Miten yleistä/tavallista oli, että...?

[pirkko hagman]

palvelussuhteessa oleva piika tai renki omaksui käyttöön/hänelle merkittiin palveluspaikkansa perheen sukunimi 1800-luvun puolessa välissä?

Tutkimuskohteessani palveluspaikan naimaton piika( vain patronyymillä varustettu) joutuu jättämään paikkansa syksyllä 1809 ollessaan raskaana.
Lapsi syntyy 31.5-1810 eli raskaus on alkanut em:n palv. paikan aikana.
Lapsi kulkee nyt äitinsä matronyymillä 42 vuotta kunnes itsekin aikanaan synnyttää useita lapsia ja nuorimman näistä syntyessä 4.4.1852 on äidille merkitty SUKUNIMEKSI oman äitinsä eli tuon 31.5.1810 synnyttäneen piikatytön PIIKAPAIKAN ISÄNNÄN SUKUNIMI.

Hypoteesini naisen logiikalla on luonnollisesti sellainen , että isäntä olisi aikoinaan ollut tekijämiehenä--- varsinkin kun huomioi, että isäntä avioitui säädyllisesti toisen kanssa marraskuussa 1809--- ja piian oli lähdettävä.

Toivottaessa merkitsen asiasta tarkemminkin, mutta nyt vain tämä sukunimen ottoon kohdistuva yleisyys.

kyselee Pirkko Hman

[Heikki Koskela]

palvelussuhteessa oleva piika tai renki omaksui käyttöön/hänelle merkittiin palveluspaikkansa perheen sukunimi 1800-luvun puolessa välissä?

Tutkimuskohteessani palveluspaikan naimaton piika( vain patronyymillä varustettu) joutuu jättämään paikkansa syksyllä 1809 ollessaan raskaana.
Lapsi syntyy 31.5-1810 eli raskaus on alkanut em:n palv. paikan aikana.
Lapsi kulkee nyt äitinsä matronyymillä 42 vuotta kunnes itsekin aikanaan synnyttää useita lapsia ja nuorimman näistä syntyessä 4.4.1852 on äidille merkitty SUKUNIMEKSI oman äitinsä eli tuon 31.5.1810 synnyttäneen piikatytön PIIKAPAIKAN ISÄNNÄN SUKUNIMI.

Hypoteesini naisen logiikalla on luonnollisesti sellainen , että isäntä olisi aikoinaan ollut tekijämiehenä--- varsinkin kun huomioi, että isäntä avioitui säädyllisesti toisen kanssa marraskuussa 1809--- ja piian oli lähdettävä.

Toivottaessa merkitsen asiasta tarkemminkin, mutta nyt vain tämä sukunimen ottoon kohdistuva yleisyys.

kyselee Pirkko Hman

Kyllä näin on saattanut käydä, että isäntä on lapsen isä. Ei piiat kyenneet aina pitämään puoliaan jos talon isäntä alkoi painostavan tuttavuuden. Kyseessä oli sentään talon isäntä ja piikatyttönen. Myös myöhemmin isännän talon (suku)nimen siirtyminen jälkipolvelle on mahdollinen. Yleisyys on suhteellinen käsite tässä asiassa kun ei ole varmaa vertailupohjaa. Esim. minun aviottomana syntyneellä isovaarilla oli äitinsä sukunimi vaikka isä tunnettiin.

Eräs historian tutkija kertoi minulle, ettei ollut maankaato asia jos isäntä maksoi rengille tekopalkkaa isännän siittämästä lapsesta, jotta renki ottaisi "vahingon" tililleen. Silloin tietenkin sukunimi tuli rengin mukaan.

[Pietari Jörönpoika]

Omissa juurissani on nimien tarttuminen taloista mennyt yhdessä tapauksessa seuraavasti: muuan esi-isäni Mikko Mikonpoika Pikkarainen, lähtöjään itäisen nimikäytännön alueelta, muutti leskeksi jääneen äitinsä ja vanhemman veljensä Antin sekä tämän perheen kanssa läntisen lisänimikäytännön pitäjään. Hän esiintyy uudella paikkakunnalla koko ikänsä sen talon nimellä jossa asui ensimmäiset vuotensä em. henkilöiden kanssa (ja miehistyi). Hän säilytti tämän nimen, vaikka vaihtoikin asuinpaikkaa toiseen taloon rengiksi, itselliseksi ja myöhemmin ehkä mökkiläiseksi. Hänen lapsensa puolestaan kulkevat kirkonkirjoissa koko ajan tämän toisen talon nimellä, vaikka he eivät talon "varsinaisia" asukkaita olleetkaan eli olivat tilatonta väestöä, mutta kun ko. talon maalla nyt vain sattuivat asustelemaan. Eli tässä tapauksessa isän lisänimi on eri kuin lasten lisänimi ja nimeen "leimautuminen" on oman tulkintani mukaan tapahtunut siinä vaiheessa kun on vartuttu aikuiseksi ts. päästy ehtoolliselle. Em. Mikon vanhempi veli Antti puolestaan ei saa talosta uutta lisänimeä, vaan hän kulkee koko ajan Pikkaraisena, tosin hän kyllä muuttaa toiselle paikkakunnalle muutamien vuosien kuluttua. Nämä tapahtumat ajoittuvat 1800-luvun alkuvuosikymmeniin.

Pietari

[pirkko hagman]

kiitokset Heikki Koskela ja Pietari Jörönpka palautteistanne.

Pohdiskelin pitkään josko liittäisin kysymykseeni nimellisiä tarkennuksia ja päätin näin tehdä toivossa, että se mahdollistaa jonkun samaa Brummer/Brummert/Brömmer Padasjoella tutkivan tarttuvan asiaan ja mahdollisesti antavan minulle vinkkiä esim. käräjäpöytäkirjoihin(lapsen ruokkojutut tms.).

Saatan joutua jakamaan mailini kahteen osaan kirjoittamiseen käytettävän ajan ja tekstialueen rajallisuuden vuoksi.

Fakta:
4.4.1852 syntyyy Johanneksen Kaislahdessa renkivouti Henrik Henriksson Flinkille ja vaimolleen Maija-Liisa BRUMMERTILLE AUGUSTA- niminen tr. , mieheni iiä.
Suvussa on iät ajat pähkäilty tuota sukunimeä Brummert.

Ryhdyin jäljittämään:
Rk. Padasjoki v. 1808-1815 s. 64 Padasjoki, Kasiniemi Brömmer Frälse löytyy( en valitettavasti onnistu siirtämään, hyvistä ohjeista huolimatta mainittua rk:aa suoraan mailiini)
leski Eva Sofia Sass
poikansa CARL HENRIK BRUMMER
tämän I vaimo Eva Hedda Grönqvist
renkivouti Johan Eriksson ja
qp BRITA PHILIPSDR. s. 13.7.1771(Riitta Vilpuntr.)

Historia on sellainen, että Riitta Vilpuntr. on ollut ripillä Kasiniemen Brömmereillä vielä keväällä 1809-- tullut raskaaksi joskus loppukesästä, alkusyksystä 1809 ollessaan ko. talossa--joutuu jättämään piikapaikkansa
syksyllä 1809 -- synnyttää avion ulkopuolella MAIJA LIISA- nimisen tyttären Kasiniemen, Rajalan, Rötköllä 31.5.1810.
Carl Henrik Brummer avioitui I vaimonsa Eva Sofian kanssa 5.11.1809.

Sekä Riita Vilpuntr. että tyttärensä aikuistuttuaan palvelevat piikoina( Riitta esiintyy myöskin itsellisenä) eri taloissa Padasjoella kunnes Maija -Liisa kohtaa Henrik ( oikeastaan Johan Henrik) Henrikinpka Flinkin, joka on niinikää avion ulkop. syntynyt Anna Kaisa Mariantr. Boijelle.
Maija-Liisa Riitantr. ja Henrik Flink avioituvat Padsjoella 4.11.1838-- lähtevät matkaan Hollola--Hämeenkoski--Lammi--Lemi ja vihdoin asettuvat Johanneksen(Karjalan kannas) Kaislahteen renkivoutipariskunnaksi.
Lapsia syntyy useita, nuorimmaisena aiemmin mainittu Augusta, mieheni iiä, jolle siis kastetiedoissa onm merkitty äiti Maija-Liisa BRUMMERT.
Pitkä kiertomatkan ajalta en ko. sukunimeä ole löytänyt.

Carl Henrik Brummerille en ole löytänyt hänen kahdesta avioliitostaan siunaantuneita lapsia!!
Olisiko Maija-Liisa??--- tälle kysymykselleni etsiskelen kaatoa tai tukea.
Joku kirjoitteli joskus aiemmin, että nämä Brummer- veikkoset olisivat olleet melkoisia tekijöitä .....

Tuntuisi tosi omituiselta, että Maija-Liisan nimeen liitettäisiin kuin "tuulesta temmaten" tuo Brummert eli ÄITINSÄ PALVELUSPAIKAN ISÄNNÄN SUKUNIMI ellei Maija-Liisa olisi geneettisesti yhteydessä ko. sukuun.

ajatuksistanne/ mahdollisista tiedoistanne
kiinnostuneena Pirkko H:man

[Kaija Salminen]

- - -
Carl Henrik Brummerille en ole löytänyt hänen kahdesta avioliitostaan siunaantuneita lapsia!!
Olisiko Maija-Liisa??--- tälle kysymykselleni etsiskelen kaatoa tai tukea.
Joku kirjoitteli joskus aiemmin, että nämä Brummer- veikkoset olisivat olleet melkoisia tekijöitä .....

Tuntuisi tosi omituiselta, että Maija-Liisan nimeen liitettäisiin kuin "tuulesta temmaten" tuo Brummert eli ÄITINSÄ PALVELUSPAIKAN ISÄNNÄN SUKUNIMI ellei Maija-Liisa olisi geneettisesti yhteydessä ko. sukuun.

ajatuksistanne/ mahdollisista tiedoistanne
kiinnostuneena Pirkko H:man

Hei!

En tunne enkä tutki Brummerteja, mutta minulla on samantapainen ongelma kuin Pirkolla Tässä pitkähkö tarina, ja toivoisin viisaita kommentteja ongelmaan:

Esi-isäni Herman Johan Hypénin (s. 21.10.1761 Rantasalmi, Puikonniemi, k. 2.1.1828 Joroinen, Kerisalo nro 14) ensimmäinen vaimo oli vihkimerkinnän mukaan Margareta Kosutar (Kosunen). Hän oli tuolloin palveluspiikana Hedvigsburgin (Parkun) kartanossa Rantasalmella. Pariskunta muutti Joroisten Kerisaloon, jossa Herman Johan oli Hoviniemen kartanon pehtorina, tilanvuokraajana ja vielä omistajanakin. Pariskunnan yhden lapsen kohdalla äidin nimi on Greta Kosuin, mutta kolmen äidiksi on merkitty Greta Hirn.

Hiski Rantasalmi vihityt
28.12.1791 Randasalo tjdrg. Herm. Johan Hyppäin tjp. Marg. Kosutar Hedvigsburg

Hiski Joroinen kastetut
20.9.1792 29.9.1792 Kerisalo Herman Johan Hyppeen Gretha Hirn 24 Herm. Gustaf
.1794 23.6.1794 Kerisalo Herm. I ((?){ALKUP}) Hypen Greta Kosuin 26 Nils
20.3.1796 28.3.1796 Kerisalo Herm. Hyppén Greta Hirn 28 Lovisa Charlotta
(Huom! Lovisa Charlottaa ei ole Hiskissä, mutta Joroisten kastetuista löytyy.)
9.4.1798 11.4.1798 Kerisalo Her. Hypén Greta Hirn 20 Johan Abraham

Etsin vuosikausia kissojen ja koirien kanssa Greta/Margareta Kosusta tai Hirniä, mutta tuloksetta. Sitten sain eräältä tutkijakollegaltani vinkin: Juvan Kiiskilän omistajina on noihin aikoihin ollut Hirn-sukua. Karjalan rakuunarykmentin katselmuskirjuri Johan Hirn muutti perheineen Kiiskilään v. 1753. Hirnin kuoltua 23.12.1760 perikunta hallitsi taloa vuoteen 1786, minkä jälkeen Johanin vävy, kersantti Lars Fabritius, lunasti 2/3 tilasta, 1/6 oli hänen puolisonsa Helena Hirnin perintöosuutta ja loput 1/6 kuului tämän sisarelle Eva Katarina Hirnille. Pojalla, kersantti Mikael Hirnillä ja lankomies Fabritiuksella oli riitaisuuksia saatavista. Mikael Hirn (s. 24.3.1737 Valkeala), asui Kiiskilässä ja kuoli siellä naimattomana 14.12.1800.

Kiiskilässä oli 1760-luvulla palveluspiikana Margareta Kåsoin, jolle syntyi 3.8.1768 Margareta-niminen avioton tytär. Isäksi on ilmoitettu rakuuna Sigfred Hämäläinen (ks. alla). Olen vakuuttunut siitä, että lapsi on oikea Greta/Margareta, mutta minulla on myös vahva tunne, että tämä Hämäläinen ei ole Gretan isä. Oikea isä voisi paremminkin olla Kiiskilän talon poikamieskersantti Mikael Hirn, jolla oli myöhemmin aviottomia lapsia myös Carin Jordan-nimisen piian kanssa. Miksi Greta muuten käyttäisi Hirn-nimeä? Tässä on siis sama tilanne kuin Pirkolla, että avioton tytär käytti äitinsä palveluspaikan pojan sukunimeä.

Hiski Juva kastetut
3.8.1768 13.8.1768 Kiskilä drag: (ang) Sigfr: Hämäläin Marg: Kåsoin Margaretha (oä)

3.12.1777 14.12.1777 Kijskilä h:r serg: (fadr: bek: vara) Hirn Carin Jordan Jören Michel (oä)
15.6.1780 19.6.1780 Kijskilä herr: serg: Hirn Carin Jordan Thomas (oä)

Greta kuoli 10.4.1798 neljännen lapsensa syntymän jälkeisenä päivänä, ja hänen jälkeensä laaditussa perukirjassa hänen nimensä on edelleen Greta Hirn. Mitähän mieltä arvon kollegat ovat: kumpi on todennäköisempi isä Gretalle, kersantti Mikael Hirn vai rakuuna Sigfred Hämäläinen?

Kyselee Kaija

[P. Pihlman]

palvelussuhteessa oleva piika tai renki omaksui käyttöön/hänelle merkittiin palveluspaikkansa perheen sukunimi 1800-luvun puolessa välissä?

Tutkimuskohteessani palveluspaikan naimaton piika( vain patronyymillä varustettu) joutuu jättämään paikkansa syksyllä 1809 ollessaan raskaana.
Lapsi syntyy 31.5-1810 eli raskaus on alkanut em:n palv. paikan aikana.
Lapsi kulkee nyt äitinsä matronyymillä 42 vuotta kunnes itsekin aikanaan synnyttää useita lapsia ja nuorimman näistä syntyessä 4.4.1852 on äidille merkitty SUKUNIMEKSI oman äitinsä eli tuon 31.5.1810 synnyttäneen piikatytön PIIKAPAIKAN ISÄNNÄN SUKUNIMI.

Hypoteesini naisen logiikalla on luonnollisesti sellainen , että isäntä olisi aikoinaan ollut tekijämiehenä--- varsinkin kun huomioi, että isäntä avioitui säädyllisesti toisen kanssa marraskuussa 1809--- ja piian oli lähdettävä.

Toivottaessa merkitsen asiasta tarkemminkin, mutta nyt vain tämä sukunimen ottoon kohdistuva yleisyys.

kyselee Pirkko Hman

Sukunimistöön tuolla ajalla ennen varsinaista sukunimien käyttöönottoa
1900-luvun alkupuolella ei pitäne liiaksi rakentaa hypoteeseja.
Sukunimistö oli aatelisilla, sotilailla ja ammatin harjoittajilla. Nimiä
antoivat kaiketi papit. Äitini isällä, joka oli muurari, oli sukunimenä
Bomberg, josta hän ei kuulema koskaan pitänyt. Vaihtoi nimen sitten
Salmiseksi ja niitä on paljon, olematta sukua keskenään. Löytyy myös
Siirtolaisinstituutin matkustaja luetteloista.

Suomi oli jakautunut patronyymi- ja sukunimistö alueisiin. Itäpuolella
olivat sukunimet, kuten "Lippoin" ja "Kukkoin". Muutettuaan sukunimistö
alueelle, on piika saattanut ottaa muistamansa sukunimen, ilman muita
syitä. Se ei ole autetnttinen siittäjään viittaava.

P. Pihlman

[SimoR]

Kaikki "Alastalon salissa" kirjan lukeneet muistavat hyvin, miten Pukkilan-Pihlman kiukutteli mielessään sitä kun oli tehnyt piialle äpäräpojan ja piika oli ottanut itselleen ja pojalleen hänen nimensä, Pihlmanin nimen hänelle kiusaksi kun ei emännäksi päässyt.
SimoR

[pirkko hagman]

Hei P.Pihlman ja Simo R.

Kiitokset mielenkiinnostanne kysymykseeni.

P. Pihlmanin kanssa tietämykseni sukunimien käyttöön otosta/käytöstä näyttää menevän yksiin, mutta "hypoteeseihin luottamisen" tilalle merkitsisin "hypoteesin esittämisen".
Hypoteesia pidän tutkimuksessa useinkin ihan välttämättömänä-- se on vaan pystyttävä asiakirjatiedoin joko kaatamaan tai todentamaan ja siihen olen mm. tällä SukuForumissa mailauksellanikin pyrkinyt.

Simo. R.
esimerkkisi "Alatalon salissa" on hyvä.
Tässä peräänkuuluttamassani tapauksessa kuitenkin huomattakoon, että piika ei merkinnyt lapselleen /lapselle ei merkitty sukunimeä Brummert vielä tämän asuessa Padasjoella, siis 28:aan vuoteen, vaan vasta vuonna 1852, jolloin Maija-Liisa asui Johanneksen Kaislahdessa synnyttäen siellä 3 lasta nuorimpana Augustan 4.4.1852, jolloin siis äidille Maija-Liisalle on merkitty sukunimeksi Brummert.
Rippikirjoista ei ole luettavissa mitään sosiaalista muutosta Maija-Liisan elämässä, joka olisi vaatinut "merkittävää" nimeä, vaan hän oli koko ajan renkivoudin vaimo, joka oli synnyttänyt lapset matronyymillä Lisasdr.. -- pitää olla Britasdotter
( HUOM.! siinäkin on virhe johtuen useista muutoista ja muuttokirjoista välillä Padasjoki-Hollola-Hämeenkoski-Lammi-Lemi ja vihdoin Johanneksen Kaislahti, jossa Brummert-nimi tulee esiin.

Sekä Carl Henrik Brummer että Maija-Liisan äiti Brita Philipsdr. olivat kuolleet, kumpikin jo 1831, jolloin Maija-Liisa eli piikoen vielä 7 vuotta Padasjoella vailla minkäänlaista mainintaa Brummereista.
Toistaiseksi en ole ainakaan löytänyt, mutta käräjäkirjat ovat selaamatta ;)

iloisin sukututk. terv. Pirkko H:man

[P. Pihlman]

Sukunimiin

Mistä lie "Pukkilan-Pihlman" sukunimensä saanut. Pihlmanneja on Suomessa
paljon, olematta sukua keskenään. Isälleni nimi on tullut kasvattina. Iso-
isäni ei olut Pihlman. Isän sukujuurissa on ollut räätäli Tirberg, jonka vaimolle on vihityissä merkitty sukunimi Peronia, kaiketi siksi, että
puolisolla ammatin harjoittajana oli sukunimi. Tuo sukunimi Peronia
esiintyy vain vihityissä, muissa kirjoissa vaimo on patronyymillä.

Sukunimi Pihlman on saanut alkunsa Asikkalassa, missä Hollolassa
talollisen poikana syntynyt Erik on avioitunut snikkarin tyttären kanssa,
jolla oli sukunimi. Erikistä tuli mylläri, joka lienee myös ajassa vaikuttanut
sukunimeen. Ottiko hän nimen itse vai antoiko sen pappi, sitä ei tiedä.

P. Pihlman