Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Nostomiehet Talvi-ja Jatkosodassa
Sain juuri postissa kopion isoisäni (s. 1910) kantakortista. Siinä kerrotaan hänet määrätyn palvelukseen II luokan nostomiehenä 1.9.1941. Kutsunnoissa hän oli ollut 26.2.1940, eli ilmeisesti silloin hänet oli sijoitettu nostoväen II luokkaan.
Täällä mainitaan II luokan nostomiehiksi sijoitetun "ne ruumiin kunnon perusteella karsitut, joita ei katsottu lopullisesti asepalvelusta vapaiksi, ja poliittisin syin asepalvelusta ulossuljetut":
http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28476-emeritusprofessorin-comeback
Isoisäni kantakortissa kohdassa "Tarkastuksen tulos ja kutsuntalautakunnan päätös" lukee: AI AII. 9e,29a,86.
Mikäli nuo AI (A1) ja AII (A2) tarkoittavat palveluskelpoisuusluokkaa, niin tuskin karsintaa ainakaan ruumiin kunnon perusteella tehtiin, ainakin mikäli palveluskelpoisuusluokat tuolloin tarkoittivat samaa kuin omana palvelusaikanani vuosikymmeniä myöhemmin.
Isoisäni isä oli Kansalaissodassa Pispalan punakaartin komppanianpäällikkö ja istui sodan jälkeen Lappeenrannan vankileirillä. Isoisäni oli myös eronnut kirkosta vuonna 1930 ja oli vakaumuksellinen kommunisti elämänsä loppuun. Eli poliittiset syyt saattoivat olla mahdollisia nostoväkeen joutumisen syitä.
Kuinka aktiivinen piti poliittisesti olla, että joutui nostoväkeen, vai riittikö pelkkä "punikin" poikana oleminen?
Sain juuri postissa kopion isoisäni (s. 1910) kantakortista. Siinä kerrotaan hänet määrätyn palvelukseen II luokan nostomiehenä 1.9.1941. Kutsunnoissa hän oli ollut 26.2.1940, eli ilmeisesti silloin hänet oli sijoitettu nostoväen II luokkaan.
Täällä mainitaan II luokan nostomiehiksi sijoitetun "ne ruumiin kunnon perusteella karsitut, joita ei katsottu lopullisesti asepalvelusta vapaiksi, ja poliittisin syin asepalvelusta ulossuljetut":
http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28476-emeritusprofessorin-comeback
Isoisäni kantakortissa kohdassa "Tarkastuksen tulos ja kutsuntalautakunnan päätös" lukee: AI AII. 9e,29a,86.
Mikäli nuo AI (A1) ja AII (A2) tarkoittavat palveluskelpoisuusluokkaa, niin tuskin karsintaa ainakaan ruumiin kunnon perusteella tehtiin, ainakin mikäli palveluskelpoisuusluokat tuolloin tarkoittivat samaa kuin omana palvelusaikanani vuosikymmeniä myöhemmin.
Isoisäni isä oli Kansalaissodassa Pispalan punakaartin komppanianpäällikkö ja istui sodan jälkeen Lappeenrannan vankileirillä. Isoisäni oli myös eronnut kirkosta vuonna 1930 ja oli vakaumuksellinen kommunisti elämänsä loppuun. Eli poliittiset syyt saattoivat olla mahdollisia nostoväkeen joutumisen syitä.
Kuinka aktiivinen piti poliittisesti olla, että joutui nostoväkeen, vai riittikö pelkkä "punikin" poikana oleminen?
Näyttää siltä, että tutkijayhteisössä on asiasta erilaisia käsityksiä. Keskustelu ja tutkimus ovat siis käynnissä ja asia selvinnee aikanaan. Antamaasi linkkiä en saanut auki, mutta tässä linkki toiseen puheenvuoroon: http://www.tapionurminen.fi/2008/10/24/asevelvollisuuslaki-ei-sallinut-poliittista-karsintaa/
t. Olavi A.
P.S. antamasi linkki auvautui kolmannella yrityksellä, otan sanani takaisin.
Heikki Koskela
16.02.11, 15:48
Sain juuri postissa kopion isoisäni (s. 1910) kantakortista. Siinä kerrotaan hänet määrätyn palvelukseen II luokan nostomiehenä 1.9.1941. Kutsunnoissa hän oli ollut 26.2.1940, eli ilmeisesti silloin hänet oli sijoitettu nostoväen II luokkaan.
Täällä mainitaan II luokan nostomiehiksi sijoitetun "ne ruumiin kunnon perusteella karsitut, joita ei katsottu lopullisesti asepalvelusta vapaiksi, ja poliittisin syin asepalvelusta ulossuljetut":
http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28476-emeritusprofessorin-comeback
Isoisäni kantakortissa kohdassa "Tarkastuksen tulos ja kutsuntalautakunnan päätös" lukee: AI AII. 9e,29a,86.
Mikäli nuo AI (A1) ja AII (A2) tarkoittavat palveluskelpoisuusluokkaa, niin tuskin karsintaa ainakaan ruumiin kunnon perusteella tehtiin, ainakin mikäli palveluskelpoisuusluokat tuolloin tarkoittivat samaa kuin omana palvelusaikanani vuosikymmeniä myöhemmin.
Isoisäni isä oli Kansalaissodassa Pispalan punakaartin komppanianpäällikkö ja istui sodan jälkeen Lappeenrannan vankileirillä. Isoisäni oli myös eronnut kirkosta vuonna 1930 ja oli vakaumuksellinen kommunisti elämänsä loppuun. Eli poliittiset syyt saattoivat olla mahdollisia nostoväkeen joutumisen syitä.
Kuinka aktiivinen piti poliittisesti olla, että joutui nostoväkeen, vai riittikö pelkkä "punikin" poikana oleminen?
Kävin vuosia sitten läpi itsenäisen Suomen ensimmäistä kutsuntaluetteloa Alajärvellä. Tähän hätään en löydä tarkkaa päivämäärää mutta ensimmäinen se kuitenkin oli. Siinähän oli mukana laaja ikäjakauma, josta kutsunnan kautta etsittiin "sopivat" henkilöt palvelukseen. Olihan menossa vielä sisällissodan loppurytinät.
Sen kuitenkin muistan, että ainakin Alajärvellä käytettiin harkintaa valinnoissa ja luulen (tiedänkin) sen perustuvan paitsi todellisiin fyysisiin vaivoihin vapautettaessa kuin myös harkintaan maininnalla "epäluotettava" tai vastaava maininta (vaarallinen?). Itse tulkitsin asian niin, että kyseistä henkilöä ei otettu armeijan muoniin poliittisesti väärähenkisenä (nk. punainen). Heikki Ylikangas lienee oikeassa siinä, että osa luokiteltiin vieä sisällissodan jälkeenkin epäluotettaviksi ja sen vuoksi syrjityksi.
Asianomaista lakipykälää en tunne. Nähtävästi kutsuntalautakunta teki päätöksiä lain nojalla riippumatta aina lääkärin antamasta lausunnosta.
Ihmetyttää tuo ensimmäinen kutsuntapäivä 26.2.1940, eli pari viikkoa ennen Talvisodan päättymistä, jolloin hän oli jo 29 vuotias. "Normaali" kutsuntaikähän lienee ollut noin 20 vuotta, eli joskus vuoden 1930 tienoilla, tai tilanteen huomioon ottaen voisi kuvitella, että kaikki kynnelle kykenevät olisi yritetty saada ruotuun viimeistään vuoden 1939 yleisen liikekannallepanon aikoihin.
Matti Sandqvist
17.02.11, 19:26
Kutsuntapäivä johtui hyvin vaikeasta tilanteesta ja tappioista erityisesti Kannaksella. Yritettiin haalia viimeisiäkin nostomiehiä, myös täältä Pohjan periltä.
Matti S
Jostain syystä ilmapiiri oli muuttunut 1.9.1941 mennessä, jolloin hänet määrättiin palvelukseen. Tuolloinhan oli käynnissä Jatkosodan hyökkäysvaihe, eikä tilanne käsittääkseni ollut kovin kriittinen. Uskallettiinko "punikkien pennut" ottaa hyökkäyssodassa tykinruuaksi, tai oliko Talvisota todella yhdistänyt Suomen tuon noin puolentoista vuoden aikana? Ainakin entisiä punakaartilaisia uskallettiin ottaa nyt mukaan, mistä todisteena Mannerheim-ristin ritari Arvid Janhunen, joka astui armeijaan jo 40-vuotiaana Jatkosodan alussa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvid_Janhunen
http://www.pispala.fi/historia/punainenpispala/1910/1918_taistelut.php?id=8&id2=17
Punakaartin mukana Pispalassa oli myös 17-vuotias Arvid Janhunen, josta tuli 1941 Mannerheim-ristin ritari. Hän sai kapinaan osallistumisesta kolmen vuoden kuritushuonetuomion, joka muutettiin ehdolliseksi hänen nuoruutensa vuoksi. Lisäksi hän menetti kansalaisluottamuksensa määräajaksi. Siksi hän ei voinut suorittaa asevelvollisuuttaan silloin kuin muut, vaan sai varusmieskoulutuksen vasta talvisodan jälkeen 40-vuotiaana. 1920-luvun alussa ei kansalaisluottamuksen menettäneelle uskallettu antaa asetta käteen, saati sitten kouluttaa käyttämään sitä.
Jostain syystä ilmapiiri oli muuttunut 1.9.1941 mennessä, jolloin hänet määrättiin palvelukseen. Tuolloinhan oli käynnissä Jatkosodan hyökkäysvaihe, eikä tilanne käsittääkseni ollut kovin kriittinen. Uskallettiinko "punikkien pennut" ottaa hyökkäyssodassa tykinruuaksi, tai oliko Talvisota todella yhdistänyt Suomen tuon noin puolentoista vuoden aikana?
Oliko nyt siis jo tullut näytetyksi toteen, että nostoväkeen siirto pohjautui poliittisiin syihin?
Tutkijayhteisön näkemykset asiasta näyttävät yleisellä tasolla käyvän ristiin (kuten antamani linkki kertoo). Terveydelliset olot olivat noihin aikoihin kokolailla toisenlaiset kuin tänään ja vapautuksia siksikin paljon. Saattoi silloin olla poliittisiakin syitä, en tiedä, kun ei ole kai asiaa kattavasti selvitetty. Vai onko?
t. Olavi A.
Matti Sandqvist
18.02.11, 17:06
"Punikkien pennut" olivat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta jo Talvisodan rintamilla täyttäen tehtävänsä siinä kuin "valkoistenkin pennut". Oma lukunsa olivat käpykaartilaiset, joita aina 1970-luvun puoliväliin jotkut pitivät todellisina isäänmaan ystävinä pystyttäen erilaisia paaseja pitkin korpia.
Matti S
"Punikkien pennut" olivat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta jo Talvisodan rintamilla täyttäen tehtävänsä siinä kuin "valkoistenkin pennut". Oma lukunsa olivat käpykaartilaiset, joita aina 1970-luvun puoliväliin jotkut pitivät todellisina isäänmaan ystävinä pystyttäen erilaisia paaseja pitkin korpia.
Matti S
oliko näillä käpykaartilaisilla yhtenäistä järjestöä, kuten Saksan miehittämissä maissa, vai itsekukin tykönään piileskeli yksinään ja teki silloin tällöin sabotaaseja?
Varsinaista vastarintaliikettä ei tainnut Suomessa olla, ei edes Saksan käytännössä miehittämässä Pohjois-Suomessa.
Varsinaista vastarintaliikettä ei tainnut Suomessa olla, ei edes Saksan käytännössä miehittämässä Pohjois-Suomessa.
Lue Hannu Salaman romaani "Siinä näkijä missä tekijä". Se kertoo mm. pienimuotoisesta solusta, joka toimi Tampereen suunnalla jatkosodan aikaan. Se ei ollut ainoa, mutta ehkä sai enemmän aikaan kuin muut.
Heikki Koskela
18.02.11, 18:01
oliko näillä käpykaartilaisilla yhtenäistä järjestöä, kuten Saksan miehittämissä maissa, vai itsekukin tykönään piileskeli yksinään ja teki silloin tällöin sabotaaseja?
Varsinaista vastarintaliikettä ei tainnut Suomessa olla, ei edes Saksan käytännössä miehittämässä Pohjois-Suomessa.
Saksan miehittämillä alueilla ei varsinaisia "käpykaartilaisia" ollut. Kysymyksessä oli miehitetty valtio/alue, jossa syntyi sisäistä vastarintaa miehittäjiä kohtaan.
Suomea ei milloinkaan miehitetty. Saksalaiset joukot olivat valtiosopimuksella Suomen maaperällä. Suomi ei tarvinnut tämän seikan vuoksi vastarintaliikettä.
Tilanne muuttui toiseksi vasta sitten, kun Neuvostoliitto aselepoehtojen perusteella vaati Suomea ajamaan saksalaiset pois. Näin myös tehtiin.
"Punikkien pennut" olivat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta jo Talvisodan rintamilla täyttäen tehtävänsä siinä kuin "valkoistenkin pennut".
Siinä tapauksessa vaikuttaa oudolta, että Talvi- ja Jatkosotien välillä noin 40000 miestä koki ihmeparantumisen:
http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28476-emeritusprofessorin-comeback
Ne ruumiin kunnon perusteella karsitut, joita ei katsottu lopullisesti asepalvelusta vapaiksi, ja poliittisin syin asepalvelusta ulossuljetut sijoitettiin nostoväen II luokkaan. Kuinka paljon siinä oli väkeä? Asiaa valaisee ylipäällikkö Mannerheimin kirje valtioneuvostolle 14.3.1940 eli päivä sen jälkeen, kun talvisodan päättänyt Moskovan rauha oli allekirjoitettu. Kirjeessään Mannerheim toteaa, että kenttäarmeijaa ei voida oitis kotiuttaa, koska tilanne on edelleen epävarma. Sitten hän jatkaa: ”Toiselta puolen pidän tarpeellisena, että asekuntoisesta miehistöstä saadaan ensi tilassa koulutetuksi niin paljon kuin mahdollista, jottei jouduttaisi koulutukseen nähden samanlaiseen tilanteeseen kuin viimeksi käyneen sodan alkaessa, jolloin suuri määrä asekuntoista väkeä oli ilman koulutusta eikä sen takia kaikkia henkilöresursseja voitu käyttää hyväksi, mikä varmastikin olisi huomattavasti vaikuttanut sotatoimien tulokseen.”
Nurminen on jättänyt pois lainauksestaan tekstissä viimeisen virkkeen sivulauseosan. Siihen hänellä ovat hyvät perusteet, eivät tosin tutkimuksellisessa suhteessa. Hän nimittäin tulkitsee kirjeen totaalisen nurinkurisesti. Tämä koskee erityisesti seuraavia kohtia Mannerheimin kirjeessä: ”Palvelukseen on kuluvan vuoden tammi- ja helmikuussa astunut nostoväen III luokan v. 1919 syntynyt ikäluokka n. 30.000 miestä. Tämä on kuitenkin suureksi osaksi jo käytetty ja loppuosakin siitä on pakko käyttää tappioiden kautta syntyneiden aukkojen peittämiseen.
Nostoväen II luokka ( = 100,000 m. lyijykynällä rivin päälle tehty lisäys) astuu palvelukseen 4.3. – 7.4. välisenä aikana. Siitä palvelukseen astuvien lukumäärä tulee olemaan n. 40.000 miestä. Se on koulutettu 4.6. – 7.7. ajanjaksoon mennessä. Tästä luokasta on edelleenkin käytettävä ainakin 20.000 miestä kenttäarmeijan täydennykseen ja voidaan näin ollen viimeksi mainitun ajanjakson kuluessa kotiuttaa kenttäarmeijasta korkeintaan 20.000 miestä. [Tämän kappaleen marginaaliin on lyijykynällä merkitty ”raakit”.]
Sinänsä on mielenkiintoista, että toinen isoisäni oli 38-vuotiaana ollut vielä Talvisodassa, mutta ei enää 40-vuotiaana joutunut Jatkosotaan. Eli Talvisodan kenttäarmeijasta oli tuon suunnitelman mukaan tarkoitus kotiuttaa korkeintaan 20000 miestä ja korvata heidät nostoväestä otetuista.
Suomea ei milloinkaan miehitetty. Saksalaiset joukot olivat valtiosopimuksella Suomen maaperällä. Suomi ei tarvinnut tämän seikan vuoksi vastarintaliikettä.
Tilanne muuttui toiseksi vasta sitten, kun Neuvostoliitto aselepoehtojen perusteella vaati Suomea ajamaan saksalaiset pois. Näin myös tehtiin.
Pohjois-Suomessa oli kuitenkin parhaimmillaan 230000 Saksan armeijan sotilasta.
Ehkä pohjois-Suomen väestön vähälukuisuudesta johtui ettei siellä syntynyt varsinaista vastarintaliikettä, vaan käpykaartilaiset piileskelivät kuka missäkin, ja osa heistä teki sabotaaseja.
Lappi on perinteisesti ollut punaista aluetta, varsinkin Kemi ja Salla, ja viime mainitussa varsinkin on voinut punaisia ärsyttää saksalaisten runsas läsnäolo.
Kannattaa mennä kirjastoon lainaamaan Jukka Rislakin kirja "Maan alla: vakoilua, vastarinraa ja urkintaa Suomessa 1941-1944".
Kirjastojen tietokannat antavat kahdella asiasanahaulla (vastarinta, jatkosota) aika monta oivallista kirjaa olosuhteista erityisesti jatkosodan aikana.
Entäs Tuula Kähkösen viimeisin kirja, joka oli Finladia-tietokirja ehdokkaanakin.
20- ja 30-luivuilla oli paljon miehiä, joita ei kutsunnoissa hyväksytty varusmiespalvelusta suorittamaan.
PäiviKL
Siinä tapauksessa vaikuttaa oudolta, että Talvi- ja Jatkosotien välillä noin 40000 miestä koki ihmeparantumisen:
Onko selvitetty missä määrin he olivat poliittiselta taustaltaan valkoisia tai punaisia? Onko oletuksesi, että he olisivat olleet punaisia taustaltaan ja jos niin olisi, niin mihin oletus perustuisi?
Onko selvitetty missä määrin he olivat poliittiselta taustaltaan valkoisia tai punaisia? Onko oletuksesi, että he olisivat olleet punaisia taustaltaan ja jos niin olisi, niin mihin oletus perustuisi?
En tiedä, onko selvitetty. Voihan sitä tietysti olla muitakin syitä jättää asekuntoisia miehiä kouluttamatta ennen sotia. Käsittääkseni vapautuksen saattoi saada, jos joutui elättämään vanhempiaan. Isoisäni isä oli kuollut jo 1926, mutta äiti vasta 1959, joten saattoihan hän esimerkiksi elättää leskeksi jäänyttä äitään. Mutta olisi luullut, että tällaisetkin tapaukset olisi otettu koulutukseen jo Talvisodan alussa, ellei jo ennen sitä.
En tiedä, onko selvitetty. Voihan sitä tietysti olla muitakin syitä jättää asekuntoisia miehiä kouluttamatta ennen sotia. Käsittääkseni vapautuksen saattoi saada, jos joutui elättämään vanhempiaan. Isoisäni isä oli kuollut jo 1926, mutta äiti vasta 1959, joten saattoihan hän esimerkiksi elättää leskeksi jäänyttä äitään. Mutta olisi luullut, että tällaisetkin tapaukset olisi otettu koulutukseen jo Talvisodan alussa, ellei jo ennen sitä.
Ajat olivat kovin erilaiset noina aikoina kuin nykyisin. Armeijaa luotaessa olivat kaikki ikäluokat vailla sotilaskoulutusta. Piti siis kouluttaa kulloinenkin kutsuntaikään tuleva vuosiluokka ja samaan aikaan asteittain myös vanhempia ikäluokkia. Kouluttajistakin oli pulaa. Suurta tarvetta saada joka mies heti riviin ei siis ollut. Vapautuksia myönnettiinkin runsaasti mm. aliravitsemuksen/laihuuden vuoksi. Kansan ravitsemustilanne ja terveys oli heikko ja pituuskasvukin jatkui siksi monilla vielä yli 20-vuotiaana. Vapautuksia myönnettiin myös jos suvussa oli ollut keuhkotautia jne. Myöhemmin tällaisin perustein kerran vapautetut saatettiin todeta täysin palvelukelpoisiksi. Katselin netistä erään sotaan osallistuneen muistelua kutsunnoista. Lyhyeltä kaverilta oli lääkäri kysynyt, luuletko, että pärjäät muiden mukana? Olisi ehkä saanut vapautuksen, jos olisi vastannut, ettei pärjää.
Missään tapauksessa ei ole niin, että kaikki punaisen puolen sukutaustan omaavat olisivat olleet asevelvollisuuden ulkopuolella, moni tietää esimerkkejä asiasta. En väitä, etteikö poliittisakin syitä vapautusten taustalla olisi voinut olla, asiaa tulisi selvittää.
Olisi hyvä, jos asia selvitettäisiin perusteellisesti (kuten väitetyt Huhtiniemen teloitukset -44). Tutkittaisiin vapautetut ja katsottaisiin mahdolliset poliittiset taustat jne. Näin varmaan tulee tapahtumaankin ja sitten olemme taas hieman viisaampia. Viimeistä sanaa ei asiassa varmaankaan ole sanottu.
Missään tapauksessa ei ole niin, että kaikki punaisen puolen sukutaustan omaavat olisivat olleet asevelvollisuuden ulkopuolella, moni tietää esimerkkejä asiasta.
En minäkään usko, että kaikkia vapautettiin asevelvollisuudesta, eihän kaikkia punaisten puolella taistelleitakaan tuomittu yhtä ankarasti. Ihmetyttää vain, kun 1910 syntynyt kirkosta eronnut pispalalainen punapäällikön poika otetaan kutsuntoihin vasta helmikuun lopulla 1940, hylätään, mutta määrätään sitten kuitenkin palvelukseen syyskuussa 1941.
Ajat olivat kovin erilaiset noina aikoina kuin nykyisin. Armeijaa luotaessa olivat kaikki ikäluokat vailla sotilaskoulutusta. Piti siis kouluttaa kulloinenkin kutsuntaikään tuleva vuosiluokka ja samaan aikaan asteittain myös vanhempia ikäluokkia. Kouluttajistakin oli pulaa. Suurta tarvetta saada joka mies heti riviin ei siis ollut. Vapautuksia myönnettiinkin runsaasti mm. aliravitsemuksen/laihuuden vuoksi. Kansan ravitsemustilanne ja terveys oli heikko ja pituuskasvukin jatkui siksi monilla vielä yli 20-vuotiaana. Vapautuksia myönnettiin myös jos suvussa oli ollut keuhkotautia jne. Myöhemmin tällaisin perustein kerran vapautetut saatettiin todeta täysin palvelukelpoisiksi. Katselin netistä erään sotaan osallistuneen muistelua kutsunnoista. Lyhyeltä kaverilta oli lääkäri kysynyt, luuletko, että pärjäät muiden mukana? Olisi ehkä saanut vapautuksen, jos olisi vastannut, ettei pärjää.
Missään tapauksessa ei ole niin, että kaikki punaisen puolen sukutaustan omaavat olisivat olleet asevelvollisuuden ulkopuolella, moni tietää esimerkkejä asiasta. En väitä, etteikö poliittisakin syitä vapautusten taustalla olisi voinut olla, asiaa tulisi selvittää.
Olisi hyvä, jos asia selvitettäisiin perusteellisesti (kuten väitetyt Huhtiniemen teloitukset -44). Tutkittaisiin vapautetut ja katsottaisiin mahdolliset poliittiset taustat jne. Näin varmaan tulee tapahtumaankin ja sitten olemme taas hieman viisaampia. Viimeistä sanaa ei asiassa varmaankaan ole sanottu.
Onhan meillä aika tarkkaan tiedossa nuo, mutta ei viitsi näin julkisella foorumilla kertoa.
Esim., että 1930-luvulla suojeluskunnasta eronnut määrättiin toissijaisiin tehtäviin sitten talvisodan ja jatkosodan aikana.
En minäkään usko, että kaikkia vapautettiin asevelvollisuudesta, eihän kaikkia punaisten puolella taistelleitakaan tuomittu yhtä ankarasti. Ihmetyttää vain, kun 1910 syntynyt kirkosta eronnut pispalalainen punapäällikön poika otetaan kutsuntoihin vasta helmikuun lopulla 1940, hylätään, mutta määrätään sitten kuitenkin palvelukseen syyskuussa 1941.
Lähinnä se mitä haen takaa on, että vaikka rankaisu sisällissodasta ei olisikaan jatkunut raamatullisesti kolmanteen tai neljänteen polveen (ilmavoimien kersantti ja kenttätykistön alikersantti), niin jatkuiko se kuitenkin toiseen polveen, vai oliko toisen polven tehtävä omat "syntinsä".
Lähinnä se mitä haen takaa on, että vaikka rankaisu sisällissodasta ei olisikaan jatkunut raamatullisesti kolmanteen tai neljänteen polveen (ilmavoimien kersantti ja kenttätykistön alikersantti), niin jatkuiko se kuitenkin toiseen polveen, vai oliko toisen polven tehtävä omat "syntinsä".
Jos asiaa yleisellä tasolla tutkittaisiin, niin yksi selvitettävä kysymys olisi varmaan se, perustuiko menettely keskitettyihin ja ylemmältä taholta tulleisiin ohjeisiin vai paikallisesti yksilöiden tekemiin ratkaisuihin. Kun kyseessä olisi (esitetysti) tuhansien henkilöiden kohdalla tehty ratkaisu, niin on aika vaikea kuvitella, ettei ylempää saaduista ohjeista olisi jäänyt jälkiä arkistoihin.
Yksilöiden ratkaisujen (paikallisesti) tutkiminen olisi sitten vaikeampaa. Kenties asiaa voitaisiin selvittää tilastollisesti luokittelemalla hylätyt poliittisesti. Hankala juttu ja tässäkin tulisivat ehkä mukaan muut muuttuja kuten sosiaalisen aseman mukanaan tuoma aliravitsemuksen jakauma, joka saattaa jossain määrin osua yksiin myös poliittisen taustan kanssa (olkoonkin, että punaisella puolella oli myös hyvin toimeentulevia). Helppoa on varmaan sortua ajattelemaan, että hylkäyksen takana on varmaankin poliittinen tausta, asian verifioiminen onkin sitten vaikeampi juttu. Huhtiniemen tapausten tutkimukset osoittavat, että huhupuheet voivat olla kovinkin vääristeleviä.
Heikki Koskela
19.02.11, 13:02
Saksan miehittämillä alueilla ei varsinaisia "käpykaartilaisia" ollut. Kysymyksessä oli miehitetty valtio/alue, jossa syntyi sisäistä vastarintaa miehittäjiä kohtaan.
Tilanne muuttui toiseksi vasta sitten, kun Neuvostoliitto aselepoehtojen perusteella vaati Suomea ajamaan saksalaiset pois. Näin myös tehtiin.
Kirjoittamani virke jäi minua itseäni vaivaamaan koskien Suomen ja Saksan sotavoimien asettuessa tosiaan vastaan nk. Lapin sodassa. Tämä siis tapahtui aselepoehtojen vaatimusten perusteella.
Kaivelin hieman tietoja ja löysin seikan, joka vaatii hieman selittelyä. Aseleposopimuksen astuttua voimaan (välirauha) Suomessa heräsi ajatus perustaa vastarintaliike äärioikeiston piirissä. Sen tehtävänä oli ryhtyä tarvittaessa taisteluun mahdollisia miehittäjä (siis venäläisiä) vastaan. Koulutusta tarkoitukseen annettiin Saksassa. Suomessa järjestettiin useiden satojen soitlaiden kuljetus Saksaan, jossa heistä tuli monista Saksan armeijan sotilaita.
Muutamat heistä saatiin tuomiolle Suomessa ja heidät tuomittiin maanpetoksesta vuonna 1946. Tähän joukkoon kuului tunnettu Mannerheimin ristin ritari Lauri Törni, joka mentti kapteenin arvonsa mutta oli Saksan Waffen-SS:n kapteeni.
Meillä todella oli vastarintaliike, jonka tehtävänä oli toimia Suomen silloisten etujen vastaisesti ja Saksan hyväksi. Käpykaartilaisia he eivät kuitenkaan olleet.
Törnin toiminta sotilaana oli yleisesti ottaen moraaliltaan arveluttavaa. Hän näet siirtyi USA:han, jossa hän asetti tietonsa ja taitonsa USA:n armeijan palvelukseen ja kaatui Vietnamissa sotansankarina vieraan maan puolesta.
Vastarintaliikkeen tominnasta on runsaasti tietoa mm. Wikipediassa.
Mitä tulee poliittisiin taustoihin otettaessa väkeä (kutsunnat) armeijaan Talvi- ja Jatkosodan aikana ja sen jälkeen on asia vissillä tavalla tutkijainkin keskuudessa tunnepohjalla. Kaivattaisiin tosiasioihin perustuvaa tietoa asian selvittämiseksi. Sen tiedon hankkiminen voi olla vaikeaa.
Kirjoittamani virke jäi minua itseäni vaivaamaan koskien Suomen ja Saksan sotavoimien asettuessa tosiaan vastaan nk. Lapin sodassa. Tämä siis tapahtui aselepoehtojen vaatimusten perusteella.
Kaivelin hieman tietoja ja löysin seikan, joka vaatii hieman selittelyä. Aseleposopimuksen astuttua voimaan (välirauha) Suomessa heräsi ajatus perustaa vastarintaliike äärioikeiston piirissä. Sen tehtävänä oli ryhtyä tarvittaessa taisteluun mahdollisia miehittäjä (siis venäläisiä) vastaan. Koulutusta tarkoitukseen annettiin Saksassa. Suomessa järjestettiin useiden satojen soitlaiden kuljetus Saksaan, jossa heistä tuli monista Saksan armeijan sotilaita.
Muutamat heistä saatiin tuomiolle Suomessa ja heidät tuomittiin maanpetoksesta vuonna 1946. Tähän joukkoon kuului tunnettu Mannerheimin ristin ritari Lauri Törni, joka mentti kapteenin arvonsa mutta oli Saksan Waffen-SS:n kapteeni.
Meillä todella oli vastarintaliike, jonka tehtävänä oli toimia Suomen silloisten etujen vastaisesti ja Saksan hyväksi. Käpykaartilaisia he eivät kuitenkaan olleet.
Törnin toiminta sotilaana oli yleisesti ottaen moraaliltaan arveluttavaa. Hän näet siirtyi USA:han, jossa hän asetti tietonsa ja taitonsa USA:n armeijan palvelukseen ja kaatui Vietnamissa sotansankarina vieraan maan puolesta.
Vastarintaliikkeen tominnasta on runsaasti tietoa mm. Wikipediassa.
Mitä tulee poliittisiin taustoihin otettaessa väkeä (kutsunnat) armeijaan Talvi- ja Jatkosodan aikana ja sen jälkeen on asia vissillä tavalla tutkijainkin keskuudessa tunnepohjalla. Kaivattaisiin tosiasioihin perustuvaa tietoa asian selvittämiseksi. Sen tiedon hankkiminen voi olla vaikeaa.
Nämä asiat ovat vieläkin niin arkoja, että harva haluaa tuoda niitä julki.
Eli tietoa on , mutta ei haluta tuoda julki pelossa, että menetetään työpaikka tai joudutaan muuten yhteisön ulkopuolelle.
Esim. sotilaiden kantakortit kertovat selvästi, että mitä ovat touhunneet sodan aikana... Niistä paljastuu arkaluonteisia tietoja.
Eli rankaisu ulottuu lastenlapsiinkiin, joka omasta mielestäni on väärin. Nykyään pitäisi jo pystyä keskustelemaan tuon ajan asioista ilman tunteita ja pelkoa.
Heikki Koskela
19.02.11, 14:01
Nämä asiat ovat vieläkin niin arkoja, että harva haluaa tuoda niitä julki.
Eli tietoa on , mutta ei haluta tuoda julki pelossa, että menetetään työpaikka tai joudutaan muuten yhteisön ulkopuolelle.
Esim. sotilaiden kantakortit kertovat selvästi, että mitä ovat touhunneet sodan aikana... Niistä paljastuu arkaluonteisia tietoja.
Eli rankaisu ulottuu lastenlapsiinkiin, joka omasta mielestäni on väärin. Nykyään pitäisi jo pystyä keskustelemaan tuon ajan asioista ilman tunteita ja pelkoa.
Ihan lyhysesti vain:
Olen tilannut isäni kantakortin ja korttiin liittyvät kopiot sota-arkistosta. Sain kaikki pyytämäni muutamalla eurolla. Ei niissä papereissa ole mitään järisyttävää kerrontaa - normaaleja henkilötietoja, yksiköitten nimiä ja taistelupaikkoja sekä perhesuhteet sota-ajalta. Mitään arkaluonteista niissä ei ole.
Samoin olen tilannut tätini miehen tiedot sota-arkistosta. Hän näet oli sisällissodassa hävinneitten puolella ja sai tuomion siitä.
Lisäksi olen kertausharjoituksissa joutunut minuakin nuorempien kantakorttien kanssa tekemisiin. Ei niistä löydy suuria salaisuuksia. Oman poikanikin tiedot katsoin.
Matti Sandqvist
19.02.11, 18:03
Mika höpöttää, kuten Heikki jo totesi. Vanhoihin kantakortteihin ei liity mitään mystiikkaa. Ne ovat ainakin omaisten saatavissa vapaasti ja nopeasti.
En nyt heti tarkistanut, mutta on sellainen muistikuva, että sotia ennen ja sotien aikana eri syistä vapautetuista tai hylätyistä on tarkatkin tutkimukset tehty. Tutkijayhteisöt tietävät, ja varmaan Sota-arkisto (joka jollakin nimellä lie nykyisin osa Kansallisarkistosta).
Lapissa ei ollut mitään vastarintaliikettä. Saksalaiset sotajoukot olivat rintamalla nykyisen itärajan takana. Esikuntia, huoltokeskuksia yms. oli läänin alueella. Siviilihallinto oli suomalaisten käsissä täysin. Saksalaiset eivät siihen sekaantuneet. Jos pyyntöjä oli, kääntyivät maaherra Hillilän puoleen.
Asekätkentähän loppukesällä ja syksyllä tehtiin siltä varalta, että venäläiset miehittävät maan. Tekijät tuomittiin, osa pääsi pakoon länteen ja muutamat saivat töitä USA:n armeijassa. Kunnia asekätkijöille, niin maahan jääneille kuin pakoon päässeillekin, palautettiin julkisesti NL:Nn hajottua. Muuten Lappikin tyhjennettiin syksyllä 1944 siinä käsityksessä, että paluuta ei ole koska venäläiset tulevat saksalaisten perässä. Vs. maaherra puhui radiossa: "Rakas Lappi on jätettävä ...". Aikalaiset olivat samassa käsityksessä.
Matti S
Heikki Koskela
19.02.11, 20:10
Asekätkentähän loppukesällä ja syksyllä tehtiin siltä varalta, että venäläiset miehittävät maan. Tekijät tuomittiin, osa pääsi pakoon länteen ja muutamat saivat töitä USA:n armeijassa. Kunnia asekätkijöille, niin maahan jääneille kuin pakoon päässeillekin, palautettiin julkisesti NL:Nn hajottua. Muuten Lappikin tyhjennettiin syksyllä 1944 siinä käsityksessä, että paluuta ei ole koska venäläiset tulevat saksalaisten perässä. Vs. maaherra puhui radiossa: "Rakas Lappi on jätettävä ...". Aikalaiset olivat samassa käsityksessä.
Matti S
Asekätkentä onkin aivan oma lukunsa eikä sitä voidakaan mitenkään liittää oman maa sisäiseen toimintaan. Kyllä se oli kytköksissä silloisen NL:n muodostamaan uhkakuvaan. Asekätkennällä oli siis aivan eri tavoite kuin sisäisen eheyden rikkominen oman kansan keskudessa. Minäkin arvostan asekätkentä-toimintaa - varsinkin kun oman sukuni (setä) veteraani sai syytteen asekätkennästä ja joutui tutkintavankeuteen.
Kaisa Kihl
19.02.11, 20:44
Hei! Pieni lisäys: kyllä on arkaluontoistakin, koska olen nähnyt kantakortissa merkinnän: 'salaista tietoa' koskien henkilöä, joka oli kotiutettu jo -43.
Muutenkaan kantakorttitietoja ei anneta kelle tahansa, vaan on selvitettävä, missä suhteessa on kysyttyyn henkilöön. Näin ainakin kertoo naapurini, joka henk.koht. kävi sota-arkistossa hakemassa tietoja.
Miten rinnastaisitte sota-arkiston käytännön kirkkoherranvirastojen toimintaan, kun haluaa tietoja, jotka eivät liity perunkirjoitukseen tms. Kantakorteissa on paljon henkilöön liittyvää tietoa. Mitä erityistä löytyisi rippikirjoista? Itse olen nähnyt joukon aviottomia eli apäriä sekä viittauksen tuomiokirjaan (mutta ei itse rikosta). Sen sijaan digitoiduista sanomalehdistä löytyy kyllä myöskin rikostietoja ja muutenkin henkilöihin liittyviä yksityiskohtaisia tietoja.
Kun luen tämän viestiketjun kirjoituksia, voi vain todeta, että ainakin näissä kirjoittajissa asuu edelleen (ja miksei asuisi?) isien henki: punaiset ja valkoiset. Itse elän mieluummin äitien hengessä: suomalaiset ja ruotsalaiset. Vai olisiko siinäkin samaa henkeä mukana :)
terv.
Kaisa
[quote=Heikki Koskela;86030]Ihan lyhysesti vain:
Olen tilannut isäni kantakortin ja korttiin liittyvät kopiot sota-arkistosta. Sain kaikki pyytämäni muutamalla eurolla. Ei niissä papereissa ole mitään järisyttävää kerrontaa - normaaleja henkilötietoja, yksiköitten nimiä ja taistelupaikkoja sekä perhesuhteet sota-ajalta. Mitään arkaluonteista niissä ei ole.
jukkaukkola
19.02.11, 23:40
Tuossapa linkkejä asekätkentään ,se oli erittäin voimakasta täällä Oulujokivarressa,:Jemma-patsas – Wikipedia, (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jemma-patsas)Asekätkentä – Wikipedia, (http://fi.wikipedia.org/wiki/Asek%C3%A4tkent%C3%A4)Oulun suojeluskunta vuosina 1939 - 1944 (http://sites.google.com/site/oulunsuojeluskuntavv19391944/) ,eipä onneksi tarvinnut ottaa tuolloin voimatoimia käyttöön ,ties mikä olisi tilanne nykyään.
Matti Sandqvist
20.02.11, 19:18
Vaikka menen hieman otsikosta sivuun, en malta olla toteamatta Heikin mainitsemasta "asekätkennästä sisäisen eheyden rikkomiseksi". Tätäkin nimittäin tapahtui Lapissa vapaus-kansalaissodan jälkeen. Neuvosto-Venäjältä tuotiin uutta kapinaa varten huomattava määrä aseistusta Sallan ja Kuusamon etappien kautta ja kätkettiin eri puolille Lappia. Kunnon kapinaa ei kuitenkaan enää syntynyt, mutta jälkisoittona tapahtui helmikuun alussa 1922 ns. Läskikapina Salla-Savukoski alueella. Tässä operaatiossa käytettiin juuri em. kätköjä. Osa kätköistä löydettiin myöhemmin, tietymätön osa jäi löytymättä. Asiasta on yksityiskohtainen selvitys mm. Mikko Uolan uudessa kirjassa "Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä". Tämä tietysti vain yksi mitätön historian nyanssi, joka ei nykypolvia paljon kiinnosta.
Matti S
Lapissa ei ollut mitään vastarintaliikettä. Saksalaiset sotajoukot olivat rintamalla nykyisen itärajan takana. Esikuntia, huoltokeskuksia yms. oli läänin alueella. Siviilihallinto oli suomalaisten käsissä täysin. Saksalaiset eivät siihen sekaantuneet. Jos pyyntöjä oli, kääntyivät maaherra Hillilän puoleen.
Matti S
Älkäämme unohtako, että Suomi joutui luovuttamaan Talvisodan rauhanteossa yli puolet Sallasta.
Osa saksalaisista taistelujoukoista oli koko jatkosodan ajan vanhan Sallan alueella, mm. Alakurtissa, jossa oli saksalaista rintamatykistöä eli sieltä yletti ampumaan venäläislinjoille.
Niitä sabotaaseja tehtiin kai pääosin selustan saksalaistukikohtiin. Eturintama oli niin tarkasti vartioitu että siellä tuskin sabotaasit onnistuivat.
Neuvostopartisaanien iskuista suomalaiskyliin yhteydessä on puhuttu, että suomalaisia luopioita olisi opastanut partisaaneja näihin kyliin.
Heikki Koskela
21.02.11, 08:57
Vaikka menen hieman otsikosta sivuun, en malta olla toteamatta Heikin mainitsemasta "asekätkennästä sisäisen eheyden rikkomiseksi". Tätäkin nimittäin tapahtui Lapissa vapaus-kansalaissodan jälkeen. Neuvosto-Venäjältä tuotiin uutta kapinaa varten huomattava määrä aseistusta Sallan ja Kuusamon etappien kautta ja kätkettiin eri puolille Lappia. Kunnon kapinaa ei kuitenkaan enää syntynyt, mutta jälkisoittona tapahtui helmikuun alussa 1922 ns. Läskikapina Salla-Savukoski alueella. Tässä operaatiossa käytettiin juuri em. kätköjä. Osa kätköistä löydettiin myöhemmin, tietymätön osa jäi löytymättä. Asiasta on yksityiskohtainen selvitys mm. Mikko Uolan uudessa kirjassa "Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä". Tämä tietysti vain yksi mitätön historian nyanssi, joka ei nykypolvia paljon kiinnosta.
Matti S
Matin mainitsema tapahtuma on minulle jäänyt tuntemattomaksi. Lienee varsin vähän tutkittu asia. Kiitos valaisusta. Minä tarkoitin vain jatkosodan loun tapahtumia kuten ymmärsitkin.
Mika puhuu nähtävästi vain venäläisten partisaanien tekosista. Niitähän tapahtui varsinkin pohjois-Suomessa. Samanlaisia "partisaaniretkiä" (=sissitoiminta) tekivät suomalaiset sotilaat menestyksellä koko jatosodan ajan Neuvostoliiton puolelle. Ne kohdistuivat kuitenkin pääosin sotilaallisiin kohteisiin.
Näyttää pakkanen hellittävän ainakin täällä Suomenselän tuntumassa. Nyt mittari näyttää vain -21 asetta. Sellaista lukue ei ole nähty meodän mittarissa kahteen viikkoon. Talitnittikin jo antoi merkin kevään tulosta. Sen aktiivisuus perustuu pääosin päivän pituuden kasvuun.
sukutut642
21.02.11, 11:10
Kyselen taas tapojeni mukaisesti asian vierestä. Nimittäin tässä on puhuttu sotilaiden kantakorteista ja niiden tiedoista. Äitini oli aikoinaan lotta jatkosodassa eri puolilla Itä-Karjalaa ja niinpä ajattelin, onko myös heistä kantakorttia, josta näkyisi eri palveluspaikat ym. Hän kyllä elää vielä, mutta kysely on hankalaa korkean iän ja siihen liittyvien asioiden takia.
Kiitos mahdollisista vastauksista.
AA
Heikki Koskela
21.02.11, 12:17
Kyselen taas tapojeni mukaisesti asian vierestä. Nimittäin tässä on puhuttu sotilaiden kantakorteista ja niiden tiedoista. Äitini oli aikoinaan lotta jatkosodassa eri puolilla Itä-Karjalaa ja niinpä ajattelin, onko myös heistä kantakorttia, josta näkyisi eri palveluspaikat ym. Hän kyllä elää vielä, mutta kysely on hankalaa korkean iän ja siihen liittyvien asioiden takia.
Kiitos mahdollisista vastauksista.
AA
Lainaus:
"Lotta Svärd –järjestön asemaan tuli heinäkuun alussa 1941 kaivattu selvennys. Ylipäällikkö päätti tällöin, että Lotta Svärd –järjestö kokonaisuudessaan luetaan puolustusvoimien osaksi sille annettujen lukuisten maanpuolustustehtävien vuoksi."
Yllä olevan tiedon perusteella lotista pitäisi löytyä kantakorttia vastaavat tiedot.
sukutut642
21.02.11, 12:24
Kiitos, Heikki. Alankin heti täyttämään kantakorttilomaketta.
AA
Lainaus:
"Lotta Svärd –järjestön asemaan tuli heinäkuun alussa 1941 kaivattu selvennys. Ylipäällikkö päätti tällöin, että Lotta Svärd –järjestö kokonaisuudessaan luetaan puolustusvoimien osaksi sille annettujen lukuisten maanpuolustustehtävien vuoksi."
Yllä olevan tiedon perusteella lotista pitäisi löytyä kantakorttia vastaavat tiedot.
Katselin vinkkejä Arkistolaitoksen Portti-palvelusta (http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Teema:_Talvi-_ja_jatkosodan_henkil%C3%B6historialliset_l%C3%A4h teet) ja naisia koskevista tiedoista sanottiin siellä näin:
"Naisten sotatoimiin osallistumisen tutkiminen on usein työläämpää kuin miesten sotatien selvittäminen. Tärkein syy tähän on se, että naisista ei pidetty kantakorttia vastaavaa koottua henkilöasiakirjaa. Tiedot täytyykin koota useista hajanaisista lähteistä."
Portissa on aiheesta kirjoitettu enemmänkin. Kannattanee katsoa sieltä ennen hakupapereiden lähettämistä.
Matti Sandqvist
21.02.11, 22:19
Mika, enpä ole ennen kuullut Lapissa tehdyistä sabotaaseista saksalaisiin tukikohtiin. On niin uutta tietoa, että kiinnostaa varmaan yleisemminkin. Mutta vaatii kyllä faktat näkyviin.
Matti S
Isäni oli kansalaissodassa punaisissa jonkin aikaa aseettomana hevostenhoitajana ja tuomittiin maanpetoksen valmistelusta 5v. kuritushuoneeseen ja oli riihimäen vankileirillä pari kuukautta ,kunnes pääsi ehdonaliseen vapauteen. Talvisodan aikana hänelle määrättiin tietääkseni jotain halonhakkuuvelvoitteita kotirintamalla ? Onko jossain arkistoissa saatavissa mitään tietoa oliko jotain poliittista syytä miksi häntä ei esim. määrätty rintaman takaisiin aputoimintoihin ,olihan hänellä oma hevonenkin ? Sen tiedän kuitenkin ettei hän ollut mikään ääri vasemmistolainen . Sen myös tiedän ,että hän oli talvi ja jatkosotien jälkeen aktiivinen toimija näissä ns.Väinö Leskisen johtamissa asevelisosialisteissa. Sen tiedän myös,että hän oli aktiivinen toimija n.1919-1935 Pelastus armeijassa .
Mika, enpä ole ennen kuullut Lapissa tehdyistä sabotaaseista saksalaisiin tukikohtiin. On niin uutta tietoa, että kiinnostaa varmaan yleisemminkin. Mutta vaatii kyllä faktat näkyviin.
Matti S
Ehkä et ole senkään takia kuullut, koska Saksan armeijalla oli oma kirjanpito ja suomalaisilla omansa. Ja tuo Saksan sen aikaisen armeijan kirjanpito ei ole välttämättä säilynyt nykypäivään, vaan mahdollisesti tuhoutui sodan melskeissä keski-Euroopassa, kun osa Lapissa palvelleista joukoista siirrettiin epäonnekseen mm. Berliiniä puolustamaan.
Minulla on arkistoissa, että mihin mikin saksalaisyksikkö vietiin Suomen Lapista. En nyt jaksa kaivaa esiin, mutta näin karkeasti ottaen yksi divisioona jäi Norjaan sodan loppuun asti, yksi vietiin länsirintaman taisteluihin, jossa se tuhoutui ja yksi vietiin Berliinin taisteluun.
Heikki Koskela
25.02.11, 11:53
Isäni oli kansalaissodassa punaisissa jonkin aikaa aseettomana hevostenhoitajana ja tuomittiin maanpetoksen valmistelusta 5v. kuritushuoneeseen ja oli riihimäen vankileirillä pari kuukautta ,kunnes pääsi ehdonaliseen vapauteen. Talvisodan aikana hänelle määrättiin tietääkseni jotain halonhakkuuvelvoitteita kotirintamalla ? Onko jossain arkistoissa saatavissa mitään tietoa oliko jotain poliittista syytä miksi häntä ei esim. määrätty rintaman takaisiin aputoimintoihin ,olihan hänellä oma hevonenkin ? Sen tiedän kuitenkin ettei hän ollut mikään ääri vasemmistolainen . Sen myös tiedän ,että hän oli talvi ja jatkosotien jälkeen aktiivinen toimija näissä ns.Väinö Leskisen johtamissa asevelisosialisteissa. Sen tiedän myös,että hän oli aktiivinen toimija n.1919-1935 Pelastus armeijassa .
Olisiko tässä kysymyksessä jo korkea asevelvollisuusikä ja sen vuoksi ei tarvinnut lähteä enää rintamalle?
Minun setäni oli syntynyt 1905 ja hänet vapautettiin rintamavastuusta jatkosodan aikana ehkä ammattinsakin takia. Hän toimi myllärinä sodan aikana. Poliittinen tausta oli neutraali.
Siis yksi Lapista poisvedetty saksalaisdivisioona osallistui talvella 1945 Reininlaakson taisteluihin amerikkalaisjoukkoja vastaan, jossa se tuhoutui, ja henkiin jääneet antautuivat.
Toinen divisioona osallistui Berliinin taisteluun, jonka jälkeen se antautui neuvostojoukoille, ja joutui pitkään sotavankeuteen Venäjälle.
Se hyväonnisin divisioona sai olla sodan loppuun asti Norjassa.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.