Aviottomat lapset entisaikoina

[mvlk]

Törmäsin tässä tutkiessa erääseen naispuoliseen esiäitiin, jolla on ollut KAKSITOISTA aviotonta lasta! Onkohan kyseessä jonkinmoinen ennätys?

Muutenkin tämä esiäitini tuntuu olleen aika erikoinen, mutta päättäväinen nainen. Hän tuli vuonna 1905 saaristosta Helsinkiin, nuorena ja naimattomana, mutta vauva kainalossa. Hän asettui asumaan Helsingin työläiskaupunginosiin... ja alkoi tehtailla lapsia oikein urakalla. Kuudentoista vuoden aikana hän sai kaksitoista lasta, ei monisynnytyksiä. Vielä vuodelta 1908 on kirkonkirjoissa hänen kohdallaan merkintä "absolverad", mutta sen jälkeen joko hän itse tai pappi on tainnut luopua toivosta.

Jäin sitten miettimään, että millaista on ollut tuollaisen lapsikatraan kanssa eläminen. Miten ympäristö on suhtautunut? Toinen esiäitini eleli samoihin aikoihin maaseudulla, noin 30 km päässä, ja hänkin synnytti aviottoman lapsen. Maaseudulla avioton lapsi oli noihin aikoihin vielä niin suuri häpeä, että tämä esiäiti ja hänen lapsensa eivät ikinä suostuneet asiasta puhumaan... Ei edes 80 vuotta tapahtumien jälkeen. Mutta onkohan suhtautuminen kaupungissa ollut sitten erilaista?

[Marjapuu]

Mutta onkohan suhtautuminen kaupungissa ollut sitten erilaista?

En ota kantaa tarinan moraaliseen puoleen, mutta tämän tiedän, että omalla esiäidilläni, joka tuli
maaseudulta kaupunkiin, oli yksi ainoa avioton lapsi. Elämä ei ollut helppoa sen paremmin äidillä kuin
lapsellakaan. Vielä 1900-luvun alussa yksinhuoltajaäidit ja heidän aviottomat lapsensa kuuluivat
köyhälistön alhaisimpaan kastiin, jos näin voi Suomen oloissa sanoa.

Kaupungeissa työväestö eleli omissa kortteleissaan, jotka vastasivat kooltaan pieniä kyliä. Kyllä
näissäkin vallitsivat samat moraaliperiaatteet kuin maaseudulla. Tosin kaupungeissa yksinhuoltajaäitejä
oli ehkä yleisemmin kuin maaseudulla ja aikaa myöten yksinhuoltajuutta alettiin sietää ja ymmärtää enemmän.

[mvlk]

Mietin tässä että onkohan tuo esiäitini ollut oikeasti, siis käytännössä, yksinhuoltaja... Sitähän ei voi tietää. Lapsia on syntynyt todella tasaiseen tahtiin, noin puolentoista vuoden välein, että hänellä on melkein täytynyt olla melko säännöllistä vipinää lakanoiden välissä. Onkohan tuo vipinän toinen osapuoli osallistunut ollenkaan lasten elätukseen? Tai sitten hän on ollut sitä naistyyppiä, joka tulee raskaaksi melkein siitäkin, että mies kävelee ohitse :p:

Tämä on taas näitä asioita, mistä ei kukaan suvussa ole suostunut puhumaan, eikä kirkonkirjoistakaan mitään paljastu. Eikä kukaan enää oikein tiedäkään, koska ainoat elossa olevat, jotka ovat tämän naisen tavanneet, ovat itse olleet alle kouluikäisiä hänen kuollessaan. Harmittavaa, kun ihmisten elämänkohtaloista niin suuri osa jää pimentoon. Aika kova täti on tämä esiäitini saanut olla.

[Marjapuu]

Onkohan tuo vipinän toinen osapuoli osallistunut ollenkaan lasten elätukseen?

Yritän taas välttää asian moraalista puolta, mutta hakemattakin tulee
mieleen, että toisia osapuolia on ollut useita, eli kaikilla lapsilla ei ehkä ollut
sama isä.

[mvlk]

Itsekin uskon että lapsilla on varmasti ollut useampia isiä, mutta ei välttämättä sentään kahtatoista. Merkintöjä minkäänlaisista tuomioista en ole tämän naisen kohdalla löytänyt, joten se varmaan ainakin hieman rajoittaa vaihtoehtoja...?

Löysin itse asiassa yhden lapsen kasteilmoituksesta tällaisen "fadern sades vara" -tiedon, jossa kerrottiin isän olevan erään merimiehen N.N.N. Miehen asuinosoitekin mainittiin. Kiinnostavaksi asian tekee se, että näistä kahdestatoista lapsesta viidellä peräkkäisellä oli toisena nimenä joku tämän merimiehen nimistä, tai sitten niistä väännetty naisellinen versio. Siis tyyliin Gustav -> Gustava. Olisiko tässä vihje että nuo viisi lasta olisivat kaikki tämän miehen? Vielä en ennättänyt etsiä tämän potentiaalisen isän tietoja.

Kiinnostavaa, kun löytyy jotain muutakin kuin pelkkiä vuosilukuja :)

[Tuulakki]

Tämä vinkki on ehkä hankala enää toteutettavaksi, mutta "kuulopuheiden" mukaan usein tällaisen mielenkiintoisen henkilön ystäväpiiri, työtoverit tai naapurusto on kernaasti keskustellut hänen asioistaan... liittyy yleisesti ulkopuolisten tietoisuuteen, että se ja se ei ole perheenisän lapsi jne. Sukulaisilta ei siis kannatakaan kysellä! Mitähän kertoisi tämän nimetyn merimiehen perunkirjoitus?

Olisiko jäljellä tietoja mahdollisesta kirjeenvaihdosta jonkun hyvän ystävän tai jopa tämän merimiehen kanssa? Ehkä ei sittenkään ole ollut aikaa kirjoitella kirjeitä noin suuren lapsilauman kanssa arjen keskellä? Jäikö häneltä jäljelle valokuvia, joiden henkilöitä "kukaan ei tunne"? Jos ketään 12 lapsesta ei ole enää elossa, ehkä heidän (lapsen)lapsensa eivät enää häpeile kertoa (iso)äidistään kuulemiaan tarinoita?

Ehkäpä kuitenkin löytyy vielä joku työtoveri tms. läheinen ystävä, jonka jälkikasvu muistaa kuulleensa tarinoita tästä vieraasta tädistä...

Itse olen törmännyt muistaakseni 8 aviotonta lasta synnyttäneeseen naiseen, jonka ympärillä pyörii huhumylly vielä lähes 120 vuotta sitten syntyneen esikoisen jälkeen! Papin merkinnät yhden isäkandidaatin lempinimestä eivät kestä päivänvaloa, mutta ilmiantavat noin 5 viimeisen lapsen isän!

[SoileK]

Heips,

Vähän myöhemmin 1920-30 luvulla ei päässyt naimisiin jos ei ollut minkään seurakunnan kirjoilla, kysymys myös laivahommissa olleesta isoisästäni.

Terveisin Soile