Sotapalveluskelpoisuus 1800-luvun lopulla

[Pietari Jörönpoika]

1800-luvun lopulla rippikirjoihin on usein merkitty nuorten miesten kohdalle kelpoisuus sotapalvelukseen: sotapalvelukseen kelpaamaton / kelpaa vain jalkaväkeen / kelpaa myös ratsuväkeen. Tietääkö kukaan, millaiset mahtoivat tuolloin olla kriteerit näihin eri kuntoisuusluokkiin?

utelee Pietari

[Heikki Koskela]

1800-luvun lopulla rippikirjoihin on usein merkitty nuorten miesten kohdalle kelpoisuus sotapalvelukseen: sotapalvelukseen kelpaamaton / kelpaa vain jalkaväkeen / kelpaa myös ratsuväkeen. Tietääkö kukaan, millaiset mahtoivat tuolloin olla kriteerit näihin eri kuntoisuusluokkiin?

utelee Pietari

Voi olla, että eri sotilasyksiköissä oli jonkin verran erilaiset perusteet. Minulla on Martti Pänkälän kirjoittama kirja Alavuden 11. reservikomppanian historiasta vuosilta 1883-1902.

Hän mainitsee ainakin hylkäyksista seuraavia perusteita: ainoa työhön kykenevä poika, syytöksen alainen 2. kerran varkaudesta, tuomittu tappelusta vankeuteen, oikea silmä puolisokea (tai vasen?), raajarikkoinen isänsä ainoa poika.

Vammaiselle lääkäri antoi todistusen, joka annettiin kutsuntalautakunnan käsiteltäväksi. Se päätti lykkäyksestä tai kokonaan vapauttamisesta.

Rikos toisen henkä kohtaa oli varma este armeijalle. Samoin muutamat muut talousrikokset. Esimerkkinä Pänkälä mainitsee hylkäyksen syyksi "wäärän rahan kaupitseminen".

Hylkayksen (tai paremminkin vapauttamisen) syynä saattoi olla myös opilliset ansiot.

Perusteet "kelpaa vain jalkaväkeen" tai "kelpaa myös ratsuväkeen" sopivat varmaan paikkakuntakohtaisesti siitä riippuuen mille paikkakunnalle (joukko-osastoon) palvelusta mentiin suorittamaan.

[Kirsti Ervola]

Esimerkki vuodelta 1897:

Ukkini oli kutsunnoissa Tamperella huhtikuussa. Vesilahdelta ja Tottijärveltä paikalla 80 nuorukaista. Lääkärintarkastuksessa heistä 43 hyväksyttiin kelvollisiksi 'arvan nostolle' eli siihen joukkoon josta 3-vuotisen asevelvollisuuden suorittajat arvottiin.

Siis melkein puolet raakattiin. Kun vain pieni osa ikäluokasta otettiin sotilaskoulutukseen, oli varaa jättää joukosta pois kaikki vähänkin huonokuntoiset, heiveröiset tai vialliset. Ihan sama oli tilanne paria vuotta myöhemmin, kun ukin nuorempi veli oli kutsunnoissa.

[Heikki Koskela]

Esimerkki vuodelta 1897:

Ukkini oli kutsunnoissa Tamperella huhtikuussa. Vesilahdelta ja Tottijärveltä paikalla 80 nuorukaista. Lääkärintarkastuksessa heistä 43 hyväksyttiin kelvollisiksi 'arvan nostolle' eli siihen joukkoon josta 3-vuotisen asevelvollisuuden suorittajat arvottiin.

Siis melkein puolet raakattiin. Kun vain pieni osa ikäluokasta otettiin sotilaskoulutukseen, oli varaa jättää joukosta pois kaikki vähänkin huonokuntoiset, heiveröiset tai vialliset. Ihan sama oli tilanne paria vuotta myöhemmin, kun ukin nuorempi veli oli kutsunnoissa.

Nämä arvannostolle joutuvat nostivat arvan jokainen. Jos arpanumero oli pieni esim. 1-9 välillä, oli hyvin varma asia, että henkilö joutui palvelemaan kolme vuotta. Muut arvonnassa olleet (poislukien siis "raakatut") joutuivat kaikki kolmen vuoden aikana yhteensä kolmen kuukauden koulutukseen. Kaikki Arvan nostaneet joutuivat siis sotaväkeen.

Jokainen arvannostoon saapunut nosti "omakätisesti" arpansa ja oli siis oman onnensa seppä. Jos sattui tulemaan kaksi tai useampi arpa kerralla, niin pienin numero oli pätevä.

Lopullinen tieto kolmivuotisesta palveluksesta tuli henkilölle myöhemmin joten arvannostotilaisuudessa ei kuitenkaan voinut olla ihan varma lopputuloksesta, jos numero oli 7, 8, tai 9 jne.

[66SM]

Isoisäni joka oli syntynyt 1874 joutui armeijaan Ravanin leirille. Hän kertoi että silloin joutui joka seitsämäs talollinen armeijaan arvalla.

Aivan kokonaan en voi uskoa että hän olisi erehtynyt. Hänellä oli täsmällinen muisti, eikä tavannut erehtyä. Jos kysyin jotain vanhaakin asiaa, antoi hän yleensä sanantarkkoja selvityksiä.

[Ahti2]

Isoisäni joka oli syntynyt 1874 joutui armeijaan Ravanin leirille. Hän kertoi että silloin joutui joka seitsämäs talollinen armeijaan arvalla.

Aivan kokonaan en voi uskoa että hän olisi erehtynyt. Hänellä oli täsmällinen muisti, eikä tavannut erehtyä. Jos kysyin jotain vanhaakin asiaa, antoi hän yleensä sanantarkkoja selvityksiä.

Voisiko tässä olla kyse osallistujille ilmoitetusta keskiarvosta (eli keskimäärin joka seitsemäs joutui)? Autonomian ajan suomalaisen armeijan värväyksessä arpanumeroiden järjestys (pienille numeroille palvelus, suurille vapautus ja muille siltä väliltä) on ollut vakio, jota näytetään noudatetun. Se oliko nostettu numero iso vai pieni riippui kutsuntapiirin koosta.

[Heikki Koskela]

Voisiko tässä olla kyse osallistujille ilmoitetusta keskiarvosta (eli keskimäärin joka seitsemäs joutui)? Autonomian ajan suomalaisen armeijan värväyksessä arpanumeroiden järjestys (pienille numeroille palvelus, suurille vapautus ja muille siltä väliltä) on ollut vakio, jota näytetään noudatetun. Se oliko nostettu numero iso vai pieni riippui kutsuntapiirin koosta.

Varmaan maninttu luku "joka seitsemäs" tarkoittaa keskiarvoa. Ne, jotka selvisivät kutsunnoista hylkäyksittä, joutivat arvannostoon. Silloisen lain mukaan kaikki kutsunnassa hyväksytyt olivat asevelvollisia ja arvalla määrättiin koulutuksen laatu. Arpa ei siis vapauttanut ketään sotapalveluskesta. Arvannostolla määriteltiin vain sotapalveluksen laatu.

Sotaväki muodostui vakinaisesta väestä, reservistä ja nostoväestä. Lisäksi armeijaan kuuluin nk. kantahenkilökunta ("kapiaiset").

Vakinaiseen väkeen joutui vain muutama mies kutsunta-alueelta. Nämä olivat niitä, jotka olivat vetäneet "pitkän arvan" (pitkän palvelusajan).

Resrvissä palvelivat 1.vakinaisen väen suorittaneet kahdeksi vuodeksi reserviin siirretyt, 2. kutsunnoissa sotapalvelukseen hyväksytyt, mutta arvannostossa suoraan reserviin ja samalla yhteensä kolmen kuukauden kesäkoulutukseen selviytryneet sekä 3. vakinaisessä väessä kesken palvelun kyvyttömiksi tulleet ja reserviin siirretyt.

Nostoväki tarkoitti, että asevelvolliset siirrettiin viiden reserviläisvuoden jälkeen nostoväkeen (kuten nykyäänkin on I luokka) kunnes täyttivät 40 vuotta.

(Tiedot perustuvat Martti Pänkälän kirjaa Arvalla armeijaan.)

[66SM]

Voisiko olla kyseessä että joka seitsämäs nosti pitkän arvan?

[Heikki Koskela]

Voisiko olla kyseessä että joka seitsämäs nosti pitkän arvan?

Ei voi olla. Arpa nostettiin nimiluettelon mukaan ja arpoja oli tehty yhtä monta kuin oli nostajiakin. Kukaan ei voinut nosta kuin yhden arvan eikä kukaan voinut salaa laittaa omaa arpaansa mukaan. Jokaisen nostajan piti paljastaa molemmat kädet kyynärpäätä myöten, jotta kaikki näkivät, ettei vilppiä tapahdu.

Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että jokaisesta pitäjästä joutui eri määrä vakinaiseen palvelukseen riippuen pitäjän asukasluvusta. Sen vuoksi eri pitäjissä joutui vakinaiseen palvelukseen eri suuruisilla numeroilla mutta aina pienimmästä päästä. Jos numero oli 1 tai 2 oli aivan varma että nostaja joutui vakinaiseen palvelukseen.

[Kirsti Ervola]

Pienenä lisäyksenä vielä, että omasta tahdostaan vakituiseen väkeen halukkaiksi ilmottautuneille annettiin alkupään numero ennen varsinaisen arpomisen käynnistämistä. Näin ainakin tapahtui ukkini kohdalla, joka vapaaehtoisena sai numeron 1. Koska hän oli käynyt kansakoulun ja oli lukutaitoinen, palvelusaika lyhennettiin 2 vuoteen.

[Heikki Koskela]

Pienenä lisäyksenä vielä, että omasta tahdostaan vakituiseen väkeen halukkaiksi ilmottautuneille annettiin alkupään numero ennen varsinaisen arpomisen käynnistämistä. Näin ainakin tapahtui ukkini kohdalla, joka vapaaehtoisena sai numeron 1. Koska hän oli käynyt kansakoulun ja oli lukutaitoinen, palvelusaika lyhennettiin 2 vuoteen.

Tätä asiaa en tunne. Vapaehtoisuus oli kyllä mahdollinen mutta heidän "numeronsa" ei ollut poissa varsinaisesta arvannostosta.

[66SM]

Ei voi olla. Arpa nostettiin nimiluettelon mukaan ja arpoja oli tehty yhtä monta kuin oli nostajiakin. Kukaan ei voinut nosta kuin yhden arvan eikä kukaan voinut salaa laittaa omaa arpaansa mukaan. Jokaisen nostajan piti paljastaa molemmat kädet kyynärpäätä myöten, jotta kaikki näkivät, ettei vilppiä tapahdu.

Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että jokaisesta pitäjästä joutui eri määrä vakinaiseen palvelukseen riippuen pitäjän asukasluvusta. Sen vuoksi eri pitäjissä joutui vakinaiseen palvelukseen eri suuruisilla numeroilla mutta aina pienimmästä päästä. Jos numero oli 1 tai 2 oli aivan varma että nostaja joutui vakinaiseen palvelukseen.

Voiko olla että suhde muiden ja pitkien arpojen välillä olisi ollut 1 suhde 7. (Tai kuuteen)