Huutokaupassa

[Kataja]

Vuonna 1852 pidettiin Suodenniemen Kiilillä huutokauppa. Mäkelän Malakias osti takareen. Mitä muuta hän osti? Niitä oli pari, ja ne olivat halpoja. Oikea aukea, alhaalla:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9810871

Marjatta

[JHissa]

Olisiko Museoviraston sivusta apua: Tukkireki, parireen takareki
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Lusto+-+Suomen+Mets%C3%A4museo/V04003%3A566?pathId=1.90.109.124.3211.3256.3279.&itemIndex=191

[Kataja]

Olisiko Museoviraston sivusta apua: Tukkireki, parireen takareki
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Lusto+-+Suomen+Mets%C3%A4museo/V04003%3A566?pathId=1.90.109.124.3211.3256.3279.&itemIndex=191

Selkeä kuva, tuo on kyllä erilainen malli kuin kuvittelin muistavani takareen olleen. Mitenkäs tuossa tukit pysyvät, pitää kai jotenkin sitoa kiinni? Ei ole pystypylväitä.
Takareki siis mainitaan listassa ylempänä. Pari niitä, joita en ymmärrä, mainitaan listassa alhaalla. Ajattelen nyt, että olisivatko aisat, kirjoitettu vähän oudosti -aisia.
Marjatta

[Heikki Koskela]

Selkeä kuva, tuo on kyllä erilainen malli kuin kuvittelin muistavani takareen olleen. Mitenkäs tuossa tukit pysyvät, pitää kai jotenkin sitoa kiinni? Ei ole pystypylväitä.
Takareki siis mainitaan listassa ylempänä. Pari niitä, joita en ymmärrä, mainitaan listassa alhaalla. Ajattelen nyt, että olisivatko aisat, kirjoitettu vähän oudosti -aisia.
Marjatta

Olen sitä ikäluokkaa, joka joutui tekemisiin parireen kanssa. Siinä systeemissä reet ovat siis peräkkäin risiin kulkevin ketjuin sidottuna toisiinsa. Kun etureki kääntyy oikealle takareki kääntyy hieman vasemmalle niin, että reet kulkevat miltei samoja jälkiä.

Kummankin reen keskinavan kohdalla oli nk pankko, jonka molemmissa päissä oli vahvat tuet pystyssä. Tukit väännettiin silmät pullistellen pankkojen päälle ja saatettiin vielä sitoa vahvalla narukka tai ketjulla toisiinsa kiinni ja tuet pankkojen päihin. Sitten vaan menoksi. Niin ja aisojen välissä tuli olla vahva hevonen.

Jos parireellä haettiin esim heiniä niittyladolta, oli pankkojen tilalle laitettava ronkeli. Sen reunoilla oli sitten joukko ronkelin nappuloita pystyssä, jotta heinät saatiin pysymään ronkelin päällä.

Voi olla, että eri paikkakunnilla käytettiin muitakin nimityksiä reen osista.

[Alapo]

Kyllä tuo reki on aivan selvä pohjoissuomalaisen parireen takareki, johon tukit sidottiin kiinni pankkoköydellä.
Pinotavaran ajoa varten parirekeen laitettiin rekka, jota myös reslaksi sanottiin.
Rautatappia, joka näkyy pankon keskellä, sanottiin täällä "meillä päin" janttastapiksi.
Pitkän rangan ajoa varten voitiin rekan sijasta käyttää pyöröpankkoja, joissa oli ne tapit ja jotka painoivat vähemmän. Siten voitiin panna enemmän kuormaa.
Sitä tehoa kun ei ollut kuin yksi hevosvoima - tosin sitkeä.

Huutokauppaluettelossa lukee mielestäni edellä "silan aisoia" ja seuraavana "Pihlajaisia" - siis pihlajaisia aisoja.
Pihlaja-aisat ovat kestävämmät, kuin koivuiset.

[jukkaukkola]

Parireen takareki on kyseessä .Tuossa kuva minkälainen kuorma hevosella kulkee kun etureen ja taka reen päälle pannaan pankko ja karikat ja pöllejä kolme nippua peräkkäin.

[tkukkonen]

Tuossa kuva minkälainen kuorma hevosella kulkee kun etureen ja taka reen päälle pannaan pankko ja karikat ja pöllejä kolme nippua peräkkäin. Tällaisia kuormia sai kulkemaan vain savotoilla, joilla oli tasaiset taipaleet ja jäädytetyt metsätiet. Muissa paikoissa kuorma olisi kaatunut sivulle tai mäissä vienyt hevosta. En ole itse ajanut, mutta kyydissä olen ollut.

[jukkaukkola]

Tässä kuva 1940-luvun lopulta ,kun kelirikkoaikaan ei ole autolla päässyt ,hieman on ollut hitaampaa ja kuoppaisempaa kyyti mitä nykyään ,kieseissä oli kyllä jouset,mutta puuttu iskarit,joten jousto oli jousien mukaan,minkä myöten antoivat ylös ja alas.

[Kataja]

Kiinnostavia vastauksia. Olen lapsena ajanut heinähäkkiä, mutta muista hevosajoista ei juuri ole käsitystä. Esi-isillä on ollut varsin paljon käsityksiä asiasta, kumminkin!
Talviset rekimatkat ovat jääneet myös lapsuudesta mieleen täydellisinä hyvänolon hetkinä, reessä oli heiniä, niiden päällä rekipeitto ja lapsen päällä vielä peittoja, taivas oli tietenkin tähdessä, ja eno lauleni huputiti hummaani.
Hevosvehjeaihe kiehtoi sen verran, että selasin googlea. Vastaan tuli tuttuja suussasulavia tuttuja säkeitä kuten
...virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni, jalas koivuinen kolasi, vemmel piukki pihlajainen...
ja vähän aiheen sivusta
...keinutan kehtoa, laulatan lasta, vaulussa vemmelpuun...
eipä varmaan monella lausujalla ole ollut käsitystä, mitä nuokin oikeastaan ovat.

Lopuksi päädyin kohtaan, joka varmaan kuuluu sarjaan: Älä kokeile tätä kotona.
"Nykyisin voidaan käyttää mikroaaltouunia pehmittämään luokkipuu, sillä mikroaallot kuumentavat puun soluissa olevan veden pehmittäen puun taivutukseen sopivaksi."
Hmm... kotona on aika pikkuinen mikroaaltouuni, siinä voisi pehmittää vain hyvin pienen puun. Ehkä se kannattaisi panna veteen, ettei syttyisi tulipaloa...
Marjatta