PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Rikollisiako suvussa? Ou nou!


mvlk
23.02.11, 17:08
Miten vakava pitää rikkeen tai rikoksen olla, että se merkitään rippikirjaan? Tähän mennessä minulle on tullut vastaan vasta yksi sukulainen, jonka kohdalla on jonkinmoinen merkintä tuomiosta, tai ainakin näin olettaisin: huomautuksissa lukee "Sv.b." ja "Straffreg. ja numero perässä. Sen sijaan toisella sukulaisella ei ole minkäänlaista merkintää, vaikka tiedän että hän on saanut jonkinlaisia pikkutuomioita (hän löytyy m.m. viinan salakuljetuksesta tuomittujen listalta (http://www.genealogia.fi/hakem/salakuljettajat.htm)). Kumpikin näistä ihmisistä on saanut tuomioita 1920- ja 30-luvuilla.

Onko mahdollista saada tietää millaisiin rikoksiin joku on syyllistynyt, kun kyseessä on näinkin "tuore" tapaus? Asuinpaikkana Helsinki? Ja onko se tieto sitten sellaista, että sitä ei saa kertoa eteenpäin?

Marjapuu
24.02.11, 09:19
m.m. viinan salakuljetuksesta tuomittujen listalta (http://www.genealogia.fi/hakem/salakuljettajat.htm)). Kumpikin näistä ihmisistä on saanut tuomioita 1920- ja 30-luvuilla.

Onko mahdollista saada tietää millaisiin rikoksiin joku on syyllistynyt, kun kyseessä on näinkin "tuore" tapaus? Asuinpaikkana Helsinki? Ja onko se tieto sitten sellaista, että sitä ei saa kertoa eteenpäin?


1920-30-luvulla oli kieltolain aika, jolloin monet salakuljettivat viinaa. Tunnettu viinatrokari oli Algot Niska, jonka rikoksista ei ole paljon vaiettu. Sitä pidettiin/pidetään jopa aika jännittävänä touhuna, josta tehtiin elokuvia ja tv-sarjoja.

Kyseisten henkilöiden tekemistä rikoksista voi löytyä jotain esim. vanhoista pääkaupunkiseudun sanomalehdistä.

Mutta voiko saamaansa tietoa kertoa eteenpäin? Riippuu tietenkin siitä, millaisesta rikoksesta on kysymys ja kenelle kerrot. Tutkin itse taannoin tilauksesta erästä sukua, jonka jäsen en itse ole. Sain tietooni erittäin vakavan rikoksen, joka tapahtui 1940-luvun lopulla. Tästä sovin suvun edustajien kanssa, että tietoa ei kerrota eteenpäin, ei varsinkaan suvun nuoremmalle sukupolvelle, joilla ei ole tapauksesta tietoa. Tästä syystä minulla ei ole edes kirjallisia muistiinpanoja tapauksesta omissakaan arkistoissani.

Eli kehottaisin olemaan melko varovainen, kun mietit, mitä saamillasi tiedoilla teet.

K. Sandström
25.02.11, 18:09
Löytyykö vastaavaa listaa muiltakin vuosilta? Kiinnostaa siksi kun suvussa on "tieto" että eräs suvun jäsen olisi ollut mukana näissä bisneksissä ennen kuolemaansa joskus 1930 luvun alussa tai jo vähän aiemmin.

Laardi
26.02.11, 14:43
Täällä on jotain hyvien tapojen vastaisia:http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyv%C3%A4_tapa

Esimerkiksi 6-pykälä on tullut vastaan rikosmerkinnöistä puhuttaessa.

P. Pihlman
26.02.11, 20:05
Kirkonkirjan merkinnät1800-luvun kirjoissa, löytyy merkintöjä viinan myynnistä ja puun salakaadoista. Viinaa sai polttaa, mutta ei myydä.

1900-luvun alun kirjoissa voi löytyä merkintä ilkikurinen ja uppiniskainen,
tai vastavaa.

Suvussani on esi-isäni veli mestattu halshuggan murhasta. Ei ole tietoa
mitä on tapahtunut. Vanhingotkin kai olivat ajassa murhia. Tapaus on
ollut 1817. Tuossa ajankohdassa löytyy murhattu Asikkalassa. Mitä on
tapahtunut , tieto saattaisi jostain lytyä.

Vielä sodan jälkeen oli Hollolassa Messilässä niityllä, lähellä Vesijärven rantaa, mestauspaikka. Se näytti tielle isolta tasapäiseltä kiveltä,
mutta oli puurakennelman päälle rapattu, oviaukko järvelle päin.
Muistelen kaverien tiedossa olleen, että viimeinen mestattu olisi
ollut Leikkolan poika Lahden kylästä. Eli esi-isäni veli. Tuolloin en
tiennyt Leikkolan kuuluvan sukujuuriini.

P. Pihlman

mvlk
27.02.11, 15:09
Kiitos kaikille vastanneille, mielenkiintoisia asioita oppii. Sain nyt isäni kielenkantoja sen verran löystymään, että sain kuulla, että viihantrokausta on suvussa harrastettu innokkaasti vielä kieltolain jälkeenkin. Muutaman kiinnostavan tarinan viranomaisten pakoilusta sain jo kuulla :D Ei sitten tiedä kuinka paljon tarinassa on totuutta, mutta kirjasin silti muistiin jälkipolvia ajatellen. Kiinnostavaksi tämän koko viinantrokausasian tekee se, että 1900-luvun alkuvuosina samalla tilalla harjoitettiin innokkaasti raittiusseuratoimintaa, josta löysinkin vanhoista lehdistä vähän tietoa. Jokaisella sukupolvella omat intressinsä :D

Tämä toinen tapaus, jolla siis on kirkonkirjoissa näitä rikosmerkintöjä, on edelleen hämärän peitossa.

mvlk
27.02.11, 22:32
No nyt alkoi jotain löytyä. Toisessa sukuhaarassa on joku saanut sakot esiinnyttyään humalassa markkinoilla Helsingissä. Sen siitä saa, kun maalaispoika lähtee kaupunkiin humputtelemaan ;)