Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Voiko harrastelija tehdä sukututkimusta tieteellisesti?
Itse olen harrastelijatutkija, mutta pyrkimyksenäni on tehdä sukututkimusta, joka perustuu alkuperäislähteisiin ja siltä osin täyttää myös tiedemaailman asettamat kriteerit.
Voiko harrastelijasukututkija tehdä tieteellistä tutkimusta vai onko tieteellisyys akateemisesti koulututettujen yksinoikeus? Mikäli voi, niin miten sukututkimusta tulisi tehdä, jotta se olisi myös tieteelliset kriteerit täyttävää?
Esimerkiksi Heinolan seurakunta perii sukututkimukseen annettavien sukuselvitysten laatimisesta korvausta 33 € tunnilta, mutta tieteellistä tutkimusta varten tapahtuvan tietojenluovutuksen maksu on 18 € tunti.
Voisiko joku avata maallikolle hieman tarkemmin Heinolan seurakunnan harjoittamaa maksukäytäntöä? Miten tutkimuksen tieteellisyys tulisi todistaa? Mielestäni sukututkijoiden ja "oikeiden tutkijoiden" eriarvoistaminen on tasa-arvokysymys, joka on verrattavissa miesten ja naisten hiustenleikkuu hintoihin...
Matti Lund
27.03.11, 20:27
Itse olen harrastelijatutkija, mutta pyrkimyksenäni on tehdä sukututkimusta, joka perustuu alkuperäislähteisiin ja siltä osin täyttää myös tiedemaailman asettamat kriteerit.
Voiko harrastelijasukututkija tehdä tieteellistä tutkimusta vai onko tieteellisyys akateemisesti koulututettujen yksinoikeus? Mikäli voi, niin miten sukututkimusta tulisi tehdä, jotta se olisi myös tieteelliset kriteerit täyttävää?
Esimerkiksi Heinolan seurakunta perii sukututkimukseen annettavien sukuselvitysten laatimisesta korvausta 33 € tunnilta, mutta tieteellistä tutkimusta varten tapahtuvan tietojenluovutuksen maksu on 18 € tunti.
Voisiko joku avata maallikolle hieman tarkemmin Heinolan seurakunnan harjoittamaa maksukäytäntöä? Miten tutkimuksen tieteellisyys tulisi todistaa? Mielestäni sukututkijoiden ja "oikeiden tutkijoiden" eriarvoistaminen on tasa-arvokysymys, joka on verrattavissa miesten ja naisten hiustenleikkuu hintoihin...
Hei, näytöt viime kädessä tieteellisyyden ratkaisevat.
Tieteeseen kuuluu olennaisesti mm. kritisoida tietolähteitä, päättää itsenäisesti tietojen oikeellisuudesta ja arvottaa tietoa.
Ei sukututkimus ole ainoa toiminta-ala, jossa voi olla yhtäaikaa sekä tiedemiehiä että alan harrastajia, joilta puuttuu alan muodollista koulutusta, siis ei ole mitään akateemista tutkintoa näytettävänä. Monilla tieteenaloilla on suuria talentteja ja alan väsymättömiä uurastajia leivottu kunniatohtoreiksi omien näyttöjensä perusteella ja heidän tutkimustuloksiaan on arvostettu yhtä korkealle kuin muodollisen pätevyyden omaavien alan huippututkijoidekin, kunkin tieteenalan kriteereillä.
Tällä forumilla jotkut asian harrastelijat ovat katsoneet, että kun he itse harrastavat asiaa ilman alkeellisintakaan hajua tieteestä, esimerkiksi pidättymällä keräämänsä tiedon arvottamisesta ja systematisoinnista, ja koska eivät kykene rationaaliseen toimintaprosessiin, koko genealogia voidaan saman tien julistaa epätieteeksi. Yksikin näyttäisi katsovan genealogian erittäin matalalle arvostettavaksi, koska se on antanut hänelle itselleen mahdollisuuden kerätä vain leikillään tai uteliaisuuttaan joitakin sukutietoja. He katsovat oman toimintansa niin merkitseväksi, että koko tieteenala on siitä saastunut.
Tällaisia mielipiteitä, joiden puujaloilla genealogiaa yritetään survoa arvottomuuden suohon, esitetään jatkuvasti muillakin palstoilla.
Periaatteessa kaikki ulkopuolinen ulkotieteellinen väliintulo on aina loukkaus tutkimusalaa ja tutkijaa kohtaan, ellei sitä kyetä perustelemaan jonkinlaisen vaaran ja vahingon aiheuttamisella ympäristölle tai tutkimuskohteille.
Eihän tämä tutkimuksen haittaaminen uutta ole. Muistutan eräästä Arkhimedeksesta parisen tuhatta vuotta sitten. Hän koki parhaillaan suunnittelevansa ihmiskuntaa hyödyttäviä ilmeisestikin geometrisiä laskentakaavoja, joita oli piirtänyt hiekkaan, kun roomalaiset sotilaat kävelivät niiden yli, jolloin hän esitti kuuluisan tokaisunsa "älkää sotkeko ympyröitäni", jolloin joku sotilas iski hänet kuoliaaksi siihen paikkaan. Syrakusan kreikkalaisen teatterin katsomon takana on kalliopaasi ja kolo, jonka sanotaan olevan Arkhimedeen hauta. Siinä olen itsekin hiljentynyt hartaasti tuijottamaan ja miettimään samalla tiedemiesten vaikeuksia läpi historian ymmärtämättömien moukkien taholta.
Genealogilla on aivan yhtä suuri oikeus kuin oli Arkhimedella määritellä omat projektinsa kenenkään ulkopuolisen niihin puuttumatta ja päättää miten hän haluaa esittää taksonomiansa. Se on hänen eikä kenenkään muun asettama tavoite omalle tutkimusprojektilleen ja sen eheydelle. Nythän sukututkijoita yritetään saattaa lain voimalla sen Arkhimedeksen asemaan, jonka ympyröitä sotilaat sotkivat ja sen päätteeksi tappoivat hänet.
Siksi meidän sukututkijoiden ja genealogien moraalinen velvollisuus tutkimustamme kohtaan on tokaista ulkopuolisille: älkää tulko sotkemaan ympyröitämme.
Voinhan minä olla jonkun tutkimuksen ohjaaja ja/tai projektin asettaja. Mutta muussa tapauksessa minulla ei ole mitään oikeutta mennä mitenkään kenekään tutkimusprojektin väliin. Kaikenlainen lupien myöntäminen tai kieltäminen on tällöin aivan asiatonta ja kajoaa sellaiseen, mikä täytyy jättää koskemattomaksi. Toisin sanoen: älä mene sotkemaan toisen ympyröitä.
terv Matti Lund
Olen pitkään jo miettinyt, että haluaisin oppimisen kannalta nähdä jostain suvusta tehdyn sukututkimuksen, jossa Matti Lundin edellä mainitsemat tietolähteiden kritisointi ja muut tieteellisen tutkimuksen edellytykset toteutuvat. Mistä suvusta tehdyssä tutkimuksessa kriteerit toteutuisivat? Historiatieteen alan tutkimukset ovat niin erilaisia verrattuna vaikka IT-alan tai kielitieteen käytänteisiin, että kaipaisin esimerkkiä.
eeva häkkinen
28.03.11, 08:39
Tottakai sukututkimusta voi tehdä tieteellisestikin, kunhan noudattaa tieteellisen tutkimuksen perusoppeja, joihin kuuluu mm. lähteiden monipuolinen käyttö, lähdekriittisyys ja tulosten todennettavuus. Harvoin tehdään. Alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata; tiedemaailmassahan tutkimuksia arvotetaan mm. sillä, onko saanut tuloksiaan julkaistuksi arvovaltaisissa tiedemedioissa ja miten ne on otettu vastaan. Tämä tapa ei toimi harrastajatutkimuksessa, jota tehdään usein "pöytälaatikkotutkimuksena", omakustanteina tai nettijulkaisuina, ja kirja-arvosteluja näkyy harvoin. Eli mittaria siihen, kuka tekee tutkimusta ja kuka vain keräilee nimiä ja päivämääriä, ei taida olla olemassa. Olisiko edes mahdollista toteuttaa?
Eli mittaria siihen, kuka tekee tutkimusta ja kuka vain keräilee nimiä ja päivämääriä, ei taida olla olemassa. Olisiko edes mahdollista toteuttaa?
Kun minä "keräilen nimiä ja päivämääriä", niin mitä tietoa näiden lisäksi minun pitäisi "tutkia" että oisin kelvollinen?
Heikki Särkkä
28.03.11, 09:27
Eeva Häkkinen on oikeassa siinä, että jostakin tietystä tutkimuksesta ei voi sanoa, onko se 50, 75 vai 100 % tiedettä. Näin tarkkoja mittareita ei ole. Toisaalta voidaan todeta, onko käytetty kaikkia mahdollisia lähteitä ja onko niitä käytetty tutkimuksellisesti antoisalla tavalla. Onko lähteet ilmoitettu ollenkaan? Onko tutkimuksesta löydettävissä virheitä ja millaisia? Oikaiseeko tutkimus aiempaa virheellistä tietoa tai antaako se muuten uutta tietoa?
Totta kai harrastelija voi tehdä tieteelliset vaatimukset täyttävää sukututkimusta, jos haluaa todella perehtyä alaan. Tieteellisyys ei riipu tutkijan oppiarvosta, vaan käytetyistä menetelmistä. Minusta antoisampaa on miettiä tekeekö X pätevää tutkimusta kuin miettiä, onko X tieteentekijä.
Kun minä "keräilen nimiä ja päivämääriä", niin mitä tietoa näiden lisäksi minun pitäisi "tutkia" että oisin kelvollinen?
Hyvä kysymys. Tämän lisäksi olisi hienoa jos joku osaisi antaa joitakin esimerkkejä tieteellisesti suoritetuista sukututkimuksista, kuten Ruokoja edellä esittikin.
Millä tavoin esimerkiksi tietolähteiden kritisointia tulisi sukututkimuksessa harjoittaa? Kaikkihan tietävät, että kirkonkirjat voivat sisältää kirjausvirheitä, mutta millä tavoin tätä tulisi tuoda konkreettisesti esiin omassa sukututkimuksessa, jotta tutkimus olisi tieteellisesti pätevä?
Voiko tietolähteiden kritisointiin vastata pelkästään vertailemalla rippi- ja historiankirjoja sekä mahdollisesti esimerkiksi maakirjoja keskenään vai tulisiko sukututkimuksessa osoittaa kriittisyyttä yksittäisiä lähteitä kohtaan analysoimalla näissä esiintyviä virheitä?
Onko lähteet ilmoitettu ollenkaan?
Mikäli tavoitteena olisi tehdä tieteelliset vaatimukset täyttävää tutkimusta, millä tarkkuudella lähteet tulisi sukututkimuksessa esittää? Pitäisikö julkaistun sukututkimuksen jokaisen tiedon kohdalla olla viite lähteeseen?
Kyllä harrastelija voi ilman muuta tehdä kaikkea tutkimustakin tieteellisesti. Toiminnan vain pitää täyttää tieteellisyyden kriteerit.
Tuohon hinnoitteluun sen verran, että seurakunta tietysti määrittää tuossa tapauksessa kriteerit. Ehkä harrastustoimintana tehty tutkimus ei oikeuta maksualennukseen, vaikka täyttäisikin tieteellisyyden kriteerit. Ehkä alennus koskee ainoastaan yliopistojen ja muiden "virallisten" tutkimuslaitosten projekteja, vaikka niiden "tieteellisyydestä" voisikin olla montaa mieltä.
Kyllä harrastelija voi ilman muuta tehdä kaikkea tutkimustakin tieteellisesti. Toiminnan vain pitää täyttää tieteellisyyden kriteerit.
Kerron esimerkin: erään pohjalaisen seurakunnan rippikirjasta löytyi isoisälleni kuolinpäivä (1909) ja syntymäaika (1856). Luotin rippikirjan merkintään kuolinpäivästä.
Syntymäaika ei kuitenkaan täsmännyt naapuriseurakunnan syntyneiden ja kastettujen kirjan merkintään. Kriittisyyttä harrastaen päädyin ratkaisuun, että jälkimmäinen tieto oli oikea. Täyttyivätkö tässä "tieteellisyyden kriteerit"?
Heikki Särkkä
28.03.11, 10:03
Käpin kysymykseen voinee vastata viittaamalla Genoksen artikkeleihin. Ne ovat käyneet läpi vertaisarvostelun ja täyttänevät siltä osin vähimmäisvaatimukset. Tutkimalla lähteiden ilmoittamista niissä saa hyvän käsityksen siitä, mitä tieteellinen tarkkuus vaatii. Lähteiden ilmoittamistarkkuudessa olennaista on, että toinen tutkija voi tarkistaa saadut tulokset. Jos esim. on käytetty mahdollisten muiden lähteiden lisäksi pelkästään yhden seurakunnan kirkonkirjoja, riittää periaatteessa yleisviittaus niihin, koska jo tällä viitteellä voi helposti tarkistaa, onko esim. annettu syntymäaika oikea. Muut lähteet on tietysti ilmoitettava tarkemmin.
Heikki Koskela
28.03.11, 10:09
Hyvä kysymys. Tämän lisäksi olisi hienoa jos joku osaisi antaa joitakin esimerkkejä tieteellisesti suoritetuista sukututkimuksista, kuten Ruokoja edellä esittikin.
Millä tavoin esimerkiksi tietolähteiden kritisointia tulisi sukututkimuksessa harjoittaa? Kaikkihan tietävät, että kirkonkirjat voivat sisältää kirjausvirheitä, mutta millä tavoin tätä tulisi tuoda konkreettisesti esiin omassa sukututkimuksessa, jotta tutkimus olisi tieteellisesti pätevä?
Voiko tietolähteiden kritisointiin vastata pelkästään vertailemalla rippi- ja historiankirjoja sekä mahdollisesti esimerkiksi maakirjoja keskenään vai tulisiko sukututkimuksessa osoittaa kriittisyyttä yksittäisiä lähteitä kohtaan analysoimalla näissä esiintyviä virheitä?
Itse olen sitä mieltä, että "normaali" sukututkimus on lähestulkoon samaa kuin tekisi matrikkelikirjaa lukion vuosiluokasta tai reserviupseerikoulun kurssijulkaisua tai jotain vastaavaa. Arvelisin suurimman osan tutkijoista tekevän tällä formaatilla kirjansa. Ei siinä nyt niin mahtavaa tieteellistä hohtoa ole. On vain vanhojen esipolvien kaivelua eri lähteistä ja niiden sijoittamista sukutauluihin. Olisiko se sitten tieteellisyyttä jos tehdään kuten Käppi toteaa: .."tulisiko sukututkimuksessa osoittaa kriittisyyttä yksittäisiä lähteitä kohtaan analysoimalla näissä esiintyviä virheitä?" Jos minä huomaan henkilölistauksia tehdessäni, että on olemassa kahdenlaista tietoa hänestä, käytän valisemaani lähdettä viitauksena mutta merkitsen toisen eriävän tiedon huomautuksiin.
Lisääntyisikö tutkimuksen tieteellinen arvo kaikista niistä lisäyksistä, joita useimmat sukukirjat sisältävät ja jotka käsittelevät suvun historiallisia taustoja tarinoitten tai tosiasioitten avulla. Luettavampi siitä ainakin tulee. Minusta tavanomaisen sukututkimuksen tieteellistä arvo korostetaan aivan liikaa.
Tietenkin sukututkimus sisältää tieteellisen näkökulman jos tutkimus laajennetaan mahdollisimman syvälle erilaisten asioitten ytimeen (esim. mikä oli syynä Koskelan suvun vaipuminen rahvaaseen :D:). Näitä asioita käsiteltäessä on aina tieteellisen vakauden saavuttamiseksi asiat perusteltava lähdeviittein ja omat käsitykset on perusteltava oikeiksi. Tällaisia sukukirjoja ei ole tullut eteeni kovinkaan monasti.
Sen sijaan meistä sukututkimusta harrastavista voisi joku psykologiaa tutkiva lisenssiaatti tehdä helposti todellisen väitöskirjan ja sitä voisi sanoa tieteelliseksi tutkimukseksi. Aineistoa alkaa olla jo hyvin koossa.
Matti Lund
28.03.11, 10:23
Kun minä "keräilen nimiä ja päivämääriä", niin mitä tietoa näiden lisäksi minun pitäisi "tutkia" että oisin kelvollinen?
Siitä voi saada kelvollisen keruutuloksen laajempaa sukutieteellistä selvitystä varten niin yksinkertaisesti kuin, että :
1. Että ilmoitat ensiksikin esittämiesi tietojen lähteen. Lähde tarvitsee ilmoittaa sen verran tarkasti, että tieto voidaan tarkastaa sitä tietoa käyttäen mainitusta lähteestä. Jos Sinulla on kerättynä suuri määrä yksittäisiä tietoja samoista lähteistä, riittää vain, että ryhmität ja osoitat otsikkotasolla signumit, joista voidaan tarkastaa esittämiesi tietojen oikeellisuus. Jos kuitenkin lähdetiedoissa on merkitseviä ongelmakohtia, on ne suotavaa osoittaa tarkemmin.
Lähteettömät tiedot, vaikka aivan sattumalta olisivatkin oikein, ovat aina vain arvailujen arvoisia, ei enempää. Siksi ne eivät täytä tieteellisyyden alkeiskriteeriä.
2. Sinun on arvotettava tiedot, eli käytävä läpi tieto tiedolta ja päätettävä, pitääkö kukin paikkansa eli onko se oikein. Jos tiedossa on jotain epäilyttävää tai epämääräistä, siitä on huomautettava erikseen perustamalla selvitykseen erillisen luvun, jossa nämä tapaukset käydään analyyttisesti läpi tai kommentoimalla ne kukin lähdeviitteiden yhteydessä.
Siis kohdilla 1 ja 2 varmistetaan se, että kaikille esitetyille tiedoille on olemassa lähteet ja että jokainen tulos on "punnittua tietoa".
Kaikkien ongelmallistenkin tietojen paikkansapitävyys on yritettävä päättää käytettävissä olevilla tutkimusmenetelmillä ja jos jää epäselvyys jonkin tiedon paikkansapitävyydestä, se on selvitettävä erikseen ja perusteltava syy, miksi sitä ei voi esittää samanarvoisena varmistettujen tietojen kanssa tai miksi se on jätetty kokonaan avoimeksi samassa taksonomian linjassa olevien tietojen kanssa.
Jos käytät keruusi apuna muitten keruutuloksia, ne on tuotava selvästi esiin lähdeviitteillä ja jos vertailussasi olet päätynyt eroon jonkin tiedon kohdalla, Sinun on perusteltava se kunkin eroavan tiedon kohdalla.
Tämä äkkipäätään itse tietojen ytimestä. Lisäksi tietojen esitystavassa täytyy olla valittuna johdomukainen ja selkeä linja sekä on suotavaa järjestää ne johonkin taksonomiaan (jotka noudattavat hyväksi koettuja standardeja ja joita on perinteisesti käytetty tutkijayhteisössä laajasti hyväksyttyinä). Esimerkiksi on valittava tietty selkeä tapa esittää nimet, esimerkiksi kieli ja normalisointitapa ja pidettävä valitusta linjasta kiinni.
Jos on olemassa rinnakkaisia lähteitä, joista vastaavia tietoja on varmistettavissa, niin kirkonarkistosta saatu tieto on vain yksi osakeruutulos, jota on vertailtava muista lähteistä kerättyyn vastaavaan tietoon (tuomiokirjat, veroasiakirjat). Pelkkä raakatiedon keruu, arvotettukaan, ei tällöin riitä tieteelliseksi selvitykseksi, se on siinä tapauksessa silloin riittämätön, koska ei ole käytetty tarjoutunutta tilaisuutta varmistaa tieto rinnakkaisen lähteen avulla. Kirkonarkistoissa on jonkin verran virhetietoja, jotka eivät paljastu ilman näitä rinnakkaislähteitä. Ja luonnollisesti sama pätee muidenkin lähteiden suhteen: eli jos kirkonlähteitä on käytettävissä, niiden tuloksia on verrattava niihin ja päätettävä eroavuuksien kohdalla, mikä on oikein.
Selvityksen tieteellisyyttä ei mitätöi se, jos selvitykseen on tullut joitakin virheitä, mutta ne tietysti heikentävät sen laatua ja jos niitä on kovin paljon, ne saattavat kyseenalaistaa sen, onko takana ollut riittävää kompetenssia käyttää tieteellisiä menetelmiä lähteiden käytössä ja tietojen arvottamisessa. Ja tällöin esimerkiksi opinnäytteenä sellainen selvitys tulee hylätyksi eli saa niin sanotusti "reput".
Siis on käytettävä kaikkia tarjoutuvia tilaisuuksia tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi. Monissa tapauksissa on kuitenkin tarjolla vain yksi lähde, yleensä veroasiakirja tai tuomiokirja, josta tieto on saatavissa. Tällöin on tultava toimeen sillä ja niin on laita monin paikoin enimmäkseen asiakirjojen osalta jo 1600 -luvulla. Useimmiten 1700 -luvulta lähtien on saatavilla useita rinnakkaisia lähteitä, jolloin tieteellisyys edellyttää niitten kaikkien käyttämistä.
Tietysti lähellä nykyaikaa on jo käytettävissä erittäin suuri määrä monenlaista rinnakkaista lähdetietoa, jolloin on tehtävä tieteellisesti relevantteja valintoja (ns. ekonomiavalintoja), jotta urakasta selvitään eikä juututa lähteiden ylenpalttisen runsauden takia loputtomaan varmistus-, tarkastus- ja arvotusprosessiin.
terv Matti Lund
Kirjoittelin sukututkimuksen tieteellisyydestä taannoin blogiini (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2009/11/tutkimuksen-tieteellisyydesta.html) ja sain kommentteja Genoksen päätoimittajalta.
Mitä tulee henkilötietojen käsittelyyn ja tutkimuksen tieteellisyyteen niin henkilötietolaissa käytetty ilmaus on "historiallista tai tieteellistä tutkimusta" (tätäkin olen blogissani kommentoinut (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2011/01/laki-ja-tutkimuksen-kasitteet.html)).
Matti Lund
28.03.11, 10:52
Siitä voi saada kelvollisen keruutuloksen laajempaa sukutieteellistä selvitystä varten niin yksinkertaisesti kuin, että :
1. Että ilmoitat ensiksikin esittämiesi tietojen lähteen. Lähde tarvitsee ilmoittaa sen verran tarkasti, että tieto voidaan tarkastaa sitä tietoa käyttäen mainitusta lähteestä. Jos Sinulla on kerättynä suuri määrä yksittäisiä tietoja samoista lähteistä, riittää vain, että ryhmität ja osoitat otsikkotasolla signumit, joista voidaan tarkastaa esittämiesi tietojen oikeellisuus. Jos kuitenkin lähdetiedoissa on merkitseviä ongelmakohtia, on ne suotavaa osoittaa tarkemmin.
Lähteettömät tiedot, vaikka aivan sattumalta olisivatkin oikein, ovat aina vain arvailujen arvoisia, ei enempää. Siksi ne eivät täytä tieteellisyyden alkeiskriteeriä.
2. Sinun on arvotettava tiedot, eli käytävä läpi tieto tiedolta ja päätettävä, pitääkö kukin paikkansa eli onko se oikein. Jos tiedossa on jotain epäilyttävää tai epämääräistä, siitä on huomautettava erikseen perustamalla selvitykseen erillisen luvun, jossa nämä tapaukset käydään analyyttisesti läpi tai kommentoimalla ne kukin lähdeviitteiden yhteydessä.
Siis kohdilla 1 ja 2 varmistetaan se, että kaikille esitetyille tiedoille on olemassa lähteet ja että jokainen tulos on "punnittua tietoa".
Kaikkien ongelmallistenkin tietojen paikkansapitävyys on yritettävä päättää käytettävissä olevilla tutkimusmenetelmillä ja jos jää epäselvyys jonkin tiedon paikkansapitävyydestä, se on selvitettävä erikseen ja perusteltava syy, miksi sitä ei voi esittää samanarvoisena varmistettujen tietojen kanssa tai miksi se on jätetty kokonaan avoimeksi samassa taksonomian linjassa olevien tietojen kanssa.
Jos käytät keruusi apuna muitten keruutuloksia, ne on tuotava selvästi esiin lähdeviitteillä ja jos vertailussasi olet päätynyt eroon jonkin tiedon kohdalla, Sinun on perusteltava se kunkin eroavan tiedon kohdalla.
Tämä äkkipäätään itse tietojen ytimestä. Lisäksi tietojen esitystavassa täytyy olla valittuna johdomukainen ja selkeä linja sekä on suotavaa järjestää ne johonkin taksonomiaan (jotka noudattavat hyväksi koettuja standardeja ja joita on perinteisesti käytetty tutkijayhteisössä laajasti hyväksyttyinä). Esimerkiksi on valittava tietty selkeä tapa esittää nimet, esimerkiksi kieli ja normalisointitapa ja pidettävä valitusta linjasta kiinni.
Jos on olemassa rinnakkaisia lähteitä, joista vastaavia tietoja on varmistettavissa, niin kirkonarkistosta saatu tieto on vain yksi osakeruutulos, jota on vertailtava muista lähteistä kerättyyn vastaavaan tietoon (tuomiokirjat, veroasiakirjat). Pelkkä raakatiedon keruu, arvotettukaan, ei tällöin riitä tieteelliseksi selvitykseksi, se on siinä tapauksessa silloin riittämätön, koska ei ole käytetty tarjoutunutta tilaisuutta varmistaa tieto rinnakkaisen lähteen avulla. Kirkonarkistoissa on jonkin verran virhetietoja, jotka eivät paljastu ilman näitä rinnakkaislähteitä. Ja luonnollisesti sama pätee muidenkin lähteiden suhteen: eli jos kirkonlähteitä on käytettävissä, niiden tuloksia on verrattava niihin ja päätettävä eroavuuksien kohdalla, mikä on oikein.
Selvityksen tieteellisyyttä ei mitätöi se, jos selvitykseen on tullut joitakin virheitä, mutta ne tietysti heikentävät sen laatua ja jos niitä on kovin paljon, ne saattavat kyseenalaistaa sen, onko takana ollut riittävää kompetenssia käyttää tieteellisiä menetelmiä lähteiden käytössä ja tietojen arvottamisessa. Ja tällöin esimerkiksi opinnäytteenä sellainen selvitys tulee hylätyksi eli saa niin sanotusti "reput".
Siis on käytettävä kaikkia tarjoutuvia tilaisuuksia tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi. Monissa tapauksissa on kuitenkin tarjolla vain yksi lähde, yleensä veroasiakirja tai tuomiokirja, josta tieto on saatavissa. Tällöin on tultava toimeen sillä ja niin on laita monin paikoin enimmäkseen asiakirjojen osalta jo 1600 -luvulla. Useimmiten 1700 -luvulta lähtien on saatavilla useita rinnakkaisia lähteitä, jolloin tieteellisyys edellyttää niitten kaikkien käyttämistä.
Tietysti lähellä nykyaikaa on jo käytettävissä erittäin suuri määrä monenlaista rinnakkaista lähdetietoa, jolloin on tehtävä tieteellisesti relevantteja valintoja (ns. ekonomiavalintoja), jotta urakasta selvitään eikä juututa lähteiden ylenpalttisen runsauden takia loputtomaan varmistus-, tarkastus- ja arvotusprosessiin.
terv Matti Lund
Tästä jäi vielä erikseen mainitsematta eräs tärkeä seikka, joka liittyy tieteelliseen esitykseen, vaikka paistaakin edellisistä kommenteistani hyvin rivien väleistä:
Se on tietty tieteen etiketti ja pelisäännöstö, jota on noudatettava. Tieteen etiketin näkökulmasta aika monet sukutietojen keruutulosten esitykset ovat tieteellistä huijausta, tieteellistä plagiointia ynnä muuta sellaista, jos etikettiä ei ole noudatettu tai noudatettu leväperäisesti. Jos jonkin asian lanseerauksen kohdalla ilmenee, että joku tietty tutkija on omannut tieteellistä meriittiä, esimerkiksi todistetusti ensimmäisenä löytänyt jonkin merkittävän tiedon tai osannut ensimmäisenä sen tulkita oikein, sitä meriittiä ei ole suotavaa peitellä, koska se meriitti voidaan niin epämääräisessä esityksessä laittaa väärän henkilön tilille tai nähdä tämän meriitin röyhkeäksi varastamiseksi, vaikka olisi tapahtunutkin täysin tahattomasti. Tällaista asiaa ei ole tietystikään helppo arvioida, koska eri tutkijat saattavat onnistua tekemään merkittäviä löydöksiä ja selvittämään niiden oikeellisuuden täysin toisistaan riippumatta. Joissain tapauksissa meriitin aitous jää lukijan pääteltäväksi.
Tieteen tekemisessä nämä etikettisääännöstön noudattaminen on hyvin merkitsevässä asemassa, melkeinpä yhtä merkittävässä kuin menetelmienkin hallinta.
terv Matti Lund
Sukututkimuksen tieteellisyys ei ole mitenkään riippuvainen siitä, mikä sen tekijän oppiarvo on. Aivan hyvin voi korkeakouluja käymätön tuottaa ensiluokkaista tutkimusta kuin vastaavastikin maisterilta syntyy käsittämätöntä kuraa. Kyse on ennen kaikkea tiettyjen pelisääntöjen noudattamisesta, josta oivana esimerkkinä ovat Genoksen artikkelit (ainakin nykyisin).
On kuitenkin hieman eroa sillä, mikä on seurakunnissa tieteelliseen tarkoitukseen tarkoitettu virkatodistus tai sukuselvitys ja mikä sukututkimukseen tarkoitettu. Näiden ero on siinä, että sukututkimukseen tarkoitettu selvitys tehdään tuottaakseen suvun selvittämiseen tarpeellista tietoa, kun taas tieteelliseen tarkoitukseen tarkoitettu selvitys on vain lisämausteena muussa tutkimuksessa. Tästä esimerkkinä voisi olla suuren teollisuuslaitoksen perustajan perhetausta, josta haetaan lähtökohtia henkilön uralle, ei niinkään tietoa itse suvusta.
Make H.
On kuitenkin hieman eroa sillä, mikä on seurakunnissa tieteelliseen tarkoitukseen tarkoitettu virkatodistus tai sukuselvitys ja mikä sukututkimukseen tarkoitettu. Näiden ero on siinä, että sukututkimukseen tarkoitettu selvitys tehdään tuottaakseen suvun selvittämiseen tarpeellista tietoa, kun taas tieteelliseen tarkoitukseen tarkoitettu selvitys on vain lisämausteena muussa tutkimuksessa. Tästä esimerkkinä voisi olla suuren teollisuuslaitoksen perustajan perhetausta, josta haetaan lähtökohtia henkilön uralle, ei niinkään tietoa itse suvusta.
Ymmärrän nimimerkki Rotan esittämän kannan tieteelliseen tarkoitukseen tarkoitettujen virkatodistusten ja varsinaisten sukuselvitysten välillä, mutta onko näissä kuitenkaan mitään muuta eroa kuin käyttötarkoitus?
Esimerkiksi, tuoko edellä kuvatun teollisuuslaitoksen perustajan perhetaustan selvittäminen jotain sellaista tieteellistä tietoa esille, joka ei sukuselvitykseen pyydetystä virkatodistuksesta tulisi ilmi?
Ymmärtääkseni tieteellisiin tarkoituksiin pyydetyt virkatodistukset pitävät sisällään saman tiedon kuin sukuselvityksiin pýydetyt? Mikäli lähtökohtana voitaisiin pitää myös sitä, että sukututkija tekisi suvustaan tieteelliset tunnusmerkit täyttävää selvitystä niin, eikö sukututkijalla olisi silloin oikeus asioida seurakunnissa tutkijana ja saada samat edut kuin ns. oikea tutkija?
Heikki Särkkä
29.03.11, 09:26
Rohkenen epäillä, pääsevätkö sukututkijat katsomaan 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja vetoamalla tutkimuksensa tieteellisyyteen (jota en halua kiistää). Viranomainen voi aina halutessaan määritellä tieteellisen tutkimuksen tarkoittavan jonkin tutkimuslaitoksen tai -projektin alaisuudessa tapahtuvaa työtä.
Kaikilla jonkinasteisen monopolin suojaamilla toiminnoilla on taipumus kallistua hinnaltaan. Nyt onkin seurattava tarkasti, että nän ei perusteettomasti tapahdu seurakuntien antamien todistusten osalta.
Matti Lund
29.03.11, 10:27
Rohkenen epäillä, pääsevätkö sukututkijat katsomaan 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja vetoamalla tutkimuksensa tieteellisyyteen (jota en halua kiistää). Viranomainen voi aina halutessaan määritellä tieteellisen tutkimuksen tarkoittavan jonkin tutkimuslaitoksen tai -projektin alaisuudessa tapahtuvaa työtä.
Kaikilla jonkinasteisen monopolin suojaamilla toiminnoilla on taipumus kallistua hinnaltaan. Nyt onkin seurattava tarkasti, että nän ei perusteettomasti tapahdu seurakuntien antamien todistusten osalta.
Heipä Heikki
Minun ennusteeni on, että hinnat tulevat aivan olennaisesti nousemaan, ennemminkin useammalla kertaluokalla kuin vain jonkin verran.
Mielestäni ensinnäkin pitää muistaa, mikä on nykytrendi ja miten se on toteutumassa seurakuntien töiden järjestämisen osalta.
Sitten mitä tulee hintaan, on nimellishinnan ohella kyettävä arvioimaan myös lisääntyvän ajanhaaskauksen hinta, joka jää näissä tapauksissa numeroina ilmaisematta.
Trendihän on se, että seurakunnat pyrkivät radikaaliin kustannusten karsintaan kuten monet valtion virastotkin, joiden miehitystä on radikaalisti tiputettu tai kuin liikelaitokset/palveluyritykset kuten vaikkapa Sonera, joka mainostaa palvelevansa paremmin, kun tiputtaa henkilöstömääräänsä sadoilla ihmisillä.
Tällaisessa kehityksessä on selvästi paine kohottaa radikaalisti palvelutaksojen yksikköhintoja ja ikään kuin realisoida esiin kaikki monikytkennälliset vanhat piilokustannukset uudessa laskutussysteemissä. Samalla pyrkii syntymään hinnoitteluun vasteaikojen porrastussysteemi: luvataan jokin kohtuullinen vasteaika, jos asiakas maksaa kaksinkertaisen hinnan, alemmassa hintaluokassa taas toimitaan niin, että nippa nappa mitään tapahtuu.
Tietysti nykytrendissä on seurakunnilla paine karsia työvoimaa radikaalisti yhdistelemällä pienempien seurakuntien palvelutoimia suuremmiksi palveluyhtymiksi, vähentää palkkakustannuksia vähentämällä toimistojensa aukioloaikoja, muuttamalla kokopäivätoimia puolipäiväisiksi ja järjestämällä pakkolomia kanslisteille vedoten seurakunnan kassan kirstun pohjan erinomaiseen näkymiseen.
Tätä menoa seurakuntien palvelutkin ottaa valtaansa "Sonera -ilmiö". Toisin sanoen on palvelun tarjoamiseen tähtäävä yritys, joka on vetänyt palvelua tarjoavan henkilöstön palvelukyvyn kustannuksia karsiessaan niin alas, ettei se kestä pienintäkään vähennystä faktuaalisessa vahvuudessa, jolloin kuten olen joutunut omakohtaisesti kokemaan, aivan alkeellisimmassakin pyynnössä, jonka taustalla ei ole minkäänlaisita ammattitaito- tai osaamisvaatimusta, ei saa mitään vastausta, vaan pyyntöön vastaamisessa saattaa mennä monia viikkoja. Ja toimenpide, joka vaatii suorittamista, on ainoastaan luokkaa käväisy vääntämässä jokin nappula päälle jossakin laitteessa tai sen sellaista. Koko palvelusysteemi rakentuu sellaisesta heikosta lenkistä kuin, että jos joku tehtävänsuorittaja joutuu olemaan tilapäisesti pois paikaltaan, pyyntö ei etene ja sen eteenpäinvienti unohdetaan helposti kokonaan niin, että haluttu toimintoprosessi lähtee liikkeelle vasta asiakkaan neljännellä tai viidennellä pyynnöllä = "Sonera -ilmiö". Vastaava ilmiö seurakunnissa olisi kai jonkinlainen "ö-mappi", jonne asiakaspyynnöt tahtovat ajautua, kun ei liikene henkilöresurssia niitä hoitamaan.
Toki seurakunnissa luulisi vastuun olevan selviä, kun taas "Sonera-ilmiössä" käy ilmeisesti niin, että palvelupyyntöä kyetään helposti monitoroimaan ja seuraamaan, mutta kukaan ei tiedä, kenen on kulloinkin vapautettava se eteenpäin, jolloin se ei etene, vaikka vararesurssiakin olisi käytettävissä.
terv Matti Lund
… Onko tutkimuksesta löydettävissä virheitä ja millaisia? Oikaiseeko tutkimus aiempaa virheellistä tietoa ….
Onko niin, että jos tiedemies on tehnyt tutkimuksessaan virheitä niin se ei ole tieteellistä, eikä tutkija ole tiedemies?
Usein tieteellinen tutkimus osoittaa edellisen tutkimuksen virheelliseksi, onko silloin edellinen (väärä) tutkimus edelleen tiedettä ja onko virheellisen tutkimuksen tehnyt edelleen tiedemies?
Jos kaksi tutkijaa on samasta asiasta täysin eri mieltä niin voivatko molemmat tutkimukset silti olla tiedettä ja kumpikin tiedemiehiä, miksi?
Heikki Koskela
29.03.11, 12:02
Onko niin, että jos tiedemies on tehnyt tutkimuksessaan virheitä niin se ei ole tieteellistä, eikä tutkija ole tiedemies?
Usein tieteellinen tutkimus osoittaa edellisen tutkimuksen virheelliseksi, onko silloin edellinen (väärä) tutkimus edelleen tiedettä ja onko virheellisen tutkimuksen tehnyt edelleen tiedemies?
Jos kaksi tutkijaa on samasta asiasta täysin eri mieltä niin voivatko molemmat tutkimukset silti olla tiedettä ja kumpikin tiedemiehiä, miksi?
Oikein hyviä kysymyksiä. Odotellaan vastauksia.
Totta kait he kaikki ovat tiedemiehiä.
Ajatellaas vaikka Isaac Newtonia, Galileo Galileita tai vaikka ihan antiikin hemmoja. Kyllä me kaikki varmasti pidämme heitä tiedemiehinä, vaikka osa heidän tutkimuksistaan ja johtopäätöksistään on myöhemmin kumottu.
Ei tietääkseni kukaan tiedemies tai -nainen tee tutkimusta lähtökohtaisesti huijatakseen. Ainahan mihin tahansa yhteisöön pesiytyy skoijareita, mutta nyt puhumme suurista linjoista.
Käsityksemme maailmasta on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti uusien havaintojen takia. Vuonna 1811 tehty tutkimus ei ole enää välttämättä relevantti ja toisaalta vuonna 2311 tullaan hymähtelemään Nokian nykyisille tutkijoille heidän virheistään tai virhetulkinnoistaan
Juha
Matti Lund
29.03.11, 13:07
Onko niin, että jos tiedemies on tehnyt tutkimuksessaan virheitä niin se ei ole tieteellistä, eikä tutkija ole tiedemies?
Usein tieteellinen tutkimus osoittaa edellisen tutkimuksen virheelliseksi, onko silloin edellinen (väärä) tutkimus edelleen tiedettä ja onko virheellisen tutkimuksen tehnyt edelleen tiedemies?
Jos kaksi tutkijaa on samasta asiasta täysin eri mieltä niin voivatko molemmat tutkimukset silti olla tiedettä ja kumpikin tiedemiehiä, miksi?
Näissä Wannabee Berg -nimimerkin toistuvissa hämärissä tölväisyissä tieteellistä ajattelua vastaan ja tieteen hylkäävän "ajattelun" puolesta, törmätään aina vaikeuteen ymmärtää sitä, että täydellisyys ei ole ehdoton vaatimus tieteen hyväksymiseksi, vaan tieteetkin ovat kehittymistä suuresta epätäydellisyydestä kohti täydellisyyttä, jota ei kuitenkaan ehkä koskaan saavuteta. Jotkin tieteen gurut ilmaisevat tämän asian niinkin, että tieteen edistys johtaa ihmistä aina siirtymään suuremmasta typeryydestä vähän pienempään typeryyteen.
Wannabee Bergin mielestä siis lääketiedettä ei ole itse asiassa olemassa vaan pelkkää puoskarointia, koska lääkärit eivät ole täysin yksimielisiä siitä, mitkä kaikki tekijät ovat aiheuttaneet potilaan kohonneita kolesteroliarvoja. Bergin mielestä kannattaa pitäytyä pelkässä puoskaroinnissa ja poppakonsteissa ja ryhtyä käyttämään lääke"tiedettä" vasta sitten, kun se on täydellistä, minkä merkkinä on se, että kaikki lääkärit ovat kaikista lääke"tieteen" asioista täysin yksimielisiä. - Eikö niin.
Minä kärjistän tätä tällä tavalla ottamalla lääketieteen vertailukohdaksi, koska Berg -nimimerkki on genealogian ja historiatieteen osalta kannattanut aivan tällaista toimintamallia, eli aina tieteellisen ajattelun hylkäämistä, kun tutkijoiden mielipiteet eivät täysin yhdy jotain tutkimuskohdetta arvioidessa.
Katsoin eilen ohjelmaa matematiikan historiasta. Joku joka asettaa puoskaroiniin lääketieteen edelle, saattaa sentään ehkä nähdä algebrassa jotain tieteeseen viittaavaa häivähdystä.
Ohjelmassa tuotiin esiin mm. kahden tiedemiehen Leibnitzin ja Newtonin välinen riita, jossa tiedemiehet eivät olleet erimielisiä tieteen saavutuksesta, vaan riitelivät siitä, kummalla on prioriteetti samanmielisyyteen. Kysymys oli tietysti integraali- ja differentiaaliyhtälöiden lanseeraamisesta, minkä nämä miehet olivat todistettavasti suorittaneet lähes samanaikaisesti toisistansa riippumattomasti. Asia kääntyi tieteentekemisen kannalta sangen ikäväksi: Newtonille julistettiin kunnia, koska Newton itse heilutti sen elimen puheenjohtajan nuijaa, joka julisti sen, kuka on meritoitunein integraali- ja differentiaalilaskennan kehittämisessä. Sympatiani kyllä ovat täysin Leibnitzin puolella.
Leibnitzhän oli juuri se matematiikan muinoisista neroista, joka uskoi, että kaikki erimielisyydet ovat voitettavissa, kunhan on ensin kehitetty kutakin asiaa varten täysin lahjomaton matemaattinen kalkyyli, jota ei voida vastustaa.
Mutta jos Leibnitz olisi tutustunut Bergin ajatuksenjuoksuihin, hän olisi varmasti perunut sanansa.
Mutta tieteen tekeminen on tällaista: matematiikassakin oli ennen Leibnitziä ja Newtonia monia neroja, joiden ajattelukykyä voi vain kadehtia ja he veivät suurin harppauksin eteenpäin tiedettä. Mutta integraalilaskennan kehittäjiksi heistä ei ollut. Mutta nyt jokaisen lukiolaisen tai tavallisen kadun tallaajan, joka haluaa insinöörin paperit, täytyy hallita riittävässä määrin integraalilaskenta!
terv Matti Lund
Rohkenen epäillä, pääsevätkö sukututkijat katsomaan 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja vetoamalla tutkimuksensa tieteellisyyteen (jota en halua kiistää). Viranomainen voi aina halutessaan määritellä tieteellisen tutkimuksen tarkoittavan jonkin tutkimuslaitoksen tai -projektin alaisuudessa tapahtuvaa työtä.
Totta, tutkimuksen tieteellisyyteen vetoaminen ei taida avata yhtään ovea, mutta sukututkijoilta perittävä 15 euroa kovempi tuntiveloitus nostattaa kulmakarvojani.
Uskoakseni tieteellistä tutkimusta varten pyydettyjen virkatodistusten sisältö on sama kuin sukututkimusta varten pyydetyissä. Selvitystyöhön käytetty aika pitäisi teoriassa olla myös sama. Toisin sanoen eri käyttäjäryhmiltä peritään samasta palvelusta eri hinta. Joku lainoppinut voisi kommentoida tilannetta juridisesta näkökulmasta... maallikolle juttu haiskahtaa... ja jos tieteellisyys on avainkriteeri halvemmalle palvelulle, niin kyllä joku voisi harkita sukututkimuksen tekemistä tieteelliset kriteerit täyttäen, mikäli se vain mahdollista olisi...
Heikki Särkkä
29.03.11, 13:38
Tätä en tarkoittanut. Lyhyesti sanottuna näin ei voi päätellä.
Toinen kysymys. Molemmat voivat olla hyviä tiedemiehiä. On aivan tavallista, että tutkijat ovat eri mieltä asioista, esimerkiksi siksi, että lähtevät eri perusolettamuksista (premisseistä).
Tapani Kovalaine
29.03.11, 14:12
Totta, tutkimuksen tieteellisyyteen vetoaminen ei taida avata yhtään ovea, mutta sukututkijoilta perittävä 15 euroa kovempi tuntiveloitus nostattaa kulmakarvojani.
Uskoakseni tieteellistä tutkimusta varten pyydettyjen virkatodistusten sisältö on sama kuin sukututkimusta varten pyydetyissä. Selvitystyöhön käytetty aika pitäisi teoriassa olla myös sama. Toisin sanoen eri käyttäjäryhmiltä peritään samasta palvelusta eri hinta. Joku lainoppinut voisi kommentoida tilannetta juridisesta näkökulmasta... maallikolle juttu haiskahtaa... ja jos tieteellisyys on avainkriteeri halvemmalle palvelulle, niin kyllä joku voisi harkita sukututkimuksen tekemistä tieteelliset kriteerit täyttäen, mikäli se vain mahdollista olisi...
Valtion maksuperustelain 6 §:
Julkisoikeudellisista suoritteista perittävät maksut
Julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo).
Yhden tai useamman viranomaisen samanlaatuisista suoritteista voidaan määrätä samansuuruinen maksu silloinkin, kun suoritteen tuottamisesta aiheutuva kustannukset poikkeavat toisistaan. Tällaisen kiinteän maksun suuruutta määrättäessä on otettava huomioon suoritteiden keskimääräinen kokonaiskustannus.
Maksu voidaan määrätä perittäväksi yleisesti suoritteen omakustannusarvoa alempana tai jättää kokonaan perimättä, jos siihen terveyden- ja sairaanhoitoon, muihin sosiaalisiin tarkoituksiin, oikeudenhoitoon, ympäristönsuojeluun, koulutustoimintaan tai yleiseen kulttuuritoimintaan liittyvistä tai näihin verrattavista syistä on perusteltua syytä. Erityisestä syystä maksu voidaan määrätä tietyltä ryhmältä perittäväksi suoritteen omakustannusarvoa alempana tai jättää kokonaan perimättä. Erityisestä syystä maksu, joka muuten määrättäisiin suoritteen omakustannusarvoa vastaavaksi, saadaan määrätä tätä korkeammaksi.
Silloin kun suoritteesta määrätään perittäväksi maksu, peritään vastaava maksu myös valtion viranomaiselta, jollei muuhun menettelyyn ole erityistä syytä.
Suoritetta tuottavan viranomaisen asiana on huolehtia siitä, ettei suoritteen tuottamisesta aiheudu enempää kustannuksia kuin, mitä suoritteen tarkoituksenmukainen laatutaso edellyttää.
***********************
Seurakunnilla on toki omat lait, mutta tuo 6 § kertoo sen, mistä oikein on kysymys.
Sukututkijoiden tehtävänä on selittää, ettei heiltä tulisi periä 100 vuotta nuoremmista tiedoista mitään maksuja, koska he olisivat itse valmiit nuo tiedot ilmaiseksi poimimaan kirkonkirjoista. Yritys on tosin tuomittu epäonnistumaan.
Antti Järvenpää
29.03.11, 14:21
Aina kun tieteestä puhutaan, on hyvä muistaa, että nk. maallikko ja patenttivirkailija Einstein julkaisi 4 suurta tieteellistä artikkelia patenttivirkailija vuosinaan. Hän ei ollut siis tieteentekijä eikä tiedemies vaan ihan tavallinen akateemisen koulutuksen saanut työntekijä ja siinä mielessä maallikko. Tässä mielessä aloittajan kysymykseen voi vastata, että nk. maalikko voi tehdä tieteellistä työtä, mikäli omaa riittävät perusteet tutkittavasta asiasta. Einsteinin tapauksessa hänellä oli fysiikasta vähintäänkin perustiedot insinööriopintojen jälkeen. Sopii tietenkin tässä yhteydessä ihmetellä, miksi nykyaikana ei ole tällaisia ilmiöitä.
Kääntäen tietenkin voi kysyä, onko kaikki tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa tehtävä työ tieteellistä. Yleisesti ottaen voisi vastata, että ei ole. Toisaalta voi sanoa, että jos metodit ovat kohdallaan, niin muodolliset edellytykset ovat kunnossa, mutta niinhän ne ovat monessa tutkimuksessa ilman yliopisto ympäristöäkin. Toisaalta muodollisten edellytysten täyttäminen ei välttämättä tuota mitään sellaista, jolla olisi jotain uutta luovaa ja pahimmillaan vaikkapa korrelaatioiden perusteella tehdään aivan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä joilla oikeasti ei ole mitään tieteellistä arvoa.
Pelkkä sukukirja, vaikkakin perustuu tutkimiseen, ei ole tiedettä, sen paremmin kuin matrikkeli, kuten Heikki tuolla aiemmin sanoo, mutta mikäli syy, miksi Koskelan suku vajosi rahvaaseen, tulisi tieteellisin metodein selvitettyä ja siinä olisi jokin uusi näkökulma, voisi se jo olla tieteellistä tutkimusta. Pelkkä naiminen säätyrajan yli ei vielä riittäisi selitykseksi, mutta esimerkiksi osoitettu geenivirhe voisi jo kaiketi olla jo riittävä selitys, jos jotakin keksimällä pitää keksiä.
Ydinfysiikkaa pidetään monessa mielessä tieteiden tieteinä, mutta huvittavaa siinä on se, että lopultakin kaikki on edelleenkin vain teoriaa, jota on vuosikausia hyvällä menetyksellä todistettu oikeaksi, mutta vieläkään ei ole riittävän tehokasta hiukkaskiihdytintä, että voitaisiin väittää teorioiden olevan täsmälleen oikein. Kuten fyysikot sanovat, kaikki voi lopultakin olla vain kvarkkien tanssia, mutta matkalla nk. tieteelliseen totuuteen on varmaankin sovellettu kaikkia mahdollisia tieteellisiä metodeita.
Kaiken tämän hämäläisen johdannon perusteella tahtoisin sanoa, että kyllä sukutukimuskin voi tuottaa tieteellistä tietoa, vaikkaakaan pelkät polveutumiskaaviot eivät ole sitä. Aivan samalla tavoin historia voi olla tiedettä, vaikka jokin mekaaninen luettelo ei sitä ole, vaikka olisi kuinka suurella vaivalla kerätty ja metodisesti oikein. Genoksissa ja vuosikirjoissa olevat artikkelit täyttävät ainakin nykyisin metodologiset edellytykset ja niiltä vaaditaan yleensä kai uutuusarvoakin. Näin ollen ne ovat ainakin muodollisesti tiedettä tai vähintäänkin erittäin hyvää tutkimusta, mutta luovatko ne jotakin uutta tai todistavatko ne jonkin aiemmin esitetyn väitteen, onkin jo toinen kysymys.
Lueskelin joskus kesällä, erään kirkonmiehen tekemän kirjan Islamin uskosta. En ole niitä juuri aiemmin lukenut, mutta siinä silmiinpistävä asia oli, että kirjoittajan mukaan nk. länsimaisen kristityn maailman taloudellinen ylivalta perustuu tietee ja kristinuskon liittoon. Toisin sanoa kristillinen kirkko on hyväksynyt tieteen saavutukset, eikä ole alkanut väittämään, että pari tuhatta vuotta vanhat dogmit olisivat sanasta sanaan korkeimman kädestä, vaan aikaansa liittyvää dokumentaatioita, joka on osattava laittaa kirjoitushetkensä viitekehykseen. Islam poikeaa tästä siihen nähden suuresti, kun osa teksteistä oletetaan olevan suoraan korkeimman kädestä olevaa ikuista totuutta, jolloin tieteelle jää perin vähän tilaa tai se on ainakin helposti törmäyskurssilla. Tällaista pysyvää ja pitävää dogmeihin perustuvaa uskonnollista fundamentalismia on toki kristinuskossakin, mutta sen painoarvo on pienempi.
Tuo ehkäpä viittenä siitä, että vaikka emme osaisi aivan täsmällisesti määritellä, mikä on tiedettä ja mikä ei, niin tieteen saavutuksilla syntyy yhteiskunnallisesti näkyviä eroja vuosi satojen saatossa. On helppo sanoa, että niin Newton, Darwin tai Einstein olivat mitä suuremmassa määrin tiedemiehiä, mutta jossakin kohtaa tulee vastaan veteen piirretty viiva, jossa on vaikea sanoa, onko kyse tieteestä vai varsin tavanomaisesta tutkimuksesta. Väittäisin kyllä itse, että sukutukimuskin on parhaimmillaan tiedettä, siinä missä mikä muukin tutkimus ja käänteisesti useimpaan tieteenalaan liityy sellaista peruspuurtamista, joka ei ole tiedettä, mutta se luo edellytyksiä tieteenteolle. Olkoon nyt kysymys vaikkapa sotilasmatrikkeileista tai kaasujen tasapainopiirustuksista. Ne eivät synny helpolla vaan vaativat rankasti töitä olematta varsinaisesti tiedettä, mutta ne ovat usein edellytyksiä suuremmille teoille.
Lueskelin joskus kesällä, erään kirkonmiehen tekemän kirjan Islamin uskosta. En ole niitä juuri aiemmin lukenut, mutta siinä silmiinpistävä asia oli, että kirjoittajan mukaan nk. länsimaisen kristityn maailman taloudellinen ylivalta perustuu tietee ja kristinuskon liittoon. Toisin sanoa kristillinen kirkko on hyväksynyt tieteen saavutukset, eikä ole alkanut väittämään, että pari tuhatta vuotta vanhat dogmit olisivat sanasta sanaan korkeimman kädestä, vaan aikaansa liittyvää dokumentaatioita, joka on osattava laittaa kirjoitushetkensä viitekehykseen.
On helppo sanoa, että niin Newton, Darwin tai Einstein olivat mitä suuremmassa määrin tiedemiehiä, mutta jossakin kohtaa tulee vastaan veteen piirretty viiva, jossa on vaikea sanoa, onko kyse tieteestä vai varsin tavanomaisesta tutkimuksesta.
Ken tietää, ehkä piankin (nyt kun alkuun päästiin) saamme nähdä tästäkin asiasta Kirkkohallituksen ohjeet.
t. Olavi A.:rolleyes:
Tapani Kovalaine
29.03.11, 14:34
LAINAUS: On helppo sanoa, että niin Newton, Darwin tai Einstein olivat mitä suuremmassa määrin tiedemiehiä, mutta jossakin kohtaa tulee vastaan veteen piirretty viiva.
Muistelen lukeneeni Gorbatsovin sukututkimuksesta, että tuo tasavallan päämies piti joskus vastaanottoa, jolloin rahvaaseen vajonneet kansalaiset ja toverit saivat käydä keskustelemassa hänen kanssaan.
Iäkäs vanha munno: "Toveri Gorbatsov, onko siitä asiasta mitään tietoa, että oliko Karl Marx tiedemies vaiko poliitikko?"
Gorbatsov: "Tavallaan hän oli molempia, mutta selvästi enemmän poliitikko."
Iäkäs vanha mummo: "Noin minäkin olen ajatellut, sillä jos hän olisi ollut tiedemies, niin hän olisi varmasti testannut kehittämäänsä oppia ensin hiirillä!":) :) :)
Näissä Wannabee Berg -nimimerkin toistuvissa hämärissä tölväisyissä tieteellistä ajattelua vastaan ja tieteen hylkäävän "ajattelun" puolesta, törmätään...
Meillä on vielä voimassa se sääntö että kanssakeskustelijoita ja heidän mielipiteitään tulee kunnioittaa. Ystävälliisesti siivotkaa tekstinne tällaisesta jatkossa.
omnia ergo quaecumque vultis ut faciant vobis homines et vos facite eis haec est enim lex
Heikki Koskela
29.03.11, 15:32
Totta kait he kaikki ovat tiedemiehiä.
Ajatellaas vaikka Isaac Newtonia, Galileo Galileita tai vaikka ihan antiikin hemmoja. Kyllä me kaikki varmasti pidämme heitä tiedemiehinä, vaikka osa heidän tutkimuksistaan ja johtopäätöksistään on myöhemmin kumottu.
Ei tietääkseni kukaan tiedemies tai -nainen tee tutkimusta lähtökohtaisesti huijatakseen. Ainahan mihin tahansa yhteisöön pesiytyy skoijareita, mutta nyt puhumme suurista linjoista.
Käsityksemme maailmasta on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti uusien havaintojen takia. Vuonna 1811 tehty tutkimus ei ole enää välttämättä relevantti ja toisaalta vuonna 2311 tullaan hymähtelemään Nokian nykyisille tutkijoille heidän virheistään tai virhetulkinnoistaan
Juha
Gaileistä puheenollen. Hänestä löytyy (tai pitäisi löytyä) referaatti täältä (http://sukutarinat.blogit.fi/galileo-galilei-%e2%80%93-kummajainen-1600-luvun-kirkolle/)
Tekstissä olevat mahdolliset virheet voi lukea minun tekemiksi virheiksi. Mausteeksi on otettu hieman sukujuttua mukaan.
Antti Järvenpää
29.03.11, 16:39
LAINAUS: On helppo sanoa, että niin Newton, Darwin tai Einstein olivat mitä suuremmassa määrin tiedemiehiä, mutta jossakin kohtaa tulee vastaan veteen piirretty viiva.
Muistelen lukeneeni Gorbatsovin sukututkimuksesta, että tuo tasavallan päämies piti joskus vastaanottoa, jolloin rahvaaseen vajonneet kansalaiset ja toverit saivat käydä keskustelemassa hänen kanssaan.
Iäkäs vanha munno: "Toveri Gorbatsov, onko siitä asiasta mitään tietoa, että oliko Karl Marx tiedemies vaiko poliitikko?"
Gorbatsov: "Tavallaan hän oli molempia, mutta selvästi enemmän poliitikko."
Iäkäs vanha mummo: "Noin minäkin olen ajatellut, sillä jos hän olisi ollut tiedemies, niin hän olisi varmasti testannut kehittämäänsä oppia ensin hiirillä!":) :) :)
Olisiko peräti radio Jerevanista?
Laitanpa perään pienen lainauksen Dostojevskin Idiootista, josta käy ilmi, että saksalaisilta oppia on haettu aiemminkin:
On totta kun sanotaan, että meillä kaikki ovat olleet virassa tai ovat virassa, ja jo kaksisataa vuotta on jatkunut tätä menoa parhaimpien saksalaisten esikuvien mukaan, esivanhemmista aina nykyisiin lapsenlapsiin asti - mutta juuri nuo virkaa hoitavat ihmiset ovatkin kaikkein epäkäytännöllisempiä, ja on menty jopa niin pitkälle, että viranhoitajat itsekin aivan viime aikoihin asti ovat pitäneet teoreettisuutta ja käytännön taitojen puutetta parhaina hyveinä ja ansioina. Olemme tosin aivan suotta ryhtyneet puhumaan virassa olevista, koska tarkoituksemme oli puhua käytännön ihmisistä. Epäilemättä meillä on aina pidetty arkuutta ja täydellistä aloitteellisuuden puutetta tärkeimpänä ja parhaimpana käytännön ihmisen merkkinä.
…..
. . . . ja toden totta, kun on suorittanut mitenkuten tutkinnon ja palvellut kolmekymmentäviisi vuotta, niin kukapa ei meillä voisi kohota kenraaliksi ja säästää kohtalaisen summan luottokassaan (veijareita vartean). Tällä tavoin venäläinen mies on miltei ilman ponnistuksia saavuttanut lopulta toimeliaan ja käytännön miehen maineen.
Heikki Koskela
29.03.11, 18:26
LAINAUS: On helppo sanoa, että niin Newton, Darwin tai Einstein olivat mitä suuremmassa määrin tiedemiehiä, mutta jossakin kohtaa tulee vastaan veteen piirretty viiva.
Muistelen lukeneeni Gorbatsovin sukututkimuksesta, että tuo tasavallan päämies piti joskus vastaanottoa, jolloin rahvaaseen vajonneet kansalaiset ja toverit saivat käydä keskustelemassa hänen kanssaan.
Iäkäs vanha munno: "Toveri Gorbatsov, onko siitä asiasta mitään tietoa, että oliko Karl Marx tiedemies vaiko poliitikko?"
Gorbatsov: "Tavallaan hän oli molempia, mutta selvästi enemmän poliitikko."
Iäkäs vanha mummo: "Noin minäkin olen ajatellut, sillä jos hän olisi ollut tiedemies, niin hän olisi varmasti testannut kehittämäänsä oppia ensin hiirillä!":) :) :)
Keventääkseni lisää hyvin vakavaksi käynyttä tieteellistä tutkimuksen tekemistä kehottaisin käymään tässä osoitteessa ja lukemaan teksti. Se kuvaa havainnollisesti miten saattaa käydä tutkimuksissa: Tarina ja todistusaineisto (http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/01.htm)
Oliko se matikassa huonosti menestynyt Einstein tai joku muu, joka mainitsi: "Kaikki on suhteellista". Tarinan lukeminen ja sen sanoman omaksuminen opettaa jotakin.
Heikki
Tuo tarina on kyllä pahimman laatuista jenkkihapatusta, mitä olen pitkään aikaan tavannut.
En lähde pahoittamaan kenenkään mieltä, kaikesta vähiten sinun, mutta uskoa ei kannata sekoittaa tieteeseen. Uskollahan voi selittää aivan kaiken piittaamatta loogisuudesta jne.
Toivon todella, että Suomen kouluissa ei lähdetä linjalle, jossa usko korvaa tiedon.
Juha
Toivon todella, että Suomen kouluissa ei lähdetä linjalle, jossa usko korvaa tiedon.
Nyt keskustelu venyy jo pahasti alkuperäisen aiheen ulkopuolelle, mutta Juhan lausahdukseen liittyen lehdistö uutisoi viime viikolla kuinka joka viides ehdokas haluaisi luomisopin koulun biologiantunnille...
P. Pihlman
29.03.11, 19:45
Termi tieteelliyys lienee väärin valittu
Sukututkimusta tehdään eri syistä ja intresseistä. Sukuselvityksiä teete-
tään myös ammattillisina. Harrastelijat, kuten allekirjoittanutkin, on alkuaan lähtenyt kurssille ja sitä myöten kiinnostus on kasvanut. Alkuun piti tilata virkatodistuksia, jotka eivät paljon maksaneet. Nekin hinnat vaihtelivat
eri seurakunnissa.
On ilmeistä, että sukututkimus on lisääntynyt ja aiheuttanut ylimääräistä
työtä seurakunnissa, mikä saattaa vaikuttaa hinnoitteluun. Joissakin seurakunnissa hinnoittelu on nähtävissä netissä. Sukuselvityksen tekeminen on eri asia kuin virkatodistus tai jokin syntymä- tai kuolinajan
ilmoittaminen. Neljässä tunnissa arkistolla ei pitkälle tutkita. Myös Maakunta-arkistot ovat hinnoitelleet selvitykset.
Selvityksissä on myös oltava tarkkana ja varmisteltava eri argumenteista,
eittei joudu väärään sukuun.
P. Pihlman
Heikki Koskela
29.03.11, 19:58
Heikki
Tuo tarina on kyllä pahimman laatuista jenkkihapatusta, mitä olen pitkään aikaan tavannut.
En lähde pahoittamaan kenenkään mieltä, kaikesta vähiten sinun, mutta uskoa ei kannata sekoittaa tieteeseen. Uskollahan voi selittää aivan kaiken piittaamatta loogisuudesta jne.
Toivon todella, että Suomen kouluissa ei lähdetä linjalle, jossa usko korvaa tiedon.
Juha
Tässä jutussa taisi käydä niin kuin erään tarinankertojan kohdalla. Hän kertoi lapsilaumalle lähteneensä uimaan Amerikasta Suomeen ja jätti kaikki vaatteensa rannalle. Mutta kohtasi matkalla haiparven ja kertoi ottaneensa pistoolin taskustaan ja ampuneensa ne kuoliaaksi. Muksut ihmettelivät: "Eihän sinulla ollut vaatteitakaan päälläsi!" Kertoja vasta: "Siinä se niksi onkin."
En lähde koskaan kiistelemään uskonasioista. Minulle ne ovat yhdentekeviä, mutta ei tulisi mieleeni lähteä puhumaan asiasta tämän enempää.
Enkä kyllä ymmärtänyt tuota Heikin vertausta - olisiko pitänyt?
Juha
Heikki Koskela
29.03.11, 20:11
En lähde koskaan kiistelemään uskonasioista. Minulle ne ovat yhdentekeviä, mutta ei tulisi mieleeni lähteä puhumaan asiasta tämän enempää.
Enkä kyllä ymmärtänyt tuota Heikin vertausta - olisiko pitänyt?
Juha
Olisi pitänyt. Minulla ei ole koskaan tapana sekoittaa uskonasioita/uskontoa ja tiedettä toisiinsa.
Näissä Wannabee Berg -nimimerkin toistuvissa hämärissä tölväisyissä tieteellistä ajattelua vastaan ja tieteen hylkäävän "ajattelun" puolesta …Wannabee Bergin mielestä siis lääketiedettä ei ole itse asiassa olemassa … koska Berg -nimimerkki on genealogian ja historiatieteen osalta kannattanut aivan tällaista toimintamallia, eli aina tieteellisen ajattelun hylkäämistä, kun tutkijoiden mielipiteet eivät täysin yhdy jotain tutkimuskohdetta arvioidessa.
Mutta jos Leibnitz olisi tutustunut Bergin ajatuksenjuoksuihin, hän olisi varmasti perunut sanansa.
terv Matti Lund
vrt. (alkup. teksti johon edelläolevassa viitataan:
”Onko niin, että jos tiedemies on tehnyt tutkimuksessaan virheitä niin se ei ole tieteellistä, eikä tutkija ole tiedemies?
Usein tieteellinen tutkimus osoittaa edellisen tutkimuksen virheelliseksi, onko silloin edellinen (väärä) tutkimus edelleen tiedettä ja onko virheellisen tutkimuksen tehnyt edelleen tiedemies?
Jos kaksi tutkijaa on samasta asiasta täysin eri mieltä niin voivatko molemmat tutkimukset silti olla tiedettä ja kumpikin tiedemiehiä, miksi?”
En huomaa mikä kysymyksissäni hylkää tieteellisen ajattelun. Vai voiko olla niin, että kysyminen sinänsä on jo tieteellisen ajattelun hylkäämistä tai/ja kumoaa lääketieteen?
Minusta tiedettä on myös se, että uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa. En liene ensimmäinen enkä viimeinen joka jotuu inkvisiition kiroukseen kerettiläisyytensä vuoksi. Pidän tätä osoituksena siitä, että olen kysynyt ”arkaa asiaa” jota ei saisi kysyä.
»se pyörii sittenkin»
Vielä pari väärää kysymystä
Mitähän tarkoittavat vanhat sananlaskut: »se koira älähtää johon kalikka kalahtaa» ja »on kuin kaataisi vettä hanhen selkään»?
hilmaemilia
29.03.11, 20:23
Itse olen harrastelijatutkija, mutta pyrkimyksenäni on tehdä sukututkimusta, joka perustuu alkuperäislähteisiin ja siltä osin täyttää myös tiedemaailman asettamat kriteerit.
Voiko harrastelijasukututkija tehdä tieteellistä tutkimusta vai onko tieteellisyys akateemisesti koulututettujen yksinoikeus? Mikäli voi, niin miten sukututkimusta tulisi tehdä, jotta se olisi myös tieteelliset kriteerit täyttävää?
Esimerkiksi Heinolan seurakunta perii sukututkimukseen annettavien sukuselvitysten laatimisesta korvausta 33 € tunnilta, mutta tieteellistä tutkimusta varten tapahtuvan tietojenluovutuksen maksu on 18 € tunti.
Voisiko joku avata maallikolle hieman tarkemmin Heinolan seurakunnan harjoittamaa maksukäytäntöä? Miten tutkimuksen tieteellisyys tulisi todistaa? Mielestäni sukututkijoiden ja "oikeiden tutkijoiden" eriarvoistaminen on tasa-arvokysymys, joka on verrattavissa miesten ja naisten hiustenleikkuu hintoihin...
Tuo " tieteellistä tutkimusta varten " ... jne. tarkoittaa sitä, että sukuselvityksiä ja sukututkimusta voidaan tehdä sukututkimuksen itsensä takia, siis harrastuksen takia, mutta myös niin , että tietoja tarvitaan esim. väitöskirjaa varten tai lääketietieteellisiä tai oikeustieteellisiä tutkimuksia varten. Lääketiede, historiatieteet ja oikeustiede ovat niitä tieteen aloja, jotka käyttävät sukututkimusta ns. aputieteenä. Tästä syystä esimerkki seurakuntasi käyttää varmaan kahta maksuluokkaa. hilmaemilia
Takaisin juurille
…Miten tutkimuksen tieteellisyys tulisi todistaa? ....
Esim.
Sain oman wannabe-”tieteellisyysstatukseni” (saa lukea myös ”mustaa kirjaa”) toimimalla professori Mikko Juvan käynnistämän kirkollisen kansanperinteen kerääjänä vuosina 1964 – 1965. Helsingin yliopiston Suomen kirkkohistorian laitoksen projekti. Samalla perustettiin teologisen tiedekunnan yhteyteen kirkkohistorian laitos.
Keräämäni materiaali on nykisin ymmärtääkseni SKS:n kansanrunousarkiston Kirkollisen kansanperinteen arkistossa
http://www.finlit.fi/kra/kirkollisen_kansanperinteen_arkisto.htm
Matti Lund
29.03.11, 22:34
Itse olen harrastelijatutkija, mutta pyrkimyksenäni on tehdä sukututkimusta, joka perustuu alkuperäislähteisiin ja siltä osin täyttää myös tiedemaailman asettamat kriteerit.
Voiko harrastelijasukututkija tehdä tieteellistä tutkimusta vai onko tieteellisyys akateemisesti koulututettujen yksinoikeus? Mikäli voi, niin miten sukututkimusta tulisi tehdä, jotta se olisi myös tieteelliset kriteerit täyttävää?
Esimerkiksi Heinolan seurakunta perii sukututkimukseen annettavien sukuselvitysten laatimisesta korvausta 33 € tunnilta, mutta tieteellistä tutkimusta varten tapahtuvan tietojenluovutuksen maksu on 18 € tunti.
Voisiko joku avata maallikolle hieman tarkemmin Heinolan seurakunnan harjoittamaa maksukäytäntöä? Miten tutkimuksen tieteellisyys tulisi todistaa? Mielestäni sukututkijoiden ja "oikeiden tutkijoiden" eriarvoistaminen on tasa-arvokysymys, joka on verrattavissa miesten ja naisten hiustenleikkuu hintoihin...
En ole taksojen eron perusteita selvittänyt, mutta joka tapauksessahan tieteellinen tarkoitus ei liene sukututkimus, vaan seurakunnasta ehkä noudetaan oheisia henkilötietoja joidenkin tutkielman henkilöiden taustoittamisen merkeissä, jolloin ei haeta tietoa siitä, mikä on traktaatin varsinaisena kohteena ja johon tieteellisiä metodeja tiukasti sovelletaan, lähdekritiikki mukaanlukien.
Esimerkiksi halutaan jonkun kastenimi, koska hän on tunnetumpi lempinimiltään, ja hänen syntymävuotensa kiinnostaa, esitettiin se sitten tai ei.
Lisäksi useimmat pyynnöt tieteelliseen tarkoitukseen tullevat opinnäytteitä tekeviltä opiskelijoilta, joista puolestaan enemmistö on aivan varattomia tai kohtalaisen vähävaraisia, joten taksaa on turha pitää suhteellisesti epäoikeudenmukaisena sukututkijoille, vaan on se monelle pyytäjälle suhteellisesti rankemmin maksettava asia.
Siis ei syytä kadehtimiseen.
terv Matti Lund
Matti Lund
30.03.11, 10:52
Meillä on vielä voimassa se sääntö että kanssakeskustelijoita ja heidän mielipiteitään tulee kunnioittaa. Ystävälliisesti siivotkaa tekstinne tällaisesta jatkossa.
omnia ergo quaecumque vultis ut faciant vobis homines et vos facite eis haec est enim lex
Kiitos palautteesta.
Puolustettaessa nurkkaan ahdettuja, syntyy allekirjoittaneella myös ylilyöntejä. - Pahoittelen sitä.
Kaikkeahan on johonkin asti luvallista epäillä ja tuleekin epäillä, ehkäpä jopa täydellisesti aksiomatisoituja tieteenalojakin.
- Ehkä kadunmiehenkin, mutta suotavaa olisi, että jokunen tiedemieskin silloin epäilisi.
terv Matti Lund
Kiitos palautteesta.
Puolustettaessa nurkkaan ahdettuja, syntyy allekirjoittaneella myös ylilyöntejä. - …terv Matti Lund
Miksi jatkat vielä moista syyttelyä (epäsuorasti)?
Olisitko ystävällinen ja kertoisit mihin tuolla viittaat, kenet olen ahdistanut nurkkaan ja miten?
Arvaa kenen tekstiä:
»Jos tutkija yrittää saada totuutta selville, häneltä ei ole kielletty mitään, ei mitään tutkimasta. Myös kaikki metodit tiedon selvittämiseksi ovat luvallisia …Tässä maassa on sananvapaus …»
Matti Lund
30.03.11, 11:31
Miksi jatkat vielä moista syyttelyä (epäsuorasti)?
Olisitko ystävällinen ja kertoisit mihin tuolla viittaat, kenet olen ahdistanut nurkkaan ja miten?
Et Sinä tietystikään ole etkä ole voinut ahdistaa ketään nurkkaan, vaan tässä meidän tapauksessamme viimeksi kirkkohallitus. Se oli mielessä.
Sinne se syyttävä sormi ennemminkin osoittaa.
Ja taas syyttävä sormi kääntyy osoittamaan kirkkohallitukseen sieltä, minkä esimerkkiä kirkkohallitus seuraa.
Sillä kohdalla ennen kirkkohallitusta päästään osoittamaan syyttävällä sormella tutkimuksen kannalta epäoikeudenmukaisia päätöksiä, joita on annettu tuomioistuimessa. Siis ennen kuin ne ovat motivoineet kirkkohallitusta laajentamaan epäoikeudenmukaisuutta ja kohtuuttomuutta antamalla niiden mukaisia toimintasuosituksia seurakunnille.
Taas syyttävä sormi siirtyy juristeista ja tuomareista lainsäätäjään, joka on jättänyt lakiin sellaisen varan kohtuuttomuuksiin ja epäoikeudenmukaisuuteen, että juristit pystyvät ajamaan asioita tuloksiin, jotka loukkaavat lähdekriittisen tutkimustoiminnan aivan luonnollisia oikeuksia, kun aivan triviaaleja, luonnollisia ja aikaisemmin täysin avoimia asiakirjoja julistetaan kielletyiksi ja salaisiksi.
Kun tämä yleinen taso näyttäytyy tällaisena, siis huolestuttavana, siis tieteentekemistä nurkkaan ahdistavana, niin on tätä nurkkaanahdistettua puolustettava myös tämän ahdistelun myötäilyä tai välinpitämättömyyttä vastaan.
terv Matti Lund
Et Sinä tietystikään ole etkä ole voinut ahdistaa ketään nurkkaan, vaan tässä meidän tapauksessamme viimeksi kirkkohallitus. Se oli mielessä.… Kun tämä yleinen taso näyttäytyy tällaisena, siis huolestuttavana, siis tieteentekemistä nurkkaan ahdistavana, niin on tätä nurkkaanahdistettua puolustettava myös tämän ahdistelun myötäilyä tai välinpitämättömyyttä vastaan.
terv Matti Lund
Ymmärsinkö nyt oikein?
Syytätätkin minua ahdistelun myötäilystä ja välinpitämättömyydesta tuossa:
»Näissä Wannabee Berg -nimimerkin toistuvissa hämärissä tölväisyissä tieteellistä ajattelua vastaan ja tieteen hylkäävän "ajattelun" puolesta …
Wannabee Bergin mielestä siis lääketiedettä ei ole itse asiassa olemassa vaan pelkkää puoskarointia, …. Bergin mielestä kannattaa pitäytyä pelkässä puoskaroinnissa ja poppakonsteissa … - Eikö niin.
… , koska Berg -nimimerkki on genealogian ja historiatieteen osalta kannattanut aivan tällaista toimintamallia, eli aina tieteellisen ajattelun hylkäämistä, ….»
Matti Lund
30.03.11, 11:53
Ymmärsinkö nyt oikein?
Syytätätkin minua ahdistelun myötäilystä ja välinpitämättömyydesta tuossa:
»Näissä Wannabee Berg -nimimerkin toistuvissa hämärissä tölväisyissä tieteellistä ajattelua vastaan ja tieteen hylkäävän "ajattelun" puolesta …
Wannabee Bergin mielestä siis lääketiedettä ei ole itse asiassa olemassa vaan pelkkää puoskarointia, …. Bergin mielestä kannattaa pitäytyä pelkässä puoskaroinnissa ja poppakonsteissa … - Eikö niin.
… , koska Berg -nimimerkki on genealogian ja historiatieteen osalta kannattanut aivan tällaista toimintamallia, eli aina tieteellisen ajattelun hylkäämistä, ….»
Vaikutat olosuhteisiin nähden kovin huolettomalta, eli kannattaisi vielä kerran pysähtyä miettimään asianhaaroja ja niitä tutkimuksen intressejä, joita nyt uhataan.
Siis jos jotain toivoisi, se olisi, että enemmän valppautta, jos kerran kannatat tätä harrastustamme.
terv Matti Lund
Lisäksi useimmat pyynnöt tieteelliseen tarkoitukseen tullevat opinnäytteitä tekeviltä opiskelijoilta, joista puolestaan enemmistö on aivan varattomia tai kohtalaisen vähävaraisia, joten taksaa on turha pitää suhteellisesti epäoikeudenmukaisena sukututkijoille, vaan on se monelle pyytäjälle suhteellisesti rankemmin maksettava asia.
Siis ei syytä kadehtimiseen.
terv Matti Lund
Mielenkiintoinen huomio! Itse olen opiskelija ja elän opintotuen varassa, jonka "suuruus" on uskoakseni useiden tiedossa. Harrastan sukututkimusta harrastusmielessä, enkä ole tekemässä sitä opinnäytettä varten. Vuokran maksaminen jälkeen minulle jää käteen sellainen summa rahaa, josta yhden tunnin sukututkimuspalvelu 33 euroa on noin 13%. Lisäksi pitäisi maksaa ruoat ja laskut... Ei sukututkijoilta perittävää kovempaa tuntikorvausta voi perustella elintasolla! Sukututkijoita on monenikäisiä ja monenlaisissa elämäntilanteissa olevia!
Voisiko sittenkin olla myös näin:
Homokeskustelut yms syyt —> monet eroavat kirkosta —> seurakuntien rahapula
—> kaikki toimitusmaksut yms nousevat —>?
Kun tieteen tekijöitä ei ”voida” rahastaa niin maksakoon muut vähän enemmän
Kun tieteen tekijöitä ei ”voida” rahastaa niin maksakoon muut vähän enemmän
Aivan... Osaako joku kertoa onko Seura sukututkijoiden edunvalvojana kiinnittänyt huomiota seurakuntien harjoittamaan hintapolitiikkaan tässä asiayhteydessä? Käytettävissä olevat resurssit huomioonottaen voinemme hyväksyä sen, että seurakunnat perivät palveluistaan korvauksia. Itse paheksun kuitenkin suuresti sitä, että sukututkijoilta voidaan periä seurakunnissa 83 prosenttia kovempaa tuntikorvausta kuin oikeilta tutkijoilta.
Vaikutat olosuhteisiin nähden kovin huolettomalta, eli kannattaisi vielä kerran pysähtyä miettimään asianhaaroja ja niitä tutkimuksen intressejä, joita nyt uhataan.
Siis jos jotain toivoisi, se olisi, että enemmän valppautta, jos kerran kannatat tätä harrastustamme.
terv Matti Lund
Lueppa vielä kerran alkuperäinen viestini johon viittaat syytöksissäsi
»Onko niin, että jos tiedemies on tehnyt tutkimuksessaan virheitä niin se ei ole tieteellistä, eikä tutkija ole tiedemies?
Usein tieteellinen tutkimus osoittaa edellisen tutkimuksen virheelliseksi, onko silloin edellinen (väärä) tutkimus edelleen tiedettä ja onko virheellisen tutkimuksen tehnyt edelleen tiedemies?
Jos kaksi tutkijaa on samasta asiasta täysin eri mieltä niin voivatko molemmat tutkimukset silti olla tiedettä ja kumpikin tiedemiehiä, miksi?»
Pyydän ystävällisesti sinua kertomaan mikä tuossa viestissäni osoittaa huolettomuutta, kirkkohallituksen myötäilyä, valppauden puutetta ja on hämärä tölväisy tieteellistä ajattelua vastaan sekä yllyttää puoskarointiin ja uhkaa tieteen intressejä — joista minua syytät?
”jos kerran kannatat tätä harrastustamme”
En kannata enkä vastusta kenenkään mitään harrastusta, annetaan kaikkien kukkien kukkia vapaasti!
Myönnän kernaasti, että muiden ihmisten harrastusten osalta syyllistyn huolettomuuteen josta minua syytät. Minulla ei siis ole mitään huolta myöskään sinun harrastamastasi sukututkimuksesta!
Sukututkimus on hieno ja arvokas harrastus eikä kovin kalliskaan moniin muihin verrattuna ja tieteeseen verrattuna se on lähes ilmaista.
Olen huolettomassa nuoruudessani viuhahtanut myös perustutkimuksen (”oikean tieteen”) parissa (suprajohdetutkimus). Siellä syntyi sekunnin murto osassa enemmän kustannuksia kuin meillä kaikilla sukututkijoilla yhteensä, kaikki on suhteellista.
Jo silloin hankin itselleni kerettiläisen kannukset kysymällä ”tekeekö latinan kielen käyttö tieteellisestä julkaisusta uskottavamman?” Laitoksen johtaja sanoo vieläkin (n. 40 v:n jälkeen) muistavansa minut tuosta ”kerettiläisyydestä”.
»haec est enim lex et prophetae»
”hämärissä tölväisyissä tieteellistä ajattelua vastaan” merkitsen
»Fac aliis prout vultis ut alia tui faciant.»
berg
Matti Lund
30.03.11, 13:06
Voisiko sittenkin olla myös näin:
Homokeskustelut yms syyt —> monet eroavat kirkosta —> seurakuntien rahapula
—> kaikki toimitusmaksut yms nousevat —>?
Kun tieteen tekijöitä ei ”voida” rahastaa niin maksakoon muut vähän enemmän
Omasta mielestäni lähteiden saatavuuden vieminen siihen pisteeseen, että tieto olisi enemmän tai vähemmän lippuluukun takana, siis että tieteentekijöitä merkitsevästi rahastettaisiin tiedonkeruuvaiheessa, on typerää kulttuurivandalismia, jolla rahastajat syövät hivuttavasti maaperää itsensäkin alta.
Se, että raha pannaan ratkaisemaan enemmän ja enemmän kaikkea tieteentekemistä ja tutkimusta, niin, että tien päässä kaikki tiedon hanat aukeavat vain setelinippua näyttämällä, on trendi, joka johtaa vääjäämättä kahteen lopputulokseen, jos sen annetaan vapaasti jatkua:
1. Ei se tuhoa muodollisesti laadukasta tiedettä. Tiede vain eriytyy vähäisiin hyvin rahoitettuihin yksiköihin, joissa rikkaista lähtökohdista värvätyt tutkijat tekevät tutkimusta kalliilla rahalla rikkaitten rahoittajiensa hyväksi. Kaikki valikoituminen pyrkii tällöin tähän uomaan ja padotaan kaikkiin muihin uomiin. Valikointi merkitsee sitä, että jotain suppeaa utilitaristista tieteenalojen joukkoa suositaan ja muut alat pyrkivät näivettymään ja etenevät hiljalleen henkitoreissaan. Monenlainen perustutkimus melkeinpä sammuu ja sen alan tieteentekijä erotetaan hyvin uhrivalmiista ja nukkavierusta olemuksestaan.
2. Tieteentekijöiksi suuntautuu ja värväytyy yhä enemmän voittopuolisesti sellaisia, joilla on varaa maksaa se korkea hinta, jota valmistuminen ja tekeminen enemmän ja enemmän edellyttävät. Täten tämä trendi karsii tehokkaasti lähes kaiken luontaisen lahjakkuuden, jota tieteen edistyminen välttämättä tarvitsee, ulos tieteentekemisestä, koska se makaa luonnonlakien mukaisesti suurelta osalta väestön ei-rikkaassa enemmistössä, jolta rahan puute sulkee mahdollisuudet suosittuihin tieteenaloihin suuntautumiseksi. Tietysti silloinkin on stipendijärjestelmiä, joilla muutama vähävarainen lahjakkuus, joku tulevaisuuden Elias Lönnrot, voidaan saada tieteentekijäksi. Mutta ei välttämättä yksi tieteen pääsky vielä tieteen kesää tee.
Varakkaita halveeraamatta, omasta koulu- ja opiskeluvaiheestani muistona on, että lähes kaikki tuntemani superlahjakkuudet ovat olleet aika köyhistä piireistä, jotka eivät olisi pääseet yhteiskunnassa juurikaan eteenpäin, jos olisivat syntyneet 20 vuotta aikaisemmin. Nyt ollaan tätä järjestelmää tuhoamassa ja tällä menolla päästään piakkoin jälleen siihen, että lahjakkuus tässä yhteiskunnassa tehokkaasti tukahdutetaan. Ennen sentään nämä tukahdetut lahjakkuudet sentään tarvittiin korpifilosofeina metsiä kaatamaan ja rakentamaan sodan tuhoama maa, mutta enää ei sinnekään kaivata juuri ketään.
Näihin olen päätynyt, ja siksi vastustan kaikenlaista rahastusta, joka on lähteisiin pääsyn tiellä: jos trendin annetaan vapaasti toteutua, se johtaa turmioon.
Ei kai niin sallita, mutta miksi lähteä huonolle tielle, jos on tarve sieltä pikimmiten palata häntä koipien välissä.
terv Matti Lund
Antti Järvenpää
30.03.11, 15:56
Kun tämäkin keskustelu jälleen kerran lähti siitä voiko sukutukimus olla tiedettä ja jos on, niin voiko maallikkokin tehdä sitä?
Vertailun vuoksi laitan linkin viimepäivien tiedeuutiseen http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/3-2011/16-13-53-12.html
joka on ollut kovin hallitseva viime päivinä, kun olen ajellut työmatkoja ja nimenomaan tästä tutkimuksesta on tullut ohjelmaa tunti tolkulla.
Kaivelin vanhoja tekstejäni (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2010/08/suku-forumilta-tutkimuksesta-ja-sen.html) ja klistraan tähän amerikkalaista näkemystä laadukkaasta (ottamatta kantaa tieteellisyyteen) sukututkimuksesta.
Suku Forumilla käytiin pari päivää sitten asiallista ajatusten vaihtoa (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=11276) m.m. sukututkimuksen laadusta. Kaivoin itse sen lopuksi (olisin kyllä toivonut keskustelun jatkuvan) esiin amerikkalaisen National Genealogical Societyn Standards For Sound Genealogical Research (http://www.ngsgenealogy.org/galleries/Ref_Researching/gssound.pdf) (laadukkaan sukututkimuksen standardin). Sitä on lupa levittää, mutta vain kokonaisena ja copyright-merkinnän kera, joten laitan vapaat käännökseni joukkoon (luovuttamatta tekijänoikeuttani ao. käännöksiin, jotka eivät kyllä mitään suojaa ansaitse.).
Remembering always that they are engaged in a quest for truth, family history researchers consistently— Pitäen mielessä, että he ovat etsimässä totuudellista tietoa, sukututkijat johdonmukaisesti
record the source for each item of information they collect. Merkitsevät muistiin jokaisen keräämänsä tiedon lähteen
test every hypothesis or theory against credible evidence, and reject those that are not supported by the evidence. Käyttävät luotettavia todisteita testatakseen jokaisen hypoteesin ja teorian ja luopuvat niistä, joita todisteet eivät tue.
seek original records, or reproduced images of them when there is reasonable assurance they have not been altered, as the basis for their research conclusions. Hakevat tutkimusjohtopäätöksien tekemiseksi käsiinsä alkuperäiset asiakirjat, tai niistä tehdyn jäljennöksen, kunhan on syytä olettaa ettei näitä ole muutettu.
use compilations, communications and published works, whether paper or electronic, primarily for their value as guides to locating the original records, or as contributions to the critical analysis of the evidence discussed in them. Käyttävät yhteenvetoja, tiedonantoja ja julkaisuja, olivat nämä sitten elektronisia tai paperille painettuja, ensisijaisesti ohjauksena alkuperäislähteisiin tai niissä käsiteltyjen todisteiden kriittiseen analyysin vuoksi.
state something as a fact only when it is supported by convincing evidence, and identify the evidence when communicating the fact to others. Ilmaisevat asian totena vain kun sitä tukee vakuuttavat todisteet, ja kertovat nämä todisteet välittäessään tiedon eteenpäin.
limit with words like "probable" or "possible" any statement that is based on less than convincing evidence, and state the reasons for concluding that it is probable or possible. Merkitsevät sanoilla "todennäköisesti" tai "mahdollisesti" ne väitteet, joita eivät tue pitävät todisteet, ja kertovat syyt miksi katsovat väitteet todennäköisesti tai mahdollisesti tosiksi.
avoid misleading other researchers by either intentionally or carelessly distributing or publishing inaccurate information. Välttävät toisten tutkijoiden harhaanjohtamista julkaisemalla tarkoituksellisesti ja huolimattomuudessa epätarkkaa tietoa.
state carefully and honestly the results of their own research, and acknowledge all use of other researchers’ work. Ilmaisevat tutkimustuloksensa huolellisesti ja rehellisesti sekä paljastaen kaiken toisten tutkijoiden työn hyödyntämisen.
recognize the collegial nature of genealogical research by making their work available to others through publication, or by placing copies in appropriate libraries or repositories, and by welcoming critical comment. Ymmärtävät sukututkimuksen yhteisöllisen luonteen ja antavat oman tutkimuksensa muiden käyttöön joko julkaisuna tai antamalla siitä kopion sopiviin kirjastoihin ja arkistoihin sekä ottavat mielellään vastaan tutkimuksestaan palautetta.
consider with open minds new evidence or the comments of others on their work and the conclusions they have reached. Tarkastelevat avoimin mielin uusia todisteita tai toisten kommentteja omaan tutkimukseensa ja johtopäätöksiinsä.© 1997, 2002 by National Genealogical Society. Permission is granted to copy or publish this material provided it is reproduced in its entirety, including this notice.
Kaivelin vanhoja tekstejäni (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2010/08/suku-forumilta-tutkimuksesta-ja-sen.html) ja klistraan tähän amerikkalaista näkemystä laadukkaasta (ottamatta kantaa tieteellisyyteen) sukututkimuksesta.
Syntyisikö näillä kriteereillä väitöskirjaa vastaava tiedosto jolla on tieteellistä arvoa, mutta kukaan suvun jäsenistä ei ”viitsi” lukea tekstiä joka on suurelta osin esitettyjen tietojen pitävää todistelua, lähdeluetteloita, toisten tutkijoiden tuloksia …
esim. ”… ja kertovat nämä todisteet välittäessään tiedon eteenpäin … sekä paljastaen kaiken toisten tutkijoiden työn hyödyntämisen.”
Koskevatko laatuvaatimukset (mm. oikeaksi todistaminen) myös sukukirjan kuvitusta ”kunhan on syytä olettaa ettei näitä ole muutettu”, valokuva sinänsä on ymmärtääkseni aina ”muutettua todellisuutta”
Pitäisikö sukukirjan olla kuin tieteellinen väitöskirja vai suvun elämänkerta jossa jokaista tietoa ei tarvitse erikseen todistaa oikeaksi?
Mikä on sukututkimuksen premissi (kuningasajatus)?
Pitäisikö sukututkimus tehdä julkaistavaksi (omakustanne), myytäväksi, asiakaslähtöisesti, taidonnäytteeksi, …, miksi?
Tieteellistä todistelua, viihdettä, ajankulua vai pelkkää puuhastelua (harrastus) eläkepäivien ratoksi?
haec est enim lex et prophetae
wannabe-puuhastelija berg
Syntyisikö näillä kriteereillä väitöskirjaa vastaava tiedosto jolla on tieteellistä arvoa, mutta kukaan suvun jäsenistä ei ”viitsi” lukea tekstiä joka on suurelta osin esitettyjen tietojen pitävää todistelua, lähdeluetteloita, toisten tutkijoiden tuloksia …
Ehkäpä sopisi toisen ketjun aiheeksi miettiä mitä tehdään tieteellisesti tuotetulla sukututkimuksella, kun tässä ketjussa päästään lopputulokseen siitä, pystytäänkö sellaista edes tekemään. Minusta lainaamani periaatteet ovat harrastelijallekin sopivia ja toivon niitä noudattaneeni ainakin viime vuosina.
… tieteellisesti tuotetulla sukututkimuksella, kun tässä ketjussa päästään lopputulokseen siitä, pystytäänkö sellaista edes tekemään …
Onko tuollainen lopputulos ketjussa odotettavissa vai itsestään selvä.
Eikö tiedemiehen tekemä tutkimus olekaan aina tieteellinen?
Lähetin seurakunnalle kyselyn viestiketjun aloitusviestissä kritisoimastani sukututkimuspalveluiden hinnoittelusta. En tiedä mikä tilanne seurakuntien sukututkimuspalveluiden hinnoittelussa on maanlaajuisesti, mutta tämä seurakunta perii sukututkimukseen annettavien sukuselvitysten laatimisesta korvausta 33 € tunnilta ja tieteellistä tutkimusta varten tapahtuvasta tietojenluovutuksesta 18 € tunti.
Kysyin "miten erottelette sukututkimuksen ja tieteellistä tutkimusta varten tapahtuvan tietojenluovutuksen?"
Kysymykseeni vastattiin seuraavasti:
Tilaaja kertoo käyttötarkoituksen jonka toivomme olevan todellinen käyttötarkoitus,
useimmiten tilaajat pyytävät joko yliopiston, sairaalan tai vastaavaan osoitteeseen
tilauksen toimituksen ja siihen merkitään tutkittavan suvun viitetieto.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.