Yrjö Granlund
31.01.11, 18:01
KOIVU JA TÄHTI
Runoilija professori SAKARI TOPELIUS kirjoitti vuosina 1847 - 52 monta historiaamme perustuvaa näytelmää ja satuaihetta. Tunnetuin näistä lienee kaikkia koteja liikuttava Koivu ja tähti satuaihe Ison vihon ajalta, jolloin " Jumalan vitsaus kulki yli maamme, kurittaen sitä ankarasti"
Tuhansia suomalaisia lapsia vietiin silloin Venäjälle vankeuteen. Mistä Topelius sai aiheen tähän satuun? Sitä hän ei sadussaan ilmaise. Monet seikat viittaavat kuitenkin tuonne Pohjanmaalle päin, Topeliuksen suvun synnyinseuduille. Monet talot ovat aikoinaan tätä satua omineet, mm
Vöyrillä, Ulviksen talon pihalla on ollut vanha koivu, jota on palvottu Koivu ja tähti-sadun puuna.
Tämä satu pulpahti jälleen perimätietojen saattelemana esiin vuonna 1986 Lumijoella. Siellä vanhaisäntä JAAKKO PERNU muisteli ( Rantalakeus-lehdessä) äitinsä kertomaa tarinaa koivusta ja tahdestä, joka on peräisin Lumijoen Ylipäästä KUKKOSEN pojan ja YLI-IISAKAN
tytön joutumisesta Isonvihan aikana vankeuteen Venäjälle, josta he palasivat takaisin Lumijoelle.
Jaakko Pernua kiehtoi pikkupoikana erikoisesti se, että Kukkosen poika oli lähtiessään veistänyt kotipirttinsä pöydänkannen alle ristinmerkin ja hän muistaa nähneensä sen merkin laankuissa, kun he näillä jo autioituneen talon pöydästä saaduilla leveillä lankuilla seilasivat iloisesti Lumijoessa.
Nämä Lumijoen Ylipään lapset eivät olleet sisaruksia, mutta sadun lasten tavoin he kaipasivat kotiin ja karkasivat pois vieraalta maalta. Pernun kertoman mukaan punainen koira johdatteli lapset Suomen puolelle ja kotiin Lumijoelle.
Jaakko Pernun kertomus ansaitsee tulla huomioiduksi jo siinä mielessä, että Sakari Topeliuksen isoäiti MARIA MAGDALENA OCLAWICZ oli kotoisin Lumijoelta, Granlund-nimisestä talosta ja runoilija sukunsa kautta tiesi paljonkin Lumijoen entistapahtumista. Lisäksi Sakarin isä Zachaharias Toppelius (1781-1831) provinssilääkärinä ollessaan kierteli rokotusmatkoillaan paljon Pohjanmaan pitäjissä. Matkoillaan hän yllättäen rupesi kirjoittelemaan vihkoihinsa kansalta kuulemiaan tarinoita ja kansanrunoustapahtumia, yht. 5 vihkoa. Savupirttien aikakaudella dramaattiset ja erikoiset tapahtumat jäivät helposti kansan mieliin ja niistä tarinoitiin ja ne kulkeutuivat suullisina kertomuksina, perintönä sukupolvista toiseen, satojen
vuosien ajan.
SAKARI TOPELIUKSEN ISOISÄNISÄ OLI VANKINA INKERINMAALLA
Ison vihan aikana 1715 moskovalaiset hyökkäsivät yllättäen rauhassa uinailevaan Ouluun, ryöstäen ja murhaten. He ryntäsivät myös Limingan tullissa olevaan Toppeliuksen tatoon,kun perhe oli lähdössä sotaa karkuun. Talon isäntä, Sakarin isoisän isoisä Michael Toppelius (1676-1721) pelastui pakenemalla veneellä virran yli Ruotsiin, jossa hän kuolikin ennen vuotta 1721. Hänet on haudattuVesterbottenin lääniin Rånen bruukkiin. Michaelin sisko pahoinpideltiin ja tapettiin
Michaelin vaimo MARIA ZEPULON pääsi lastensa kera pakenemaan Muhoksen erämaahan, johonkin piilopirttiin, jossa he elivät aluksi turvassa. Vanhin tytär Margaretha kalasteli sisäjärvessä ja asetteli ansoja metsänriistalle. Mutta eräänä päivänä ryntäsi sinnekin kasakka-
parvi. Eräs kasakka sieppasi äidin silmien edestä n. 10-vuotiaan CRISTOPHER-pojan tukasta hevosen selkään ja vei Venäjälle.
Cristopher (1706-1760) myytiin tai lahjoitettiin Tsaarin maatilalle Inkerinmaalle. Siellä hänet kasvatettiin ja hoidettiin hyvin, opetettiin mm Kirkko-slaavia ja viulunsoittoa. Itse Tsaari Pietari Suuri kävi kuuntelemassa pojan viulun soittoa, taputti poikaa olalle ja sanoi "igraj malinkij" =
soita pienoiseni.
Kovan koti-ikävän takia Cristopher kuitenkin karkasi ja pääsi öisin metsiä kulkien johonkin Suomenlahden merikaupunkiin, jossa tapasi maanmiehensä, joka vei pojan purjelaivallaan Tukholmaan. Sieltä hän saapui kotiinsa Ouluun 1721 tai 1722. Näistä seikkailuistaan tullikirjuriksi noussut Cristopher Toppelius mielellään kertoeli vanhuudenpäivinään.
Cristopherin äiti Maria Zepulon oli puhdasverisen juutalaisen kauppiaan tytär Oulusta. Kerrotaan, että tämän suvun kautta Toppeliuksen sukuun tuli monenlaista uutta lahjakkuutta, mm. musisikaalisuutta.
SUKU - OCLAWICZ , LUMIJOELLA
Sakari Topeliuksen isoäiti Maria Magdalene von Oclawicz (1743-1807) oli puolalaista aatelissukua. Hänen isoisänsä Johan von Oclawicz taisteli Ruotsin sotajoukoissa Kaarle XII aikana ja sai valtakirjan vänrikin vakanssiin Porin rykmcenttiin 14.10.1710. Hänen poikansa Carl von Oclawicz (1710-1786) oli Pohjanmaan jalkrykmentin everstiluutnantin komppanian vääpeli. Hänet vihittiin ensimmäiseen avioliittoon 2.10.1739 Iissä, oppineen suvun tytären, Margareta Bäck`in kanssa.. Iissä heille syntyi 9 lasta. Lumijoelle perhe muutti 1750-luvulla, jolloin hän osti Granlund -nimisen verotilan RN 27. Kerrotaan, että Oclawicz`in suku oli hyvin hurskasta ja ja yhtä Jumalaa pelkääväistä kuin köyhääkin.
Maria Magdalena oli pitkä ja kaunis tyttö, mustatukkainen, jolla oli etelämaalaisen tummat ja lämpimät silmät.Hänen aviopuolensa-oli maamme ehkä kuuluisin kirkkomaalari MICHAEL Toppelius (1734-1821) Avioparille syntyi 11 lasta. Hän oli Sakari Topeliuksen isoisä.
Toppeliukset ja Oclawiczit olivat vilkkaassa kanssakäymisissä keskenään. Toppeliuksilla oli Oulussa laajapihainen talo, noin 200-vuoden ajan. Lumijoen Oclawiczit majailivat Oulussa käydessään siellä ja siellä kai nuoripari löysi toisensakin?
Michael Toppelius maalasi Lumijoella erään kestikievaritalon huoneen seinään koko seinänlaajuisen taulun paratiisista. Siinä rannikkaisiin vaatteisiin ja vanttuihin pukeutunut lappalainen ajoi pulkkaan nööritettynä kiltillä porollaan täyttä ravia ja perässä kiiti kaksi alastonta poikaa
luistimillaan paratiisimaisin iloisin ilmein.
Jäikö Oclawiczien suvusta juuria Lumijoelle ?, siitä ei ole tietoa. Lumijoen kirkonarkisto tuhoutui tulipalossa 17.1.1902. Tummasilmäisten lumijokisten olisi kuitenkin syytä tutkia sukujuuriaan, sillä Teissähän voisi olla pisara puolalaista aatelisverta! Iissä Margaretha Oclawicz s. 1741, vihittiin pitäjän suutarin Jacob Hällin kanssa.
Kun Margaretha Bäck kuoli, niin Carl von Oclawicz avioitui Johanna Lithoviuksen kanssa.
Tämä liitto oli lapseton. Molempien kuoltua isoisäni isoisä, lautamies Thomas Granlund, joka silloin omisto Granlundin talon, piti perunkirjoituksen v. 1807, ja valvoi oikeudessa perikunnan
asioita. Oikeudessa hän arveli, esittämättä asiakirjoja, että leski Lithoviuksen lapsipuolilla ei olisi mitään osuutta lesken jäämistöön. Perunkirjassa ei mainita lasten nimiä.
TOPELIUKSEN KANTAVANHEMMAT
Sakari Topeliuksen eno Zachris Schalinin, kertoo, että Topeliusten suku on lähtöisin Limingan
Rantakylästä.
Asiakirjoissa ensimmäisenä esiintyy v. 1615 talokas Jöran Paavonpoika Toppila.
Hänen poikansa Lauri Jööraninpoika Toppila (1590-1677) omisti 3/4 mtl suuruisen Toppilan talon.
Jaakko Laurinpoika Toppila (1620-1677) "Toppilan Jaako" muutti Ouluun ja avioitui Margetha Niilontyttären kanssa.
Michel Jaakonpoika Toppelius (1650-1697) oli tullikirjuri. Pso Margaretha Niilontytär Ansula.
Michel Michelinpoika Toppelius (1676-1721) tullitarkastaja. Pso Maria Zepulon
Christopher Michelinpoika Toppelius (1706 t. 1703-1760) tullitarkastaja. Toinen pso Margaretha Lithovius (1695-1781). (Christopher oli kasakkain vankina Inkerinmaalla)
Michael Christopherinpoika Toppelius (1734-1821) kirkkomaalari. Pso Maria Magdalena Oclawicz (1743-1807)
Zachrias Michaelinpoika Toppelius (1781-1831) lääkäri. Pso Catharina Calamnius (1791-1868)
Sakari Zachrianpoika Topelius (1818-1898) runoilija, professori ym ym.
Toppilan pojat avioituivat vuosisatojen aikana sivistyssukuje.n tyttärien kanssa seurauksella, että kahdeksannesta sukupolvesta syntyi poika, josta monien verensekoitusten perijänä tuli
harvinaisen lahjakas ja harmooninen persoonallisuus. Hän oli Suomen kansan rakastama ja
kunnioittama SAKARI TOPELIUS.
Olosuhtiden takia suvun kieli muuttui ruotsiksi, mutta kaikilla sydän sykki suomeksi.
Sakari kävi Oulun triviaalikoulua 11-vuotiaaksi asti, isä kirjoitteli hänelle latinankielisiä kirjeitä,antaen viisaita elämänohjeita ja varoittaen erilaisista vaaroista. Muistuttaen mm älä unohda Suomen kieltä, joka on sinun isiesi kieli.
Sakarin ollessa 13-vuotias hänen isänsä kuoli. Ennen kuolemaansa isä pyysi hyvää ystäväänsä valvomaan poikansa koulunkäyntiä, että hän lukisi ainakin ylioppilaaksi. Lääkäriksi hänen ei pitäisi ruveta ja jos hänentä ei tule lukumiestä, niin hänen pitäisi ruveta maanviljelijäksi, sillä se on ammateista tervein ja parhain. Lähellä luontoa ja Jumalaa!
Lähteet: Lähinnä Suomen Sukututkimusseuran arkisto ja siellä ruotsinkieliset kirjaset, joita ei ole Suomeksi käännettynä ja joita ei lainata.
Yrjö Granlund
30.1.2011
Runoilija professori SAKARI TOPELIUS kirjoitti vuosina 1847 - 52 monta historiaamme perustuvaa näytelmää ja satuaihetta. Tunnetuin näistä lienee kaikkia koteja liikuttava Koivu ja tähti satuaihe Ison vihon ajalta, jolloin " Jumalan vitsaus kulki yli maamme, kurittaen sitä ankarasti"
Tuhansia suomalaisia lapsia vietiin silloin Venäjälle vankeuteen. Mistä Topelius sai aiheen tähän satuun? Sitä hän ei sadussaan ilmaise. Monet seikat viittaavat kuitenkin tuonne Pohjanmaalle päin, Topeliuksen suvun synnyinseuduille. Monet talot ovat aikoinaan tätä satua omineet, mm
Vöyrillä, Ulviksen talon pihalla on ollut vanha koivu, jota on palvottu Koivu ja tähti-sadun puuna.
Tämä satu pulpahti jälleen perimätietojen saattelemana esiin vuonna 1986 Lumijoella. Siellä vanhaisäntä JAAKKO PERNU muisteli ( Rantalakeus-lehdessä) äitinsä kertomaa tarinaa koivusta ja tahdestä, joka on peräisin Lumijoen Ylipäästä KUKKOSEN pojan ja YLI-IISAKAN
tytön joutumisesta Isonvihan aikana vankeuteen Venäjälle, josta he palasivat takaisin Lumijoelle.
Jaakko Pernua kiehtoi pikkupoikana erikoisesti se, että Kukkosen poika oli lähtiessään veistänyt kotipirttinsä pöydänkannen alle ristinmerkin ja hän muistaa nähneensä sen merkin laankuissa, kun he näillä jo autioituneen talon pöydästä saaduilla leveillä lankuilla seilasivat iloisesti Lumijoessa.
Nämä Lumijoen Ylipään lapset eivät olleet sisaruksia, mutta sadun lasten tavoin he kaipasivat kotiin ja karkasivat pois vieraalta maalta. Pernun kertoman mukaan punainen koira johdatteli lapset Suomen puolelle ja kotiin Lumijoelle.
Jaakko Pernun kertomus ansaitsee tulla huomioiduksi jo siinä mielessä, että Sakari Topeliuksen isoäiti MARIA MAGDALENA OCLAWICZ oli kotoisin Lumijoelta, Granlund-nimisestä talosta ja runoilija sukunsa kautta tiesi paljonkin Lumijoen entistapahtumista. Lisäksi Sakarin isä Zachaharias Toppelius (1781-1831) provinssilääkärinä ollessaan kierteli rokotusmatkoillaan paljon Pohjanmaan pitäjissä. Matkoillaan hän yllättäen rupesi kirjoittelemaan vihkoihinsa kansalta kuulemiaan tarinoita ja kansanrunoustapahtumia, yht. 5 vihkoa. Savupirttien aikakaudella dramaattiset ja erikoiset tapahtumat jäivät helposti kansan mieliin ja niistä tarinoitiin ja ne kulkeutuivat suullisina kertomuksina, perintönä sukupolvista toiseen, satojen
vuosien ajan.
SAKARI TOPELIUKSEN ISOISÄNISÄ OLI VANKINA INKERINMAALLA
Ison vihan aikana 1715 moskovalaiset hyökkäsivät yllättäen rauhassa uinailevaan Ouluun, ryöstäen ja murhaten. He ryntäsivät myös Limingan tullissa olevaan Toppeliuksen tatoon,kun perhe oli lähdössä sotaa karkuun. Talon isäntä, Sakarin isoisän isoisä Michael Toppelius (1676-1721) pelastui pakenemalla veneellä virran yli Ruotsiin, jossa hän kuolikin ennen vuotta 1721. Hänet on haudattuVesterbottenin lääniin Rånen bruukkiin. Michaelin sisko pahoinpideltiin ja tapettiin
Michaelin vaimo MARIA ZEPULON pääsi lastensa kera pakenemaan Muhoksen erämaahan, johonkin piilopirttiin, jossa he elivät aluksi turvassa. Vanhin tytär Margaretha kalasteli sisäjärvessä ja asetteli ansoja metsänriistalle. Mutta eräänä päivänä ryntäsi sinnekin kasakka-
parvi. Eräs kasakka sieppasi äidin silmien edestä n. 10-vuotiaan CRISTOPHER-pojan tukasta hevosen selkään ja vei Venäjälle.
Cristopher (1706-1760) myytiin tai lahjoitettiin Tsaarin maatilalle Inkerinmaalle. Siellä hänet kasvatettiin ja hoidettiin hyvin, opetettiin mm Kirkko-slaavia ja viulunsoittoa. Itse Tsaari Pietari Suuri kävi kuuntelemassa pojan viulun soittoa, taputti poikaa olalle ja sanoi "igraj malinkij" =
soita pienoiseni.
Kovan koti-ikävän takia Cristopher kuitenkin karkasi ja pääsi öisin metsiä kulkien johonkin Suomenlahden merikaupunkiin, jossa tapasi maanmiehensä, joka vei pojan purjelaivallaan Tukholmaan. Sieltä hän saapui kotiinsa Ouluun 1721 tai 1722. Näistä seikkailuistaan tullikirjuriksi noussut Cristopher Toppelius mielellään kertoeli vanhuudenpäivinään.
Cristopherin äiti Maria Zepulon oli puhdasverisen juutalaisen kauppiaan tytär Oulusta. Kerrotaan, että tämän suvun kautta Toppeliuksen sukuun tuli monenlaista uutta lahjakkuutta, mm. musisikaalisuutta.
SUKU - OCLAWICZ , LUMIJOELLA
Sakari Topeliuksen isoäiti Maria Magdalene von Oclawicz (1743-1807) oli puolalaista aatelissukua. Hänen isoisänsä Johan von Oclawicz taisteli Ruotsin sotajoukoissa Kaarle XII aikana ja sai valtakirjan vänrikin vakanssiin Porin rykmcenttiin 14.10.1710. Hänen poikansa Carl von Oclawicz (1710-1786) oli Pohjanmaan jalkrykmentin everstiluutnantin komppanian vääpeli. Hänet vihittiin ensimmäiseen avioliittoon 2.10.1739 Iissä, oppineen suvun tytären, Margareta Bäck`in kanssa.. Iissä heille syntyi 9 lasta. Lumijoelle perhe muutti 1750-luvulla, jolloin hän osti Granlund -nimisen verotilan RN 27. Kerrotaan, että Oclawicz`in suku oli hyvin hurskasta ja ja yhtä Jumalaa pelkääväistä kuin köyhääkin.
Maria Magdalena oli pitkä ja kaunis tyttö, mustatukkainen, jolla oli etelämaalaisen tummat ja lämpimät silmät.Hänen aviopuolensa-oli maamme ehkä kuuluisin kirkkomaalari MICHAEL Toppelius (1734-1821) Avioparille syntyi 11 lasta. Hän oli Sakari Topeliuksen isoisä.
Toppeliukset ja Oclawiczit olivat vilkkaassa kanssakäymisissä keskenään. Toppeliuksilla oli Oulussa laajapihainen talo, noin 200-vuoden ajan. Lumijoen Oclawiczit majailivat Oulussa käydessään siellä ja siellä kai nuoripari löysi toisensakin?
Michael Toppelius maalasi Lumijoella erään kestikievaritalon huoneen seinään koko seinänlaajuisen taulun paratiisista. Siinä rannikkaisiin vaatteisiin ja vanttuihin pukeutunut lappalainen ajoi pulkkaan nööritettynä kiltillä porollaan täyttä ravia ja perässä kiiti kaksi alastonta poikaa
luistimillaan paratiisimaisin iloisin ilmein.
Jäikö Oclawiczien suvusta juuria Lumijoelle ?, siitä ei ole tietoa. Lumijoen kirkonarkisto tuhoutui tulipalossa 17.1.1902. Tummasilmäisten lumijokisten olisi kuitenkin syytä tutkia sukujuuriaan, sillä Teissähän voisi olla pisara puolalaista aatelisverta! Iissä Margaretha Oclawicz s. 1741, vihittiin pitäjän suutarin Jacob Hällin kanssa.
Kun Margaretha Bäck kuoli, niin Carl von Oclawicz avioitui Johanna Lithoviuksen kanssa.
Tämä liitto oli lapseton. Molempien kuoltua isoisäni isoisä, lautamies Thomas Granlund, joka silloin omisto Granlundin talon, piti perunkirjoituksen v. 1807, ja valvoi oikeudessa perikunnan
asioita. Oikeudessa hän arveli, esittämättä asiakirjoja, että leski Lithoviuksen lapsipuolilla ei olisi mitään osuutta lesken jäämistöön. Perunkirjassa ei mainita lasten nimiä.
TOPELIUKSEN KANTAVANHEMMAT
Sakari Topeliuksen eno Zachris Schalinin, kertoo, että Topeliusten suku on lähtöisin Limingan
Rantakylästä.
Asiakirjoissa ensimmäisenä esiintyy v. 1615 talokas Jöran Paavonpoika Toppila.
Hänen poikansa Lauri Jööraninpoika Toppila (1590-1677) omisti 3/4 mtl suuruisen Toppilan talon.
Jaakko Laurinpoika Toppila (1620-1677) "Toppilan Jaako" muutti Ouluun ja avioitui Margetha Niilontyttären kanssa.
Michel Jaakonpoika Toppelius (1650-1697) oli tullikirjuri. Pso Margaretha Niilontytär Ansula.
Michel Michelinpoika Toppelius (1676-1721) tullitarkastaja. Pso Maria Zepulon
Christopher Michelinpoika Toppelius (1706 t. 1703-1760) tullitarkastaja. Toinen pso Margaretha Lithovius (1695-1781). (Christopher oli kasakkain vankina Inkerinmaalla)
Michael Christopherinpoika Toppelius (1734-1821) kirkkomaalari. Pso Maria Magdalena Oclawicz (1743-1807)
Zachrias Michaelinpoika Toppelius (1781-1831) lääkäri. Pso Catharina Calamnius (1791-1868)
Sakari Zachrianpoika Topelius (1818-1898) runoilija, professori ym ym.
Toppilan pojat avioituivat vuosisatojen aikana sivistyssukuje.n tyttärien kanssa seurauksella, että kahdeksannesta sukupolvesta syntyi poika, josta monien verensekoitusten perijänä tuli
harvinaisen lahjakas ja harmooninen persoonallisuus. Hän oli Suomen kansan rakastama ja
kunnioittama SAKARI TOPELIUS.
Olosuhtiden takia suvun kieli muuttui ruotsiksi, mutta kaikilla sydän sykki suomeksi.
Sakari kävi Oulun triviaalikoulua 11-vuotiaaksi asti, isä kirjoitteli hänelle latinankielisiä kirjeitä,antaen viisaita elämänohjeita ja varoittaen erilaisista vaaroista. Muistuttaen mm älä unohda Suomen kieltä, joka on sinun isiesi kieli.
Sakarin ollessa 13-vuotias hänen isänsä kuoli. Ennen kuolemaansa isä pyysi hyvää ystäväänsä valvomaan poikansa koulunkäyntiä, että hän lukisi ainakin ylioppilaaksi. Lääkäriksi hänen ei pitäisi ruveta ja jos hänentä ei tule lukumiestä, niin hänen pitäisi ruveta maanviljelijäksi, sillä se on ammateista tervein ja parhain. Lähellä luontoa ja Jumalaa!
Lähteet: Lähinnä Suomen Sukututkimusseuran arkisto ja siellä ruotsinkieliset kirjaset, joita ei ole Suomeksi käännettynä ja joita ei lainata.
Yrjö Granlund
30.1.2011