Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Juho Rahnaston tappo
Ilmajokelainen talonpoika Gabriel Yli-Huikku tuomittiin talonpoika Juho Rahnaston taposta Siperiaan 1862. Onkohan tätä tapausta joku tarkemmin tutkinut ja aiheesta kirjoittanut?
Sanomalehtiarkistosta löytyy lyhyt selostus (http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=2&action=entryPage&id=395605&pageFrame_currPage=1) tapahtuneesta.
hei,
eteläisen Pohjanmaan henkirikoksista on olemassa kolmiosainen teossarja, joka käsittää Vaasan hovioikeuden päätökset ajalta 1775-1899, lisäksi vielä analyysiosa: Backman Lars-Otto: Brott mot annans liv i Syd-Österbotten. Löytynee ainakin kaukolainana kirjastosta.
Olen itse kerännyt omaa tutkimuspitäjääni koskevat tapaukset noista kirjoista.
t suski
Anitta I-E
24.01.11, 08:44
Kirjassa Backman Lars-Otto: Brott mot annans liv i Syd-Österbotten under 1800-talet, del II A, tapaus 339 käsittelee tuota tappoa.
Sanni Myllykoski
12.04.11, 11:44
Hei! Historiallisesta Sanomalehtikirjastosta löytyy tällainen juttu tapauksesta:
Den 18 februari uppstod oenighet imellan bönderne Gabriel Hermansson Huikku och Johan Gabrielsson Rahnasta i Ilmola s:n, hvarvid den förr tillfogade Rahnasta ett så svårt sår uti venstra armen, att denne tillfölje deraf den 26 i samma månad afled;
13.5.1862 Finlands Allmänna Tidning no 109
Vapaasti suomennettuna:
18. helmikuuta tuli erimielisyys Ilmajoen pitäjästä olevien talonisäntien Gabriel Hermanninpojan Huikun ja Johan Gabrielinpoika Rahnastan, välillä, jolloin Rahnasta sai vaikean haavan vasempaan käteen, niin että hän kuoli 26 päivä samaa kuukautta.
Lähde: 13.5.1862 Finlands Allmänna Tidning no 109
Kapriel Huikku, siperian wanki.
Ilmajoelta on meille lähetetty seuraawa kummallinen kertomus:
Siperian wanki. Noin kolme wuotta takaperin eräs talon isäntä Ilmajoen pitäjästä joutui riitaan enonsa Rahkolan isännän kanssa. Hän löi sitä puukolla käsiwarteen, että se jonkun ajan perästä siitä kuoli. Oikeus tuomitsi tämän lyöjän, Kapriel Huikun, elinaikaiseen wuori-työhön Siperian maassa. Hän kuljetettiin sinne oman kertomuksensa mukaan 90 muun wangin kanssa. Heidän tultuansa sinne, lähti usiampia niitä sieltä karkuun. Ei Huikkukaan tahtonut olla huonompi heitä. Oltuansa kolme päiwää siellä, sai hän kumppanin Pastupakan Härmästä kanssansa ja erään Preussiläisen matkustamaan omaa maatansa kohden läpi Wenäjän. Heidän työpaikkansa sanoi hän kutsutuksi Narskinski. Mutta tultuansa jo Wenäjän maahan Europassa, sanoi joutuneensa riitaan Preussiläisen kanssa, jotta he pantiin kiini, niin myös mainittu Pastupakka. Preussiläinen oli sanonut olewansa Konstantinoopelista ja siellä tehneensä murha-polton, jonka wuoksi hän lähetettiin sinne. Mutta nämät toiset sanoiwat olewansa Suomalaisia merimiehiä, jotka oliwat karanneet Mustalla merellä. Nyt olikin niin tapahtunut, että eräs talonpoika Erik Possola oli ollut merellä ja siellä karannut, jonka Huikku oli kuullut ennen kuin hän Siperiaan wietiin. Niin myös eräs itsellinen, Isakki Koskenkorwa oli siihen aikaan kotopaikoiltansa kulkenut työnhakuun, eikä tiedetty missä hän silloin oleskeli. Huikku sanoi nimensä olewan Erik Possola ja Pastupakka Isakki Koskenkorwa. Heidän wankeudessa ollessansa Wenäjällä, tuli kysymys Ilmajoelle, sieltä oliko senkaltaisia miehiä pois. Täältä lähdetettiin wastaus, että Isakki Koskenkorwa oli jo kotiin palannut, ja siis Pastupakka Huikun kertomuksen mukaan irralle päästettiin. Mutta Erik Possola on wielä tiellä tietämättömällä, jonka wuoksi luultiin tämä Huikku olewan se jo usein mainittu E. Possola ja lähetettiin wangin kyydillä Waasan kautta kotipitäjäänsä. Ei kukaan häntä tuntenut, kuin häntä 9:nä päiwänä tätä Syyskuuta tuotiin kotiin. Wangin kulettaja wei hänet ensin nimismiehen tykö ja tämä käski hänet wiedä Possolaan. Mutta heidän mennessänsä oli Huikun kotitalo lähellä tietä, että olisi ollut wielä wähän matkaa mentäwää sen ohitse Possolaan. Hän pyysi päästäksensä sisään Huikkulaan ensin sukulaisiansa terwehtimään, joita sanoi siellä olewan. Mutta tultuansa pihalle, sanoi sen olewan kotinsa ja sanoi oikian nimensä. Täällä oli wielä elossa hänen isänsä ja waimo oli jo mennyt toiseen naimiseen. Täällä tapasi hän molemmat lapsensa 8 wuoden wanhan pojan ja pienen tytön. Suuri hämmästys nousi yhtä haawa koko perheessä. Kertomuksen mukaan piti hänen sanoneen waimollensa ennen poiswientiänsä Siperiaan: ettei tämä kolmessa wuodessa saisi ottaa toista miestä.
Kuin hän jonkun hetken oli ollut kotonansa, wei hänen sama wangin wartija takaisin nimismiehelle. Siellä hän nyt wasta tunnusti olewansa Siperian wanki, Kapriel Huikku, ja taas sai lähteä samaa tietä Waasan kuwernöörin tutkittawaksi. Kuitenkin sai hän olla yli sunnuntain omassa pitäjäässä wangin wartijan luona. Siellä kulki häntä paljon wäkeä katsomassa ja oliwat lahjoittaneet hänelle matkarahaa y.m. Jos häntä jo on Waasasta ruwettu eteenpäin kuljettamaan, ei ole wielä lähettäjän tiedossa.
Mitä hänen kuljetukseensa Siperian maahan tulee, ei sanonut, niin kuin lähettäjä on kuullut kerrottawan, olleensa muiden kanssa parissa ja raskaissa raudoissa, waan ainoasti 1½ naul. painawa rauta toisessa jalassa. Syytä, mitä warten hän lähti karkuun, ei sanonut olleen muuta kuin sen, että hän tahtoi noudattaa muiden esimerkkiä. 11 kuukautta sanoi tulomatkallansa wiipyneensä ja 3 kuukautta Wenäjällä wankeudessa, kuin tietoa odotettiin Suomesta, niin kuin ylhäällä kerroimme. - n.
6.10.1865 Suometar no 232
Terv Sanni Myllykoski
Asiaa tuskin ratkaistiin lopullisesti hovioikeudessa, joten papereita tod. näk. löytyy Senaatin Oikeusosaston aktista. Niiden hakemistot ilmaantumassa Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon: http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=28560.KA
Muistutuksena että SSS:n sivuilta löytyy Alpo Juntusen Karkotetut suomalaiset Siperiassa autonomian aikana (http://www.genealogia.fi/emi/siperia/siperiaa.htm). Siinä kyseisen henkilön tiedot
Huikku Gabriel Hermaninp. Ilmajoki, Lahti
Sen. oik.os. 1862 Da 71; Tal.; Tuom. kuol. tal. Juha Rahnaston taposta 18.2.1862; Rang. muut. p-työ Sip.; Anoi armoa - ei suotu; KKK 62/1860; H. D. 7.10.1865: viety Nertšinskiin, josta paennut, saatu kiinni Venäjällä, tuotu Ilmajoelle, jossa tunnettu ja lähetetty takaisin Sip.
Kiitos vinkeistä!
Tuon karkoitettujen luettelon olinkin jo bongannut. Suomettaren juttu on mulle uutta tietoa ja varsin mielenkiintoinen tarina.
Jatta Korpisalo
20.04.11, 07:30
Kiitos kirjavinkistä!
Kaukolainasin kirjat ja sieltä selvisi mitä oli tapahtunut, kun yhden esi-isäni kuolintiedossa k.syy oli murhattu.
Riidan syy oli ollut " en glasflaska".
Tekijää ei ollut tuomittu Siperiaan.
Jatta
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.