P. T. Kuusiluoma
15.02.11, 17:07
TIEDOTE
Suomen Sukututkimusseura
Helsinki 15.2.2011
Ministeri Wallin vastasi
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin jo 10.2.2011 antama vastaus kansanedustaja Jacob Södermanin tekemään kirjalliseen kysymykseen annettiin tänään eduskunnalle. Vastauksessa ei ole sukututkijoiden kannalta mitään uutta.
Ministerin vastauksessa toistetaan jo tutuiksi tulleet perustelut sille, miksi sukututkijoilla ei ole oikeutta itse tutkia kirkonkirjoja: Kirkonkirjat sisältävät arkaluontoisia tietoja, joita ei voida pitää erillään muista tiedoista. Kirjalliseen kysymykseen vastattaessa ministeriössä ei ole riittävästi paneuduttu kirkonkirjoja koskevaan lainsäädäntöön eikä sen sekavuutta ole huomattu.
Vastauksessa viitataan kirkkohallituksen neuvotteluihin tietosuojavaltuutetun, arkistolaitoksen ja Suomen Sukututkimusseuran kanssa. Tietosuojavaltuutetun kutsusta mainittujen tahojen edustajat kokoontuivat maanantaina 14.2.2011 keskustelemaan Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen seurauksista. "Ystävänpäivän kokous" ei tässä vaiheessa tuottanut muuta tulosta kuin päätöksen jatkaa keskusteluja siitä, kuinka vuosien 1910-60 kirkonkirjat voitaisiin jatkossakin pitää sukututkijoiden käytettävissä.
Seuran ja arkistolaitoksen taholta tuotiin kokouksessa esille mm. huoli nuoremman sukututkimuksen huomattavasta hidastumisesta, jos seurakunnat ryhtyvät vetämään pois käytöstä maakunta-arkistoihin tallentamiaan kirkonkirjojen mikrojäljenteitä. Alun toista sataa seurakuntaa on nimenomaan sukututkijoiden kirkkoherranvirastoille aiheuttaman paineen helpottamiseksi tallentanut kirkonkirjojen mikrojäljenteitä maakunta-arkistoihin.
Suomen Sukututkimusseura selvitti tammikuussa kuinka kauan kirkkoherranvirastolta tilattua kolmen polven pituista sukuselvitystä sukututkija joutuu odottamaan. Saatujen vastausten mukaan odotusaika oli alle kaksi viikkoa 11 prosentissa seurakunnista, yli kaksi viikkoa mutta alle kuukauden 25 pronsentissa ja yli kuukauden tai ei osaa vastata 63 prosentissa seurakunnista. Kaksi seurakuntaa ilmoitti, ettei sukututkijoiden selvityspyyntöihin vastata kirkkoherranvirastossa lainkaan. Vastausprosentti oli 94, sillä tiedusteluja lähetettiin 280 kirkkoherranvirastoon ja vastauksia tuli 263.
"Ystävänpäivän kokouksessa" tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio pyrki määrätietoisesti selvittämään voidaanko voimassaolevan lainsäädännön puitteissa mutta Korkeimman hallinto-oikeuden päätös huomioon ottaen löytää keino, jotta sukututkijoiden laillinen oikeus henkilökohtaisesti tutkia myös 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja voidaan jatkossakin toteuttaa.
Suomen Sukututkimusseura
P. T. Kuusiluoma
toiminnanjohtaja
**************************
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin vastaus
Eduskunnan puhemiehelle
Väestötietojärjestelmän tietojen luovuttamista koskevat rajoitukset päättyvät, kun henkilön kuolemasta on kulunut 50 vuotta tai, jollei tästä ole tietoa, viimeistään silloin, kun hänen henkilötietojaan koskevan viimeisen merkinnän tekemisestä järjestelmään on kulunut 100 vuotta.
Lain 33 §:n mukaan väestötietojärjestelmästä voidaan luovuttaa sukututkimukseen tai henkilömatrikkelin laatimiseen tarpeelliset tiedot siten kuin siitä säädetään henkilötietolaissa. Henkilötietolain 18 §:n mukaan sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saa kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta rekisterin tarkoituksen kannalta tarpeelliset yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot yhteydenottoa varten, jollei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista. Sukututkimusrekisteriä varten saa henkilörekisteristä luovuttaa ne tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin, jollei rekisteröity ole kieltänyt tietojen luovuttamista.
Henkilötietolain 11 §:ssä kielletään arkaluonteisten tietojen käsittely. Poikkeuksena käsittelykieltoon on 12 §:ssä mainittu mm. tietojen käsittely historiallista tai tieteellistä tutkimusta taikka tilastointia varten. Sukututkimusta ei ole henkilötietolain ja väestötietolain muissa säännöksissä rinnastettu historialliseen ja tieteellisen tutkimukseen, vaan sitä käsitellään erillisenä asiana.
Väestötietojärjestelmän tietojen luovuttamisen tavoista ja keinoista säädetään väestötietolain 46 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan viranomainen voi väestötietolaissa säädetyin edellytyksin antaa henkilölle oikeuden tutkia valvonnassaan väestötietojärjestelmään kuuluvia asiakirjoja ja muita vastaavia tietoaineistoja, joita ei ole otettu digitaalisessa muodossa automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävään tietojärjestelmään.
Kysymyksessä mainitusta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä käy ilmi, että tutkimuslupapyynnön kohteena olleet kirkonkirjat ovat kirjamuodossa tai mikrofilmattuna mikrokorteille niin, että yhdellä mikrokortilla on tietoja useammasta eri henkilöstä ja perheestä. Kirkonkirjat sisältävät muun muassa merkintöjä sairauksista, huostaanottopäätöksistä, huoltopäätöksistä ja huoltosopimuksista, viittauksia rikosrekisterissä oleviin merkintöihin sekä merkintöjä kirkkoon kuulumisesta, kasteesta, rippikoulusta, konfirmaatiosta ja poliittisista taustoista. Arkaluonteisia henkilötietoja tai henkilötietojen luovuttamisen kieltäneiden henkilöiden henkilötietoja ei voi erottaa muista tiedoista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei lupaa tutkia kirkonkirjoja sukututkimusta varten voitu myöntää, koska tietojen luovuttamiselle säädetyt henkilötietojen suojaa ja arkaluonteisten tietojen luovuttamista koskevat edellytykset eivät täyttyneet. Päätöksestä johdettava oikeusohje ei kuitenkaan estä sukututkijoita saamasta niitä henkilötietoja, joita heillä on lain mukaan oikeus käsitellä.
Asiaa arvioitaessa on otettava sukututkimuksen intressien ohella huomioon perusoikeuksiin kuuluvan yksityiselämän ja henkilötietojen suojan turvaaminen sekä ns. tietosuojadirektiivi (95/46/EY), joka asettaa asian kansalliselle sääntelylle tietyt rajat. Tietosuojadirektiivissä ei ole mainittu sukututkimusta henkilötietojen käsittelyn perusteena. Asialla on liittymäkohtia useiden ministeriöiden toimialoille, sillä evankelis-luterilaista kirkkoa koskevat asiat kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan, kun taas väestötietolaki kuuluu valtiovarainministeriön toimialaan ja henkilötietolaki oikeusministeriön toimialaan.
Kirkkohallitus on ilmoittanut neuvottelevansa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen vaikutuksista tietosuojavaltuutetun, Arkistolaitoksen ja Suomen Sukututkimusseura ry:n edustajien kanssa. Kirkkohallituksen tavoitteena on tämän jälkeen antaa seurakunnille ohjeet korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen vaikutuksista sukututkijoille annettavaan tietopalveluun.
Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 2011
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin
Suomen Sukututkimusseura
Helsinki 15.2.2011
Ministeri Wallin vastasi
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin jo 10.2.2011 antama vastaus kansanedustaja Jacob Södermanin tekemään kirjalliseen kysymykseen annettiin tänään eduskunnalle. Vastauksessa ei ole sukututkijoiden kannalta mitään uutta.
Ministerin vastauksessa toistetaan jo tutuiksi tulleet perustelut sille, miksi sukututkijoilla ei ole oikeutta itse tutkia kirkonkirjoja: Kirkonkirjat sisältävät arkaluontoisia tietoja, joita ei voida pitää erillään muista tiedoista. Kirjalliseen kysymykseen vastattaessa ministeriössä ei ole riittävästi paneuduttu kirkonkirjoja koskevaan lainsäädäntöön eikä sen sekavuutta ole huomattu.
Vastauksessa viitataan kirkkohallituksen neuvotteluihin tietosuojavaltuutetun, arkistolaitoksen ja Suomen Sukututkimusseuran kanssa. Tietosuojavaltuutetun kutsusta mainittujen tahojen edustajat kokoontuivat maanantaina 14.2.2011 keskustelemaan Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen seurauksista. "Ystävänpäivän kokous" ei tässä vaiheessa tuottanut muuta tulosta kuin päätöksen jatkaa keskusteluja siitä, kuinka vuosien 1910-60 kirkonkirjat voitaisiin jatkossakin pitää sukututkijoiden käytettävissä.
Seuran ja arkistolaitoksen taholta tuotiin kokouksessa esille mm. huoli nuoremman sukututkimuksen huomattavasta hidastumisesta, jos seurakunnat ryhtyvät vetämään pois käytöstä maakunta-arkistoihin tallentamiaan kirkonkirjojen mikrojäljenteitä. Alun toista sataa seurakuntaa on nimenomaan sukututkijoiden kirkkoherranvirastoille aiheuttaman paineen helpottamiseksi tallentanut kirkonkirjojen mikrojäljenteitä maakunta-arkistoihin.
Suomen Sukututkimusseura selvitti tammikuussa kuinka kauan kirkkoherranvirastolta tilattua kolmen polven pituista sukuselvitystä sukututkija joutuu odottamaan. Saatujen vastausten mukaan odotusaika oli alle kaksi viikkoa 11 prosentissa seurakunnista, yli kaksi viikkoa mutta alle kuukauden 25 pronsentissa ja yli kuukauden tai ei osaa vastata 63 prosentissa seurakunnista. Kaksi seurakuntaa ilmoitti, ettei sukututkijoiden selvityspyyntöihin vastata kirkkoherranvirastossa lainkaan. Vastausprosentti oli 94, sillä tiedusteluja lähetettiin 280 kirkkoherranvirastoon ja vastauksia tuli 263.
"Ystävänpäivän kokouksessa" tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio pyrki määrätietoisesti selvittämään voidaanko voimassaolevan lainsäädännön puitteissa mutta Korkeimman hallinto-oikeuden päätös huomioon ottaen löytää keino, jotta sukututkijoiden laillinen oikeus henkilökohtaisesti tutkia myös 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja voidaan jatkossakin toteuttaa.
Suomen Sukututkimusseura
P. T. Kuusiluoma
toiminnanjohtaja
**************************
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin vastaus
Eduskunnan puhemiehelle
Väestötietojärjestelmän tietojen luovuttamista koskevat rajoitukset päättyvät, kun henkilön kuolemasta on kulunut 50 vuotta tai, jollei tästä ole tietoa, viimeistään silloin, kun hänen henkilötietojaan koskevan viimeisen merkinnän tekemisestä järjestelmään on kulunut 100 vuotta.
Lain 33 §:n mukaan väestötietojärjestelmästä voidaan luovuttaa sukututkimukseen tai henkilömatrikkelin laatimiseen tarpeelliset tiedot siten kuin siitä säädetään henkilötietolaissa. Henkilötietolain 18 §:n mukaan sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saa kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta rekisterin tarkoituksen kannalta tarpeelliset yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot yhteydenottoa varten, jollei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista. Sukututkimusrekisteriä varten saa henkilörekisteristä luovuttaa ne tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin, jollei rekisteröity ole kieltänyt tietojen luovuttamista.
Henkilötietolain 11 §:ssä kielletään arkaluonteisten tietojen käsittely. Poikkeuksena käsittelykieltoon on 12 §:ssä mainittu mm. tietojen käsittely historiallista tai tieteellistä tutkimusta taikka tilastointia varten. Sukututkimusta ei ole henkilötietolain ja väestötietolain muissa säännöksissä rinnastettu historialliseen ja tieteellisen tutkimukseen, vaan sitä käsitellään erillisenä asiana.
Väestötietojärjestelmän tietojen luovuttamisen tavoista ja keinoista säädetään väestötietolain 46 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan viranomainen voi väestötietolaissa säädetyin edellytyksin antaa henkilölle oikeuden tutkia valvonnassaan väestötietojärjestelmään kuuluvia asiakirjoja ja muita vastaavia tietoaineistoja, joita ei ole otettu digitaalisessa muodossa automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävään tietojärjestelmään.
Kysymyksessä mainitusta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä käy ilmi, että tutkimuslupapyynnön kohteena olleet kirkonkirjat ovat kirjamuodossa tai mikrofilmattuna mikrokorteille niin, että yhdellä mikrokortilla on tietoja useammasta eri henkilöstä ja perheestä. Kirkonkirjat sisältävät muun muassa merkintöjä sairauksista, huostaanottopäätöksistä, huoltopäätöksistä ja huoltosopimuksista, viittauksia rikosrekisterissä oleviin merkintöihin sekä merkintöjä kirkkoon kuulumisesta, kasteesta, rippikoulusta, konfirmaatiosta ja poliittisista taustoista. Arkaluonteisia henkilötietoja tai henkilötietojen luovuttamisen kieltäneiden henkilöiden henkilötietoja ei voi erottaa muista tiedoista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei lupaa tutkia kirkonkirjoja sukututkimusta varten voitu myöntää, koska tietojen luovuttamiselle säädetyt henkilötietojen suojaa ja arkaluonteisten tietojen luovuttamista koskevat edellytykset eivät täyttyneet. Päätöksestä johdettava oikeusohje ei kuitenkaan estä sukututkijoita saamasta niitä henkilötietoja, joita heillä on lain mukaan oikeus käsitellä.
Asiaa arvioitaessa on otettava sukututkimuksen intressien ohella huomioon perusoikeuksiin kuuluvan yksityiselämän ja henkilötietojen suojan turvaaminen sekä ns. tietosuojadirektiivi (95/46/EY), joka asettaa asian kansalliselle sääntelylle tietyt rajat. Tietosuojadirektiivissä ei ole mainittu sukututkimusta henkilötietojen käsittelyn perusteena. Asialla on liittymäkohtia useiden ministeriöiden toimialoille, sillä evankelis-luterilaista kirkkoa koskevat asiat kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan, kun taas väestötietolaki kuuluu valtiovarainministeriön toimialaan ja henkilötietolaki oikeusministeriön toimialaan.
Kirkkohallitus on ilmoittanut neuvottelevansa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen vaikutuksista tietosuojavaltuutetun, Arkistolaitoksen ja Suomen Sukututkimusseura ry:n edustajien kanssa. Kirkkohallituksen tavoitteena on tämän jälkeen antaa seurakunnille ohjeet korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen vaikutuksista sukututkijoille annettavaan tietopalveluun.
Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 2011
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin