilahduttavaa sisältöä.
Mitä muuta sukukirja voisi sisältää varsinaisen matrikkeliosuuden lisäksi?
Asiaa voisi tarkastella sekä tieteellisestä, että "villapusero" -näkökulmasta. Tarkoituksena ei niinkään olisi esim. kuvien tieteellisen lisäarvon arvioiminen, vaan "tieteellisten keinojen" mukaan tuominen keskusteluun.
Esimerkiksi DNA-tutkimuksen tulosten esitteleminen sukukirjassa tai nimien esiintymiskertojen (frekvenssien) esitteleminen voisi olla mukava lisä jokaisessa sukukirjassa, kuten jo useimmissa onkin...
Sukukirjassa voitaisiin valottaa ajankuvaa eli viitata esim. aikalaisten sanomalehtikirjoituksiin ja (paikallis)historiateoksiin. Tosin jos jotain sanotaan paikkakunnalla tapahtuneen, mistä voin tietää, että kyseinen asia kosketti omia esivanhempiani, jos missään ei mainita heidän nimiään selkeästi tapahtumaan liittyen?
Itse olen huomannut, että kummien sisällyttäminen sukututkimukseen on mukava lisä. Lisäksi olisi mielenkiintoista tehdä loppuyhteenveto kummien sukulaisuussuhteista kastettavaan. Esim. kuinka monta prosenttia kastettavien kummeista on naapureita tai muita kyläläisiä?
Sukukirjassa voitaisiin valottaa ajankuvaa eli viitata esim. aikalaisten sanomalehtikirjoituksiin ja (paikallis)historiateoksiin. Tosin jos jotain sanotaan paikkakunnalla tapahtuneen, mistä voin tietää, että kyseinen asia kosketti omia esivanhempiani, jos missään ei mainita heidän nimiään selkeästi tapahtumaan liittyen?
Tämä on hyvä ajatus. Itse yritän aina etsiä jotain materiaalia sukututkimuksiin siitä millaisessa ajassa he elivät. Samalla siinä tulee pohtineeksi sen hetkistä elämää ja esi-isien toimintaa. Kirjoitin juuri sukuseuran jäsenille eilen jäsenkirjeen jossa avaan aikaa 1730 -1800 joilloin esi.isiämme tuli Suomen puolelle Venäjältä. (Kustaan sota sekä Venäjän sotiminen turkkilaisten kanssa 1788) Minusta se on juuri se suola noihin kirjoihin. Meillä aika moni oli Suomessa sitten sotilaana ja avasin siinä jäsenkirjeessä miksi hakeuduttiin ruotusotilaiksi jne.
Esim. Mikko Moilanen on kirjoittanut Moilasista monia kirjoja ja ne ovat mielenkiintoista luettavaa.
jukkaukkola
01.04.11, 19:02
vanha kartta voisi olla hyvä lisä ,vielä jos siihen olisi merkittynä missä kukin on asustellut olisi varmaan extraa,tuossa eräs linkki vanhoihin karttoihin:Digitaaliarkisto (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6276389)
vanha kartta voisi olla hyvä lisä, vielä jos siihen olisi merkittynä missä kukin on asustellut olisi varmaan extraa,tuossa eräs linkki vanhoihin karttoihin:Digitaaliarkisto (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6276389)
Vanhojen karttojen vertaaminen uusiin voisi olla myös mielenkiintoista... varsinkin jos jälkipolvet asustelisivat samoilla alueilla kuin satoja vuosia sitten eläneet sukulaiset.
Joissain kirjoissa olen nähnyt myös nuotteja sekä laulujen sanoja. Taiteilijat voivat tuoda oman mausteensa kirjaan, mikäli niitä suvusta löytyy...
Matti Lund
02.04.11, 09:40
Tämä on hyvä ajatus. Itse yritän aina etsiä jotain materiaalia sukututkimuksiin siitä millaisessa ajassa he elivät. Samalla siinä tulee pohtineeksi sen hetkistä elämää ja esi-isien toimintaa. Kirjoitin juuri sukuseuran jäsenille eilen jäsenkirjeen jossa avaan aikaa 1730 -1800 joilloin esi.isiämme tuli Suomen puolelle Venäjältä. (Kustaan sota sekä Venäjän sotiminen turkkilaisten kanssa 1788) Minusta se on juuri se suola noihin kirjoihin. Meillä aika moni oli Suomessa sitten sotilaana ja avasin siinä jäsenkirjeessä miksi hakeuduttiin ruotusotilaiksi jne.
Esim. Mikko Moilanen on kirjoittanut Moilasista monia kirjoja ja ne ovat mielenkiintoista luettavaa.
Jos ajatellaan ajankuvaa 1600 - tai 1700 -luvulta, ruotusotamiesura oli aniharvassa tapauksessa jonkinlainen oman vapaaehtoisen valinnan haluttu tulos. Lähes joka tapauksessa joku joutui ruotusotamieheksi tai pakotettiin siihen.
Miespula, joka aiheutui Ruotsin suurvaltakauden sotaseikkailuista, johti kuitenkin siihen, että pestiraha ja sotilaspalkka olivat kohtalaista suuruusluokkaa. Esimerkiksi vuoden 1700 tienoilla sotilaspalkka vastasi noin 10 vuoden renginpalkkaa ja päälle tuli muita etuuksia kuten pestiin sidottu oikeus pieneen peltotilkkuun, niittyyn, tupaan ja lehmä. Tämä tietysti houkutti seikkailunhaluisia nuoria miehiä, itse asiassa enimmäkseen poikasia. Tämän takia oikeuksissa oli jonkin verran juttuja, joissa pojan vanhemmat tulivat oikeuteen palauttamaan pojan pestirahan ja ajoivat kontradin purkamista, koska alaikäinen poikanen oli tehnyt heidän tietämättään sotilaskontrahdin pestirahan ja viinaryyppyjen innoittamana.
Siis kylmät taloudelliset seikat ja pakko olivat tärkeimpiä tekijöitä. Köyhyys sanalla sanoen. Ankara palkollislaki, joka oli tehty nimenomaan tukemaan kuningaskunnan sotaseikkailupolitiikkaa oli tärkeä tekijä, jonka avulla saatiin armeijan rulliin miehiä. Tällä tavalla saatiin varsinkin vapaina olevat talollisten nuoremmat pojat tykinruoksi niin, etteivät he jääneet piileskelemään vanhemman veljen selän taakse, kun tästä tuli verotalon isäntä.
Tottakai armeija tarjosi myös mahdollisuuden säätykiertoon alemman sotilaskoulutuksen kautta. Näin muodostui aliupseerisukuja, joissa perinteeksi tuli värväytyä armeijan rulliin. Armeija tarjosi myös muuten henkisesti lahjattomille aatelismiehille väylän korkeisiin virka-asemiin suurvallan virkaportaissa ja armeijan hierarkiassa.
terv Matti Lund
Hei
Tuo kartta on myös hyvä ajatus. Itse ainakin olen huomannut että aina etsin paikan kartalta ja jopa käynyt sitten paikalla jos mahdollista.
Matti kiitokset näistä infoista. Tuo Hannu Romppaisen Kuninkaallinen Kajaanin pataljoona on erinomainen kirja tämän Kainuun alueen ruotusotilaista.
Harmi ettei Kemin komppaniasta ole vastaavaa..toivottavasti joku intoutuisi sellaisen tekemään.
P. Pihlman
03.04.11, 08:15
Sukuselvityksiin
Olen merkinnyt myös tiedossani olevat hautpaikat; hautuumaa, alue, käyävä ja numero.
Vanhat perunkirjat kuvaavat taloutta. Eläimet, varusteet jane. Verkot
ovat olleet muinoin kaiketi arvoravaraa, samoin valurauta.
Itselläni on kauppakirja, jolla isosiäni on myynnyt Lahden kylän Leikkolan
Lahden kauppalalle, kylän palon jälkeen. Lahden kauppalalle myytiin myös
isoäidin kotitalo Aili Paavola, joka myytiin huutokaupassa. Minulla on myös
alkuperäinen Hämeenlinnan läänin kuvernöörin sineteillä varustettu virka-
kirje, jolla on määrätty entinen aliupseeri Otto Vilhelm Pihlman poliisiksi
Lahden kylään vuoden 1891 alusta. Hän avioitui isosiäni sisaren kanssa.
Isäni otettiin kasvatiksi 1910. (En rikkone tiedolla lakia).
Paikallishistorioista voi löytyä tietoa. Lahden kylään kerrottaan tulleen
hevosella öky miehen, jolla oli kärryn akseli kokonaan rautaa. Sitä olivat
kylän miehet joukolla kerääntyneet katsomaan ja ihmettelemään.
Muinoin olivat lasitetut ikkunatkin arvossaan. Taloja oli verotettu
ikkunoiden mukaan. Varaava uuni keksittiin kai Ruotsissa. Äitini isä oli
muurari, joka oli kuulemani mukaan erikoistunut kaakeliuuneihin. Hänen
tiedetään myös rakentaneen Artjärven Ratulan Uotilassa talon hirsike-
hikon, joka sitten kuljetettiin Hollolan Lahteen Lotilaan hevosilla.
Taloa omisti ja asui äitini sisar miehineen, ja siellä käytiin äidin kanssa,
talvisin poltkurilla. Itse harjoittelin ensi kerran sähköasennusta siellä.
Olin päässyt Lahden Sähkön ja Koneen juoksupojaksi ja sitten varasto-
apulaiseksi. Asensin Lotilan taloon yläkerran portaaseen valot pinta-
asennuksena, porraskytkenttään. Taloa ei enää ole.
P. Pihlman
Itse jättäisin painetusta sukukirjasta matrikkeliosuuden kokonaan pois, varsinkin jos on laajasta suvusta kyse. Sen sijaan kuvailisin suvun asumia seutuja ja elinkeinoja proosatekstin, kuvien ja vanhojen karttojen avulla.
Matrikkeli yksityiskohtaisine tietolähteineen tulisi kirjaan liittettävään CD:hen. Tämä säästäisi huomattavasti sekä painokustannuksia että mahdollistaisi helpon ja edullisen päivittämisen myöhemmin. CD:hen voisi myös liittää vanhaa kuva- ja vaikka asiakirja-aineistoa paljon enemmän kuin se painettuun versioon olisi mahdollista.
Itse jättäisin painetusta sukukirjasta matrikkeliosuuden kokonaan pois, varsinkin jos on laajasta suvusta kyse. Sen sijaan kuvailisin suvun asumia seutuja ja elinkeinoja proosatekstin, kuvien ja vanhojen karttojen avulla.
Matrikkeli yksityiskohtaisine tietolähteineen tulisi kirjaan liittettävään CD:hen. Tämä säästäisi huomattavasti sekä painokustannuksia että mahdollistaisi helpon ja edullisen päivittämisen myöhemmin. CD:hen voisi myös liittää vanhaa kuva- ja vaikka asiakirja-aineistoa paljon enemmän kuin se painettuun versioon olisi mahdollista.
TimoT:n kuvailema tapa yleistyy varmasti tulevaisuudessa. Voi olla jopa niin, että yhä useampi sukukirja julkaistaan vain CD:llä tai internetissä... Digitaalisesti julkaistu sukukirja avaa ns. rajattomat mahdollisuudet tiedon esittämisen suhteen. CD:llä voi olla esim. matrikkeliosuuden perusteella laadittu sukupuu, jonka avulla suvun rakenteeseen voi tutustua paremmin...
Hei!
KuvaCD:tä voi tosiaan suositella, me teimme sellaisen viimeisimmän kirjamme yhteyteen. Suvun vanhoja kuvia oli kerätty periaatteessa jo 15 vuoden ajan mutta viimeiset 3 vuotta aktiivisesti ja systemaattisesti samalla kun jälkipolvitiedot päivitettiin. Tuloksena oli n. 500 digitoitua kuvaa - sukuseuran jäsen saattoi hankkia itselleen kuvaCD:n kirjan ohella. Osa kuvista oli tosin uudempiakin, 60- ja 70-luvuilta - mutta nekin voidaan jo lukea historiatietoihin.
-Solja
Itse olen ajatellut, että sukukirjan yhteydessä voisi julkaista CD:n/DVD:n jossa olisi täydellinen lähde-/viitehakemisto matrikkeliosuuden tietoihin. Esimerkiksi henkilön syntymäaika voitaisiin sivun tarkkuudella jäljittää käytettyyn kirkonkirjaan. Tämän lisäksi CD:ltä/DVD:ltä löytyisi digitaalikuvat käytetyistä kirkonkirjoista, jolloin viitehakemiston tietueesta voitaisiin muodostaa linkki käytettyyn kirkonkirjan sivuun. Viitehakemistossa olevaa linkkiä painamalla näytölle avautuisi se kirkonkirjan sivu, josta tieto on peräisin.
Ainut haaste on kirkonkirjojen digitaalikuvien saaminen, mutta arkistolaitoksen digitaaliarkisto antaa tähän ratkaisun.
Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa oleviin asiakirjoihin ei liity lainsäädännöstä johtuvia käyttörajoituksia, joten tämän vuoksi niitä voidaan julkaista esim. sukukirjan yhteydessä. Arkistolaitoksen ohjeen mukaan digiarkiston aineistoja julkaistaessa on ehdottomasti ilmoitettava:
1. laitos, jossa alkuperäisiä asiakirjoja säilytetään
2. arkisto/kokoelma
3. arkiston/kokoelman yksikkö
Huomasin tälläisen ´vanhan´keskusteluaiheen sukukirjoista.Itse sellaista suunnittelevana olen aikeissa piirtää(jonkinmoinen piirrustustaito) esi-isäni aikakauden vaatteisiin ja varusteisiin.Vähän mielikuvitusta,paljon rohkeutta noihin kuviin ennen valokuvan keksimistä!Aivan loistava apuväline on esim.kirja Rahwaan puku/Lehtinen,Sihvo.Löysin sen Kansallismuseosta kympillä...Leilalm
Hei,
Niinpä näkyy - edullinen ja varmasti mielenkiintoinen kirja
http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut/julkaisut/puku_ja_tekstiilihistoria
Ohessa yksi sarjakuvamuotoon toteutettu historian tapahtumiin ja taruihinkin liittyvä tarina
http://www.medialehti.fi/asiakas/utajarvi/sankaritekoja_ahmaksella/
-Solja
neljän kirjan sarja http://www.utajarvi.fi/sivu/fi/utajarvi-info/hist/uusi_sivu/ á 8 eur
Kiitos Solja!Loistavia kirjoja ja kuvituksia;sain vinkin tehdä myös kartan taloineen äitini kotikylästä,missä suku asusti 1700-luvun lopulta aina 1980-luvulle asti.leilalm
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.