PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Sotasankarin sukujuuret I


Giösling
16.06.07, 11:39
Kesäkuun 29 päivänä vuonna 1809 vihitään Ruotsinpyhtään Kuninkaankylässä avioon rusthollarinpoika Fabian Emanuel Barck ja neiti Sofia Gustava von Hertzen. Nuoripari asettuu asumaan sulhasen kotiin Ruotsinkylän Pappilaan. Heitä seuraa sinne myös morsiamen äiti Anna Sofia Nessen. Sofia Gustava von Hertzen oli syntynyt Lapinjärven Raniksen kersantinpuustellissa, jossa hänet kastettiin 10.7.1785. Hänen isänsä Hans Ernst toimi Uudenmaan rakuunoiden vääpelinä ja asutti kyseistä puustellia aina kuolemaansa 16.1.1798 asti. Sofia Gustava oli lapsista nuorin, eikä häntä ole merkitty esimerkiksi Axel Bergholmin Sukukirjan von Hertzen-selvitykseen. Sensijaan Axel Bergholm mainitsee Fabian Barckin virheellisesti Lovisa Ulrika von Hertzenin puolisona, joka todellisuudessa avioitui räätäli Hans Blombergin kanssa. Fabian Emanuel Barckin kälyjä ja lankoja olivat myöskin Maria Katarina Bröijer till Rosnäs, Gustav Weckman, Anders Wilhelm Dahlberg, Johanna Beata Brummer, Carl Adolf Taube ja Johanna Sofia Stormbom.

Hans Ernstin ja Anna Sofian esikoispojan ja Fabian Emanuel Barckin langon, eversti Ernst Gustav von Hertzenin sensijaan tuntee koko Suomen lukeva kansa. Hän on se Siikajoen Sankari, jonka Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoissaan runossaan “Sotamarski” ikuisti jälkipolville luutnantti Carl Johan Reiherin (1781-1846) suuhun sovitetuin säkein:

”Cronstedtinpa ajutantti,
Reiher Luutnantt' tuohon tiesi: ”Lemmon valhe, että Klingspor seisahtunut on kuin miesi; Adlercreutz ja Hertzen poisti häpeämme kunnollansa; marski, hitto vieköön, matkall' oli vanhaan tapahansa.”.”Hans Ernstin kuoltua koko suuri sisarussarja sai turvapaikan Ernst Gustavin kotoa Ruotsinpyhtään Kuninkaankylän Yrjaksen kapteeninpuustellista, joka pitkäaikaisimman haltijansa mukaan myöhemmin ristittiin Gustavslugniksi. Kyseessä on se sama puustelli, joka aiemmin oli palvellut sekä Alexander Modelinin, Christian Henrik von Krassowin, että korpraali Jacob Giöslingin ja äitinsä Anna Rödingin asuinpaikkana.
versti von Hertzenin arjesta antaa Anders Allardt seuraavan kuvan Strömfors Socken-teoksessaan:

“Till sin andliga läggning var v. Hertzen allvarlig och rättskaffens med ett inslag av religiositet. Enkel i sitt levnadssätt och regelbunden i sina vanor förde han ett stilla, tillbakadraget liv. Gråa rocken, ett mine av gamla uniformen, bytes blott vid högtidligare tillfällen ut mot högtidsdräkten. Klockan 5 var han uppe varje morgon, och då togs ett halvt jungfrumått av hemmabryggda “beska droppen” – den vanliga dragsransonen. Om sommaren var han ute med sitt arbetsfolk, sådde själv sin åker och räfsade på ängen.

Hans boställe var det enda han hade att leva av, och hushållet var stort: hustru, åtta barn, ålderstigen moder och fyra oförsörjda systrar. Tvenne gånger blev han erbjuden befall vid de ryska trupperna: den ena gången av Kamenski, den andra gången av kejsar Alexander I, som låtit kalla honom till sig på Parola malm. “Jag kan blott en gång svara trohetsed”, lydde det för honom betecknad svaret. Stor omrsorg ägnade han åt sina yngre barns uppfostran. För v. Hertzens insats i socknen kommunala arbete, skola vi I ett annat sammanhang redogöra. Under hans senare levnadsår blev hans hälsa klen, illa skötta blessyrer gjorde sig påminta och hans arbetsformåga avtog. I följd härav sällade sig ekonomiska bekymmer till andra svårigheter. Men i de hela bar han livets börda med jämnmod.

Ernst Gustav von Hertzen avled den 19 december 1834 på sitt boställe Gustavslugn.”

jatkuu..

Giösling
16.06.07, 11:40
Itse Gustavslugnista (Yrjas) sanoo Allardt seuraavaa:

“År 1778 låt han (Aminoff) nedtaga och på nytt uppföra karaktärsbyggnaden “på säker och tillräkligt hög stenfot”. Byggnaden höjdes med tre stockvarv för att kunna göra rummen och fönsterlufterna högre. Den nyuppförda byggnaden var 34 ½ aln lång, 10 ½ aln bred och 6 ¼ aln hög under takbandet. Alla knutar födrades med bräder. “I själva stenfoten” voro luftrör (väderträttar) anbragta för att hindra utvecklingen av svamp och röta. De 8 fönsterlufterna med 2 fönster i varje luft och 2 rader rutor hade han låtit höja, så att vart fönster erhöll 6 rutor i höjden och 3 på bredden. I vardera vindsgaveln insatte han ett enkelt fönster med 9 rutor. Foderbräder och karmar voro överstrukna med
öljefärg. Även ett nytt fähus med golv och mellantak av bildade balkar uppfördes år 1778.”

Gustavslugn oli tässä asussaan von Hertzenien sisäänmuuttaessa ja heidän asuinaikanaan. Rakennus paloi elokuussa 1920.
Sen raunioille rakennettiin myöhemmin Barck-juurisen Murto- (Bottas-) suvun omistaman tilan päärakennus.


Ruotsinpyhtään historian kirjoittaja Anders Allardt yllä, kuten "edelläkävijänsä" Bergholmkin on tavoilleen epätyypillisesti jättänyt huomiotta sen, että Ernst Gustav von Hertzenin nuorin sisar oli jo, kuten yllä on mainittu, vuonna 1809 avioitunut Pappilan rustholliin ja tuonut myös äitinsä mukanaan, keventäen näin huomattavasti vanhimman veljen taloutta. von Hertzen-suvun kantäiti Anna Sofia Nessen kuoli Pappilassa 10.4.1819.

Fabian Emanuelin kohtalo kuljetti sittemmin Taivassaloon nimismieheksi. Finlands Allmänna Tidningin numerossa 146 , vuodelta 1836 on julkaistu hänen jälkeenjättämänsä konkurssipesän huutokauppailmoitus.

Paitsi leskeä, Fabian Emanuelilta jäi myös seuraavat Ruotsinkylässä syntyneet lapset:

-Ernest August Emanuel Barck s. 14.7.1810. Hän avioitui Uudessakaupungissa 26.9.1839 Helena Juljana Silfvenbergin kanssa.

-Sophia Gustava Christina Eleonora Barck, s. 11.10.1813, k. 1850. Puoliso Frans Fredrik Abt, Pöyttisten kruununnimismies. Parin tytär Selma Isidora Abt, nai turussa paikallisen porvarin Gustaf Edvard Malmgrenin.

-Robert Gottfrid Barck (s. 5.7.1817).

Näiden kolmen potentiaaliset jälkeläiset peräänkuulutetaan.

Hämmästyttävästi yllämainittujen Barck-lasten syvin äidinpuoleinen von Hertzen-sukujuuri on ainakin tämän kirjoittajalle ja Axel Bergholmillekin tuntematon.

Karl Axel sanoo: ”Suku on tarinan mukaan kotoisin Saksasta, josta kantaisä olisi majurina ollut kuningas Kusaa II Adolfin palveluksessa. Kantaisän pojanpoika lienee ollut suvun ensimmäinen jäsen Suomessa.”

Tuo "ensimmäinen jäsen" on arvatenkin em. Raniksessa 16.1.1798 kuollut vääpeli
Hans Ernst von Hertzen, jolle yllättävästi Anders Allardt tietää ryntymäajan ja paikankin; 20.7.1731 Karlstorp, Småland.

Karlstorpiin suunnatut kyselyt eivät toistaiseksi ole tuoneet lisävalaisua Hansin Ruotsissa asuneisiin esivanhempiin, puhumattakaan saksalaisista juurista.

Kenties jollakulla forumlaisella olisi von Hertzen-suvun juurista tarkempaakin tietoa?

Toivoo terveisin

Juhani Pesu