PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Onko vainajilla tietosuojaa?


Movitz
01.02.11, 17:07
X:n seurakunnan keskusrekisteri kieltäytyi antamasta minulle sukututkimustietoa henkilöstä N.N., koska kyseinen henkilö on kieltänyt tietojensa luovutuksen k.o. tarkoitukseen. Asia on vain niin, kyseinen henkilö makaa turvallisesti haudan povessa, minkä seurakunta epäilemättä voi itsekin havaita. Voidaanko yksilön tietosuojan katsoa jatkuvan kaikessa täyteydessään myös kuoleman jälkeen, vai onko seurakunnan menettely asiassa epäammattimaista?

Jatkokysymys: jos katsotaan, että vain juridisella henkilöllä voi olla oikeus täyteen tietosuojaan, miten käy tapauksessa, jossa toinen puoliso on kieltänyt tietonsa antamisen ja toinen ei? Annetaanko vain toisen tiedot? Annetaanko hääpäivää? Entä tiedot lapsista?

Toinen jatkokysymys: Jos kummallakin puolisolla on kielto voimassa ja toinen edeskäy, onko hänestä saatavissa sen jälkeen tietoa ja millä ehdoilla?

Sukututkijoilla lienee oikeus saada seurakunnilta tarkat pelisäännöt, joilla tätä peliä pelataan.

ihmettelee

Jens

Matti Lund
01.02.11, 17:51
X:n seurakunnan keskusrekisteri kieltäytyi antamasta minulle sukututkimustietoa henkilöstä N.N., koska kyseinen henkilö on kieltänyt tietojensa luovutuksen k.o. tarkoitukseen. Asia on vain niin, kyseinen henkilö makaa turvallisesti haudan povessa, minkä seurakunta epäilemättä voi itsekin havaita. Voidaanko yksilön tietosuojan katsoa jatkuvan kaikessa täyteydessään myös kuoleman jälkeen, vai onko seurakunnan menettely asiassa epäammattimaista?

Jatkokysymys: jos katsotaan, että vain juridisella henkilöllä voi olla oikeus täyteen tietosuojaan, miten käy tapauksessa, jossa toinen puoliso on kieltänyt tietonsa antamisen ja toinen ei? Annetaanko vain toisen tiedot? Annetaanko hääpäivää? Entä tiedot lapsista?

Toinen jatkokysymys: Jos kummallakin puolisolla on kielto voimassa ja toinen edeskäy, onko hänestä saatavissa sen jälkeen tietoa ja millä ehdoilla?

Sukututkijoilla lienee oikeus saada seurakunnilta tarkat pelisäännöt, joilla tätä peliä pelataan.

ihmettelee

Jens


Tästähän nyt kuultaa lävitse jälleen, kuinka epäonnistunut laki on, kun seurakunta aiheuttaa nyt haittaa tutkijalle, kun taas ennen vanhaan se kiltisti luovutti tiedot, nopeammin tai hitaammin, tai katsoi tutkijalla olevan oikeuden niitä tutkia ja päästi tutkijan ne tutkimaan.


Ainakin vainajan osalta pääset tiedot ottamaan ylös, kun selvität hautausmaan ja kuljet sen läpi ja osuessasi vainajan kohdalle, otat hautakivessä olevat tiedot ylös. Mutta varmaankin Sinulle on tästä aivan tarpeetonta lisävaivaa verrattuna siihen, että saat tiedot seurakunnan arkistosta joko omatoimisesti tai toimeksiannon kautta.


Väitän, että laki on johtanut vain vääristymään: se rajoittaa ainoastaan henkilöhistorian tutkijoita ja hankaloittaa heidän toimintaansa. Muitten toimijoiden osalta se ei paljoakaan haittaa, tai jos haittaa, niin haitta-aste ei ole niin kohtuuton kuin henkilöhistorian tutkijoitten kohdalla.


Kysymys on nähdäkseni siitä, että on helppo hutkia henkilöhistorian tutkijoita, koska heistä ei ole käytännön harmia taloudellisten tai muitten käytännöllisten arvojen kannalta, joten ei heidän vastalauseitaan tarvitse noteerata. Sen sijaan ei henkilöitä kyetä alkuunkaan suojaamaan esimerkiksi henkilötietoihin perustuvalta häiritsevältä suoramarkkinoinnilta, koska taloudelliset arvot ja raha on kovin kuvassa mukana.


Nyt sukututkijat ovat puolustuskyvyttömyytensä takia joutuneet henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan tähtäävän lainsäädännön sylkykupeiksi, mutta eivät nämä suojaavuudet näytä ulottuvan sinne, missä niillä voisi olla jotain myönteistä merkitystä yhteiskunnalle tai käytännöllistä tungettelevuutta hillitsevää vaikutusta.


terv Matti Lund

Veera
01.02.11, 19:29
Juu ja samaan aikaan henkilö, joka on kieltänyt henkilötientojensa luovuttamisen esiintyy Facebook'issa ja julkaisee syntymäaikansa ja kaikki muutkin henkkohtaiset tietonsa!!!!!!!!!!!!!:eek:

No eihän ne vainajat?

Hannu Numminen
01.02.11, 21:57
Voidaanko yksilön tietosuojan katsoa jatkuvan kaikessa täyteydessään myös kuoleman jälkeen, vai onko seurakunnan menettely asiassa epäammattimaista?

Jos käytäntö on sama kaikissa, tai useimmissa, seurakunnissa, menettely ei voine olla epäammattimaista. Tarkoituksenmukaisuus onkin sitten toinen ja kovin tulkinnanvarainen asia.

Sitten lainaus Suomen Sukututkimusseuran käytännesäännöistä, kohdasta Henkilötietolain määritelmiä:

"Perusoikeudet koskevat ainoastaan elossa olevia henkilöitä. Näin ollen myös henkilötietolain säädökset koskevat vain elävien henkilöiden yksityisyyden suojaa. Vainajia koskevien arkaluontoisten tietojen suojasta säädetään julkisuuslaissa erikseen. Lisäksi on ottava huomioon mitä rikoslaissa säädetään vainajan muiston häpäisemisestä sekä kunnialoukkausrikoksista."

Yksilön tietosuoja siis käsittääkseni päättyy fyysisen henkilön kuolemaan, mutta sukututkijan on syytä muistaa julkisuus- ja rikoslaki ja ennen kaikkea hienotunteisuus!

Leo Suomaa
02.02.11, 19:56
Rikoslaissa on monenlaisia säännöksiä. Nämä ovat sen 24 luvusta:

9 § (9.6.2000/531) (http://suku.genealogia.fi/#a9.6.2000-531)

Kunnianloukkaus

Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
10 § (9.6.2000/531) (http://suku.genealogia.fi/#a9.6.2000-531)

Törkeä kunnianloukkaus

Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa

ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

eeva häkkinen
02.02.11, 21:55
Tämä kunnianloukkauspykälä luultavasti tulee varsin harvoin kyseeseen henkilötietosuojaa perättäessä, koska rikoksen tunnusmerkistö edellyttää loukkaavan tiedon valheellisuutta. Olettaisin, etteivät sukututkijoina itseään pitävät henkilöt julkaise edes kuolleista tietoa, joka on sekä loukkaavaa, että valheellista. Näkisin, etteivät 1700-luvun juopumukset tai salavuoteudet riittäisi myöskään tämän pykälän perusteella tuomitsemiseen, vaikkei niistä täyttä näyttöä olisikaan saatu.

Eri juttu on sitten se, että julkisuuslainsäädäntö on tiukentuneen henkilötietosuojan myötä kaventanut ihmisten oikeutta saada tietoja viranomaisasiakirjoista, jotka ovat perinteisesti olleet julkisia, jollei muuta ole säädetty. Alussa mainitun tapaisia aukkoja ei lakia säädettäessä ole huomioitu ja lainkäyttökin on vielä näissä asioissa haparoivaa. Toivottavasti lain tulkinta hioutuu lähiaikoina yhtenäiseksi ja järjelliseksi.

Juha
02.02.11, 22:23
Eikös tuosta vainajien kohtelusta ollut opettavaisena esimerkkinä erään kolumnistin kirjoitus Tony Halmeen kuoltua.

Muistaako kukaan, miten tuo tapaus loppujen lopuksi päättyi?



Juha

Sami Lehtonen
02.02.11, 22:50
Eikös tuosta vainajien kohtelusta ollut opettavaisena esimerkkinä erään kolumnistin kirjoitus Tony Halmeen kuoltua.

Muistaako kukaan, miten tuo tapaus loppujen lopuksi päättyi?



Juha

Julkisen sanan neuvosto antoi langettavan päätöksen äänin 10-1, jonka mukaan kolumni oli hyvää journalistista tapaa rikkova. Yksi varajäsen jätti JSN:n tuon jutun takia. Kyseistä kolumnia ei ole käsittääkseni viety käräjille.

Minusta siinä kolumnissa kritisoitiin nimenomaan mediaa, joka kuvaa Halmeen pellenä ja tekee tämän toilailuista numeron, ei Halmetta itseään. Hazard myönsi myöhemmin, ettei onnistunut kolumnissaan.