Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Mikä kumman aarnekivi?
Heikki Koskela
03.02.11, 12:55
Olen koettanut viritellä itseäni lukusille ja otin esille Samuli Paulaharjun "Rintakyliä ja larvamaita". Mahtaa olla näköispainos (?) alkuperäisestä.
Paulaharju oli taitava kertoja, joka kierteli rintakyliä ja larvamaita muuallakin ja teki ahkerasti matkoiltaan muistiinpanoja ja otti kuvia. Tekstejä on mukava lukea.
Mainitsemani kirja keskittyy mm. Kurikan vanhaan asutuksen kuvaukseen ja paikanniminen tallennukseen. Aivan kirjan alussa hän kulkee erästä vanhaa tietä kuvaten sitä näin: "Vahva valtatie sieltä vetää, aina etelästä Hämeenmaasta, kohti Kurikkaa ja Pohjanmaata. Valtaherrojen vanha tie on tämäkin, kuningaskin on sitä kerran kulkenut, Jalasjärven Jokipiissä levähtänyt (Kustaa II Adolf matkusti tätä tietä maaliskuuussa 1626). Tie on silloin vienyt Oppahanmäen alalaitoja, rantaluhtia, Isoonkiven vieritse. Mutta Isookivi ei ole aarnehien hoitaja, vain Kurijenkivi, joka komottaa lähellä joessa, on aarnekivi."
Aarnekiven luonne ei avautunut minulle ja ajattelin kysäistä sen merkitystä. Samoin mietityttää sana Kurijenkivi. Löytyykö sanoille jokin perusmerkitys. Kiinnostaa sen vuoksi, että kotikyläni läpi virtaa Kurejoki (Kurjenjoki ?) ja sen varrelle on kasvanut Kurejoen kylä. Aarnekiveä siellä ei ole.
Huitaisenpa arvauksen
Kysymyksessä on pimeässä loistava ”aarnikivi” (vrt. aarnituli), eräänlainen tulenhenki.
Muinaisen uskomuksen mukaan ne houkuttelevat ihmisiä eksymään tai vahingoittumaan. Paikalla on tapahtunut onnettomuus tms.
Agricola: "Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitsi ja sencaltaiset mwdh."
Nykyaikaisten selitysten mukaan kiven pinnalla on pimeässä loistavaa bioluminoivaa kasvillisuutta, levää t. sammalta tai peikonkultaa (mesisieni), aarnisammalta tai lahottajasientä.
Heikki Koskela
03.02.11, 17:35
Huitaisenpa arvauksen
Kysymyksessä on pimeässä loistava ”aarnikivi” (vrt. aarnituli), eräänlainen tulenhenki.
Muinaisen uskomuksen mukaan ne houkuttelevat ihmisiä eksymään tai vahingoittumaan. Paikalla on tapahtunut onnettomuus tms.
Agricola: "Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitsi ja sencaltaiset mwdh."
Nykyaikaisten selitysten mukaan kiven pinnalla on pimeässä loistavaa bioluminoivaa kasvillisuutta, levää t. sammalta tai peikonkultaa (mesisieni), aarnisammalta tai lahottajasientä.
Tämä on yksi mahdollinen selitys asialle joten se saa kelvata työhypoteesina toistaiseksi. Mutta maininta aarnehien hoitaja vaikutta kummalliselta maininnalta. Miten aarnekiveä hoidettiin? Pitää tietysti muistaa, että kuvaus on murrealueelta, jossa sanojen merkitys on jonkin verran muuttunut. Paulaharjulla oli muutoinkin hyvin värikäs kirjoituskieli.
PS. Onneksi otiskko on "Asian vierestä".
Lieneekö kyse haltioista, joita kansanuskomuksissa oli monenlaisia. Tälle tarinalle varmaan on sukua aarnivalkea, joka paloi aarteen merkkinä, ja tarvittiin haltia huolehtimaan siistä, että nostoyritykset tapahtuivat sääntöjen mukaan. Tosiasiassa yritykset eivät koskaan onnistuneet, vaan aarteet vajosivat suohon tms.
H.Arjava
… aarnehien hoitaja … PS. Onneksi otiskko on "Asian vierestä".
—Agricolankin mainitsema Lieckiö oli eräänlainen tulien henki, aarnien hoitaja. Liekkiötä palvottiin, sillä: "Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitsi ja sencaltaiset mwdh." Liekkiö oli siis eräänlainen tulenhenki. Olen ymmärtänyt, että muinaiset suomalaiset palvoivat Liekkiötä jumalana.
Onnettomuus ja surmapaikoilla nähtyjä aarnia on pidetty mm. lapsen seiluna (Ihtiriekko) t. aavelintuna. Usein kerrottiin, että aarnit eksyttävät kulkijoita kulkemalla edellä aina kun niitä lähestyi. Aarnitulet esiintyivät yleensä samoilla paikoilla, niistä on hyvin pitkäaikaiset kansanperinteet myös muualla kuin Suomessa. Skandinaavisessa mytologiassa Liekkiötä vastaava on ”Loki”
Tulet olivat yleensä hiljaisia ja joskus ne katosivat jos pidettiin kovaa ääntä. Toisaalta kansanperinteessä kerrotaan joidenki aarnien pitävän outoa ääntä joka kiusasi matkustavaisia itkemällä ja ulisemalla.
Kulkutarinana kerrotaan, että aarnipaikalla on tapahtunut onnettomuus, esimerkiksi junaturma. Aarni on päätään etsivän onnettomuuden uhrin lyhty.
Tulet on usein liitetty myös kummitteluun, hautausmailla ja surmapaikoilla nähtyjä tulia pidetään ihmisten sieluina. Eräiden liekkiä muistuttavien virvatulten nimitys on ollut liekkiö. Liekkiö on ajateltu esimerkiksi aavelinnuksi tai lapsen sieluksi. Uskottiin, että jos nähdään aarnituli niin siellä on kakkiainen.
Suomessa on uskottu, että aarnivalkean alla on aarre jota haltija rikasti liekillä. Aarnihauta oli aarrekätkö, jota vartioi aarniksi kutsuttu haltia.
Tulien uskottiin palavan juhannusyönä. Silloin ne ilmoittivat aarteen sijaintipaikan.
Outokummun kivien (mineraaliesiintymän) päällä kerrotaan palaneen aarnivalkeita.
Kuvittelen, että mm. valosaasteen takia emme nykyisin voi asutuilla seuduilla nähdä aarnikiveä.
"Asian vierestä" otsikkoon nojaten minäkin …
Leino: "En ma enää aja virvatulta"
Matti Lehtiö
04.02.11, 18:54
"Kurijenkivi, joka komottaa lähellä joessa"
Pitäisikö tuo suomentaa muotoon: KURJENKIVI, JOKA LOISTAA LÄHELLÄ JOESSA"? Vaikka KOMOTTAA sana ei kuulukaan "minun" murrealueeseeni. KUREJOKI - nimi viittaa luonnon olosuhteisiin.
Matti Lehtiö
"Kurijenkivi, joka komottaa lähellä joessa"
Pitäisikö tuo suomentaa muotoon: KURJENKIVI, JOKA LOISTAA LÄHELLÄ JOESSA"? Vaikka KOMOTTAA sana ei kuulukaan "minun" murrealueeseeni. KUREJOKI - nimi viittaa luonnon olosuhteisiin.[/I
[I]Matti Lehtiö
—kurki (arnilintu), kurkisuo
Aarnitulia tuottavaa suokaasua syntyy ja bioluminoiva sammal kasvaa kurkisoilla, kasviilisuudeltaan rehevä suo jonka vuosittaiset tulvat lannoittvat lietteillä ja pitävät kuusettomana.
Aarnikurki (aarnilintu) asuu kurkisuolla?
Heikki Koskela
04.02.11, 20:32
"Kurijenkivi, joka komottaa lähellä joessa"
Pitäisikö tuo suomentaa muotoon: KURJENKIVI, JOKA LOISTAA LÄHELLÄ JOESSA"? Vaikka KOMOTTAA sana ei kuulukaan "minun" murrealueeseeni. KUREJOKI - nimi viittaa luonnon olosuhteisiin.
Matti Lehtiö
Komottaa-sana taitaa kuulua Paulaharjun keksimiin uudissanoihin? Kurejoen osalta Matin selitys lienee oikea vaikka en vieläkään tiedä minkälaisiin luonnon olosuhteisiin se viittaa. Alkuosaltaan se (Kurejoki siis) virtaa melko syvässä uomassa koskena kunnes Kurejoen kylän kohdalla se virtaa suvantona melkein koko matkan Lappajärveen. Kartassa joen nimi on tietenkin Ähtävänjoki.
Suokaasu eli metaani on mahdollinen aarnituli. Mutta syttyessään se palaa nopeasti ja näkyy vain vaivoin paitsi pimeällä. Olen itse joskus polttanut "jalanjälkiäni" suolla. Jälki leimahtaa palamaan suotuisissa olosuhteissa mutta sammuu myös nopeasti.
Matti Lehtiö
04.02.11, 21:17
Arvelisin, että KOMOTTAA on synonyymi sanan KUMOTTAA kanssa (vrt. KUU KUMOTTAA TAIVAALLA).
Isossakyrössä on tuoreeltaan kirkkoherran toimesta muistiinmerkitty tapahtuma 1700-luvun loppupuolelta, jossa Kylkkälän kylän Keon talossa kaivoa kaivettaessa tapahtui todella voimakas metaanipurkaus, jonka sytytti valonlähteenä käytetty lyhty.
Matti Lehtiö
"Kurijenkivi, joka komottaa lähellä joessa"
… KOMOTTAA sana ei kuulukaan "minun" murrealueeseeni … Matti Lehtiö
—kansanperinteessä kerrotaan joidenkin aarnien pitävän outoa ääntä. Lapsuuteni kotikylässä on ns. Kalantiväylän varrella kapean salmen rannalla suuri kivi (halk. ehkä n. 3 m) josta salmi on saanut nimensä ”Isonkivenerauma”. Kiven on kerrottu joskus liikahahtelevan ja kumisevan pelottavasti. Voisiko komottaa tarkoittaa, että kivi kumisee (pitää ääntä)?
Nykysuomen sanakirja: komottaa deskr.v. suurena, alastoman näköisenä seisomisesta.
Tuo tarkoitus komottamisella Oulun seudulla on tunnettu ja sitä tarkoittanee Paulaharjukin komottavalla Kurijenkivellä.
Heikki Koskela
05.02.11, 20:29
Löysin kivan lisäyksen papereistani aarnivalkeaan ja sen merkitykseen sata vuotta sitten:
"Jaakko Juhonpoika (Haapamäki) oli taikauskoinen mies. Pääsiäisyönä hän oli tarkkaillut aarnivalkeita ikkunasta ja jos oli näkynyt jotain kiiluvaa, oli asettanut ranstakan ikkunalaudalle osoittamaan kohdetta, toinen pää ranstakasta tuolin sarjalle. Päiväsaikaan sai sitten tarkistaa, mistä aarnivalkea oli kiilunut. Sieltä oli sitten tarkoitus löytyä aarre."
Juha Jaakko (1879-1931) oli Amerikan käynyt vanhapoika. Häntä kutsuttiin Haapa-Jaakoksi.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.