P. T. Kuusiluoma
09.03.11, 19:48
TIEDOTE
Suomen Sukututkimusseura
Helsinki 9.3.2011
Sukututkijoiden lähetystö tapasi eduskuntaryhmien edustajia
Suomen Sukututkimusseuran juridisen edunvalvontahankkeen järjestämä lähetystö vieraili tänään eduskunnassa ja tapasi kuuden eduskuntaryhmän edustajat.
Lähetystöä johti Seuran puheenjohtaja Anu Lahtinen ja siihen kuuluivat ministeri Marjatta Väänänen ja SAK:n entinen puheenjohtaja Pertti Viinanen, jotka edustivat suurinta sukukirjojen kustantajaryhmää eli sukuseuroja. Lisäksi lähetystössä oli professori Matti Klinge, Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen puheenjohtaja Sami Lehtonen ja Seuran toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoma.
Lähetystö esitti kansanedustajille vetoomuksen, jossa tuotiin esille sukututkijoiden nykyhetken tukala tilanne kirkkohallituksen pyrkiessä vaikeuttamaan tutkimusmahdollisuuksia korkeimman hallinto-oikeuden marraskuiseen sukututkimuspäätökseen vedoten. Vetoomuksessa valitettiin kirkkohallituksen haluttomuutta etsiä tilanteeseen ratkaisua yhdessä sukututkijoiden,tietosuojavaltuutetun ja arkistolaitoksen kanssa.
Vetoomuksessa myös esitettiin ratkaisuksi väestötietolain korjaamisen niin, että sukututkijoiden oikeus tutkia kirkonkirjoja tunnustetaan. Lisäksi väestötötietolakia on korjattava siten, että se selkeästi antaa mahdollisuuden välittää ja vastaanottaa digitoituja kirkonkirjoja suljetuissa tietoverkoissa.
Lähetystö esitti toiveen, että edustaryhmien edustajat veisivät sukututkijoiden ongelmat ja niiden ratkaisuehdotukset seuraavasta hallitusohjelmasta neuvottelevien puolueiden edustajien tietoon.
Valtuuskuntaa oli keskustan eduskuntaryhmästä vastaanottamassa kansanedustaja Esko Ahonen, joka vastauspuheenvuorossaan painokkaasti ilmaisi sukututkijoiden olevan oikealla asialla tuodessaan ongelmansa kansanedustajien tietoon. Ahosen käsityksen mukaan väestötietolain liian tiukasta tulkinnasta johtuvat sukututkijoiden työtä rajoittava esteet on tavalla tai toisella lainsäädäntöteitse ratkaistava eduskunnassa seuraavalla vaalikaudella.
Myös sosialidemokraattista eduskuntaryhmää edustanut kansanedustaja Risto Kuisma piti sukututkijoiden asiaa tärkeänä, mutta katsoi, että ongelmat voidaan ratkaista eduskunnassa myös muulla tavoin kuin ottamalla ne mukaan hallitusohjelmaan, koska niistä ei vallitse poliittista erimielisyyttä.
Kokoomuksen eduskuntaryhmää tilaisuudesssa edusti eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Lenita Toivakka, joka kertoi kiinnostuksestaan karjalaiseen sukutaustaansa ja piti välttämättömänä sukututkimuksen tekemiselle sitä, etteivät viranomaiset ylitulkitse lainsäädäntöä. Sukututkijoiden ongelmien osalta Toivakka viittasi sisäasiainministeri Anne Holmlundin lauantaina Porissa Valtakunnallisten Sukututkimuspäivien avajaissa pitämään puheeseen ja totesi kokoomuksen eduskuntaryhmän olevan ministerin kanssa samoilla linjoilla.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmää edustanut kansanedustaja Pertti Tiusanen ja vihreän eduskuntaryhmän kansanedustaja Jyrki Kasvi pitivät myös lähetystön esittämiä ongelmia valitettavina ja toivoivat, että ne voidaan seuraavalla vaalikaudella ratkaista nopeasti.
Tilaisuudessa olivat edustettuna myös ruotsalainen eduskuntaryhmä. Lisäksi ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen (kesk) oli lähettänyt erikoisavustajansa paikalle. Läsnä olivat myös kansanedustajat Rakel Hiltunen (sd), Ilkka Kanerva (kok) ja Paula Sihto (kesk).
P. T. Kuusiluoma
toiminnanjohtaja
Vetoomus sukututkijoiden tutkimusoikeuden turvaamiseksi
Edustaja Jacob Söderman jätti eduskunnan puhemiehelle tammikuun jälkipuolella kirjallisen kysymyksen, jossa hän kysyi ministeriltä sukututkijoiden oikeudesta muiden tutkijoiden tavoin tutkia itse 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja. Kirjallisessa kysymyksessä viitattiin korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen, joka vakavasti uhkaa tätä väestötietolain sukututkijoille suomaa oikeutta. Kysymyksen allekirjoitti myös 24 muuta kansanedustajaa. Ministerin vastaus kirjalliseen kysymykseen ei kuitenkaan tuonut asiaan selvyyttä.
Suomen Sukututkimusseura, tietosuojavaltuutettu ja arkistolaitoksen edustajat ovat neuvotelleet luterilaisen kirkkohallituksen kanssa ja pyrkineet löytämään ratkaisun, jonka mukaan sukututkijoilla olisi edelleenkin mahdollisuus tutkia vuosien 1910–60 kirkonkirjoja kuten tähänkin asti mikrojäljenteinä kirkkoherranvirastoissa tai maakunta-arkistoissa. Neuvottelut ovat kilpistyneet kirkkohallituksen hallinto-osaston haluttomuuteen päästää sukututkijoita enää mainitun aineiston äärelle.
Sukututkijat ymmärtävät kansalaisten perustuslakiin kirjatun oikeuden päättää itse henkilötietojensa käytöstä. Sukututkijat myös olettivat, että kysymys yksityisyyden suojan ja tutkimuksen vapauden tasapainosta tuli käsitellyksi kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla vuonna 2008, kun tietosuojavaltuutettu ja sukututkijat laativat henkilötietolain mukaiset käytännesäännöt sukututkimukselle. Niissä selkeästi ohjeistetaan sukututkijoita mm. olemaan keräämättä arkaluontoisia tietoja.
Nyt kirkkohallitus kuitenkin ilman mitään selkeää tarvetta on ottanut väestötietolain soveltamiseen niin tiukan kannan nimenomaan sukututkijoiden kohdalla, ettei se enää ole kokonaisharkintaan perustuvan oikeusperiaatteen mukaista. Kirkkohallitus tarkoitushakuisesti nostaa yhden oikeussäännön ylitse muiden ja heittää lapsen pesuveden mukana.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund kiinnitti tähän tilanteeseen huomiota viime lauantaina esittäessään valtioneuvoston tervehdyksen Valtakunnallisten Sukututkimuspäivien avajaisissa Porissa. Ministeri Holmlund toivoi, että kirkkohallitus pohtisi huolellisesti ja hyvässä yhteistyössä tietosuojavaltuutetun ja Suomen Sukututkimusseuran kanssa, onko todella syytä evätä sukututkijoilta 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen tutkiminen. ”Liian tiukka laintulkinta ei saa vaarantaa hyvin toiminutta käytäntöä ja arvokasta harrastusta”, ministeri varoitteli.
Suomen Sukututkimusseuralla on näkemyksiä siitä kuinka tilanne voitaisiin korjata. Kysymys on lyhyesti sanottuna väestötietolain ajantasalle saattamisesta. Sukututkimuksen kannalta väestötietolain ongelma on se, että se on laadittu nimenomaan yhteiskunnan perusrekistereihin kuuluvaa väestötietojärjestelmää silmällä pitäen, mutta todellisuudessa se sääntelee myös ns. väestötietojärjestelmän asiakirjoja, esimerkiksi paksuja kirkonkirjoja, jotka ovat arkistoaineistoa.
Vaikka väestötietolaki tuli voimaan vasta vuosi sitten, sen pitkässä ja perusteellisessa valmisteluvaiheessa kuitenkin unohdettiin digitoiminen. Unohdettiin, että myös väestötietojärjestelmän asiakirjoja digitoidaan ja että digitointia tehdään nimenomaan sen vuoksi, että lähdeaineistoja voidaan tutkimuksen helpottamiseksi välittää tietoverkoissa ja vahvan tunnistautumisen jälkeen myös vastaanottaa tietoverkoissa. Tästä väestötietolaki ei sano sanaakaan ja tähän ongelmaan myös arkistolaitos on kiinnittänyt huomiota.
Väestötietolain korjaaminen edellä mainitulla tavalla käy hyvin yhteen hallituksen viime viikolla tekemän julkisen tietoaineiston saatavuutta koskevan periaatepäätöksen kanssa. Se koskee nimenomaan julkishallinnon digitaalisia aineistoja, mm. digitoituja kirkonkirjoja. Kirkonkirjojen kohdalla on luonnollisesti huomioitava, ettei yksityisyyden suoja vaarannu. Tänä päivänä henkilötietolain säädökset tehokkaasti ohjaavat sukututkijoiden tutkimustyötä elossa olevien henkilöiden tietosuojan kunnioittamiseen.
Sukututkijat vetoavat kansanedustajiin, että edellä esitetyt huolet vietäisiin seuraaviin hallitusneuvotteluihin ja että lainsäädännön epäkohdat korjattaisiin seuraavan vaalikauden aikana.
Sukututkijat esittävät myös, että em. väestötietolainmuutosta valmistelemaan asetetaan tarvittaessa parlamentaarinen komitea.
Helsingissä 9. maaliskuuta 2011
Marjatta Väänänen, ministeri
Matti Klinge, professori
Pertti Viinanen, SAK:n entinen puheenjohtaja
Sami Lehtonen, DI, puheenjohtaja, Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys
Anu Lahtinen, dosentti, puheenjohtaja, Suomen Sukututkimusseura
P. T. Kuusiluoma, FM, toiminnanjohtaja, Suomen Sukututkimusseura
Suomen Sukututkimusseura
Helsinki 9.3.2011
Sukututkijoiden lähetystö tapasi eduskuntaryhmien edustajia
Suomen Sukututkimusseuran juridisen edunvalvontahankkeen järjestämä lähetystö vieraili tänään eduskunnassa ja tapasi kuuden eduskuntaryhmän edustajat.
Lähetystöä johti Seuran puheenjohtaja Anu Lahtinen ja siihen kuuluivat ministeri Marjatta Väänänen ja SAK:n entinen puheenjohtaja Pertti Viinanen, jotka edustivat suurinta sukukirjojen kustantajaryhmää eli sukuseuroja. Lisäksi lähetystössä oli professori Matti Klinge, Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen puheenjohtaja Sami Lehtonen ja Seuran toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoma.
Lähetystö esitti kansanedustajille vetoomuksen, jossa tuotiin esille sukututkijoiden nykyhetken tukala tilanne kirkkohallituksen pyrkiessä vaikeuttamaan tutkimusmahdollisuuksia korkeimman hallinto-oikeuden marraskuiseen sukututkimuspäätökseen vedoten. Vetoomuksessa valitettiin kirkkohallituksen haluttomuutta etsiä tilanteeseen ratkaisua yhdessä sukututkijoiden,tietosuojavaltuutetun ja arkistolaitoksen kanssa.
Vetoomuksessa myös esitettiin ratkaisuksi väestötietolain korjaamisen niin, että sukututkijoiden oikeus tutkia kirkonkirjoja tunnustetaan. Lisäksi väestötötietolakia on korjattava siten, että se selkeästi antaa mahdollisuuden välittää ja vastaanottaa digitoituja kirkonkirjoja suljetuissa tietoverkoissa.
Lähetystö esitti toiveen, että edustaryhmien edustajat veisivät sukututkijoiden ongelmat ja niiden ratkaisuehdotukset seuraavasta hallitusohjelmasta neuvottelevien puolueiden edustajien tietoon.
Valtuuskuntaa oli keskustan eduskuntaryhmästä vastaanottamassa kansanedustaja Esko Ahonen, joka vastauspuheenvuorossaan painokkaasti ilmaisi sukututkijoiden olevan oikealla asialla tuodessaan ongelmansa kansanedustajien tietoon. Ahosen käsityksen mukaan väestötietolain liian tiukasta tulkinnasta johtuvat sukututkijoiden työtä rajoittava esteet on tavalla tai toisella lainsäädäntöteitse ratkaistava eduskunnassa seuraavalla vaalikaudella.
Myös sosialidemokraattista eduskuntaryhmää edustanut kansanedustaja Risto Kuisma piti sukututkijoiden asiaa tärkeänä, mutta katsoi, että ongelmat voidaan ratkaista eduskunnassa myös muulla tavoin kuin ottamalla ne mukaan hallitusohjelmaan, koska niistä ei vallitse poliittista erimielisyyttä.
Kokoomuksen eduskuntaryhmää tilaisuudesssa edusti eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Lenita Toivakka, joka kertoi kiinnostuksestaan karjalaiseen sukutaustaansa ja piti välttämättömänä sukututkimuksen tekemiselle sitä, etteivät viranomaiset ylitulkitse lainsäädäntöä. Sukututkijoiden ongelmien osalta Toivakka viittasi sisäasiainministeri Anne Holmlundin lauantaina Porissa Valtakunnallisten Sukututkimuspäivien avajaissa pitämään puheeseen ja totesi kokoomuksen eduskuntaryhmän olevan ministerin kanssa samoilla linjoilla.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmää edustanut kansanedustaja Pertti Tiusanen ja vihreän eduskuntaryhmän kansanedustaja Jyrki Kasvi pitivät myös lähetystön esittämiä ongelmia valitettavina ja toivoivat, että ne voidaan seuraavalla vaalikaudella ratkaista nopeasti.
Tilaisuudessa olivat edustettuna myös ruotsalainen eduskuntaryhmä. Lisäksi ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen (kesk) oli lähettänyt erikoisavustajansa paikalle. Läsnä olivat myös kansanedustajat Rakel Hiltunen (sd), Ilkka Kanerva (kok) ja Paula Sihto (kesk).
P. T. Kuusiluoma
toiminnanjohtaja
Vetoomus sukututkijoiden tutkimusoikeuden turvaamiseksi
Edustaja Jacob Söderman jätti eduskunnan puhemiehelle tammikuun jälkipuolella kirjallisen kysymyksen, jossa hän kysyi ministeriltä sukututkijoiden oikeudesta muiden tutkijoiden tavoin tutkia itse 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja. Kirjallisessa kysymyksessä viitattiin korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen, joka vakavasti uhkaa tätä väestötietolain sukututkijoille suomaa oikeutta. Kysymyksen allekirjoitti myös 24 muuta kansanedustajaa. Ministerin vastaus kirjalliseen kysymykseen ei kuitenkaan tuonut asiaan selvyyttä.
Suomen Sukututkimusseura, tietosuojavaltuutettu ja arkistolaitoksen edustajat ovat neuvotelleet luterilaisen kirkkohallituksen kanssa ja pyrkineet löytämään ratkaisun, jonka mukaan sukututkijoilla olisi edelleenkin mahdollisuus tutkia vuosien 1910–60 kirkonkirjoja kuten tähänkin asti mikrojäljenteinä kirkkoherranvirastoissa tai maakunta-arkistoissa. Neuvottelut ovat kilpistyneet kirkkohallituksen hallinto-osaston haluttomuuteen päästää sukututkijoita enää mainitun aineiston äärelle.
Sukututkijat ymmärtävät kansalaisten perustuslakiin kirjatun oikeuden päättää itse henkilötietojensa käytöstä. Sukututkijat myös olettivat, että kysymys yksityisyyden suojan ja tutkimuksen vapauden tasapainosta tuli käsitellyksi kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla vuonna 2008, kun tietosuojavaltuutettu ja sukututkijat laativat henkilötietolain mukaiset käytännesäännöt sukututkimukselle. Niissä selkeästi ohjeistetaan sukututkijoita mm. olemaan keräämättä arkaluontoisia tietoja.
Nyt kirkkohallitus kuitenkin ilman mitään selkeää tarvetta on ottanut väestötietolain soveltamiseen niin tiukan kannan nimenomaan sukututkijoiden kohdalla, ettei se enää ole kokonaisharkintaan perustuvan oikeusperiaatteen mukaista. Kirkkohallitus tarkoitushakuisesti nostaa yhden oikeussäännön ylitse muiden ja heittää lapsen pesuveden mukana.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund kiinnitti tähän tilanteeseen huomiota viime lauantaina esittäessään valtioneuvoston tervehdyksen Valtakunnallisten Sukututkimuspäivien avajaisissa Porissa. Ministeri Holmlund toivoi, että kirkkohallitus pohtisi huolellisesti ja hyvässä yhteistyössä tietosuojavaltuutetun ja Suomen Sukututkimusseuran kanssa, onko todella syytä evätä sukututkijoilta 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen tutkiminen. ”Liian tiukka laintulkinta ei saa vaarantaa hyvin toiminutta käytäntöä ja arvokasta harrastusta”, ministeri varoitteli.
Suomen Sukututkimusseuralla on näkemyksiä siitä kuinka tilanne voitaisiin korjata. Kysymys on lyhyesti sanottuna väestötietolain ajantasalle saattamisesta. Sukututkimuksen kannalta väestötietolain ongelma on se, että se on laadittu nimenomaan yhteiskunnan perusrekistereihin kuuluvaa väestötietojärjestelmää silmällä pitäen, mutta todellisuudessa se sääntelee myös ns. väestötietojärjestelmän asiakirjoja, esimerkiksi paksuja kirkonkirjoja, jotka ovat arkistoaineistoa.
Vaikka väestötietolaki tuli voimaan vasta vuosi sitten, sen pitkässä ja perusteellisessa valmisteluvaiheessa kuitenkin unohdettiin digitoiminen. Unohdettiin, että myös väestötietojärjestelmän asiakirjoja digitoidaan ja että digitointia tehdään nimenomaan sen vuoksi, että lähdeaineistoja voidaan tutkimuksen helpottamiseksi välittää tietoverkoissa ja vahvan tunnistautumisen jälkeen myös vastaanottaa tietoverkoissa. Tästä väestötietolaki ei sano sanaakaan ja tähän ongelmaan myös arkistolaitos on kiinnittänyt huomiota.
Väestötietolain korjaaminen edellä mainitulla tavalla käy hyvin yhteen hallituksen viime viikolla tekemän julkisen tietoaineiston saatavuutta koskevan periaatepäätöksen kanssa. Se koskee nimenomaan julkishallinnon digitaalisia aineistoja, mm. digitoituja kirkonkirjoja. Kirkonkirjojen kohdalla on luonnollisesti huomioitava, ettei yksityisyyden suoja vaarannu. Tänä päivänä henkilötietolain säädökset tehokkaasti ohjaavat sukututkijoiden tutkimustyötä elossa olevien henkilöiden tietosuojan kunnioittamiseen.
Sukututkijat vetoavat kansanedustajiin, että edellä esitetyt huolet vietäisiin seuraaviin hallitusneuvotteluihin ja että lainsäädännön epäkohdat korjattaisiin seuraavan vaalikauden aikana.
Sukututkijat esittävät myös, että em. väestötietolainmuutosta valmistelemaan asetetaan tarvittaessa parlamentaarinen komitea.
Helsingissä 9. maaliskuuta 2011
Marjatta Väänänen, ministeri
Matti Klinge, professori
Pertti Viinanen, SAK:n entinen puheenjohtaja
Sami Lehtonen, DI, puheenjohtaja, Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys
Anu Lahtinen, dosentti, puheenjohtaja, Suomen Sukututkimusseura
P. T. Kuusiluoma, FM, toiminnanjohtaja, Suomen Sukututkimusseura