Koska Erik Henrikinpoika Valpola murhattiiin? (Pyhäranta)

[Heikki Jokipii]

Yrjö Hormia artikkelissaan Genos-lehdessä
http://www.genealogia.fi/genos/14/14_92.htm
kertoo näin (lihav. HJ):


Ihoden naapurina olevassa Lahdenvainion kylässä tapaamme kaksi taloa, joissa sama suku on hallinnut kolmisensataa vuotta, nim. Valpolan ja Maikolan. Edellisen ensimmäinen isäntä nykyistä sukua oli Markus Eerikinpoika, joka mainitaan vv. 1634-1641. Hänellä oli tosin Klemet-niminen poika, mutta talo joutui kuitenkin pian vävylle, samoin Klemet-nimiselle, kuollut n. v. 1684. Senjälkeen se onkin siirtynyt isältä pojalle, ja nykyinen omistaja, Johannes Valpola, on Klemet Martinpojan jälkeläinen 9:nnessä polvessa, synt. v. 1878. Viimeksimainitun pojanpojan, Eerik Henrikinpojan, murhasi v. 1731 naapuritalon, Maikolan, isäntä Juho Matinpoika. ja edelleen, että

Rohdaisten Helkkulan seppä-isännän poika, Juho Matinpoika, joka Rohdaisten ja Ihoden kylien välisellä tiellä murhasi, kuten edellä kerrottiin, naapurinsa Eerik Henrikinpoika Valpolan syystalvella v. 1731. Jos katsoo Pyhärannan kuolleista, niin todellakin, siellä on ”Eric Valbola” merkitty näin kuolleeksi v. 1731:

http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pyharanta/syntyneet-vihityt-kuolleet_1685-1760_jk62/77.htm

Mutta merkillistä tässä on se, että jos katsoo Pyhärannan rippikirjaa vuosilta 1728-1739 Lahdenvainion ja Valpolan kohdalta, niin Valpolan Erik-isännän rippikirjamerkinnät jatkuvat vuoteen 1737:

http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pyharanta/rippikirja_1728-1739_jk58/98.htm

Samoin hänen murhaajansa, Maikolan isännän Juho Matinpojan, merkinnät jatkuvat samaan vuoteen:

http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pyharanta/rippikirja_1728-1739_jk58/99.htm

Hänen kohdallaan on ”obiit per” – eli kuollut jonkun kautta - ja mikä on viimeinen sana? Teloitukseen viitannee?

[Heikki Jokipii]

Huomasin liian myöhään. että tätä samaa tapausta on täällä jo käsitelty toisessa triidissä:

Kuollut naapurinsa murhaamana? Tekstit osin epäselviä (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=9386)

Sieltä selvisi, että koko ilmaisu lienee (Jouni Kalevan mukaan) ”obiit per Carnificem = kuollut pyövelin toimesta”.

Mutta pääkysymykseni on edelleen aiheellinen! 1731 vai 1737?

[Heikki Jokipii]

”Kun itse kysyy ja itse vastaa, ei tule jälkipuheita.”

Minusta on selvää, että nyt tässä tapauksessa rippikirjamerkinnät ovat autenttisempia, tehty lähempänä itse tapahtunutta.

Ja luettelo kuolleista lienee tehty jälkeenpäin, laiminlyöntien peittämiseksi. Aivan kuten tässä toisessakin tapauksessa (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=13180).

Hormia itse kertoi Pyhärannan (Pyhämaan) historiassaan (historiikissaan), miten Pyhärannan papit olivat saaneet piispalta huomautuksia kirkonkirjojen huonosta hoidosta.

Jo ko. vuoden 1731 (ja myös läheisten vuosien) kuolleiden pieni määrä paljastaa, ettei sitä ole pidetty ajantasaisesti. Vaan kirjoitettu – muistiinpanoihin tai muistiin perustuen tms. – jälkikäteen.

Kuten tiedetään, nk. renovoiduista tuomiokirjoista puuttuvat ne tapaukset, jotka on alistettu Turun hovioikeudelle. Näihin kuuluvat tietysti kaikki kuolemanrangaistukset. Alkuperäisissä nk. konseptipöytäkirjoissa nämäkin tapaukset ovat. Otin selvää Turun maakunta-arkistosta, ja asia on nyt sattumoisin ikävästi niin, että kyseisen tuomiokunnan konseptipöytäkirjoja vuodelta 1737 ei ole enää olemassa.

Vuodelta 1738 näitä pöytäkirjoja taas löytyy, mutta en usko sieltä löytyvän mitään. Kun rippikirjojen mukaan ko. murha on tapahtunut luultavasti jo kesällä 1737, asia on varmasti ehditty käsitellä samana vuonna käräjillä. Sitten kuolemanrangaistus on täytynyt vahvistaa Turun hovioikeudessa, mutta kuten tunnettua, sen arkisto tuhoutui käytännöllisesti katsoen kokonaan Turun palossa 1827.

Akseli Kajantolan (muuten viehättävällä) kirjalla ”Aikain takaa” (Rauma 1954) ei ole tähän lisättävää, se perustuu toisaalta Hormiaan (mm. vuosiluvun 1731 osalta) ja toisaalta muistitietoon. Johon tuskin on kauheasti luottamista: tarinassa on mukana mm. kansainvälinen tehokeino, miten murhaaja, joka oli laittanut ruumin ladon kynnykselle, oli laittanut sille vielä piipun suuhun. Muutakin epämääräistä muistitietoa on, ei faktaa, ei lähteitä. Loppu tarinasta, mm. mestauksen yksityiskohdat, ovat Kajantolalla pelkkiä enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, kuten hän myöntääkin, eikä yritä niitä esittää tosiasioina.

Hormiaan ja hänen oletuksensa, että murha olisi tapahtunut veronmaksumatkalla, on spekulaatiota, joka perustuu kuolleiden luettelosta saatuun, todennäköisesti väärään murhan ajankohtaan (so. talveen). Motiivein pohdinta on luonnollisesti - vailla enempää lähteitä - myös vain arvailua, ei faktaa.

Niinpä ”case closed”. Murha tapahtui, luultavasti muutoin kerrotulla tavalla, mutta vuonna 1737, emmekä saa asiasta tämän enempää tietoa.

[Heikki Jokipii]

Tulipa sitä jälkipuhetta kuitenkin, kirjoitanpa kuitenkin nyt itseäni vastaan.

Vaikka vuosi on Erik Valpolan hautauksessa väärin, päivämäärä voi olla oikein. Eli olisi tapahtunut vain ”klassinen” ykkösen ja seiskan sekaantuminen.

Niinpä murhan oikeuskäsittely voi löytyä vuoden 1738 konseptipöytäkirjoista (Vehmaa ja Ala-Satakunta).

Nämä ovat tarjolla vain niteenä (ei siis mikrofilmillä) Turun maakunta-arkistossa. Joten jos joku turkulainen on kiinnostunut tästä asiasta, siellä niitä voisi vilkaista. Jos joku tämän tekee, pyydän kertomaan tuloksesta myös täällä. Ja hän voisi – jos jotain löytyy – saman tien ottaa ko. sivusta tai sivuista digikuvat … :)

[Paula Karlsson]

Murhan tapahtumavuosi lienee sittenkin 1731. Rippikirjaan 1728-1737 on kirjoitettu ensin vuosien 1728-1733 tiedot. Niiden alapuolelle on lisätty merkinnät vuosilta 1734-1739, ja samalla pappi on kirjoittanut nämä jälkimmäiset vuodet alkuperäisten päälle sivun ylälaitaan. Eli Valpolan ja Maikolan isäntien osalta merkinnät näyttävät loppuvan 1731 eikä 1737.

[Hannu Numminen]

Murhan tapahtumavuosi lienee sittenkin 1731. Rippikirjaan 1728-1737 on kirjoitettu ensin vuosien 1728-1733 tiedot. Niiden alapuolelle on lisätty merkinnät vuosilta 1734-1739, ja samalla pappi on kirjoittanut nämä jälkimmäiset vuodet alkuperäisten päälle sivun ylälaitaan. Eli Valpolan ja Maikolan isäntien osalta merkinnät näyttävät loppuvan 1731 eikä 1737.

Tältä tämä minustakin näyttää, eli tässä vaiheessa kallistun myös vuoteen 1731. Täytyypä tässä kesän mittaan käydä läpi noita tuomiokirjoja. Ellei Paula tai joku muu ehdi ensin, minullahan tämä asia on "hautunut" jo puolisen vuotta...

[Heikki Jokipii]

Tältä tämä minustakin näyttää, eli tässä vaiheessa kallistun myös vuoteen 1731.

Tältä se tässä vaiheessa minustakin näyttää! :oo:

Eli kun vertaa tätä ko. aukeamaa rippikirjan muihin aukeamin, niin noin sen täytyy olla. Erehdyin.

Toivottavasti tuomiokirja löytyy!

[Hannu Numminen]

Kävin tänään Turun maakunta-arkistossa katsomassa maakirjoja. Kun ne kerran olivat samalta ajalta ja samalta seudulta, katsoin myös Pyhämaan/Pyhärannan Lahdenvainion tilannetta. Maakirjat eivät tietenkään anna selvää kuvaa isäntätilanteesta, puhumattakaan tuomioasioista. Mutta tältä Lahdenvainion kylä näytti muutaman maakirjan perusteella (nimen perässä suluissa on talon numero):

1712:
Erich Hendersson Wapola (1), Walb. Enckia Laurla (2), Hendrich Maikola (3)

1726:
Erich Wapola (1), Jöran Laurla (2), Enckian Hebla Maikol (3)

1730:
Erich Walpola (1), Johan Laurla (2), Johan Maijkola (3)

1732:
Erich Wappola (1), Johan Laurla (2), Enk. Hebla Maikola (3)


Kuten tavallista, oikeinkirjoitus on ollut vähän huojuvaa. Taloista ja niiden isäntäväestä voi tehdä seuraavia huomioita:
- Valpolan Erik on merkitty edelleen isännäksi oletetun kuolemansa (1731) jälkeenkin
- Maikolan Johan esiintyy vain kerran, muuten noihin aikoihin taloa "isännöimään" on merkitty Hebla-leski
- jos Maikolan Johan tosiaan mestattiin 1731, hän ei voikaan olla enää 1732 isäntänä (ei tämä tosin estänyt murhattua Erikiä edelleen olemasta isännäksi merkitty...)
- Laur(i)lan isännäksi on merkitty 1727 Jöran, vuonna 1730 Johan (selvennyksenä, Laurlahan ei tähän asiaan liity)

Maakirjoja ei ole joka vuodelta olemassa. 1726, 1727, 1730, 1732 ja 1733 ovat TMA:ssa luettavissa murhan mahdollisen vuoden, 1731, vaiheilta.

Katsotaanpa, kuka asiasta kiinnostuneista ensiksi ehtii TMA:han tutkimaan ja tulkitsemaan tuomiokirjoja! :)

[Paula Karlsson]

Kiitos näistä tiedoista.
Maikolan isännistä näyttäisi siis jäävän välivuosien aikana piiloon Hebla Samuelintyttären ensimmäinen mies, vuoden 1712 maakirjassa mainitun Hendrich Maikolan poika seppä Antti Henrikinpoika, joka kuoli ilmeisen nuorena tammikuussa 1722.
Toisen avioliittonsa Juho Matinpoika Helkkilän kanssa Hebla solmi jo 2.3.1723, mutta maakirjaan hänet näkyy kirjatun leskeksi vielä vuonna 1726. Kolme vanhinta lasta syntyivät kuitenkin 1723, 1728 ja 1729, joten ehkä on syytä olettaa maakirjan olevan "jäljessä".
Hebla Samuelintytär Maikola näyttää muuten olleen Ihoden Aunelasta, Samuel Antinpoika Aunelan ja tämän vaimon Elinin tytär, kastettu 24.12.1693.
Huomasitko, että kun Hebla Samuelintytär kuoli Maikolassa vanhuudenheikkouteen 68-vuotiaana
8.4.1762, hänet haudattiin kirkon kuoriin, mikä ilmeisesti ei
ollut aivan tavallista (vrt. Hormia).
Sen verran olen saanut Venhmaan tuomiokunnan tuomiokirjoista selville, että vuotta 1750 vanhemmat renovoidut tuomiokirjat ovat myös Kansallisarkistossa, myös se, mistä ehkä kannattaisi etsiminen aloittaa eli vuoden 1732 tuomiokirja. Helsinkiin siis..
chrome://litmus-ff/skin/small/lvl2.pnghttp://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=AY&avain=1669397.KA
Konseptituomiokirjoja ei Vehmaalta tiettävästi ole tallella, koska ne ovat palaneet 1920-luvulla.

[Hannu Numminen]

Kiitos näistä tiedoista.
Maikolan isännistä näyttäisi siis jäävän välivuosien aikana piiloon Hebla Samuelintyttären ensimmäinen mies, vuoden 1712 maakirjassa mainitun Hendrich Maikolan poika seppä Antti Henrikinpoika, joka kuoli ilmeisen nuorena tammikuussa 1722.
Toisen avioliittonsa Juho Matinpoika Helkkilän kanssa Hebla solmi jo 2.3.1723, mutta maakirjaan hänet näkyy kirjatun leskeksi vielä vuonna 1726. Kolme vanhinta lasta syntyivät kuitenkin 1723, 1728 ja 1729, joten ehkä on syytä olettaa maakirjan olevan "jäljessä".
Hebla Samuelintytär Maikola näyttää muuten olleen Ihoden Aunelasta, Samuel Antinpoika Aunelan ja tämän vaimon Elinin tytär, kastettu 24.12.1693.
Huomasitko, että kun Hebla Samuelintytär kuoli Maikolassa vanhuudenheikkouteen 68-vuotiaana
8.4.1762, hänet haudattiin kirkon kuoriin, mikä ilmeisesti ei
ollut aivan tavallista (vrt. Hormia).
Sen verran olen saanut Venhmaan tuomiokunnan tuomiokirjoista selville, että vuotta 1750 vanhemmat renovoidut tuomiokirjat ovat myös Kansallisarkistossa, myös se, mistä ehkä kannattaisi etsiminen aloittaa eli vuoden 1732 tuomiokirja. Helsinkiin siis..
chrome://litmus-ff/skin/small/lvl2.pnghttp://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=AY&avain=1669397.KA
Konseptituomiokirjoja ei Vehmaalta tiettävästi ole tallella, koska ne ovat palaneet 1920-luvulla.

Hebla mainitaan leskenä myös vuonna 1727, jolloin Maikolassa isännöi edelleen "Enk. Hebla Maijkola". Maakirjat näyttävät usein "käyvän mennyttä aikaa".

Täytyypä selvitellä jossakin välissä noita Ihoden Auneloitakin, sillä joitakin sukujuurilonkeroita minulla ulottuu myös Vähä-Aunelaan.

Maikolan talon sukua en ole selvitellyt, kun luultavasti ainoa yhtymäkohtani sinne on tämä hämmästyttävän hyvin elämään jäänyt lähes kolmensadan vuoden takainen murhajuttu. Eikä tuo Valpolan väkikään minulle mitään valtavan läheistä sukua ole, mutta onpa kuitenkin. Heblan kuolintiedot ovat siten nekin olleet minulle vieraita. Tosin muistan eri sukuhaaroissani olleen kuoriin haudattuja, enkä ole siten osannut pitää sitä kovin kummallisena asiana. Täytynee selvitellä noita kirkkoon hautaamisen "arvoasteikkojakin".

Kiitos tuosta tuomiokirjalinkistä!

[Hannu Numminen]

Taas tuli käytyä Turun maakunta-arkistossa katsomassa vanhoja asiakirjoja, tai paremminkin mikrofilmejä. Ehdin siinä sivussa palata Valpolan ja Maikolan asiaan. Nyt ovat vuorossa kymmenys- ja manttaaliluettelot vuosilta 1731 ja 1732.

Kymmenysluettelossa mainitaan seuraavat henkilöt:

1731:
Erich Walpola
Johan Maikola

1732:
Erich Wapola
Johan Maikola

Ei siis mitään uutta, oletetun murhavuodenkin jälkeen samat isännät ovat kymmenysluettelossa.

Manttaaliluetteloissa sen sijaan on virkistävää vaihtelua:

1731:
Erich Hindrichsson Walpola, Walb: ho, Johan son
Johan Mattss: Maikola, Hebla ho

1732:
Enckan Walbor Walpola, Johan son
Hustru Häbla Mikola

Kummankin näiden kahden talon aikuisikäisen väestön määrä on siis vähentynyt yhdellä, kuten oli odotettavissakin, jos murha tapahtui loppuvuonna 1731. Tuo Häblan titteli Hustru on kyllä mielenkiintoinen, olisiko aviomies Johan ollut vielä hengissä, joskin vangittuna?

Mihin aikaan vuodesta kymmenys- ja manttaaliluettelot kirjattiin?

Tuomiokirjat ovat osaltani vielä tutkimatta, mutta yritän saada selattua niitä tässä kesän aikana, ainakin, ellei kukaan muu ehdi ensin.

[Heikintytär]

Akseli Kajantola kirjoittaa kirjassaan Aikain takaa, taattojen tietoja ja tarinoita entisajan elämästä 1954

Murha ja teilaus

Lahdenvainion Maikolan talossa isännöi v.1731 seppä Johan Matinpoika, syntynyt Rohdaisten Helkkulassa. Hänen puolisonsa oli Hebla Samuelintytär (s 1693), leski toisissa naimisissa vuodesta 1723 alkaen. - Valpolassa isännöi samaan aikaan Eerik Henrikinpoika puolisonsa Valborgin kanssa.
Nämä naapuritalojen isännät olivat 1731 ensimmäisen adventinaikaan luultavasti hevosella veronmaksumatkalla Pyhärannan kirkolla. Heidän takaisin tullessaan Ropan ja Ihoden välillä n.s. Kuurnaluhdalla sitten tapahtui se, josta muistitieto kertoo.
Maikolan isäntä löi kangella naapurinsa Valpolan isännän kuoliaaksi asettaen vainajan erään ladon kynnykselle istuvaan asentoon, vieläpä piipunkin suuhun. - Ensimmäisenä huomasi tämän vainajan Rohdaisista Ihodeen päin matkalla oleva kuppari ja pelästyi tuosta niin, että poikkesi pois suunnalta n.s. Sydänvainioon päin.
Valpolan isäntä haudattiin toisena adventtina, ja jäi häneltä 41v leski ja mm. 17-vuotias poika Johan, joka sittemmin vaimonsa Kodisjokilaisen Brigitta Antintyttären kanssa otti Valpolan ohjat käsiinsä.
Murhaan syyllinen Johan matinpoika Maikola oli ehkä ennenkin uhannut naapuriaan tai tappo oli tapahtunut kostosta tai harkitusti, koska Maikola teilattiin. Mestaus on ehkä suoritettu Mynämäen kirkolta kilometrin turkuun päin olevalla paikalla. Maikolan kohtalo oli oikean käden ja pään menetys pyövelin käden kautta. Hämärä muistitieto kertoo kuolemaantuomitun viimeisinä päivinään sanoneen: "Jost mnää viäl rakkam Penharttin näkisi"

Tässäpä tuli pientä kevyttä iltalukemista.

Penhartti lienee ollut Johanin parivuotias poikalapsi, joka kirkonkirjoissa kulkee Petrus nimellä.
Hebla oli tapahtumien aikaan 37-vuotias ja sai viimeisen lapsensa, tytön 25.12.1731.
Tapahtuma-aika tosiaan oli 1731 syksy. Murhattu Valpola on haudattu silloin.

Kajantola epäilee murhan syyksi jotain kaunaa ja minä kaunan syyksi mustasukkaisuutta. Nimittäin Maikolan pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi yli pari kuukautta "keskosena". Saattoi olla vaikka Valpolan aikaansaannosta.

Maikola pysyi Heblan ensimmäisen miehen(myös seppä) miespuolisten jälkeläisten hallussa ainakin 1800-luvun loppupuolelle. Tapahtuman jälkeen talo oli vuokrattuna, mutta myöhemmin isänniksi tulivat taas Anders Henricksson Maikolan poika ja mieslinja jatkui.

Molemmat Maikolan isännät ovat esi-isiäni. Heblan ensimmäinen mies on iiäiiii, Anders Henricksson Maikola h. 28.1.1722 ja teilattu Johan Mattson iiiiiääi. (niin tai tuo viimeinen ä on juuri se keskonen :rolleyes:
)