Avoin kysymys SSS:lle

[Esko Lampinen]

Koska SSS tiedottaa-alaforum näyttää olevan vain outputille, käytän tätä yleisen keskustelun puolta kysyäkseni, mitä seura on tehnyt turvatakseen 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen rippikirjojen saamisen tutkijoiden ulottuville?
Valtionarkistoon kirjoja ei enää tule eikä muutaman ilmestyminen SSHY.n sivuille paljon lohduta. Oleellisimman lähdeaineiston turvaaminen jäsenilleen on seuran perustehtäviä. Jos taas julkisuusraja on todella vedetty koko maan häpeäksi 125 vuoteen seuran suosiollisella myötävaikutuksella, siitäkin tulisi tiedottaa.
Vastaukseksi ei riitä epämääräinen haaveilu jostain vuosien perästä toteutuvasta kirjuri-hankkeesta. Nyt on 17.1.2011 ja ainakin oma kärsivällinen odotusaikani päättyi juuri.
Kunnioittaen Esko Lampinen, jäsen vanhan vuosituhannen puolelta saakka

[P. T. Kuusiluoma]

Jos taas julkisuusraja on todella vedetty koko maan häpeäksi 125 vuoteen seuran suosiollisella myötävaikutuksella, siitäkin tulisi tiedottaa.

Ihmettelen, mistä Esko Lampinen on saanut päähänsä sellaisen ajatuksen, että Suomen Sukututkimusseura olisi jollakin tavoin voinut tai halunnut vaikuttaa siihen, että viranomaisten salassa pidettävien asiakirjojojen suoja-aika verkossa on 125 vuotta.

Edeltäjäni Leif Mether käytti aikanaan useasti ja monilla foorumeilla ankaran vastustavia puheenvuoroja, kun tietosuojavaltuutettu antoi suosituksen, jonka mukaan verkossa julkaistaviin kirkonkirjoihin on sovellettava +25 vuotta -sääntöä. Itse en ole koskaan jättänyt käyttämättä tilaisuutta tästä asiasta puhuessani mainita käsityksenäni, että kyseessä on "tietosuojavaltuutetun hätävarjelun liioittelu".

Julkisessa kirjoittelussa on hyvä olla tarkkana faktojen suhteen. Jos jotakin asiaa ei tiedä varmaksi, siitä ei kannata kirjoittaa. Kun kirjoittaa epäilyksiä ilman perusteita ynnä muuta puuta heinää, on olemassa se vaara, että joku lukija vielä uskoo jossittelun todeksi.


mitä seura on tehnyt turvatakseen 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen rippikirjojen saamisen tutkijoiden ulottuville?

Suomen Sukututkimusseuran tiedotealafoorumille kirjoittamassani tiedotteessa 7.1.2011 kerroin, että "tarvittaessa Seuralla on hyvä valmius ryhtyä nopeasti tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin". Kerroin myös, että hallitus päätti kokouksessaan 5.1.2011, että toimenpiteisiin myös ryhdytään, jos se on tarpeellista. Kirkkohallitus ei kuitenkaan vielä ole tähän päivään mennessä lähettänyt ennakoimaani yleiskirjettä seurakuntiin. Siitä huolimatta Seura on asiassa toiminut jo aktiivisesti.

Suomen Sukututkimusseura sai tietää korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä joulukuun alussa. Asiaa käsiteltiin nopeasti Seuran juridisessa toimikunnassa ja toiminnanjohtajalle annettiin tehtäväksi selvittää eri tahojen käsityksiä päätöksen seurauksista sekä pyrkiä vaikuttamaan niin, etteivät sukututkijoiden tutkimusmahdollisuudet häiriintyisivät.

Olen joulukuussa ja tammikuun kahden ensimmäisen viikon aikana ollut yhteydessä kirkkohallituksen hallinto-osaston, tietosuojavaltuutetun toimiston ja arkistolaitoksen johtoryhmän edustajiin, kaikkiin näihin tahoihin useampia kertoja. Seuran näkemyksiä on saatu välitettyä kirkkohallituksen hallinto-osastolle myös kirkon korkeimpaan hengelliseen johtoon kuuluvan henkilön kautta. Tämän lisäksi Seuran edustajat ovat tiedottaneet asiasta muutamille poliittisille päättäjille. Suuren yleisön tietoisuuteen asia on saatu (tähän mennessä) lähinnä Helsingin Sanomien ja Ilkan kautta.

Koska yksikään viranomainen ei vielä ole tehnyt mitään päätöstä KHO:n päätöksen seurauksena, on kaikki vaikuttaminen tähdännyt siihen, ettei mitään tutkimusta häiritseviä päätöksiä tehtäisikään. Seura on esittänyt oman käsityksensä siitä, kuinka voimassaolevan lainsäädännön puitteissa sukututkijoiden tutkimusmahdollisuudet myös vuotta 1910 nuorempien kirkonkirjojen osalta voitaisiin järjestää. Nämä ehdotukset eivät käsitykseni mukaan ole saaneet kirkkohallituksessa vastakaikua. Sen sijaan tietosuojavaltuutetun toimistossa ja erityisesti arkistolaitoksessa on esittämääni sukututkijoiden huoleen suhtauduttu vähintäänkin ymmärryksellä.

Tammikuun kokouksessaan Seuran hallitus päätti perustaa hankkeen, jonka ensisijainen tavoite on varmistaa sukututkijoille mahdollisuus henkilökohtaisesti tutkia 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja. Hankkeen ohjausryhmän ensimmäinen kokous pidetään huomenna tiistaina. Kun hankeen tavoitteita on täsmennetty ja toimintastrategioita hiottu, asiasta tiedotetaan Suku Forumilla.


Vastaukseksi ei riitä epämääräinen haaveilu jostain vuosien perästä toteutuvasta kirjuri-hankkeesta.

Sukututkijoiden kyllä kannattaa haaveilla Kirjuri-hankkeesta, sillä sen toteuduttua Suomessa on olemassa valmiudet tarjota verkon yli kirkonkirja-aineistoa 1600-luvulta vuoteen 1960 saakka. Mutta pahoin pelkään, ettei tämän toteuttamiseksi pelkkä haaveilu riitä, vaan se vaatii sukututkijoilta vielä runsaasti työtä.

Monen seurakunnan kirkkoherranvirastossa todellisuudessa vallitsevat sellaiset olosuhteet, että tutkijoiden päästäminen itse tutkimaan kirkonkirjoja häiritsisi kohtuuttomasti virkatyötä. Sen sijaan Kirjuri-hankkeen valmistuttua tutkijoille voidaan vahvan tunnistautumisen jälkeen tarjota verkon yli pääsy nuorempaankin kirkonkirja-aineistoon, jolloin kanslistit saavat ainakin sukututkijoilta työrauhan. Kaikki tämä on pian mahdollista, jos on riittävästi hyvää tahtoa toteuttamiseksi.


Nyt on 17.1.2011 ja ainakin oma kärsivällinen odotusaikani päättyi juuri.

Ymmärrän Esko Lampista hyvin. 35 vuotta suomalaista sukututkimuskenttää katselleena ja siellä aktiivisesti toimineena omakin kärsivällisyyteni alkaa olla vähissä. Tammikuun kolmannen viikon alkaessa ja monien keskustelujen jälkeen näyttää jo siltä, että tekipä kirkkohallitus tässä asiassa mitä tahansa, paluuta entiseen ei enää ole. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nyt on tullut se hetki, jolloin on syytä viimeinkin selvittää loppuun asti sukututkijoiden asema tässä yhteiskunnassa.

Käytännesääntöprosessi oli hyvä alku, mutta se vaatii rinnalleen vielä lainsäädännön tarkistamista erityisesti väestötietojärjestelmän asiakirjojen osalta. Kysymys tietosuojasta edellyttää todelliseen elämään pohajutuvaa kokonaisarviointia silmälläpitäen sekä kansalaisten henkilötietojen suojan toteutumista että kaikkien hyväksyttävään tarkoitukseen kirkonkirjatietoa tarvitsevien oikeutta tutkia itse asiakirjoja. Sukututkijankaan ei tänä päivänä tarvitse enää tyytyä hallintoon, jossa virkamies kieltää hallintoalamaista pelkästään sillä perusteella, että voi kiellon antaa vähät välittämättä kokonaisuudesta.

Kaiken lähtökohtana tulee olla se, että sukututkimusta harrastavat kansalaiset ovat samassa asemassa muiden kirkonkirjatietoja tarvitsevien kanssa väestörekisteriviranomaisten asiakaspalvelussa. Yhdenvertaisuus lain edessä on tärkeimpiä perusoikeuksiamme.

Vaikka sukututkijan allekirjoitus kirkkoherranviraston sitoumuksessa ei näytä olevan enää minkään väärti, voimme silti odottaa, että perusoikeudet takaavat sukututkijoille tasapuolisen kohtelun myös kirkkoherranvirastoissa niiden suorittaessa lakisääteistä tehtäväänsä väestörekisteriviranomaisina. Mikäli seurakuntien resurssit eivät tähän riitä, on aiheellista ryhtyä pohtimaan voisivatko oikeat arkistoammattilaiset huolehtia sukututkijoiden tiedontarpeesta perusoikeuksia kunnioittavalla tavalla.

[K-Erik]

Kuusiluoma skriver vackert och rätt! En sak kom kanske inte tillräckligt tydligt fram, släktforskare och andra som behöver utnyttja kyrkans arkiv skall vara i samma situation säger redan grundlagen.
Tyvärr har kyrkan tydligen med hjälp av välvillig rättsinstans velat göra all arkivundersökning i kyrkoarkiven till en uppgift för den egna personalen och sedan kan man ta betalt av uppdragsgivaren. Så skall det väl inte vara?
Annars bra skrivet PTK.

[Matti Lund]

Kuusiluoma skriver vackert och rätt! En sak kom kanske inte tillräckligt tydligt fram, släktforskare och andra som behöver utnyttja kyrkans arkiv skall vara i samma situation säger redan grundlagen.
Tyvärr har kyrkan tydligen med hjälp av välvillig rättsinstans velat göra all arkivundersökning i kyrkoarkiven till en uppgift för den egna personalen och sedan kan man ta betalt av uppdragsgivaren. Så skall det väl inte vara?
Annars bra skrivet PTK.

Släktforskare och andra forskare måste ha också nöd och rätt att forska vetenskapligt alla källor bredvid källor, i samma situation, och inte uteslutande kyrkoarkiven, dvs. granska själv att de alla utnyttjade källorna är just rätta ... och göra sådant vetenskapligt grundarbete (= nödvändighet).

Källkritiken är en självklarhet och det är enkelt idiotisk oförmåga att icke taga till hänsyn i beslutet det.

Jag kan icke se annat än, att beslutet är en triumf av en idiotism.

Matti Lund

[P. T. Kuusiluoma]

Laiska töitään laskee, mutta kun kerran on aloitettu, niin lisättäköön Seuran edellä esittämiini ponnisteluihin vielä tämän päivän Turun Sanomissa julkaistu artikkeli aiheesta sukututkijat ja KHO. Sanomalehdet eivät valitettavasti aina toimi prikuulleen järjestöjen toiminnanjohtajien toiveiden mukaan...

[K-Erik]

Hyvä Matti, näin tietenkin. Otin tässä esimerkkinä vain kirkon arkistot koska tästä kirjoitettiin. Totta kai avoimessa yhteiskunnassa tulee olla kansalaisilla oikeus analysoida, tutkia ja arvostella.
kel

[Esko Lampinen]

Hyvä, etää "laiska" vähän laski tekemisiään. Juuri sitä halusin. Ilman tietoa (lue: tiedottamista) syntyy kuva vaikenemisesta, kun pitäisi suorastaan huutaa (lue: 125 vuoden julkisuusrajasta).
En minä sotakirvestä seuraan päin heiluta. Vanhana tiedottajana ja toimittajien kouluttajana joskus vain jurppii keskeisten toimijoiden mykkyys aikoina, jolloin pitäisi jaksaa olla äänessä paljon ja moniin suuntiin. EL

[Lahtinen]

Kommentoin lyhyesti tähän tuota KHO:n päätöstä. Ainakaan itse en ole löytänyt sitä KHO:n sivustolta julkaistuna päätöksenä. Ei ns. vuosikirjapäätöksenä eikä ns. lyhyenä rekisteriselosteena. Yleinen käsitys on, että KHO julkaisee ne päätöksensä, joilla se katsoo olevan yleisempää merkitystä ja siten ns. ennakkotapausluonnetta. Sen sijaan julkaisemattomat päätökset koskevat (pääsääntöisesti) yksittäistä asiaa. Ko. päätös ei siten olisikaan täysin yleispätevä ja sovellettavissa kaikkiin tilanteisiin.
Heti perään totean kuitenkin, että yllä oleva kommenttini on turha, koska kirkkohallitus näyttää olevan innoissaan laatimaan ohjeet, joilla tutkimusta rajoitettaneen KHO:n päätöksen mukaisesti: ks. esim. Turun Sanomien tämänpäiväinen kirjoitus.

Arto Jaakkola

[Helena V.]

Komppaan Esko Lampista: aktiivisempaa tiedotusta SSS:n tekemisistä, mitä olen seuralta (lue PTK:lta) aiemminkin toivonut.

Oli tilanne mikä milloin tahansa, avoin tiedottaminen nyt vaan lisää uskottavuutta (lue luotettavuutta).

[Sami Lehtonen]

Tiedottaminen on aina haastava toimiala; varsinkin, kun asioilla tuppaa olemaan monta osapuolta, eikä yksi osapuoli yksinään voi päättää monenkeskisten asioiden tiedottamisesta.

Toiminnanjohtaja vakuuttaa seuran käyvän ponnisteluja asioihin vaikuttamiseksi jokaisessa aiheeseen liittyvässä viestissä. Minulle se riittää tässä vaiheessa. Kirkkohallitus ei ole vielä yleiskirjettään lähettänyt, eikä muistiokaan tiettävästi ole valmis. Liekö sitten asian saama - ehkä yllättäväkin - julkisuus saanut kirkkohallituksessa edes jonkun hieman epäröimään näkemyksen tarkoituksenmukaisuutta. Tietoteknisissä ja tietoturva-asioissa usein julkisuudessa nähty hahmo, Petteri Järvinen, tarttui aiheeseen myös blogissaan. En ole tietoinen, että Järvinen olisi erityisesti sukututkimuksesta kiinnostunut, joten asia on jo siinä mielessä saavuttanut yleistä mielenkiintoa.

Joka tapauksessa julkisuus tuo tietynlaista momentumia, joka kannattaa hyödyntää eli aika vaikuttaa asioihin on nyt. Näkyvyydestään ja näennäisestä vahvuudestaan huolimatta kolmas valtiovalta ei kuitenkaan ole se forum, jolla asioista päätetään.

[P. T. Kuusiluoma]

Kommentoin lyhyesti tähän tuota KHO:n päätöstä. Ainakaan itse en ole löytänyt sitä KHO:n sivustolta julkaistuna päätöksenä. Ei ns. vuosikirjapäätöksenä eikä ns. lyhyenä rekisteriselosteena. Yleinen käsitys on, että KHO julkaisee ne päätöksensä, joilla se katsoo olevan yleisempää merkitystä ja siten ns. ennakkotapausluonnetta. Sen sijaan julkaisemattomat päätökset koskevat (pääsääntöisesti) yksittäistä asiaa. Ko. päätös ei siten olisikaan täysin yleispätevä ja sovellettavissa kaikkiin tilanteisiin.

Tällä minäkin olen kirkkohallituksen hallinto-osaston suuntaan argumentoinut, mutta olen tullut Arton kanssa samaan loppupäätelmään.

[Juha]

Onneksemme meillä sukututkijoilla on ystäviä myös korkeimmilla paikoilla;

http://www.jacobsoderman.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=928&Itemid=1


Eli kansanedustaja Jacob Söderman + koko joukko muita edustajia on 21.1.2011 tehnyt kirjallisen kysymyksen aiheesta;

Korkein hallinto-oikeus on 16.11.2010 antamallaan päätöksellä kieltänyt sukututkijoiden itsenäisesti tutkia alle 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja. Tämä on herättänyt perusteltua huolta sukututkijoiden joukossa ja laajemminkin. Kansanedustaja Jacob Söderman ja 24 muuta kansanedustajaa ovat jättäneet hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten hallitus aikoo turvata sukututkimuksen perustavaa laatua olevan oikeuden tutkijoille?

[Olarra]

Hyvä, että kansanedustajat ovat tarttuneet asiaan. Itseäni jäi askarruttamaan se, että miksi sukututkijat on otettu erilleen muista tutkijoista? Miten tehdään ero esim. paikallishistorioita ja kylähistorioita kirjoittavan tutkijan ja lähes samoja asioita tutkivan toisen tutkijan välillä? Osaanko sen aina tehdä itsekään, kun mietin eroja sukututkimuksen ja sukuhistorian välillä (ajatelkaapa esim. Erkki Tuomiojaa etsimässä tietoja Hella Vuolijoen elämäkertaa varten). Kyllä tässä on syytä kantaa huolta koko tutkimuksen rajoittamisesta (kuten Matti L. on tehnytkin). Samoin on syytä aivan erityisesti olla huolissaan siitä, jos sukututkijat pyritään ottamaan erilleen muusta tutkijayhteisöstä - tästä olisi Södermanin voinut kysymyksessään kantaa huolta. Olemmeko ryhmänä nyt tuleet leimatuksi jonkinlaisiksi pseudo-tutkijoiksi?
Olavi A.

[Sami Lehtonen]

Laki määrittelee erikseen tieteellisen tutkimuksen, historiallisen tutkimuksen ja sukututkimuksen. Viime mainittu on hieman lapsipuolen asemassa. Itse kysymyksessähän Söderman tuo myös tätä puolta esiin (tutkijoiden tasa-arvo).

[Olarra]

Laki määrittelee erikseen tieteellisen tutkimuksen, historiallisen tutkimuksen ja sukututkimuksen. Viime mainittu on hieman lapsipuolen asemassa. Itse kysymyksessähän Söderman tuo myös tätä puolta esiin (tutkijoiden tasa-arvo).

Kiitos, Sami, tiedosta, joka itseltäni näyttää menneen aiemmin ohitse.

Hmm. Missä kulkee historiallisen tutkimuksen ja sukututkimuksen raja? Aika moni on täälläkin kysellyt, että mistä lihaa luiden ympärille. Milloin liha muuttuu historialliseksi tutkimukseksi? Moni sukukirja kertoo paljonkin suvun vaiheista ja sukutaulut muodostavat vain osan kokonaisuudesta. Selvityksellä voi olla tutkimuksellinen lähtökohta, eikä aina ole kyse vain tiedon mekaanisesta keräämisestä.

Kannattaako siis alkuperäislähteiden pariin pyrkiessään korostaa tekevänsä tutkimusta esim. tietyn väestöjoukon sosiaalisista suhteista, tukiverkoista tms. ja tarvitsevansa siksi pääsyä väestökirjanpidon lähteille. Onko silloin syyllistynyt väärinkäytökseen, jos joku sitten väittää tutkimustasi sukututkimukseksi sen ilmestyttyä?

Näen jo otsikot "vale-tutkija paljastuikin vain sukututkijaksi"... Tieteellisyydestä ei hajuakaan ja nootituksessakin toivomisen varaa. Kysymyksen asettelu, tutkimuksen rajauksen epämääräisyydet ja puutteet tieteellisen tutkimuksen fraseologian osaamisessa herättivät virkailijan epäluulon. Lopullisesti asia paljastui, kun virkailija havaitsi henkilön syöttävän kuolinaikoja läppärinsä sukutiedostoon, jollaisia sukututkijat yleisesti käyttävät. Viranomaiset tutkivat nyt, onko valetutkijan toimista aiheutunut pysyvää vahinkoa.:rolleyes:
t. Olavi A.

[kkylakos]

Näen jo otsikot "vale-tutkija paljastuikin vain sukututkijaksi"... Tieteellisyydestä ei hajuakaan ja nootituksessakin toivomisen varaa. Kysymyksen asettelu, tutkimuksen rajauksen epämääräisyydet ja puutteet tieteellisen tutkimuksen fraseologian osaamisessa herättivät virkailijan epäluulon. Lopullisesti asia paljastui, kun virkailija havaitsi henkilön syöttävän kuolinaikoja läppärinsä sukutiedostoon, jollaisia sukututkijat yleisesti käyttävät. Viranomaiset tutkivat nyt, onko valetutkijan toimista aiheutunut pysyvää vahinkoa.

Arkistolaitoksen työntekijä totesi minulle KHO-tapauksesta keskustellessamme, että "laita aina ruksi siihen 'tieteellinen tutkimus' kohtaan". Toivottavasti ei tule tarvetta moiseen, omatuntoni on kova kolkuttamaan valheista, joista voi jäädä kiinni.

[P. T. Kuusiluoma]

Tiedoksi vielä, että tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa oli lahtelaisten sukututkimuksen opettajien yleisönosastokirjoitus "Sukututkijatko rikollisia, joiden työ halutaan estää?"

[Tiina Miettinen]

Suomen Sukututkimusseurahan on tieteellinen seura. Sukututkijallahan voi olla tavoitteena vaikkapa artikkeli Genokseen, johon hän tarvitsee tietoja esimerkiksi 1910-1940 väliseltä ajalta. Tällöin hänen voi katsoa tekevän tieteellistä artikkelia eli tieteellistä tutkimusta. Periaatteessa huolellisesti tehty sukukirjakin täyttää tieteelliset kriteerit ja kaikkien sukututkijoiden pyrkimyshän on etsiä totuus ja varmistaa tiedot omin silmin alkuperäislähteestä. Siksikin on väärin erotella tieteellinen tutkimus sukututkimuksesta. Sitäpaitsi nuori, pari vuotta opiskellut proseminaarin tekijä, voi olla paljon tietämättömämpi ja varomattomampi löytämiensä 100 vuotta nuorempien tietojen kanssa kuin vuosia lähteisiinsä perehtynyt sukututkija.

[Antti Järvenpää]

En tiedä, mikä on seuran tai sen yksityisten jäsenten panos, mutta joka tapauksessa Jakob Söderman on tehnyt tämän listan aloituksen asiasta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa, johon maan hallitus joutuu vastaamaan.

En siis tiedä, mikä panos tässä on toiminnanjohtajalla, mutta hyvä on, että asiaa on joku lobannut ja tuloksena on yli puoluerajojen allekirjoitettu kirjallinen kysymys, joka kertoo, että eduskunnassakin on edustajia, jotka ajattelevat lämmöllä sukututkimusta.

Jotenkin toivoisin, että kaikki SSS:n jäsenet olisivat sukututkimusasioissa aktiivisia päättäjien suhteen. Asioiden pitäminen esillä yleensä auttaa asiassa. Jokaisella meistä on aina joitakin vaikutusväyliä ja toivottavasti niitä käytetään.

Ihmettelen itse sitä, että kun yhteiskunnasta annetaan se kuva, että se olisi monella tavoin suvaitsevampi ja sallivampi, niin käytännössä monen pienen ryhmän, kuten sukutukijoiden osalta maailma on muuttunut huomattavasti säädellymmäksi tai jopa estetyksi.