P. T. Kuusiluoma
28.03.11, 18:23
TIEDOTE
Suomen Sukututkimusseura
Helsinki 28.3.2011
Kirkon tiedotuskeskus on tänään antanut tiedotusvälineille tiedotteen, jossa se kertoo, ettei kirkkohallituksen esittämä suositus kieltää 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen tutkimus estä sukututkimuksen tekemistä. Tiedotteessa painotetaan sitä, että kirkkohallitus joutui antamaan suosituksensa korkeimman hallinto-oikeuden "korostettua yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa" sukututkimuksessa.
Kirkon tiedotuskeskus jättää tässä yhteydessä kokonaan mainitsematta esimerkiksi sen, että tietosuojavaltuutettu ei ole pitänyt kirkkohallituksen hallinto-osaston ottamaa tiukkaa linjaa tarpeellisena. Tietosuojavaltuutettu ei ole nähnyt sukututkijoita sellaisena tietosuojariskinä, joka antaisi aiheen evätä sukututkijoilta 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen tutkiminen kokonaan.
Kirkon tiedotuskeskus toteaa tiedotteessaan aivan oiken, että "merkittävässä osassa" seurakuntia on tähänkin asti voinut tutkia vain 100 vuotta vanhempia kirkonkirjoja. Se kuitenkin unohtaa mainita, että noin kolmannes seurakunnista on tallentanut kirkonkirjojensa mikrokortit myös 100 nuoremmalta ajalta maakunta-arkistoihin, missä niitä on näihin päiviin asti saanut tutkia.
Ehkä tasapuolisen tiedottamisen nimissä olisi kuitenkin ollut syytä kiinnittää huomiota edes niihin seuraamuksiin, joita kirkkohallituksen suosituksen noudattaminen seurakunnille aiheuttaa. Lehti olisi voinut pohtia, millä resursseilla pienet seurakunnat hoitavat sukututkijoiden tietopalvelun - vai hoitavatko ollenkaan? - ja kuinka pitkiksi sukuselvitysten odotusjonot sukututkijoille muodostuvat. Odottaminenkin koskee ainoastaan sukututkijoita, sillä kaikki muut tiedontarvitsijat paitsi ohittavat sukututkijat jonossa, myös maksavat tiedoista murto-osan sukututkijoihin verrattuna. Tästä näkökulmasta tiedotteen otsikko "Kirkkohallituksen suositus kirkonkirjojen tutkimisesta ei estä sukututkimusta" asettuu vähintäänkin kyseenalaiseksi.
Yllättävää kyllä Kirkon tiedotuskeskus tuo tiedotteessa esille sen mahdollisuuden, että kirkkoherrat tapauskohtaisesti harkitsevat tutkimusluvan myöntämisen 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen tutkimiseen. Tässä kohdin tosin jätetään mainitsematta se, ettei kirkkohallituksen sukututkijoita koskeva suositus lainkaan sisällä tällaista harkintavaltaa. Perusteleehan kirkkohallitus suositustaan mm. sillä, että seurakunnille on tarve saada yhtenäinen käytäntö. Kirkkoherrat joutuvat jatkossa aiempaa oleellisesti enemmän harkitsemaan tutkimuslupahakemuksia, mutta johtaako teologin koulutus tältä osin yhtenäiseen käytäntöön seurakunnissa, jää nähtäväksi.
Kirkon tiedotuskeskus kirkkohallituksen hallinto-osaston tavoin kantaa suurta huolta kansalaisten yksityisyyden suojasta. Olisi kuitenkin olettanut, että Kirkon tiedotuskeskusta olisi kiinnostanut, mistä syystä sukututkijat ansaitsevat näin ankaran komennon. Miksi seurakuntien on toimittava näin vahvalla ennaltaehkäisevällä tavalla juuri sukututkijoiden kohdalla? Sitä eivät sen enempää kirkkohallitus kuin sen äänenkannattajatkaan julkisesti pohdi, mutta sukututkijat sitäkin enemmän ihmettelevät.
Kirkon tiedotuskeskus laulaa sen lauluja, jonka leipää syö. Kirkon tiedotuskeskuksen tiedote on tarkoitushakuinen ja pyrkii ainoastaan selittämään parhain päin kirkkohallituksen hallinto-osaston antaman tutkimuslupasuosituksen. Missä määrin tällainen toiminta on kirkon edun mukaista, jääköön jäsenten päätettäväksi.
Kirkon tiedotuskeskuksen tiedote "Kirkkohallituksen suositus kirkonkirjojen tutkimisesta ei estä sukututkimusta" 28.3.2011
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/F1F9D1E65E933873C22578610040B119?opendocument&lang=FI
P. T. Kuusiluoma
Toiminnanjohtaja
Suomen Sukututkimusseura
Helsinki 28.3.2011
Kirkon tiedotuskeskus on tänään antanut tiedotusvälineille tiedotteen, jossa se kertoo, ettei kirkkohallituksen esittämä suositus kieltää 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen tutkimus estä sukututkimuksen tekemistä. Tiedotteessa painotetaan sitä, että kirkkohallitus joutui antamaan suosituksensa korkeimman hallinto-oikeuden "korostettua yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa" sukututkimuksessa.
Kirkon tiedotuskeskus jättää tässä yhteydessä kokonaan mainitsematta esimerkiksi sen, että tietosuojavaltuutettu ei ole pitänyt kirkkohallituksen hallinto-osaston ottamaa tiukkaa linjaa tarpeellisena. Tietosuojavaltuutettu ei ole nähnyt sukututkijoita sellaisena tietosuojariskinä, joka antaisi aiheen evätä sukututkijoilta 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen tutkiminen kokonaan.
Kirkon tiedotuskeskus toteaa tiedotteessaan aivan oiken, että "merkittävässä osassa" seurakuntia on tähänkin asti voinut tutkia vain 100 vuotta vanhempia kirkonkirjoja. Se kuitenkin unohtaa mainita, että noin kolmannes seurakunnista on tallentanut kirkonkirjojensa mikrokortit myös 100 nuoremmalta ajalta maakunta-arkistoihin, missä niitä on näihin päiviin asti saanut tutkia.
Ehkä tasapuolisen tiedottamisen nimissä olisi kuitenkin ollut syytä kiinnittää huomiota edes niihin seuraamuksiin, joita kirkkohallituksen suosituksen noudattaminen seurakunnille aiheuttaa. Lehti olisi voinut pohtia, millä resursseilla pienet seurakunnat hoitavat sukututkijoiden tietopalvelun - vai hoitavatko ollenkaan? - ja kuinka pitkiksi sukuselvitysten odotusjonot sukututkijoille muodostuvat. Odottaminenkin koskee ainoastaan sukututkijoita, sillä kaikki muut tiedontarvitsijat paitsi ohittavat sukututkijat jonossa, myös maksavat tiedoista murto-osan sukututkijoihin verrattuna. Tästä näkökulmasta tiedotteen otsikko "Kirkkohallituksen suositus kirkonkirjojen tutkimisesta ei estä sukututkimusta" asettuu vähintäänkin kyseenalaiseksi.
Yllättävää kyllä Kirkon tiedotuskeskus tuo tiedotteessa esille sen mahdollisuuden, että kirkkoherrat tapauskohtaisesti harkitsevat tutkimusluvan myöntämisen 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen tutkimiseen. Tässä kohdin tosin jätetään mainitsematta se, ettei kirkkohallituksen sukututkijoita koskeva suositus lainkaan sisällä tällaista harkintavaltaa. Perusteleehan kirkkohallitus suositustaan mm. sillä, että seurakunnille on tarve saada yhtenäinen käytäntö. Kirkkoherrat joutuvat jatkossa aiempaa oleellisesti enemmän harkitsemaan tutkimuslupahakemuksia, mutta johtaako teologin koulutus tältä osin yhtenäiseen käytäntöön seurakunnissa, jää nähtäväksi.
Kirkon tiedotuskeskus kirkkohallituksen hallinto-osaston tavoin kantaa suurta huolta kansalaisten yksityisyyden suojasta. Olisi kuitenkin olettanut, että Kirkon tiedotuskeskusta olisi kiinnostanut, mistä syystä sukututkijat ansaitsevat näin ankaran komennon. Miksi seurakuntien on toimittava näin vahvalla ennaltaehkäisevällä tavalla juuri sukututkijoiden kohdalla? Sitä eivät sen enempää kirkkohallitus kuin sen äänenkannattajatkaan julkisesti pohdi, mutta sukututkijat sitäkin enemmän ihmettelevät.
Kirkon tiedotuskeskus laulaa sen lauluja, jonka leipää syö. Kirkon tiedotuskeskuksen tiedote on tarkoitushakuinen ja pyrkii ainoastaan selittämään parhain päin kirkkohallituksen hallinto-osaston antaman tutkimuslupasuosituksen. Missä määrin tällainen toiminta on kirkon edun mukaista, jääköön jäsenten päätettäväksi.
Kirkon tiedotuskeskuksen tiedote "Kirkkohallituksen suositus kirkonkirjojen tutkimisesta ei estä sukututkimusta" 28.3.2011
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/F1F9D1E65E933873C22578610040B119?opendocument&lang=FI
P. T. Kuusiluoma
Toiminnanjohtaja